lauantai 28. helmikuuta 2015

Tankkautuvaa lauantaita.

Tankkauspäivä on aloiteltu ja varsin ruokaisaltahan se maistuu. Toisaalta sana on hivenen väärä, sillä tankkauspäivä tarkoittaa enemmänkin vähempikaloristen (ja hiilihydraattisten) päivien joukossa olevaa glykojen pumppausta kuivan kropan varastoiksi.  Näissä tapauksissa tankkaus antaa myös mielelle sopivan huoahtamishetken, eli tekee kaikkinensa hyvää. Minulla "tankkaus" on enemmänkin hiilihydraattien kierrätystä ja vaihtelua jokseenkin korkeamman energian päivillä, eli sen funktio on jokseenkin erilainen.
Omsgh.

Poteito potaato mutta maistuu se silti. Eikä jaksa huolta huomisesta, sillä sille on kyllä omat muonansa. Tylsempää on ollut viettää viimeistä lomaöauantaita itsekseen, mutta toisaalta ompahan voinut kiskaista jokaisen naisen Salaiset Tyttöjutut käyttöön. Itsellä niihin kuuluu muun muassa lörtväily sohvalla aivan väärään kellonaikaan, yksityiset muotinäytökset vaatekaapin otannasta, poseerausharjoittelut vanhoilla korkkareilla ja epämääräisten kodin tahrojen jynssääminen hammasharjalla ja pumpulipuikoilla. Nämä kaikki on harvinaisen tyydyttävää tekemistä ;)



Toki lauantain perus jalkapäivä on myös suoritettu. Siihen ei vielä hiilihydraattien pöhinä kerennyt vaikuttaa, mutta treni sujui silti hyvin. Nyt on menossa viimeisen  ohjelman hautajaiset, eli koko lomaviikon on voinut tehdä treenit enemmän fiilistellen ja soveltaen. Tänään tuli ilkamoitua kyykyn eri variaatioiden kanssa, eli testiin pääsivät kaikki mahdollinen etukyykystä sissikyykkyyn. En toki tehnyt kaikkea tappiin asti, sillä juuri kuntoutunut lonkanseutu olisi varmasti sanonut uudelleen nips naps. Mutta pitkiä sarjoja keveämmillä painoilla, ja kunnon poltetta! Yhdet kovemmat sarjat perusprässiä, mihin oli kerrrankin jalat lämmenneet kunnolla. Siinä sai vielä viimeisen rutistuksen kunniaksi pistää lisää kiekkoja niin, että sai jo puskea yli neljä kertaa oman painon verran rojua. (toki tässä on pientä cheattia, sillä lonkan liikkuvuus estää minua pudottamsta kelkkaa ihan tarpeeksi alas, mutta omalla tyylillä kuitenkin!).

Vielä olisi viimeinen lomapäivä lusittavana ja aion käyttää sen mahdollisimman tehokkaasti itseeni. Hah. Arjen pyörätiet ja muut riemut saavat odottaa vielä hetken, sillä nyt minä suuntaan tekemään….. jotain.

Nauttikaa tekin lauantaista - enkä kutsu yhtään ketään pikku protskupalloksi tai kullanmurukseksi.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Kakkosvalmentajani.

Jos tämä postaus jyrää tiensä olemaan julkaisujeni suosituin, niin heitän kyllä hanskat tiskiin ja alan pelata shakkia ;) Eli "kakkosvalmentajani" sai pientä tiedustelua osakseen ja sain luvan raottaa tätä mysteerien verhoa aavistuksen verran. Tosin on hänen puolelta äärimmäisen herttaista kuvitella, että joku tosissaan lukisi blogiani ja saattaisi hänestä jotain tietoa napata ;) Mahtavaa, että joku elää tässä toivossa ja luulossa :)

Siispä, muutama miscellanous facts:


  • Hän on treenannut reippaat puolet elämästään, eli salikokemusta löytyy. Lisäksilöytyy koulutusta lihasten saloista
  • On juuri saanut päätökseen erittäin hienosti ja tyylipuhtaasti suoritetun viiden kuukauden dieetin.
  • Hurvittelee tankkauspäivänä hankkimalla "mässäysarsenaaliinsa" vispipuuroa, kaurahiutaleita, banaania, ja pari lakua Plus leivos. Näistä ei tingitä. 

Tässä otantaa hänen "dieetistä"...
  • Hän on hahmo ohjelmieni takana ja suostuu juuri ja juuri tekemään tälle kouhkolle mahdollisuuden kuuteen salikertaan.
  • Omistaa liian pitkän reisiluun suhteessa sääriluuhun ja oten täten julistanut (ja jatkaa julistamistaan) itsensä toivottamaksi rimppakintuksi. 
  • Hän kykenee kolaamaan koko pihan lapatuella. Tähän pystyy ehkä kolme ilmistä Suomen maassa.
  • Hänen toinen kiinnostuksen kohde ja harrastus on vaeltaminen (täten minun toinen harrastus on vaellusleskeys) ja hän  on mm. huiputtanut Ruotsin Sarekia ja Kebnekaisen muutamaankin otteeseen. Reissuja kasassa varmasti reilu parisenkymmentä Suomen, Ruotsin ja Norjan lappiin.


  • Hän kykenisi spekuloimaan asioita loputtomaksi. Tämä on ilomme. 
  • Hän osaa hämmentäviä pätkiä Aku Ankan kokoelmien ja taskukirjojen puhekuplista ulkoa. Pitkästi.
  • Hänellä on jotain scifiä kohtaan. Ei määritellä tätä tarkemmin.

