perjantai 30. tammikuuta 2015

Selkää ja jupinaa.

Selkä on uudessa treenikierrossa käsittelyssä kahteen kertaan. Ensimmäisenä päivänä se on parina hauiksen ja vatsojen kanssa seuraavalla tavalla:

Pulldown talja naru 2 x 15
Kulmasoutu 45 astetta 2 x 6 - 8
Kulmasoutu 90 astetta 2 x 8 -10
Ylätalja leveä vipuvarressa 3 x 8 - 10
Alataljasoutu vipuvarressa 3 x 10 - 12
Hauiskääntö vuorotahtia kp 3 x 6
Hauiskääntö scott 2 x 10 - 12


Kulmasoutuyhdistelmä kahdesta eri kulmasta on todella mielenkiintoinen tuttavuus. Tällä haetaan selän pääliikkeelle kahta eri ärsykekulmaa. Aluksi tehdään huolellisten lämmittelysarjojen jälkeen kulmasoutua tangolla ns. normaaliin tapaan siten, että tanko menee reisien myötäisesti. Tätä kaksi kovaa sarjaa. Sen jälkeen otetaan tangosta rojua pois ja jatketaan kulmasoutua siten, että ollaan vahvassa etukumarassa ja vedetään tankoa pystysuoraan lattiasta kohti rintaa. Näin saadaan yläselkää työskentelemään. Tässä liikkeessä huomasin itse, että ei kannata ainakaan vielä näillä taidoilla ja massoilla olla isoa lastia tai matalia toistomääriä. Itsellä ainakin voisi yläselkä ja olat ottaa damagea, jos alkaisin heti alkuun tähdätä kuuteen toistoon. Siksi kaksi vähän pidempää sarjaa.

Kulmasoutu on liikkeenä itselle kuitenkin aika hankala saada osumaan, joten tämä parivaljakko varmaan hakee tuntumaa vielä pitkään. Remmit ovat aina käytössä, kuten myös vyö, ja ne ovatkin antaneet mahdollisuuden siihen, että liikkeet menevät kuitenkin jo enemmän itse kohdelihakseen, kuin että kaikki voima ja hyöty katoaisi käsivarsien ja otteen heikkouteen.


Blogimaailmassa itseä on hivenen alkanut tympäistä tietty tuotteistuminen. Sinäänsä asioiden esittelyssä ei ole mitään pahaa, eikä liioin sponsoroinnissa. Teenhän tuotteista kuvailuja itsekin. Jopa edellisessä bloggauksessani esittelin osmopurea. Tämä on kuitenkin tuote, mitä käytän ihan omasta tahdosta,  ja jota tilaan samalla tahdolla aminopörssistä. En esittelisi mitään kökkömaltoja, joita en itse käyttäisi tai tilaisi.
Oma linja on seistä täysin yritysten ja asoiden puolella. Jotenkin tässä kaikessa vain havahduttaa, kun "tuttu" bloggaaja, joka vaikka on aina julistanut kiinteän ruoan perään, onkin yhtäkkiä ottamassa banaania pois ja pistämässä juomia tilalle. Tai sitten muroja syömätön on kuvissa iloisesti aamumyslien kanssa, vaikka oikeat puurot ovat oletettavasti hautumassa sivummalla.



Toisaalta on hyvä, että näiden blogien alussa on tavannut lukea, että teksti on tehty yhteistyössä jonkin tahon kanssa. Kuitenkin silloin, kun se ei oikein istu bloggaajan omaan ajatusmaailmaan, alkaa jostain syystä tympiä.

Mutta tämä on taas tätä omaa. Mitä ihmettä se minua nyppii? Kateuttako kenties? Itse en sanoisi näin, koska yhteistyökuviot vaativat todella paljon työtä myös bloggaajalta. Kirjoittaja saattaa joutua näkemään todella paljon vaivaa ja käyttämään aikaa työhön, josta palkkana voi olla muutama hassu näytepullo.
Ja joskus toki myös bloggaaja saattaa testauksen jälkeen huomata, että ko. tuote onkin ihan ok, vaikka ei sitä olisi ennen kannattanutkaan.

Ehkä tässä jurppii vain se, kuinka mainostajat luikertavat itsensä jokaikiseen paikkaan. Ennen blogeja sai lukea vain sillä ilolla, että jokainen kirjoittaa vilpittömästi omista jutuistaan. Nyt puolestaan joutuu olla varuillaan, että minkä korporaation lehmä missäkin asiassa on taustalla. Tämän on huomannut muutenkin nettimaailmassa: jos katson zalandosta jotain puseroa, niin sama pusero vilkkuu heti perään mainoksena facebookin sivulla. Oletteko huomanneet tämän? Tai kun googletat vaikka jotain rahkapurkkia, on se kohta mainoksena juuri sinun youtubessa.


Iiik!! Eikä näy niken merkkejä.
Vaan eipä tämä ole itseltä mitään pois, Tämä on kuitenkin nykytapa mainostajille saavuttaa kohdeyleisönsä. Kenties olen niin jo vanhempaa ikäluokkaa, että mainokset olivat rehellisesti ÄMTEEVEEllä beverly hilssiä katkomassa (nyt kerkeää juosta käymään jääkaapilla, hopi hopi! Ei, joko se jatkuu??!!) tai Suosikissa just osittain sen Hansonien jutun välissä, ettei sitä saanut leikattua tasaisesti irti.

Näissä merkeissä :)


torstai 29. tammikuuta 2015

Hyvää voi saada ilmaiseksi!

Pika pikaa päivitys, ennen kuin lähden siirtymään kampaajalle tekemään tälle epätoivoiselle kuontalolle jotain --- jotain! Tänään on optimal performancella ilmainen webinaari liittyen voimaharjoitteluun. Webinaari on kohdistettu edistyneemmille, mutta siitä saa varmasti kaikki irti jotakin. Sisällöltään webinaari tulee kattamaan seuraavia asioita:

1. Miksi voimatasot eivät nouse?
2. Miksi lihas ei kasva?
3. Treeniä takana vuosia, miten nostaa homma ”uudelle tasolle”?
4. Mistä tietää, että treenaa liian vähän / väärin?
5. Mistä tietää, että treenaa liian kovaa?
6. Olen jäykkä, miten parantaa liikkuvuutta?
7. Miten paljon treeniä (oma laji + oheisharjoittelu) minä kestän?
8. Miten muu elämä (stressi, uni, työt, jne) vaikuttaa treeniin?
9. Jos koventaa treeniä, mitä pitää tehdä muille osa-alueille?
10. Mitä hyötyä valmennuksesta on?
11. Sinun kysymyksesi, heitä kommenttiosioon?

Webinaaria voi seurata livenä rekisteröitymällä kuuntelijaksi täältä, tai sitten bongata myöhemmin vaikka youtubesta.

Suosittelen lämpimästi!


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Varsin arkinen postaus.

Elämässä tuntuu olevan hetki, joka on omistettu ihan tavalliselle arjelle ja sen pyörittämiselle. Kaikkea tuntuu värittävän ainakin itsellä kelien seuraaminen, sillä Suomen talvi on tällä erää päättänyt sahata päättömästi laidasta laitaan. Jäätä kertyy vanhan päälle ja joka paikkaan pyöräilijä saa taas mukavia temppuratoja kulkureittiensä varrelle. Mutta kun aamulla kello soi, se on vaan hypättävä uskollisen "rakelin" selkään ja lähdettävä, näytti se tie miltä tahansa....

Mutta että arkea. Treenissä ohjelma tuntuu hyvältä, ruoat punnitaan ja pyykki pyörii. Mielenkiintoiset artikkelit ja julkaisut seuraavat toinen toisiaan ja istuskelen yhä pitkiä toveja koneella sanakirja piste orgin kanssa ja pänttään tietoa terveydestä ja ravitsemuksesta. Sitä rataa, eli perusmeininkiä.



