torstai 31. heinäkuuta 2014

Lapa ja mato :)

Onnistuin telomaan viikon aikana vasenta lapaani niin, että se on ollut ärsyttävänä esteenä melkein koko yläkropan treenille. Jopa kyykätessä tangon piteleminen on meinannut vihloa selkää, eli se onneton tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Lisäksi arjessa löytyy liuta asioita, joihin huomaa varsin selkeästi käyttävänsä myös selän lihaksia mukana. Esimerkikisi housujen vetäminen jalkaan - tiukemmat salitrikoot ovat olleet melkein pannassa vain sen takia, että niiden jalkaan vetäminen on ollut uhkana invalidisoida minua entisestään. Tässä on ainakin hyvää oppia ihmisen anatomiaan ja siihen, kuinka lopulta kaikki lihakset osallistuvat enemmän tai vähemmän perus arjessakin toimintoihin. Nyt minulla on jo siis varsin vankka tietämys siitä, mihin vasemmasta lavasta lähtevä lihas ottaa osaa. Että tiedoksi vain, bataatin pilkkominen käy liki kulmasoudusta….
L
Äkkiseltään herjaisin, että se on tuo pieni lapalihas, mikä siellä kiusaa.

Voi kun pystyisinkin tässä sanoa, että lihas meni treenatessa, mutta itse asiassa suhteellisen harvoin tulee salilta lihaksistoon mitään suurempaa damagea. Tämä johtuu yleensä siitä, että salilla on lämmitellyt kohdelihaksen yleensä hyvin ennen, kuin aloittaa sen treenaamisen. Lisäksi ottaessaan käsiin vaikkapa painoja, on koko kroppa jännittyneempi ja valmiiimpi tekemään työtä, vaikka se olisikaan kuin pienen käsipainon kantaminen. Arjessa sen sijaan ei ole yhtä valmiina joutumaan käyttää etenkin pienempiä tukillihaksia. Siksipä vaikka horjahtaessa onnistut yleensä vääntämään nilkkaa, nuljauttamaan polvea, tai - minun oma spesiaali- reväyttämään jonkin kyljen pienistä lihaksista. 

Omalla kohdalla uskoisin, että lapa meni siinä, kun kiskoin nihkeänä treenipaitaa kotona päälle. Ei siis sen kummempaa. Paita pisti hanttiin ja revin sitä selkäpuolelta kunnon draivilla. Eipä sellaisiin hetkiin ole yleensä lämmitellyt itseään, tai valmistaudu kuten suoritukseen konsanaan. Vai hetkinen, johtuukohan juuri tästä se, mitä kaikissa parodioissakin nostetaan bodareista esille, että sama mitä he tekevät, niin he ottavat asian kuin tiukimmankin toiston konsanaan? Kuvitelkaas saman tien Bull Mentula avaamaan pikkelssipurkkia kotikeittiöön…;)?
Kysehän ei ole siitä, että tässä otettua muutamassa kuukaudessa runkoon reipulat 5 kiloa, ettäkö olisi vika muualla kuin paidassa...

Krooninen kipu on yksi, mikä on myös aiheuttamassa stressiä elimistöön. Itsekin, kun on ollut sen kanssa viikkosen verran, huomaa jo tympäytyneen ja väsyneen siihen, että jokaista liikahdusta joutuu vähän jännittää ja keho on väsynyt jatkuvaan kivun tunteeseen. Voi vain kuvitella, mitä se on henkilöillä, jotka ovat kroonisesti sairaita ja joutuvat elää kivun kanssa päivästä toiseen. Ei ole ihme, että tahdotaan helpotusta, haetaan apua ja joudutaan tahtomattaankin käyttää vahvoja särkylääkkeitä (mitkä puolestaan kuormittavat kehoa. Siitä kun vielä otat itsellesi huonon omantunnon, on varsin rullaava oravanpyörä jo kasassa…).


Tässäkin pikku kipuilussa kuuluisa lörtväilyni on ollut erittäin paikallaan. Sen huipentuma on ilta, jolloin viimein käperryn olohuoneen sohvalle kirjan ja rahkakupin kanssa. Välillä napsimaan kaapista pähkinävoita ja soosseja mausteeksi, ja jatkamaan. Aivan täyttä parhautta. Päivä takana, ei kiirettä minnekään, maistuvia herkkuja ja hyvä kirja vie mennessään. Tapana on tässä myös käydä päivä läpi ja löytää siitä aina jotain kiitettävää. Ikinä en ole alle viiden kiitoksen jäänyt, koittakaahan itse, miten käy!

Itsellä: 
  • Kiitos, että satoi niin, ettei tarvinnut itse kastella kasvimaata
  • Kiitos, että lapa tulee vielä olemaan kunnossa
  • Kiitos, että osaan rauhoittua olemaan iltaselle
  • Kiitos, että on jotain, mitä odottaa
  • Kiitos uudesta painolukemasta aamupuntarissa!
Ei tuon kummempia tarvitse olla, ihan vain tavallisesta arjesta juttuja, mistä nyt oli kiitollinen. Oli myös muita pieniä kiitoksia, mutta en kirjoittele niitä tähän. Mutta paljon taas löytyi :)
Kiitollisena odottamaan huomisen kujeita! Ihanaa iltaa kaikille!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Takarivin rggarit ja Lörtvis!

Hormoonitasapainon löytyminen on lähtenyt käyntiin varsin hyvin. Vatsa ja ruoansulatuselimistö alkavat selvästi olla paremmassa kunnossa, sillä jaksamista on hyvin ja maha toimii kellolleen. Uskoisin, että ravintoaineet ovat viimein läheneet imeytymään ja kaikki hyvä, mitä suuhuni laitan, päätyy juuri sille tarkoitettuun paikkaan. Enstyymit suolet pilkkomaan ravintoaineita, hiilihydraatti polttoaineeksi ja ylimäärä glykogeenivarastoihin, viherjauhe nappaamaan epäpuhtauksia ja tukemaan maksaa, rasva liuottamaan tiettyjä vitamiineja ja mineraaleja ja kertymään varastoon - sekä lopulta proteiini lisäaineineen sekä toimimaan entsyymien tukena, auttamaan sisäelimiä muodostamaan välittäjäaineita että lopulta myös LIHAKSIIN!!!!



Kortisoli on ollut insuliinin kaverina kuin koulumaailman kaksi raggaria vaikeuttamassa tämän kaiken pyörimistä. Uskomatonta, miten muutaman jukurin toiminta voi pistää koko kehon täysin sekaisin. Kortisoli on vienyt mahdollisuuden eheälle rakentumiselle ja rauhoittumiselle kiusaten samalla verenkiertoelimistöä, hermostoa ja ruuansulatusta, ja insuliini puoletaan härkkinyt verensokeria saaden kortisolin käyttäytymään entistä huonommin. Jotenkin kummassa taas oma ala nostaa päätään ja mieleen tulee luokkahuone, jossa on juuri ne kuuluisat pari kaveria siellä takapulpeteissa, joista ei tunnu olevan kuin riesaa koko muulle joukolle.




Mutta onneksi olen jo saanut huomata, että juuri heidän kanssaan työskentely on mitä antoisinta, sillä heiltä saa rehellisen feedbackin ja kun ne kaksi kaveria ovat sinun puolellasi ja olet saanut heidät huomaamaan OMAT VAHVUUTENSA JA PARHAAT PUOLET, niin he ovat täysin luokkaan kuuluva, tärkeä ja mukava osanen. Toki hellämielistä kurittomuuttaan saattavat villiintyä välillä, mutta kun he ovat sinun hyppysissäsi, niin ruotuun saattaminen on helppoa.

Yksi ase, jolla kortisolia vastaan kannattaa käydä, on itselleni perään kuuluttama LÖRTVÄILY: Se tarkoittaa päivästä ja vähintään illalla ennen nukkumaan siirtymistä hetkeä, jolloin teet juuri sitä, mitä sinua huvittaa, kunhan siihen liittyy lököily, rennon vaatteet ja ehkä jotain hyvää syömistä tai luettavaa. Itselläni lörtväily tapahtuu olkkarin sohvalla, missä minulla tätä toimea on tukemassa kunnon dekkari männävuosilta ja esim. eilen illalta tämä supertainnuttava proteiinisuperpiirakka, mihin oli ladattu arsenaali sekä mielihyvään että rauhoittumiseen.

