keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kiitos!!

Tämä postaus on ihana kirjoittaa! Seuraavat täydellä sydänlämmöllä teille kaikille!


 Kiitos Sanna Elorannalle tuesta, jaksamisesta ja Tiinan rakennusprojektista! Opetit minulle, että maltti on valttia.




 Kiitos tuesta Keskisen Myllylle. Olette olleet isona tukena hyvinvoinnnin kulmakivessa, eli ravinnon puolella.


 Kiitos aminopörssille, cocoville ja nyt myös fastille, että saan kertoa tuotteistanne ja voin seistä yritystenne takana. On ilo, että te tulette vastaan myös meitä ei-kisaavia, terveyden ja treenaamisen puolesta puhuvia



 Kiitos fit4youlle myös tuesta ja ehkä maailman ihanimmasta asiakaspalvelusta :)

 Kiitos Kokkolan punnitse ja säästä -liikkeille vaikkapa ihan minun jaksamisesta ;)




 Kiitos Kanelille

- Ja tärkeimpänä (sori Kaneli), kiitos SINULLE!!! Kiitos, että olet juuri siinä. lukemassa tätä tekstiä. En tähän edes osaa kirjoittaa muuta. Se kuitenkin merkitsee minulle paljon. Joka ikinen käynti, jopa mahdollinen kommentti, ne kaikki. Te olette syy, miksi tässä yhä kirjoitan ja miksi aion kovasti jatkaa näppäimistön kuluttamiseta myös ensi vuonna. 

Kohti menestyksekästä ja onnellista uutta vuotta 2015!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Punnittu ja pihdattu.

Räntäinen reissu Tampereelle on jälleen hoideltu, ja ei voi muuta kuin jälleen kehua, kuinka ihana kaupunki siinä onkaan! Nauttikaa te siellä asuvat ympäristöstänne, olostanne ja etenkin siitä kaikesta tarjonnasta, mitä Tampere teille suokaan!

Kaikessa hyvässään se antaa teille myös Optimal performancen ja ihanan Sanna Elorannan. Näihin tapaamisiin kannattaa kyllä ajaa Kokkolasta asti, sillä puolen tunnin istahtamisesta saa evästä moneksi kuukaudeksi eteenpäin.



No mutta, onhan teillä tarjolla myös ne kuuluisat Sannan pihditkin. Hivenen jännitti päästää songit kiertelemään kaikki kiusalliset pisteet kehosta läpi, sillä edellinen kerta oli ollut viimeksi syyslomalla. Nyt vielä pari viimeistä päivää oli mennyt ihan harakoille, sillä tauon vuoksi lihaksissa ei ollut mitään paineita, aerobista oli tullut vähän turhan runsaasti ja syöminenkin on viimeisen viikon aikana ollut vähintäänkin värikästä....

Mutta kuinkas ollakaan. Pihdit näyttivät, että lihasmassaa oli tullut - - - ja rasvaa lähtenyt. Periaatteessa varsin ihanteellinen tilanne ja eteneminen siis, mutta ei nyt kuitenkaan minun tapauksessa, sillä tilauksessa olisi ollut myös sitä pehmeämpää ainesta. Lihaa oli tahkoontunut lisää peppuun ja takareisiin, ja vyötärö oli puolestaan kaventunut. Yhä siis optimaalinen suunta, jos siis vain ei olisi se rasvaprosentti alentunut.


Näistä tuloksista ja jatkosta olisi paljon kerrottavaa ja mielenkiintoista spekuloitavaa (ainakin itselle ;) ), mutta nyt täytyy saada muonaa massuun (monestakin syystä!). Palaan näppäimistölle heti, kun saan itsekin omia ajatuksia järjestykseen. Nyt verensokeri sanelee kirjoittaminen ja lauseet ja niiden järkevyyden ja päin pois ja uskokaas että nyt on parempi lopettaa just ja tähän.

Palataan. Hyvää viimeistä päivää vuodelle 2014!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Huomenna pötsi pihdeissä...

Voi karmeuksien kevät. Joululoma alkaa olla siinä vaiheessa, kun rauhassa oleminen ja herkuttelu alkavat saavuttaa lakipisteensä. Kaikki on tehnyt hyvää, enkä yhtään ihanaa hetkeä kadu - toivottavasti ei kukaan muukaan! Ja mukava olelu saa jatkua vielä! Omalla kohdalla vaan on kieltämättä hivenen kiusallinen hetki edessä, sillä sen, minkä muut joutuvat vain toteamaan olkiaan kohauttaen omassa kylppärin vaa´ alla, tai ehkä marraskuisten farkkujen parissa, joudun minä kohtaamaan hivenen konkreettisemmin.

Sanna Eloranta.
Pihdit.




Armotonta, kaunistelematonta totuutta. Nyt todella punnitaan ja mitataan joka ikinen suupala ja kakunlohkare. Yksikään konvehti ei näiltä sondeilta jää huomaamatta, vaan nyt katsotaan, minkälaisella staminalla on tyttö kasvanut! Pahinta melkein, että viimeinen kerta samassa piinassa on ollut syyslomalla, joten tulokset saattavat paukkua mihin suuntaan tahansa. 
Painon nouseminen ei sinäänsä haittaa, mutta olisi se kieltämättä karua päästä toteamaan, että kaikki se loistohypetys ja edistyminen salilla ovat olleet vain elimistön hihkumista uusien rasvavarastojen lumoissa. Antaa tuon pikku lihaksen pötkötellä tuossa rauhassa, mutta vuorataan se oikein hyvin pehmusteisiin, että sen on hyvä olla.