Mutta onneksi muutakin mietettä, ja paljon. Usein tulee ajateltua, että jos elämääni seuraisi vain näiden tekstien kautta, niin minua voisi pitää aika fitness-kilahtaneena. Että en tee mitään muuta, kuin hyppään salilla ja luen alan julkaisuja. Välillä pysähdyn aina samojen peilien eteen ottamaan selfien, ja se siinä.
Eli minulle kuuluu kyllä kaikkea muutakin.  Epämääräistä Tekemistä, ystävän näkemistä, shoppailua, töitä, uudelleen löydettyä lepoa. sen sellaista.  Järjetön hiuskriisi sai valtansa, kun pääsin toteamaan, että posket ottavat kaiken kasvuärsykkeen ja naama alkaa näyttää isolta. Nyt siis pitäisi saada kehitettyä itselle kampaus, mikä saisi kasvot näyttämään edes hitusen pienemmiltä. Ehkä jonkinlaista kevennystä, ettei hiukset vain valuisi molemmin puolin tylsinä alas...?

Sain myös laatia mielenkiintoisen tekstin vaiheistani optimal performancessa ja Sanna Elorannan valmennuksessa. Pistän tästä teille piakkoin vähän lisatietoa :) Kalorien pyörittelyä ja makrojen vaihtoa mietiskelen ja yritän myös saada otettua kuvat ruoista, jossa saisin kasaan toivotun postauksen ruokavaliostani.

Mutta nyt, hiusalan gurut astukoot esiin ja esittäkööt mielipiteensä! Sillä välin tämä nainen siirtyy tuttuun tyyliin kotiin, syömään, treenaan ja sitten tekemään kaikkia niitä X-asioita!


tiistai 27. tammikuuta 2015

Sinne lähtivät rautakiekot...

Uuden ohjelman pakarapäivä on osoittautunut varsin, sanotaanko, haastavaksi päiväksi. Olen tottunut siihen, että jalkapäivinä tehdään, eikä meinata. Kaikki lihakset ovat mukana ja tuntuma on kunnollinen. Juu, onhan se ollut tuntuvahko, nimittäin reisissä. Mutta nyt, kun tähdätään sinne ikiunesta heräteltäviin pakaralihaksiini, alkaa tuntuma olla vain herttainen haave.

Pakarapäivän ohjelma näyttää tältä:

Pakarapotku taljassa 2 x 15 lämmittelyksi
Sumokyykky smith osatoisto+kokotoisto 3 x 6
Hyvää huomenta 1 x 15, 12, 10, 8
Joustokyykky 3 x 10 -12/jalka
Pakarat pallolla 2 x max/jalka




Esimerkiksi sumokyykyssä huomasin, että puserran liikkeitä kaikella tarmolla vain ja ainoastaan reisillä. Sumokyykyn asentokin on jo sellainen, että voisi kuvitella pakaroiden tekevän muutakin, kuin vain roikkuvan lantion alla ja odottavan ilmaista kyytiä ylös alas. Mutta näin se vaan omalla kohdalla on. Tottakai jotain pientä jännitystä gluteuksiinkin tulee, mutta että NE tekisivät pääosan työstä, niin ei kyllä. Huomaan saavani etureidet jomottamaan sumoilussa oikein kunnolla, eikä alaselkäkään taida ihan osattomaksi jäädä.

Keskittyminen on siis nyt varsin tiukkaa liikkeissä, ja lisäksi treenipainot tippuivat aivan naurettaviin lukemiin. Vaikka kuinka olen itse julistanut sitä, että painoilla ei ole mitään väliä, niin pumpatessani alkuun pelkällä tangolla ja saavani juuri tehtyä kasit, oli tunne aika hämmentävä. Huomaako kukaan.... Mutta pääasia, että kaiken räpellyksen ja yrityksen jälkeen selkä oli ensimmäistä kertaa hiestä märkä pelkästä ajattelun määrästä ja tunne pakarassa edes vähän erilainen kuin ennen.

Näitä pakaroita säästetään myös kaikesta muusta turhasta liikunnasta, mikä passaa näillä pakkasilla itselle varsin mainiosti. Liikunnan vähentäminen minimiin on edistynyt valtavan hyvin ja nyt istumalihasten treenaaminen itse toiminnassa, siis ISTUEN, alkaa sujua jo varsin tyylillä.

Muistakaa nyt itse kukin tunnustella, meneekö treeninne oikeasti kohteena olevaan lihakseen, eikä pelkästään hyvin hermottuneet lihakset ota kaikkea rasitusta vastaan. Muuten olette tekin kohta jumppaamassa takkatulen ääressä ja jännittelemässä itseänne kassajonossa JUURI SIELTÄ ;)


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Selkää ja sille peitettä.

Toinen selkäpäivä on ajoittunut sunnuntaille ja siinä ovat mukana myös olat. Itseasiassa koko päivän setti alkaa olkien osuudella, mikä on todella mukavaa vaihtelua. Muutenkin sunnuntaille on taas mukava, tuntumatreeni, johon riittää juuri pyhäpäivän yleensä hailakampi fiilis ja räyhänhenki, kun mitä lauantailla on tarjota etureisille. 

Setti pyhille näyttää seuraavalta:
Pystypunnerrus vipuvarressa 3 x 6
Yhden käden pystysoutu 3 x 8 - 10
takaolat talja + etuolat taljassa 3 x 10 - 12
Viparipoltot ala-asennossa 3 x max
Alataljasoutu 2 x 12 - 15
Kulmas. kp 2 x 6
Leuat kapea hammerote 3 x 8
Pullover penkillä kp 3 x 10 - 12
Pulldown naru ylhäältä +  alhaalta 2 x 15 - 20

Tämä on kaikkinensa aivan mahtava treeni alusta loppuun. Viparipoltot alhaalla on todella mielenkiintoisen tuntuinen, varsinkin, kun siinä saa olla yllättävän isot hanttelit kädessä. Liike on olemattoman pieni, mutta polttaa niin maan perusteellisesti. Näytän kieltämättä hivenen siltä, ettei tyttö taida oikein tietää,, mitä tekee, mutta tuntuma on pääasia. Selkien viimeistelijänä oleva supersetti puolestaan tuo mahtavan tuntuman. Siinä teen siis molemmat naruvedot seisten. Tyyli ei ole aivan perinteinen pulldown, vaan vedän narut ylhäältä lonkkien ohi taakse, ja alhaalta puolestaan pitkälle kainaloista. Näin saan aivan mahtavan, pitkän pumppisarjan tuoman tuntuman ja poltteen selkään alun raskaampien liikkeiden jälkeen. 

Olen muuten huomannut, että treenivaatteissa on alkanut toistua tietty kaava. Tykkään nimittäin pitää jalkapäivinä housuja, joissa on kapeat lahkeet. Parhaiten toimivat bia brazilin kapealahkeiset, sillä niissä jalat näyttävät edes vähän muhkuilta ja tunnen lihakseni paremmin. Jalat pysyvät myös lämpimämpinä. Lisäksi kyykkypäivinä yritän muistaa aina laittaa jalkaa longsdalen pitkävartiset treenikengät. Ne tukevat parhaiten koko jalkaterää ja nilkkaa, ja ovat kuitenkin samalla sopivan kovapohjaiset, jotta tasapaino ei hutju.
Uskollisen longsdalet - ovat olleet aivan huippuhankinta!

Rusheilla ei ole vielä kyykätty.

Yläkropan päivinä on puolestaan jalassa leveämpää lahjetta. Mukana on silloin aina myös pitkähihainen, jonka voin laittaa päälle, jos vilu yllättää. Muuten en yleensä tykkää treenata pitkähihaisessa, vaikkakin ne olisivatkin hyvännäköisiä. Toisaalta kuolauksen kohteena on jo pitkään ollut rush couturelta tai betterilta pitkähihainen, mutta kuinka tuollaista herkkupalaa raaskisi laittaa hikoiltavaksi…. ;)
Perus petterin shaped olisi aika kiva fit4youlta hommattavaksi....

