perjantai 8. joulukuuta 2017

Lahjakkuudesta vol 2.

Ajatus lahjakkuudesta ja luontaisista taipumuksista jäi yhä pyörimään mieleen. Onneksi sitä pyöritykstä ei rullaa enää olalta (huo: valtavalta, kehittyneeltä deltsiltä ;) ) poishypännyt kateuspeikko, vaan ihan oikea mielenkiinto aiheeseen.

Lahjakkuutta tässäkin asiassa voi mitata monella tapaa. Äkkiseltään  lahjakkuudeksi laittaa juuri viime postauksessa esille nostamani geenit ja yleisen genetiikan, mikä määrittää kehittymisemme. On todettu, että eri ihmisiltä löytyy eri kapasiteetit tuottaa uutta lihasmassaa tai kasvattaa voimaa. On myös saatu selville, että osalla on oikeastikin vallalla tietynlainen geeni, joka vetää mielummin vaakatasoon, kuin laittaa liikkeelle. Tämä on todettu koe-elämillä, joista osa veivasi oravanpyöräänsä ihan mieluusti, kun taas toiset hamsterit painuivat mielummin vetämään lonkkaa. Tälle geenille on olemassa nimikin, PMYG, mikä siis vaikuttaa henkilön toleranssiin kestää kuormaa, ja vastata kuorman kasvamiseen.






Lahjakkuutta on myös se, miten oma psyykkinen puoli toimii. Osalla ajattelutapa on itseään tsemppaava ja motivoiva jo valmiiksi. Esimerkiksi kilpaurheilijat harrastavat itsepsyykkausta ja luovat kilpailutilanteista itselleen positiivisia mielikuvia. Omalla ajattelulla  ja temperamentilla (luonteenpiirteellä) on valtava voima siinä, miten asiat teet ja suoritat. Sama treeni voi olla toiselle tuskaa, kun vain miettii, kuinka paljon on vielä tehtävää, omassa kropassa ei tapahdu mitään, arki on harmaata ja vaatteetkin ovat jo kulahtaneet. Toinen taas ottaa kaiken innokkaasti ja uteliaastikin vastaan, ja toteaa huononkin sarjan jälkeen, että seuraava on vielä tullakseen. Hyvällä asenteella sanoisin kompensoituvan paljonkin huonoa, mitä mahdollisesti on äidinmaidostaan saanut.




Luonteeltaan pikkutarkkojen ja pedanttien ihmisten voisi ajatella pärjäävän salimaailmassa varsin hyvin. He ovatkin periaatteessa kuin kalat vedessä grammojen viilaamisen kanssa ja tekevät kaikki suoritukset prikulleen oikein. Näistä yksilöistä yleensä tuleekin varsin menestyneitä, sillä he etenevät matemaattisella tarkkuudella ja hoitavat niin dieetit kuin massat samalla moodilla.

Heidän kompastuskivenään saattaa juuri ollakin juuri luonteen täsmällisyys, mikä on omiaan aiheuttamaan stressiä. He ovat niitä, joilla on usein kovat ennakkopaineet ja joiden odotetaan vievän vaikkapa kisat mennen tullen. Stressi ja paineet voivat olla vesittämässä silloin edistymistä ja onnistumista, kun puolestaan "tar det lungt" tapaukset selviäisivät suosikin viitastaan huomattavasti helpommin. He saattavatkin yllättää takavasemmalta tullessaan huippukunnossa esille, vaikka ovatkin olleen dieetinkin aikana prisman jonossa juustonaksujen kanssa (lämpimät terveiset megamassa Sinisalolle).



Vilkaisu treeniohjelmaan ja viimeisten vuosien puuhasteluun voi myös antaa suuntaa sille, kuinka paljon syytellä omaa genetiikkaa. Kun ei vain kertakaikkiaan nuo välitykset toimi ja nivelet ovat sitä ja tätä. Päiväkirja voi puolestaan kertoa, kuinka salilla on jauhettu kuukaudesta toiseen samoja liikkeitä samoilla palautuksilla, eikä penkkiä ole juuri muuksi muutettu, oli kesä tai talvi. Eli silmäys myös siihen, mitä ja miten on tehnyt, voi antaa omille valmiuksille aivan uusia ulottuvuuksia.


