keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kypsynyt ja kypsynyt.

Hiljaista on ollut, tiedetään. Mutta tämä hiljaisuus on ollut sitäkin parempaa ja rakentavampaa.

Jouduin miettiä kauan, miten lähden tätä tekstiä blogiini rakentamaan. Olen tehnyt monta aloitusta, mutta jokainen niistä on jäänyt vain muutaman lauseen yskäisyksi. Viimein tällä viikolla sain kiinni siitä, miten tuon tänne vielä kerran esille sen, missä ajatukseni ovat, ja missä itse olen tällä hetkellä menossa.

Olen kypsynyt ja kypsynyt.

Olen kypsynyt valtavasti sinä aikana, kun Come fit me - on ollut osana elämääni. Rakkaan blogini alkuaikoina elämääni varjosti vielä suuresti sairastumiseni ja pään sisäiset taisteluni. Halusin yhtä, mutta tein toista. Yritin olla jalka molemmilla puolilla tietä, mutta lopputulemana oli paljon yritystä ja sitäkin enemmän tuloksettomuutta.

2014 lähdettiin liikkeelle. 

Aika pyristellessä ei silti mennyt hukkaan. Sain valtavan innon alkaa opiskella ja oppia uutta. Koin rakastumisen huumaa kaikkeen, mikä liittyi treenaamiseen, terveyteen ja etenkin ruokavalioon. Opin valtavasti,, kun aloin viilata omat tekemiseni lisäravinteita myöten kohdilleen. Pikkuasiat nousivat arvoon ihmeelliseen, ja saatoin tehdä pitkiäkin selvityksiä alkaen mikroravinteiden ajoituksesta ja päättyen syömieni kaurahiutaleiden kasvattamispaikkaan.

Olen luonteeltani sellainen, että kykenen pitämään asioista kiinni, vaikka henki menisi (niinhän se varmasti meinasi mennäkin). Tarkat grammat ja määrät saivat minut kohentamaan ravitsemukseni ja syömään kunnolla. Tässä mielessä fitness ja lifestyleviilaus eivät siis vieneet minua perikatoon, kun monet otsikot sanovat kehonrakennuksen tekevän. Minut se päin vastoin pelasti, sillä muuten olisin varmasti näännyttänyt itseni yliliikunnalla ja kitukaloreilla hengiltä.

Minulle ruokien punnitseminen ja viilaaminen eivät siis tuntuneet vieraalta tai ahdistavalta, vaan sain sillä uuden kontrollin elämään.




Rakastuminen muutti rakastamiseksi. Onneksi näin, sillä rakastuminen kaikessa huumassaan on varsin kuluttavaa. Endorfiinihöyryt ovat tasoittuneet ja nyt on läsnä rakastamisen arki. Olen kypsynyt pitämään huolen syömistä tavoitteiden mukaisesti. Keittiövaa´an  kautta kulkee enää harva asia. Kuuntelen itseäni ja sitä, mitä keho minulle sanoo. Jos on nälkä, syön.

Kypsyminen on tapahtunut myös treenien puolella. Ennen saatoin tehdä hermojaraastavaa selvitystyötä jonkin yhden merkityksettömän asian puolesta. Yritin esimerkiksi optimoida treeniohjelmani siten, että jokaisena päivänä on jokin liike, joka saisi aikaa "kunnon mäjäyksen kasvuhormonia". Enempi oli parempi, eikä palautumisista ollut tietoakaan, kun parhaimmillaan seitsemän kertaa viikossa paukuteltiin lihasryhmiä läpi.

Tälle höyryämiselle on tehnyt tilaa säännöllisin välein pidettävät tauot ja oikeanlainen ohjelmansuunnittelu. Eripituiset syklit, joiden sisällä tavoitteiden mukaista treenaamista. Muistaen palautumisen ja kehonhuollon. Laatua määrän sijaan. Eikä lihas tunne kilomääriä, vaan voimatarpeen, minkä alla se on. Kaikki liikkeet eivät ole jokaista varten, vaan kuin ihmissuhteet konsanaan, kaikki eivät vaan mätsää keskenään.

