lauantai 31. toukokuuta 2014

Lo-ma?!

Tadaa, siinä se sitten oli! Aamulla vielä hetkeksi tukka tällinkiin ja pyörähtämään kuulemassa suvivirsi ja tirauttamassa muutama pakollinen kyynel. Tällä hetkellä on kieltämättä vielä niin kierrokset päällä ja ajatusten puolesta nollat taulussa, että ei oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella tai tuntea. Ehkä sen sitten muutaman viikon päästä alkaa tajuta, että kaikesta selvisi ja nyt saa alkaa koota itseään uudelleen.



Nyt ei ole edessä mitään muuta kuin avoimia ovia ja mahdollisuuksia. On täysin itsestä kiinni, mitä nyt elämältään haluaa. Monet osa-alueet saavat nyt kaipaamansa huomion: läheiset, parisuhde, lepo, treeni, latautuminen, sen miettiminen, mitä seuraaksi saa tehdä, mitä haluaa tehdä.



Tuntui kuitenkin erittäin hyvältä siirtää tavallisen lauantain moodi päälle saman tien, kun pääsi kotiin. Eli aamu oli vielä aluillaan ja tankkauspäivän puuro käynnisti normaali kuviot liikkeelle! Nyt oli hiutaleita vielä riuskemmin kuin mitä ennen, mutta pohjaton vatsa ei ollut siitä moksiskaan.
Tattarirouheesta tulee ihanan täyteläistä puuroa!


Hivenen  kosteutta ilmassa...?

Salillakin oli vähemmän porukkaa normi lauantaihin verrattuna, kun useilla oli varmasti lakkiaisia ja muita valmistujaisjuhlia. Pääsi jopa kyykkäämään nostopaikalle!
Kummankohan annos ;)

Kotona maistui mahtiläjä pastaa ja lomanaloitus tee/kahvin miehen kanssa. Siitä suuntasin katsomaan, mitä ulkona tapahtuu ja kuinka kaupat käyvät juhlien kunniaksi. Keli ei ollut karkoittanut grillaajakansaa mihinkään, ainakin siihen malliin sai jonotella prisman kassalla.

Seuraavaksi suuntaan vielä ulos ottamaan happea ja puhaltamaan ajatuksia. Jos saisi järjestettyä muutaman tärkeimmän palikan pois pyörimästä ja saisi tuumattua oikeasti, että mihin on päässyt. 

Eli saan kävellä aika pitkälle ;)

Upeaa kesän alun lauantaita kaikille, onnittelut valmistuneille ja lomiansa aloittaville ja uutta vaihetta vielä työtään jatkaville!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Viimeinen työperjantai


Hassu päivä, kun oli täysin tyhjän työmaa odottamassa. Mitään vanhaa ei voinut tehdä, vaan viimeinen päivä meni katsellessa ympärilleen, ihmetellen ja fiilistellen. Lukuvuoteen mahtuu aivan uskomaton määrä eri vaiheita ja hetkiä, vaikka välillä tuntuukin, että elää samaa putkea viikko toisensa perään. Loputon kevät ja muuttumattomat kelit saivat ajan tuntumaan siltä, kuin se vain seisoisi paikallaan, eikä etenisi minnekään.
Nyt kun sitä aikaa miettii, löytyy sieltä pieniä ja suurempiakin tapahtumia, joita muistellessa voi ajatella "ai niin joo," "niin tehtiinkin" ja "ollaanko me muka sielläkin oltu?".
Ei muuten löytynyt montaa lumikuvaa.

Ja kultaahan se aika muistotkin, voi sitä fiksua, joka noin on keksinyt ensimmäisenä sanoa. Ei tarvitse kuin luoda silmäys päivyriin ja sen riveille, niin voi löytää väsymyksen ja tympääntymisen - jopa täyden luovutusfiiliksen. Vaikka nyt tuntuu, että niinhän nekin hetket menivät, eikö tämä nyt vielä uusiksi, täytyy olla rehellinen itselleen ja uskoa myös niitä tunteita, mitkä siinä hetkessä ovat olleet.

Muistan, että tuossa kuvassa paleli ja tympäisi.
Silti, oli ihana saada todeta, että tämä vaihe alkaa olla valmis ja huomisen jälkeen tömähdetään sitten uuteen arkeen. Tämä arkiholisti pääsee siis vaihtamaan kesämoden päälle! On erittäin virkistävää päästä luomaan itselleen uutta kuviota, että pysyy kuitenkin liikkeessä ja sopivasti työllistettynä. Saliin ja kehonhuoltoon pystyy panostamaan aivan uudella tavalla (pitääkin alkaa kinuta johdolta, saisiko lisätreeniä viikkoon…) ja vaikka kesä sopisikin mielestäni parhaiten dieettaamiseen lämpimän kelin, aamujen ja kaiken sen käytettävissä olevan ajan puolesta, niin nyt olkoot hyvä aika myös kasvaa. Saapahan santsata kunnolla muurikalla paistettuja tattarilättyjä ja väsätä rahkajäätelöä helteiden varalle!

Onko sitä kohta tuolla??
Perjantain rintatreeni meni jossain ihme sumussa, sillä ajatukset olivat kieltämättä jo aivan muualla. Perusrutiinilla meni jo silti treeni ja edellisen viikon uudet sarjapainot pitivät kutinsa tälläkin viikolla.