Ja kun olisi vielä varaa, niin.... <3


Huomenna kurmottamaan jo jonkin verran hermottunutta taka-akselia, joten lähden jo katsomaan valmiiksi pillihousut ja nuuhkaisemaan longsdalejen sisään, tarvitsevatko ne kenkädödöä, vai menevätkö vielä :)

lauantai 24. tammikuuta 2015

Silmäkin lepää.

On ollut aivan ihanaa, kun on kyennyt ja saanut ajaa alas kaikkea turhaa liikkumista ja arjen hössötystä, ja alkanut oppia panostamaan lepoon. Päivä päivältä levon merkitys niin kehonrakennuksessa, kuin muutenkin jokaisen arjessa, on noussut itselle ihan uuteen merkitykseen. Olen huomannut jaksavani töissä paremmin, minulla on enemmän motivaatiota ja virtaa, ja treeneissä pystyy panostaa ihan toisella tavalla. 


Toki on myös tullut sitä, että huvittavasti ei enää jaksaisikaan tehdä kaikkea sitä, mitä ennen., tai yleensäkään tehdä hommiaan samalla apinan raivolla, kuin mitä yleensä; oli kyse sitten siivoamisesta tai ruoan laittamisesta. Kaikkiin niihinkin olen nimittäin saanut valjastettua varsin tehokkaasti kinesteettistä energiaa käyttöön. Iltaisin tuntuu aivan hassulta, kun siivouksen aikana heiluttelen rättiä rauhaisaan tahtiin, eikä keskupölkkärin tarvitse vetää voimaköysien roolia imuroinnin aikana ;) Kaikkea sitä oppii. 

Nyt onkin sitten ihanaisena suuntana antaa keholle pala kerrallaan lisää sitä, mitä se tarvitseekin. Tämän vaiheen väsymyksen tunteita ei tarvitse miettiä, sillä jo kesällä Sanna ounasteli, että  kehonin alkaa reagoida juuri tähän tapaan, kun hellitän hieman. Sanna sanoi, että kilpirauhaseni saattaa "tilaisuutensa tullen" mennä sellaiseen moodiin, että alan tosissani tuntea myös väsymystä ja heikkoutta. Mutta toisaalta, kun tämän kaiken tekee rauhallisesti ja asken kerrallaan, ei suurta uupumusta pääse tulemaan, ja kohta jo lähtee mielummin kävelylle, kuin jää sohvalle istumaan. Tämä on minulle tuo ja sama. 

Verhotkin vaihtuvat...

...liki kaikessa rauhassa.


Pientä väsymystä siis on, mutta siihen on sekoittunut hyvä määrä motivaatiota niin töihin kuin salille. Uusi ohjelma tuntuu todella hyvältä ja jalat ovat kuntoutuneet todella hyvin, Jatkuvan kivun väistyminen on saanut stressihormonin toivottavasti laskemaan ja mieliala on sitä myöten parempi. Enää askelkyykyt ja tietyt yhden jalan varassa tehtävät liikkeet ovat vielä pannassa, mutta muuten oli tänäänkin ihanaisten etureisien vuoro. Etukyykkyä, hackia, vähän sovellusta yhden jalan askelkyykkyihin, hivenen prässiä. Siitä muodostuu pohja varsin mukavalle lauantaille :)

Ja tässä puolestaan lepää silmä.



perjantai 23. tammikuuta 2015

Penkkia ja purkkisotaa.

Oi, alaviistopenkki, kuinka sinua kaipasinkaan! Sain varikolta takaisin penkkipäivän, jonka jouduin laittamaan vaihtelun nimissä jäähylle hetkeksi aikaa. Viime ohjelmassa rinnan pääliikkeenä oli perus penkki mikä oli kieltämättä oikein hyvää vaihtelua käsipainoilla tehdylle penkille. Käsipainoilla progressiota kieltämättä tapahtui  paremmin kuin penkissä. Rautaa olisi jopa tullut lisää, ellei ongelmaksi olisi tullut se käppäripenkin kuuluisa ongelma: malmi kyllä liikkuisi, mutta miten ihmeessä saat hentoisilla käsivarsillasi nostettua tarvittavat möhkäleet aloitusasentoon? Muutaman kerran meinasin saada jötkäleet naamalle ja koko liikkeen muuttumaan sanan mukaisesti ojentajapuolen scull crusheriksi, joten päädyin hinkkaamaan pidempiä sarjoja niillä hantteleillä, mitkä sattui saamaan kammettua ylös.



Nyt pääsen jälleen tekemään alaviistopenkkiä tangolla, ja hyvältä tuntuu! Ainoana ongelmana meidän salilla tuo tuo varmistusrautojen käsittämätön puuttuminen! Eikä niitä ole luvassakaan, vaikka kuinka yrittäisi ripseään räpsyttää. Pitäisi varmaan kuulostella asiaa vähän enemmänkin muilta kävijöiltä (jos tohtisi), sillä uskoisin, että en ole ainoa, jota tympäisee jättää sarjat kesken vain sen takia, ettei halua rusentua rautojen alle…..


Lopun tekstin ulina on karkeasti kärjistäen suunnattu teille kaikille miehille. Ottakaahan siis nöyrä asento ja riiputtakaa päätä ja alahuulta jo valmiiksi. Mikä siinä nimittäin on, että teillä on jonkin ihme tarve saada varastoida tyhjiä kautta puolityhjiä purkkeja ympäriinsä? Ei ole yhtään kylppärin kaappia, missä ei olisi ainakin näennäisesti useampaa settiä deodoranttia tai shampoopurkkia. Ja kun niitä tunnustelee, ovat ne kautta linjan joko tyhjiä, tai niissä on kiusallinen liru pohjalla. Takimmaisissa on vielä lisäksi ällöttävä pölykerros päällä. Ja jos vielä kaivat, voit löytää varmasi jo useamman voltin sisältävää vuosikertapartavettä....

Sama toistuu jääkaapissa - light limua ei voi juoda loppuun, ellei uutta aloita rinnalle, vai? Ja tämä pätee siis ilmeisesti myös maitopurkkeihin? Varsinkaan kun maitoa käytä kuin kahvin värjäämiseen ja kerran viikossa aamuhiutaleisiin?
Vielä pääsemme vaatimattomassa avautumisessamme kaiken huipentumaan - lisäravinnekaappiin. Tässä vaiheessa vielä dieettaajaan lisäravinnekaappiin. Pelkästään illassa on 18 erilaista nappulaa nieltävänä (toisille tiedoksi, että nämä kaikki ovat ihan terveydenalan ammattilaisen hyväksymä kombo, ilmankin elää, mutta kun tahtoo panostaa itseensä, niin antaa mennä vaan turvallisin mielin). Siihen vielä  juomavärkit ennen, treenin aikana, ja jälkeen.
Siinä illan nappulat.

Näillä saan kasaan yhden juoman kolmesta.

Katsokaas, kun se on nyt siisti!


Kävin tänään käsiksi (yleensä en puutu toisten kaappeihin, mutta kun sama tyhjä c-vitamiini purkki tulee toistuvasti naamalle oven avatessa, alan jo toimia turvallisuuden nimissä) suplimenttikaappiimme ja heitin sieltä pois 25 tyhjää purtiloa ja putelia!! Harmi, kun en huomannut ottaa kuvaa siitä lasin ja muovin määrästä! Tadaa, tässä yllä lopputulos, mikä ei tullut ihan vähällä vaivalla.