Yleisesti ottaen olen kypsynyt kuulemaan asioita, mitkä tulevat sisältä, ei ulkoa.


Tästä pääsemme toiseen kypsymiseeni. Olen nimittäin kypsynyt. Totaalisen kypsynyt siihen, minkälaista fitness- ja etenkin sen myötäinen some-elämä on. Fitfashionin lukemisen lopettaminen viime keväänä oli ensimmäisiä askeleita oikeaan suuntaan. En saanut sieltä mitään muuta, kuin pahaa oloa, sekä läjän mainontaa, jota lopulta ei edes yritetty piilottaa.

Rakkauteni fitneksen luomaan some-elämään muuttui suin päin ihastumisesta varsin pian parisuhdehelvetiksi. Instassa seuraamani kisaajat ja fysiikkaihmeet huomattiin pian myös mainonnallisessa mielessä, ja arkisen viattomat pukkariselfiet muuttuivat studiokuviksi ja tyhjänpäiväisiksi sloganeiksi. Se, mikä antoi asioihin tarttumapintaa ja inhimillisyyttä, pyyhittiin pois ja tilalle tuli muovia ja muokkausta.

Olen kyllästynyt seuraamaan, kuinka ihmiset joutuvat taistelemaan omasta paikastaan (fitneksen) parrasvaloissa. Kukaan ei ole mitään ilman somemaailman tykkäyksiä, jakoja ja mainostajia. Lavalla kerran käyneet, luontaisesti muhkeat pakarat omistavat typyt ovat pian kaikki peeteitä, joilla on omat bootycamp-ohjelmansa. Alfat ja muut farmit ovat oma osuutensa, joissa kuluttajilta ja mainonnan uhreilta kiskotaan joka euro irti.


Lisäksi en pysty avaamaan facea, instaa tai snäppiä törmäämättä mainoksiin ja kaikkeen turhaan sälään. Yritin puhdistaa instaani turhista seurattavista, jotta näkisin nopeasti ne pari asiaa, jotka haluankin nähdä. Insta teki siihen oman siirtonsa täyttämällä tyhjät välit mainoksilla ja ehdotuksilla: seuraapas tätä tai tätä tyyppiä. Snäpissä puolestaan muutaman seuraamani ihmisen syötteiden väliin tulee mainoksia.

En edes ala jurputtaa siitä, kuinka paljon aikaa tuohon kaikkeen turhaan kuluu. Päivän aikaiset somevilkaisut laskettuna yhteen veivät varmasti parhaimmillaan tunninkin aikaa. Tunti siihen, että mitään järkevää ei jäänyt käteen, mutta jokin uteliaisuus ja tapa sai silti "kurkkaamaan vielä kerran".

Kypsyin myös Sen Ainoa Oikean Mielipiteen metsästämiseen ja pätemiseen. Etenkin eräällä tietyllä foorumilla on valtavaa vääntöä siitä, kuka on pääkukko tunkiolla. Motiivina läyhäykselle ei ole vilpitön halu auttaa toista, vaan saada olla suurella äänellä pätemässä ja olemassa muka oikeassa.



Siksipä tämäkin blogin pitäminen saa jatkaa minun osaltani jatkaa taukoa. En minä kuitenkaan vielä oveani kokonaan sulje. Voi olla, että haluankin palata tänne suoltamaan kuulumiseni. Kenties tämäkin somen tyrkkyelämään kyllästyminen vaihtuu tavallisen tympäisyn kautta rauhalliseksi rinnakkain eloksi.
Eikä minun tekemistä enää nytkään haittaa se, mitä muut tekevät. Toisten menestyminen ei ole minulta mitään pois. Ja he, ketkä nauttivat someilusta ja sen tuomasta motivaatiosta, saavat sitä seurata kaikessa rauhassa.  Minä puolestani napsin sieltä itselleni juuri sen, minkä tarvitsenkin. Muutama laadukas seurattava sekä pari tietolähdettä, jotka resonoi omien ajatusten kanssa.