Täällä on yhä tuo kasvava vaatepino vailla uutta kotia (nyt jo yli 200 vaatekappaletta). En meinaa niitä kauaa tuossa nurkassa katsella, eli jos kiinnostaa, niin viestiä tulemaan!

Vielä huomenna aamulla tällinkiin, sitten tankkauksen ja mahdollisimman peruslauantain äärelle - ah, autuutta!

torstai 29. toukokuuta 2014

Pyhää jalkaa ja hervottomasti vaatteita jakoon!!

Nyt te minua seuranneet saatte hykerrellä vahingon ilosta. Äitien päivänä jurputin pakkovapaasta ja riemuitsin, että nyt sitten pääsee menemään pyhättä aina juhannukseen asti.

No joo, tässä ollaan. Mistä tämä helatorstai oikein onnistui laittamaan itsensä viimeiselle työviikolle? Ei siinä, että pieni huili on aina paikallaan, mutta nyt se tuli kaiken työkiireen ja lopetusten keskelle. NYT pitäisi käyttää joka ikinen liikenevä tunti työmaalla ja tehdä kaikki roikkuvat hommat pois alta. Hoitaa juoksevat asiat, lähettää kymmenet ja taas kymmenet sähköpostit, huolehtia things to do - lista jatkajalle, tarkistaa se tämä ja tuo ja palauttaa valtava nippu avaimia eri paikkoihin.



Mutta otetaan tämä nyt harjoitteluna tulevalle kesälomalle. Ja kyllä samaa paperien lajittelua riittää kotipuolessakin. Eipä tarvitse katsella roikkuvia työmappeja kovin pitkälle heinäkuuhun, kun ne saa jo nyt pois alta. Sitä paitsi uni teki taas niin hyvää ja antoi vielä mahdollisuuden kerrata levänneempänä, mitä tässä pitää vielä parin päivän aikana tehdä. Eli tässähän alkaa pitää näistä pysähdyksen pyhistä.

Treeninä kulki takareidet varsin mukavasti. Vähän pitää seurata suosikkiani SJMV:tä, että se ei alkaisi ottaa liikaa alaselkään. Muinoin minulla oli siinä vyö käytössä, mutta nyt valmentajan kehoituksesta jätin vyön pois, jotta keskivartalo vahvistuisi myös. Tässä kipeytymisessä huomaa kyllä, että kokonaisvaltaisissa liikkeissä myös korsetin aktivoimiseen tulee kyllä kiinnittää huomiota. Tuki selälle lähtee vatsasta ja tässäkin liikkeessä etenkin syvistä/alavatsan lihaksista.
pitkästä aikaa longsdalet jalassa - suosittelen!


Uhkaukseni käydä vaatekaapin kimppuun tuotti liki valitettavasti tulosta. Minulla on vaatekaappi täynnä aivan ihania, laadukkaita ja käyttämättömiä vaatteita. Hankin uusia vaatteita, mutta olen todella huono siirtämään niitä käyttöön. Niinpä vaatekaappini vaati täydellisen läpikatsannon.

Pääsin vasta alkuun ja jo nyt pinot näyttävät tältä! Vieressä on korkeajakkara osoittamassa, kuinka korkeat jo pelkästään nämä neljä pinoa ovat! Ja vielä kaksi kaappia käymättä läpi.


Surullista, että kaikki nämä aarteet ovat menossa pois. Nyt kuitenkin osasin olla raa´ an rehellinen itselleni - pidänkö tätä tuubitoppia oikeasti? Entä milloin viimeksi olet nähnyt itsesi hameessa? Niinpä niin, et ihan vähään aikaan. Eli miksi säilöä kaapissa täysin käytettäviä, uusia ja laadukkaita vaatteita, kun joku toinen voisi ottaa ne käyttöön ja olla niistä onnellinen?

Haluaisiko joku tästä vuoren erittäin hyväkuntoisia ja kauniita vaatteita? Näitä on varmasti yli 100 jo nyt ja lisää tulee. Laatua löytyy, enkä myisi eteenpäin mitään retkuja (roskapino löytyi erikseen). Osassa vaatteista on vielä laput kiinni. Pelkästään hameita ja mekkoja on 20, niistä muutamasta laitan kuvat. Merkkejä on urheilun puolella better bodies, adidas, ulkoiluun fjällräven, vaatteissa aika paljon edc, vila, vero moda ja toki perus hm. Tulossa myös ulkoilutakkej, neuleita, muutaman kengät ja lipokkaat...
Kaikki vaatteet ovat kokoskaalalla 34-36, xs-m. Pituuden puolesta hyviä 155-165 senttisille. Kengät 36-37.

Saa tulla noutamaan Kokkolasta tai postituksesta voidaan sopia (muuttoauto kenties ;) ). Voit vaikka mailata, jos kiinnostuit :) tiinafin@gmail.com.

Nyt vielä ulkoilemaan ja "hoitelemaan" mamipuhelu.

Mukavia aikoja ja kauppa käymään vaatteista!!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Muuttoa ja muutosta.

Työpaikkaa on pistetty laatikkoon tohinalla ja muuttoauto vei vuoden työn mennessään.
Tuntui oikeastaan ihan hyvältä, se oli nyt kamppeiden puolesta siinä.

