maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hellurei!

Loistavat tuulet puhaltavat meille kaikille. Sain ilokseni yhteistyökumppanikseni aminopörssi -verkkokaupan. Olen tehnyt omat lisäravinnehankintani aminopörssistä ja voin täysin seistä yrityksen takana.
Nyt kannattaa seurailla blogiani, sillä luvassa on arvontaa ja alennuskoodeja seuraajille!




Aminopörssillä on erittäin kattava valikoima, josta löydät varmasti kaiken tarvitsemasi treenisi ja hyvinvointisi tueksi. Tämä on juuri se tärkeä seikka, minkä korostamiseen en kyllästy - terveellisen ja tasapainoisen elämän kokonaisuuteen: treeni, ravinto, henkinen hyvinvointi ja lepo. Aminopörssistä löydät yli 1300 tuotteen ja noin 80 tuotemerkin valikoiman urheiluravinteita, superruokia, kuntoiluvälineitä, kuntoilulaitteita, luontaistuotteita ja elintarvikkeita. Eli yhdestä paikasta ihan kaikki, mitä tarvitset! Lisäksi toimitus on nopea, vain 1-2 arkipäivää. Ja omassa ensimmäisessä paketissa tuli mukana yllärikin :)
Kattava valikoima laadukkaita ja luotettavia superfoodeja mm. puhdistamolta ja cocovi:lta!


Aminopörssiltä löytyy myös myymälä Helsingistä, Ruosilantie 1. Siellä on nytkin näkyvästi esillä `roheiinipäivät` - eli paikalliset ostoksille mars!

Tälläkin hetkellä verkkokaupassa ovat hyvässä alennuksessa leaderin palkkari ja finmaxin kalaöljykapselit. Lisäksi kannattaa kurkata myös löytökori; siellä esim. käyttämäni Udo´s oil -öljysekoitus (on muuten törkeän hyvää esim. pastan liukastuttajana:) ) vain 25 euroa, eli jopa edullisemmin, kuin mitä ulkomailta tilattuna!!

Aminopörssistä myös kodinhoitoon turvalliset aineet.

Aminopörssistä löytyy  kattavasti elintarvikkeita.


Pistän teille postauksen erikseen siitä, mitä lisäravinteita ja superfoodeja itsellä menee tavallisen treenipäivän aikana. Nyt, kun tavoitteena on rakentaa turvallisesti omaa kehoa isommaksi ja vahvemmaksi, en tahdo käyttää aineksina mitä tahansa epämääräisyyksiä, joita on tyrkyllä. Tahdon aina, että käyttämäni tuotteet ovat puhtaita, mahdollisimman pitkälle kotimaisia ja luotettuja merkkejä/luottettavalta valmistajalta. Muun muassa puhdistamon, cocovin ja finmaxin tuotteet olen todennut erittäin toimiviksi.

Tänään olisi luvassa väliin rennompi treeni, pelkkää olkaa ja ojentajaa. Mutta tähän treeniin saa mahtavan fokuksen maanantain voimin - kapeaan penkkiin olisi tarkoitus yrittää tyrkätä lisää rojua työnneltäväksi.

Nyt lisää lihasta ja vähemmän silmäpusseja kiitos!!

Tiinsk

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Taas niin sunnuntai.

Jännä, mikä sunnuntaista tekee aina niin ... sunnuntain. Jotenkin kaikki on jollain tapaa seesteisempää, pysähtyneempää, ehkä tylsempää ja jotenkin väsyttävämpääkin? Ainakin itsellä sunnuntait tuppaa usein olemaan vähän sellaisia läpi rämmittäviä päiviä. Vaikka se on kuinka vapaapäivä itselle tahansa, niin siinä on silti turhan usein pientä tappiomielialaa havaittavavissa.

Just niin fiilistä


Sunnuntaihin kuuluu yleensä valtavien pyykkivuorien selätystä alkaen heti aamusta. Ensimmäinen roihu pyörimään heti kun saa tyynyn irti poskesta ja ei mene kauaa, kun koti muistuttaa basaaria kuivuvien treenikamppeiden ja lakanoiden levittyessä jokaiselle mahdolliselle tasolle. Lisäksi asiaan kuuluu myös riisivuorien keittelyä (miehelle, ei itselle, riisi yökkistä!), kanojen paistelua, punnitsemista, preppaamista, preppaamista, preppaamista.... Onneksi on vähän oppinut vähentämään stressikierroksia, mutta tuntuu tämä souvaus silti joskus hivenen kinnaavalta.