Minulla on täysi työ itseni kanssa kilpailussa - haluan ja aion olla ihan huippuparas versio omasta itsestäni. Sen verran kova on vastus, että tarvitsen tähän haasteeseen täyden työrauhan.

Enkä laita yhtään ainutta kuvaa itsestäni istumassa ikkunalaudalla katsellen haaveillen tulevaisuuteen!


Olette kaikki lukijani ihania, muistakaa se. Muutaman teistä olen ilokseni saanut jopa paremmaksikin tutuksi. Jo siinä olen netonnut tästä työmäärästäni enemmän kuin tarpeeksi.

Muistetaan, että meille jokaiselle on olemassa täydellinen suunnitelma, me vaan ei välttämättä ymmärretä tai nähdä sitä vielä. Hän sallii vain sellaista, mikä voi koitua tavalla tai toisella siunaukseksi ja minkä jaksamme kantaa.

Tiina



tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulumuistoja.

Aloin miettiä, minkälaista jouluun liittyvää postausta ja samalla kuulumisten päivittämistä tänne laittaisin. Sen verran useamman vuoden olen kuitenkin jo blogia pitänyt, että jouluun liittyviä asioita on tullut mietittyä vinkkelistä jos toisesta.

Siirryin blogin arkistoihin ja löysin niin ihania muistoja ja helmiä, että on ihan pakko nostaa ne myös teille esille.

Vuonna 2014 olen mietiskellyt sitä, kuinka joulu on erittäin hoksaavasti vain kerran vuodessa.








Toivottavasti tämäkin joulu tuo arkistoihin uuden, hyviä muistoja tuovan arkistomerkinnän. 

Kohta jo ollaan siellä!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Lahjakkuudesta vol 2.

Ajatus lahjakkuudesta ja luontaisista taipumuksista jäi yhä pyörimään mieleen. Onneksi sitä pyöritykstä ei rullaa enää olalta (huo: valtavalta, kehittyneeltä deltsiltä ;) ) poishypännyt kateuspeikko, vaan ihan oikea mielenkiinto aiheeseen.

Lahjakkuutta tässäkin asiassa voi mitata monella tapaa. Äkkiseltään  lahjakkuudeksi laittaa juuri viime postauksessa esille nostamani geenit ja yleisen genetiikan, mikä määrittää kehittymisemme. On todettu, että eri ihmisiltä löytyy eri kapasiteetit tuottaa uutta lihasmassaa tai kasvattaa voimaa. On myös saatu selville, että osalla on oikeastikin vallalla tietynlainen geeni, joka vetää mielummin vaakatasoon, kuin laittaa liikkeelle. Tämä on todettu koe-elämillä, joista osa veivasi oravanpyöräänsä ihan mieluusti, kun taas toiset hamsterit painuivat mielummin vetämään lonkkaa. Tälle geenille on olemassa nimikin, PMYG, mikä siis vaikuttaa henkilön toleranssiin kestää kuormaa, ja vastata kuorman kasvamiseen.






Lahjakkuutta on myös se, miten oma psyykkinen puoli toimii. Osalla ajattelutapa on itseään tsemppaava ja motivoiva jo valmiiksi. Esimerkiksi kilpaurheilijat harrastavat itsepsyykkausta ja luovat kilpailutilanteista itselleen positiivisia mielikuvia. Omalla ajattelulla  ja temperamentilla (luonteenpiirteellä) on valtava voima siinä, miten asiat teet ja suoritat. Sama treeni voi olla toiselle tuskaa, kun vain miettii, kuinka paljon on vielä tehtävää, omassa kropassa ei tapahdu mitään, arki on harmaata ja vaatteetkin ovat jo kulahtaneet. Toinen taas ottaa kaiken innokkaasti ja uteliaastikin vastaan, ja toteaa huononkin sarjan jälkeen, että seuraava on vielä tullakseen. Hyvällä asenteella sanoisin kompensoituvan paljonkin huonoa, mitä mahdollisesti on äidinmaidostaan saanut.