Myös äidin muutto alkaa lähestyä ja nyt on ollut hauskana lisäprojektina saada miettiä hänelle sisustusta uusiksi. Jotenkin sopii tähän kaikkeen elämän vaiheeseen saada pistää jokin asia täysin varikolle ja uutta tilalle! Useissa asioissa tämä sopisi kyllä omaankin elämään - vanhat tavat ja kiusat pois mielestä ja sitten itse valitsemaan, että mitäs sitten :)
Suosittelen, että siivotkaa edes jokin pieni osa-alue:



Treenissä - olenko jo jauhanut samaa olkasettiä kuukausi tolkulla? Tee vaihtelu! Vaihda toistomääriä, testaa pudotussarjaa, tai jos teet aina olat rinnan kaverina, niin vaihdakin ne pariksi selälle.

Ruokailussa - riisin tilalle hetkeksi vaikka bataattia? Tai mausta kanasi jollain ihan villillä, uudella mausteella - suosittelen testaamaan kardemummaa :)


Hyvinvoinnissa - testaa jotain villiä viherjauhetta vaikka täältä

Kotona - jokaiselta löytyy se räjähtänyt keittiön/eteisen romukaappi x, jossa on kaikkea heijastimista hajonneisiin spagettikauhoihin ja toimimattomiin kuulakärkikyniin - käy sen kimppuun!

Vielä joku päivä minulla on kaappi, joka näyttää tältä. 

Suhteissa - sano kaverille tai kumppanille jokin yllättävämpi hyvä asia "perus" kehujen sijaan, vaikka jostain hänen piirteestä, luotettavuudesta tai siitä, mitä sinusta tuntuu hänessä hyvältä.

Itsesi kanssa - vaihda hiustyyliä, pistäkin jokin ihan uusi asuyhdistelmä tai naisena vaihda luomivärin väriä.



Ja - sano itsellesi jotain oikein nättiä peilin edessä, ja katso silmiin!!!

(on tämä silti niin loputtoman oloinen viikko, että ei se VOI OLLA vasta keskiviikko!)




Nyt treenaamaan, moro!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Selkää ja vaatekaapin kimppuun!

Kohta kohta kohta!
Ja nämä menneet kelit antoivat jo ihanaa lupausta siitä, että se kesä saattaa ihan oikeasti tullakin (ei nyt lasketa, että tänään poljin töihin sormikkaat käsissä...). Kesään liittyy niin paljon ihania asioita, joita on fiilistellyt pitkän kevään aikana, ja joiden tuloa ja oloa on välillä ollut vaikea kuvitellakin. Minkä lie lihafirman mainos, missä työmies kuuntelee radiosta sääkuulutusta, jossa luvataan arktisen pakkasen pitävän otettaan ja mies huokaisee ja luo ajatukseen kesään ja grillaamiseen kuvaa minusta juuri tätä - voiko se olla mahdollista, että tässä samassa paikassa on voinut olla lämmintä, vehreää ja tuoksua aurinkorasvan ja grillilihan sekoitus? Ja että tuleeko se aika muka vielä joskus uudelleen?

Mutta ihan kynnyksellä ollaan, voi upeutta. Muutenkin voiton puolella pikku hiljaa. Ruokavalio on alkanut purra ja vahvistuminen alkanut tuntua. Eilen selkätreenissä pystyin laittamaan sekä apu- että pääliikkeisiin lisää painoja. Toki kirjoitinkin, että tipautin sarjapainoja selkäliikkeissä ihan tarkoituksella rutkasti, joten periaatteessa oli varaakin nostaa. Mutta silti, nyt sai lisättyä painoja tuntuman silti katoamatta mihinkään.


Nyt pitäisi tehdä kunnon inventaariota vaatekaapille, sillä olen vaatteiden kanssa aivan älytön hamsteri. Minulla notkuu hyllyt vaatteita, MUTTA silti jostain ihmesyystä päälle lähtevät AINA saman kamppeet. Olettekin varmasti huomanneet jo pelkästään kuvieni perusteella, että minulta löytyy hyyyvin usein samoja rytkyjä kuvista. Ongelmana on pelkästään se, että kuljen paljon pyörällä kelissä kuin kelissä ja Kokkolan tuuli ei juuri anna armoa, joten jo pelkästään mukavuussyistä tiukat housut ja korkkarit jäävät kotiin ja jalkaan pääsevät betterin windpantsin ja coretex-lenkkarit.
Joku taitaa...

...tykätä näistä...

...bb:n pöksyistä! :)

Onko teillä muilla samaa liikkeellä, että vaatekaapilla käsi hakeutuu aina niihin samoihin suosikkeihin :) ? 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kankeaa maanantaita!

Treenissä vuorossa tänään rintaa ja ojentajaa. Penkkipäivä tuntuu itselle kevyeltä, sillä oma lihasmassa yläkropassa on niin pientä, etten sillä saa itseäni hengästymään tai hikoamaan. On suorastaan ihailtavaa seurata miehiä, jotka puuhaavat hikeä valuen penkin ympärillä ja kaatuvat salikeikan jälkeen sohvalle kaikkensa antaneena. Kyllä itselläkin vielä joku päivä! Onhan sitä toki miettinyt, että johtuuko se vain omasta treeni-intensiteetistä, mutta silti tehdessäni 6-8 sarjaa menee ne niin loppuun, ettei seuraava kertakaikkiaan enää nouse, vaan jää rautoihin. Eikä lihaksissa silti tunnu seuraavana päivänä välttämättä ollenkaan. Tottahan se onneksi on, että lihasjumi ei ole tae hyvästä treenistä, vaan että keho tottuu tiettyyn työskentelyyn ja kuormaan.