Kohtapa nähdään, mitä siis mahtavat treenijuomakombot ja lepo ovat keholle tehneet. Sopivia selityksiä pyörii kielenpäällä valmiina, mutta toisaalta on mukavakiin saada lompsia Sannan toimistoon posket pyöreinä ja todeta, että tein kuten sanoit ja tadaa! Tässä vyörytään!

Nyt ei tyttö auta, vaikka kuinka juokset ja illistelet...

...tahi veivaat kuntopyörällä...

... kun massussa on tämä, bland annat!


Puntarilla en ole käynyt ensimmäisen lomalauantain jälkeen, mutta toivokaamme (siis ihan oikeasti saa toivoa), että tähtiin olisi kirjoitettu uusi lukema, millä se voisi alkaa. Siinä olisi varsin jytisevää joululahjaa itselle. Paino, jossa en ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen. 

Annan kuulua, miten kävi, ja pyrin olemaan raa´ an rehellinen. Eikä tuleva silti estä  minua pistämästä nyt läppäriä kiinni ja suuntaamasta rääpimään iltapalaksi kasaan kaikkea enemmän tai vähemmän herkullista. Vaikkapa tähän tyyliin….

lauantai 27. joulukuuta 2014

Tauon tuskaa ja vuosi 2014 pakettiin.

Lomailun tuskaa! Hehkutin teille, kuinka tulen suuntaamaan pöheikköön, mistä ei raudan kalsketta kuule muuta kuin vanhalta, kääpiöiden kummittelemalta kivilouhokselta. Jo vain, eiköhän täältäkin löytynyt kuntosali, joka oli jopa avoinna ja käytettävissä naurettavaan kolmen euron kertahintaan. Sen verran veri veti liikkeelle, että lunastin itseni salille, mutta en kuulkaa ole koskenut yhteenkään laitteeseen! Katselen tälläkiin hetkellä vierestä, kuinka kumppanit kiertävät neuvostohenkistä, mutta sitäkin toimivamman oloista salia ja nautiskelevat glykojen täyttämien lihasten uikuttamisesta.
Kuka tunnistaa, missä paikkakunnalla olen :) ?


No, sitäkin parempi paikka heittää katsausta menneeseen vuoteen ja siihen, missä pisteessä nyt ollaan.

Viime vuosi oli itselle teemallisesti välillä todella rankka, mutta kuitenkin henkisesti ja fyysisesti todellista voittokulkua. Taaksepäin peilatessaan ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, mitä kaikkea on kokenut ja oivaltanut. Ja kuinka on suurta saada nähdä, kuinka jokainen raskaskin päivä on selvitty ja jokaiseen hetkeen on saanut sille tarvitsemansa voiman ja viisauden.
Lisäksi saan huomata kehittyneeni monessa osa-alueessa. Olen mennyt eteenpäin niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja näiden kahden eteneminen on ollut todellista riemun tietä (toki väliyskähdyksiä, mutta ne kuuluvat elämään)! Ihan oikeastikin, vuoden takainen Tiina tuskin tunnistaisi itseään.

Pieni peilaus taaksepäin:

Alkuvuodesta olin todella väsynyt ja uupunut töistä. Kotipuolella oli jokapäiväistä mietintää töiden vaihtumisesta ja muuttamisesta. Löytyykö jotakin? Joko kohta joutuu siirtyä jonnekin? Mitä tekee kodille ja tavaroille? Vatsa ei ollut vielä kunnossa, enkä ollut löytänyt syytä sille, että söin kuin hevonen, mutta mitään ei juuri tapahtunut. Liikuin myös yhä liikaa ja stressasin ihan kaikesta.

Kevättalven aikana paljon vaikeiden asioiden avaamista kotona. Se vaati työtä, mutta alkoi huomaamattaan eheyttää mieltä ottamaan muutosta elämänasenteeseen ja monia ennen suoraviivaisina pitämiään asioita kohtaan. Osasin alkaa jo kyseenalaistaa enemmän tekemisiäni ja turhaa stressaamistani. Silti kierrokset olivat kovat ja työ kulutti jatkuvasti.

Ensimmäinen banneri.

Keväällä aloitin tämän uuden blogin ja se toi todella paljon iloa ja sisältöä arkeen. Mietin tekstejä ja tuntui, kuin olisin kerralla halunnut saada jaettua kaiken lukemani ja oppimani eteenpäin. Talvi oli jatkunut koko vuoden samannäköisenä, mutta hellitti kuitenkin sen vähäisen otteensa ja keväällä tuleva väsymys ja pieni alakulo alkoivat hellittää.

Siinä väsätään ensimmäisiä blogitekstejä tähän alustaan.


Kesä! Olin oikeasti kestänyt ja tehnyt sen koko työvuoden! Tunne oli uskomaton, Kaikki työkuviot syksylle olivat auki, mutta mieli oli tyyni. Asiat järjestyivät omalla painollaan ja saatoin ihan oikeasti rauhoittua viettämään kesää. Opin paljon itsestäni, opiskelin ravitsemusta ja tein asioita, joista nautin. Paljoa en reissannut, mutta se ei harmittanut kuin järkyttävän kylmänä juhannuksen tienoona. 