Itse siis jatkan omalla tyylilläni. Teen tätä ilolla ja mielelläni, ja into ja uteliaisuus on valtava. Omassa psyykkeessä peikot ovat antaneet luolansa järjen käyttöön ja edistystä tapahtuu siellä maailmassa valtavasti koko ajan. Tulokset paranevat koko ajan, vaikka kroppa näyttäisi välillä miltä.

Sarjapainot ja  oma, hyvä mieli kertokoot, että tämä lahjakkuus luodaan tässä ja nyt. Oli äiti sitten kuinka pieniluinen tahansa ja isukki ollut kaikkea muuta, kuin punttaaja tai maratoonari - minä voin olla juuri, mitä tahdon. KUNHAN vain muistan, että ainoa, mihin vertaan, on oma itse. Ei se viereisen penkin pirkko.


tiistai 5. joulukuuta 2017

Lahjattoman lompsintaa joulua kohti.

Olen vääntänyt, mitannut ja punninnut. Olen hakenut tietoa ja alkanut kehittyä tekemisissäni ja tietämisessäni. Vanhat peikot eivät enää aseta rajoituksia massan kehittymiselle tai tekemisilleni. Olen syönyt pilkun tarkasti ja juuri optimaalisesti omien tavoitteiden ja kehon hormonitasapainon vaatimien makrojen mukaisesti. Purkki ja pulveriarsenaali valloittivat keittiön kaappien lisäksi myös eteisen vaatehyllyn, osan atk-huoneesta sekä toisen komeron. Olen huoltanut kehoani päivittäin ja oppinut palautumaan.




Treenaan  mielestäni jo varsin hyvin ja keskittyneesti. Puhtaus ja liikkeiden suorittaminen paranee jatkuvasti. Hermotus on jo hyvällä mallilla ja jo vuosissa puhuttavien kokemusten myötä tunnen kehoni ja liikeradat varsin hyvin. Osaan harkita ja miettiä treeni-intensiteettiä, eikä tavoitteenani ole aikoihin ollut salin portaiden konttaaminen pois lähtiessä.


Stressikin on vähentynyt. En enää murehdi liikoja, ahdistu kellonajoista tai mahdollisesta liikkumattomuudesta. Minulle ei tule hätää, jos vaaka prakaa hetkisen tai cheattiateria venähtää huijareiden illanvietoksi. Työkin maistuu ja ystävien ja tuttujen kanssa on hyvä olla. Osaan  myös hemmotella itseäni ja olen pikkuhiljaa opetellut panostamaan muuhunkin pukeutumiseen kuin salivaatetukseen.




dellykset optimaaliselle kasvulle ovat siis olemassa. Silti tuntuu useammin kuin välillä, että vieressä tekevä peruspirkko, joka syö vähän sinne päin ja ottaa hörpyn vettä treenin päälle,kehittyy paremmin. Hän vetää banskun kitusiinsa ja painuu  kotiin vitkuteltuaan reidenloitontajaa ja pikku vatsajumppaa lihakset pingottaen, kun itse puolestani yritän pitää vähänkin dokumentoitavissa sen, mitä teen.




Tässäkin lajissa tulee muistaa lahjakkuuden ja genetiikan merkitys. On tehty tutkimuksia verrokkiryhmille, joissa on saatu tuloksia siitä, kuinka osa porukasta kehittyy  kohisten ja saa testiaikana yli 200 prosentin edistymistä sekä voimaan että massaan. Toisilla raukoilla saattoi puolestaan tulos jopa romahtaa aloitettua hauiskäännöt testimielessä.


Kaikesta ei toki voi iskää ja äippää syyttää, mutta osassa kehitystä voi toki sormea sinnekin päin osoittaa. Jokaisella meistä on yleensä jokin tietty osa-alue liikunnassa, joka kehittyy toista paremmin. Jotkut ovat synnynnäisiä pikajuoksijoita, toiset kykenevät helpommin kitkuttamaan ultramaratoneja. Sama pätee lihasmassan hankintaan. Osalle liha kerta kaikkiaan vaan tarttuu paremmin kuin toiselle. Lisäksi lajin estetiikkaa on sanelemassa myös esimerkiksi lihasten malli ja nivelten rakenne. Sironiveliset ja pyöreälihaksiset saavat patsastella tyylikkyydessään, kun lattarakenteiset lisäävät pehmusteita strategisiin paikkohin.