Nihkeänä salilta.

Jumitukseen vaikuttaa myös se, miten lihaksissa pääsee tapahtumaan aineenvaihduntaa. Kerran hierojan jäytäessä selkääni hän totesi, että kalvot ovat niin tiukalla, ettei tänne pääse mitään kulkeutumaan, saati pois. Eli ei välttämättä auta syödä hyviä, puhtaita raaka-aineita ja napsia lisäravinteita, jos ne eivät pääse kulkeutumaan sinne, minne pitäisi, eli lihakseen. Saati, jos lihaksiin käytön aikana tulevat omat aineenvaihduntajätteet jäävät tukkeeksi ja aiheuttamaan tulehduksia ja kipuja. Näiden jätteiden ollessa kauan paikalla ne alkavat parhaimmillaan myrkyttämään koko lihasta.
Leväjauheet auttavat osaltaan poistamaan jätteitä kehosta - mutta tämänkin Cocovin loistotuotteen on aluksi päästävä perille...

Osalla tämä soluaineenvaihdunta toimii tehokkaammin ja esim. maitohapon sietokyky on parempi, mutta itse kuulun ainakin siihen ryhmään, joiden on parempi venytellä ahkerasti ja huoltaa lihaksia jatkuvasti. Kateeksi käy myös niitä, jotka luonnostaan venyvät spagaateihin ja nostavat jalkojaan cancan-tanssijoiden lailla tuosta vaan. Hartaan työn olen tehnyt, että varpaani tavoitin, nyt pystytään jo kutittamaan jalkapohjasta ;)

Voi Eevsku, kun se ei ole noin helppoa :)

Siinä suuntaa, eli tuo kuva ei vielä meidän olkkarista ole...;)

Hei nyt vielä hyvää uutista lukijoille! Lihastemme hyvinvointiin, omalle keholle ja lisäravinteita treenien kulkemiseen - aminopörssistä kannattaa nyt käydä laittamassa omiin tarpeisiin tulemaan tilausta. Lukijanani saat alea 10 prosenttia ostoksistasi koodilla blogi10. Kampanja on voimassa koko kesäkuun, eli kerkeät tilata useamman satsin. Ja muistathan, että postikulut tulevat yli 75 euron tilauksiin veloituksetta :)


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Sunnuntaiselkää ja fiilistelyä

Ruokavalion räjäyttäminen alkaa tuottaa tulosta! Nyt ollaan saavutettu viikkoon jo liki kahden kilon nousu, mikä on aivan mahtavaa! Pienihän se lukema vielä on ja liekö vaikutus enemmän korvien välissä, mutta silti salilla tuntuu ja näyttää kokoajan muka vähän paremmalta. Ja oli tilanne oikeasti niin tuloksiin kuin toisten silmiin muuttumaton, niin tärkeintä on se, miten hyvältä edistyminen itsestä tuntuu.

Selkää kävin iskemässä ja tuntuma oli ihan kohdillaan. Eri ylätaljat eivät enää revi niin pahasti kyynärvarsia, vaikka en remmejä niissä käytäkään. Selkäliikkeisiin remmit ovat oikeastaan käytössä vain tangolla tehtävässä kulmasoudussa. Yhden käden soutuun voisin ne ottaa jossain vaiheessa mukaan, eikä ne ylätaljaankaan huonoa tekisi. Mutta vielä on säätäminen tuntunut sen verran hankalalta (maahismitoille vähän turhan korkealla roikkuva talja) että olen mennyt ilman.

Pikkuvähän selkää viime viikolta.

Ennusteet lupailevat, että helle oli sitten tältä osaa tässä, mutta olkoon niin. Voi tehdä ihan hyvää keskittyä ensi viikkoon ilman, että tarvitsee luoda haikeita katseita ulkona vellovaan lämpöön tai kaapista pursuaviin kesävaatteisiin, jotka innokas kaivoi jo vähän enemmän käden ulottuville.



Mutta matalapainettakin saa olla, sillä onhan Suomen kesä vaiheineen ja keleineen kuitenkin niin kaunis ja monipuolinen! Nyt voi nauttia hetkistä, kun kaikki on juuri puhkeamassa esille ja luonto on tuoretta ja kirkasta. Kirkasta tarkoitan sillä, kuinka vaikka koivujen sävy on vielä heleämmän vihreä verrattuna elokuun tummaan täyteyteen. Nyt kaikki on vielä uutta ja tuntuu, että joka kerta pyöräillessään kotitietä liikkeelle näyttää maisema vähän erilaiselta ja runsaammalta, kuin mitä edellisellä kerralla.