VIRALLINEN LÖRTVIS

1 dl fast cook-bake-cake proteiinijauhetta (kaseiinia, hyvä proteiini illalle hitaamman imeytymisen vuoksi)
1-2 dl Keskisenmyllyn tattarijauhoja (gluteenittomuus kunniaan ja toimii leivonnassa todella hyvin!)
2 dl nestettä
1 kananmuna (seleeniä keltuaisesta)
20 g kookosöljyä/voita (hemmotteluun :) )
3 tl psylliumjauhetta (kuituja, tasaa verensokeria ja sitoo taikinan)
1 tl cocovi steviaa
1 tl ceylonin kanelia (tasaa verensokeria)
1 rkl cocovi raaka-kaakaojauhetta (magnesiumia ja mielihyvää eli serotoniinia)
1 tl aswagandha-jauhetta (rauhoittaa illalle)
Lisäksi sekaan halutessa sekoitus:
1 rkl (agave) siirappia
3 rkl keskisenmyllyn tattarirouhetta

Taikinan aihekset yhteen, ja jos teit lisäsekoituksen, niin siitä muodostuvat herkkumuruset joukkoon. Mikroon kahdeksi minuutiksi täydelle teholle ja voila.
Tästä murusia, eli rouhetta ja siirappia sekaisin. Helppoa kuin heinänteko.


Siinä valmis LÖRTVIS.

Harmi, kun höyryt ja tuoksut eivä välity kuvan kautta!
Itse vielä pikapakastin banaanin, ja pistin sen nopeasti blenderiin pähkinävoin ja rahkalusikallisen kanssa - täydellinen jäätelö kuuman LÖRTVIKSEN päälle. Siinä vaiheessa ei tosin superbloggaajalla ollut enää pienintäkään mielenkiintoa tai kapasiteettia alkaa näpsimään kuvia. Molemmat kädet tarvittiin ihan muuhun, ja suoraan sanottuna koko resepti, blogi, kirjoittaminen, hyöty, kuvallinen aineisto, liipa laapa, olivat hyvin toisarvoisia asioita.... ;)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kortisolin karkoittaja.


Niin se keikahti heinäkuun viimeisille päiville tämäkin kesä. Aikansa se on kaikella, mutta kylmä kesäkuu rokotti kyllä tämän kesän pituutta aika ankaralla kädellä. Tuntuu, että lomasesonki alkoi vasta heinäkuun alussa, vaan en ala siitä ruikuttamaan, saati, kun viime viikot ovat olleet niin satumaisen upeita lämmössään ja vapaudessaan!

Tässä tuntuu myös mukavasti, että asiat etenevät sekä treenissä että kehon- ja mielen huollossa. Kyykyssä sarjat menivät samalla painolla, kuin mitä viimeksi, mutta toistoja tuli lisää! Jalkapäivä oli muutenkin oikein mainio, saati, kun siihen on rauhassa aikaa. Tulen oletettavasti joko hankkimaan Sanna Elorannalta tai tekemään itse uuden ohjelman töiden alettua. Jos silloin sidon treenit olemaan tiettyinä viikonpäivinä, enkä ota kiertosysteemiä, niin pitää taas huolehtia, että vapaat jäävät arkiviikolle ja lauantai olisi pyhitetty kyykkäämiselle  ja puddingille :)
Meidän järkäle :)

Stressittömyys ja elämäntyylin muuttaminen ovat olleet keskeisiä työstettäviä itselläni viime aikoina. Stressin ja sen kehossa tuottaman kortisolin vaikutus on erittäin laaja omassa kehossa. Se ei aiheuta vain henkistä väsymystä ja turhautumista, vaan on suorastaan myrkkyä myös monella muulle asialle. Jo aiemmissa postauksissa olen kirjoittanut aiheeesta, eli kuinka keho ei valikoi sitä, mistä stressi tulee. Sen voi aiheuttaa kaikki hektisestä elämästä aina antioksidanttien ylikuormiin saakka.
Jos ei mieti kortisolin vaikutuksia esim. sydämen ja verenkiertoelimistön hyvinvointiin, niin jo pelkästään ulkoisesti se vaikuttaa kehon koostumukseen ja lihasten kasvamiseen. Kortisoli kun pistää rasvan kertymään juuri niihin kuuluisiin jenkkakahvoihin ja nakertaa samalla vaivalla kyykättyä pakaralihasta sen minkä kerkeää.
Kortisolia tarvitaan kyllä tietty määrä pistämään meihin vipinää oikeissa paikoissa. Lisämunuainen erittää sitä, kun meidän täytyy valmistautua johonkin suoritukseen ja olla valppaana. Se auttaa siis elimistöä olemaan valmiustilassa. Tätä valmiustilaa emme tarvitse kuitenkaan 24/7, vaan vähempikin riittää. Nyky-yhteiskunta sekä muu kuormitus, mitä laitamme kehomme kannettavaksi, kuitenkin pistää tämän stressihormonin virtaamaan. Ei luolamiehetkään painineet sapelihammastiikerien kanssa aamusta iltaan, mutta tämän päivän ihminen on kehittänyt itselleen mammutin omasta elämänrytmistään ja - tyylistään. 
Teki ne muutakin kuin taistelivat hengestään :D

Olen siis tiellä, jolla ei ole loppupistettä, mutta tarkoitus viedä eteenpäin löytämään omaa tasapainoa hormoneille ja olemiselle.  Hormonitasapainon metsästämisessä otin avukseni mielen hallinnan ja parasympaattisen hermoston huomioimisen lisäksi yrttejä.Minulla on ollut kautta linjan ja etenkin näin kesällä ongelmia nukahtamisen kanssa. Tämäkin kertoo jälleen siitä, että kortisoli hyrrää vielä illallakin, kun sen tasojen pitaisi olla jo kovasti laskussa. Lisäksi kortisolista kielii heräily etenkin klo 3-5 aikaan yöllä "vessaan" - vaikka todellisuudessa sinun pitäisi olla hörppinyt kolme puolentoista litran kokista, jossa yöhätä todella yllättäisi.

 Muutenkin kortisolitasoni ovat kroonisesti keikkuneet turhan korkealla jo pitkään, mistä kielii (sisänsä erittäin odotettu ja kiitollinen) rasvan kertyminen navan seudulle ja reisiin. Myös  insuliinipisteet selässä kirivät ärjyen mukaan, joten balanssia tulisi saada.

Kortisoli on hyvin pitkälle korvien välin sanansaattaja, eli omalla asenteella ja ajattelu- ja toimintatapojen muutoksella todellinen lasku vasta saadaan aikaiseksi. Se on pitkä prosessi, joka vaatii itseensä tutustumista ja omien pelkojen ja heikkouksien myöntämistä ja kohtaamista. Tämän prosessin tueksi voi kuitenkin ottaa luontaiset tuotteet avuksi, ja päädyinkin ottamaan Sannan kehoituksesta iltaisin käyttöön Cocovin aswagandha ja brahmi jauheet.

Yrteissä ja viherjauheissa en luota ulkomailta nettikaupasta hankittuihin pussukoihin, vaan näissä sijoitan tuotteisiin, joihin uskallan luottaa. Cocovin aswagandha, tulsi ja brahmi ovat kaikki luotettavilta tuottajilta hankittuja tuotteita. Nämä yrtit vähentävät kortisolin määrää elimistössä ja toimivat adaptogeeneinä rauhoittamassa menoa. Etenkin aswagandhaa on käytetty hermostoa vahvistavana ja elimistön tukkeumia poistavana valmisteena, ja sen nimikin viittaa uneen ja rauhoittumiseen, withania somnifera. Tätä otan iltaisin lämpimään veteen sekoitettuna, aluksi pienemmällä annostukselle ja nostelen pikku hiljaa. Näitä kaikkia voit saada vaikkapa punnitse ja säästä kaupoista tai netistä aminopörssiltä tai suoraan cocovilta

Muitakin valmisteita rauhoittumiseen ja stressitasojen laskemiseen on, kuten inotisoli ja tauriini, jotka ovat paikallaan rauhoittamassa illasta. Rohdoista myös valeriaana on paikallaan illalla. Mutta palanen kerrallaan tässäkin, ja kuten sanoin, iltojen rauhoittaminen ja mielen tyynnyttäminen ovat kuitenkin tärkeimmässä roolissa. 