Tästä olisi vielä paljon jauhettavaa, mutta lohduttakoot tämä pientä pistoa, mikään aiheutui siitä, kun silmä osui taas reippaaseen kanssatreenaajaan, joka pirulainen on taas selvästi mennyt eteenpäin, vaikka hän juuri isoon ääneen selosti kaverilleen, kuinka tuli taas viikonloppuna mässättyä ja nyt turvottaa sitten niin vallan kauheasti. No niinpä turvotti itselläkin, karmea kateuspeikko ja just siinä oman olkalihaksen päällä ;)



Tästä jatkan vielä!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Hyvinvointiviikko: päätetään omaan napaan.

Ei enää hyvinvointia, niinkö :) ? Että antaa olla jo, tässä voi jo pahoin, kun mitään muita päivityksiä ei enää heru.

Osuma ihmissuhteelle.

Hyvinvointi on jo varsin, no, hyvin, käsitelty. Rungoksi hönkäisen vielä sen, että pitäkää omissa puitteissanne huolta itsestänne. Kannattaa olla edes muutama läheinen ihmissuhde. Tiedosta, kuka tai ketkä ihmiset ovat sinulle tärkeimpiä ja panosta heihin omien voimavarojesi mukaan. Tuon loppuosan lauseesta täydensin enemmän omana lisäsuuntana, koska itse olen erittäin vahvasti introvertti. Väsyn sosiaalisuudesta ja en "tarvitse" niin paljoa ihmisiä ympärilleni. Mutta ne, ketkä minulla ovat, ovat todella rakkaita ja tärkeitä. He onneksi sen myös tietävät. Mutta ihminen tarvitsee sosiaalisuutta voidakseen hyvin, MINÄKIN. Omaa itseä pitää saada heijastaa muihin, jotta oma minä voi olla eheä.

Ei ole olemassa minua ilman sinua. Sarasvuolta napattu, aivan loistava ajatus.

Tee myös silmäys omaan työhösi. Oletko siihen tyytyväinen? Jos et, tee jokin muutos, Vaihda alaa, etsi vaihtoehtoja, käy uraohjauksessa, jotain! Itse olen jo näinkin lyhyen uran aikana saanut kokea huonoa oloa työssäni, joten tiedän, mistä puhun. Ja osasin itse onneksi myös toimia.

Ja vielä se oma napa! Ihan paras ja ihana! Kanna napaasi kunnialla ja vietä sen kanssa laatuaikaa. Vain te kaksi tiedätte, mitä se tarkoittaa. Pitäkääkin se ihan teidän omana juttuna.

Ole kiitollinen. Ihan kaikesta.



Kiitos tästä! Ugh, olen puhunut. Ja nyt napani kanssa lähdemme tekemään ihan jotain muuta. Enkä kerro siitä teille :)


tiistai 21. marraskuuta 2017

Hyvinvointiviikko: kroppa kuntoon.

Hyvinvoinnissa pistämme palasia kuntoon. Ruokaa, elintapoja, nukkumista, aktiivisuutta. Palasista koostumme myös itse, ja siksi hyvinvointiin lisään terveyden lisäksi vielä muun mekaniikan, miten me toimimme.

Itselläni on ilmeisesti suvussa Pinoccion verta, sillä sen verran jäyhä ranka ja onnettomat edellytykset millekään liikunnalle ovat. Olen saanut itseni umpikaukeudesta venyteltyä niin, että nyt kykenen saada varpaista kiinni. Muuten fysiikkani on sopimaton käytännössä kaikkiin lajeihin. Yleisurheilussa minusta ei ole mihinkään, juoksuun raajani ovat liian lyhyet (eikä se enää kiinnosta!). Pallopelit ovat puolestaan jo koulun liikkatunneilta täyttä painajaista ja tervaa! Oli pallon malli ja kiihtyvyys mikä tahansa, niin en osu siihen, en näe sitä, en ymmärrä, miten sitä lyödään ja miksi se sattuu, sekä tähtäys on aivan umpimähkää.


Hmm, mitenkähän tämä kuva liittyy biomekaniikkaan :) ?


Kehonmuokkaukseenkaan minulla ei ole genetiikkaa, jolla saisi lihakset pullottamaan, tai mahtavaa rakennetta, jota alkaa muokata näyttäväksi paketiksi. Ainoa, mikä tähän rakastamaani lajiin minulta löytyy, on mentaliteetti. Olen juuri oikealla mielenlaadulla varustettu siihen, että jaksan jungertaa ja toistaa samaa kaavaa päivästä ja viikosta toiseen.