Luonteeltaan pikkutarkkojen ja pedanttien ihmisten voisi ajatella pärjäävän salimaailmassa varsin hyvin. He ovatkin periaatteessa kuin kalat vedessä grammojen viilaamisen kanssa ja tekevät kaikki suoritukset prikulleen oikein. Näistä yksilöistä yleensä tuleekin varsin menestyneitä, sillä he etenevät matemaattisella tarkkuudella ja hoitavat niin dieetit kuin massat samalla moodilla.

Heidän kompastuskivenään saattaa juuri ollakin juuri luonteen täsmällisyys, mikä on omiaan aiheuttamaan stressiä. He ovat niitä, joilla on usein kovat ennakkopaineet ja joiden odotetaan vievän vaikkapa kisat mennen tullen. Stressi ja paineet voivat olla vesittämässä silloin edistymistä ja onnistumista, kun puolestaan "tar det lungt" tapaukset selviäisivät suosikin viitastaan huomattavasti helpommin. He saattavatkin yllättää takavasemmalta tullessaan huippukunnossa esille, vaikka ovatkin olleen dieetinkin aikana prisman jonossa juustonaksujen kanssa (lämpimät terveiset megamassa Sinisalolle).



Vilkaisu treeniohjelmaan ja viimeisten vuosien puuhasteluun voi myös antaa suuntaa sille, kuinka paljon syytellä omaa genetiikkaa. Kun ei vain kertakaikkiaan nuo välitykset toimi ja nivelet ovat sitä ja tätä. Päiväkirja voi puolestaan kertoa, kuinka salilla on jauhettu kuukaudesta toiseen samoja liikkeitä samoilla palautuksilla, eikä penkkiä ole juuri muuksi muutettu, oli kesä tai talvi. Eli silmäys myös siihen, mitä ja miten on tehnyt, voi antaa omille valmiuksille aivan uusia ulottuvuuksia.


Itse siis jatkan omalla tyylilläni. Teen tätä ilolla ja mielelläni, ja into ja uteliaisuus on valtava. Omassa psyykkeessä peikot ovat antaneet luolansa järjen käyttöön ja edistystä tapahtuu siellä maailmassa valtavasti koko ajan. Tulokset paranevat koko ajan, vaikka kroppa näyttäisi välillä miltä.

Sarjapainot ja  oma, hyvä mieli kertokoot, että tämä lahjakkuus luodaan tässä ja nyt. Oli äiti sitten kuinka pieniluinen tahansa ja isukki ollut kaikkea muuta, kuin punttaaja tai maratoonari - minä voin olla juuri, mitä tahdon. KUNHAN vain muistan, että ainoa, mihin vertaan, on oma itse. Ei se viereisen penkin pirkko.


tiistai 5. joulukuuta 2017

Lahjattoman lompsintaa joulua kohti.

Olen vääntänyt, mitannut ja punninnut. Olen hakenut tietoa ja alkanut kehittyä tekemisissäni ja tietämisessäni. Vanhat peikot eivät enää aseta rajoituksia massan kehittymiselle tai tekemisilleni. Olen syönyt pilkun tarkasti ja juuri optimaalisesti omien tavoitteiden ja kehon hormonitasapainon vaatimien makrojen mukaisesti. Purkki ja pulveriarsenaali valloittivat keittiön kaappien lisäksi myös eteisen vaatehyllyn, osan atk-huoneesta sekä toisen komeron. Olen huoltanut kehoani päivittäin ja oppinut palautumaan.




Treenaan  mielestäni jo varsin hyvin ja keskittyneesti. Puhtaus ja liikkeiden suorittaminen paranee jatkuvasti. Hermotus on jo hyvällä mallilla ja jo vuosissa puhuttavien kokemusten myötä tunnen kehoni ja liikeradat varsin hyvin. Osaan harkita ja miettiä treeni-intensiteettiä, eikä tavoitteenani ole aikoihin ollut salin portaiden konttaaminen pois lähtiessä.


