lauantai 30. elokuuta 2014

Good feeling.

Oijoi, on aamu ja havahdun hetkeksi hereille siihen aikaan, kun tavallisesti kello herättää. Sisäinen kukko kiekaisi tunnollisesti työn merkiksi, mutta on ihanaa saada vilkaista kännykkää ja kääntää onnellisesti kylkeä: tämä tyttö ei vielä kuvittelekaan nousevansa! Pari herkullista tuntia myöhemmin herään jälleen itsekseni ennen kellon soittoa. Loikoilen hetken ja tiputan kännykän naamalle katsoessani silmät sikkurassa instagramia. Makuuhuone on suhteellisen pimeä, vaikka aamu on jo pitkällä, sillä tilkitsen iltaisin huolella kaikki mahdollisuuden valonsäteille luikerrella sisään.

Vääntäydyn hitaasti ylös ja irvistelen hyväntahtoisesti peilille pestessäni hampaita. Kyllä, pesen hampit aina ensimmäisenä, ennen syömisiä tai muuta. Poskessa on tyynynpainauma ja tukka pörrössä. Ei mitään uutta. Lompostan keittiöön ja kivilattia tuntuu kylmältä jalkapohjissa. Pistän riisin kiehumaan, hilaudun olohuoneen sohvalle ja uppoudun riisin höyrystymisen ajaksi ihanaan kesädekkariin. Riisi rasiaan ja kattilan pesu kolistelua vältellen. Käytännössä mahdotonta, mutta saahan sitä aina yrittää. Puhtaaseen kattilaan illalla valmiiksi punnitut hiutaleet. Miksiköhän tein sen jo illalla valmiiksi? Olisihan tässä aamullakin aikaa.


Jääkaapissa odottaa valmis puddingi tekeytymässä. Sekoitteena on tällä kertaa banaani-omena-kaneli. Yksi lemppareistani, mutta onhan tänään lauantai. Sen kunniaksi. Puuron isot tattarirouheet hautuivat valmiiksi samalla, kun touhuan itseäni valmiiksi salille. Reppu, salivermeet, treenijuoma ja bansku kaapista mukaan. Varmistus, että kenkinä ovat varrelliset longsdalet, sillä luvassa olisi viikon päätreeni, kyykky.


Ihana aamupalan hetki. Minä, puuro lisämausteilla, pudding, teetä ja probody-lehti. Lusikka kädessä ja kynä toisessa, että voi samalla alleviivailla hyviä ajatuksia. Aika etenee ja kohta pitää jo vähän kiirehtiä, että kerkeää tavalliseen aikaan salille.


Tuuli tuntuu jo vähäsen paljaissa käsissä. Kokkola puhaltaa taas parastaan ja syksykerroin tuntuu jo kovasti. Salille päin on yleensä aina vastatuuli, mutta on mukava ajatella myötäistä paluuta. Pusken ylikulun ja laskettelen mukavasti vanhoista vihreistä läpi. Kaarto salin takaovelle, pyörä lukkoon ja avainkortilla hiippailu sisälle. Tuttu pukkarin penkki odottaa ja tyhjä peilihuone. Pakollinen selfie, sillä ketään ei ole näköpiirissä. Jälleen pientä manailua kattovalolle, mikä ei toimi yhtään omaposen kanssa. Ja kun temmellän kamppeiden kanssa ilman housuja, voin nähdä jokaikisen muhkuran jaloissani. Motivoivaa.


Lämmittely crossarilla ja samalla ihanaa krokotiilimiesohjelmaa ilman ääntä. Mietin, kuinka joutavanpäiväisen oloisesta sarjasta on kesän miniseurannan myötä avautunut todella hyvä ja havahduttava eläinten huolenpidon ja terveen kasvatuksen puolesta puhuja. Eikö tuo krokomies ole jo kuollut? Näin muistelen.

Treeni. Kyykky paikka ammottaa tyhjyyttään, joten kirmaan sinne pompula heiluen. Siellä sitten itsensä koonti. Se siis olisi kyykky. Ylös alas. Ei se kummempaa. Kunnon lämmittelyt ja - ylös alas. Tuntuuhan se. Etsin katseellani salin vyötä, sillä oma jäi kotiin. Taas ylös alas. Vyö kiristää mukavasti, ei se toissa viikolla vielä puristanut näin paljoa samoissa rei´issä. Olisiko jotain tapahtunut? Mikäpä siinä, jos edes vyötärö olisi ottanut jotain vastaan.

Ylös alas. Tämä sarja pidempänä ja rautoihin. Voi jösses kun teki hyvää, joten eteenpäin. Prässiä kapealla, omaa lempparia. Vähän taisi tulla fuulausta toisessa sarjassa, ois vielä tullut. Että puskee puskee vain. Ja kolmannella puskin. Jea.  Sitten bulgarialainen. Tätä vihaan. Se on osuu vaan liian hyvin. Piinallisia kahdentoista toiston sarjoja. Voi perskuta, tuliko näillä painoilla viimeksi se määrä? Pakko saada tälläkin kertaa. Sattuihan se, mutta tuli.

Hu, jatketaanko vielä. Mennään sitten smithiin ja pistellään varpastellen. Nyt ei tarvitse enää rojua, vaan saa mennä pelkästään fiilistellen. Tekee hyvää, ai että tekee hyvää. Tai toivotaan että tekee, sillä tekee myös pahaa. Etureisi taitaa olla kohta valmis kiittämään ja kuittaamaan. Ja niin se tekeekin, sillä siirryn käsittelemään pohkeita. Tämä menee perusvetkutuksella, keskitytääs nyt silti. Lopussa vielä häämöttää syvät vatsat, mutta mountainia vaan ja mennään laskuissa sekaisin jossain kahdenksankymmenen kieppeillä. Vatsat loppuun vaan luvuista piittaamatta ja täst it. Varsin tyytyväisenä kaivan banskun ja palkkarin esille pussista ja polkaisen niitä nautisekellen muutaman kierroksen kuntopyörää. Voi jestan kun palkkaribanaani maistuukin oikeasti hyvälle. Pari minuuttia ja ne on huitaistu. Siirtyminen pukkariin ja olan yli kuikuillen pieni etureisijännitys, erottuuko paremmin?