Tyrrrr polle kuitenkin ajatuksissa, sillä puhuin kuitenkin biomekaniikasta hyvinvoinnissa. Eli omalla kohdallasi sinun kannattaa:

Tarkista, miten toimit. Meneekö kyykky oikein? Minkälainen on ryhtisi? Onko kävelysi kohdillaan? Jos missään tuntuu epämääräisiä kolotuksia tai näytät kuvissa käppyrämännyltä, niin kannattaa piipahtaa hyvällä fysioterapeutilla, joka voi katsoa, mitä oikaisuksi voisi tehdä.

Siellä vähän vääntämässä vanhuuden varalle.


Pidä huoli lihaskunnostasi, eli puntille vaan minun kaveriksi :) Lihasvoima on yksi parhaista pitkän iän lääkkeistä, sillä ihmisen lihasmassa alkaa keski-iän tienoolla hivuta hitaasti mutta varmasti. Tee ainakin keskivartaloa vahvistavia liikkeitä, jotta saisit rangalle tukea iän muuten rokottaessa ryhtiä ja luustoa. Alaselän oirehdinnat yleistyvät myös vanhetessa, ja vahvat lihakset ovat apuna siihen.

Ja venyttele, Tai rullaa. Huolla lihaksiasi ja samalla itseäsi. Sauno reippaasti. Nämä keinot voitelevat niveliä ja pitävät ne liikkuvina. Se ei ole kuin yksi kaunis päivä, kun huomaat, että jalka ei enää nouse samalla tavalla, ja kohta jo heijaat apua päästäksesi sängystä ylös...


tiistai 14. marraskuuta 2017

Hyvinvointiviikko: aktiivisuus

Hyvinvointiviikkoni jatkuu. Tähän ei edes tarvitse kummempia siltoja oman treenin mietintään ja sen kulkemiseen. Salilla on ollut yhtä voittokulkua sen jälkeen, kun sain muun elämän rauhoittumisen kohdilleen ja käyttämäni treenijuomat tukemaan sekä työvaihetta että palautumista.

Aktiivisuus heitti tällaisen kuvan.


Vaikka minun suurin kompastuskivi ja viimeisin projektini on ollut rauhoittuminen, ei täysi paikallaan olo ole kenellekään suotavaa tai tavoiteltavaa. Hyvinvointiin liittyy kiinteänä osana aktiivisuus sen positiivisessa mielessä.

Nyky-yhteiskunta on mahdollistanut sen, että palvelu on parantunut ja tietoyhteydet mahdollistaneet sen, että ihminen pystyy selvitä tarvittaessa hyvinkin vähillä liikunnoilla ja siirtymisillä päivän aikana. Osa tekee toimistotyötä, johon kuuluu tahtomattaankin paljon paikallaan oloa ja istumista. Koululaiset ja opiskelijat istuvat pulpeteissa ja palaverit venyvät pöytien täyttyessä munkkikahveista. Tämä ei ole koko totuus ja yhä löytyy myös ammatteja, joissa tehdään liikkuen töitä. Mutta näin kärjistäen kuitenkin.

Aktiivisuudestakaan ei kannata ottaa stressiä, sillä jos kunnon hikiliikunnoille ei jää arjesta aikaa tai siihen ei yksinkertaisesti oma mieli taivu, niin anna olla. Mutta havahdu silloin arjen muuhun liikkumiseen. Hikoilusta ja hengästymisestä on sopivissa määrin kiistatonta hyötyä terveydelle, mutta muutenkin aktivoitumalla saat itsesi voimaan paremmin. Ja tässä puhutaan sekä henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista, sillä pienikin liikunta ja veren kiertäminen ärhäkkäämmin kehossa saa aikaan hyvänolon tunnetta ja mielen virkistymistä.

Siinä ollaan lähdössä olemaan sitten niin tuhannen aktiivisia.


Huolehdi siis siitä, että saat tarpeeksi perusliikuntaa. Sen seuraamiseksi voi hommata vaikka askelmittarin, jolla voi seurata, tuleeko toivottu 10 000 askeleen määrä päivässä täyteen. Jos työnkuvaasi kuuluu pitkien käytävien kävelyä ja porrasralleja, voit voida paremmin, kuin päivänsä istuva, joka aina töiden jälkeen suuntaa lenkkipolulle.