  • Hän menisi pallon perässä vaikka maailman laidan yli. Eikä väliä, onko pallo pyöreä vai soikea, reikäinen vai ei, tarkoitus saada isoon maaliin, pieneen maaliin, reiästä läpi, ihan sama. Pallo ku pallo. 
  • Hän saa minun arvostukseni ja kunnioitukseni.
  • Häntä saan kiittää siitä, että olen tällä hetkellä tässä. 

Tällainen henkilö on varsin pätevä toimimaan kakkosvalmentajanani. En voisi olla enempää kuin tyytyväinen. Samassa seurassa olen huomenna lompsimassa kohti ensimmäistä kovemman hiilarin tankkausta. Prismasta on banskut haettu ja puuroa on kunnon mitalla mitottu. Katsotaan, tuleeko treeneihin Sannan lupaamaa puhtia, vaiko iskeekö hiilaripöhö ja mössötys seuraavalle päivälle. Mutta vain kokeilemalla se selviää!

Siispä voitte kuvitella, että erittäin hyvillä mielin kohti viikonloppua - ihan parasta perjantaita kaikille!

torstai 26. helmikuuta 2015

Ai niin ne pihdit.

Sanna Elorannan käynti on vielä summaamatta blogin puolelle itselle muistiin. Tässäpä siis siitä hivenen tuumausta. Viime kerralla tehtiin jo pidempää suunnitelmaa. Keho on hitaasti mutta varmasti alkanut toimia ja reagoida haluamallamme tavalla. Energiamäärän lisääminen ja ylimääräisen liikunnan vähentäminen reverse -tyylillä on purrut ja rauhallisella tahdilla myös pää on pysynyt hyvin mukana. Jonkin verran tulee harmiteltua sitä, kuinka valtavasti olen pistänyt aikaa hukkaan, mutta onneksi ymmärrän näiden ajatusten hyödyttömyyden. Se merkitsee, mitä teet nyt ja mihin valintoihin tässä hetkessä päädyt. Mitään ihmeellistä tavoitepistettä ei ole asetettu, vain suunta, mikä on eteenpäin!




Mittaukset jännittivät jonkin verran tälläkin kertaa. Viimeisinä viikkoina oli alkanut tuntua, että keskikroppa olisi alkanut pönäköityä ja muutenkin olemus alkanut muistuttaa enemmän fletkumatoa kuin ampiaista. Pihdit kuitenkin sanoivat totaaliseksi yllätyksekseni, että napaan ei olisi kertynyt milliäkään lisää rasvaa?! No huh! Vaikka vyötärön ympärys onkin kasvanut kesästä yli kuusi senttiä, niin nyt viimeisten kuukausien aikana ei sinne ole tullut yhtään lisää rasvaa. Ja muutenkin napa ei ole kerännyt tämän koko projektin aikana juuri mitään, vaikka rasvaprosentti on tullut ylös yli kuusi prosenttia.



Niin, rasvaprosenttiin! Fanfaaritorvet esille, sillä taloudessamme on viimein tilanne, että naisella on korkeammat rasvat kuin miehellä! Oma lukemani on jo kovasti kaksi numeroinen ja hyvä niin! Silti myös lean massia oli tullut kahden kuukauden aikana 600 grammaa. Suunta on siis mitä parahin. Eniten rasvaa oli kerännyt toki takareisi, mutta tällä kertaa kärkikahinoihin kiri umbra, eli selän röllykkä. Tämä kertoo sitä, että lisäsin suunnitelman mukaisesti hiilihydraattien määrää viimeisen mittauksen jälkeen kahdessa erässä. Tässäkin asiassa siis kaikki ok.

Hiilihydraattien sietokyvyn parantaminen ja tämän ohessa aineenvaihdunnan ylläpitäminen ovat seuraavana työlistalla. Jatkan nyt tottumaani isommilla hiilihydraattien vaihtelulla. Viikossa minulla tulee olemaan 3 - 4 erilaista makrojakaumapäivää, joiden aikana vaihtelen sokerien määrää ruokavaliossa. Proteiinit pysyvät vakiona ja rasvat saavat korkean hiilarin päivänä olla mitä ovat. Vähentää ei tarvitse, mutta silti ei suositella mihinkään pizzamättäjäisiin ryhtyä. Niinpä siis raskaampien treenien päivien rattona minulla on kaksi yli kolmen tuhannen kilokalorin päivää, jolloin hiilihydraattien määrä on 350-400 grammaa. Kaikkeen sitä on ryhdyttävä ;)

Kyllä tämä jo muutaman mahankurnaisun kestää


Tokihan tämä tarkoittaa myös nälkäisempiä päiviä, sillä vaikka niillekin riittää mussutettavaa ihan tarpeeksi, niin silti ne voivat tuntua varsin laihoilta verrattuna näihin muutamaan. Tällä kuitenkin pidetään koneistoani varpaisillaan ja tökitään sitä rohkeasti käyttämään energiaa toimimiseen ja etenkin treenien buustaamiseen.

Lauantaina tai sunnuntaina olisi siis tarkoitus keitellä isommalla kauhalla aamupuuroa ja alkaa kasvattaa banaanipuuta olohuoneeseen. Siitä mielenkiinnolla seuraamaan, onko jästipää kehoni viimein otteessamme, vai joudummeko siirtyä käyttämään kuminauhallisia housuja ja tuumailemaan uudelleen, mistä nitä pihtejä venytettiin. 