Ja onneksi sunnuntain kantavana nautintona on viikonloppuihin kuuluva ihanainen aamupala! Samalla setillä mennään oikeastaan vain puddingia vaihdellen. Tällä kertaa kierroksessa tuntuu pysyvän omppukaneli.

Tuo päärynä oli muutes vain hutihedelmä, oikeasti meni bansku.


Tämä sunnuntai oli silti kaikkinensa yllättävänkin virtaisa - vaikka siitä röyhkeästi napattiin tunti pois... Sunnuntain treeni on yleensä yhtä tahkea kuin on päiväkin, mutta tänään sai yllättävän hyvin itsestä irti. Sunnuntaille ajoittuu vielä vielä viheliäinen selkäpäivä, mutta tänään se jotenkin meni. Ei edes häirinnyt, että salilla oli täysin kuollut tunnelma (sunnuntain päiväsali on usein varsin flegmaattinen otannaltaan...), olipahan kerrankin peilin edusta hetken vapaa selfielle :)
Mutta ylätaljaa leveällä, peruspainoilla meni. Supersetti kapea kulmasoutu ja ylätalja kapealla nosti jo mukavasti hikeä pintaan - ja saattaa olla, että tällä kertaa kohteena oli todella selkä, eikä turhan usein hauis tai ojentajat...tai etuolat, kaikkeni tunnun tekevän, ettei selkään osuisi ;)

Selälle tänään siis:
Ylätalja eteen leveä 5 x 12 nousevalla
superina kulmasoutu kapea + ylät. rusettikahva x 3x10-12
superina ylät. leveä taakse + pullover taljassa tangolla 3 x 10-12

Tätä ennen tein takareidelle vähän pidempiä sarjoja koukistusta, lantionnostoa, leveää prässiä ja 1 jalan takapotkua. Loppuun vatsoja.

Kahtokaas kun ei ketään taustalla!

Niin ja aamupainokin suorahtaan räjähti tälle päivälle - huisit 100 grammaa lisää tämän kevään ennätyspainoon... revitään tästä kivilihamäärästä motivaatiota juu. Ei mutta, kaikki on eteenpäin, ja eipähän tarvitse vapisevin käsin mittoa hiilareitansa - kaikki peliin vaan!

Ihanaista uutta viikkoa!

Tiinsk







lauantai 29. maaliskuuta 2014

Jei jei ja käppäripenkkiin päjähti perjantaina lisää rautaa :) Ihanaa saada kehitystä aikaiseksi ja huomata, kuinka voimatasot nousevat koko ajan. Mitään virallista progressiotahtia ei minulle ole määritelty, mutta toki sitä kannattaa muistaa joka treenissä haastaa itsensä ja testata, oliko viime kerran maksimit vain leppoisaa lämmittelyä uudelle viikolle ;)



Sarjapainojen tuijottaminen on asia, jonka olen oppinut jättämään vähemmälle. Pääosa progressiosta tulee kuitenkin tulla pääliikkeisiin. Apuliikkeet ovat enemmän hienosäätöön tarkoitettuja ja pääliikkeitä täydentäviä liikkeitä, joissa painotus saisi olla enemmän tuntumassa. Silti tuntuu mukavalta saada hilata apuliikkeissäkin painoja ylöspäin ja huomata edistymistä myös niissä.



Fit4you:ssa oli muikea tarjous better bodiesin shaped jazzpants -housuista, puoleen hintaan heittelevät niitä pihalle tällä hetkellä, joten pitihän tuohon tarjoukseen tarttua (niin, siis niitä treenivaatteitahan ei voi olla liikaa...). Sattui vielä olemaan omaa maahiskokoa, eli xs ja s tarjolla, joten lähti sitten tulemaan sekä punaisena että pinkkinä (ei sitä kiireessä osannut päättää, kumpaan väriin olisi päätynyt ;) ).
Kaura-tattaripuuro höysteillä.


