perjantai 31. lokakuuta 2014

Astetta motivoivampia halloween hankintoja :)

Böö. Äärimmäisen vaikuttava ja  omaperäinen aloitus näin halloweeniin. Kansa on ympärillä innoissaan ja pikkunoitia ja muita hirviöitä pyörii jaloissa sama minne katsoo (okei, tätä näkemystä värittää kieltämättä hivenen työpaikka ja sen pikku mygmit, joista osa ei välttämättä juuri kostyymiä tälle päivälle tarvitsisi, jotta hirviön status tulisi saavutettua ;) ).



Instan kautta on mielenkiintoista seurata ameriikan treenitypysten halloweenin viettoa. Sielläpäin kun kyseinen juhla on aivan eri mittakaavassa, kuin mitä täällä meidän tiimarien kasvattien joukossa. USAssa juhlaan löytyy kodeista härpäkettä enemmän,  kuin meillä jouluna ja pukeutumista aletaan miettiä jo kesällä. Naamioituneet lapset kiertävät kuin trullit konsanaan ja kurpisalyhtyjen kovertaminen on perustaitona jokaisella, kuten kanteleen soitto täällä meillä...


Mutta kovasti Nicole Wilkinsit, Linda Durbessonit ja Tina Ngyenit meinaavat suoda itselleen kunnon vapariasut halloweenin henkeen. Kieltämättä kunnon, treenattu nainen kissa-asussa tai miesbodari gladiaattorina ovat erittäin sopivaa silmäkarkkia fysiikkansa puolesta. 
En tiedä, kuinka Suomessa jo järjestetään juhlintaa kummitusten merkeissä, vai vedämmekö me pyhäinpäivän vieton sen perusajatuksen kautta, eli rauhaisasti edesmenneitä kunnioittaen ja hiljentyen (lauantaipyhää sisällä jurottaen, kuten eräät, vaikka toki muistan myös turhan lukuisia, omia menetyksiä). Ainakin lehdet pursuavat ideoita velhon nakkipiiloihin ja hämähäkkikakkuihin, eli varmaan ainakin syöminkien merkeissä mennään. 


Ruokavalioiden mukaiseta halloween ämpettä - tehkääs palkkaribanaaneista ja riisi-mehukeitto yhdistelmistä kauhuversioita! 

Oma halloweenkostyymini lähtee ihan perus salikamppeiden merkeissä hankintaan. Toivottavasti te muutkin olette bonganneet fit4yousta jälleen huipputärppejä treenivaatteissa. Itselle lähti heti tilaukseen kahdet better bodiesin naisten treenitopit, toinen "pakollisena" pinkkinä, mutta toisen maltoin ottaa aqua-sinisenä. Lisäksi viimoja vastaan  tilasin kauan himoitsemani better bodeisin womens beanien, tämä tosin myös pinkkinä versiona, Fit4youssa toimitus sujuu sen verran ripeästi (ja jälleen hauskoissa merkeissä, kiitos :) ), että pääsen jo ensi viikon alusta varmasti patsastelemaan uusissa vaatteissa. Oi sitä motivaation ja hyvän mielen määrää aina, kun saa hankittua itselleen jotain uutta. Toki tästä tehdään myös empiiristä seurantaa, kuinka uudet vermeet vaikuttavat treenituloksiin, kyykyn syvyyteen ja palautumiskapasiteettiin. Uskon käyrien pongahtavan reunoilta yli ;)



Mutta hupaisaa halloweenia kaikille! Ja rauha myös fitnessvyöryyn, sillä kyllä ne läyhääjät aina siitä rauhoittuu, kun vaan itse ottaa tyynesti ja jatkaa juuri sen tekemistä, mikä itseestä tuntuu hyvältä. Riittää, että omalla kohdalla harkitset, mikä on järkevää ja minkä tekemisestä itse nauttii ja saa haluamansa. Jos se on kunnon rääkki, so be it. Kunhan olet itse onnellinen ja tyytyväinen.


Tämäm aamun peikko. Ei tarvise enää mitään lisäyksiä ;)

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hiiluja kiertoon.

Syksy, tai ei oikestaan syksy, vaan vääjäämättä lähestyvä talvi alkaa jotenkin vaikuttaa mielialaan. Syksyssä ei ole mitään vikaan ja aamujen pienet kirpsakkaat pakkaset vain herättäisivät mukavasti päivään. Nollan tienoolla pärjää vielä hyvin asianmukaisella varustuksella, eikä silti tarvitse survoa kaikkea mahdollista päälle, ja -se merkittävin ärsyke- pelätä henkensä hädässä joka kerta, kun lähtee pyörällä liikkeelle. Niinpä niin, eli talvi ilman lunta, loskaa ja LIUKASTA olisi tilauksessa. Taas alkaa kelit, joissa saa pujotella pyöräteitä henkensä hädässä, että pääsisi seuraavaan pisteeseen. Kypärät ja kelien suomat pehmusteet eivät juuri auta, kun jälleen kynnät sliksien renkaiden kanssa kumollasi ja nouset ylös pikavauhtia tarkistaen, näkikö kukaan taaskaan…..




No joo, silti tässäkin nurinaa asiasta, jolle ei juuri voi muuta, kuin muuttaa oman asenteen. Aion hankkia pyörään kunnon nastarenkaat ja entistä paremman kypärän pääpolon suojaksi. Muuten en mahda mitään sille, mitä tahtia Kokkolan tiehuolto päättää tuoda pihtaamansa hiekanjyväset iloksemme tai Isompi Taivaiden Säätäjä heittää uutta pääkallokeliä. Sillä mennään, mitä meille annetaan!

Pientä väsymystä ja yllättäen NÄLKÄÄ tuli viikolla vastaan. Tämä hivenen hämmensi aluksi, sillä viimeisen biosigun jälkeen lähdettiin liikkeelle täysin samoilla kaloreilla, kuin mitä oltiin edetty tähänkin asti. Mutta muutosta tuli kuitenkin esitelemiini treenijuomiin, mitä siis buustattiin kunnolla. Lisäksi vaihtelua tehtiin makrojakaumaan, jossa puljattiin proteiinia ylös ja hiiluja alas. Lisäksi otettiin vapaalle "nälkäpäivä", jolloin hiilut ovat alhaalla ja  kalorit vähemmillä. Eli periaatteessa söin tavallisina päivinä tasan saman kalorimäärän kuin ennenkin, mutta eri jakaumalla.