Mutta kertokaas siis, miksi moinen? Eikö sitä tuotetta voi joko käyttää loppuun, yhdistää seuraavan purkin alkuun kuten pillereissä tai vain REHELLISESTI HEITTÄÄ POIS JOS EI ENÄÄ KÄYTÄ?? Tällä saralla naisen kosmetiikkahylly saattaa voittaa monpuolisuudessa, mutta myös laadussa, sillä ainakaan omasta hyllystä ei löydy kovin montaa diorin ripsiväriä puolikäytettyinä.

Mutta toisaalta, hymyhän siinä silti karehti huulilla, kun pääsin esittelemään työni jäljen toiselle."Voi katsos nyt, eikö olekin helppo ottaa pillerit ja pulverit, kun nämä on vielä luokiteltu kellonajoittain. Nyt sinun ei tarvitse iltaisin tuskastella, kun aikaa kuluu eri pillerien metsästykseen? Että etkö olekin onnellinen ja ylpeä? Räps räps?"

"Juu, hyvä. Ugh."

Siinä. Pieni, ytimekäs irtisaaminen kiitokseksi tulkittavissa. Nainen on onnellinen siitä, että mies on saanut jotain helpotusta ja iloa elämään, ja itse tuli kuin huomaamatta tehtyä toisen hyväksi aika kova urakka.

Eli näin kuvan mukaisestiko te miehet lopulta hoidatte ne purkkinne ;) ?

torstai 22. tammikuuta 2015

Keijun pissiä :)

Se puree, se puree! Enkä edes tässä tapauksessa hehkuta vain uutta ohjelmaa, vaan uutta lisäystä makroihini. Nyt ei puhuta mistään lisätyistä kaurapuurolusikallisista tai pähkinävoista, vaan mennäänkin vähän näkymättömämmälle puolelle. Kuten jo kirjoitinkin, tämän kerran lisäykset tehtiinkin treenin puolelle. Vanha, maustamaton kuraveteni, jossa tosin jo oli jonkin verran hiilihydraatteja osmopuresta, sai nyt vahvistuksen kunnon kädellä. Kitkerääkin kitkerämmät eaa ja bcaa saivat vahvistukseksi kolminkertaisen kauhan osmopurea, joten nyt ei makeuden kanssa ole ongelmia. Lisäksi, kun sain viimein metsästettyä kunnon bcaa:n, joka on maustettu luontaisesti ja edustaa nimeä wild berries, niin muutos juomassa on aivan valtava!

Ennen se meni näin.

Nyt salilla ollessa tuntee olevansa kuin lapsi mehuretkellä! Juoman tuoksu on pelkästään aivan huumaava ja sitä tekisi mieli lipittää koko ajan. Tapana onkin juoda alkuun kunnon kulaukset ja lisätä sitten loppuun vettä, jotta nestettä riittää ;) Värikin on varsin luonnollisen, öö, sinistä, mikä aiheuttaa myös sekä mielenkiintoisia uusia vivahteita juomiseen, että myös asteittain lisääntyvää värjääntymistä treenipulloon. Pinkkiin pohjaan tartuessaan on tuloksena räjähtänyt mustikkakeitto.
Ja se maku tosiaan…. oikein kuin tarkkaan analysoin, niin valitettavaa kyllä ainoana tarpeeksi kuvaavana tulee mieleen keijunpissi. Ei siinä muu auta. Ihan kuin marjametsää joisi. Se, miten valmistajat ovat saaneet sekä värin että maun efektin aikaiseksi LUONTAISESTI ilman aspartaameja sun muita lisäaineita, jääkööt  minulle vielä hetkeksi aikaa mysteeriksi. Nyt on nautinnon hetki…

Huomatkaa sininen sävy! Ja sama pullo... 


Ja kun tämä herkku jatkuu vielä yhtä mausteisella palkkarilla sekä ihan kokonaisella BANAANILLA, on ihan eri hymiöt treeneissä :) No mutta, olen huomannut toki muutakin hyötyä kuin pelkkää aistillista hekumaa. Siitäpä juuri otsikkokin. Tuntuu nimittäin, että treeni ja koko treenipäivän sujuminen ovat nyt jälleen aivan eri luokkaa. Vireys pysyy alusta loppuun, eikä missään vaiheessa ala heikottaa, saati tuntea nälkää. Treeniin lähteekin myös jotenkin paremmalla fiilikselllä, kun tietää saavansa kohta vielä lisää energiaa suoraan suoneen.

Osmopure ja vitargo ovatkin kaksi treeniijuomien hiilihydraattia, joita tosissaan kannattaa harkita omiin juomiiinsa, varsinkin, jos välillä on tunne siitä, että meinaa loppua potku kesken. Ne molemmat imeytyvät huippunopeasti verenkiertoon ja kulkeutuu suoraan solujen käyttöön välittömäksi energiapiikiksi. Niiden varastoitumistakaan ei kannata pelätä, sillä ne tosissaan ovat sitä nopeaa energiaa, eli leimahtavat saman tien myös käyttöön ja pois. Lisäksi ne kuskaavat aminohappoja soluille rakennusaineiksi, joten tuplahyötyä jälleen. Tilaukseen vaan täältä.  Ja osmopuressa muuten aminopörssissä vielä ale -14 prossaa.




Ja kuinka myös ollakaan, treenin jälkeinen syön vaikka suihkuverhon - olo on tasaantunut, eikä pastakattilaa tarvites hämmentää tärisevin käsin. Keho on saanut treenissä tarvitsevansa energian takaisin, eikä seuraavalle tankkausruoalle ole hätä, vaikka se onkin hyvä saada varsin pian treenin päälle.

Koittakaahan siis, alkuun yksi kauha, sitten toinen, vähän ihanan mausteista bcaata ja l-glutaa, ja kohta me kaikki höyryämme salilla keijupölyissämme ;)

tiistai 20. tammikuuta 2015

Uusi ohjelma!

Oi sitä tunnetta, kun saa juuri tulostetun, lämpöisän treeniohjelman käsiinsä. Tuntien viilaus, mietintä, sarjojen laskenta ja ärsykkeiden pohdinta on paperilla ja valmiina räjähtämään käyntiin. Hyvää fiilistä ei laske yhtään se, että ohjelma on kotivoimin tehty, eikä vielä valmentajalta tilattu. Nyt ainakin pystyi viimeiseen asti vaikuttamaan siihen, millä jatketaan ja mihin itse haluaa seuraavassa jaksossa keskittyä.

Viime ohjelmani oli varsin rankka, sillä se sisälsi raskaita sarjoja isoja pääliikkeitä. Mukana olivat niin kyykky, etukyykky, leuat, penkki ja oksetusmave. Se kyllä kannatti, sillä kehityin niissä kaikissa, etenkin mavessa ja kyykyssä, huomattavasti. Selkä varsinkin sai suunnatonta buustia mavesta, mikä itse ohjelmassa oli takareisien päivänä. Voima tarttui kuitenkin myös selkään ja sekä tulokset että tuntuma kasvoivat selvästi.


Uudessa ohjelmassa nämä liikkeet jäävät nyt hetkeksi tauolle, ja tilalle astuu enemmän koneliikkeitä. Kyykkyä on tullut jauhettua eri toistomäärillä ja variaatioilla jo yli puoli vuotta, joten sen tilalle tulee hak-kyykky. Tuntuu ensi alkuun kevyemmältä, mutta tiedän hakin iskevän niin tuskaisasti suoraan etureisiin, että ajatus keveydestä tulee varmasti karisemaan pian pois. Prässi puolestaan saa muodokseen pyramidisarjan, mikä ei varmasti ole myöskään mitään sunnuntaipatikointia hakin jälkeen.