Nyt siirryn kiusaamaan kalorilaskuria ja katsomaan, kuinka monta banaania lähden lähiprismasta lunastamaan.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ihania kohtaamisia.

Aivan ihana - ja aivan liian lyhyt Tampereen keikka on jäämässä taakse. Tällä hetkellä istutun autossa puskemassa etelä-Pohjanmaan läpi takasin kohti rannikkoa. Kurjuus soikoon. Kelikin on loskainen ja harmaa, eli värittäkööt tuo silmissä vlisevä maantie koko fiiliksen kaikkinensa.
Evästä.

Mutta mukavaa oli, tosissaaknkin. Ihan parhaaksi tällä reissulla nousi ihmisten kohtaaminen. Te tamperelaiset olette todella avointa ja iloista rotua ) Sulkeutuneiden, jyreiden pohjalaisten seassa jatkuvasti olevalle uusien ihmisten avoimuus ja pirteys tuntui todella hyvältä. Muutenkin on kiva saada vaihtelua samoihin työkavereihin, salijamppoihin ja kaupan kassoihin.

Seuraavassa tiukka Top kakkonen teidän edustuksesta:

SANNA ELORANTA: Ihana peikkotyttömme pihtien takana. Sannalta saa ensimmäisenä lämpimän halauksen ja tunteen, että hänestä on oikeasti mukava nähdä juuri minua. Halin jälkeen seuraa veikeää hymyä kehoitusta hilauttaa lihansa lähempään mittailuun. 
Sannalla riitti jälleen kärsivällisyyttä ottaa vastaan kysymykseni ja lukuisat "miksi" alkuiset lausahdukseni. Yhteisen valmennusaikamme myötä hän tuntuu ymmärtävän, että "tivatessasi" asioita en kyseenalaista hänen tietoaan, vaan päin vastoin haluan lypsää kaiken mahdollisen tiedon hänestä irti. Tämän kerran miksi - pommituksessa oli hiilihydraattien ajoitus, syklitys ja merkitys. Pelkään itse, että intoni tietää ja oppia otetaan epäilynä tai haluttomuutenani tehdä jotain. Päin vastoin - tällä hetkellä olen täysin avoin käyttämään kehoani tämän enpirisen projektimme temmellyskenttänä! Uusia juonia saatiin punottua jatkoon ja tästä on mielettömän hyvä jatkaa (tähän tuntemukseen kun vielä saisi Sannan oman kuittauksen ;) Puoli tuntia Tiina parin kuukauden välein voi olla ihan sopiva tahti hänelle! (tähän sitten toki enemmän tai vähemmän jännittävät sähköposti"miksit"…. joillakin on leipä tiukassa…)



GAZOZIN MYYJÄT: Mitä ihmettä? Onko teitä ihania ihmisä siis tampereella vaan näin paljon, että sama minkä oven avaa, sen takaa löytyy valtava annos  hyväntuulisuutta ja asiakaspalvelua. Gazozin liikkeessä ei ole ollenkaan pienemmän liikkeen kyttäävää fiilistä, vaan vaatteita saa ihailla ja koittaa rauhassa. Myyjä on sopivasti koko ajan läsnä ja hänen kanssaan voi rupatella kaikkea mahdollista enemmän tai vähemmän treeni- ja vaateasioihin viittaavaa. 
Lisäksi sain järjestettyä miehelle yllätyksenkin Gazozin myyjän myötämielisellä avustuksella. Kävin aamulla järkyttävällä kiireellä hakemassa hänelle hihattoman paidan, mitä oltiin edellisenä iltana sovitettu piiitkät pätkät ennen sulkemisaikaa. Sanoin myyjälle, että yksinkertaisesti kieltäytyä myymästä miehelle kyseistä paitaa, mikäli hän sattuu sitä tulla omalla reissullaan ostamaan. Ja näin olikin käynyt, eli uhrimme oli marssinut Gazozille ja sovittanut jälleen pitkät pätkät juuri ostamaani paitaa. Myyjä oli urheasti palvellut miestä koko ajan hänen harmittellessa, kun juuri sitä oikeaa kokoa ei enää ollut, Niinpä mies oli lähtenyt lopulta liikkeestä ja myyjä pitänyt tiukasti kiinni sovitusta!
Tämä kaikki vaiva häneltäkin vain hyvin vaatimattoman ostoksen puolesta. Parin kympin paita, mutta valtavasti hyvää mieltä ja iloa. Kiitos.

Tampereen liike Näsilinnankatu 29, kauppa-aukialla. Älä jätä välistä.

Näiden puolesta on hyvä mieli jatkaa ja jo tämän kirjoittamisen jälkeen alkoi tuo tiekin näyttää vähemmän harmaalta. Seuraavaksi alan tappaa aikaa alkamalla väsäämään uutta treeniohjelmaa - näin pitkillä automatkoilla on siihen loistava hetki, kun ei tuo koutsikaan pääse karkaamaan vierestä yhtään mihinkään ;)

maanantai 23. helmikuuta 2015

Väsyneen kuittaus.

Kuvareportaasia Tampereelta, sillä tällä hetkellä olo on niin onnellisen kuitti, että tekee mieli vain kaatua johonkin suuntaan kelopuun tavoin ja antaa onnellisen unen viedä tajuttomuuteen ja kohti ihanaa TÄYTTÄ Tamperepäivää :)

Where´ s the lift, thereˋ s a selfie.

WFC ja kukaan ei huomaa mitään....