Nyt kannattaa ottaa irti näistäkin hetkistä ja käydä kurkkaamassa, mitä se luonto meille kuiskii. Huvittavaa, että työstään jatkuvasti täälläkin uikuttava päätyi sunnuntaivapaan kunniaksi työpaikan pihamaalle käyskentelemään. Mutta harvemmassa työpaikassani on ollut esimerkiksi tällaisia maisemia 


Kokkolaan jos eksyt (miksi ihmeessä niin kävisi?!), niin suunnatkaa Villa Elbaan ja talsikaa siellä luontopolkua pitkin Harrbådan majakalle. Se on todella kauniilla rannikkomaiseman niemellä ja näyttää vaikuttavalta.



Nyt kohti uusia lukemia ja VIIMEISTÄ TYÖVIIKKOA!!!

lauantai 24. toukokuuta 2014

Lämmintä lauantaita ja etureisiä!

Onni on kyllä varsin yksinkertaisista ja suoraviivaisista asioista kiinni - nyt taas yöunet. Kunnolla nukuttu, nautittu ja ansaittu lepo saa aikaan ihmeitä. Stressihormoni pääsee vähenemään ja keho saa tilaisuuden huokaista hetken ihan rauhassa (ja kaikki sisäelimet puolestaan ottaa yövuoron ja käsitellä rauhassa liukuhihnalla aineita käyttöön ja roskiin). Talvella nukkui kuin murmeli käpertyneenä samaan asentoon asussa, joka muistuttaa enemmän hölkkäpukua kuin yöasua. Nyt helteellä puolestaan heräilee ilman peittoa ja aamulla itsekin meritähteä muistuttavasta asennosta.



Ja teki hyvää, niin valtavan hyvää! Tällä päällä kun olisi saanut tehdä jotkin viime viikon työhetket tai vaikka olla siinä haastattelussa. Jälki voisi olla huomattavasti parempaa, tai vaikka se ei rutinoitumisen myötä siihen vaikuttaisikaan, niin ainakin voisi itse olla tyytyväisempi, eikä hapuilla rennie-purkkia viikon hetkiä muistellessakaan.


Lauantain jännittävimmät, eli aamupuddet - veikkauskupongit esiin, mikä maku upposi :) ?

Salin jalkapäivä eli jälleen parhautta. Vielä tässä lämmössä, kun krossarinkin ohi saattoi kävellä suoraan asiaan. Männävuosien jalkapäivien möröt ja paineet ovat onneksi tiessään ja nyt osaa keskittyä tekemään treenin huolella, mutta paineetta. En koe epäonnistumista, jos pääsen kävelemään portaat ylös, mutta en myöskään hutinoi kymmeniä sarjoja pois toisten tieltä. Jokaiseen liikkeeseen jää aina voimavara tehdä ja keskittyä. Tietäähän sitä, mitä jälkeä juosten pissien tulee, niin pätekööt se puolestani myös lihaskasvuun - hyväksyisiköhän Hulkkikin osaksi prinsiippejään ;) ?



Pientä tankkausta, ja mihin mahaan? Nyt taas tuntuu paremmalta, kun gluteeniton on täysin käytössä. Vatsa voi paremmin ja suuret hiilarimäärät eivät enää saa elimistöä huutamaan turpeuttaan. Päin vastoin olo verensokeria myöten on tasaisempi ja silti vatsa jaksaa käsitellä ruoan normaalia tahtia, jotta seuraavalla ruoalla taas maistuu.

Oloa, lämpöä ja ehkäpä jo viimein talven luovuttamista...;)

perjantai 23. toukokuuta 2014

perjantai koitti. Kiitos.

Perjantai ja viimeinen työviikonloppu, hurjaa! Ei voi käsittää, että tämä kaikki alkaisi olla tässä. Miltä tuntuvat sitten taas päivät, jotka ovat pian kaikki toistensa kaltaisia ja alkavat ennemmin tai myöhemmin soljua yksi toisensa perään. Muistaako sitä vielä heinäkuun helteisinä päivänä tai kesämyräkän riepotellessa, kuinka sitä kaipasi vapaata ja omaa aikaa, ja kuinka tekemistä ja huolehdittavaa oli enemmän kuin mitä yhdet hartiat jaksavat kantaa?



Toivottavasti, tai toivottavasti ei. Toivottavasti silloin olisi jo nin latautunut ja saanut voimia ja tasapainoa takaisin, että olisi jo terve kaipuu takaisin työelämään.
Itse asiassa voin onneksi olla liki varma, että näin käy - olen nimittäin joka ikinen kesä ollut jo yleensä juhannukseen mennessä valmis ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi sama mihin soppatykkitilaisuuksiin, kunhan vain saisi jotain järkevää tekemistä.

Mutta nyt kuitenkin tuntuu ihan mainiota ajatukselta saada jokaiselle aamulle rauhaisat puurohetket, joiden jälkeen lähteä vailla kiirettä polkemaan salille ja sen jälkeen suuntaamaan kaikkeen muuhun touhuun, mitä sitten haluaakaan tehdä. Silti ihminen on luotu tekemään ja varsinkin tämä yksi yksilö on turhankin tehokkaasti ladattu täyteen toimintavalmiutta.

Okei, tällä tyypillä on ihan liikaa aikaa....

Eli tänne vaan ehdotuksia, mihin tarvitaan erittäin tehokkaita työkäsiä, kahvinkeittäjää, nupin vääntäjää, mitä vain!