Tänään sitten oli ihanaisen lauantaisalin vuoro, ihan parautta! Nautin aivan järjettömästi siitä, kun saa ennen salia keitellä valtavan kattilallisen puuroa, heittää sekaan viherjauhetta, macaa, pellavarouhetta ja kookosöljyä, lusikoida kaveriksi annos puddingia ja hörppiä kuppi piristävää ruusuteetä. Niiden kaverina lueskella (vanhoja ;) ) bodylehtiä ja suunnata salille lauantaiseen tapaan tekemään kunnon etureisi-pakara treeni. Ja kun nyt progressiota pohdiskelin, niin uskaltauduin pistämään kyykkyyn 5 kiloa lisää - sinähän se meni!
Oi mitä luksusta - salin ainoa kyykkypaikka vapaaaaa!!!
Mutta tähän kaikkeen hyvää fiilikseen: Lujaa vastapalloon sitä, joka on keksinyt siirtää kelloja minne sattuu!!!
Se sekunti, kun pukkarissa ei ollut ketään.

Mitä parahinta lauantai-iltaa toivottaa huomenna tuntista perään itkevä,
Tiina


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Toverimme hiilihydraatti

Hiilihydraateista on tullut vanhojen peikkovuosien jälkeen parhaita tovereitani. Tuntuu, että vieläkin on kantava ajattelutapana juosta sokereita pakoon ja pitää niitä hirviöinä lautasella.

Jokaisella on toki yksilöllinen tarve ja sietokyky ottaa hiilihydraattia vastaan. Joillakin ne keräävät nesteitä todella herkästi. Varsinkin dieettaajilla, joilla perusruokavalio koostuu pienemmistä hiilarimääristä, voi yksi tankkauspäivä tuoda useankin kilon nousun puntariin. Tämä kaikki on siis nestettä ja tankkautuu lihassoluihin glygokeenivarastoiksi - nämä tankit tuovat mukavasti puhtia jaksamiseen ja seuraaviin treeneihin. Sitäpaitsi keho nappaa heti ensimmäisenä nämä varastot käyttöön, eli ne häviää muutaman päivän aikana pois.



Me ei-dieettajat puolestaan pidämme huolen, että omat varastomme ovat jatkuvasti sopivasti täynnä. Kunnon treeniä ja kasvua ei saa aikaiseksi, ellei syö säännöllisesti ja pidä huoli, että mielellään jokaisella ruoalla on myös sokereita. Toki voimme itse päättää, missä muodossa sokerimme otamme - miksei sitä annostansa saa siitä voisilmäpullastakin, mutta parempilaatuiset hiilihydraateilla saa toki paremman vasteen. Ja lisäksi itse rakennan omaa kehoani ja otan energian parempilaatuisesta tavarasta - gluteeniton on omalle keholle ollut erittäin toimiva. Kaurahiutaleet, tattari, gluteeniton pasta ja riisinuudeli, sitä rataa... vaihtoehtoja on nykyisin paljon.

Yksilöllistä on myös hiilihydraattien ajoitus ja määrät. Mielestäni on turhaa ottaa mallia yleisestä kaavasta, jolla pyritään jokaisen kohdalla suoraviivaisesti välttämään hiilaria illalle. Sitä perustellaan muun muassa sillä, että pyritään välttämään turhan energian saamista lepohetkelle, kun keho ei kuluta niin paljoa ja että uni ei olisi niin raskasta.

Illan hiilihydraatteja onkin alettu puoltaa juuri tämän unen laadun parantamisen vuoksi.Itsellä illan iltapuuro on puolestaan täydellinen tapa rentoutua ja pistää taju kankaalle.  On illan kruunaus päästä käpertymään omaan lepuratuoliin ja vieressä on höyryävä kulho kauratattaripuuroa lucumalla, kookosjauholla ja raaka-kaakaolla höystettynä - siihen vielä sulamaan ihana silmäke kookosöljyä :) Pitääpäs illalla lätkäistä vielä kuva tästä herkusta, jos vain malttaa pitää lusikkansa poissa kuvauksen ajan :)

Oman kehon kuuntelu on siis tässäkin tärkeintä. Jaksaminen ja vireystila kertoo nopeasti, miten makrot kannattaa jakaa päivälle. Jos ruokavalion laatii valmentaja, varsinkin etänä toimiva, kannattaa hänellekin vihjasta, miltä itsestä tuntuu ja miten keho hiilareihin reagoi. Vaikka itse olen mahtavilla plussilla ja oma hiilarin saanti päivässä on varmasti reilu 300 g, niin aluksi minullekin meinattiin ajoittaa illalta puurot pois. Itse kuitenkin tiesin, että ne sopivat minulle ja tarvitsen ne sinne, joten ajoituksia viilattiin uudelleen. Nyt tuntuu todella hyvältä. Ja muutenkin kroppa hyrisee itsellä mukavasti, kun virtaa riittää tasaisesti koko päivälle.