Taas tuo fiilis. Niin täysin.
Kun lopulta taivuin nolona laittamaan Sannalle viestiä, että nälkä kalvaa, alkoi itsellekiin aueta kunnolla makrojen vaihtelun merkitys ja etenkin hiilihydraattien syklittely. Jokaisen keho  on yksilöllinen ja sen näkee jo tästä  minunkin testivaihtelusta. Loppukesästä minulle teki hyvää laskea valtavia hiilarimääriä ja korvata niitä rasvoilla. Nälkä lähti ja kaikki eteni hyvin. Seuraava vaihdos, missä vähennettiin proteiinia ja pistettiin ihan hiven hiilaria lisää, ei tehnyt myöskään pahaa. Nyt kuitenkin, kun laskettiin hiilua enemmän ja lisättiin proteiinia, iski valtaisa nälkä ja mielitekojen määrä, vaikka ruokaa oli kalorillisesti IHAN SAMA MÄÄRÄ.




Tästä voi jo äkkinäinen päätellä, että esim. netissä suoraan kaupatut ja esitellyt ruokkikset eivät vain yksinkertaisesti voi sopia kaikille. Tai sitten kaikki saavat kyllä painon laskemaan jollain yleispätevällä dieetillä X, mutta toinen voi pitää sitä yllä voiden täydellisen hyvin, ja toinen taas kirvistelee valtaisassa näännytyksessä.
Jokaisella on kehossa vallallaan erilainen hormonien ja metabolian soppa, joka vaatii mausteita eri tavoin. Itse olen varsin hiilihydraattiherkkä sekä hyvässä että pahassa. Liika hiilu meinaa kertyä kortisolin vuoksi napaan, mutta liian vähän pistää puolestaan kehossani pellit kiinni ja saa olon pökkeiröiseksi ja suorastaan paniikinomaiseksi (tässä on toki taustalla vuosien takaiinen syömisongelma, minkä kautta olen tottunut tulkitsemaan kaiken kehoni "hädän" näläksi ja viestiksi, että sokeria on saatava).


Nyt siis koitamme seuraavaksi hiilarien syklittelyä. Eli muutamana päivänä viikossa syönkin hiilareita n. 270-300 grammaa päivässä vähentäen rasvasta ja pitäen proteiinin määrän vakiona. Tällä katsomme, mitä nälkä ja mieliteot sanovat, tulevatko heikentyneet yöunet takaisin ja yleinen vireys nouseeko. Itse mietiskelen vain seuraavien päivien nälän tunnetta, mutta toisaalta sekin selviää vain kokeilemalla. Ja massalla kuitenkin ollaan, eli ei tässä ole mitään hätää. En kuitenkaan halua joutua mielellään kärvistelemään tässä vaiheessa, eikä Sannakaan minulle nälkää tahdo, joten koitamme tätä. Biosigu taas kertokoot, mitä se latissimus laardimus tähän sanoo ;)

Pysykää pystyssä!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Tästähän sitä minäkin.

Mitäs minä tästä, niinpä niin. On ne lehdeet herttaisia, kun saavat jotain riepoteltavaa. Eli siis tästä fitness-jupakasta,  minkä meidän ihana Umppumme pisti liikkeelle. Huvittavinta, että kaikki häntä seuranneet tietävät, että Umppu on tämän tästä nostanut esille lajin kauneuden ja irvokkuuden vastakohtaisuuden. Tämä kohua herättänyt postaus ei siis ollut häneltäkään ensimmäinen  laatuaan, saati muutenkaan mitenkään ainutlaatuinen, jos genreä seuraa enemmän.



Lehtijuttu tuli vastaan jopa työpaikallamme kahvipöytäkeskustelussa. Siellä ihmiset kivan kauhistelivat kuvaa Umpusta kisa-aamuna ja kauhistelivat, kuinka kaikki on vain silmälumetta ja oikeasti vain kauheaa rääkkiä ja syömishäiriötä. "Mitäs, Tiina, nyt tähän sanot?"

Upea, kaunis Umppu.

Niinpä niin, mitä Tiina sanoo. Silloin, kun jostakin asiasta herää näin vahvoja tunteita ja ihmisillä on mielipiteensä asiasta, josta he eivät todellisuudessa tiedä yhtään mitään, ei voi voi juuri sanoa mitään. Yhteen kommenttiin on paha sisällyttää näkemystä siitä, että tämä on urheilulaji, jossa kisakunto on vain yhden pienen hetken osuus kaikesta muusta. Tai että alkaa siinä selittää ihmisille, että taustalla on kovaa  työtä, kurinalaista dieettiä, terveelliset elämäntavat ja kaikki se, mitä me lajia harrastavat kyllä luettelematta tiedämmekin. Ja että kisadieetti, etenkin lopuillaan, ei ole kenellekään terveeltä pohjalta treenaavalle ihanne tai jatkuvan olotilan tavoite, vain vaan se pieni hetki, jolloin näytetään, mitä on saanut lihastasollsiesti aikaan. Sen näyttämiseksi lihas nyt vaan on saatava esille, ja se tapahtuu poistamalla mahdollisimman paljon rasvaa ja nestettä. Hetkellisesti.


Tähän yritin verrata, että ei ralliautoilijatkaan aja joka ikisessä paikassa ja tilanteessa sata lasissa, tai nyrkkeilijät hakkaa toisiaan verille. Ja jos taas puolestaan seuraat jotain laija vain ihannoidaksesi veren tirskuntaa tai villejä ulosajoja formularadalta, olet täysin väärin motiivein itse liikkeellä.

Kuten myös Linfamauella omassa, riepotellussa vasta-argumentissaan toteaa, kisakuntokin on erittäin subjektiivinen tila. Umppu sattuu omassa kuvassaan olemaan omiensakin sanojen mukaan turhan pieni ja lihakseton. Linda itse omassa kireydessään on kymmenisen kiloa "painavampi" , mutta rasvaprosenteissa yhtä pienessä kunnossa. Kaikki eivät mene samalla tavalla riutuneen näköisiksi, vaan osa säilyttää esimerkiksi kasvojen pyöreyden aivan loppuun asti.


Näin. Mutta annan ihmisen jauhaa asiasta rauhassa ja keskustelen mielellään niiden kanssa, jotka pystyvät näkemään tämän asian urheiluun ja elämäntapaan liittyvänä, hetkellisenä suorituksena, jota voi ja saa myös ihailla.

Oikealla silmällä.