Treeni onneksi on kokoajan enemmän antanut kuin ottanut. Perjantainen penkkipäivä on erittäin omiaan purkamaan viikon paineet ja silläpä tuli lisättyä 2,5 kiloa metalliakin vääntöön - eli tulosta tulee. Ja näin se omalla kohdalla on, että vaa´an lukemat tulevat nyt toivottavasti edistymään käsi kädessä sarjapainojen kanssa. Ja tässä touhussa nälkä kasvaa syödessä!



Eli nyt nauttikaamme tästä viikonlopusta ja annetaan lauantaille ja sunnuntaille niiden ansaitsema kunnia lataajina uuteen työviikkoon. Huomenna ainakin pikkuhiilutankkaus (vieläkö tässä tarvitsee tankatakin ;) ?) ja suunnaton jännitys aamun puddingmausta... Stay tuned!

torstai 22. toukokuuta 2014

Onko tukka hyvin?

"Onko tukka hyvin? Olisiko kauluspaita sittenkin parempi? Entä suorat housut vai rennosti farkut? Milloinkas olenkaan laittanut sekä ripsiväriä että kajalia? Milloin viimeksi olen teroittanut tämän kajalin?" Muutamia, vain muutamia, ajatuksia tältä päivältä. Eli normipäivän katkaisi etukäteen varsin paljon jänniitetty haastattelu ensi syksyn kuvioista. Valitettavaa kyllä tiedän jo etukäteen, että tätä porkkanaa vain heilautetaan umpinälkäisen aasin silmien edessä, mutta jo pelkkä mahdollisuus käydä sitä katsomassa tuntui äärimmäisen upealta - ja pelottavalta.
Tarjolla tänään...

Miten siellä olla? Mitä he hakevat? Huumoria? Tiukkaa kokemusta? Nuttura-asennetta vai kunnon reteää otetta? Katsovatko he, pidätkö kätesi puuskassa vai intoiletko kädet ilmaa soutaen ja nojaudut myyntimiehen tavoin pöydän yli esittämään tulenpalavan erinomaisuutesi? Pitkästä aikaa pääsi työkseen puhuva ja esillä oleva miettimään, miten sitä pitäisi olla ja asettaa sanansa..

Mihinkä sitten päädyin? Lopulta….. Taisin surullista kyllä olla varsin oma itseni. Töissä oli huisketta koko päivän, joten maskarat saivat kyytiä hiki- ja meripärskeistä. Makkaranpaistosta tarttui mahtipontinen savunhaju vaatteisiin ja järkyttävää kyytiä polkiessa tapaamiseen meni hiukset aivan sekaisin ja puuskuttaessa oikeaa huonetta metsästäen sotkuiset limpit vielä liimautuivat hikisiin ohimoihin kiinni.

Siinä sitten vastailin kysymyksiin tasaten yhä hengitystä ja yrittäen huomaamatta pyyhkiä hikeä ja nokea pois kasvoilta. Jos nyt vielä haluaa pistää kunnon huutomerkin tämän oman itseni tarjottimelle laittamiseen, niin lähtiessä huomasin, että paidanhihassa oli sinappia ja vielä aika paljon. Ei siis pelkkä tahra, se olisi ollut liian vähäistä.


No, kuullanpas sitten, onko tällä työpaikalla tarvetta pätevälle metsänpeikolle :)

Treeni meni haastattelun pöhinässä. Järkyttävä harmi, kun ei ollut olka-ojentajaa kummempaa, sillä kierroksia olisi ollut kunnon jalkapatteriin. Mutta enkkoja silti sekä pystypunnerrukseen että kapeaan penkkiin (ai että kun tykkään molemmista). Nyt kun ei vielä saisi itseään kiinni notkottamasta mahaa eteen pystypunnerruksissa, vaan saisi korsetin pysymään viimeisiin toistoihin asti kasassa.
Mutta peikoille on pienet pallomahaisuudet vain sallittuja.

Etsi kuvasta kohde. Varsin autenttinen otos.



keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Vatsa teki valinnan.

Taisinkin ruokavaliopostauksessani kirjoittaa siitä, kuinka päätin jostain syystä koittaa, miltä tuntuisi ottaa gluteiinia takaisin hiilarinlähteeksi. Koitin lisätä gluteiiinin määrää vähitellen, mutta jo ensi metreillä alkoi tuntea muutoksia kehossa ja vatsassa. Jo viikon jälkeen huomasi, että vatsa toimi huomattavasti huonommin. Tuntui, että koko ajan oli turvonnut olo ja housun vyötäröä joutui hölläämään. Vaikka muuten toivesuuntana onkin juuri vaatekoon suureneminen, niin ei kuitenkaan niin, että pelkkä vatsa turpoaa ja muuten näyttää ihan samalta nälkämaan lapselta kuin ennenkin.

Keskivartalopönäkkä lettipää.
Myös iho alkoi reagoida ja vaikka minulle ei ikinä ole juuri ihottumia ollut (vaikka käytinkin viljoja), niin nyt alkoi olla punaisia kuivumia ja suunta näyttää kaikkiaan huonommalta. Viimeistään , kun nivelet tuntuivat pistävän treeneissä hankaan ja kipuilevan iltaisin, tajusin, että keho ei kerta kaikkiaan enää pidä viljaruoasta.