Suihkuun, kamppeet niskaan ja ylös portaita takaovelle. Ihana raikas ilma käy ovella vastaan ja tie valmiina viemään kotiin ruoan pariin. Lauantai odottaa. Voisin käydä ystävän kanssa kaupoissa. Tekisi mieli katsella vaikka mitä mukavaa, ihan itselle. Illalla olisi venetsialaiset, mitähän sitä keksitään siihen? Ehkä ilotulituksia, jotain herkkuja. Mitekähän käy mietteen, että oltaisiin menty jonnekin syömään? Mahdollisuuksia on. Ja aina voisi keretä käydä vähän rullaamassa jalkoja.


Hyppään pyöränselkään, laitan ämppärit soimaan ja kuuntelen, kuinka radiohitti alkaa laulaa I´ve got a feeling, that tonight´s gonna bee a good night.... Fiilis on itselläkin. Tämä päivä ja ilta voivat olla juuri niin hyviä, kuin ne itse itsellesi suot.



perjantai 29. elokuuta 2014

Varmuuden vuoks, niinku nunnan nännit!

Kun otan tästä purtilosta tähän aikaan ja sekoitan sinistä ja vihreää jauhetta, niin kehityn, paranen, saavutan, voin hyvin, kaikki rullaa. Kolme purkkia, jokaisesta pari kolme tabua ja olen terve. Tällä jauheella taas ehkäisen syysfunssat ja tuolla viereisellä pölyllä taas kasvatan hauista. Niiden takana näkyvällä nyssykällä on merkitys siihen, minkälaisella latauksella lähden treeniin ja miten ravintoaineet hyödyntyvät lihaksille mahdollisimman optimilla tavalla. Toki sen vaikutus kumuloituu, jos vahingossa otat alahyllyn keskimmäiseltä tasolta ison purkin jauhetta, mutta taas tehostuu, kun kierrät pihakoivun kahdesti ja sylkäiset naapurin muutajaan.

Ohjeet ovat villejä ja käytänteet yhtä lailla. Kaikkeen, siis IHAN KAIKKEEN, mitä itsestäsi keksit, on kyllä taatusti olemassa kaupan lääke, lisäaine tai muu mömmö, joka on ehdottomasti tarpeellinen ja kohdillaan.

Mitä sitten ovat lisäaineet ja lääkkeet, ja missä kulkee niiden raja? Useissa tilanteissa tätä rajaa on vaikea vetää ja löytyy koulukuntia, jotka ovat eri mieltä tietyistä linjanvedoista. Esim. D-vitamiininkin kohdalla on määrittelykysymys, onko se hormoni, lääke vai lisäaine? 
Jos ajatellaan yleisellä linjalla, niin ravintolisä tarkoittaa yleisesti lisää ravintoon, kuten jo nimikin kertoo. Ideaalitilanteessa saat kaiken tarvitsemasi perusruokavaliostasi. Ravintolisät ovat hienovaraisena täydennyksenä ravinteikkaalle ruoalle, mitä nautit päivittäin. Tätä sitten täydennetään lisillä, joita tarvitset aineista, joiden kulutus on suurta. Tästä esimerkkinä magnesium, joka on yksi ensimmäisistä lisätarpeenvaatijoista.

Tiedetään, että elimistössä tarvitaan jokaista ravintoainetta omaan tarkoitukseensa. Tässäkin voidaan mennä esimerkkinä seleeniin, joka on q-faktorina elimistössä. Sitä tarvitaan kilpirauhasen toimintaan. Jos sitä saa jo ennestään ravinnosta tarpeeksi, mutta sitä silti lappaa kuin varmuuden vuoksi lisää, niin ylimäärä ei lisää kilpirauhasen optimaalista toimintaa ollenkaan. Saman voisi miettiä autovertauskuvan kautta: Jos pihasi raketti-renault kulkee sataa kuuttakymppiä, niin se kyllä pääsee siihen vauhtiin, oli tankki täynnä tai puolillaan. Eli jos saat jo riittävästi seleeniä, niin ei kannata turhaan nauttia lisää jotta buustaisi kilpirauhashormonin tuotantoa. Tankki vain valuu yli äyräiden, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Ei autolle, eikä kilpparille.

Tämä sama väärä ajatuskaava on monien ravintolisien kohdalla: eli jos pistelet menemään  jotain yksittäistä ainesosaa lisää, se ei kiihdytä sen myötävaikutuksia mihinkään suuntaan. 
Eri asian luovat toki puutostilat, jotka ovat todettavissa, kuten Suomessa d-vitamiinin saanti pimeällä talvikaudella tai eines-perheiden ravintokoostumus, mikä voi huutaa köyhyyttään ravintoaineiden osilta. 


Mutta kun pohjana on ravitseva ruokavalio, pääsee jo erittäin pitkälle. Kasviksia vähintään se puolikiloa, kaikkia mahdollisia värejä lautaselle, makrot kohdilleen ja LUOMUA ja puhdasta ruokaa monipuolisista lähteistä. Siihen hyvänä lisävarmistimena LAADUKAS monivitamiini. Sitten voidaan lisätä sitten oman liikunnan, kulutuksen ja tarpeen mukaan tiettyjä lisiä, kuten magnesium, sinkki ja d-vitamiini. Ja näihin sitten oman yksilöllisen tarpeen mukaan, minkä kokee (mielellään ammatti-ihmisen neuvojen kautta) tarvitsevansa. 