Aloita tämäkin osa-alue palasina alkaen siitä, että parkkeeraat autosi kauemmaksi ja käyt lähikaupassa kävellen tai pyörällä. Seuraa myös, että sinulle tulisi jonkin verran sekä kestävyyttä että lihasmassaa ylläpitävää liikkumista. Vaikka kahta eri sorttia - pikkupainoilla temppuillen iltauutisten katsomista ja sen jälkeen pieni happihyppy ulkona ennen iltapalaa.


torstai 9. marraskuuta 2017

Hyvinvointiteema: terveys ja uni

Hyvinvointi on ravinnon osalta käsitelty. Mutta ei hyvinvointi ole vain sitä, että syöt hyvin. Se antaa tärkeän edellytyksen sille, mutta ei toimi yksinään.

Seuraavana hyvinvoinnista tulee itsellä mieleen terveys. Milloin olen terve? Niin kauan, kuin lääkäri niin sanoo :) Oma terveydentila kannattaa ottaa tosissaan ja sitä pitää seurata. Keho voi välillä huutaa, jos sillä on jokin hätänä, mutta joskus se panttaa oireitaan ja tietoaan vaikka kuinka pitkään. Epämääräisiä oireita voi olla huomaamatta ja kurjasta olosta tulla "tavallinen" tila. Näinhän se fiilis on aina: aamulla väsyttää, työt käyntiin kahvilla, portaissa hengästyttää ja verikokeisiin en mene.

Tässä googlen ensiehdotus terveydelle.


Silti välillä olisi hyvä mennä. Kannattaa pyrkiä pääsemään terveydenhoitajalle tai työterveyteen kerran vuodessa käymään yleistilanne läpi. Jos on jotain akuuttia vaivaa, niin hankkia niihin heti ratkaisut, eikä venyttää niitä. Oli asia mikä hyvänsä tulehduksista lähtien, ne pitkittävät vain kehon kohtaamaa srtressin aikaa ja vaivaavat mieltä.

Selvitä myös, mitä riskejä perimääsi kuuluu. Mitä sairauksia on ollut suvussasi ja perheessäsi, ja voisiko sinulla olla taipumusta saada samoja vaivoja? Siten voit ennalta ehkäistä omaa sairastumistasi osallistumalla seulontaan tai muuttamalla elintapojasi siten, että saat omilla valinnoillasi vähennettyä riskitekijöiden määrää.

Hah! Tässä ensimmäinen osuma uni-sanalle :D

Toinen terveyteen liittyvä hyvinvoinnin asia on uni, mistä olen jo varmaan useampaakin postausta laittanut. Unen merkitys hyvinvointiin on niin valtava, etten tiedä, millä fontilla sen kirjoittaisin. Itse olen pitänyt itseäni huonona nukkujana, mutta nyt todennut, että olen luonut itselleni huonot olosuhteet nukkua. SH aikoina uni oli jotain aivan karmeanlaatuista, eikä sitä tullut todellakaan riittävästi. Ja sitä ennen ruokavalio ja esim. magnesiumin täydellinen puuttuminen olivat vaikeuttamassa nukahtamista.

Huono uni onkin nostettu yhdeksi kansanterveyden merkittäväksi asiaksi. Unen puute aiheuttaa stressiä, huonontaa palautumista, sekoittaa hormoneja (ja saa aikaan lihavuutta), ja huonontaa työssäjaksamista.

Jo muutamalla korjauksella voit tehdä unelle ja rauhoittumiselle ihmeitä. Pimennä huone, missä nukut, kunnolla. Vältä kirkkaita valoja ja ruutuja ennen nukkumaan menoa. Syö hiilihydraattipitoista iltapalaa, eikä vain pelkkää proteiinia. Ei nälkäisenä nukkumaan. Raivaa nukkumiselle aikaa niin, että saisit lepoa vähintään seitsemän tuntia. Yritä mennä nukkumaan aina samaan aikaan ja vältä kahvia yms. piristeitä iltapäivä kolmen jälkeen.

Näillä korjauksilla jälleen hyvinvointia eteenpäin.
Ja jatketaan myös jokaisen lumettoman ja jäättömän päivän ylistämistä, sillä kuinka voikaan ihminen nauttia täydestä pimeydestä ja kengänpohjan pitämisestä :)


torstai 2. marraskuuta 2017

Hyvinvointi - ravitsemus.