Ja niitä peilejä oli ihan joka paikassa ;)

Hatanpään Salessa oli KAIKKI tuotteet puoleen hintaa. Ei ehditty kuin rääppeille, mutta silti jotain pientä lähti mukaan. Pari lootaa.

Sitten niin.  On muuten hyvä hotelli!

Värjätään sitten tukka, jos ei muuta keksitä.

Huomenna sitten Sannan pihteihin hyvin kehittyneen keskivartalotursauden kera ja senu jälkeen fressille. Loppu päivä onkin sitten pyhitetty kaikille mahdollisille puljuille ja kaupoille, mitä vaan vastaan tulee. Kirpparit on koluttava ja vinkkejä saap antaa. Ja ohi ei saa kulkea moikkaamatta :)

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Puntarilta liikkeelle!

Eilis- ja tämän aamun puntarointi on nyt suoritettu hyvin sekä teknisesti että sisällöllisesti ;) Olin koko kuluneen viikon ilman treenijuomia bcaa:ta ja l-glutamiinia lukuunottamatta. Lisäksi söin hivenen vähemmän hiilihydraatteja. Tämän tein siksi, että halusin keventää välillä lisäravinteissa ja myös nähäkseni, mistä on tyttö tehty. Jos paino olisi tippunut roimasti, voisi päätellä, että kaikki saavutettu olisi lähinnä vain kreatiinin aiheuttamaa nestepöhöä ja glykogeenivarastojen pullottelua. 
Olo oli varsin nyvä, kun puntarille mennessä lukema näytti vain 200 grammaa vähemmän, kuin viikko sitten. Eli ei juuri mitään. En siis toivottavasti rakennu vain pelkästä jauhemömmöstä, vaan olisi tullut jotain muutakin. 



Tässä pienessä empiirisessä tutkimuksessa voi myös huomata sen, mitä olen itsekin toitottanut niille, jotka pelkäävät painonsa pompsahtelua ja jättävät siksi panostamatta treenin aikaisiin juomiin. Ne eivät lihota oikeiin  mitoitettuna ja käytettynä. Piste. Saat kyllä itsesi porsaaksi, jos puuteroit itsesiosmopurella ja otat aurinkoa heradyynellä, mutta kun käytät näitä sen verran, kuin kehosi tarvitsee kehittyäkseen, jaksaakseen ja palautuakseen, on homma täysin hanskassa.

Ja vieläpä hyvässä hanskassa, nimittäin itse huomasin juomien puuttumisen monessakin seikassa. Ihan ensimmäisenä oli treeniijaksaminen. Vääntöä ei löytynyt lähellekään omissa mitoissa ja jo puolessa välissä alkoi vilkuilla kelloa, että joko se voisi olla siinä. Toistot jäivät vajaimmiksi ja siihen viimeiseen rutistukseen ei vaan löytynyt paikkuja. Tuntuma oli myös huonompi, eikä pumppia saanut kuin ihan kunnon pudotusssarjoilla pienempiin lihaksiin.


Taas maistuu sekä treeni että juoma! Käsikin tärrää todistukseksi ;)

Merkittävä muutos oli myös palautumisessa. Olen pystynyt pitämään varsin tiuhaa treenifrekvenssiä yllä koko ajan. Jaksan usean salipäivän putkeen (keskustellaan sitten myöhemmin sen järkevyydestä…;) ) ja lihakset ovat olleet hyvässä kuosissa. Nyt alkoi hapottuminen tuntua ja pitkästä aikaa sain periaatteessa huonon ja tuntumattoman takareisitreenin päälle sisäreiteni kipeiksi. Muu kehonhuolto oli ihan samanlaista, joten muuttavana tekijänä oli vain aminohappojen puuttuminen, mitkä ovat suuressa ja monille aika näkymättömässäkin roolissa lihasten palautumisessa. 

Otin siis suurella innolla litkuni takaisin ja pitelen niistä taas kiinni. Silti, kuten jo aiemmin kirjoitin, treenaaja kyllä pärjää vähemmälläkin ja jo se kuuluisa shake it shake it ynnä banaanai toimivat jo varsin hyvin. Mutta kun itse on sopivasti tottunut tietyyn tukeen ja energiansaantiin myös treenin aikana, ei ainakaan ihan ensimmäiseksi lähtisi niistä karsimaan, ainakaan näin offilla. 

Tämä kaikki jääkööt hetkeksi - tai no viedään tuo roskapussi taustalta kuitenkin mennessä ;)


Näitä mietteitä nakutellaan valtaisan tavaravuoren päältä, nimittäin räntäloskaiset maisemat vlistelevät silmissä ja matka kohti Keski-Suomea on alkanut. Yksi yö vliaikaismajoituksessa ja siten muutamaksi päiväksi riehumaan Tampereelle. Luvassa treenailua, Sannaa, shoppailua ja soveliasta sinkoilua. Katsotaan, mitä loskainen Tampere tarjoaaa ja otetaan se vastaan :) 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Mömmöjen paluu.

Uni maistui niin hyvältä, ette voi uskoa! Oli ihana havahtua puoliksi hereille siihen aikaan, kun kello yleensä vaatii nousemaan, ja saada sumuisen tajunnan läpi todeta, että unta saa jatkaa. Torkkujen jatko-osan jaälkeen silmät sikkurassa ylös ja ottamaan lauantai ja lomafiilis vastaan. 