Paitsi vielä jiikoota, eli jälkikäteen. Silmäilin nimittäin iltalehden kommentteja pienellä raivonlietsonnalla, ja alkoi niin ottaa päästä näiden tekopyhien miesten kommentit, että "oma vaimo ja oman vaimon kroppa on kyllä parempi". Joo, mutta mitä henkulaa sitten?? Eihän se ole mikään lähtökohta olla suhteessakaan, joku vartalo! Mitä sitten, vaikka jonkun fitnesskisaajan vartalo olisikin parempi, kuin oman vaimon? Tarkistuttaisin oman siipan näöntarkkuuden, mikäli hän väittäisi, että minun kroppani on parempi kuin vaikka Jessica Silfvernagelin. Koska se ei meidän kauneusihanteen mukaan ole! Eikä se haittaa. En myöskään laula kuin Karita Mattila, so what. Se ei tee minusta silti yhtään huonompaa naismatskua. 
Ugh. Tämä täytyi vielä lisätä. Piste. Ehkä. 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Unta ja glutamiinia.

Voi kyllä nyt saa silitellä myötäkarvaan sitä kaveria, jota olin vielä viime keväänä pistämässä lujaa vastapalloon - nimitttäin kellojen siirtäjä antoi taas ihanan pelastuksensa pimenevälle syksylle ja lahjoitti lisätunnin murmelin unta erittäin tarpeeseen! Lauantai oli karmeasta loskasta ja myrskytuulella hihansuista sisään ujuttautuvasta sateesta huolimatta ihana päivä, kun tiesi, että se ei lopu ihan ensi hätään kesken.  Villin Tiinan vuosina viime yö oli optimaalisen juhlinnan kellonlyömä, mutta nykyisin optimaalissa on palautuminen ja lösmöäminne kotona lauantaihiilujen ja olemattomuuden kanssa, etureisitreenistä palautuen. Oi mahtavuutta.


Tätä se oli vielä joskus muinoin...


Mahtavuudesta vatsaan. Eihän tässä tarvitse aasinsiltaa juuri hakeakaan :) Eli vatsa kuntoon projektini lähti liikkeelle kesällä, jolloin aloimme Sannan kanssa käydä eheyttää pötsiäni askel kerrallaan kuntoon. Sanna osasi hyvin toppuutella aloittamista, vaikka itse olisin ollut heti ensi istumalta valmis tekemään ja touhottamaan - tavalliseen tyyliini- kaikkeni. Hän tajusi kuitenkin, että maltilla rakennus, ja että koottavana on ruoansulatuksen lisäksi myös toinen valtava hermosto ja aineenvaihdunnan jäsen, eli mieli.




Kuitenkin jo alkumetreiltä mukaan lähti yksi lisäravinne, mikä on keskeisenä osana eheyttämässä sekä suolistoa, lihaksistoa että mieltä. Se on pulveri, joka yleensä myös löytyy liki kaikilta enemmän tai vähemmän salilla käyneiltä lisäravinnehyllystä. Joko sitä on lisättynä tavallisen heran joukkoon, tai sitten se on omana purkkina vieressä. Nimittäin L-Glutamiini.



L-glutamiini on kehon oma aminohappo, jota nopeasti hajautuvat solut käyttävät enerrgialähteenään. Juuri siitä syystä l-glutamiini on keskeisessä asemassa ohutsuolen pinnan eheyttäjänä, sillä siellä nukkapitoinen peite uusiutuu muutaman vuorokauden välein. Useat tärkeät vitamiinit, hivenaineet ja proteiinit imeytyvät juuri ohutsuolesta verenkiertoon, joten tämän alueen prakatessa myös paljon syömäsi ruoan ravintoaineista menee hukkaan. Vaikka ravintosi olisi kuinka puhdasta ja söisit kaikki mahdolliset hifistelytuotteet, niin se kaikki on pelkkää läpijuoksutusta, mikäli kehosi ei kykene ottamaan niistä mitään irti. 

L-glutamiini on yleisin aminohapoista, mutta sen saanti on silti äkkiä kovilla, sillä stressi ja salitreenaaminen kuluttavat sitä runsaasti. Juuri siksi kehonrakennusta harrastavat täydentävätkin perus ruokavaliosta saatavaa määrää treenin aikana ja jälkeen otettavalla glutamiinilisällä. Purkilla kannattaa myös käydä, vaikka ei olisikaan salin kovin vääntäjä, sillä l-glutamiinia voi käyttää pelkästään sen immunologisen hyödyn vuoksi. Se on nimittäin erittäin hyvä tapa olla ehkäisemässä flunssia ja muita tulehdussairauksia juuri edellä mainitsemieni suolen limakalvoa hellivien ominaisuukdien vuoksi,  Ja koska se siis vaikuttaa myönteisesti tulehdusten estämisessä, niin siten esim. keliaakikot höytyvät glutamiinin käyttämisestä. 

l-glutamiinipurkkeja alkaakin jo löytyä liki jokaisen marketin proteiinipatukkahyllyjen läheisyydestä. Kannattaa tässäkin kuitenkin olla tarkkana, että laatu pysyy kohdillaan. Ei siis kannata hyökätä ensimmäisen, epämääräisen valmisteen kimppuun, vaan tutkia, mikä on aluperämaa, mikä imeytyvyys aineella on ja mikä valmistumenetelmä on óllut käytössä. Aminopörssistä saa Sportslifen l-glutamiinia, joka on uusimmalla teknologialla valmistettua jauhetta. Mikä tärkeintä, se on täysin puhdasta ja imeytyy siten todella nopeasti. Sportslifen glutamiini auttaa palautumaan treenistä, toimii immuniteetin vahvistajana, estää lihaskatoa ja parantaa kestävyyttä.


Itse huomasin käytössä, että vatsa todella tykkäsi tästä tuotteesta. Näin kauniisti ilmaistuna kaikki toimii tämän kanssa puuteroimishuoneen puolella, niin kuin pitääkin. Joistain glutamiineista sain turvottelua alkuun, mutta tämän kanssa vatsa tuntui tulevan heti toimeen. Käyttömukavuuskin on hyvä, sillä treenipalkkarin lisäksi käytän sitä itse aamuin illoin veteen sekoitettuna. Tämä glutamiini sekoittuu todella hyvin veteen, eikä kupin pohjalta tarvitse kaapia ikäviä segmenttejä juomisen jälkeen. Illalla sama juttu. Lisäksi maku ei erotu suuntaan tai toiseen, eli iltakaakaon seassa en huomannut maun puolesta koko ainetta ollenkaan. 