Kesäkuu tuli ja oli varsin vilakka...

Kesällä tuli upea päätös jättää vanha valmennus, mikä ei oikein toiminut, ja siirtyä Optimal Performanceen ja Sannan hellään huomaan. Valtava kiitos tästä, Jessica! Sanna aloitti pistämään vatsaani ja sitä myöten elämääni kuntoon. Erittäin hienovaraisesti ja luottaen siihen, että teen oman mielen tasolla työtä. Tästä lähti valtava eteneminen terveyden ja punttisalin kehityksen puolella! Liha alkoi tarttua ja paino viimein oikeasti nousta. Tuntui, että saatoin jopa tuntea, kuinka ravintoaineet alkoivat päästä perille. Keho selkeästi käynnistyi toimimaan ja tottelemaan käskyjäni.
Sanna vei multa hiilut!! ...

... ja johdatti treenaamaan Tampereen Fressille kerran jos toisenkin.

Heinäkuussa sitten liki yhtäkkiä täydellä teholla muutoksen mahdollisuutta. Kävin jopa katsomassa Tampereelta asuntoja ja olin liki kirjoittaa työsopimuksen. Sitten kuitenkin tuli ratkaisu, että omaa kotia ei ihan vielä myydä ja jatkan Kokkolassa. En osaa sanoa, harmittiko silloin vain ei. Tampere vei sydämeni, mutta nyt on ollut oman itsensä kanssa ihan hyvä olla täälläkin.

Mökillä tuli käytyä.

Alkusyksystä uudet työkuviot, mitkä tuntuivat onneksi hyvältä. Aluksi opettelua, mutta koko syksyn saattoi nähdä kehittyvänsä ja oppivansa. Salilla loistavat treenit seurasivat toisiaan ja kelit hellivät siten, että pitkään joululle pääsi kulkemaan hyvin töihin. Lisäksi matka on nyt niin lyhyt, että säätä ei juuri ole tarvinnut hermoilla.

Koko viimeisen puolen vuoden ajan tein valtavia harppauksia omassa ajattelussa, stressinhallinnassa, kehon muokkauksessa ja omien, viimeistenkin pakkojen (liittyen enemmän liikuntaan) purkamisessa. Opin viettämään oikeita vapaita, sosiaalistuin ja --- aloin tykätä itsestäni. Ihan oikeasti. Pystyin alkaa olla sinut itseni kanssa ja antaa sen heijastua myös ympärilleni. Saatoin viimein antaa itsestäni muille ja näyttää myös todellista persoonaani. Sain ihanan, uuden ystävän ja lähestyin monia ihmisiä. 

Nyt kun tuon tiiviin koonnin kirjoitti, voi nähdä vuoden jakautuneen varsin vahvasti kahtia. Ennen ja jälkeen optimal performancea, melkeinpä. Pitkälle ihminen pystyy tekemään itse, totta kyllä. Kuitenkin itseä säväytti esimerkiksi tuore tutkimustieto, että aikuisiän pitkään kestäneestä pakkomielteisyydestä/syömishäiriöstä/anoreksiasta pystyy omin voimin toipumaan vain muutama prosentti sairastuneista. Ja minä tein sen. Ei se ole välttämättä leuhkinnan paikka, sillä kuten optimalin kohdalla sanonkin, vain sen kautta sain eväät itseni paikkaamiseen. Mutta haen tällä sitä, että olen kyennyt tekemään suuren työn toipumisessa itse. Ilman Sannaa olisin kuitenkin yhä jumissa aineenvaihduntani kanssa, enkä olisi osannut myöskään ottaa tarvittavia lisäravinteita kasvun tukemiseksi.

Summa summarum. Yksin ei ole hyvä olla. Yksin saa ja pitää kuitenkin myös pärjätä ja kyetä olemaan. Kun on sinut itsensä kanssa, ja kykenee olemaan tasapainoisesti oma itsensä, voi myös toimia niin yksin kuin erikseen. Olipas varsin sekavasti selitetty, mutta toivottavasti jokin idea tästä irtoaa. Kun on hyvä olla, on hyvä olla niin yksin kuin toisten kanssa. Niin rauhassa kuin liikkuen. Niin kovassa stressissä kuin rennommassa alamäessä.

Näissä mietteissä, tämä punttisali kiittää tältä erää. Oisko huomenna kiitosten paikka?








perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapanin ajelua.