Nytkin siis, lörtväilemään mars, mutta tähän asiaan palaan vielä. 

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Antaa kaikkien kukkien ja päin pois!

Havahduin jälleen siihen, kuinka valtavasti asiaa voi saada mahtumaan fitnessin ja fitness-elämäntyylin ympärille. Pelkästään treenaaminen ja kehittyminen haluttuun suuntaan ovat antamassa perehtymistä ja mietintää käytännössä jokaiselle salikävijälle. Lisäksi omaa harrastusta voi kuorruttaa lukemattomilla lisäaspekteilla: Treenijaoilla, tekniikoilla, lisäraviniteilla, ravitsemuksella, vaatteilla, intoilulla, hifistelyllä, ruokavaliolla, kehonhuollolla, fitness maailman seuraamisella kiertäen kisoja, seuraten bloggaajia ja alamme "julkkiksia" - lista on varsin pitkä!


Itse nautin siitä, että voin halutessani säätää elämäntapani kanssa niin paljon kuin haluan, mutta periaatteessa "hoidella" sen myös vain muutamalla piipahduksella puntille. Ihan omasta mielenkiinnosta ja jaksamisesta riippuen. Saan tältä aina tarvitsemani ja se pitää minut vireessä ja kiinni haluamassani elämässä.
Jotenkin silti tuntuu, että siellä ja täällä naristaan siitä, kuinka paljon johonkin asiaan saa "höynähtää" ja kuinka innoissaan saa olla.
Yleensä ilo ja into yhdistetään aloittelijoihin ja uutuuden viehätykseen. Nuoret tytöt ja naiset vetävät merkkivaatteet päälle ja huomaavat jo luonnostaan kiinteän takamuksen näyttävän hyvältä camokuosissa. Sitten he alkavat treenata innoissaan ja ottavat poikaystävänsä mukaan esittelemään liikkeitä ja laitteita. Kohta jo on kauniita ja tällättyjä kuvia täynnä oleva blogi käynnissä, missä meininki on whoop whoop ja jaetaan vinkkejä timmiin vatsaan. Nämä kaikki tekstit ovat vilaukseltaankin kuitenkin mielestäni iloisia ja motivaatiota puhkuvia, eivätkä aiheuta kenellekään mitään pahaa. Eli mikäpä niissä:) !!



Tai nuoret kollit, jotka hinkkaavat kovaa tahtia penkkiä ja hauiskääntöä ja kiroillen juttelevat suureen ääneen kaverin kanssa, kuinka se ja se pitää tehdä ja mitä sen jälkeen juoda. Avot, ei haittaa!

Elokuun hiipiessä saleille tulee lisää kuntoilun aloittavia tai ehkä kesällä mielestään hivenen repsahtamaan päässeitä, jotka puolestaan ovat into pyörällä aamuisten raejuustojen ja PeeTeiden tekemien ohjelmien kanssa. Toki samalla mennään tempomaan step-pump-attackien tahtiiin ja sitten taas raejuustolle. Ihanaa vaihtelua elämään ja näkee, kuinka he itse ovat vauhdissa ja tyytyväisiä!

Itse näen nämä kaikki variaatiot hauskana värityksenä ja lisänä omaan peruspyöritykseen. Saan itsekin intoa uusista tulijoista ja heidän ihmetyksestä lajiin. Kaikki kuntoilijat ja treenaajat ovat intensiteetistä, tavoitteista ja hurahdusasteesta riippumatta tervetulleita jonottamaan kanssani kyykkytangolle. Itseä ei tässä kaikessa harmita kuin se, että tunnen välillä joutuvani puolustelemaan omaa tämän hetkistä intoa ja antaumuksellisuutta laijille ja elämäntyylilleni. Ai treenaaksää tosissaan? Miten sää aina vihtit vaan punnita ruokaa ja venytellä? Osaakko ajatella mitään muuta ku tuota?
Ihan sitä itsekin!!
Nyt kun olen itseni ja elämäntyylini kanssa sinut, eikä koe tarvetta puolustella itseään henkeen ja vereen, niin voin onneksi todeta, että pidän tästä tekemisestä tällä hetkellä ja se sopii minun tapaani olla. Minulla on nyt kiinnostusta ja mahdollisuus panostaa siihen, mitä haluan tehdä, ja lisäksi suuri palo opiskella uutta, etenkin liittyen luonnonmukaiseen ravitsemukseen ja KEHO&MIELI hyvinvoinnin kehittämiseen.
Toivon, että oma panostukseni ei olisi keneltäkään muulta pois, tai aiheuttaisi mitään väänteitä. Ja silti tahdon korostaa, että esim. kirjoitukseni koskevat tarkoituksella käytännössä vain näitä osa-alueita elämässäni. Blogini on minulle tavallaan kuin yhdistetty treeni- ja terveyspäiväkirja, johon laitan itselleni muistiin oppimani ja tekemäni. Suuri ilo, jos niistä joku muukin saa jotain irti, mutta pääasiassa puhuttelen tässä aina itseäni :)

Mitähän tässä taas haluan sanoa? Ehkäpä, että antaahan niiden kaikkien kukkien kukkia  -  ja toisaalta sallikaa kukkimiset ja kukoistukset myös itsellenne :)

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Stressistä stressiä ;)

Pitkät kesälomat ovat kieltämättä alani luksusta, mistä ei voi olla muuta kuin kiitollinen. Vaikka kesäkuun alussa murehdin, mitä kaikkea teen yhtäkkiä käytettäväkseni vapautuvalla ajalla, ja kuinka tulen tylsistymään olemiseen, ei moisesta ole vielä näin heinäkuun loppussakaan pelkoa!


Salille on päässyt aina haluamaansa aikaan, eli keskipäivän vuoro on vakiintunut omille treenipäiville. Työaikana nämä ajat tulevat olemaan vain viikonloppujen luksusta. Siksi en työaikanakaan ajoita salivapaata yleensä viikonlopulle, kun pääsee vaihtamaan ajankohtaa ja saa muutenkin eri rytmin päiville.

Toki nyt on aikaa myös monelle muulle, ja kotini onkin saanut varsin hemmotellut olosuhteet. Voin rehellisesti myötää, että täällä ei ole varmaan koskaan ollut kautta linjan näin siistiä, vaikka aina jonkin sortin järjestys- ja puhtausfriikki tunnustan olevanikin. Saa nähdä, mihin mittasuhteisiin ahdistus siinä asiassa iskee, kun töiden alettua ei olekaan enää aikaa jynssätä vessankaakeleita niistä näkymättömistäkin paikoista…;)



Jynssää jynssää jynssää....