L-glutaa suosittelisin, vaikka et siis salia harrastaisi ollenkaan. Sen verran tärkeässä osassa hyvässä kunnossa oleva suolisto kuitenkin on, että se vaikuttaa niin mielialaan, yleisvireeseen ja hyvinvointiin. Jos yhtään kiinnostuit, niin kannattaa tutustua, ja aminopörssin kautta nyt myös kymppi prossaa lokakuun aikana pois, kun sen blogi10 - mainitset tehdessäsi tilausta.

Kiitos aminopörssille tämän postauksen yhteistyöstä!

torstai 23. lokakuuta 2014

Taste of success...

Uuden ohjelman "lipurapäivää" edustaa olka-ojentaja päivä. Niinä päivinä tuntuu siis, että saliohjelma on pelkkä läpijuoksu ja kylmä meinaa päästä hiipimään lihaksiin. Tässäkin on jo oppinut ja päässyt vierestä seuraamaan, kuinka itsensä voi saada ihan kohtalaisen hikiseksi ja puuskuttavaksi ihan kyllä "pelkällä" käsipäivällä, joten se kertoo vain siitä, että TYÖTÄ on vielä pitkästi edessä. Treeni alkaa tuntua sitä enemmän, mitä paremmin lihakset ovat hermottuneet ja mitä paremmin saa vietyä itsensä loppuun - pientenkin lihasryhmien kohdalla. Lisäksi lämpöön ja hengästymiseen vaikuttaa myös liikuteltavan massan määrä, eli lisää vaan matskua käsivarsiin, niin alkaisi hengityskin kiihtyä!


Tämän ohjelman osittaisessa priorisoinnissa ovat olat ja pakara. Niistä kahdesta alkaa nyt puuttua sitä kaivattua pyöreyttä, kun taas tuntuu, että esim. reisi ja hauis etenevät toivotusti. Siksipä tulikin yksi päivä, jolloin olat ovat ensimmäisenä käsiteltävänä lihasryhmänä. Päivän ohjelma näyttää seuraavalta:

Pystypunnerrus tanko 5 x 5
Vipari heilautuksella 3 x 6-8
Arnold pr. 3 x 8
Lattiapunnerrus 4 x 6
Ranskalainen mutkat. penkki 4 x 6-8
Kick back 2 x 12-15

Aina voi tavoitella...
Tiedän kyllä, valtavasti punnerrusliikkeitä. Olkani ovat sitä hankalat, että niille ei tahdo käydä juuri mitkään  liikkeet. Varsinkin, kun siirrytään soutuliikkeisiin, kaikki sattuu. Punnerrusta ne kuitenkin tuntuvat kestävän, vieläpä hyvin, joten siksi pitkiä, raskaita sarjoja niille. Ja voin sanoa, että hyvältä tuntuu! Tekniikka on vielä heilautusvipariin hivenen hakusessa, mutta tämä tulee olemaan yksi välisuosikki liike. Pidän siitä, että tässä liikkeessä liki koko keho on mukana ja se tuntuu kokonaisvaltaisesti vatsoissa asti. Sama ranskalaisessa punnerruksessa, tai sitten teen sen tolkuttoman väärin. Sain siinä olkani todella hyvin tuntumaan ja juilimaan ensimmäistä testikertaa seuraavalla päivällä, mutta bonuksena se otti myös vatsoihin :D

Vai mitä...?


Mainitsin uusineeni treenijuoman reseptin. Nyt veteen menee siis pulveri poikineen - - - ja kaikki maustamattomina. Minä kun en keinotekoisia makeutuksia halua ja illistän aspartaamille. Näin siis ajatelin. Nyt on sitten kaapit pullollaan rehellisen itseltään maistuvia aineita. Ja voin kertoa, että se on käsittämätöntä KURAA, mitä nyt vedän treenin aikana kitusiini! Ei MITÄÄN TOLKKUA!! Ja minä nyt kestän yleensä makujen kanssa aika hyvin. Tarkoitan, että lempiruokani on kyllä lokeroitu varsin vahvasti, mutta ikinä, en siis nuoruusvuosien kylmä kaalisoppa - kuurien tai kiljunjuontienkaan aikana ole juuri irvistellyt. Mutta nyt. Tekee tiukkaa, ihan tosissaan.

Pitää nyt katsoa, mitä tämän, ehkä sitten positiivikseksi luokiteltavan, ongelman kanssa oikein teen. Huomiseen satsiin sekoitin jo mukaan ripauksen emerald green -viherjauhetta, josko se toisi jotain lisämakua. Ainakin se värjäsi nesteen mutaisen vihreäksi, joten ainakin juomani nyt myös NÄYTTÄÄ siltä, miltä maistuukin :)


Vaan mitäpä emme tekisi edistymisen eteen? Herkullista päivänjatkoa!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Oliko ihan pakko?

Ainahan näitäkin pitää mahtua almanakkaan,  onhan se selvä. Mikään arki tai juhla ei ole mistään kotoisin, ellei joku (naisihminen) saa päähänsä aamulla kiskaista saman tien väärällä tossulla liikkeelle ja vaihtaa vain kengästä suurempaan, mitä pidemmälle päivä rientää. Pahan tuulen sanoma kulkee hänen mukanaan ja leviää ympäriinsä, mitä pidemmälle hän kerkeää samota sukkahousut pilkottaen lahkeesta ja puuronjämien roikkuessa pitkin rinnuksia.



Tämä on tätä allekirjoittaneen fiilistä tältä päivältä. Ei se tarvitse joskus kuin aavistuksen turhan lyhyiksi jääneet yöunet sekä tiedon siitä, että päivässä odottaa palaveri toisen perään sekä kammottava viikottainen salivapaa. Mikä siis tekee myös sen, että päivän lohduke aka ruoka ja etenkin hiilarit ovat katkolla. Tai ainakin sen verran tuntuvalla vähennyksellä, että lohtua ketutukseen ei saakaan perinteisistä lähteistä hankittua. Saati, että salilla tulevat endorfiiniryöpyt loistavat poissaolollaan ja tuntuu, että se vähäinenkin ruoka valuu hukkaan ja vaan laardiksi. Ärsytyksen kasvaessa ja puutumisen tehdessä työtä palavereissa olet jo varma, että faktat lihaksen kasvamisesta levossa ovat täyttä kukkua, eikä mistään tule mitään, ellet saa tuota pöydässä olevaa piirakanpalaa just ja nyt suoraan suoneen.