Tapanin päivä ja tapanin päivän ajelu. Aamusta kävin vielä kiskaisemassa viimeiset mehut irti lihaksista, ennen kuin suuntaan sellaisille leveysasteille, missä punttisalista ei ole tietoakaan. Niin, ellen sitten villiinny traktorien kaatoon, suorin jaloin vasikan maastavetoon, maitohinkkiaskelkävelyyn tai pystypunnerrukseen rautakangella. Tarpeeksi kun on jouluherkkujen tuomaa virtaa ja ylimääräistä aikaa, niin saattaahan tuo olla, että elämäni treenit ovat juuri kulman takana odottamassa :)
Voi katsokaa, mitä pukki toi!! Kyllä kannatti olla kiltti :)

Tässä matkalla on tarkoitus piipahtaa äitimuorilla ja toivoa, että samalla yhyttäisi sen pienen ja ihanan tärkeän ihmisen maailmassani. Sieltä sitten eteenpäin kohti joulun seuraavaa etappia, ennen kuin taas puolestaan Jyväskylään, minkä aikana vielä Tampereelle. Voi tätä toiminimi laukku & purkki elämää taas jonkin aikaa. Niin mukava, kuin onkin päästä sukuloimaan ja näkemään läheisiään, niin näin aikuisena ei ole enää niin helppoa pesiytyä toisten nurkkiin, saati tällä elämän tyylillä. Inhottaa joutua olemaan koko ajan kysymässä jotain, kun on itse tottunut niin täysin omavaraisuuteen ja tekemään kotona kaiken itse.


Kohta jo voi suunnata ajatusta tulevaan vuoteenkin. Sitä ennen voi kuitenkin jokainen vaikka välipäivien happihyppyjen aikana mietiskellä myös mennyttä. Näiden kysymysten kanssa olen itse käynyt jo jonkinlaista hiljaista keskustelua itseni kanssa.  Seuraavissa olisi tältä ikiopelta pientä läksyä näin lomienkin ajaksi :)
  1. Mistä voin olla tänä vuonna ylpeä?
  2. Mitä olen tänä vuonna oppinut?
  3. Miten hyvin olen pitänyt huolta itsestäni (kehosta ja mielestä)?
  4. Mikä on inspiroinut minua eniten? Milloin olen tuntenut eniten olevani elossa?
  5. Millaisia asioita olen saanut aikaan?
  6. Miten olen viettänyt vapaa-aikani? Voisinko käyttää aikani jotenkin toisin?
  7. Olenko jossakin asiassa ”jumissa”? Miksi? Mikä pidättelee minua siirtymästä eteenpäin?
  8. Miten voin parantaa ihmissuhteitani?
  9. Mistä haluan päästää irti?
  10. Millaisia uusia asioita tai tapoja haluan elämääni?

torstai 25. joulukuuta 2014

Niin hyvä olla.

Ei olisi voinut tehdä parempaa ratkaisua, kuin jäädä viettämään ydinjoulua omaan kotiin! On ollut niin käsittämättömän hyvä olla - on saanut touhata omia asioita ihan omilla tavoillaan. Aatto meni aamulla salikiekalla. Sen jälkeen suuntasimme hakemaan hakoja läheisestä metsästä. Ei voi tarpeeksi ylistää sitä, kuinka tärkeä on saada TUNTEA ja KOKEA luonto ja talvi. Sitä tunnelmaa, kun ryömittiin pitkin metsää; hanki narskui, -20 asteen pakkanen kipristi nenänpäätä ja varpaita, lunta meni housunlahkeesta sisälle puraisemaan paljasta nilkkaa, aurinko paistoi puiden latvoihin, kuusi tuoksui, jalkaa sai nostaa tarpoakseen hangessa.... oli ihan satuimainen hetki ja olo. Jouluaatto.






Jouluaatto jatkui yllä olevien kuvien tunnelmissa. Ulkoa joulusaunaan ja elvyttämään kauan käyttämättä ollutta uunia torttujen ja piparien leivontaan. Otin teen kanssa pitkästä aikaa leipää, ja ihan mukavalta se maistui (kehtaako myöntää, että en olisi pannut pahakseni pientä pasta-annosta siinä ohessa?).
Sitten kävelyä hiljoksiin leijailevien hiutaleiden keskellä, jouluvaloja, 500 vuotta vanhan Kaarlelan kirkon joulu Jumalanpalvelus, jouluruokaa (käytä sinä ekku mikrossa, sitten minä. Juu, odotan. Eihän tässä ole nälkäkään ;) ).

Vielä ulkoilua, kynttilöitä ja soihtuja, pieni kuusi kanelille, samusirkkaa ja venyttelyä. Siinä vaiheessa jo valtava väsy, jota piristi pieni lahjahetki ja se täydellinen kauneus ja rauha ympärillä.
Oli vaan niin hyvä olla. Omassa joulussa. Omilla tavoilla.
Vielä suklaata. Lukemista. Kynttilän katsomista. Jouluyön koittamista.

Vaan niin hyvä olla. 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Ihanaa joulua kaikille!





Himmenee aattoilta
tähtien hopeasilta
kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot
lämpöiset jouluvalot
syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot
lumiset tiet ja pellot
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä
lapsuuden joulumiellä
jouluhun vaeltaa.



Mitä kauneinta ja parhainta joulua 2014 teille kaikille.

Tiina (ja Kaneli)

tiistai 23. joulukuuta 2014

Ihan jo ovella...

Siinä se alkaa olla, ihan jo ovella. Monien kodeissa alkaa jo kuusi tuoksua ja herkkuja on otettu pakastimista sulamaan huomista varten. Vielä mahdollisia viimeistelyjä ja kassaneitien moikkausta, ennen kuin voidaan asettua aloilleen ja todeta, että nyt saa tulla.

taatelssonkaakkua tulossa.