Aamua väritti tosin hivenen verran huomisen karavaanin valmistelu. Ei ole tunnetusti helppoa saada kahta ruokavaliolla ja bodyelämässä kiinni olevaa ihmistä liikkeelle muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi ilman, että pärjäisi yhden kantokerran tavaramäärällä. Mutta rutiinit ne alkavat olla tässäkin ja iltapannarijauhotkin sai mitottua purkkeihin muutamassa minuutissa.


Tänään sai myös kaivatut mömmöt takaisin, eli treenin olisi olettanut sujua kuin tanssi kesällä. Kipuileva lapa esti kuitenkin jälleen etukyykyn tekemisen, eli taviskyykyllä mentiin. Painot olivat hakusessa ja pitkästä aikaa olikin mukamaste vaikea keskittyä isompaan lastiin ja tasapainoon. Siispä hivenen rimpuiluksi meni, mutta kunnon hack-kyykyt ja prässisarjat perään kompensoivat mukavasti alun tunnustelua. Ja mitä enemmän kuvitteli mielessään, kuinka juomat imeytyivät suoraan kulauksien jälkeen kehoon energiaksi, alkoi fiiliskin nousta. Lumetta tai ei, niin osmopure höysteillä antoi kyllä todellista viritystä!



Loman kunniaksi tuli myös hivenen hemmoteltua itseään. Fit4youlta saapui jo aikaa odotettu paketti, missä sovitteille pääsi himoittu better bodiesin sininen pitkähihainen treenipaita. Vaikka kuinka sanotaan, että huokeallakin voi saada hyvää, mutta kyllä silti laadukkaan materiaalin vaan tuntee, kun sen päällensä laittaa. 

Fit4you:lta tämä paita.

Toisen hemmottelupopsin sain puolestaan hyvin kuluttajaystävälliseen hintaan. Paikallinen Halpa-halli tarjosi poistolootassaan ripsareita käytännössä poimi mukaasi - hinnalla. Eli nämä molemmat putkilot tässä irtosi matkaan alle neljän euron. 


Lauantai tulee jatkumaan huomisen reissun fiilistelyllä ja tahtiaan kiihdyttävällä rojujen kasaamisella. Huomenna kerkeää vielä yksi sade tulla salireissulla niskaan, mutta sen jälkeen kamppeet autoon ja nokka kohti maailmaa! 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Lomalle lompsis!

Loma ihanuus ei olisi voinut tulla sopivampaan väliin! Rutistus tammikuusta tähän hetkeen on jostain syystä ollut poikkeuksellisen raskas. Riesana ovat koko ajan olleet kipeät jalat, jotka ovat väsyttäneet sekä mieltä että hermostoa. Niin huonossa kunnossa ne eivät kuitenkaan ole olleet missään vaiheessa, ettäkö treenaaminen olisi estynyt (tammikuun alussa jonkin verran), mutta paljon on joutunut varoa ja soveltaa liikkeitä.


Tammikuun eppureenejä. Kyykkypäivä kengistä päätellen.

Kelit ovat olleet toinen nakertava asia. En ole millään muotoa talvi-ihmisiä ja se on käynyt varsin selkeästi esille. Mitä tuota siis peittelemään. Talvi voisi mennä ihan jees, jos sitä voisi vain katsoa verhojen takaa tai postikorteista. Tyylikäs reissu johonkin laskettelurinteen kupeeseen ja muuten sopivaa pakkasta, sateetonta ja täydellisellä huollolla olevat pyörätiet. Silloin se menisi. Mutta nyt olosuhteet kulkemiseen ovat olleet aivan tolkuttomat, ja joka päivä on saanut pelätä ja kytätä, mikä keli on odottamassa.

Tiedetään, murheensa kullakin ja asiat ovat varmasti ihan hyvin, kun voi vain säätä päivitellä. Mutta kun kaikki liikkuminen on siihen sidottuna, tulee pakostakin kannettua siitä huolta,

Treeniohjelma on palvellut hyvin, ja vielä paremminkin olisi mennyt, ellei tosiaan olisi nuo kintut olleet näin huonossa kunnossa. Riemukulkua on sen sijaan ollut pakaraprojektin kanssa, eli joka iltainen peppujumppa on pitänyt paikkansa. 

Erään päivän pelastus. Mitähän tähän sanoisi? Että onko se opettaja niin kauhean paras tai pätevä... ;) ? Tähän paperiin ei opetaja käytä punakynää kuin sydämen piirtämiseen.


Työkuvioihin tuli yllättäen isoja muutoskuvioita, jotka ovat minun kohdalle erittäin raskaita ja surullisia. Kirjoitan näistä joskus myöhemmin, mutta kuluttavaa on ollut. Itse työstä nautin valtavasti ja haluaisin näin jatkaa, mutta olosuhteista johtuen siihen tulee pian loman jälkeen muutosta.

No joo, mutta LOMA LOMA LOMA!! Mielelle, keholle, ympäristölle - ihan kaikelle! Tarkoituksena on pistää rojut kasaan ja suunnata omalle treenileirille Tampereelle :D Otettiin huone itsepalveluhotellista ja tarkoituksena on muutaman päivän ajan nautiskella eri saleista (wolffi, täältä tullaan!!) ja kaupungin tarjonnasta. Kuulostaa varmaan tamperelaisten korviin hassulta, että jotkut tulevat maaseudulta into pinkeänä lomareissulle sinne, mutta näin vain on! Ja odotan aivan innolla! Varoitan sitten lähempänä, mistä minut saattaa bongata viuhtomasta yli-innokas ilme kasvoilla. Ainakin tosiaan WFC:n tienoolla kannattaa liikkua varoen...