Mitään ravintolisää ei kuitenkaan käytetä lääkkeenä mihinkään asiaan tai lääkkeenä. Lääkkeet ovat sitten asia erikseen, sillä sen vasteen, minkä niiden nauttiminen lisänä tuottaa, ei saa millään syömällä. Eli et pysty vetämään jotain yksittäistä ruoka-ainetta niin paljoa, ettäkö saisit sen ravinnon kautta. Esim. siinä taas vaikka masennuslääke, jonka tiettyä ainesta saat, jos vedät viisi kiloa kanaa.

Mutta todella moneen asiaan, mihin kuluttajat hakevat apua luontaistuotehyllystä ja lisäaineista, ovat seikkoja, joihin saa helpomminkin apua juuri tarkistamalla OMA HYVINVOINTI sekä henkisesti että fyysisesti. Kun oman kehon ja mielen saa tasapainoon ja olon sitä kautta paremmaksi, on huomattavasti optimaalisempaa alkaa kerätä sen olotilan tueksi lisäaineita ja muuta, millä haluaa edistää omaa hyvinvointiaan.
Vehreää, väriä ja herkkua!

Näilläkin mömmeleillä on LAADUSSAAN paikalla, kun pohja on kohdillaan ja tietää tarpeen. Mutta ei varmuuden vuoks, niin ku nunnan nännit ;)

Vihreyden syventäjä väriä ihan perustellusti cocovin clorellasta. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

New beginnings.

Syksy (tai no syksy ja syksy, elokuuta vielä elellään) on ihanaa aikaa siksi, että moni uusi asia alkaa ja elokuun pikku hiljaa viilenevät päivät tuovat kaikkeen erilaista raikkautta. Syksyllä useat aloittavat työt tai opiskelut, muuttavat uuteen paikkaan tai ovat muuten vain kesän jäljiltä valmiina tekemään jotain muutosta elämään. Kesällä ollaan saatettu höllätä ruokailujen ja liikuntojen kanssa ja keväällä saavuttu rantakunto on sananmukaisesti jätettykin sinne rannalle. Kuntosaleilla alkaa uudet zumbabumbat ja liittymistarjoukset kilpailevat keskenään.


Kesä päästää monesti muutenkin arjen kuviot sekoittumaan ja tiettyjen asioiden paluukin tuntuu hyvältä. Määräänsä enempää ei kukaan jaksa lörtsäillä tai nukkua pitkään, vaan tiettyjen aikataulujen tuoma pakote tekee usein oikein hyvää. Paluu arkeen on mukavaa myös pienemmissäkin asioissa. Esimerkiksi on ollut älyttömän mukavaa, kun vakkari radiokanavalla on taas vanhat juontajat ja ohjelmat palanneet paikalleen. Itsellä myös salin siirtyminen iltapäivään ja sitä myöten tietyn, jo keväältä tutun,  iltapäiväjengin kohtaaminen on taas ollut enemmäin kuin tarpeen.



Olen onnekseni huomannut merkittävän muutoksen kevääseen verrattuna eräässä erittäin tärkeässä asiassa. Nimittäin stressissä. Samat setit preppailuineen, työkuvioineen sun muineen on yhä olemassa, mikä viime lukukaudenkin aikana, mutta ASENTEENI niihin on aivan jotain uutta. Hetket tai tilanteet, jotka vielä puolikin vuotta sitten olisivat saaneet ärrät kimpoilemaan ja tytön kiihtymään kirjahyllyn tavoin, eivät nyt hetkauta enää ollenkaan. En vedä hernettä peltoineen nenään, jos jotkin asiat eivät ole niinkuin MINUN MIELESTÄ pitäisi tai jos jokin asia lojuu odottamassa jossain. Kyllä ne siitä suttaantuu. Eivätkä ne vielä kertaakaan ole jättäneet sitä tekemättä.




Treenimaailmassa olen viihdyttänyt itseäni opiskelemalla pitkästä aikaa netistä eri treenitekniikoita, etenkin liikkeisiin, mitkä ovat olleet itselle hankalia. Olen kelannut edes takaisin optimal performancen ohjeistuksia etenkin kyykyn ja maven kanssa. Kyykyn tulen oletettavasti pitämään seuraavassakin treeniohjelmassa, ja itseäni pelottavaa ja inhottavaa mavea olen taas harkinnut takaisin. Toisaalta olen luvannut itselleni, että jos se yhtään tuntuu kurjalta, niin annan olla. Minkään liikkeen en anna viedä iloa koko touhusta, sillä pahimmillaan juuri mave on vienyt jo edellisenä päivänä mietteet shakin peluuseen vaihtamiseen.... Mutta kun kyseessä on kuitenkin käytännössä liikkeiden kruununjalokivi, niin ihan periaatteesta en haluasi kokeilematta luovuttaa. Elättelen toiveita, että inho olisi johtunut typerästä liikariuhtomisesta, karmeasta tekniikasta ja mahdollisista luiden kolisemisesta yhteen toveri katabolian tehdessä työtänsä miinuskalorien piiskaamana.


Tänään hyvää fiilistelyä, ja vaikka progressiovapautus olisin, vaiko juurikin siitä syystä, mutta johan luisti penkki. Ja progressiota. Varmaankin ihan kettuuksillaan sitäkin. ;).
Särki muuten päätä ja aika pahasti. Nesteytys vähän hakosessa työpäivinä....


maanantai 25. elokuuta 2014

Drop it!!

4 + 2 jaossa minulla on toinen korkean volyymin päivistä kokonaan jalkoille. Kuten jo kerroinkin priorisaatiosta, tässä vaiheessa massan hankintaa ei sillä ole juuri merkitystä. Tasaisesti vaan kaikkialle, isoilla massaliikkeillä ja ehkä täydennettynä eristävillä liikkeillä. Sillä ajattelukaavalla meneekin treenin neljä osuutta. + 2 on sitten enemmän siitä viilausta ja lihasten ärhäyttämistä pääliikepäivien välillä. Nämä kaksi treeniä ovat myös sellaiset, jotka voi tarvittaessa tipauttaa välistä pois, jos ei ehdi salille tai huomaa jälleen istuvansa palaverissa, vaikka kello huutaisi sitä, että pitäisi olla jo tarttuneena rautaan.