Itsellä tähän päivään on yleensä liittynyt liittynyt viimeistelytreeni, jonka jälkeen on päässyt kaikkine rojuineen matkaan kohti joulun ydintä. Salikiekka oli tänäänkin, ja se oli juuri niin hauska, kuin mitä viimeisen ennen joulua tulee ollakin. Radiiosta sai irti muutaman hajanaisen joululaulun, mutta tärkeimpänä olivat muutaman kehityskuvat, joita sai nappastua peilien kautta. Vaikka nämä eivät ole tavallisia selfieitä kummempia, niin näihin kuitenkin liittyy tietty sävy ja ajankohtaisuus. Vuosi on kääräisty salin osalta kasaan  ja tässä ollaan. Enemmän tai vähemmän lihoissaan, kuin kinkku konsanaan.


Tätä hetkeä, voimatasoa ja treenin kulkua ja etenemistä on nyt hyvä aika rauhassa miettiä ja hautoa. Miten meni? Mitä tekisin toisin? Missä olen edistynyt ja missä puolestaan ovat heikkoudet? Arvosanat nelosesta kymppiin ja niistä sitten katsomaan, miten kevätlukukaudella panostetaan. Omissa arvosainoissaan kannattaa olla raa an rehellinen, sillä vain sen kautta pystyy asettamaan todellisen lähtötason uudelle vuodelle. Kun  kujeet jatkolle ovat oman tason ja tavoitteiden kannalta optimaaliset, on "lukujärjestyksen ja oppimissuunnitelman" tekeminen huomattavasti helpompaa ja hyödyllisempää. Ja ne kun ovat tehtynä, on huomattavasti selkeämpi fiilis tarttua jälleen hommiin, kun sen aika on.

Tämä rouva jäi töihin ovenpieleen odottamaan. Emme ota häntä nyt lomalle, kiitosa vaan.

Katsos ja hupsista, kallistui vielä näin aaton aattona töiden puolelle. Äkkiä takaisin ruotuun….

Nyt siis on kuitenkin toista kertaa aikuselämässä hetki, kun en siirrykään tänään mihinkään, vaan jään joulun jyrättäväksi kotiin. Vähän jopa hirvittää, saanko tunnelman ja joulun tulemaan omiin pieniin kuvioihin? Ja onko joulua enää jäljellä, kun tapanina vasta pääsee liikkeelle ja näkemään läheisiä? Ehkä tässäkin on taas oppimisen paikka, mutta joulu tulee kuitenkin itsestä. Oma asenteeni on kohillaan, joten joulukin saa tulla ihan hyvällä mielellä meidän porstuaan.

Kanelin joulujengillä on oikea asenne tähän touhuun.

Ihanaa odotusta!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Kohta on kystää kyllä!

Olat olivat minulla toisena kehityskohteena tälle treenikierrolle ja se laitettiin olemaan kahdessa viikottaisessa päivässä. Toisena ne olivat treenattavana ennen ojentajia, ja toisena puolestaan rinnan jälkeen. Omasta mielestä olat kulkivat paremmin aina jälkimmäisessä treenissä. Ehkä siksi, että sinä päivänä minulla ei ollut ollenkaan olalle punnerrusliikkeitä, vaan rinnalle tuli ensin omansa ja olilla jatkui puolestaan toisenlaiset liikkeet. Päivä onkin näyttänyt seuraavalta:

Flyes vinop. kp 2 x 15
penkki tanko 4 x 6
vinopenkki 3 x 5+5
rinta ristikk. 3 x 12
viparit eteen-sivulle-taakse triplat 3 x 10
tankokierto seisten t-kulmassa 3 x 8-10
takaolat tangolla 3 x 12

Kuten jo aiemmassa tekstissä kirjoitin, tuli ehkä liikaa ahnehdittua punnerrusliikkeitä tähän ohjelmaan, joten siksi ne alkoivat junnata kaikissa muodoissaan, kun taas kaikki muut liikesarjat porskuttivat eteenpäin. No, tästä opimme ja uusin juonin kohta uuteen ohjelmaan.



Joululle on tiukkaa mietintää ruoan kanssa. Nyt en tarkoita pakkomielteistä kalorien ja makrojen laskemista, vaan ihan todellista, mukavaa, ja oman olon puolesta kohtuullista nautiskelua. Mutta naiselle tämä tuottaa ongelmaa mahdollisuuksien määrässä! Että noniin, mitä sitä nyt tekisi  mieli? Voisit antaa palaa ja toteuttaa makupalettisi kaivattuja osasia, mitä saisi olla?
Tämän kysymyksenu äärellä on liki raivostuttavinta huomata, että vastaus kuuluu seuraavasti: aika pitkälle omia. Just. Kiitos vaan mielikuvitus ja oma tahto. Tässä tapauksessa yksinkertaisesti kieltäydyn vetämästä joulua peruskaavalla (mikä ilmeisesti tuntuu itselle sopivan ja maistuvan, pointsit siitä!).

Eli otetaanpa uusiksi: MITÄ SINÄ HALUAT? Joulun makuihini kuuluu ehdottomasti olla…


…. vähäsen tarpeeksi tahkeaksi imellettyä perunalaatikkoa. Enempi saa vatsan sekaisin, mutta maku on sen verran ihana, että sitä kiitos.