Tähän settiin ei kyllästy!


torstai 27. maaliskuuta 2014

Heissan!

Uskomatonta, kuinka tuo aurinko vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan. Pimeää talvea mentäessä ei edes aina huomaa kaivanneensa valoa elämäänsä. Toisaalta itse olen aina niitä, jotka masentuvat kevään myötä. Olen sen verran riippuvainen melatoniinista, että valon lisääntyminen tekee yleensä tiukkaa, ainakin nukkumiselle. Tämän olen ratkaissut nukkumalla yleensä varsin luolamaisissa olosuhteissa ympäri vuoden. Olen tilkinnyt makuuhuoneesta joka ikisen pilkahdusmahdollisuuden - parhaimmillaan pimennysverhon reunatkin on teipattu ikkunan karmiin kiinni :D

Kamppailuvaruste TJSS:lta tuli ihanainen paketti täynnä fastin puddingia! Siellä oli huipputarjous, kun sai kolme pakettia kahden hinnalla - pistin saman tien kaksi settiä tulemaan :) Tahdon tilata tuotteet paikasta, johon tohtii luottaa ja jonka toimitus pelaa. TJSS:n olen ollut erittäin tyytyväinen, ja tosiaan, nytkin siellä on huipputarjouksia, eli kipaiskaahan katsomaan täältä .

Piparia pääsiäiseksi ;)

Näillä tulee siis täydennettyä protskuvarantoja yleensä aina vapaa-aamuisin. Puddingiinhan olisi aivan valtavasti kaikkia ihania reseptejä, mutta tulisi vähän turhan hintavaksi käyttää sinä niin paljon, kuin mitä mieli tekisi. Mutta viikonloppuaamuisin, satsi tätä (nyt olen villiintynyt omenakaneliin, ja miettikää, että täällä sitä ei saa mistään kaupasta! Onneksi on TJSS) puuron ja kookosöljyjen kaverina, ai että :) Tapanani on ollut blandata eri makuja keskenään, esim. mansikka ja suklaa sekoitettuna toi-mii!
Ja nyt on varastot vähäksi aikaa täynnä, eiköhän niistä pihi pohojalainen raaskisi joskus vaikka jonkin pannarin väsätä...

Eilen pääsin kolmen viikon tauon jälkeen tekemään koko selkätreenin! Kylkirevähdys luovutti viimein kolmen viikon jälkeen ja pääsi taas kiskomaan lapiokahvalla ylätaljaa. Eikä tauko tuntunut vaikuttavan voimatasoihin -ehkä päin vastoin pientä, soveliasta hyperkompensaatiota havaittavissa. Ainakin kulmasoudussa sai ottaa jo 40 kg:n tangon kympin toistoihin. Tosin siinäkin vaikuttaa vahvasti, missä kulmassa liikkeen tekee ja kuinka erillään pitää käsiään. Aika lailla saman suoritustekniikan yritän pitää, niin saa seurattua todellista progressiota. 


Vähän hauista selän kaverina. Todella autenttinen kuva :)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Entä jos oikein tahtoo?!

Voi kuulkaas kun polttelisi Kultsan muutaman viikon päästä tulevat koitokset. On ollut älyttömän mielenkiintoista saada seurata kisaajien valmistautumista ja dieettien etenemistä. Mutta täältä pohojammaan perukoilta on aivan hervottoman kallista alkaa järjestää reissua liikkeelle. Pelkästään matkoihin saisit uppoamaan kahdelta henkilöltä yli kolminumeroisen lukeman. Siihen lisäksi yöpymiset ja liput itse tapahtumaan... Ehkä jotain tahtoisi käydä syömässäkin, sillä vaikka kuinka löytyisi boudariasennetta, niin ei viitsisi koko aikaa pistellä minigrip-pusseista taskulämmintä kanamössöä. 
Eli joutunen skippaamaan tämän kevään riemut, mutta aion seurata sen viikonlopun joka ikistä tuuttia, mistä vain tietoa irtoaa - eli nyt kaikki paikalle menevät instagram -päivityksiä ja vielä mielummin videopätkiä reaaliajassa!!