Takareisille otetaan nyt hivenen enemmän huomiota, varsinkin, kun mave on kerran mennyt enemmän selkäosastolle. Nyt siis tulee pitkäaikaiselta telakalta sjmv tangolla ja tarkoituksena olisi saada kunnon tuntuma taka-akseliin. Tätä on (vielä näin teoreettisesti ;) ) kiva päästä tekemään pitkästä aikaa! Pakara nyt on kuitenkin se ykkösalue, mutta sitä ei niinkään painoteta isoilla pääliikkeillä, vaan enemmänkin harjoitetaan hermotusta ja yritetään saada toimimaan ihan itsekseen, ilman takareisien ja selän apua. 

Raskaat punnerrusliikkeet tangoilla ja vapailla painoilla jäivät myös pois, sillä kerroinkin penkki ja pystypunnerrusliikkeiden surullisesta alamäestä. Nyt pystärit hoidetaan koneilla ja penkki vaihtui alaviistopenkiksi. Olkia jätetään muutenkin vähemmälle,  etteivät ne ala uudelleen reistailla. Niille yhdet raskaat liikkeet, mutta muuten supersettejä ja kunnon hapotuksia.

Jako menee yhä kuudella, mutta siinä on optiota tehdä myös viisi treeniä. Seuraavasti siis:
Pakara, rinta
Takareisi, olka
Selkä, olka
Rinta, ojentaja
Etureisi, pohkeet
Selkä, hauis, vatsat
Näistä selkä-olka on optionaalisempi, eli pitkäksi venähtäneen palaverin kanssa ei tarvitse hermoilla.

Tällä siis liikkeelle ja kyllä mukavasti kutkuttelee vatsan pohjassa. Lisäksi, kun treenijuoma alkaa jo maistua varsin makoisalta osmopuren määrän ansiosta ja kuuluisassa punaisessa pussukassa odottaa aina enemmän tai vähemmän kolhiintunut banaani, niin eihän tässä voi kuin suu messingillä suunnata kohti ensimmäistä treeniä :)

maanantai 19. tammikuuta 2015

Potkuja persauksiin.

Tänään olisi tarkoitus yrittää treenissä jo muutamaa liikettä uudesta ohjelmasta. Vuorossa olisi heti alkuun testailu tuon laiskan takamuksen kanssa, joten koetusta seuraa heti alkuun. Sisältönä on aika lailla perusliikkeitä, joilla yritetään kohdistaa työtä pakaralihakselle. Ihan tuttuja liikkeitä männäohjelmista liki kaikki, mutta nyt ne tulevatkin ihan uudella tvistillä. Nimittäin ihan itsellään pakaralla. Hah.

Quasimodon takapotku, joka tuossa kesäisenä päivänä menee
ihan täysillä takareiteen. Naps vaan. 

Iltojeni viihteenä on nyt ainakin helmikuun lopulle asti peppujumppaa tallenteiden kanssa. Sain fysioterapeutilta varsin tarkat ohjeet, miten näennäisesti yksinkertaiset liikkeet tulisi suorittaa. Kaiken pohjana toimii häntäluun ja häpyluun välinen vatsan lihas, jonka pitäisi jännittyä VÄHÄN, mutta EI LIIKAA. Tuskaisen vaikeaa jo tämä. Mikä on vähän? Kun tuntuu, on jo ohjeiden mukaan liikaa.


Tätä tuntumaa ylläpitäen kaikki liikkeet suoritetaan siten, että lantio pysyy vakaana ja selän alimmissa nikamissa on pieni notko. Sekin pieni. Ei milliäkään liikaa. Tätä notkoa puolestaan hakiessamme olin jo aivan ulalla. Itse kun nostin jalkaa taakse, en tuntenut pienintäkään liikettä selässä tai lantiossa, kun fyssari puolestaan haukan katseella nappasi heti liikahduksen. Lopulta totesimme, että jalkani liikerata kontaten taakse on tällä hetkellä vielä senteissä mitattavissa. Kertoo paljon siitä pakaralihaksen aktivaatiosta ja voimasta, millä se liikkeisiin osallistuu….



Pikkuhiljaa… onneksi minulla on jo torstaina seuraava aika Juhanille, jolloin tarkistetaan kotiläksyt, eli miten on sujunut. Tämä tapaaminen on enemmän kuin tarpeen, sillä väärin tehtäessä koko jumppasarja on yhtä tyhjän kanssa. Parhaimmillani vaan saatan jumppauttaa vääriä tukilihaksia entistä vahvemmiksi ja keikutella lantiota jo pelkästään kävellessä kyykkypaikalle.



Nyt kuitenkin potkimaan taaksepäin ja siinä, missä ennen mukana oli rautaa nelisenkymmentä kiloa taljassa, taitaa nyt olla pelkkä remmi nilkan ympärillä.. Täten toivotan itselleni voimia poltteeseen…;)

lauantai 17. tammikuuta 2015

Täältä löytyy bootya!!

Beba. Bootie. Belfie. Peppu. Pakarat. Glutes. Pakarat. Kuinka saada magapakarat. Huippu jalkatreeni. Kintut kuntoon. Perse kasvuun. Kookkaat istumalihakset.

Voi sinua, joka eksyit tähän testiin noilla hakusanoilla toivoen, että näkisit mielettömiä takaosastoja ja pakaralihaksia. Vastaan tulisi mielettömän kehityksen turvottamia gluteus maksimuksia, jotka taistelevat pysyäkseen freddyjen ja skinny  farkkujen sisällä.

Siinä teille bootyä, mokomat pervot ;)

Jos taas olet itsellesi moisia luomuksia havittelemassa, niin saatat olla oikeilla jäljillä. Jos vielä kuulut siihen kategoriaan, joka näennäisesti on jo nähnyt asian eteen edes jonkinlaista vaivaa, mutta jonka omaa esteettistä silmää ei tulos vielä miellytä. Itse olen nimittäin näitä kunnon kinttujen metsästäjiä, jotka ovat jo häpeällisen kauan tehneet tosissaan töitä vailla juurikaan näkyviä tuloksia.

Olen jo pitkään hokenut, kuinka alakroppaa tehdessä on tuntunut, että kaikki menee reisille, eikä pakara ota mitään vastaan. Olen tässä näkemyksessäni ollut täysin oikeassa, mutta en kuitenkaan olen vaivautunut viemään asiaa eteenpäin. Lisää vain pakaraliikkeitä ohjelmaan ja katsomaan, josko muka joku uusi takapotku tai kyykkyvariaatio voisi saada tulosta aikaiseksi.



Kuinkahan kauan olisin vielä saanut mennä kyykkyyn ja ylös, ellen olisi mennyt fyssarin pakeille, joka varsin ytimekkäästi toteaa, että tuo pakara ei ole paljoa joutunut elämässään vaivaa näkemään. Kuinka ilahduttava uutinen. Eli olen kuvitellut käyttäväni pakaraa, kun todelllisuudesssa takareisi, pakaran yläosa ja alaselkä ovat tehneet keiken työn. Ne ovat kasvaneet ja paksuuntuneet, kun puolestaan itse gluteus on roikkunut laiskana välissä aivan kuin pahainen koululunttaaja, joka kurkkii keskipulpetissa toisilta vastaukset.

Nyt pistetään tämä pinnari hommiin, eli ympäriltä pulpetit pois ja vain itse vihulainen keskelle kynän ja paperin kanssa. Eikä nyt puhuta mistään oksetuskyykkysulkeisista, vaan jokapäiväisistä peppujumpista, joissa haetaan aktivaatiota ISTUMALIHAKSIIN. Liikkeet ovat naureettavan pienia, mutta sitäkin vaikeampia ja hallittuja. Teen esimerkiksi minikyykkyä, jossa yksinkertaisesti niiaan alas ja ylös sen verran, mitä lantio antaa mennä kääntymättä kieroon. Tämä tarkoittaa noin viittä senttiä. EI enää juuri puhuta ass to the grass meiningistä. Sen lisäksi levittelen selälläni maaten laiskasti haaroja auki ja kiinni, sekä makaan lötkösti rahilla ja nostelen takajalkaa muutaman sentin nitkautuksilla edes takaisin.