... erilaisia salaatteja! Lämpimiä, kylmiä, enemmän ja vähemmän vihreitä...

… LOHTA! Sitä tosiin menee joka päivä, mutta nyt sitä pitää olla sopivan majoneesisena salaattina, mitä voi laittaa ruoan sekaan ja tuoreen, paistetun ruisleivän päälle.



… isoista luomuhiutaleista haudutettua kaurapuuroa. Riisipuuro tekee vatsalleni samat, minkä perunalaatikko, joten sitäkin vain lusikalliset miehen annoksesta. SIllä sitäkin on toki saatava maistaa! Mutta itselle kunnon puuroa voisilmällä ja kanelilla!

…. erilaisia juustoja, etenkin ihanaa, tuoretta vuohenjuustoa! Ja aurajuustoa sopivan pehmeiden piparkakkujen päälle.

Erään joulun tehtailua.
… Fazerin joulusuklaata ja konvehteja. Lisäksi konvehtivadista täytyy löytyä myös -olikos se nyt piastenin- konvehteja (niitä hivenen spurguisennäköisiä halpiskonvehteja prismoissa). Niissä on juuri sopiva joulun esanssi :)

… pikkuinen torttu. Lehtitaikina ei kuulu muuten suosikkeihin, mutta eiköhän sitä ole saatava edes yksi uunituore torttunen



... lämpimiä, mausteisia uunihedelmiä kinuski, vaniljakastike-tuorejuusto-rahkakastikkeella

…ja vielä lopuksi TOTTAKAI sitä taatelikakkua appelsiinilla höystettynä! Tämä sopivan kosteana ja isoina lohkareina, ehkä piparitaikinaan käärittynä. Voi taivas. Joulu saa tulla.

(oletettavasti tosin enstyymipurkki kourassa ja vatsahapot toisessa, mutta kerrankos sitä vuodessa :)

Ja hän söi.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluinen tajunnanräjäytys

Voi joulu ja joulun luovuus... tämä on nyt sarjassamme ÄLÄ KOKEILE TÄTÄ KOTONA (tai vieraissa, tai yhtään missään), mikäli tahdot, että herkuttelusi pysyy edes jonkinlaisissa aisoissa. Jos puolestaan elämässäsi on tyyli, että ryömit kiusauksia karkuun mahdollisimman hitaasti, jotta ne saavuttaisivat sinut, niin jatka lukemista ;)

Kokkailutaitoa ja intoa minulta löytyisi, mutta aikaa tämän kahlitun taidon soveltamiseen sitäkin vähemmän. Kaupastahan myös saisi aineksia ihan mihinkä herkkuun tahansa, mutta jos ei halua räjäyttää sekä buljettiaan että kaupan punnituslaitetta erikoistuotteiden kuiteilla, joutuu tyytyä vähempään.

Eli kun on tarpeeksi kieroutunut herkkumaku ja sitä erittäin jouhevasti myötäilevä mielikuvitus, niin tuloksena voi olla jokseenkin seuraavankaltainen resepti:


TAJUNNAN RÄJÄYTYS

Tarvitset tähän:

- pipari- tai keksitaikinaa. Voit ostaa joko valmista, tai tehdä vaikka seuraavalla reseptillä:

3 dl keskisenmyllyn tattarijauhoa
1 dl tummaa sokeria/siirappia/ cocovin agavesiirappia
1 kananmuna
1 dl cocovin kookosöljyä huoneenlämpöisenä
3 tl kardemummaa
2 rkl raakakaakaojauhetta
2 rkl lucumaa
1 tl leivinjauhetta
kourallinen lempikonvehtejasi




Kaikki ainekset rouheasti vaan sekaisin. Ei mitään kommervenkkeja tai järjestystä. Myllyyn vaan ja kunnon sotkuksi.

Sitten, erottele taikinasta sopivia könttejä ja laita jokaisen köntin sisälle HIMOITSEMASI konvehti tai muu suklaakarkki. Pätkis toimii mintusta pitäville varsin hyvin. Sisälle sopii myös lusikallinen pähkinävoita.



Paina karamelli köntin sisälle ja vuoraa melli taikinalla. Paksuus oman mieltymyksen mukaan.

Jos olet taikinan ystävä, laita köntit vain mikroon n. 30 sekunnin ajaksi. Jos tahdot leivonnaista, niin uuniin 200 astetta n. 12 minuuttia.

Jos siis taikina on jo pakastimessa valmiina ja karkit ostettuna, saat tämän herkun nautittavaksesi parhaimmillaan muutaman minuutin sisään. Varsin sopiva aikataulu hätäisemmälle noolaajalle.

Tomusokeria päälle, jos haluat hifistellä.


Siinä. Ja muista, että sinua ON varoitettu.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulu: stage 1.