Siinä päivän selfie. Pitikö tuon v***n salaman olla
päällä?!
Nämä päivät vetävät yleensä puoleensa myös muuta pikku kiusaa. Kuten nyt vaikka tukkeutuneen keittiönviemärin, joka oli tuoksuineen odottamassa, kun viimein raahautui kotiin aikana, jolloin yleensä posket punoittavat raikkaana salin jäljiltä, eikä suinkaan arktisesta tuulesta, mikä taas riepotti pienellä kiukkukertoimella pyöränsarvia. Kaavi siinä sitten auki metri tolkulla putkea ja totea, kuinka makro poikineen on päättänyt jäädä harrastamaan segmentoitumista keittiöösi. Muutama ulahdus ja toteaminen, että ei varmaan ole hyvä juttu, kun omatekoisen putkirempan jälkeen käteen jää parikymmentä senttiä muovia pyörimään. Tässä vaiheessa talouden toinen osapuoli, joka oli vielä sisään astuessa täysin tietämätön kriisipäivästä, tulee onneksi paikalle.

Siinä.


Äksyilyä silti. Ruokaa on liian vähän ja nälkä kalvaa. Katabolia iskee, mutta silti kaikki tulee läskiksi. Verensokerin alhoissa ja omassa itsesäälin ryöpyssä alkaa järjen tuikku antaa viimeisetkin henkäykset periksi ja lopulta sitä ----- joko antaa mennä, tai onneksi PYSÄHTYY!

Siis kerta kaikkiaan pysähtyy, ainakin päänsisäisen hyrrän kanssa. Mikä ihme nyt on, että aikuista riepoo ja näin rankasti? Joo joo ja kyllä, päivään sisältyi nyt enemmän kiusaa kuin yleensä: puntittomuus, pienemmät kalorit, liikaa virtaa, tuskaista istumista, hankalia työsattumia, noloutta ryytteisistä vaatteista, napakkaa päänsärkyä lyhyistä yöunista, tympäisyä kylmenevästä kelistä, sitä sellaista rataa. Mutta kuinka suuren osan tuosta kaikesta olisi ihan pienellä asenteen korjauksella saanut äkkiä kuntoon? Jos olisi osannut jarruttaa ajatusten karkaamista vanhoille reiteille, olisi ajatuksille katabolioista nauranut ja sukkahousut kiskaissut lahkeesta ja askarrellut niistä vaikka tontun työpöydälle?

Näin sitä kuitenkin neiti kortisolin karttaja saikin kerralla kunnon overdosen, mutta täytyy kehaista, että ennen olisin vain antanut mennä koko persmäen alas. Nyt kuitenkin osasin kasata itsestäni jotakuinkin ihmismäisesti takaisin ja päästä "omaan moodiin". Vapaa kuuluu salielämään, ja jos puntittomuus tekee näin tiukkaa, niin sitä pidetään sitten jo toinen mokoma päivä perään. Mikään asia ei saa olla niin tärkeä, ettäkö sen vuoksi pitäisi pilata kaikkea muutakin ja kaikkien muidenkin päivää ja oloa. Mölyn saa kyllä pölläyttää vatsastaan, mutta sen voi nakata lattialle eikä toisen niskaan. Tai vaikka olisi kuinka nälkä tai väsy, niin kyllä niiden kanssa voi tulla hetkellisesti toimeen. 




En siltikään tässä tiedä, onko liian aikaista kääntymisillään retostella, sillä vastoin kaikkia terveyden lakeja olen tällä hetkellä kyseenalainen hiusväri päässä. Sen huuhtelu on tässä vielä edessä, joten on parasta siirtyä julkaisemaan tämä postaus ENNEN sitä pyykkihetkeä - päivää kun on vielä jäljellä.

Mutta silti, OIKEIN HYVÄÄ JA JUURI SITÄ ihan kaikille. Ihan oikeasti.

maanantai 20. lokakuuta 2014

ojentajista lyhyt paasaus.

Lihasmassa kasvaa jokaiselle tasaisesti, joka vain pelaa tiettyjen pelisääntöjen mukaan, eli treenaa tarpeeksi kovaa ja siististi, pitää edes suunnanmukaisesti huolen, että energiaa saa pikkuisen enemmän kuin kuluttaa (ja mielellään kiinnittää huomiota proteiinien määrään) ja lepää välillä. Tällöin lihasta saa kasvatettua joka puolelle kehoa ja voi olla perustyytyväinen kehiittymiseen.
Sitten, kun tahtoo harrastaa varsinaista kehonrakennusta ja on jo sen verran saanut pohjalihaa rakennettua, että kehon luontainen taipumus ja kropan malli alkavat erottua, voi alkaa viilata tarkemmin, miten haluaa treeniänsä kohdistaa ja missä lihaksissa etenemisen soisi olevan vilkkaampaa.


Itsellä ainakin ojentaja tuntuu olevan sellainen paikka, että mitään ei tapahdu, ei pahallakaan. Ympärysmittaa on onneksi pehmentymisen myötä tullut ja hauis on oletettavasti pitänyt omalla kasvullaan huolen myös mittanauhan venymisestä, mutta ojentaja itse tuntuu vain roikkuvan turistina mukana. Olen jo kahden viime ohjelman aikana yrittänyt tehdä ojentajille lyhyitä ja raskaita sarjoja, jotta kaivattua kasvua tulisi. Tulokset ovat toki parantuneet, mutta varsin hitaasti. Onhan sekin totta, että sentinkin lihasmassan lisäykseen menee valtavasti aikaa, saati, kun niitä samojen senttejä soisi tulevan ympäri kroppaa (voi pakarat pakarat!!). Silti tuntuu, että tahtoisi vielä kaivaa esille keinoja, millä edistymistä saisi aikaiseksi.
Siinä ojentajista ja niiden kurmottamisesta mallia...

Omalla löysin ojentajaliikkeistäni sen ongelman, että olen tiedostamatta huomannut karttavani liikkeitä, missä ojentajalle tulisi rasitusta alhaalta ylöspäin suuntautuvissa liikkeissä. En siis ole juuri tehnyt tai pitänyt tehdä liikkeitä, kuten scull crush tai ranskalainen punnerrus penkillä. Viime ohjelmassa oli viimeisenä liikkeenä ojentajapunnerrus niskan takaa alhaalta taljassa, mutta sekin junnasi tulosten mukaan koko ajan paikallaan, eikä potkua siihen oikein ikinä löytynyt. Ojentajani ei siis ole oletettavasti saanut tarpeeksi ärsykettä eri kulmista tulevilla liikkeillä. Nimensä mukaisesti TRISEPS - eli ojentajalla on kolme päätä, joita tulisi kiusata mahdollisimman monista eri kulmista.