Keräillääkö tässä kenties itseä tiukan kyykkysetin päälle - vai hetkinen, onko itse suoritus vielä kesken...?


Ah, tätä jalkatreenin ja työn määrää ;) Mutta kuten sanoin, focus on näissä liikkeissä a ja o, ja voin sanoa, että vielä tässä vaiheessa minkään noiden liikkeiden tekeminen lähellekään oikein on vielä täysin mahdotonta. En kertakaikkiaan löydä sinä pakaran pohjukkaa, SITÄ EI OLE!!! Ja se on juuri se osanen, mikä ohjaa lantiota , saa askeleen ja kyykyn tulemaan oikein sekä sen mokoman BOOTYN KASVAMAAN!! Ei järkyttävä riuhtominen yläpersauksella ja peesailu kinkkunaruilla.
Eli siinä, missä osa nyt sitten pistää roinaa niskaan niin maan perusteellisesti, tyydyn minä vetämään villasukat jalkaan ja heittäytymään takan eteen lampaan taljalle.

Jalkatreeni se tässäkin, kuinka moni suorittaa omansa joka päivä ;) ?



perjantai 16. tammikuuta 2015

Ja sitten tyttö niiaa...

Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja raahauduin pitkittyneiden jalkakipujen ja vaivojen kanssa fysioterapeutin pakeille. En tehnyt tätä edes lähtöruudun kautta, eli että olisin käynyt aluksi ruikuttamassa työterveydessä ja käynyt hakemassa sitä pakollista buranakuuria. Sen sijaan tempaisin ihan oma-aloitteisen tulehduskipulääkettä muutaman päivän verran (totta kyllä, vastustan synteettisiä lääkkeitä viimeiseen asti, mutta kun vaakakupissa painaa mieliteko jalkatreeneihin ja kuntoutumiseen, onko kallistumakulma aika selkeä...) viime viikolla. Lisäksi tartuin luuriin ja varasin itse fyssariajan suoraan Kokkolan medirexiin. Sain ajan salinkin kautta tutulta fyssarilta, joka sai tänään kyseenalaisen kunnian väännellä minua kaiken tarmonsa kanssa.



Jos vain olen hehkuttanut, kuinka vimeisin niskaperseoete itsestäni Sanna Elorannan puheille kesällä kannatti, niin saman tempun teki myös tämä käynti. Itse määräisin reseptinä heti JOKA JANNULLE; käykää jossain vaiheessa elämäänne syynäyttämänsä itsensä kunnon ammattilaisen käsissä. Muutamat kyykyt, väännöt ja seisonnat, ja johan alkaa löytyä epätasapainoa ja ongelmaa, mitä ei ole osannut ajatellakaan.

Minulla korjattaa löytyi lantiosta ja pakaran aktivaatiosta. Olin oikeassa siinä, että olen jumpannut, venyttänyt ja veivannut itseni liian löysäksi. Lisäksi tuskailuilleni pakaran kasvamisesta ja aktivaatiosta osui täysin oikeaan. Eli ei ole ollut kyse tarmosta eikä treenin puutteesta, vaan täydestä osaamattomuudesta, että persaukselle ei ole juuri mitään tapahtunut. Päin vastoin mokoma laiskiainen on käytännössä vain roikkunut mukana ja antanut alaselän ja takareisien tehdä kaiken homman.

Noh, valinta ja valinta. Aktivaatiovalinta!


Siinä sitten on yrittänyt vääntää itseään selfieen, kyykännyt ja potkinut glutepressiä kuin raivopää, eikä peilissä ole näkynyt mitään. Päin vastoin latistumaa, sillä takareisi on kyllä ottanut hittiä senkin edestä ja alkanut koollaan saada takamuksen näyttämään entistä pienemmältä.

Suotta itseäsi vääntelet, ala niiata vaan...


Mutta fyssari siis kiersi ja käänsi minua eri asentoihin ja opasti samalla kuntoutusliikkeitä, mitä pääsen tekemään. Koko homma alkoi todellisesta failuresta niinkin perusasiassa, kuin niiaamisessa. Niinpä niin. Enää ei puhuta enää edes kyykkäämisen vaikeudesta, vaan NIIAAMISEN. Jei. Siinä ei paljoa enää ollut kehonhallinnasta tai muustakaan itsekunnioituksen rippeesta puhetta, kun aikuista naista aletaan opettaa, kuinka niiata niksauttaa ja lisäksi levitellä haarojaan oikein. Ja näitä visuaalisia ilotulituksia pääsen vielä tekemään joka päivä, mielellään kaksi kertaa.

Eli nyt siis alkaa se todellinen peppujumppa - operaatio kadonneiden pakaroiden metsästys alkaa niin pohjilta, kuin vain voi ja pystyy. Tervetuloa humppapumppajumppa rinkiin ainakin näin helmikuun loppuun asti. Sitten katsotaan, osaammeko jo seistä lantiomme kanssa edes jotakuinkin ihmismäisesti.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

torstai 15. tammikuuta 2015

Herätys ja fyssarille.

Nyt on kieltämättä ollut pienoinen nukkuisin vaikka kevääseen -putki päällä. Kellon herättäessä ei ole peiton alla ollut todellakaan mikään totuttu sähikäinen valmiina sinkomaan uuteen päivään. Heräämiseen ei ole tuntunut edes auttavan pyäräily työpaikalle, vaan vielä perilläkin muita kanssaeläjiä on tuijottanut kalpea zombi pitkälle iltapäivän puolelle. Salille asti olen jotakuinkin saanut pidettyä itseäni vielä tajuissa oleviin laskettavana, mutta jo pian palkkariruoan jälkeen on enemmän tehnyt mieli alkaa murmeloitua sohvalle, kuin vielä lähteä täydentämään ruokakaappeja, saati haukkaamaan happea. 




Salituloksiin tämä kehon tukkoisuus ei ihme kyllä ole vaikuttanut. Jalat ovat yhä aivan järkyttävän kipeässä kunnossa ja nenä vuotaa jonkin verran, mutta treeni kulkee. Uusi ohjelma olisi jo valmiina odottamassa, mutta sen korkkaaminen antaa vielä odottaa itseään. En nimittäin halua tuhlata sitä siihen, että voin vain lukea herkullisista pyramidiprässisarjoista tekemättä niitä. 



Malttia tässä siis vaadittaisiin, mikä on varsin kova vaade meikäläiselle, joka rakastaa treenata jalkoja ja jolla olisi valtava into kasvaa, puskea, ottaa uusi ohjelma käyttöön ja vielä saada toteuttaa sitä uusien treeniliemien maustamana! Tänään kuitenkin pääsen lompsimaan fyssarille, joka oletettavasti nuijii tylyä kieltä jalkojen kohtalolle. Odotettavissa on taatusti taukoa, lepoa ja jotain varpaankierto jumppaa... pura siihen sitten kaikki angsti päästä kyykkäämään niin, että takamus vilahtaa kellariin asti.



Vaikka toisaalta pieni kevennys treenivolyymissa saattaisi ollakin paikallaan, kun tämä muu väsymys on kerta tätä luokkaa. Tekisi vain tähän väliin yläkroppaa painottavan treenikierron ja rauhoittaisi kierroksia samalla sen verran, että ehtisi pestä mustikat pois huulilta, ennen kuin ottaa selfietä peilin kautta...

Palataan fyssarikuulumisissa - toivokaa parasta!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Know your enemy!