Maiseman vaihdos tekee myös hyvää. Tulen toivottamaan edes hetken ajaksi soronoot sydämeni pohjasta Ralekille, pyöräteille ja kaikelle arkiselle paatokselle. Työt saavat jäädä ovien taakse odottamaan ja mielessä kävi jättää myös jalkojen kipuilu samojen lukkojen taakse.



Nyt en luuhaa enää hetkeäkään edes tässä, vaan lähden nautiskelemaan! Palaan kyllä näppäimille  Ihanaa lomaa/viikonloppua/mitä vaan juuri sinulle :) Huomenna myös korkkaantuu jälleen treenimömmöt takaisin käyttöön ja tyttö saa taas muhvia hihaan! Jo nyt pelottaa, mitä vaaka sanoo huomenaamulla paineettomuudesta, eli onko koko neito ollut pelkkää nestepöhöä. Eli äkkiä takaisin omille kaloreille, pulvereille ja äärimmäiseen anabolialla mässäilyyn :)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Mautonta keventelyä.

Tiukalle vetää ennen perjantaita ja loman tulemista. Itseäni piinaten mitoitin tähän väliin myös jokseenkin kevennetyn viikon salin puolelle, joten viikon tuskaisuus ja väsyttävyys on ihan omin toimin maksimoitu äärimmilleen. 

Kevennys siis menossa, minkä tosin sain itseni kanssa neuvoteltua pumppailevaksi treeniksi. Mitään sarjoja en tee ihan loppuun asti, ja kaikissa liikkeissä toistomäärät ylittävät 15. Muuten pidän ohjelman mukaiset liikkeet, sillä on ollut varsin hyvä saada jauhettuihin liikkeisiin nyt liikettä, tuntumaa ja draivia mukaan.




Kevennysviikkoon kuuluu itsellä myös kevennys treenin aikaisista lisäaineista. Treenijuomassa ei ole ollut kuin bcaa:ta ja ripaus l-glutamiinia tuomassa sitä keijupölyn makua (jostain asioista en suostu  tinkimään ;) ). On ollut varsin avartavaa huomata, kuinka VALTAVA merkitys treenin aikaisella juomalla on ollut omaan jaksamiseen ja etenkin TUNTUMAAN. En sitten tiedä, kuinka paljon on vain korvien välissä, mutta ainakin kaksi tehojuomatonta pumppailua ovat olleet aivan paineettomia ja väsyttäviä, vaikka toistomäärät ovat olleet pitkät ja sarjat keveitä. 

Hiilihydraatin puuttuminen sekä treenistä että palkkarista on tuntunut oletettavasti eniten. Keho on tottunut saamaan energiaa nopeasti imeytyvässä muodossa jatkuvalla syötöllä treenin ajan. Nyt tuntuu, että voimat uupuvat ja lopun verryttelyssä nälkä kurnii jo vatsassa. Tästä syystä pidinkin bcaa:n vielä mukana, ettei tässä jumpassa vaan vahingossakaan polttaisi yhtään vaivalla hankittua lihasmassaa.

Miss you, sweetie...


Kaikkeen tottuu ja tottuisi, kuten varmasti treenijuoman tuomaan buustiinkin. Itsekinhän otin tämän tehokkaamman konbon käyttöön vasta kesän lopulla, kun sitä ennen olin mennyt vähän hentoisemmalla kamalla ja kokonaan ilman osmopurea. Varmaan menisi muutama viikko, kun keho ei enää osaisi kaivata apuja ja treenin paineettomampaan tuntumaan tottuisi. Nyt kuitenkin haluan ehdottomasti jatkaa kevennyksen jälkeen vanhoilla juomilla. Etenkin hiilihydraatti on sellainen vekkuli, mistä en enää treenin aikana luovu - ellei sitten joskus dieetatessa näin päätetä. Mutta tältä apinalta ette banaania vie!!


tiistai 17. helmikuuta 2015

Että sellaista laskuoppia.

Elämme lukujen maailmassa ja törmäämme matematiikkaan sama missä olemme. Matematikkaa et voi päästä karkuun kovin pitkälle, vaan aina sinun tulee kyetä käyttämään ja soveltamaan tiettyjä laskuja. Näillä mainospuheen sanasilla huomaan liki päivittäin maanittelevani vastentahtoisia, tulevia professoreita tarttumaan sulkakyniinsä ja vääntämään laskuoppia eteenpäin. Vasta-argumentteina kasvoilleni sinkoaa sutjautuksia älypuhelimistä, kaupan kassa sanoo summan ja mamma betalar. Juupa juu.



Joissain asioissa kieltämättä itsekin voisin toivoa, että matematiikka heitettäisiin just sinne, minne yllä mainitut veijaritkin sen toivottavat. Yksi näistä seikoista on puntarin lukema ja painoindeksi. Tekiksi mieli kirjoittaa taas harmaahapsisena, että minun nuoruudessani oli tyylinä tuijottaa puntarin lukemia ja pyrkiä sekä kauhistelemaan että kontrolloimaan lukemaa parhaansa mukaan. Mutta uskon, että tämä ahdistuksen paini on kohdattuna joka ikisellä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Vaa´ an lukema saattaa naljailla yhdelle yhtä ja toiselle toista: nainen voi puristella samalla vatsamakkaroitaan ja kauhistella uusia lukemia, kun taas mies puolestaan yrittää sisään hengittämällä saada muutamaa grammasta ylöspäin. Kullakin suuntansa ja toiveensa, mutta joskus ahdistus ihan sama. 