Myös ajatukset sresssistä ja sen eri muodoista uhkaavat alkaa kohta stressaamaan ;) Kaikessa tässä itseni eheyttämisessä ja paikkaamisessa voi yhtälailla mennä metsään ja vielä pitkälle. Kun erittäin runsaan, terveellisen ja monipuolisen perusruoan lisäksi napsii liian kanssa purkeista ja puteleista pillereitä ja tupsuttelee jauheita joka ikiseen ruokaansa, voi äkkiä olla, että hyvä kääntyy pahaksi. Tällainen on esimerkiksi oksidatiivinen stressi, mikä aiheutuu elimistöön, kun se saa liikaa jotain yksittäistä (tai useampia) antioksidantteja. Sopiva määrä antioksidantteja pitää kehossa huolen vapaista radikaaleista ja lukuisista muista aineenvaihduntaan liittyvistä asioista. Mutta liiallisissa määrin (etenkin rasvaliukoisia antioksidantteja, mitkä varastoituvat rasvasoluihimme) ne alkavat hapettaa kehoa. Hapettuminen puolestaan altistaa monelle taudille, kuten syöville, alzheimerille, sydän- ja verisuonitaudeille etc. ja juuri näidenhän vuoksi usean käsi sinne pilleripurkille herkästi hakeutuukin.
Treeninkin jälkeen kehoitetaan usein nauttimaan heti perään c-vitamiinia kunnon annoksena, jotta häiritsevät aineenvaihdunnan tuotokset saataisiin kehosta eliminoitua. Viimeisimmät tutkimukset kuitenkin osoittavat (esim. täällä), että c-vitamiinista voi olla jopa haittaa treenin päälle, sillä keholle tekee hyvää olla hetken aikaa treenin jälkeen vapaiden radikaalien myllättävänä. Eräässä tutkimuksessa verrattiin (juoksijoita tosin) kahta eri urheilijaryhmää, joista toinen otti c-vitsku lisää treenin päälle ja toiset ei. C-vitamiinia ottaneilla lihasmassaa oli jopa hivenen vähennyt treenin aikana, ja muutenkin lihasten ja kehon vaste oli yllättäen heikompi. 

Eli liika on liikaa kaikessa. Itse kun syötin kaikki päiväni ruoat finellin kalorilaskuriin ja katsoin vitamiini-hivenaine -jakauman, niin perusjampesterien gaugella omat tarve tuli jo ruoalla jotakuinkin täytettyä. Toki paljon treenaavalla ja esim. dieettaajilla tarve on eri, mutta näin yleisesti kuitenkin. 

Mutta tietty rento ote tähänkin! Itse asiassa minulta eräällä ulkoilutusreissullani kysyttiin, että niin herkuttelenko minäkin ja että ihanko noutopöydissäkin tulee käytyä. Voin sanoa, että kyllä ja ihan suht useinkin. Herttaisena esimerkkinä tämänkin päivä. Huomasin salille polkiessani, että palkkaribansku jäi kotiin kaappiin. Poikkesinpas siwan kautta, mutta lähtikös mukaan hiilariksi banaania......

NO MUTTA Pekka Kotipohja kirjoittaa myös, että välillä palkkarihiilut korvaa irtokarkit kolmen banaanin sijaan! Nopeaa hiilua sitä löytyy tästäkin (sitäpaitsi nuo on aikas hyviä....;) ). Toki joku koiranleuka siellä voi ottaa tämänkin ikävästi ja ajatella, että on se tyttö koukkuuntunut, kun ei yhtä treeniä saa vedettyä ilman palautushiilareita, että onko sen niin nöpön nuukaa. Mutta ei se mitään, ajattele vaan, minä mussutan sillä aikaa näitä ja olen valtavan onnellinen :)

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Resistanssia evästä.

Erittäin mainio voimapäivä rinnalle takana. Vieläkin palaa mieleen Jyväskylän kuntomaailman penkkiavustaja - ei ole hänen jälkeen ollut penkkaaminen enää entisenlaista :)
Mutta lisää rojua tässäkin, eli uskomaton kuudes viikko progressiota jatkui!


Penkki 3 x 6
Vinopenkki kp 1 x 12, 10, 8, 8
Pystyp. tanko 3 x 8
vipunostot sivulle 2 puj. 3 x 7
Dippi 3 x 8



Lupasin avata teille hieman sitä, miksi kaappiini on pölähtänyt törppö luomu perunajauhoja. Tämä on siitä syystä, että se sisältää roiman annoksen RESISTANSSIA TÄRKKELYSTÄ, josta nyt toivottavasti ruodussaan pysyvä saarna.
Resistanssi tärkkelys on nimensä mukaan tärkkelys, joka vastustaa pilkkoutumista, eli ei hajoa vatsalaukussa perus ravintomassan mukana. Se käyttäytyy kehossa siis kuidun tavoin, eli jatkaa matkaansa suolistoon. Kuidusta poiketen se alkaa osittain hajota vasta suolistossa. Siellä se pilkkoutuu lyhyiksi rasvahappoketjuiksi, jotka keho hyödyntää monella tapaa. Jos resistanssi tärkkelys ei lähde oman kehon hyötykäyttöön, niin se jää suolistoon hyvien bakteerien ruoaksi.

Hyvät bakteerit muuttavat tärkkelyksen SCFA-rasvahapoiksi, joista on monia hyötyvaikutuksia keholle. Ne muun muassa:

  • Lisäävät ja aktivoivat verenkiertoa suolistossa
  • Lisäävät aineenvaihduntaa
  • Vähentävät patogeenisten bakteerien kasvua
  • Auttavat meitä ottamaan mineraalit käyttöön ja imeyttämään niitä
  • Estävät karsinogeenien ja myrkyllisen yhdisteiden jäämistä kehoon ja muodostumista
  • Pitää verensokerin tasaisena ja auttaa tuntemaan kylläisyyttä
  • tasoittaa veren rasva-arvoja

Resistanssi tärkkelys on hyvä myös painoansa tarkkaileville juuri sen täyttävien ja verensokeria tasoittavien ominaisuuksien vuoksi. Tärkeimpänä ehkä siinä se seikka, että sen sisältävistä kaloreista puolet "jää käyttämättä". Eli jos saat perushiilarista 300 kaloria/100g ruokaa, niin RT:n kohdalla suhde on 150/100.


Resistanssi tärkkelys tulee saada puhtaasta, käsittelemättömästä ruoasta, jotta se säilyttää ominaisuutensa. Eli sen vuoksi vaikka nauttimaani luomu perunajauhoa ei saa kuumentaa tai keittää missään vaiheessa, vaan se on vedettävä raakana. Itse olen soveltanut annoksestani erittäin rokkaavaa kastiketta pasta-bataatti annokselleni. Eli pottujauhoja, vettä ja mausteita. Namskis :)

RT:n aloittaminen tulee aloittaa pienemmistä määristä ja lisätä vähitellen. Lisäksi on hyvä vaihe istuttaa kunnon bakteerit suolistoon, kuten minä teen nyt VSL3:n kanssa.

Itse en ole huomannut ollenkaan turvotusta tai muuta tukalaa oloa, vaan perunajauhot ovat solahtaneet mukavasti uusien bakteerituttavuuksien kaveriksi. Näin armeijani huolto toimii ja pelaa, ja muutenkin on jo alkanut tuntua, että ravinto alkaa pikku hiljaa päätyä sinne, minne pitääkin. Tässähän on kohta joukot ansainnut kunnon iltavapaat ja sotkumunkit!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Bodarin iltasatu.




Nyt on ollut aivan upeita kesäpäiviä, ei voi muuta kuin nauttia ja olla kiitollinen. Näistä tuli mieleen itselle ajatus, kuinka tunteen voisi saada talteen ja kaivaa tarvittaessa esille. Mieleen nousi yksi lapsuuteni lempisaduista ja kieroutunut ajatusmaailmani väänsi sille saman tien pienen päivityksen. 
Kas tässä teille, arvon fitnessmaailma,

Boudarin iltasatu



Pakkotoisto Pavella oli hyvä päivä. Itseasiassa päivä oli aivan loistava. Oli heinäkuun lämpö, aurinko paistoi, ruoka maistui ja treeni kulki kuin unelma. Pave mietti tätä olemisen mukavuutta istuessaan salin penkillä upean jalkapäivän päätteeksi. Etureisissä oli vieläkin makea pumppi ennätyssarjojen jäljiltä, eikä palatusjuoma ollut varmaan koskaan maistunut yhtä hyvältä.
Mitenköhän tämän viiliksen sais talteen, Pave tuumasi itsekseen. Hetken hän siinä särpi juomaansa ja muhitti ajatustaan, kunnes hänellä välähti:
"Joo." häneltä pääsi ääneen.
Pave hörppäsi nopeasti loput palkkarit nassuunsa ja varmistettuaan, ettei kukaan näe, hän alkoi kahmia sheikkeriin ilmaa ympäriltään. Vähäsen salin ilmastoitua kesäilmaa, pöllähdys käsistä magnesiumjämiä, turskaus ehtaa sukkahikeä ja - vielä varmistus pukkarin ovelle- oikein ihanasti itseensä tyytyväinen hymy peilistä.
Pave keräsi näitä kaikkia ja pyöräytti sheikkerin kannen nopeasti kiinni. Vielä varmistus, että vähän entuudestaan falskannut hörppykorkki oli kiinni ja puteli nopeasti treenikassiin. Siellä se saisi kulkea tästä lähtien aina mukana, pahan treenipäivän varalle.