Olen siis saanut kasvua aikaiseksi perusmassaliikkeillä, eli enää ei kädet  näytä samanlaisilta naruilta, kuin vielä männä keväänä. Nyt kuitenkin yritän tässä ohjelmassa ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä myös niitä inhokkiliikkeitä. Eli repikööt takana roikkuva taljannaru vaikka kuinka hiuksia, niin sitten vaikka huppu päähän ja kiskomaan. Myös ranskista mietin kapeanpenkin tilalle. Tosin se on niin herkullinen liike, ettei millään raaskisi jättää pois…..just ja näin. Juuri nämä mietteet ajavat siihen, että kohta mennään taas lemmikkiliikkeillä ja unohdetaan se, mikä on tavoite! Eli kallonmurskausta vaan ja kuuntelemaan, kuinka paidan hihat repeää :) !

Ihanaa oloa kaikille!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Auttaisko ikäänkin...

Reissu ihanan Sannan tykö on siis takana ja muutama päivä omaa kotilomaa pistelty eteenpäin. On tehnyt ihan hyvää saada tehtyä joitakin kotona roikkuneita asioita pois tieltä, kuten nyt viemärien puhdistusta, kaappien siivousta, pihan laittamista talviteloille, sellaista pientä. Toki olen herkutellut myös kotikontujen pikku kaupoilla, joihin ei yleensä tahdo arkena keretä, koska ne menevät useat kiinni, ennen kuin on itse vapaalla jalalla.
Siinä treenivaatekaappi onnellisesti levällään! Tässä vaiheessa siivousta alkaa aina tuska, pitääkö tämä kaikki survoa vielä takaisin.... SPR:n kirppis kiitti ja kumarsi :)

Nyt on kuitenkin mieltä pitänyt virkeänä uudet kuviot treenien ja treenilitkujen suhteen. Uusi ohjelma tuntuu erittäin mielenkiintoiselta ajaa sisään! On ollut aivan mahtavaa kirmata salille kartan kanssa ja päästä kohta kohdalta navigoimaan, että mitä seuraavaksi. Ensimmäinen viikko tuo vasta alkupuraisua ja sitten vasta pääsee viilaamaan toistomääriä ja tarkastamaan sarjapainot kohdilleen. Ja yhä jatkan progressiotyyppisesti, eli pian sitten lisäämään aina höykäyskin lisää tiettyihin liikkeisiin. 
Siinä on litkut vieressä odottamassa.

Mutta niihin juominkeihin. Bio signaturessa pääsimme iloksemme toteamaan, että vatsa on nyt kunnossa ja imeytyminen toimii näillä apukeinoilla, mitkä ovat käytössä. Sen toki kertoo myös painon tasainen nousu. Eli nyt proteiini ja ravinteet todella jäävät kehoni käyttöön, eivätkä vaiin kulje läpi,, tai jää ällöttävimmillään käymään ja mätänemään suolenmutkaan. Sillä sitähän se ruokamassa siellä jokaisen kohdalla alkaa tehdä, mikäli se joutuu seisoskelemaan paikallaan liian kauan, eikä vatsassa entsyymit ja hapot ole päässeet sitä tarpeeksi marinoimaan. Tästä edistyksestä kertoo myös se, että enää en tarvitse yli 3000 kilokaloria tavaraa päivässä, vaan olen voinut pudottaa ruokamäärää jo tuhannella kalorilla. Nyt tuntuu oikein sopivalta, ja ruoan määrän syklittelyä aletaankin tehostaan treeni- ja lepopäivien mukaan.

Pääsemme siis etenemään suplimentti puolelle,  kun voimme olla varmoja, että ainekset iimeyvät eteenpäin. Nyt otetaan järeämpää hifistelyä juomiin siten, että veden seasta alkaa löytyä sopivia määriä eaa:ta, bcaa:ta, sitrulliinimalaattia, l -karnitiina, l-glutamiinia, kreatiinia ja suolaa. Kaikilla näillä on omat määränsä ja hetkensä, milloin ne nautin. Tämän kaiken kemian on nyt uutena elementtinä kuljettamassa perille osmopure. Eli tämä mannisen huippunopeasti imeytyvä hiilihydraatti nappaa nyt kaikki aminohapot takapenkilleen ja kuljettaa ne pikapikaa soluille käyttöön. Jo nyt olen voinut huomata treeneissä merkittävän eron, kun olen saanut lainakäyttää kaapistamme löytyvää osmopurea juomassa - jaksaminen on aivan eri luokkaa ja järkyttävältä kuravedeltä maistuva juoma saa edes pienen, pikantin makeuden itseensä. Nyt tämä kombo ainakin tuntuu toimivan, eikä vatsa ärise yhtään.




Näitä kaikkia kemistin aineita sain onneksi tilattua näppärästi aminopörssistä - ja jälleen huippupikatoimituksella. Eli pistin toissapäivänä torstaina tilauksen liikkeelle ja sain noutaa paketin seuraavana päivänä -KIITOS!! He kenties jo tietävät malttamattoman luonteeni, kun kerran olen kuullut, että treenijuoma kaipaa terästystä, ettemme ala syödä lihasta, olen täysin varma, että katabolia jyrsii lihaksia ja keho tuottaa pelkkää rasvaa, kunnes saan asiat kohdilleen ;) Eli kiitos tästä. Ja myös koodista, jolla teidänkin kannattaa suurella liputuksella käydä tilaamassa samaa osmopurea (en saa tästä mitään provikoita ;) ) oma pötikkä. Eli tilausvaiheessa, kun kenttä kysyy alennuskoodia, kirjoittakaa siihen blogi10, niin alennus päjähtää loppusummaan.
Kiitos, näillä mennään!

Nyt on vileä pätkä selätettävänä päivää, joka on lapsuuden vuosista vaihtanut rooliaan ihanasta herkuttelusta ja pitkästä odotuksen täyttymisestä aikuisvuosien jokavuotiseen tuskaan ja läpikäymiseen. Todetkaamme, että huomenna siihen on taas tasan vuoden verran kaikista eniten aikaa, ennen kuin se kohtaa uudelleen.