Itse loikkasin viikonloppuna oikein kahteen kertaan puntarille. Ensimmäinen otanta meinasi viedä jalat alta ja toisen päivän toiveikkaampi loikka oli jo sitten murskakauhistus, Ensin paljon ja sitten puoli kiloa siihen lisää. Että sitten sellainen lukema.

Pitkästä aikaa alettiin oikein miettiä painoasioita ja aamupalapöydässä syötettiin tuloksia oikein viralliseen laskuriin. Kappas, kun kalkulaattori sanoikin miehen kohdalla, että hän olisi lievästi ylipainoinen. Tuumataas tilannetta, eikä vielä höttyillä. Esimerkkihenkilöllämme on takana reilut viisi kuukautta dieettiä ja rasvaprosentti alkaa olla yksinumeroinen luku. Siispä lievästi ylipainoinen. 

Minä sentään selvisin kuivemmin jaloin normaalipainoiiseksi omilla himppusen reilun kympin rasvoillani. Ei paha.

Siinä on normaalipainoinen typykkä. Ylärajalla tosin.


Huvitustahan tästä seurasi, sekä myös vakaa tavoite, että meidän kummankin tavoitteisiin kuuluu ehdottomasti saavuttaa merkittävän ylipainon raja. Minä alkaisin kolkutella lievän ylipainon rajoja himppusta päälle 60 kilossa ja mies saisi paisua merkittäviin lukemiin yli sata kiloiseksi. 

Arvaattekin varmaan, mitä tässä metsästän vilkkuvalojen kanssa takaa. Kehonkoostumusta. Pelkät numerot eivät kerro, mitä ainesta tässä ollaan mittaamassa. Keittiön vaa´ allelkin voit heittää kilon voita tai kilon sisäfilejötkäleen. Samaa lukemaa se näyttää. Näin myös meidän omien kehojemme kanssa. Mittaamme sitä itseämme, mitä meissä nyt on. Ja voin sanoa, että urheat soturimme paksusuolessa tuovat lukemaan jo pelkästään kahdenu kilon lisäyksen voidessaan hvyin. 

Näissä kuvioissa ainoat lukemat, joita voisin liputtaa ja joihin vetoamalla saan pikku-professoritkin jatkamaan hommiaan, on eksaktimpi tieto. Omalla kohdallani se tarkoittaa Sanna Elorantaa ja hänen karmean kuuluisia pihtejään. Pienemmät ja isommat poimuni, mitä hän saa näppeihinsä kehostani puristettua, kertovat, mitä se vaaka oikeasti punnistsee ja mikä on minkäkin osuus. 

Siispä aion pysyä lujana uuden ruokavalion ja liikunnan poisjättämisen kanssa. ja uskaltaa mennä ensi viikon hiihtolomalla taas toteamaan, missä mennään. Siinä vaiheessa taitaa plussat ja miinukset vain vilistä &%¤#%/ muodoissa mielessäni, mutta edistystä sekin.  Ja jälleen saa maailma uuden matemaatikon, joka ajattelee mielummin vähän sinnepäin. 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Asiaa taas siitä itsestään.

Pinnallinen ja yksipuolinen bodyelämäni (löytäkää lukijat ihmeessä sarkasmin sekä itseironian hento jyvänen jo heti alusta ;) ) on ollut viimeisinä viikkoina erittäin vahvasti esillä. Se on suorastaan kulminoitunut kaikessa tyhjänpäiväisyydessään oman takamuksen seuraantaan ja ihmettelyyn. Kyllä, rakkaat lukijat, minulla ei ole mennyt päiävääkään, ettenkö olisi ajatellut omaa persikkaa ja sen toimintaa. Kun kävelen portaissa, keskityn ohjaamaan pakaran avulla reisiluun menemään oikeaan asentoon. Crossarilla lämmitellessä koitan saada liikkeen lähtemään myös syvältä pakarasta, eikä vain raisistä. Keskittyminen ja oman persauksen tuijottaminen on erittäin kiinteää myös liki kaikissa treeneissä, mutta se on suorastaan fanaattista juuri jalkapäivinä, kun pidän lantiota hallinnassa ja yritän laittaa istumalihaksia töihin.

Siinä eilis aamulta sitä itseään.

Kaikki tämä oman - ei navan - vaan takamuksen pyöritys huipentuu joka ilta tehtäviin jumppaliikkeisiin, jossa olen jo viikkoja sitten luovuttanut boksilla olevien tallenteiden seuraamisen samaa aikaan, vaan keskittynyt ajattelemaan vain sitä itseään - pakaraa.

Eikös kuulostakin aivan mahtavalta :) ? Täältä voisi ajatella olevan syntymässä uhkaavasti jälleen uusi freddypeppu, joka kohta kulkee pitkin katuja miettien vain, kuinka oma takamus törröttää esillä kilpaa pumpattujen huulien kanssa.

Tämä ei ole enää takamusta, mutta kinttuosastoa kuitenkin.