Näin Pave lähti iloisesti vihellellen salilta ja taputteli tyytyväisenä laukkuaan. Nyt hänellä olisi aina tämä treeni mukana, ja kun tarve tulisi, hän vain ottaisi sheikkerin esille, ja kaikki olisi taas siinä.

Aika eteni. Kesä taittui syksyksi ja tuttu Suomen loska alkoi vallata ihmisten mieliä. Pavekin eleli omaa syksyänsä, mutta koko ajan sheikkeri laukussa muistutti, että eipä tässä mitään hätää, antaa rännän lentää ja kuran loistkua, sillä hänellä oli koko ajan ratkaisu kaikkeen mukana.
Pave treenaili ahkerasti, ja vaikka välillä oli huonompia salipäiviä, ne eivät haitanneet, sillä aina olisi jokeri hihassa.
Hiipi Suomen pimeä talvikin siihen, kylmänä ja viimaisena. Pave nosti kaulusta korkeammalle ja ehtana tosijannuna laittoi ylimmän paidankauluksen napin kiinni pakkasen kiriessä vasta - 30. Salilla Pave oli usein miten hyräilevällä ja hyvällä tuulella. Mikäpä hänen oli ollessa - laukussa sheikkerillinen täydellisyyttä! Pave tuli salille, kävi välillä moikkaamassa Pikku Pirkkoa, joka oli aloittanut kisadieettinsä ja vaikutti välillä väsyneeltä. Pave jututteli Pirkkoa ja siirsi aina laukkuaan vähän lähemmäksi. Jospa Pirkko saisi vähän höytyviä sheikkeristä, ei tuo kiristelykään niin painaisi. Ja ainakin Pavesta tuntui siltä, että Pirkko olisi aina vähän piristynyt oltuaan sheikkerin lähellä.

Huivipäälläkin oli välillä vaikeuksia penkin kulkemisen kanssa. Pave meni hänen tykö, parkkeerasi laukkunsa kuin huomaamatta tangon viereen ja murahteli sitten hyväntuulisesti:
"Vielä tulee, ja ko-lo-me. Se oo ku rojua vaan." Ja hörähteli hyväntuulisesti.
Niin se alkoi Huivipäälläkin penkkitulokset nousta. Kyllä sen täytyi olla sheikkerin ansiota.

Muutenkin Pave tuntui, että koko salilla oli ollut syksyn ja talven jotenkin hyvä meno. Henkilökunta ja omistaja Timppa moikkasi aina iloisemmin kuin yleensä. Pave puheli hänen kanssaan monesti yrittämisestä ja sen kommervenkeistä. Laukku toki lähellä. Pave kävi myös auttamassa Aloittaja Anjaa, tuota sitkeää eläkeläistä, kun ylätalja oli tälle tapille turhan korkealla. Laukkua lähelle ja Anjakin oppi vaihtamaan lapiokahvan pian ihan itse.

Talvikin meni ja tuli kevät. Pirkko kiristyi ja Huivipään penkkiprogressio onnistui. Anja vaihtoi itsenäisesti lapiokahvan rusettiin ja uskaltautui koittamaan avustettua kulmasoutua. Timpalla riitti asiakkaita, kun salin hyvän mielen maine tuntui jostain ihmeestä kiirivän eteenpäin.

Läpi vuoden Pave oli hymällyt ja hyrissyt salaperäisesti, mutta vaiennut omista asioistaan ja myhissyt vain itsekseen tyytyväisenä laukkuaan kanniskellen. Lopulta eräänä keväisenä päivänä, kun koko peruslössi oli kasassa, tuli Huivipää Paven tykö:
"Nyt mies kyllä kerrot, mikä sinua on maireuttanut koko vuoden?"
Pave oli aluksi, ettei kyllä sano mitään, mutta alkoi sitten miettiä. Kevät oli jo pitkällä, ehkäpä olisi nyt aika kiskaista sheikkeri esille ja antaa Sen Päivän ja Viiliksen tulla esille.
"Selevä."
Pave otti juhlallisesti sheikkerin esille, katsoi myhäillen ympärilleen, ja -plops- poksautti korkin auki.
Hivenen pistävää, pesemättömän sheikkerin (ei Pave parka ollut hankeinnoissaan huomannut huuhtaista puteliaan) hajua lukuunottamatta mitään ei tapahtunut.
"Täh?" Pave pääsi. Kun muut vain katsoivat ihmetellen, Pave selitti omaan havainnolliseen tapaansa, mitä oli tehnyt.
"...mutta eihän täälä ollukkaan mitään." Hän päätti tarinansa.

Muut seisoivat hetken hiljaa, ja sitten varsin timmissä tikissä oleva Pirkko astui esille. Hän meni rohkeasti Paven tykö ja tömäytti pari kertaa tämän hyvistä ja sinnikkäistä treeneistä kehittyneitä rintalihaksia.
"Se sinun päiväsi on ollut koko ajan täällä näin. Se on ollut mukana, kun minulla on tullut munanvalkuaiset korvista ulos tai kun crossarin hinkkaaminen on ollut vihoviimeisintä touhua. Se on ollut mukana, kun Huivipää on taistellut penkkitekniikan kanssa ja tarvinnut avustajaa. Se on auttanut Anjaa kurottelemaan taljojaan ja saanut Timpan bisneksen kukoistamaan sillä, että hänen salilla on ollut hyvä mieli treenata."
Muut nyökkäsivät mukana, mutta toki jo kohta kiiruhtivat laitteilleen, alkoihan sarjojen välinen palautus jo venyä luvattoman pitkäksi, eikä liikuttuminen tekisi hyvää testosteronitasoillekaan.
Lähtiessään salilta Huivipää huikkasi Pavelle hyvät treenit. Anja hipsi tuomaan aamulla leipomia lämpimäisiä -oli kuulemma korvannut osan jauhoista heraproteiinilla-, ja Pirkko iski lupaavasti silmää.
Pave mietiskeli tätä kaikkea istuessaan sillä samalla penkillä ja pyöritteli tyhjää sheikkeriä käsissään. Ei se olekaan ollut siksi, että olen pitänyt sheikkerin aina lähellä, vaan, niin.
Ehkä se oli niin. Tietty pettymys haihtui Paven mielestä ja hän päätti, että näillä mennään. Kohti uutta kesää ja yhtä hyviä päiviä, kuin lopulta kaikki olivat olleet.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Paljon onnea, Tiina! Tv: Kyykkytanko


Voi onnea minulle sitten niin valtavasti :) Tiinan päivää ja kelistä riittää lahjaa vielä toivottavasti tammikuun pimeydelle ja kylmyydelle asti. Mittari näytti varjon puolella aamulla 32, kun jo pelkällä alemmalla sisälämpötilallakin pärjäisi ulkona varsin hyvin!
Ihan on lämpöstä.

Olipa ihana saada ihan oikea kortti! Miksei tule lähetettyä itse oikeaa postia juuri koskaan? Vieressä myös hemmottelua verensokerille, eli luomu kanelia.