Kirjoitin tuossa edellistä blogipostausta ja laitoin siihen tavalliseen tapaan tunnisteita. #hyvinvointi on yksi käyttämiäni tageja. Aloin kuitenkin miettiä, mitä kaikkea hyvinvointi sanan taakse saa laitettua. Mitä tietoa olisin hakemassa, jos haluaisin saada tietoa hyvinvoinnista.

Ravitsemus tulee itsellä ensimmäisenä mieleen. Siksi ajattelinkin kirjoittaa, mitä hyvinvoinnilla tarkoitetaan ravitsemuksen kannalta.
Hyvään ravitsemukseen ei ole olemassa mitään yhtä kaavaa, raaka-ainetta tai ruokavaliota, jolla täydellisen ravinnon saisi aikaiseksi. Lisäravinteet ja pillerit eivät myöskään ole itsessään ratkaisemassa ravitsemuksen ontumisia. Jos pohja ei ole kunnossa, on turha alkaa heittämään helmiä pinnalle. Sinne ne vaan vajoavat auttamatta sen kummemmin.

Tällaisen kuvan google-haku antaa ensimmäisenä,  kun laitan hyvinvointi ja ravitsemus.


Omaa ravitsemusta kannattaa silti ottaa välillä tarkkailuun ja miettiä, voisiko siinä olla jotain korjattavaa. Kerralla ei mihinkään megaremontteihin kannata ryhtyä, sillä usein ne kaatuvat jo silkkaan työläyteen ja uuden kokemisen shokkiin. Kaikki sokeri pois, transrasva pois, maku pois, ja kohta on koko innolla liikkeelle lähtenyt uusi elämäntapa pois.

Sen sijaan muutamilla askelilla kannattaa lähteä korjaamaan joitain osa-alueita omasta syömisestään.

Pidä rytmi. Löydä itsellesi ja eri päiviin sopivat ruoka-ajat, joiden avulla saat pidettyä verensokerin tasaisena. Verensokerin heilahtelu aiheuttaa väsymystä, ruoan himoa, eikä tee hyvää insuliiniherkkyydelle muutenkaan. Kolme isoa ruokaa ja kahdesta kolmeen välipalaa pitävät kylläisenä koko päivän.



Viittä eri väriä. Tai sitten toinen nyrkkisääntö: sateenkaari päivässä. Eli pyri syömään mahdollisimman värikästä ruokaa. Eikä siis millään elintarvikeväreillä täytettyjä irtokarkkikirmailuja, te mokomat ;) Vaan puhdasta ruokaa: sinisiä marjoja, tumman vihreitä salaatteja, oranssia lohta, sitä rataa.



Syö puhdasta ruokaa. On täysin eri asia syödä pari suklaalevyä ja saada siitä 2000 kaloria, kuin syödä sama energiamäärä tasaisesti hh-proteiinit-rasvat (niin sanottuna) puhtaina ruokina. Prosessoidut ruoat sisältävät lisäaineiden lisäksi vain vähän kuitua ja nesteitä. Kuitu ja neste ovat tärkeässä asemassa pitämässä verensokerin tasalla ja lisäämässä kylläisyyden tunnetta. Prosessoitu ruoka on usein myös ravintoarvoltaan huonoa, eikä puhtaasta ruoasta saatua hyötyä voi kuitata monivitamiinilisillä.

Juo vettä. Vähintään se kaksi litraa päivässä, vaikka et liikkuisikaan. Ja jos vielä päivään kuuluu jonkin liikuntasuoritus, niin pidä huoli, että korvaat sen kuluttavan nesteen vielä lisäksi.

Jo näillä liikkeillä olet jo pitkällä. Tai jopa oikeastaan tuon `jo`-alkuosan voi jättää pois. Näillä liikkeillä olet jo perillä! Näihin lisänä joskus viilausta halun mukaan ja myös sopivaa rentoutta. 80 prosenttia ravitsemuksesta kunnossa ja 20 lopuilla prosenteilla ilottelua :)

Iloittelulla mennään tulevaan viikonloppuun, ja meinaankin itse pistää tuon 20 prosenttia venymään ja paukkumaan ihan toisille kymmenille. Nauttikaa te muutkin!