Toinen kaksikosta on siis jalkapäivä ja näin alkuun teen sen muutaman kerran dropset tyyliin. Tämän kanssa olen toki tarkkana, silllä pudotussarjoja tulee käyttää vain maksimissaan yhdessä liikkeessä tavallisen peruspodauksen yhteydessä. Dropset - päivä on kuitenkin yksi metodi, jolla saadaan annettua lihaksille uutta ärsykettä ja säikäytystä. Heti, kun alkaa tuntua, että hermosto tukottaa, eikä jaksa, niin teen päivän tavallisena, pitkillä hapotussarjoilla. Erikoistekniikkaa voisi myös vaihtaa viikottain siten, että esimerkiksi seuraavalla viikolla tekisinkin liikkeet vaikkapa rest-pause tyyppisesti, ja sitä seuraavalla (jos olisi kaveri mukana) pakkotoistoina.

Jalkapäivä dropseteille näyttää seuraavalta:
Pallokyykky 1 + 2 pudotusta
Yhden jalan prässi 1 + 2 pudotusta
Reidenojennus 1 + 3 pudotusta
Leveä kyykky taljassa 1 + 2 pudotusta
Pakarapotku laitteessa 1 x 8 + 3 pudotusta
Reidenkoukistus 1 x 8 + 3 pudotusta
Pohkeet prässissä 1 x 8 + 2 pudotusta


Tuossa siis lämmittelen ennen liikettä aina pienemmillä painoilla. En kuitenkaan tee raskaita lämmittelysarjoja, vaan korkeimmillaan 60 prosenttia maksimista. Niitäkin vain muutama. Sitten vedän yhden kovan sarjan, minkä perään pudotan suoraan 2 - 3 kertaa.  Kieltämättä kahdella meni liki joka kohdassa, sillä hapotus oli aika makeaa luokkaa. 
Voin sanoa, että treeni tuntui aika mielenkiintoiselta. Lopussa reidenkoukistuksessa ei ollut enää mitään mehuja jäljellä, vaan vatkasin työsarjankin 20 kiloa pienemmällä määrällä verrattua normitreeniin ja pudotus meni pakkaa heilutellessa ;) Silti treenin jälkeen lihakset eivät olleen täysin väsypoikki, vain enemmänkin kunnon hapoilla kyllästetyt. Mielenkiinnolla seuraamaan, mitä keho tästä tuumaa ja kuinka monta kertaa tämä setti tulee tehtyä. Älyttömän kivaa vaihtelua silti, ja opettaa myös ottamaan toisella tavalla itsestään irti. Kun kaikki on yhden työsarjan varassa, on oma intensiteetti ainakin niin huono, että tajua ei tällä saa lähtemään. Kun taas oikeasti itsestään irtiottava tekisi tämän, voisi jälki olla pahaakin.
Ja vastaukset ovat kyllä ja ei. Kyllä, en tiedä poseeraamisesta tuon taivaallista ja ei, minulla ei ole valkoista finniä nenässä.

Kehittykäämme tässäkin :) Ihanaista päivänjatkoa!

perjantai 22. elokuuta 2014

Perjantain selätys.

Lisää uusia avauksia treeniin. Nyt oli vuorossa 4 + 2 kierron selän voimapäivä. Siinä pääsin tekemään itselleni ihan uutta liikettä, meadowsa rowta, joka tuntui heti ensipuraisulta varsin lupaavalta. 
Treeni itsessään näyttää tältä:

Leuat leveä (avustettuna) 3 x 5
Meadow´s row 3 x 8-10
Ylätalja rusettiote 1 x 15, 12, 10, 8
Ristikk.talja veto latseille 2 x 12-15
Hauiskääntö kone/scott 3 x 10-12
Keskitetty hauiskääntö kp vuorot. istuen 3 x 6-8
Takaolat rev. beck deck 3 x 8-10



Minun on todella vaikea saada tehtyä selälle lyhyitä voimasarjoja, etenkin taljaliikkeissä, joten siksi pistin esim. meadowsiin toistoalueen 8 - 10. Tässä yritän tähdätä kuitenkin mielummin toistojen alarajalle. Meadow´s row on siis t-kulmasoututangolla tehtävä yhden käden kulmasoutu selälle. Käsi ottaa kiinni tangosta ja vapaalla tuetaan polvea vasten. Sitten tehdään samantyylistä soutuvetoliikettä, kuin mitä käsipainolla tehtävässä kulmasoudussa. 


Leuat eivät valitettavasti minulla vielä mene leveällä otteella ilman avustetta, eli joudun tehdä sen pienellä lisätuella. Tuopahan tämäkin harmitus lisää motivaatiota edistyä jättämään moiset vermeet pois käytöstä. Tässä treenissä vaihdoin kuitenkin edellisen ohjelman kapean otteen leveään, sillä leuanvedot kehittyvät nopeammin vaihtelelmalla eri oteleveyksiä ja tyylejä. Näin eri ote ja eri motoriset yksiköt aktivoituvat. Eri variaatioita ovat tutu myötä- ja vastaotteet, sekä lisäksi vaikkapa subsscapularisleuat, sternumleuat ja vaikka vaakaleuat jumppapallon päällä. Ja koska voimat eivät riitä oman kehon riuhtomiseen omin avuin ylös, niin pyrin suosimaan hitaita eksentrisiä alaslaskuja. Tässä voi tavoitella jopa useita kymmeniä sekunteja kestäviä alaslaskuja. 
Itse olen ottanut käyttöön temmon 4011 (varioiden sekuntimäärää). Tässä 4 tarkoittaa aikaa lähtöasennosta ylhäällä loppuasentoon alhaalla kädet suorana. Nolla tarkoittaa lihaksen venymistä alhaalla, eli sieltä tempaistaan suoraan ylös. 1 puolestaan meinaa aikaa alhaalta ylös, eli se vetäisy. Viimeinen ykkönen on pitoaika yläasennossa,
Tätä on helpompi soveltaa avustetuissa leuoissa, sillä itse en ainakaan olisi jaksanut ilman avustetta tempaista tarpeeksi nopeasti ylös. Hiissausvoima kuitenkin kehitttyi jo viime treenikierron aikana, joten toivoa on. 
Huomio kiinnittyy valitettavasti hamppuhiuksiin ja karmeisiin liiveihin...