Hyvää synttäriä minulle.


torstai 16. lokakuuta 2014

Uusi lukkari lomalla? :)

Ihana reissu Jyväskylään ja Tampereelle takana. Sanna Eloranta oli yhtä kultainen ja kannustava kuin aina ennenkin. Miten voikin yhdestä vajaan tunnin näkemisestä saada itselleen taas niin paljon jaksamista ja voimaa? Tuntuu, että haluaisi vain ottaa hyvän asennon sohvalla, pistää viltti jalkojen päälle, ottaa kulho poppareita ja olla vain kuulolla. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen optimal performanceen ja biosignatureen.
Nyt tuli jälleen uusia juonia, tällä kertaa treeniin liittyvien lisäravinteiden suhteen. Nyt, kun vatsan hoitoa ja kuntoutumista on tehty ja siinä edistytty onnistuneesti, voimme keskittyä enemmän ravinteiden kulkeutumiseen lihaksiin. Vielä pitää tehdä omaa lisäselvitystä ja turvallisia googletuksia, mutta palaan pian asiaan, mitä mömmöjä ja pulvereita lisäainenörtti tällä kertaa saa ruodittavakseen :)

On the road.

Ikeassa tahtoo tahtoo...


Fressillä pikaista posettelua :)


Lisäksi bodarin vuosilukkarissa alkoi jälleen uusi jakso. Eli kuin koulussa konsanaan, myös salimaailmassa voi ja kannattaa välillä päivittää lukujärjestystä ja vaihtaa aineita toiseen. Tällä toki tarjoitan uutta treeniohjelmaa, mikä olisi suositeltavaa vaihtaa noin 8 - 12 viikon välein. Vaihtovälin tiheydestä on toki montaa koulusuuntausta, mutta reilua paria kuukautta pidän itse itselleni sopivana vaihtovälinä. Tässä ajassa keho kerkeää jo aika hyvin ottaa ohjelmasta irti kaiken sen, mitä se tarjoaakin. Progressioliikkeissä yleensä viimeistään näissä ajoissa alkaa etenemiselle tulla seinää vastaan ja usein huomaan etenkin apuliikkeiden jopa junnaavan paikallaan.


Eli uutta kohti! Nyt on tarkoitus vaihtaa vähän sähäkämpään treenityyliin, lyhentää taukoja ja ottaa saman treenin sisään sekä lyhyitä voimasarjoja että pidempiä pumppailuja. Jako tulee olemaan yhä kuusijakoinen, sillä toinen vaihtoehtoni, eli kaksijakoinen, tuntui nyt omalle päälle jotenkin tylsältä ratkaisulta. Olen muutenkin nyt kahden viime ohjelman aikana tehnyt n. kolmea lihasryhmää per treeni, jotenu nyt tekee mieli eriyttää.

Jakoa olen miettinyt seuraavasti:
1) Selkä, vatsat
2) Olkapäät, ojentajat
3) Takareidet, pohkeet
4) Pakarat, hauis
5) Rinta, olka 
6) Etureidet

Tässä on vielä vähän mietintää sekä järjestyksessä että siinä, haluanko pienille lihaksille juuri tätä jakoa. Mutta tällä lähden ainakin liikkeelle ja katson, miltä tuntuu.
Uutena aion myös jokaiseen treeniin aloituksen pidemmällä pumppisarjalla kyseistä lihasryhmää. Pääliikkeet odottaisivat seuraavana ja lihas olisi jo valmiiksi lämmin suoritukseen. Eli  esimerkiksi takareisipäivä lähtee liikkeelle kahdella sarjalla reisikoukistusta, mistä edetään maveen. Toki tässäkin tyylissä teen huolelliset lämmittelyt myös pääliikkeellä. Sitten treeni jatkuu sarjoilla täydennysiä, ja loppuun supersettejä (molemmille lihasryhmille) sekä pudotussarjoja, riippuen päivästä. 

 Tässä vaiheessa olen vielä itse oman ohjelmani säätäjä, joten jos ei tunnu hyvältä, niin vaihtoon vain!


Palailen siis asiaan, miltä uudet kuviot maistuvat. Nyt lähden jatkamaan vielä viimeisiä pätkiä lomasta nauttimisesta, sillä vaikka sille ei tuntunut olevan yhtään mitään tarvetta, niin nyt kun oikein ajattelee, ovat laiskat aamut tuntuneet sittenkin olevan enemmän kuin paikallaan…

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kuntomaailmaa ja keksiä...

Mikä kovapäähän sitä aina vaan on, kun ei meinaa muistaa ja tajuta, että vaihtelu tekee AINA aivan järkyttävän hyvää? Eli aivan mainiota aikaa ollut taas keskisessä Suomessa, vaikka kuinka aluksi tuntui raskaalta pistää taas omaisuus kasaan ja lähteä rullaamaan sitä liikkeelle. Kaiken sen roudaamisen on jo tehnyt sen verran monesti, että pitäisi vaan luottaa, että kaikki menee painollaan ja loksahtaa paikoilleen. Sen verran olen jo oppinut taipumaan ja unohtamaan, että joka ikistä pulveria ja putelia ei tarvitse raahata mukanaan, vaan vaihtelu tekee hyvää niissäkin. Silti ruoka kyllä meinasi maistua hailakalta, kun omat mustapippurit jäivät ärisemään Kokkolan kaappeihin... ;)




Mutta perusmenolla Jyväskylän maanantai, eli heti aamusesta harjulle! Ja nyt VIIMEIN annoin lenkkarille luvan lentää, eli otin juoksua - - - voi että kun se tuntui ONNEKSI hyvältä!! Olen kuitenkin alkanut vähän jopa pelätä koko aerobista ja etenkin juoksua, mutta ihan yhtä lailla sitä jaksoi jalka nousta ja itse juoksu tuntui jopa mukavalta. Ei siis tullut ahdistavaa oloa tai muistoja vanhoista, kurjista ajoista.