Kuva otettu bodylehden sivuilta. Upeassa kunnossa -163 cm sarjalaisia viime syksyltä, Sanna Ketonen toinen oikealta.

Itseä kiinnostaa maahiskansan edustaja lyhyemmän pituusluokan kisat eniten. Yhtenä seurattavana on ainakin -163 cm bodyfitnessissä kisaava Sanna Ketonen. Hän on ollut seurannassani jo usean vuoden ajan ja fysiikka alkaa olla hänellä aika lailla kunnossaan. 

Myös junioreissa on kovassa kunnossa olevia kilpailijoita mukana. Fitnessissä odotan näkeväni, miten Oona Ylitolonen pärjää ihanaiseen (oma lehmä ojassa :) ) Eveliina Tistelgreniin nähden. 

Myös Body-lehden sivuilta, tässä fitness edustus viime syksyltä. Upeaa!

Ei, taas iski fiilis päästä paikalle, kun miettiikin... Olkaa onnellisia, te pääkaupunkilaiset!!

Kevääseen tuntuu kuuluvan yleisesti jonkinlainen dieettaaminen ja kiristelyt. Itsellä on nyt täysin päinvastainen tilanne - tai no tavallaan suuntaan myös kohti kesäkuntoa, mutta huomattavasi muhkeampaa sellaista :) Valmentajan kanssa ei olla laitettu mitään isompia painotavoitteita, mutta viikossa saisi tulla reippaastikin reilua kiloa. Toki nämä ovat yksilöllisiä juttuja, kuten myös kalorit yms. ruokavaliot. Muutenhan hivenne maltillisempi tahti on parempi kerätessä lihasmassaa. Iltsellä on nyt kuitenkin se tilanne, että kehoon saa tarttua ihan kaikkea -nesteitä, rasvaa, ja toki mielellään sitä lihastakin. Siksi painoni saisi humpsahtaa aivan rauhassa. Pariin viikkoon olen saanut hilauduttua kilon verran keskiarvossa ylöspäin, joten lisää vaan hyvää ruokaa ja entistä enemmän palautumista ja rauhoittumista. 
Eli ei tarvitse lounaspöydässä paljoa nuukailla - tämä kevät syödään niin että pöytä vapisee ja emäntä itkee :)

Taidan olla tuo keltainen tirppa tällä erää :)

Tiina 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Postia postia!

Jei!

Sain viimein raahauduttua postille asti hakemaan taas paketti iherbiltä. Sieltä tilailu tuntuu välillä onnistuvan vähän turhankin vaivattomasti, sen verran helposti tulee sivuille eksyttyä haahuilemaan ja tekemään muka sitten niin tuhottoman välttämättömiä löytöjä...
Tällä kertaa paketista löytyi illalle magnesiumia pitämään yöllä jalat kurissa, sekä vanhaa tuttavaa emerald balancea suklaan makuisena - ilman tätä ei protskupannari ole täydellinen! Uutena tuttavuutena tuli myös lakrisijuurta --hmmm-- kaksi pakettia? Kaksi?? Onkohan joku taas painanut kyynärpäällä nappia... No, nyt niitä on kaksi. Joku ystävällinen voisi vinkkaista, mihin kaikkeen näitä voisin alkaa tuhota :)

Yksi ja kaksi. Kuten myös magnesiumeja, niitä tosin tarkoituksella.

Muistattehan, että tilatessanne iherbistä pitäkää hinta n. 45 dollarin kieppeillä ja rahtauspaino alle 1,8 kilossa. Näin ei (pitäisi) kosahda kiinni tulliin ja paketti tulee kaikista edullisimmalla toimitushinnalla (miettikää: kuskaus rapakon yli neljä dollaria, eli himppusta päälle kaksi euroa!). Yleensä olen saanut pidettyä paketit mitoissa, mutta kuinka ollakaan jokin viimeisistä tilauksista on lojumassa tullin haavissa. Siellä saavat vihikoirat ihmetellä ja vetää kuonoonsa proteiinijauheen himppusia - pysyvätpähän kunnossa!