Tiinan päivän kunniaksi kyykkypäivä ja progressiotavoite. En tiedä, mikä pisti kinttuihin liikettä ja fiilistä, mutta joka liikkeessä tuli lisää romua! Aivan mahtava fiilis, oikeasti! Nyt sitä kuuluisaa whoop whoopia, mille aina itse illistelen! Kyykyssä nälkä olisi huutanut laittamaan vieläkin lisää tai testaamaan vielä yhdellä työsarjalla, mutta osasin onneksi myös jarruttaa. Ties mitä oli juomavedessä voi tokaista nyt ihan aiheesta, sillä merkitystä tai ei, niin tällä päivälle tein pieniä muutoksia. En sitten tiedä, onko liputtaminen vain plasebovaikutukselle, mutta seuraavaa kuitenkin:

  • Otin kreatiinin ennen treenia hiilihydraatin (eli puuron) kanssa
  • Otin pitkästä aikaa kunnon tujauksen ruusujuurta teen seassa
  • Laiton treenijiuomaan mukaan urheilujuomajauhetta tasapainottamaan suoloja ja nesteitä.
  • Testasin uutta solgarin V75 monivitamiini & mineraali -lisää
Kannatteleeko vyö tyttöä vaiko toisinpäin ;) ? 

Kyykky 3 x 8
hak-kyykky 2 x 15,12, 10, 8, 8
prässi leveä 3 x 7 (nyt meni syvään)
polven koukistus istuen 3 x 9
Pohkeet seisten 3 x 9




Lyhyen näköinen setti, mutta ottaa aikansa. Jo pelkästään kahteen ensimmäiseen liikkeeseen sain kulumaan aikaa 40 minuuttia, mikä alkaa olla jo liikaa. Treenin ei tulisi kestää yli tuntia, sillä silloin keho alkaa tuottaa kortisolia liian kanssa ja kroppa siirtyy kataboliseen tilaan (tämä on huom! korjattavissa nauttimalla nopeasti imeytyviä hiilareita etenkin pidemmäksi venyvän treenin aikana). Lisäksi verensokeri kerkeää laskea liikaa, mikä aiheuttaa insuliinien turhaa heittelyä. Keho ei paljon välitä siitä, miten ihminen itse tuottaa stressinsä. Eli oli syynä liika treenaaminen, huono nukkuminen, työpaineet tai parisuhde, hormonit reagoivat niihin kaikkiin samalla tavalla, eli menemällä puolustukseen ja tuottamalla mm. kortisolia.



No, sitäkin paremmalla syyllä annoin itseni (jo vähän) rentoutua ja tankkailla nimpparien kunniaksi vähän jytymmin. Muutama irtomellikin livahti kuin huomaamatta. Toisaalta puhtaan ruoan makuun päästyä ei juuri tee mieli vaikka puhtaasta sokerista tehtyjä herkkuja, vaan lopulta perusnaisen tavoin nautinnon toi suklaa, punnitse ja säästä - kaupasta irtoherkut (no, kyllä niistä jugupäällysteistä sitä ehtaa sokeria löytyy ;) ) ja isommat annokset ihania omia ruokia kunnon pähkinävoilatauksilla!

Huomenna vähän tuttavan ulkoilutusta ja avausta resistanssista tärkkelyksestä. Eli luvassa perunajauhoa ja kanelia. Ei ihan yhtä hyvän kuuloista menua kuin tänään, mutta tekee taatusti hyvää!
Ja vielä onnea itselleni - irtopähkinöitä, saksanpähkinäoljyä, pakko saada savulohta, pikkulaukku, jota olen metsästänyt ja muutama uusi tavallinen vaate (EI salivaatteita ;) ). Huomatakaa keskellä pussista jo karanneet herkkkupalat.



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Viikon vaellus- ja salileski...

Nyt tuli minun kohdalla vastaan vääjäämätön kesän täyttymisen hetki. Joka vuosi heinäkuun loppupuolella taloutemme valtaa tietty tyhjyys ja hiljaisuus reilun viikon ajaksi - mikä tarkoittaa sekä hyppimistä ties missä vaatteissa tai vaatteitta pitkin ja poikin, omien kummallisten tapojen ryöpsähtämistä esille, pieniä ja vähemmän pieniä itsensä hemmotteluhetkiä - mutta toisaalta myös kolkkoa tyhjää oloa ja pientä ""missäs se mun pallo onkaan" fiilistä.
Ylläri portaalla...

Eli taloutemme toinen puoli laittoi mobilisoidun elämän käyntiin, pakkasi rinkan ja lähti. Joka vuotinen vaellus joko Suomen tai Ruotsin lappiin käynnistyi vääjäämättä, ja kotijoukoille jäi vain läjä kaurahiutale ynnä muita eväsmurusia siivottavaksi. Tällä kertaa rinkkaa kanniskellaan Ruotsin Kebnekaiselle ja vähän erilaisissa merkeissä. Yleensä tämä vaeltaja lähtee yksin, mutta tällä kertaa reissuun yhdistyy polttariylläri pikkuveljelle, joka on vielä tässä kirjoittamisenkin hetkellä autuaan tietämätön koko reissusta! (hitsit, lukeekohan hän tätä blogia…pitäiskö julkaista vasta keskiviikkona, glp ;) ). Eli tarkoituksena on vain ilmestyä hänen portailleen Joensuuhun, sanoa että kamat kasaan aikaa maksimi tunti ja sitten mennään. Sen verran on taustatyötä tehty, että uhrilla ei ole mitään menoja viikkoon (tuleva vaimo pitänyt huolen) ja kaikki tärkeät varusteet ja kamppeet ovat järjestäjän puolesta valmiina.

Näitäkin ruokia voi punnita ja pakata!

Olisi aika mieletöntä, jos joku tekisi joskus omasta puolesta vastaavan jutun - vaikka se pistäisi pasmat taatusti sekaisin, niin olisihan se upea osoitus siitä, mitä on toisen hyväksi valmis tekemään ja antamaan. Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla raporttia, miten yllätys sujui ja kuinka reissu lähti liikkeelle!

Pakkaaminen näille vaelluksille on jo tuttu kuvio, mutta silti se kirvoittaa aina itseäkin. Sivussa on tullut itsekin puoliammattilaiseksi seuraaamaan, miten grammoja viilataan ja mitä kaikkea otetaan mukaan. Muonat mitoitetaan tarkkaan päivien mukaan, eikä MITÄÄN ylimääräistä lähde kannettavaksi. Kun rinkan paino alkaa lähennellä kolmea kymmentä, on pienilläkin viilauksilla väliä. Jotkut kunnon hifistelijtt (niin! On niitä muillakin aloilla kuin höpöhöpöfitnessissä!!) katkovat hammasharjoistakin varret, jotta lasti kevenisi. Me jätämme kyllä varret paikoilleen ja muutenkin edellisiltä vuosilta on retkikampepohja aika hyvin hallussa. Säkki ruokaa lähiprismasta ja kaikki minigrippeihin.

Kuulostaa varmasti monelle aika tutulta ;) ? Eli ihan samaan tyyliin pakattiin ja punnittiin annokset hiutaleista lähtien pusseihin. Mukaan lähtee myös muutakin boudarin laukusta pöllittyä, nimittäin herajauhe ja treeniijuomasekoitus ovat ihan parasta ravinnetta pitkille, kuumille vaelluksille. Urheilujuomajauhe pitää nesteytyksestä huoolen ja siinä olet suolat myös. Heraa ja maltoa saa puolestaan sekoitettua välipalaksi koska tahansa.

Tein myös Punnitse ja säästä eväillä matkamiehille mukaan kunnon vaellustykin, eli seuraavassa


VÄNDRARES CHOKOLAT:

400 g cocovi kookosöljyä
200 g cocovi raakakaakaojauhetta
2 rkl cocovi steviaa
1 dl luomu chiasiemeniä
4 rkl maca-jauhetta
2 rkl lucumajauhetta
2 rkl rouhittuja hampunsiemeniä
2 rkl cocovi kaakaonibsejä
2 dl rouhetta  eri pähkinöistä ja pienittyjä irtomyynti kuivahedelmiä


Siinä aineksia valmiina.
Tosiaan, oli kookosöljy valmiiksi juoksevaa :)


Huhmareessa eri pähkinöitä rouheeksi.