Sitten toisiin tunnelmiin, nimittäin uneliaisiin sellaisiin. Mainitsinkin siitä, kuinka työ ja uusi arkirytmi tuntuu kaikkinensa aivan ihanalta - lukuunottamatta näitä viheliäisiä aamuherätyksiä. Illalla ei kuitenkaan ole meinannut väsyttää, vaikka unet ovat jääneet vähiksi ja päivälle venähtänyt pituutta. Siihen otin kuitenkin käyttöön aivan loistavan avun, minkä olin jo päässyt unohtamaan: Cocovin aswagandha jauheen! Kirjoitinkin siitä jo aikaisemmin että ne vähentävät kortisolin määrää elimistössä ja toimivat adaptogeeneinä rauhoittamassa kehoa (tai tarvittaessa kohottamassa viretasoa, iltaisin kuitenkin rauhoittaa). 


Aswaganda vahvistaa hermostoa ja auttaa sitä tasaantumaan päivän suoritusten jälkeen. Withania somnifera nimi viittaa suoraan aswagandhan apuun unen saamisessa. Vain reilun viikon unohtaminen tähän yrttiin ja huomasin oman iltarentoutumisen hankaloituneen. Viime viikonloppuna huomasin taas ottaa pussukan esille ja sirottelemaan sitä lämpimän veden sekaan. Muutoksen huomasi saman tien. Muutenkin olo on tasaisempi ja tyynempi - ehkä jopa plasebovaikutteisesti fiksumpikin, sillä aswagandhan on sanottu auttavan myös kognitiivisesti. Jotkut yliopisto-opiskelijat ottavat kunnon annoksia tätä yrttiä ja saavat päntättyä ja pärjättyä tenteissä paremmin. Passaa kyllä myös opettajanpöydän toisellekin puolelle ;)

Ja tässäkin luotan kotimaiseen hankkijaan, eli cocoviin. Iherbissä kyllä löytyisi jos jonkinlaisena pulverina ja putelina, mutta etenkin eri yrttien kanssa kannattaa olla tarkkana, mitä hankkii. Yhä vain herättäkää itsessänne mielikuva miljoonakaupungin laitamapellosta, minkä läpi kulkee raksatakseja ja minubusseja vilisevä valtaväylä ja ilmassa lannoitekoneet kolistelevat toistensa siipiä pörrätessään kilpaa myrkkypölyjä pakokaasupilvien joukkoon (ehkä pientä dramatisointia, tiedetään. Oikeasti niitä koneita ei varmaan ole kuin maksimissaan kolme.)



keskiviikko 20. elokuuta 2014

Nyt on hyvä viivis ;)

Uusi ja uunituore treeniohjelma on siis viimein tehty ja valmiina lanseerattavaksi! Hommat jatkuu hivenen edeltäjäänsä muistuttaen, mutta jalat on vain jaettu kahdelle eri päivälle. Eli ennen meni jaolla jalat, työntävät ja vetävät 3 + 3 systeemillä siten, että ensimmäiset kolme treeniä oli voimaa ja jälkimmäiset kolme volyymiä. Progressioliikkeet oli jokaisella voimapäivällä, ja ne olivat kyykky, leuat ja penkki.
Uskomatonta kyllä, progressiota keski koko tämän kahden kuukauden ajan, mitä treeniä tein. Vain penkki alkoi junnata viimeisinä viikkoina, mutta se olikin odotettavissa. Penkissä on vaikeampi saada lisättyä hilupainoja, joten vähänkin isommat nostot tökkäisevät varsinkin minun painolukemissa saman tien.

Ennen viimeistä ohjelmaa, kesäkuun lopulta.

Nyt homma jatkuu 4 + 2 jaolla ja osittainen progressiokin on mukana. Kyykky pysyi yhtenä pääliikkeenä, mutta lisäksi tuli askelkävely pitkällä askeleella, käsipainopenkki ja leuat leveällä otteella.Vaikka tässä kropan rakentamisen vaiheessa ei juuri priorisaatioita tarvitse miettiä, sillä massan tarve on tasaisen kova joka paikkaan, niin tahdoin silti pistää pikkuisen lisää pontta takarataston osastolle. Siispä pakaraa ja takareittä koitetaan hinkata vähän enemmän. Selässä vähän enemmän painopistettä puolestaan leventäviin liikkeisiin. Mutta kuten sanoin, ei tässä vaiheessa sinäänsä väliä. Nyt saa kaikki touhu salilla - kuten myös vapaalla- olla mahdollisimman hypertrofista.
Sikaniska viime viikolta :)

Esimerkkinä tässä takareisi - pohje treeni, mikä näyttää seuraavalta:

Alkuun kunnon lämmittelyt jaloille pyöritellen ja askelkävelyllä ilman painoja
Askelkävely kp pitkä 3 x 10/jalka
Hyvää huomenta 1 x 12, 10, 8, 6
Prässi leveä 3 x 8
Pakara taljassa kontallaan 3 x 10
Pohkeet istuen 3 x 8

Ihana saada oikeasti elää tavallista keskiviikkoa ja ODOTTAA, että huominen torstai ja viikonlopunkin jälkeen uusi työviikko koittaisivat! Tämä on jotain aivan ihmeellistä, eikä vieläkään oikein tahdo tajuta sitä. Viime vuosien tuskan jälkeen saa oikeasti kokea tekevänsä jotain, mistä pitää, eikä jokaista valveillaolon hetkeä tarvitse joko murehtia työasioita, tai stressata liikkumista, syömistä, pakkokiirettä JA työasioita.