Stressikin on vähentynyt. En enää murehdi liikoja, ahdistu kellonajoista tai mahdollisesta liikkumattomuudesta. Minulle ei tule hätää, jos vaaka prakaa hetkisen tai cheattiateria venähtää huijareiden illanvietoksi. Työkin maistuu ja ystävien ja tuttujen kanssa on hyvä olla. Osaan  myös hemmotella itseäni ja olen pikkuhiljaa opetellut panostamaan muuhunkin pukeutumiseen kuin salivaatetukseen.




dellykset optimaaliselle kasvulle ovat siis olemassa. Silti tuntuu useammin kuin välillä, että vieressä tekevä peruspirkko, joka syö vähän sinne päin ja ottaa hörpyn vettä treenin päälle,kehittyy paremmin. Hän vetää banskun kitusiinsa ja painuu  kotiin vitkuteltuaan reidenloitontajaa ja pikku vatsajumppaa lihakset pingottaen, kun itse puolestani yritän pitää vähänkin dokumentoitavissa sen, mitä teen.




Tässäkin lajissa tulee muistaa lahjakkuuden ja genetiikan merkitys. On tehty tutkimuksia verrokkiryhmille, joissa on saatu tuloksia siitä, kuinka osa porukasta kehittyy  kohisten ja saa testiaikana yli 200 prosentin edistymistä sekä voimaan että massaan. Toisilla raukoilla saattoi puolestaan tulos jopa romahtaa aloitettua hauiskäännöt testimielessä.


Kaikesta ei toki voi iskää ja äippää syyttää, mutta osassa kehitystä voi toki sormea sinnekin päin osoittaa. Jokaisella meistä on yleensä jokin tietty osa-alue liikunnassa, joka kehittyy toista paremmin. Jotkut ovat synnynnäisiä pikajuoksijoita, toiset kykenevät helpommin kitkuttamaan ultramaratoneja. Sama pätee lihasmassan hankintaan. Osalle liha kerta kaikkiaan vaan tarttuu paremmin kuin toiselle. Lisäksi lajin estetiikkaa on sanelemassa myös esimerkiksi lihasten malli ja nivelten rakenne. Sironiveliset ja pyöreälihaksiset saavat patsastella tyylikkyydessään, kun lattarakenteiset lisäävät pehmusteita strategisiin paikkohin.


Tästä olisi vielä paljon jauhettavaa, mutta lohduttakoot tämä pientä pistoa, mikään aiheutui siitä, kun silmä osui taas reippaaseen kanssatreenaajaan, joka pirulainen on taas selvästi mennyt eteenpäin, vaikka hän juuri isoon ääneen selosti kaverilleen, kuinka tuli taas viikonloppuna mässättyä ja nyt turvottaa sitten niin vallan kauheasti. No niinpä turvotti itselläkin, karmea kateuspeikko ja just siinä oman olkalihaksen päällä ;)



Tästä jatkan vielä!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Hyvinvointiviikko: päätetään omaan napaan.

Ei enää hyvinvointia, niinkö :) ? Että antaa olla jo, tässä voi jo pahoin, kun mitään muita päivityksiä ei enää heru.

Osuma ihmissuhteelle.

Hyvinvointi on jo varsin, no, hyvin, käsitelty. Rungoksi hönkäisen vielä sen, että pitäkää omissa puitteissanne huolta itsestänne. Kannattaa olla edes muutama läheinen ihmissuhde. Tiedosta, kuka tai ketkä ihmiset ovat sinulle tärkeimpiä ja panosta heihin omien voimavarojesi mukaan. Tuon loppuosan lauseesta täydensin enemmän omana lisäsuuntana, koska itse olen erittäin vahvasti introvertti. Väsyn sosiaalisuudesta ja en "tarvitse" niin paljoa ihmisiä ympärilleni. Mutta ne, ketkä minulla ovat, ovat todella rakkaita ja tärkeitä. He onneksi sen myös tietävät. Mutta ihminen tarvitsee sosiaalisuutta voidakseen hyvin, MINÄKIN. Omaa itseä pitää saada heijastaa muihin, jotta oma minä voi olla eheä.