Jei.

Purkin pohjalle, mitä ylläreitä suklaaseensa haluaa, ja sula massa päälle.
Tässä valmis, jääkaapissa ollut möhkäle. Kyseinen laatuaan lakritsi.


Tällä kelillä ei paljoa tarvinnut kookosöljyä sulatella, eli suoraan vaan öljy vuokaan, sitten sekoitetaan kaakaojauhe ja stevia, ja sitten kaikki muu perässä. Valitisin raaka-aineet ja mausteet suklaaseen siten, että niistä saisi mahdollisimman paljon energiaa ja voimia tiiviisti. Siksi käytin runsaalla kädellä chiasiemeniä ja macaa mukana. Niiden perusteista täällä ja täällä.
Tuli vaan niin hyvää, että en pistä pahakseni, vaikka tämä pakkaseen unohtuisikin.

Mutta nyt siis, tervetuloa seuraamaan ja VIIHDYTTÄMÄÄN minua viikon ajaksi. Heti alkuun kaikki Kokkolan kampaajat pituusjärjestykseen oveni taakse, sillä tälle pöyrylle täytyy tehdä jotain. Sitten lenkkikaverit, salibuddyt, viimehetken alehaukat - olette kaikki tervetulleita!!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Muistetaas silti lämmitellä!

No sitä lämmintä, sitä piisaa, myönnetään. Uskomatonta, että minäkin, vanha jääprinsessa, tarkenen kulkea farkkushortseissa ja hihattomassa paidassa. Vaikkakin vielä uskomattomampaa on se, että viimein VOIN pitää yli polven jääviä housuja  julkisesti! Jalkani ovat olleet niin tikut jo useamman vuoden ajan, että en ole voinut harkitakaan laittavani mitään paljastavampaa päälle. Ihme, että minulta edes löytyy moisia vaatteita, enkä ole nakannut niitä menemään. Tämä on jo aivan  mieletön saavutus ja olen onnellinen!
No tuota, on ne pöksyt tässä kuvaushetkessä kuitenkin :D

 Oikeastikin, vaikka eivät nämä vielä minkään rotuhevosen kintut ole, kalpeatkin, kun eivät ole vuosiin aurinkoa nähneet, mutta kuitenkin. Ja ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin myös reisieni hinkkaavan toisiaan vasten kävellessä!! Voi jestas kun muistan vihanneeni joskus sitä tunnetta, nyt se tuntui aivan loistavalta. Vaan näinköhän  ne alkaa taas farkutkin tulevaisuudessa taas kulua sisäreisistä niin, että niitä on joko paikkailemassa teinivuosien tapaan siksak ompeleilla - tai hyvällä syyllä hakemassa liikkeestä uusia JA kokoa isompana kuin edeltäjänsä :D



Vaikka näillä keleillä tarkeneekin hyvin salilla ja taisin männä postissa uhota, että treeniin pääsee melkein, kun suoraan kävelee ja aloittaa, niin ei silti kannata unohtaa huolellisia lämmittelyjä. Nyt varsinkin ilmat voivat huijata repimään lihasta, vaikka se ei oikeasti ole vielä tarpeeksi vetreä toimintaan. Saleilla on usein ilmastointi helteillä varsin kovilla, ja jähmettymisen vaara on, kun ulkoa siirtyy hikisen kosteana sisätilan kuivaan tuuletukseen.
Selkäpäivänä lämmittelen joko soutulaitteella tai crossarilla keskittyen yläkropan liikkeeseen. Lisäksi pyörittelen kepillä rangalle liikkuvuutta ja avaan lapoja sekä kepillä että varovasti venytellen. Pääliikettä, leukoja, varten teen aluksi sarjoja avustetussa leuanvedossa vähentäen vastusta niin, että lopulta saan juuri tehtyä kasin tai kympin. Sitten vasta siirryn tekemään työsarjoja. Näin ovat lavat ja olka pysyneet huomattavasti paremmassa kunnossa ja riemukseni en ole vähään aikaan reväyttänyt yhtään kyljessäkään olevaa pikkulihasta (välillä tuntui,  että niitä menei harva se viikko, yleensä nostaessa liian ajatuksissaan t-kulmatankoa).
Selkäpäivän jalkakuva, niinhän se menee.


Selkää tänään, pumpaten tosin. Mutta selän pumppipäivät ovat yleensä sitä tuntuman hakemista ja toivottavasti välillä myös riemujuhlaa. Kuten olen kirjoittanut, korkeavolyymisina päivinä en niin tuijota sarjapainojen nousua, vaan pyrin saamaan lihakseen tuntuman ja väsyttämään sen kunnon pumpilla loppuun. Hieno suunnitelma näin teoriassa, mutta tuntuu varsin mukavalta käytännössä, jos se joskus sallii selkäpäivänä onnistuvansa ;)

Olen suorittanut kunnon opiskelu-urakkaa kehon hormoneista, keskittyen nyt kortisoliin ja insuliiniin. Siinä samalla myös resistanssista tärkkelyksestä, mistä kohta kirjoitankin tarkemmin. Tuntuu, että voisin ahmia tietoa vaikka kuinka ja koko ajan tulee vastaan jotain, mitä ei ollut vielä tiennyt aiemmin. Tarkkana tosin saa olla lähteidensä kanssa, eli ei kannata mennä lueskelemaan mitään epämääräisiä foorumeja tai julkaisuja, joille ei ole selkeää lähteistöä, tutkimuspohjaa tai luotettavaa lähdettä/suosittelijaa. Myös käännösten kanssa kannattaa olla tarkkana ja pyrkiä lukemaan ainakin englanninkieliset tutkimukset niiden alkuperäisessä muodossa (ts. välttää googlekääntäjää).


Taloutemme vääjäämätön tyhjenemispäivä lähenee uhkaavasti. Siirryn hakemaan muonavarantoja Punnitse ja säästä kaupasta ja samalla jo alustavasti juonimaan, mitä vaellusleski voi tehdä relun viikon aikana omaksi edukseen ;)

Kaunista kesäiltaa - ja huomaatteko, se alkaa jo pimetä!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Naiset tarkenevat tämän viikon!

Naistenviikko käynnistyi aivan upeassa kelissä! Tässä on jo tottunut siihen luksukseen, että kotoa voi lähteä suoraan kamppeissa salille ja hommiin pääsee kulkematta pisteen B, tässä tapauksessa crossarin, kautta. Pikku pätkän kävin katsomassa päivän kokkausohjelmaa vain todetakseni, että hiki alkoi virrata saman tien pitkin selkää.

Salikissa sai uuden elämän avainkortin avaimenperänä :)

Jalkojen pumppausta ja voin sanoa, että ihan lämmintä touhua. .Pitkien sarjojen päivänä en juuri mieti sarjapainojen kasvua, lisään, jos siltä tuntuu, mutta vähennän, jos päivän suorituskyky sitä vaatii. Näillä lämmöillä tuntuu hommat luistavan, sillä liki kaikessa pystyi tekemään pikku hiluilla nostoa. Toisaalta esim. prässikin on sellainen liike, että siinä aina jotenkin pystyy pikku kiekkoa lisätä, kun taas toisaalta liki saman tuntuman saat myös vähemmällä. Kaikissa lisäysmietteissä yritän pitää tietyn kultaisen linjan. Eli nostan vasta, kun oikeasti tuntuu siltä, että toistojen ylläraja ylittyy useamman kerran. Tällä yritän säästää niveliä niin, että myös ne pysyvät lihasten ja hermotuksen edistymisessä mukana. Muutenkin en tahdo lisätä niiden kuormaa liikaa, sillä nivelten kuluminen ja hajoaminen ovat jo aivan oma lukunsa boudaajien mustassa kirjassa.