Voiko elämä oikeasti olla tällaista? Eli ihan tavallista, mutta silti hyvää? Onhan tässä tämä perusarki, nytkin pyykit odottavat ja ensiviikon muoniakin saisi pakata, mutta se on ihan tavallista, eikä aiheuta mitään hämminkiä. Kun itsellä on hyvä ja tasapainoinen olla, on elämällä varaakin keikuttaa. Enkä edes siis jaksa perisuomalaiseen tapaan alkaa mututtaa, että no kohta se tulikivien ja häijyjen koirien sade tulee niskaan, kun tässä menen toitottamaan, kuinka hyvältä tuntuu. Siinä tapauksessa voisi jo itse viskoa pikkukiviä niskaan jo tässä hetkessä. Ikävyyksiä, vastoinkäymisiä ja muuta skeidaa tulee ja menee jokatapauksessa - niiden tulituksessa on sitäkin tärkeämpää nauttia hetkistä, jolloin on

 ihan hyvä olla









maanantai 18. elokuuta 2014

Supersarja? Salkkarit!

Fitness fitness fitness. Mistä tiedät, mikä on fitnessiä? Mihin on vedetty rajat, missä kohtaa jokin muu puuhastelu loppuu ja fitness alkaa? Entä oletko fitnessin harrastaja, vaiko vain peppujumppaaja, joka tykkää lueskella blogeja? Riittääkö, että käyt salilla ja osaat ravistaa palkkaripulloa treenin jälkeen, vai pitääkö sinun tietää kaikki ravitsemuksen koukeroista ja omistaa jokainen henkäys laijille?
Entä tahdotko olla fitnessiä, vai inhoatko koko sanaa? Onko fitness tullut kiusaamaan kaikkia, jotka tahtovat vain pitää huolta itsestään ja kehostaan? Joudut karttamaan merkkivaatteita vain, jotta et hukkuisi siihen massaan, jotka ovat sykkeessä mukana tai sitten vedät beebeen housut punastellen jalkaan ja yrität perustella isoon ääneen, että ne kun vaan näyttävät hyviltä ja toimivat tarkoituksessaan.


Entä onko fitness vienyt sinulta jotain tai tullut valtaamaan alueen, joka ennen oli jotain ihan muuta. Pimeät salit, joissa Kaappi-Kallet saivat rauhassa treenata vanhoissa verkkareissa ja mainos t-paidoissa, ovat nyt täyttyneet korkeista ponnareista ja ultraäänistä. Ennen kyykkypaikka sai rauhassa kerätä magnesiumpölyä, kun vain kerta päivään sen äärellä kävi puuhastelemassa hevosenrehulla kyllästetyt sikaniskat. Nyt jokainen salille treenipussukkaa heilutellen tietää suunnata pistämään peppua nurmeen eli ääs tuu te grääs.


Jos satut puolestasi olemaan (mies) jo reilua kymmentä vuotta kehoilua harrastanut, urkkarit läpikolunnut ja Hulkin uraa alkumetreiltä seurannut, niin joko onnitteluni tai osaanottoni jo ihan suoraan. Solahdat täysin fitnesskategoriaan, halusit sitä tai et.

Koko sana fitness on kokenut jonkinlaisen, en tiedä sitten inflaation vaiko arvonnousun, mutta se ei ehkä enää tarkoitakaan esimerkiksi fysiikkakilpailujen lajia, missä kisaajat mittelevät sekä fysiikassa että vapaaohjelmassa. Jos se määritelmä tarkoittaisi fitnessiä, kutistuisi alan harrastajat Suomessa kouralliseen. 

No mutta oletko fitness? Tahdotko olla finess? Vai pyristeletkö kaikkesi, ettet olisi fitness? Tuntuu, että nyt on liikkeellä ihan tätä kaikkea, mutta kukaan ei halua sekaantua toiseen. Itse kuulun luokkaan, joka saisi valitettavasti fitness-testissä pistää kyllä ruutuun rastin jos toisenkin:




Testin tulos, 15/14. Pitäisikö minun olla huolestunut? Ei, jos tahdon sykkiä tälle lajille, olla leimautunut kunnon hurahtaneeksi ja bling-bling pelleksi. Ei, jos kerään rahaa ripsenpidennyksiin, irtohiuksiin, korkkareihin ja teen kaikkeni päästäkseni piireihin. Kyllä, jos rakastan lajia, terveellistä elämäntapaa ja tahdon pitää huolta itsestäni.

Tämän tietää punnitsematta: 200 grammaa ehtaa antifitnesstä!
Tässä asiassa jotenkin tuntuu, että ei voi seistä jalka molemmilla puolilla tietä. Että tilanne on joko tai. Silti itsellä on silti pieni halu edes yrittää. Minulle sopisi oikein hyvin edes pieni polku tämän kaiken keskelle. Voisin olla sopivasti fitnessiä, mutta minun ei tarvitsisi kysyä lupaa keneltäkään poiketa niin oikealle kuin vasemmalle, miltä nyt vaan sattuu tuntumaan. Haluaisin suunnattomalla ilolla vetäistä bia brazilit niskaan, survoa haiveneni päälakiponnarille ja kiitää kikattamaan salille. Kun taas tahdon suoda itselleni "Kevyt Kuljetuskalusto oy" t-paidat, likaisen sivuponnarin ja täysin pitäkää kioskinne -fiiliksen.
Tässä kuvassa mennään oikeaa laitaa ja lujaa!