Ja kyllä, nyt annoin itseni sortua ja kunnolla, eli Harjun portaat juosten ylös - sain muistutuksen siitä, että minulla on oikeasti myös takareidet :)

Sitten puurot ja lompsista kuntomaailmaan. Se ihana, hivenen räihnäinen tunnelma odotti juuri yhtä mukavana, kuin mitä muistikin. Ja parasta, että kesäinen penkkivarmistajani oli myös paikalla ja hän muisti minut :) Juttu jatkui tasan siitä, mihin se silloin jäikin. Kiitos loistavasta treenistä ja ihanasta vastaanotosta!!
Aivan loistoprässi!
Treenipuolella tein hyvästelyjä vanhalle ohjelmalle, eli vielä kerran alakroppaa läpi rest-pause tyylillä. Tätä päivää tulee kyllä ikävä. Kuntomaailma oli tässä treenissä joko lynkkaamassa itsetunnon maanrakoon tai puolestaan helpottamassa raudan siirtämisessä, riippuu täysin katsantokannasta. Nimittäin sen verran tahkeampia liikkeiltään ja omalta perusmassaltaan ovat nämä tecnogymin neuvostolaitteet, että esimerkiksi ylläolevassa loistoprässissä ei tarvinnut laittaa kuin 40 kiloa rautaa, niin johan alkoi kelkka tulla lupaavaa kyytiä kohti naamaa :D Reiden ojennuksessa puolestaan jouduin ottamaan painopakasta koko nupikan pois ja veivata pelkällä taljalla - ja polte oli vallan mainio.

Muuten Jykylässä perus kauppoja, yllättävän nihkeässä tarjonnassa olevia kirppiksiä ja pientä superfuudi leivontaa. Mutta kun ruokavalio sanoi, että olisi tilaa yhdelle keksille... ... ...


Tälle pikku makupalalle paljastan reseptiä myöhemmin, mutta nyt pitää saada unta kuulaan, että ja jaksaa olla kiemurtelematta huomenna pihdeissä. Vähän jänskättää, onko kaikki lisäys ollut pelkkää flusua ja mitä kortisolit sanovat, eli toivotaan toivotaan...

Niin ja hei se ruokapaikka Tampereella on yhä hakusassa!



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Liikkeelle lompsis!

Loma ja Jyväskylä. Nämä kaksi ovat olleet jo jonkin aikaa sidottuina toisiinsa, ja mikäpä siinä. Välillä on ihana päästä vähän tuulettumaan, käymään kunnon kaupoissa ja kirppareilla kiertelemässä ja etenkin harrastamassa saliturismia ) Nyt siis istun juhtavuoren selässä matkalla kohti keskistä Suomea. Alunperinhän ja kaikkien haavekuvien mukaan minun ei pitäisi tällä hetkellä notkua lainkaan ahdistuneena auton penkillä, vaan kirmata pitkin expojen messualuetta ja rynniä välillä katsomoon kannustamaan kisaajia. Eli näin siis kävi, ihan omasta, erittäin vastahankaisesta ja katkerasta päätöksestä, expot jäivät tällä kertaa väliin. 


Auton studio on kuitenkin ladattu niin hyvään toimintavalmiuteen, kuin  mitä nyt voi vaatia keskellä ei mitään ajavalta, antennittomalta autolta. Puhelimien kentistä ei Perhon ja Kivijärven korpien alueella juuri ole tietoa, mutta kun tarpeeksi sinnikkäästi pitelee puhelinta katon rajassa, saattaa väillä saada aallon harjasta kiinni. Onneksi en liikaa tiennytkään etukäteen, mitä kaikkea pääsen mahdollisesti missaamaan. En esimerkiksi (onneksi) ottanut etukäteen tarpeeksi hyvin selvää, keitä kaikkia Nicolen skaboiihin oli tulossa. Mukana oli esimerkiksi nimiä, joita olen seurannut Ruotsin ja Norjan puolen kisaajista. Lisäksi messualuepostauksia tuli monilta tutuilta nimiltä, joita olisi ollut mielenkiintoista päästä tapaamaan. 

Tuossa äsken salilla expoja haikaillen...


Mutta kuten monessa tuutissa toitotettu, kisoihin osallistuminen, niin lehteriltä kuin lavalta, on aivan järkyttävän kallista lystiä. Vaikka  kuinka yritimme miettiä Jyväskylän reissun yhdistämistä ja muonien preppaamista, pääsimme toteamaan, että reissu tulisi aika suolaisen hintaiseksi. Tampereellakin on kuitenkin käytävä tiistaina, ja sitä emme kumpikaan halua missata missään tapauksessa. Itse olen ainakin odottanut Sannan tapaamista ja pihtien venyttämistä enemmän kuin expoja konsanaan!

Vaikka olisihan se tosiaan mieletöntä olla mukana humussa. Eilen olisi ollut hienoa nähdä,, miten Sara ylsi tämän kerran kunnon mukaan piirun verran Virmajokea paremmalle sijalle. Kille Kujala joutui puolestaan taipumaan Wileniuksen pojalle, jota ei kieltämättä enää samaksi CBBn aikojen kreikan patsaaksi tunnistaisi…. kaikkea se tekee. Mutta fysiikka oli hänellä upea jo puhtaina aikoina, joten samaa saattoi olettaa nytkin. Bikinipojissa olisin liputtanut Veikan puolesta, mutta fastin tiimi jyräsi kuitenkin tässä.

Tänään onkin sitten niin monta nimeä seurattavana ja osasta onkin jo tulokset tulleet. Niitä pääsee ruotimaan sitten myöemmin, mutta eniten ajatuksissaan jo samaistuu ihan jokaisen kisaajan iltafiiliksiin, kun urakka on saatettu päätökseen ja sijoituksesta huolimatta saa pitää itseäään voittajana! Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, näin se on. Liikaa on päässyt joidenkin kisaajien kohdalla seuraamaan esimerkiksi heidän facen päivityksiä, joissa viimeistelyn loppusuoralla olevia miehiä vanhat "ystävät" kouluvuosilta parhaimmillaan homottelevat ja sanovat koko touhun olevan likkojen puuhastelua. Selväpä se.. He ovat sitten hyvät, ja tekevät saman perässä. Saati, että kiitos vaan kovasti, jos tämä puuhastelu on tosiaan likkojen touhua, sillä siinä tapauksessa me likat ollaan aika tekijöitä!

Tuoretta kuvaa :)

No mutta, nyt pitää vapauttaa linjat seuraamiselle. Luvassa on vielä kamojen räjäyttämistä (niitä on aivan hermottomasti, ja voin silti paljastaa, että mukana ei ole kuin yksi tavallinen pitkähihainen paita!), iltakävelyä ja venyttelyä pienen kaksion lattialla. Niiden kamojen keskellä. Ja hei jos joku tamperelainen osaisi suositella HYVÄÄ ja LAADUKASTA lounasbuffepaikkaa keskustassa, missä saisi oikeasti kunnon salaatin ja laadukasta proteiinia? Ottaisin tiedon vastaan (sekä lounasseuran kolmen aikaan ;) ) hyvillä mielin vastaan :)