Takareidet menivät tänään varsin hyvissä merkeissä. Ihan mukava vedellä suorinjaloin maastavetoa isommalla rojulla, kuin mitä omasta hentoisesta varresta löytyy. 3 x 15 meni, taitaa olla ensi kerralla lisäyksen aika.
Kun vaan vielä saisi tuon takaosaston ottamaan tuntumaa vastaan yhtä hyvin kuin vaikka etureidet tai hauiksen. Varsinkin tuo haukka, että olipa kerran takareisitreeni, jonka jälkeen hauis oli elämänsä pumpissa.... ei kannata kysyä. En tiedä. :)

Viikon viheliäisin - pakarapotku taljassa. Kun ei tykkää niin ei. Ja vielä pudotuksilla. Yök.


Kuvassa ihailtakoon sitä, että noiden kenkien pitäisi olla mustat. Kiitos työtiepätkän, joka oli kuin pellonlaitaa olisi ajellut...

Ja tosiaan; ideoita lakritsijuurijauheen käyttöön :) ?

Sopivaa tiistai-iltaa!

Tiina

Positiivinen pakko.


Pääsin aloittamaan tänään päivän pitkästä aikaa pyöräilemällä töihin. Oli tavallaan pakko, kun normaali kyytini ei pystynytkään tänään minua noukkimaan mukaan.
Upea saada jälleen kerran huomata, kuinka aerobinen on saanut aivan eri roolin ja mittasuhteet elämässäni. Vielä muinoin vajailla kaloreilla kituuttaessani oli joka-aamuinen painajainen lähteä vinttaamaan pyörällä liikkeelle. Silti kuvittelin nauttivani siitä ja piristyväni sopivasti päivään, vaikka joka kerta huomasin manaavani tuulta, ahistelevani laukkujen alla ja miettimällä koko ajan, etten polje tarpeeksi lujaa ja tehokkaasti. Pahimmillaan ja itseasiassa olin yleensä jo veivannut yhdet liikunnat kotona tai salilla...

Nyt aamulla rullailin rauhallisesti ja yritin samalla nuuhkia ilmaa. Rannalle päästyä näytti aivan upealta, kun aurinko sulatteli pikku hiljaa yöllä kuuraantuneita kaisloja ja olo oli raikas. Eikä ollut mitään hätää polkea, koska maha oli mukavasti täynnä kotona tankattua puuroa.


Mahti läjä. Vaan on se yhä niin, että marjat eivät ole aamulla mun juttu!

Liian monta vuotta aerobinen oli hullu pakko. Joka päivä piti jaksaa vähintään se sama, mitä edellisenä, eikä lopulta enää mikään riittänyt. Kun kerran saat sen yhdeksän tuntia kasaan, niin johan tuo nyt ois kumma, jos se ei seuraavana päivänä onnistuisi. Viimein, kun aloin asteittain tervehtyä ajatuksineni ja vähentää liikkumista, aloin saada hitaasti kiinni, mikä minua piti liikkeellä. Mikä sai aina vetämään lenkkivaatteet parhaimmillaan yöllä valmiiksi päälle ja lähtemään, oli keli mikä tahansa. Tai veivaamaan crossarilla. Tai edes pomppimaan naapurien riemuksi aerobiccia (huh huh!).

Näyttikö tämä minu silmissä joskus hyvältä... ja silti hänelläkin huomattavasti parempi kunto, lihakset ja terveys, koska hän tekee tätä valintaansa oikein!

Pelkohan se. Pelko, että miten käy, jos luovutan? Mitä sitten, jos en enää seuraavana päivänä kykene enää samaan? Karmea uhka kontrollin menettämisestä -- ehei, helpompi oli vain aina tehdä sama uudelleen ja uudelleen. Ei juurikaan kuulosta siltä, että minulla siinä hetkessä oli kontrolli - kyllä jokin muu taisi niitä naruja pidellä.