Tästä kokeilusta pystyi myös näkemään, mitä gluteiini voi tehdä keholle. Eli vaikuttaa suolistoon, ihoon, niveliin ja lihaskasvuun, näin muutamia mainitakseni. Toki herkkyyksiä on varmasti erilaisia ja toisten keho kestää tiettyä kuormaa paremmin kuin toisten. En silti halua riskeerata mitään vain sillä, että nyt voisi syödä viljatuotteita.
Kehonrakentajan ruokavalio on yleensäkin varsin proteiinipitoinen, mikä kuormittaa kehon happo-emästasapainoa. Tattari yksi ainoista viljoista, joka on emäksinen, eli omiaan tasapainottamatta proteiinin happavoivaa vaikutusta. Esimerkiksi vaaleat, prosessoidut viljat tekevät juuri päin vastoin.



Sitä paitsi en kuitenkaan koe luopuvani mistään. Jos tarkkoja ollaan, niin en viljattomuuden myötä ole joutunut muuttamaan ruokailu- tai ostotavoissani yhtään mitään. On yhtä helppoa kurottaa kätensä jauhohyllyllä kotimaisiin vehnäjäuhoihin  kuin  Keskisen myllyn tattarijauhoihin. Hiutaleina puoletaan livahtaa samalta hyllyltä  tattarihiutaleet. Sama käsiliike pastaosastolla. Siinä se. Muutaman ruoan hiilut check and done.

Iltapuuron puolikkaasta - hyvää teki!

Aamupuuroilua siis jatkossakin tattari ja kaurahiutaleiden pyhällä sekoituksella suhteella kauraa 4/5 ja tattaria 1/5. Ja pystyy taas vääntää huomattavasti liukkaammilla nivelillä ja luottaen, ettei ainakaan ole gluteiinista kiinni, osuuko treeni  lopulta lihaskudokseen asti!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Turhanpätijä.


Olenkohan ensimmäinen kirjoittaja, joka keksii päivitellä tätä keliä ;) ? Eli tuntuu kieltämättä uskomattomalta kyetä kulkemaan t-paidassa ulkona ja joutua miettiä, minne laittaa puhelimet sun muut kamppeet, kun ei olekaan takin taskuja käytössä.
Mutta kyllä tämä kelpaa viho viimein! Ja toki eilen tuli samaan aaltoon ensimmäinen kunnon ukkosmyräkkä, joka tuntui pyyhkäisevät tytön fillareineen mukanaan. On harvoin tullut poljettua prismalta kotia yhtä nopeasti ;)

Mamilla aamupuuron kimpussa.  Ihan hetki vielä menee ;)

Painostava keli tuntui myös salilla. Ilmastointi ei varmaan ollut ihan mukana siinä, missä kelissä ulkopuolella mennään. Tuntui, että tuulettimista tuli kuuman ummehtunutta ilmaa jo valmiiksi paikallaan seisovan hapen sekaan. Toisaalta oli mahtavat lämmöt tehdä kunnon treeni takareisille. Voi sitä nesteen määrää, kun sai tehdä superina potkuja taljassa taakse ja sivulle jalka kerrallaan. Kolme sarjaa niitä, sisälämpö lähemmäs 30, hiilaripöhöä kehossa ja pitkälahkeiset jalassa - koki elävänsä :)

Temmellystilaa painonnostopaikalla!

Niin, pääsin tosiaan harrastamaan saliturismia, kun vierailin piiiitkästä aikaa äidin tykönä. Käytiin katsastamassa paikallinen uusittu sali ja muna pääsi neuvomaan kanaa kaikkien vuosien edestä ;) Ohjaukselliset hetket salilla ovat erittäin paikallaan myös itselleen, sillä niissä pystyy näkemään myös toisen virheasennoista yms. tekemisistä, missä jutuissa voi itsekin petrata ja kiinnittää huomiota. Plus että huomaa edistyneensä itse ja kokevansa saada jakaa tietoa eteenpäin. Tietenkin täytyy olla varuillaan, ettei rupea besser wisseriksi tai neuvo väärin. Joskus kun näkee (ja huomaa itsestään!) salilla sokean taluttavan rampaa,  tekisi mieli köhäistä jotain väliin - oikein nätisti, tottakai.  Mutta paras kuitenkin pitää mölynsä mahassa ja vilkaista vaan peiliin, että miltä se oma touhu voi toisten silmissä näyttää.

Pikku pätijä.

Mutta edes vähäsen pääsi pätemään ja kyllä teki hyvää :) Nyt tämä Suuri ja Kunnioitettu know it all - traineri lähtee syömään tyylipuhtaasti seuraavan ruoan, jotta Hänen Ylhäisyyteensä proteiinisynteesi ei pääsisi katkeamaan. Ugh, päällikkö on puhunut.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Päivän menu eli tarjolla tänään!

Hullua on yllytetty, eli tässä olisi vähän tekstiä siitä, minkälainen ruokavalioni tällä hetkellä jotakuinkin on.
Seuranneet tietävätkin, että minulla on pitkään ollut hankaluuksia saada painoa nousemaan ylöspäin toivotulla tavalla. Osittain se johtuu terveyteen liittyvistä asioista, mutta myös osittain siihen, että kuulun siihen ihmisryhmään, joiden on välillä (välillä? Aina!) liki mahdotonta pysyä paikallaan. Touhotan siis aina jonnekin, teen jotain puuhastelua ja kuljen käytännössä joka paikkaan pyörällä tai kävelten. Työmatkoissa sain tämän kevättalven aikana "ryhdistäydyttyä", eli olen päässyt työkaverin kyydissä, mutta ennen sekin vajaa 10 kilometria suuntaansa meni fillaroiden.