Aika monellakin treenaajalla alkaa nykyisin olla valmentaja tukenaan omassa tekemisessään. Valmentajan hommaaminen  ei enää tarkoita tiukkoja kisasuunnitelmia, tai kuvitelmissa ei ole, että pitäisi olla jo valmiiksi puoliammattilainen, jotta voisi hommata valmentajan. Valmentaja otetaan yleisesti tukemaan omaa tavoitetta kehittyä haluamaansa suuntaan, oli se sitten mikä tahansa. Sama valmentaja voi pyörittää tallissaan sekä huippukisaajia että myös ihan tavallisia salipulliaisia, jotka haluat ohjat toiminnalleen muualta.




Valmentaja onkin paikallaan, jos treenaamisesta tai ruokavaliosta ei itse tiedä tarpeeksi. Salilla voi hyvin helposti treenata liikaa tai liian vähän, tai muuten vain tehdä itselleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Ruokavalioasiat saattavat myös joillekin olla sen verran vieraita, että niiden ohjeistamiseen on hyvä olla ulkopuolista apua.


Tämä kaikki on oikein jees ja mikäpä siinä. Lisäksi tuntuu, että peetee-koulutuksia alkaa olla tarjolla jatkuvasti ja jos jonkinlaisia, eli voisi kuvitella, että valmentajista ei ainakaan ole pulaa.


Mutta metsään aletaan mielestäni mennä, kun itselle laitetaan lasit silmille ja mennään tasan vain, niinkuin käsketään. Tässä voidaan mennä syvällekin, jos tilanne on vielä se, että valmentaja toimii etänä tai ei pahimmillaan ikinä edes näe asiakastaan henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa astuu esille stantardointi ja yleistykset, sillä valtavien asiakasmassojen (tai muuten vain löyhäperäisemmän valmennuksen) ainoana palvelemisena on vetää homma jollain tietyllä keskitien kaavalla. S
inänsä tässä mennään mukavalla onnenkantamoisella siinä, että periaatteessa useimpien kohdalla tämä keskitie toimii. Lisäät sen ja sen verran punttia, teet nämä liikkeet ja syöt nämä ruoat (jotka on laskettu keskiarvojen mukaisesti), tulet pääsemään jo pitkälle. Hyvinvointi ja homman palvelevuus loppuu puolestaan siihen, kun/jos ei itse valmennettavana tiedä tekemisistään mitään, tai huomaa kehonsa reagoivan, mutta ei laita valmentajaa tekemään asialle mitään.




Kaikki ei sovi kaikille ja tässä tapauksessa kultainen keskitie on varsin kapea polku, missä yrittä taiteilla. Jokainen meistä on yksilöllinen alkaen siihen, miten keho vastaa ravinnon muutoksiin, treenin määrään ja makrojakaumiin. Jos yhdeltä otetaan iltahiilarit pois, se ei reagoi mitenkään, kun taas toiselta saa parhaimmillaan vedettyä hormonit sekaisin ja koko aineenvaihdunnan tukkoon. Peetee saattaa asiakkaan kertoessa näläntunteesta tai voimattomuudesta pahimmillaan vain "ruoskia" eteenpäin, koska voidaan olettaa, että hyvä valmentaja tekee juuri näin. Kiristää ruokaa ja itkettää salilla. Niinhän niitä fitnesstähtiä tehdään, vai mitä?


Eräässä television realitysarjassa oli tapaus, joka laitettiin vääntäytymään aamuaerobisille neljän tienoolla ja jolta otettiin ruokaa pois varsin rankalla kädellä, etenkin illasta. Tämä parka kertoi asiasta ja vaikeuksista valmentajalle, mutta periksi ei annettu. Kyllä siinä lopulta sitä massaa (niin, mitä kaikkea massaa….) tuli lähteneeksi, mutta varmasti aika kovalla hinnalla. Ainakaan televisiokameroille ei näytetty, ettäkö asiakasta olisi muuten kuultu, hänen kehon toimimisesta ja optimaalisista treenitavoista olisi otettu selkoa, tai muutenkaan juuri välitetty, miten käy, kun hurjat pudotukset on tehty, kamerat laitettu kiinni ja kello seuraavan kerran herättää puoli neljältä.

Toinen karmiva esimerkki on tämä Cambridgen dieetti, jossa ilmeisesti on kiristykseltään eritasoisia laihisohjelmia, jossa syödään enemmän tai vähemmän pusseista ruoat. Kalorit huitelevat pikkuista päälle tuhannessa ja sitten katsotaan oikein mittausten kanssa, kuinka tässä touhussa ei lihasta pala kuulemma grammaakaan.... HEI HALOOOO???? Tuollainen parin kuukauden rutistus ilman lihasmassan hävikkiä järkyttävillä miinuskaloreilla. Ehkä joku, jolla todellakin on merkittävä ylipaino eikä juuri treenattua "ylimääräistä" (verrattuna oman kehon luontaiseen lihasmassaan) lihasta, saattaa moisesta höykyytyksestä selvitä suhteellisen vähillä lean massin menetyksillä. Mutta muuten....

Tällä toki saatetaan tehdä säikäytys ja havahdutus siinä, että eipä ainakaan enää ikinä kukaan tahdo lihavaksi, sillä jos dieetin on oltava yhtä limbusta, niin ei uskalla riskeerata. Tavallaan näinhän tuli tehty itsekin: syömishäiriön jälkeen ei tullut ensimmäisenä mieleen antaa painon karttua takaisin, sillä samaan liikunnan ja syömättömyyden rulijanssiin en enää ikinä tahtoisi palata.

Kas tässä on alansa huippuedustaja!
Älä myöskään mene valmennukseen, ellet tiedä asioista edes auttavasti jotain. Silloin ei kukaan pääse minkään kaavan mukaan sanomaan, että sinulle pätisi juuri samat asiat, kuin mitä sadalle tuhannelle muulle. Näin se ei vain ole, maailmassa on tasan yksi sinä, sinun mieltymyksillä, persoonalla, kehonkoostumuksella ja hormonitoiminnalla. Eli hanki pohjalle edes pieni perustietämys ravinnosta ja treenaamisesta. Aakkosista vaikka edes se ABC.

Kaikkinensa valmentaja on hyvä asia, OK; itseasiassa LOISTELIAS; kuten omalla onnekkaalla kohdallani, kun hän on asiantunteva, kunnolla koulutettu ja LÄSNÄ! Jos valmentaja ei kertaakaan kysy, että kuinka SINULLA menee, miltä SINUSTA tuntuu ja mikä on lempileffasi, niin jotain on mielestäni pielessä.


Ja kuten sanoin, ei siinä mitään, jos keskitietä edustava polku sattuu sopimaan. Onpa sitä Suomenkin fitnesslavoille tuotettu samojen henkilöiden käsistä liuta tolkulla kireitä mimmejä, jotka ovat pärjänneetkin. Sitä en tiedä, onko heistä jokainen syönyt samat valkuaiset iltaisin, vai onko jotain heistä hivenen kuultu ja niiden kyytipojaksi on voinut puuronsa saada. Lempileffaa katsellen.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kun hyvä muuttuu pahaksi.

Joskus hyvätkin asiat voivat karata käsistä ja kääntyä itseään vastaan olemaan pahan puolella. Kaikki, mikä ei pysy kohtuudessa tai loikkaa rengin roolista isännän asemaan, on hyvin pitkälti pahasta. 
Tähän voi nostaa esimekkejä monistakin asioista. Viimeisen päivitykseni ruokavaliopohdinta on yksi sellainen. On hyvä, että tiedostamme, mitä laitamme suuhumme  mutta liiallinen kalorien ja makrojen kyttäys voi  käydä raskaaksi. Salilla puolestaan valmentajat rakentavat ohjelmat tietyilllä toistomäärillä ja jaoilla täysin syystä. Jos alat itse treenata liikaa tai tuplata sarjoja, huomaat kohta tulosten romahtavan ja paikkojen hajoavan liiallisesta rasituksesta. Esimerkkejä riittäisi kyllä.