Tätä polkua ovat tervetulleet tallaamaan kaikki, joita alkaa jo liiallinen lokerointi tympäistä, sillä eikö se ole niin, että kun tietä vaan tallaa tarpeeksi, siinä on kohta kahdeksankaistainen motari, (mikä puolestaan heittää ne saastepölynsä meidän superfuudien päälle…. ;) )

lauantai 16. elokuuta 2014

Näitä fiiliksiä saa tulla!

Täytyy se vaan taipua kirjoittamaan ja myöntämään saman tien: Olipa todella, todella mukava ja ihana työviikko. Uskomatonta. Uskomatonta, että voin viime lukuvuoden jälkeen pystyä toteamaan noin. Mutta se oli. Työnkuvani vaikuttaa erittäin monipuoliselta ja haasteelliselta, mutta ilman sitä kauheaa pelkoa ja painetta, mikä minulla oli ennen. Uusi työpaikka ja työyhteisö ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja koen olevani osana jotain. Paljon on opittavaa joka päivä ja tilanteet elävät koko ajan. Toimenkuvaani kuuluu hallita useita eri osa-alueita ja vanhoja luentomuistiinpanoja on tullut kahlattua varsin tiiviisti läpi (ja kun silloin muinoin niitä arkistoidessa jupisin, että turhaa hommaa ja kuka hullu näitä viihtii pitää vinteillä pölyyntymässä. Nyt lämmin kiitos itselleni siitä kaikesta.)




Mutta mutta. asiaan, eli työviikon lauantai :D Se koitti jälleen! Ja hyvältähän se tuntuu, nukkua taas pidempään ja suunnata runsaan aamupuuron pariin. Pudde maistuu yhtä hyvältä kuin aina ennenkin, mutta nyt se on kieltämättä pienen devaltaatiouhan alla, sillä puddet kuuluvat nyt tiiviinä osana jokapäiväiseen ruokavalioon. Päädyin nimittäin pitämään sen ruokavaliossa työlounaan proteiininlähteenä, eli siinä, missä muut pitävät lokeroissaan tärkeitä työpapereita ja mahdollisia kahvikeksivarastoja, löytyy minulta... ;)



Fastin puddingit ovat kuitenkin erittäin hyvä ja näppärä ratkaisu täydentämään ruoan proteiinin osuus. Itse olenn ainakin sen verran makean perään, että suolaisen puuron päälle on aivan ihana saada lusikoida jääkaapissa muhinut vanukas - toki edellisen päivän arvonnan makutuloksella. Fastin puddingit ovat myös ruokavalioystävällisiä, eli gluteenittomia ja laktoosittomia. Makeutus on myös lisäaineystävällinen ja lisäksi kaikista mauista löytyy kuituja ja kalsiumia. Koostumuksen saa itse päättää, mutta itselle sopivan lusikoitava ja "sitkeä" on omaan mieluinen. Parasta matskua tulee mielestäni, kun annoksen tekee edellisenä päivänä muhiutumaan jääkaappiin. Taattua sitkoa ja rakennetta - eikä ikinä klönttejä!




Sain kasattua myös uuden treeniohjelman. Parin viikon päivät sitä tuli pyöriteltyä, mutta varsin tyytyväinen olen lopputulokseen. Avaan sitä enemmän seuraavassa tekstissä, mutta jo nyt voin hehkuttaa tämän päivän treeniä, joka siis on lauantaiseen tapaan etureidet. Vaihtelu virkistää, sanotaan, mutta saa nähdä, kuinka "virkistyneiltä" reidet ja pakarat huomenna tuntuvat ;)



Lauantain perinteinen iltakävely odottaa, joten vielä haukkaamaan jo hivenen raikastuvaa ilmaa. Kesä alkaa väistyä ja uusi kausi pääsee pian alkuun.




Olkaa onnellisia omasta arjestanne ja lauantai-illasta - tehkää itsellenne jotain hyvää!

torstai 14. elokuuta 2014

Suck that tummy in!

Hah, ette ikinä usko, mitä tässä tänään huomasin tekeväni? Vedin kaupassa kävellessäni VATSAA SISÄLLE! Voi jestas, tätäkö se elämä oli :) ? Oikeasti, tämä on itseltä vain hauska huomio ja kertoo siitä, että hyvällä mallilla ollaan. Siitä on tosissaankin vuosia, kun viimeksi alapömppöä (mitä siis ei kyllä ollut liikaa ei silloin, eikä nytkään) mietiskelin. Lukiossa en muista päivääkään, ettenkö olisi vatsaani pingistellen kaikissa julkisissa hetkissä samalla mietiskellen, miten tämän saman tekisi reisille ja takamukselle. Mutta että nyt sain itseni kiinni siitä, että alan tavoitella pikku palasillani selkärankaa, voi sentäs :)


Yksi suosikkini ko. sarjasta.
Muutenkin alan ymmärtää ihmisiä, jotka kokevat kehonsa kanssa suuria muutoksia lyhyessä ajassa. Mieleen tulevat esimerkit realitysarjoista, kuten vaikka (amerikan) suurimmasta pudottajasta. Siinä kilpailijat tekevät valtavia painonpudotuksia ja ovat hyvinkin lyhyen ajan sisällä ihan erinäköisiä, kuin mitä aloittaessa. Moni omassa lähtöpisteessään ja muutoksesta vain haaveileva voisi kummastella, miten he eivät välttämättä olekaan onnellisia tai vaikuttavat hämmentyneiltä. Tai vaikka finaalissa hehkutetaan upeita saavutuksia ja uutta, tervettä ja mieluisaa olemusta, paljastavat jälkidokumentit yleensä muitakin ajatuksia.