Lantion nosto smith  4 x 15-13
Polven koukistus maaaten 4 x 15-13
Prässi kapea 4 x 15-14
Polven ojennus + askelkävely kp. 3 x 15 ja max
Pohkeet istuen 4 x 15

Niin, yhden supersetin lisäsin vanhaan ohjelmaan. Askelkävelyn otin suht neutraalillla askeleella, eli en tähtäillyn kummemmiin etu- tai takareiteen. Tällä kombolla sai mukavasti loppuun hapotettua jalat kokonaisuudessaan.

Aamuni lähtevät tätä nykyä liikkeelle kunnon shotilla, mihin tulee VSL3 maitohappobakteereja, aloeveraa ja l-glutamiinia. Heitän tämän, nykyisin jo ihanasti aamulta maistuvan, juoman tyhjään vatsaan tekemään pohjustusta koko ruoansulatukselle. Sitten aamupalaa ennen otan vielä entsyymin ja siitä sitten suolahappoa aina ruoan yhteydessä jokaisella aterialla. Lisänä eilen alkoi perunajauhojen vaiheittainen lisäily. Tästä vielä tarkemmin lisää.


Jo nyt voin sanoa, että olo alkaa olla erilainen. Alkuun tuntuu turvottavan jonkin verran ja se näkyy myös painon mahtavana loikkana (kaikki huutaa jeeee!!). Ei tämä kuuri niin monimutkainen ole, kuin äkkiseltään voisi ajatella, ja olen erittäin motivoitunut tätä tekemään. Mutta vaikka kuinka vetelisin ihme litkuja, lukisin artikkeleita ilta toisensa perään, jos en itse tee ratkaisevia liikkeitä ja muutoksia omassa elämässä ja asenteissa, ei epätasapainoa ja kortisolin valtaa saa ikinä poistettua.

Näistäkin liikkeistä haluan kirjoittaa vielä paremmin. Nyt pistän ilmoille tämän rustaisun ja lähden ihmettelemään elelyä eteenpäin. Tai itseasiassa ihmettely saattaa kohdistua siihen, miten sata kiloinen kaveri saa survottua rinkkaan kaiken, mitä voi viikon aikana Ruotsin lapissa tarvita? Rannalle jäävät ainakin irtopainot, nostovyö ja keitetyt kananmunat!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Epämääräisen mutta sitäkin lukuisamman poppoon kenraali.


Vieläkin hyvä mieli eilisestä tuulahduksesta, kun pääsin näkemään tuttavaa hänen kesäreissun merkeissä. Käytiin mittailemassa Sunttia, tuota Kokkolan Tonava kaunoista (tarvitsetko uuden pyörän? Ojenna kätesi sunttiin ja vetaise. Kun heität kiven sunttiin, se ei vajoa pohjaan, vaan jää hetkeksi pinnalle ja uppoaa sitten hitaasti kuplien.) ja päivitettiin kuulumisia. Kiitokset, A, ulkoilutuksesta, teki oikein hyvää :)

Klikkaa kuvaa tutustuaksesi näihin paremmin!

Reservitkin saapuivat, eli kuukauden annos kunnon tehokkaita probiootteja. Sanna Elorannan kehoituksesta hankin siis VSL#3, missä hyviä pöpöjä on huimat 450 miljd. per annos. Eli näissäkin, kuten kaikessa, liputan laadun perään!! Eli ei laiteta niitä kultakaloja vetämään rekeä!!!! Yliannostusta näistä kavereista ei voi saada, joten periaatteessa pusseja voisi syödä useammankin päivässä. Otan kuitenkin annostukseksi yhden jokaisena aamuna kuukauden ajaksi. Alkuun voi tuntua täyttä oloa tai turvottaa, mutta itse en ainakaan muutaman pussin jälkeen ole huomannut mainittavaa eroa olossa. 
Ihana viesti VSL:n lähettäjältä - tällaiset pelastavat henkiä, kiitos samoin :)

Keho tarvitsee hyviä bakteereja valtavat määrät, sillä ne ovat osallisia monen asian toimintaan ja imeytymiseen kehossa. Maha-suolikanavassa elää yli 10 triljoonaa bakteeria, jotka syntetisoivat välttämättömiä aminohappoja ja vitamiineja sekä tuottavat tulehdusta ehkäiseviä (anti-inflammatorisia) tekijöitä ja auttavat pilkkomaan ravinnon tärkkelystä, sokereita ja valkuaisaineita, joita ihminen ei kykenisi muutoin sulattamaan. Näiden bakteerien sisällä ja rinnalla elää "ystävällisiä" bakteeriviruksia (bakteriofageja), jotka vaikluttavat bakteerien määrään ja käyttäytymiseen. Virukset voivat myös syödä bakteereja tai elää niiden kanssa rinnakkaiseloa ja siirtää geenejä bakteerista toiseen.


Maitohappobakteereja voidaan käyttää vaikka ja mihin, mutta tässä listana jo muutamia:

  • antibioottikuurin aikana suojaamaan suolistoa
  • muiden lääkekuurien aikana
  • ummetuksen ehkäisyyn ja hoitoon
  • ripulin ehkäisyyn ja hoitoon syystä riippumatta
  • ärtyneen ja haavaisen paksusuolen hoitoon
  • mahahaavaan (helicobacterium pylorin aiheuttamaan)
  • ruuansulatushäiriöihin
  • ruoka-allergioiden ehkäisyyn ja hoitoon
  • toistuvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn
  • laktoosi-intoleranssin ehkäisyyn ja hoitoon
  • maitoruven (allergisen ihottuman) ehkäisyyn ja hoitoon
  • astman ehkäisyyn ja hoitoon
  • kohonneen kolesterolin alentamiseen
  • sydämen ja verisuonten suojaamiseen
  • syöpätautien tukihoitoon
  • yleisen vastustuskyvyn lisäämiseen mm. virusinfektioita vastaan
  • laihduttamiseen
  • multippeli skleroosin eli MS-taudin täydentävään hoitoon
  • nivelreuman ja muiden kroonisten tulehdustilojen täydentävään hoitoon
  • ahdistuksen ja masennuksen hoitoon
Eli toimiva suolisto on pohjana kaikelle, mikä elimistössä toimii lähtien ihon hyvinvoinnista ja päätyen siihen, mitä suu ja suoli suoltaa. Siis myös henkiseen hyvinvointiin.


Maanantaina aloitan hyvien bakteerien pohjustamisen jälkeen niiden ruokkimisen, eli alan syödä luomu perunajauhoa joka päivä. Aloitan pienemmällä annostuksella ja lisään vähitellen. Tämä liike liittyy resistenssiin tärkkelykseen, josta voit lukea tarkemmin täältä. Ajatuksena kuitenkin on ruokkia hyviä pöpöjä ja saada ne voimaan suolistossa hyvin. Vatsa saattaa tässäkin alkuun turvota ja kunnollakin, mutta mitä enemmän pötsi paisuu, sitä enemmän koko kuurille on kuulemma tarvetta. 

Pikkuisen tihkuisempi ja trooppisen kostea sunnuntai, mutta ilmeisesti ensi viikolla sää taas lämpenee entisestään ja helteet jatkuvat. Tällä naisten viikolla akat eivät siis itkeskele, vaan mennä porskuttavat hellemekoissaan ;) Pientä tihrua saattaa kyllä tulla, kun jään jokakesäiseksi vaellusleskeksi, mutta täytyy pitää huolta, että kaikki muu jännä pitäisi sopivan kiireisenä, eikä tylsää tulisi!

Tai toisaalta nyt voisi olla myös kreivin aika alkaa oppia kunnolla lörtväilyä, eli peruspuuhasteluhetkillä jättääkin kuntopyörälämmittelyt tai lattioiiden jynssäämiset hetkeksi sivuun ja painua sohvalle suosikki kesäkirja Rei Shimuran pariin. Olen lukenut ne muinoin varmaan liki kymmenen kertaa läpi ja nyt ne ovat alkaneet taas poltella laatikoissa. Jospa Tokion murhamysteerien, tansujen ja herkullisten aterioiden kuvaukset saisivat minutkin hetkeksi naulittua paikalleen… ;)



Ihanaa alkavaa viikkoa, ystäväiset - ja vaalikaa armeijoitanne!