Ei ole olemassa minua ilman sinua. Sarasvuolta napattu, aivan loistava ajatus.

Tee myös silmäys omaan työhösi. Oletko siihen tyytyväinen? Jos et, tee jokin muutos, Vaihda alaa, etsi vaihtoehtoja, käy uraohjauksessa, jotain! Itse olen jo näinkin lyhyen uran aikana saanut kokea huonoa oloa työssäni, joten tiedän, mistä puhun. Ja osasin itse onneksi myös toimia.

Ja vielä se oma napa! Ihan paras ja ihana! Kanna napaasi kunnialla ja vietä sen kanssa laatuaikaa. Vain te kaksi tiedätte, mitä se tarkoittaa. Pitäkääkin se ihan teidän omana juttuna.

Ole kiitollinen. Ihan kaikesta.



Kiitos tästä! Ugh, olen puhunut. Ja nyt napani kanssa lähdemme tekemään ihan jotain muuta. Enkä kerro siitä teille :)


tiistai 21. marraskuuta 2017

Hyvinvointiviikko: kroppa kuntoon.

Hyvinvoinnissa pistämme palasia kuntoon. Ruokaa, elintapoja, nukkumista, aktiivisuutta. Palasista koostumme myös itse, ja siksi hyvinvointiin lisään terveyden lisäksi vielä muun mekaniikan, miten me toimimme.

Itselläni on ilmeisesti suvussa Pinoccion verta, sillä sen verran jäyhä ranka ja onnettomat edellytykset millekään liikunnalle ovat. Olen saanut itseni umpikaukeudesta venyteltyä niin, että nyt kykenen saada varpaista kiinni. Muuten fysiikkani on sopimaton käytännössä kaikkiin lajeihin. Yleisurheilussa minusta ei ole mihinkään, juoksuun raajani ovat liian lyhyet (eikä se enää kiinnosta!). Pallopelit ovat puolestaan jo koulun liikkatunneilta täyttä painajaista ja tervaa! Oli pallon malli ja kiihtyvyys mikä tahansa, niin en osu siihen, en näe sitä, en ymmärrä, miten sitä lyödään ja miksi se sattuu, sekä tähtäys on aivan umpimähkää.


Hmm, mitenkähän tämä kuva liittyy biomekaniikkaan :) ?


Kehonmuokkaukseenkaan minulla ei ole genetiikkaa, jolla saisi lihakset pullottamaan, tai mahtavaa rakennetta, jota alkaa muokata näyttäväksi paketiksi. Ainoa, mikä tähän rakastamaani lajiin minulta löytyy, on mentaliteetti. Olen juuri oikealla mielenlaadulla varustettu siihen, että jaksan jungertaa ja toistaa samaa kaavaa päivästä ja viikosta toiseen.

Tyrrrr polle kuitenkin ajatuksissa, sillä puhuin kuitenkin biomekaniikasta hyvinvoinnissa. Eli omalla kohdallasi sinun kannattaa:

Tarkista, miten toimit. Meneekö kyykky oikein? Minkälainen on ryhtisi? Onko kävelysi kohdillaan? Jos missään tuntuu epämääräisiä kolotuksia tai näytät kuvissa käppyrämännyltä, niin kannattaa piipahtaa hyvällä fysioterapeutilla, joka voi katsoa, mitä oikaisuksi voisi tehdä.

Siellä vähän vääntämässä vanhuuden varalle.