Jouluaika koostuu mukavasti kolmesta eri osuudesta. Näin muutamia päiviä ennen joulua on ihana tohinan aika, kun käyt kerta toisensa perään kaupassa, pakkailet jo etukäteen kaikkea, mitä vain voit ja teet yleisesti  enemmän ja vähemmän hyödyllisiä asioita. Kaikki kuitenkin teemautuu jouluun ja monessa ajattelee, että vielä tämä, vasta sitten kun tullaan tai tuonne vielä nuo. Sitä rataa, kaikki kyllä tietää. 
Salin puolella joulu tiivistyy yleensä aina jonkin ohjelman päättymiseen ja  viimeisiin treeneihin ennen taukoa. Treeneissäkin on ihan oma tunnelmansa, kun radiokanavat valikoivat tiettyjä (onko raattiot olemassa muuta kuin whamin last christmas tai Lennonin sotalaulua listoilla??) joulukappaleita ja juontajillakin alkaa olla jo pyhät mietteissä. Toisille salijampestereille toivotetaan jo joululomia ja kuulostellaan, minne suuntaan kukin on menossa.
Salikiekat huipentuvat yleensä aaton aaton aamutreeniin, mistä kotiin tullessa on kamppeet olleet valmiina eteisessä odottamassa ja reissuunlähtö edessä. Avot, se oli siinä! Viimeiset rutistukset raudalle on annettu ja varsinainen loma edessä.


Onhan tärkeimmät mukana?

Toinen vaihe on rauhoittumisen aika. Eli kunhan on päässyt seuraavaan majapaikkaan laskeutumaan KAIKKINE KAMPPEINEEN (hmm,. ehkä tälle olisi pitänyt kuitenkin nimetä oma uusi osuutensa... ehkä hässäkkä vol. 2), alkaa joulun eläminen. Yhteisten hetkien viettämistä ja keittiövastaavana yleensä valmistelemista, ulkoilua, oloa, joulurauhan julistusta. Sitä kaikkea, mitä joulun ytimeen kuuluu. Lahjojen tutkimista, lukemista, musiikkia...





Yleensä jo Tapanin päivänä alkaa olla jo suhteellisen tunkkainen olo, mutta se menee vielä varsin pysähdyksissä. Mutta sitten tosahtaa se joulun ehkä ihanin vaihe, eli välipäivien vietto salia käynnistellen ja kaupoissa riehuen! Ja samassa vielä mussutellen epämääräisesti joululta jääneitä herkkuja nauttien siitä, että joulun stressi (mitä sinä nyt on saattanut olla) on ohi ja voi rauhassa elellä kohti uutta vuotta. Tontut saavat olla vielä esillä, mutta nyt ne jo ovat mukavasti taka-alalla ja antavat pikku hiljaa tilaa kaikelle muulle. 


Mutta nyt kuitenkin vielä stage 1, eli välittömästi pois näppäimiltä ja kohti kauppoja! Niin, sikäli mikäli kun tuolta lumivyöryltä mihinkään pääsee. Jalkatreeni on tehty ja PVO:t nautittu, joten on aika pistää hyvin hengittävät vaatteet päälle (tässä muuten TODELLINEN VINKKI jouluruuhkaan: älkää survoko niitä paksuimpia ja hengittämättömämpiä kamppeita päälle, kun päätätte mennä tekemään ostosten viimeistelyjä marketeihin. Helpottaa huomattavasti kassajonossa oloa - sekä itseltä että viereiseltä) ja lähteä moikkaamaan jouluruuhkaa.


Tästä minä pidän!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Se oli siinä ja sitä on siinä!

Joululoma! Voi autuus ja ihanuus, se on nyt tässä! Tässä havahtui vasta onneksi viimeisen viikon aikana huomaamaan, kuinka väsynyt sitä oikeastaan taas oli. Töissä ei saanut oikein enää mistään kiinni, eikä omaan jälkeen voinut olla millään tavalla tyytyväinen. Vaikka kuinka koitti skarppautua, niin ei onnistunut enää kokoamaan itseään kunnolla. Saman huomasin myös salillä: viime viikolla kolmena päivänä sattui raskaiden pääliikkeiden kanssa sama asia … tuli feilaus. Sama rauta, mikä on ennen liikkunut, jämähtikin muutaman toiston jälkeen paikalleen. Keskittyminen hajosi palasiksi ja mieli ei enää suostunut jatkamaan. Todella jännä tunne, melkein pelottavakin. Ja siinä vaiheessa, kun rautaa alkaa pelätä, tietää, mitä pitää tehdä. Eli kaivattu jouluviikon kevennys tulee enemmän kuin tarpeen! Onneksi kuitenkin sain kaikissa noissa missatuissa liikkeissä vielä koottua itseäni seuraaviin sarjoihin, ja tehtyä ne jotakuinkin. Ei siis jäänyt kovin pahaa kammoa kummittelemaan mielen perukoille.

Omistan myös farkut ;)


Väsymistä ja tympääntymistä ei tavallaan onneksi aina siinä omassa arjessaan huomaa, tai sitten sitä ei jaksaisi ollenkaan. Mutta kun odotettu etappi alkaa koittaa, niin mitä lähtemmäksi sen hetki tulee, sitä nihkeämmältä kaikki muu tuntuu. Mieleen  nousee syksyltä eräs työkaveri, joka oli jäämässä eläkkeelle lokakuun lopussa. Koko lokakuu tuntui hänelle järkyttävältä savotalta ja hän taitteli kammastansa päiviä ja lopulta tunteja vapauteensa. Jos itse laskeskelisi yhtä suurella palolla omia vuosiaan, joita toivon mukaan olisi se rapiat kolmekymmentä vielä jäljellä, niin voisi puhti loppua…

Sekä töiden että tuon törkeän lumisateen puolesta.