Oma ajatus ja mieli ei välttämättä kerkeä mukaan siihen, miten ulkonäkö muuttuu. Itseään vuosia pullukkana pitänyt voi vielä uudella olomuodollakin yhä kyyristellä ja ajatella olevansa iso. Itse taas meriteeraan omaa minääni yhä pieneksi ja hentoiseksi. Olen mielestäni kauhea, luiseva, laiha luikku, joka saa hävetä itseään. Vaikka hetkinen? Olen saavuttanut normaalipainon, housut eivät pelkästään istu vaan osa alkaa jo kinnata, en ehkä saa säälin kaltaisia katseita perääni…. mitä ihmettä? Mikä minä oikein olen? Ja ehkä vielä se kysymys, mikä yllättäen aiheuttaakin sitä kriisiä - enkö olekaan enää mitään "erityistä"? Enkö voikaan enää pienuutella itseäni tai pelätä paljastaa käsivarsiani? Sekoitunko nyt vaan massaan ihan tavallisen tallaajan näköisenä?
Ollaanko tässä pieniä vai isoja vain tuiki tavallisia?

Huvittavinta näissä ajatuksissa ja kysymyksissä on se, että en ole ikinä tahtonut erottua, tai laihana ihannoinut omaa ulkonäköäni. Päin vastoin, häpesin sitä, ihan tosissani, ja tahdoin vain hukkua massaan. Todella loogista, voisi nyt ajatella. Erittäin helppoa hukkua massaan, kun näyttää siltä, että saisi kulkea tippaletkun kanssa….


Suhteellisen hyvin olen nyt pysynyt omassa tahdissa mukana. Yhä hävettää silloin tällöin salilla, kun takamus on olematon ja muutenkin valaistuksen ollessa karuimmillaan näyttää kalpealta muumilta, jolta on päästetty ilmat pois. Tasatönkkö valkoinen lakana juurikasvulla.

Oman itsensä kanssa kannattaa tehdä tuttavuutta, sillä itse en ainakaan aio enää kulkea kurjan leima otsassa. Ihminen on kuitenkin sitä, mitä sisältään huokuu. Jos oikein psyykkautuisin, saisin itseni helposti uskomaan olevani "taas" norsun mitoissa ja varmasti pian käyttäytyisinkin sen mukaan. Nyt siis voisin vaihtaa kunnon iloinen, reipas salikilli -vaihteen päälle ja katsoa, vieläkö on tarvetta vetää massua pähkinähyllyn välissä sisään!

tiistai 12. elokuuta 2014

Work hard...

Huh, kyllä taas vie työt naista 6-0. Eli tekemistä ja ajattelemista riittää, ja kuten ounastelinkin, kesän aikana
totuttu unirytmi ei ole pitänyt yhtään siitä, että kirja laitetaan kiinni montaa sivua liian aikaisten ja kello alkaa ulista aikaan, jolloin yleensä ei ole ollut kiinnostusta tietää tästä maailmasta vielä yhtään mitään.Mutta heti ensimmäisestä päivästä sai onneksi jo huomata, kuinka sitä onkaan kaivannut työelämää ja sen antamaa sisältöä ja mielekkyyttä. Ajatukset saavat terveellä tavalla uutta pureskeltavaa ja oman navan ihmettely saa aivan toisenlaisen perspektiivin.
Sinäänsä hyvä, että olen saanut tietyt asiat ja kuviot muuttumaan liki itsensä hoitaviksi rutiineiksi. Viikonkin kun elää taas tätä uutta arkea, niin uskon viimeistenkin epäkohtien löytävän paikkansa ja uuden elämänvaihteen pääsevän rullaamaan paremmin.

Oisko tuleva jako siinä? Hyvästit latinopepulle!
Tässä kaikessa salin epämääräinen vempulaviikko ei tuntunutkaan niin hyvältä, kuin aluksi ajattelin. Nyt, kun pyöriteltävää taas riittää, onkin helpompi vain seurata jotain tiettyä ohjelmaa ja antaa ajatusten mennä siellä, missä lystää. Siispä pidin vielä osittain vanhan ohjelman mukana, tosin kevennyksellä, enkä myöskään tavoittele progressiota tälle viikolle. Viikonloppuna olisi tarkoitus sitten sumplia uutta ohjelmaa käyntiin. Mietinnässä siis yhä, miten kannattaisi jatkaa, jotta saisi vaihtelua ja sopivat jumppapäivän omille paikoilleen (tarkoittaa siis, että etureidet on saatava lauantaille ja piste ;) ).

Puntarissa en paljoa seisoskele, sillä odotan kaiken tämän uuden elämänrytmin tasoittumista ja rauhoittumista. Keho saattaa uuden nukkumisrytmin, ruokailujen, pienen stressibuustin ja kaiken muun myllerryksessä tehdä mitä lystää - joko kerätä mahtinesteet tai alkaa himmailla. Kummastakaan en aio ottaa mitään painetta, sillä luotan kyllä nyt tähän jo pyörineeseen systeemiin, millä saatiin aikaan rauhallisia tuloksia koko ajan.. Tässä hetkessä koen itse tärkeäksi, että saan laitettua työpöydän sen näköiseen kuntoon, että sen äärellä kehtaa taas syksyä olla ja ihmetellä.
Ol


Kunhan tuo nukkuminen nyt pääsee mukaan kuvioihin ja tajuaa itse taas olevansa osa jotain pyörivää systeemiä, saatan taas saada aikaan jotain järkevää kaikessa muussakin. Elokuussa syttynyt sisustusinto joutuu odotella hetkosen, ja onneksi jo ennakoiden vaihdoin viikonloppuna verhot ja pistin olohuonetta ja keittiötä jo vähän uuteen kuosiin. Pianokin on  kaupan (että huhuu? Kenelläkään tarvetta erittäin hyvälle frankenin korkealle konserttipianolle?) ja mietinnässä on sen paikalle jotain….jännää? Mitä jännää voi pistää pianon kokoiseen aukkoon? Kyykkyhäkki?

Arse kans. Hanuria kyllä kerkeää kuvata.
Näissä tunnelmissa, palaan kun on taas jotain aavistuksenkaan järkevää jaettavaa!
Arse.