Pidä huoli lihaskunnostasi, eli puntille vaan minun kaveriksi :) Lihasvoima on yksi parhaista pitkän iän lääkkeistä, sillä ihmisen lihasmassa alkaa keski-iän tienoolla hivuta hitaasti mutta varmasti. Tee ainakin keskivartaloa vahvistavia liikkeitä, jotta saisit rangalle tukea iän muuten rokottaessa ryhtiä ja luustoa. Alaselän oirehdinnat yleistyvät myös vanhetessa, ja vahvat lihakset ovat apuna siihen.

Ja venyttele, Tai rullaa. Huolla lihaksiasi ja samalla itseäsi. Sauno reippaasti. Nämä keinot voitelevat niveliä ja pitävät ne liikkuvina. Se ei ole kuin yksi kaunis päivä, kun huomaat, että jalka ei enää nouse samalla tavalla, ja kohta jo heijaat apua päästäksesi sängystä ylös...


tiistai 14. marraskuuta 2017

Hyvinvointiviikko: aktiivisuus

Hyvinvointiviikkoni jatkuu. Tähän ei edes tarvitse kummempia siltoja oman treenin mietintään ja sen kulkemiseen. Salilla on ollut yhtä voittokulkua sen jälkeen, kun sain muun elämän rauhoittumisen kohdilleen ja käyttämäni treenijuomat tukemaan sekä työvaihetta että palautumista.

Aktiivisuus heitti tällaisen kuvan.


Vaikka minun suurin kompastuskivi ja viimeisin projektini on ollut rauhoittuminen, ei täysi paikallaan olo ole kenellekään suotavaa tai tavoiteltavaa. Hyvinvointiin liittyy kiinteänä osana aktiivisuus sen positiivisessa mielessä.

Nyky-yhteiskunta on mahdollistanut sen, että palvelu on parantunut ja tietoyhteydet mahdollistaneet sen, että ihminen pystyy selvitä tarvittaessa hyvinkin vähillä liikunnoilla ja siirtymisillä päivän aikana. Osa tekee toimistotyötä, johon kuuluu tahtomattaankin paljon paikallaan oloa ja istumista. Koululaiset ja opiskelijat istuvat pulpeteissa ja palaverit venyvät pöytien täyttyessä munkkikahveista. Tämä ei ole koko totuus ja yhä löytyy myös ammatteja, joissa tehdään liikkuen töitä. Mutta näin kärjistäen kuitenkin.

Aktiivisuudestakaan ei kannata ottaa stressiä, sillä jos kunnon hikiliikunnoille ei jää arjesta aikaa tai siihen ei yksinkertaisesti oma mieli taivu, niin anna olla. Mutta havahdu silloin arjen muuhun liikkumiseen. Hikoilusta ja hengästymisestä on sopivissa määrin kiistatonta hyötyä terveydelle, mutta muutenkin aktivoitumalla saat itsesi voimaan paremmin. Ja tässä puhutaan sekä henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista, sillä pienikin liikunta ja veren kiertäminen ärhäkkäämmin kehossa saa aikaan hyvänolon tunnetta ja mielen virkistymistä.

Siinä ollaan lähdössä olemaan sitten niin tuhannen aktiivisia.


Huolehdi siis siitä, että saat tarpeeksi perusliikuntaa. Sen seuraamiseksi voi hommata vaikka askelmittarin, jolla voi seurata, tuleeko toivottu 10 000 askeleen määrä päivässä täyteen. Jos työnkuvaasi kuuluu pitkien käytävien kävelyä ja porrasralleja, voit voida paremmin, kuin päivänsä istuva, joka aina töiden jälkeen suuntaa lenkkipolulle.

Aloita tämäkin osa-alue palasina alkaen siitä, että parkkeeraat autosi kauemmaksi ja käyt lähikaupassa kävellen tai pyörällä. Seuraa myös, että sinulle tulisi jonkin verran sekä kestävyyttä että lihasmassaa ylläpitävää liikkumista. Vaikka kahta eri sorttia - pikkupainoilla temppuillen iltauutisten katsomista ja sen jälkeen pieni happihyppy ulkona ennen iltapalaa.