Jälkeen päin olen miettinyt, millä muulla kuin jääräpäisellä sinnillä olen tuotakin elämää edellyt. Elimistöllä on uskomaton kyky sopeutua hulluihin asioihin, jos sen vaan on pakko. Usein saattaa kuulla tarinoita, kuinka jotkut hätätilanteessa nostavat pieniä vuoria, joita ei saisi hievahtamaankaan ilman sen hetken beast modea. Hormoniystäväni kortisoli on varmasti ollut oma liikkeellepanija. Yhdessä herkullisena coctailina adrenaliinin kanssa... Onko tuo nyt kummakaan, että on vieläkin töitä saada oma hormonitoiminta kuntoon ja löytää jaksamista muustakin, kuin tuskan hiestä! Ja elimistöllä alkuun kunnon vieroitusoireet, kun vanha lääke ei  enää jysähdäkään suoniin suoraan aamusta.
Kortisoli on liiallisena annoksena kunnon myrkkyä keholle, eikä harva dieettaajakaan muista, että kortisoli mm. ESTÄÄ rasvan palamista, häiritsee muita hormoneja, kuten kilpparin tuottaman T3 muodostumista, huonontaa yöunia ja palautumista, kerää nestettä... ihan muutamia listatakseni. Ja tätä vielä teki oikein mieli. Just.

Vieläkin on upea havahtua siihen, että minun ei ole enää pakko. Ei koskaan. Minun ei tarvitse kyetä samaan enää uudelleen. Minun ei tarvitse pitää (hullua) aerobista kuntoa yllä. Minun ei tarvitse kyetä juoksemaan paria puolimaratonia päivässä, polkaista välillä kymmeniä kilometrejä ja tehdä se kaikki kourallisella marjoja.
Nyt ei ohjelmaan kuulu ollenkaan aerobista, hyvä niin. Nykyisin vanha sitkas, joka ennen väänsi crossaria tunti tolkulla vaikka tiiliseinää tuijottaen, ei tahdo enää viitsiä edes kymmenen minuutin lämppäriä telkkaria katsellen tehdä :D Eikä minun silti tarvitse pelätä kunnon menettämistä. Niinä harvoina hetkinä, kun pyöräilen pidemmästi tai teen perinteisen joululenkin juosten, ei jaksamisessa ole ollut mitään muutosta. PÄIN VASTOIN nyt voi nauttia siitä, miltä raikas ilma tuntuu keuhkoissa ja poskilla, ja kuinka JAKSAA liikkua!



PAKKO pois ja SAA tilalle, tämä on kantanut nyt arjessa pitkälle. Kannattaa havahtua huomaamaan, kuinka paljon asioita tekee ajatellen, että on pakko. Tai kuinka monesta asiasta rakentaa itselleen pakon. Loppujen lopuksi niitä todellisia pakkoja on todella vähän. Ja niistä voi tehdä positiivisia pakkoja - sitäpaitsi pakkasaamuna kellon vinkuessa ylös on ihan hyvä, että siellä taustalla pieni pakko luuraakin... ...

Kohta saan siis suunnata töiden päälle kutittamaan takareisiä (tosin sali on minulle aina tuota saamis-osastoa ;) ). Jalat on varmasti työmatkan polkemisesta mukavan lämpöisät, ettei tarvitse sitä viheliäistä crossariakaan hinkata edes sitä kymmentä minuuttia :)

Heps,
Tiina


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Muikeaa maanantaita!

Kyllä näyttää hassulta, kun ei sivupalkissa näy enää vuosien tekstejä... mutta myös puhtaalta. Tästä on hyvä jatkaa.

Ja kuten otsikkokin antaa ymmärtää, erittäin mainiolla rytinällä tätä maanantaita pistellään. Olen monesti harmistellut, kun tässä ohjelmassa on maanantaille olka-ojentaja -päivä, kun virtaa olisi vaikka nostaa maapallo, jos siinä olisi kahva.
Näin taasen pääsee toteamaan levon ja ravinnon merkityksen treenaamiselle - ja jaksamiselle noin yleensäkin. Viikonlopun jäljiltä on yleensä hyvä draivi alkaa puskea uutta käyntiin, ja tänään lepo ja työpaikan ihana katkarapupläjäys tuntuivat myös salilla. Lisää romua sai laittaa molempiin pääliikkeisiin. Nyt kaipailisi salille vaan puolen kilon nostoja käppäreihin, sillä se pyöreä kilonen on kuitenkin nostoissa vielä tälle voimaluokalle liikaa...
Salikissa :)
Joku on joskus väittänyt, että on treenannut kunnolla vasta, kun reissun jälkeen ei ruoka maistu. Njaa, siinä  tapauksessa en ole vielä kovaa treeniä nähnytkään, yleensä tuo muonapuoli uppoaa sen verran ahnaasti kitusiin. Tällä(kin) kertaa mentiin perussetillä, eli pastaa, hervottomasti kaikkea vihreää, kanaa, avokadoa, udo´s oilia ja maustehässäkkää. 
Tätä ei jaeta kellekään!! It´s whole mine :)
Kuten jo päiväsellä totesin, on uusi ruokavalio tuntunut todella hyvältä. Ruokaa riittää tasaisesti pitkin päivää, eikä kuitenkaan mistään ähkystä ole tietoakaan. Päin vastoin kaikki uppoaa ja häpeilemättä nuolen välillä lautasetkin puhtaaksi. 