Itsellä hyvis on ilmeisesti muuttunut pahikseksi niinkin viattoman kuuloisessa asiassa kuin venyttelyssä ja lonkan liikkuvuuden parantamisessa. Joku muistannee viime kevään kyykkyprojektini, minkä myötä aloin tehdä lonkan mobilisaatiota parantavia harjoituksia. Väänsin niitä kevään ja kesän käytännössä jokaikinen päivä läpi. Vasta loppusyksystä aloin vähentää pariin kolmeen kertaan viikossa ja joulukuussa vasta jätin liikkeet kokonaan pois. Sen lisäksi tehostin joka iltaista venyttelyäni siten, että annoin ekstrahuomiota pakaroille, reisille ja lonkalle. Tässä minulla onneksi kiersi kolme eri venyttelykaavaa, mutta kaikissa niissä oli kuitenkin vahvasti lonkkaa venyttäviä liikkeitä.

Tämä kaikki oli periaatteessa oikein hyvästä. Kyykky alkoi kulkea ja venyvyys sekä liikkuvuus molemmat nousivat aivan uusiiin svääreihin. Siinä vaiheessa, kun hommat alkoivat sujua, OLISI pitänyt alkaa vähentää nopeammin ja jättää mobilisaatioliikkeet kokonaan pois. Mutta ne kun kerkesivät jo tulla niin tiiviiksi tavaksi arkea, ei niiden pois jättäminen ollutkaan niin helppoa.


Tästä paasaan siksi, että nyt, kun onnistuin joululomalla niinkin vähästä, kuin muutamasta juoksusta ja parista aebobicciloikasta laittamaan jalkani TÄYSIN RIEKALEIKSI, ei syynä voi oletettavasti olla muu, kuin löystyneet tukilihakset nivelten ja etenkin lonkkien alueella. Eli kaikessa hyvässä ja sinnikkäässä itsestäni huolehtimisessa olin onnistunut rakentamaan itselleni kunnon tikittävän aikapommin, joka sitten räjähti käsiin. 

Että näin. Ei edes viitsi alkaa haastatella itseään, että onkos nyt hyvä mieli. Ei ole. Mutta oppinut mieli kylläkin. Ja ottakaahan te muut liian innokkaat huoltajat oma oppinne mielummin tästä kuin siitä, että iltakävely katkeaa postilaatikolle. Seuraavana on itsellä luvassa fyssari ensi viikolla, joka toivottavasti osaa "soo soo":n sijaan sanoa jotain rakentavaa jalkojeni hyväksi. Siihen asti minulla on käytössä ihan pienet, lonkkaa vahvistavat jumpat, joilla nyt yritän "sitoa" ja vahvistaa pilalle venyttelemiäni pikkulihaksia, jotta ne jaksaisivat jälleen olla ohjaamassa lonkan lihaksia pitämään liikkeet kasassa.


Ja näitä jumppia en tee yhtään enempää, kuin on tarve. Se on varma.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Makrolasit silmillä?

Eilen hesarin pääkirjoituksessa tuli vastaan mielenkiintoinen teksti sairaalloisesta oikeinsyömisestä. Linkki tekstiin tästä. Kirjoittaja oli huvittavan kärjistävästi kuvaillut, kuinka tavallinen suomalainen, joka lampsii työlounaalta takaisin hommiin, osaa luetella ruokansa kalorit ja makrot pois tiehensä. Kirjoitus antaa suuntaa siihen, että olisimme jo alkaneet kiinnittää liian tarkasti huomiota syömisiimme ja tekemään ahdistavaa tiedettä ja numeropeliä siitä, mikä on ennen vain ollut sopivan summittaisia määriä, ja joihin ei yleensäkään ole kovin suuria matemaattisia taitoja tarvittu.




Mitähän tästä olisi sitten mieltä? Tuota tuota... en ala nyt kovin itse leikkimään minkäänlaista filosofia tai toisaalta myöskään turhantarkkaa asiantuntijaa. Mielestäni on oikein hyvä, että olemme havahtuneet siihen, mitä laitamme suuhumme ja missä suhteessa. Nykyään nuorille ja jopa lapsille ruokiin liittyvät käsitteet, kuten proteiinit, hiilihydraatit sun muut kalorit, ovat ihan tuttuja, kun taas itse muistan vielä lukiossakin tankanneeni, mitä mikäkin tarkoittaa.

Tietämys on lisääntynyt, mutta sitä myöten tuskakin. Tai otampas heti vähän takaisin, tietämystä on kyllä tullut, mutta ei kuitenkaan riittävästi, jotta osattaisiin vetää rajaa sille, mitä kannattaa tietää, mihin luottaa ja mitä on loppupeleissä järkevä soveltaa omaan elämään.


On hyvä, että pidämme huolen siitä, että saamme kaikkia ravintoaineita syömästämme ruoasta ja että syömme myös kulutuksemme ja tavoitteidemme mukaisesti. Siinäpä tuleekin se tenkkapoo omasta mielestäni vastaan. Jos ihminen on perusterve, eikä harrasta lihaksen kasvatusta tai tähtää tavoitteellisesti mihinkään suuntaan painon kanssa, niin onko hänen mitään järkeä olla hosumassa keittiövaa´an kanssa ja punnitsemassa jokaikistä suupalaansa? 

Kehonrakennus on yksi harvoista urheilulajeista, joka vaatii suhteellisen säntillistä ruokavaliota. Lihaksen kasvumekanismi on sen kaltainen, että se vaatii suhteellisen tasaisella syötöllä (jätetään pätkäpaastoilut sun muun toisiin postauksiin ;) ) energiaa. Mutta muuten peruskuntoaan ja kehonmallia ylläpitävä ei tarvitse jatkuvasti tuekseen mustaa valkoisella, jotta pysyisi kuosissaan. Riittää, että tietää pitää yllä suhteellisen tasaista ruokailurytmiä, syö sopivasti jaksamiseen ja kylläisyyteen asti, eikä kisko ihan kaikkia sokereitaan siitä vaaleasta päästä ja rasvaa puolestaan tönkkövoista, niin ihan hyvin menee.

Kultaisen keskitien lompsottaminen on ruokienkin kanssa mielestäni oikea tie. Sitä myöten jos tahtoo tietää tarkalleen kaikki makronsa, tai on valmennuksessa, niin voi hifistellä sitten niin pitkälle kuin oma tahto ja sinni riittää. Mutta trendit ja suuntaukset saisivat mielestäni ottaa jo kohta suuntaa takaisin sinne rennompaan päin. Ihmiset on saatu heräämään ja tiedostamaan omat elintapansa, nyt voisimme seuraavaksi tehdä yhtä mediaseksikästä siitä, kuinka ottaa asiat kuitenkin myös omaan tapaansa sopivan rennosti.


Tuonkin läjän makrot ja kalpoorit ovat kovasti tiedossa.

Ja vielä loppuun että kyllä ja tiedetään tiedetään, itse näitä tykkään mittailla ja hifistellä, mutta siinä onkin samalla se juttunsa - tästä MINÄ pidän. Mutta pitääkö jyreä ikänsä rekkaa veivannut isäntämies siitä tiedosta, että kahvitauon jälkeen vatsassa lojuu 599 kaloria, joista 35 prosenttia rasvaa, joiden osuudesta puolestaan ihan liian suuri osa hillomunkista peräisin olevaa transrasvaa? Vai voisiko hän pitää mielummin tunteesta, kun sai hetkeksi mielihyvän olon, nopean sokeritankkauksen ja hauskan hetken ABC:n myyjä-Irman kanssa kuulumisia vaihtaessa, kun muuten ovat eväät kotosalla kunnossa...;)

Rentoa viikonloppua! Niin, ja käykääs ihmeessä kurkkaamassa aminopörssin tammialea, sillä ainakin hehkuttamani osmopure on alessa! Lisäksi tilaukseen läjä puddingeja :)