Nyt olemme saaneet fiksattua johdon kanssa ruokavalioni sen näköiseksi, että tulosta on alkanut tulla - ja annokset kieltämättä ovat sen mukaisiakin. Eli jos ei muhammed vuoren tykö, niin vuori sitten tänne ja sananmukaisesti niskaan (ja vatsaan sekä sitä kautta sinne pakaraan asti).

Jokaiselta ruoalta löytyy hiilaria, proteiinia, rasvaa ja joko hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Riippuen päivästä, onko vapaa vai työ, ruokia on treenipalkkarin lisäksi joko viisi tai kuusi. Viisijakoinen tulee pyörimään nyt tiiviimmin, joten käyn sen läpi.
Makrot vaihtelevät suhteellisen vähän ruokien välillä. Hiilareita on satasen molemmilla puolilla. Proteiinia on jotakuinkin perusannos per ruoka (esim. jauheena 20 grammaa). Rasvat taas vaihtelevat 5 - 20 gramman välillä. Niitäkin joka ruoalla.

Aamu alkaa kunnon hiutalepuurolla, jonka seassa on leseitä, kookosöljyjä ja eri jauheita maun ja fiiliksen mukaan. Proteiinina on AINA pugging, tästä en tingi. Makujen vaihtelua saatte lukijat jatkossakin suunnattomalla mielenkiinnolla seurata. Olen ollut todella huono syömään aamupalaa suoraan sängystä nousseena, joten yleensä heräilen hetken päivään, ennen kuin mahtinälkä pääsee käyntiin. Vasta sitten on aamupala päivän aloittava helmi.

Kokoelmia aamupaloilta.

Aamupalan jälkeen suuntaa salille tekemään treenin. Treenin päälle otan palkkarin, eli heraa ja banaanin. Maistuu ja hyvin.

Sitten on luvassa treenin jälkeinen ruokaläjä. Siinä menee myös runsaslukuisen painon verran hiilareita joko gluteenittomasta pastasta tai riisinuudelista. Nykyisin olen yrittänyt testata ottaa ruokavalioon takaisin myös gluteiinia, eli tavallista täysjyväpastaa, mutta vähän on turvotellut. Seurataan tilannetta.

Riisiä tai perunaa ei minun lautaselta löydy. En pidä niistä yhtään, etenkin riisi on kuivaa ja järkyttävän tylsää. Onneksi ne eivät muutenkaan tunnu passaavan minulle, perunasta meinaa ainakin tulla haavaumia suuhun.
Pastan rinnalla on paistettua kanaa ja lohta. Pistän nykyisin molempia tasaisesti. Lohi on ehdoton herkkuni ja siihen on vaikea kuvitella kyllästyvänsä! Lihoissa puolestaan ei mene punainen liha laisinkaan, joten liha/kala linjalla mennään pitkälle. Proteiinin määrä on aikalailla perus annos. 
Kasviksia on käytännössä rajaton määrä käytössä, ja kyllä niitä lähemmäs puoli kiloa menee per annos ;) Eikä tee edes tiukkaa, niin hyviltä ne maistuu. Ehdottomana kasvissuosikkeina ovat ruusukaali ja kesäkurpitsa. Ja kaalta sekä juureksia pitää myös aina olla.
Kaikki tämä kruunataan öljyllä ja avokadolla, molempia reippaalla kädellä.


Sama setti ruokaa menee myös seuraavalla aterialla, eikä kyllästymistä ole vielä havaittavissa. Kasvisten määrää ja laatua saatan vähän muutella, kuten myös lihaa ja hiilarien pastalaatua.
Jos en mene tällä ruoalla, niin sitten otan osan hiilareista hiutaleina ja osan käytän proteiinipannarin taikinan paksuntajana. Ihan mukava setti myös, ja nopeampi tehdä, kuin iso lämmin ruoka.


Sitten olemme ihan lempparin parissa, eli illan välipala. Tässä menee aina proteiinipannari mikrossa. Siihen siis kaikki makrot sekaisin, tähän annokseen tosin vähän vähemmän hiiluja kuin mitä aikaisempiin ruokiin. Banaani tosin tasapainottamassa myös niitä. Rasvana vaihteeksi maapähkinävoi ja/tai kookosöljy. Nämä ovat aivan taivaallisia sulatessaan lämpimän, muhevan pannarin päälle.  Täyttä nautintoa tietokoneella päivän blogien ja fitnesshömppäuutisten ääressä nautittuna!


Muhevaa on. Voi ois jo ilta!



Sitten odottaa vielä iltapala, joka mukavasti tuudittaa unta kohti. Iltapalalla hiilareita on jälleen vähän enemmän ja ne menevät ehdottomasti kaakaojauheella ja lucumalla maustettuna iltapuurona. Puuron kaverina on päivän rahkahetki. Rahka on täytettynä marjoilla, hedelmillä ja eri superfoodjauheilla. Makeutuksena stevia. Rasvat otan jälleen kookosöljystä ja myös pähkinäjauheista.

Siinä päiväni, kyllä näillä tuntee pärjäävänsä!