Mutta ensi viikko siis fiilistelyä salilla sen, mitä pääsee jouluiluilta käymään, mutta muuten keholle ja mielelle le-po-a ja tank-kaus-ta!  Joulupäivien aikana on hyvillä mielin tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Ja verrattuna viimeisiin vuosiin, on minulla siihen paljon paremmat henkiset valmiudet. Enää ei pakko lietso siihen tai tähän, saati kalorilaskuri pyöri päässä jokaisella ruokahetkellä. Ehei, nyt saa olla ihan rauhassa ja luottaa siihen, että ei ole mitään hätää.

Bou-hou-hou-hou-dari huumoria.

Toki jouluun liittyy oma tohinansa, mutta se on vain mukavaa vastapainoa. Luvassa on siis preppailua, pakkailua, seilaamista paikasta toiseen, mukavien ihmisten tapaamista, saliturismia, alennusmyyntejä ja tärkeimpänä paljon kystä kyllä!!!

Pysykää matkassa, sillä yritän päivitellä vähintään kuvilla ja muutamilla lausahduksilla, missä mennään. Ja nauttikaa kaikki joulun ajastanne, oli sitä teille lomallisesti enemmän, vähemmän tai ei lainkaan. Tätä juhlaa ei ole meille suotta suotu, eli muistetaan sen sanoma ja annetaan valomme loistaa!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Katsokaas kerran vuodessa....

Näin joulun alla tuntuu, että tietyn kategorian nettisivuilla ei ole muusta kuin siitä, kuinka välttää jouluähkyt ja mässäilyt. Bloggaajat neuvovat, kuinka pienentää annoskokoja, paistaa pienempiä torttuja, kattaa kahta eri pöytää, ettei yhdestä ota liikaa, sitä  rataa. Terveysvinkkejä pursuaa joka tuutista, ja unohdetaan, että ei ole kyse mistään järkyttävästä bakkanaaleista, missä kaikki tolkku katoaa, kukaan ei hoksaakaan liikkua, ruokaa syödään seisten ja maaten ja soihdut sammuu myös järjen osalta.



Onhan se totta, että joillakin saattaa jouluna karata homma lapasesta ja kystää tulee ahdettua kupuunsa enemmän kuin kyllä. Osa tekee vielä sen pienimuotoisen virheen, että panttaa kohti joulua, jotta sitten h-hetken koittaessa voi kiskaista herkut esille ja ottaa korvausta koko loppusyksyn kituuttelusta. Tunnen itsekin useamman kuin yhden, jotka ovat olleet jos jonkinlaisissa suklaalakoissa ja näkevät nyt märkiä päiväunia konvehdeista ja marsipaaneista. Useat voivat suunnata jouluun kuin fitnesskisaajat konsanaan lavoille - sitten, kun homma hoidettu, alkaa mässyy.

Oli tilanne niin tai näin, niin itse en ala jakelemaan kenellään vinkkejä, kuinka pysyä ruodussa jouluna. Aluksikin, joulu on rauhan ja hyvän mielen aikaa. Siihen kuuluvat myös tietyt maut ja ruoat, joita tulee nautittua yleensä kerran vuodessa. Miksi ei syventyä rauhassa pöydän antimiin ja päästää kerrankin vähän irti tietyistä rajoitteista? Ylensyönti on eri asia ja jos syöt itsesi päivystykseen, niin se on ollut täysin oma valinta. Ja mikäpä siinä, tulee se joulu sinnekin. Mutta kun saat rauhan syömisellekin, lähtee usein myös koko himo ja kielletyn hedelmän maku pois. Ei siis ole hätää syödä, kuin kohta ei mitään saisi.

Ja onko siinä juuri enää joulumieltä, kun punnitset jokaisen lusikallisen lanttulaatikkoa ja pistät piparia kolmeen osaan, jotta pysyy kontrolli? Jos näin joutuu tosissaan miettiä, niin silloin voisi saman tien ottaa tuumailtavaksi, mikä omassa ruokavaliossa ja hyvinvoinnissa on pielessä, kun kerta joutuu jouluna olemaan turhan tarkkana? Etkö syö muuten arjessa hyvin? Onko puutosta jostain, mitä himoaa? Vai  ovatko rajat liian tiukat?

Ei pukkikaan välitä (ja turha heittää perään, että "ja siltä näyttää" - äijä on yksi maailman onnellisimmista! 

Jos vain muistat sen, että ruoka ei pöydästä karkaa, niin kaikki menee yleensä hyvin. Ruoka ei itsessään ole paha, eikä myöskään se, että antaa itsensä välillä ottaa rennosti. Pahana tässä kaikessa voit olla ihan itse. 

Minä ainakin tulen syömään. Ja nauttimaan. Enkä käy pulkkamäessä vain siksi, että saisin edes muutaman joulugramman sulatettua,  jotta olisi muka parempi mieli syödä lisää. Tunnen itse kehoni sen verran hyvin, että osaan rajata, milloin olo on tukala, milloin on aihetta pikkuisen jarruttaa ja haukata välillä kinkun sijasta happea. Mutta tunnen myös sen ihanan kolosen vatsassa, johon mahtuu aina vielä yksi konvehti….

Vähemmän tiukkapipoista joulun odottelua kaikille!