Vielä pitäisi jatkaa postiin hakemaan iherbin uutta kuormaa. Yksi niistä jysähti valitettavasti tulliin kiinni, mutta muuten ovat kaikki pysyneet juuri soveliaissa rajoissa. Ihana tietää, että illalla vielä odottaa peruskuviot venyttelyineen ja blogihetkeineen - ihan parhautta. Saa nähdä, millainen tiistai jysähtää, mutta tässä maanantaissa on tuntunut oikein hyvältä olla :)

Miten sinun maanantai ja herkkupannu? Mitä siitä löytyi?

Tiina
Heissan!

Eli tänne siirtyi lupaamani uusi alku blogille.

Kiitos teille, jotka seurasitte minun vaiheitani vanhan blogin alkusyövereistä lähtien - alas kurimukseen pakkojen ja syömishäiriön maailmaan, ja sieltä uuteen nousuun askel askeleelta.
Kuten loppusanasiin kirjoitin, tahdon kuitenkin pistää ne sivut pois ja ullakolle. Ei unohduksiin, vaan oppittujen kansioiden paksuun mappiin. Paljon siitä jäi evääksi ja niistä varmasti täälläkin ammennan kerran jos toisenkin.
Nyt kuitenkin puhtaalta pöydältä nauttimaan elämästä, treenistä, tasapainosta, kaikenlaisesta kuljailusta ja hyvästä olosta!

Näppejä syyhyttää jo päästä kirjoittamaan ihan samaa tapahtuma ja tajunnan virtaa, kuten ennenkin, eli here we go!
Uusi ruokavalio on aivan loistelias ja koko lista uppoaa kuin häkä! Eli jokaiselta ruoalta löytyy paljon hiilareita (vähintään sen 50 grammaa per laaki), proteiinia ja rasvoja. Lisäksi on ihana vapaus mättää vihanneksia ja hedelmiä rajat paukkuen. On se uskomatonta, kuinka voi näin hentoiseen varteen upota ruokaa! Kroppa on tottunut siihen, että se viimein saa ruokaa ja paljon, ja on mouruamassa jo kohta edellisten mussutusten jälkeen lisää. Eiköhän tuo vatsa parka voisi jo kohta uskoa, että ei se syömällä lopu ja seuraava muona kyllä pienen maltin jälkeen tulee.
näitä lautasia muutama tuossa lounahalla, oi joi!

Treenissä on näkynyt jaksamisessa uusi ruokavalio aivan uskomattomasti - hiki virtaa ja tuntuma on aivan mahtava. Nyt kun pääsisi valmentajan kanssa käymään taasen yhden treenin läpi (onnea vaan kisoihin, mokomakin!), niin pääsisi näyttämään muhkeutunutta pattia (tai siis toteamaan, että mitä se heinänkorsi siinä uhittelee...;)).
Tänään ois vuorossa ojentajia ja olkia, eli kuuluisa lipura-reeni. Mutta tällä energiapöhinällä on saanut mahtavaa edistystä juuri näihin pienempiin lihasryhmiin - ei rohmua jalat kaikkia massahippusia, mitä jaossa on.

Heps, mä palaan vielä - mutta ihana olla taas kirjoittamassa!
(ja lupaan myös laittaa heti pian uusille lukijoille vähän enemmän kuvia ja taustoja itsestäni, nyt vain tällainen aloitusrykäys)

Tiinsk