Ei onneksi näin. Vaan tässä on viimein saatu metsästettyä kiinni liki kuollutta kehon tasapainon osas
ta. Minulla se on (ei niin yllättävää kyllä) sattunut nyt olemaan juuri tapetilla oleva pakaralihas. Netti vilisee pullollaan bootyblast -ohjelmia ja vinkkejä, joilla saada muhkeat farkkupeput. Vastaan tulee jopa juuri näille osa-alueille räätälöityjä pidempiä (maksullisia) ohjelmasarjoja, joilla laitetaan kauneusihanteen mukaan asiat tärkeysjärjestykseen. Muistakaahan näitä kaikkia lunastavat ja pumppaavat, että mikäli SE ITSE ei tee töitä, niin ei pelkkä ohjelman nimi riitä SITÄ ITSEÄÄN tarjoamaan ;)



Kaiken tämän työn myötä, mitä olin tähän mennessä kyykkyjeni kanssa huseerannut, pitäisi minulla olla jo edes hivenen parempaa settiä tuolla takapuolella. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lahna on nyt saanut reilun kuukauden verran kunnon tekohengitystä. JA, ystävät rakkaat, se alkaa ehkä jopa tuottaa tulosta! Nyt olen nimittäin puoli  kauhukseni alkanut huomata, että housut ovat alkaneet kinnata ja puntari kertoo, että keho on kerännyt nestettä ihan uudella tavalla. Treenien jälkeen olen ollut aivan eri tavalla puhki ja lupaavaa kutinaa on tuntunut JUURI SIELLÄ

Illan jumpissa vähän pelottaa, teenkö sen tuhannen säätöä vaatvat liikeet oikein, mutta ainakin jo jotain poltetta on löytynyt. Ja tosissaan, jos tämä yllättäen varsin napakka painonnousu antaa kertoa sitä, että ihka uusi lihasryhmä on syntynyt ja alkanut nesteytyä, niin voila! UUsi bootyday whoop whoop wannebee pimu on kuoriutunut (tai no itseasiassa mennyt peittoon, sillä mikäli paino jatkaa riemukulkuaan tätä tahtia, on kuorittavaa sitten jo niidenkin persikoiden päältä).

Muhkeaa sunnuntain ihmettelyä!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ystävyyttä!

Viikko lipsuttu perjantaihin, jes! Ei oikein tiedä, minkä näistä pienistä ajankohtaisuuksista pistäisi käsittelyynsä. Ottaisiko perjantai kolmannentoista pureskeltavaksi, vaiko kenties ystävänpäivän ja laskiaisen sekoituksen? Ystävänpäivälle olisi parhainta aineistoa, sillä 13. perjantaita ainakin nosti potensseilla ylöspäin ihana koputus työhuoneen ovelle ja kaverin sisäänpyrskäys wanhojen autojen kanssa :)



Onnistuin saamaan eilisessä selkätreenissä maanantailta ärtyneen lapani kipeytymään hivenen entisestään. Aina silloin tällöin huomaan, että kun tekniikka hajoaa vähänkin, alkavat pienet tukilihakset ja vanhat vammat nostamaan päätään. Tämäkin lavanaluslihas oli muinoin liki jatkuva riesa, mutta nyt sitä ei ole näkynyt pitkään aikaan. Jos tarkkoja ollaan, niin se ottaa nokkiinsa yleensä liian pitkällä venytyksellä tehdyistä rinnan punnerrusliikkeistä. Uskonkin, että se äityi alkuviikon rintaprässissä ja nosti vain kunnolla päätään eilisen kulmasoudun myötä. Tänään olisi rinnan pääpäivä, joten saa nähdä, meneekö treeni sovellukseksi. 

Se on Heidiltä ja fit4youlta hankittu tämäkin better bodiesin paita.

Takaisin ihaniin ihmisiin, sillä tänään huomasin fitfashionin sivuilla metallisydämen kirjoittaneen eräästä henkilöstää, jota olen näillä sivuillani itsekin hehkuttanut. Metallisydämellä oli haastattelussa fit4youn takana seisova nainen, Heidi Korpela. Hän on juuri se pilkesilmäinen nainen, joka jaksaa hoidella minunkin tilaukset ja tiedustelut ja jolta saa aina mukavan fiiliksen. 


Heidi on tehnyt mielettömän hyvää työtä yrityksensä kanssa ja nykyisin itselläkin on tapana käydä vähintään viikoittain noolaamassa fit4youn sivustoilla tarjontaa. Nytkin sinne on muuten ilmestynyt himoittavia uutuuksia Iron fist -nimiseltä uudelta merkiltä. Kannattaa (vai kannattaako ;) ) käydä vilkaisemassa!


Siinä yhden sortin ystävä.

Nauttikaa viikonlopusta ja niistä ystävistä, olivat he sitten lähellä tai kaukana, jokapäiväisessä yhteydessä, tai sitten vain niitä, joita ehkä tietää vain nimeltä, mutta joista on jo tuttu ja hyvä olla. Itse lasken ystäviini myös teitä sitkeitä lukijoita, jotka käytte täällä katsomassa kuulumiseni ja jopa heitätte välillä tervehdyksen. Jokaista teitä arvostan valtavasti!

Täten toivotan teille sitä tärkeintä ja arvokkainta, mitä tähän hätään keksin...



...pysykää pystyssä!!

torstai 12. helmikuuta 2015

Eteniskö?

Voihan väsymys tämän viikon jäljiltä. Olen elänyt jo monta päivää perjantaita, mutta silti ollaan hilauduttu vasta torstaihin. Ensi viikolla koittava loma tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen, sillä jotenkin työt ja kulkemiset ovat tuntuneet jotenkin - no, työläiltä. Kevään tuleminen on itselle jostain syystä todella hankalaa aikaa. Valo lisääntyy, mutta talvi ei liikahda mihinkään. Inhottavimpia ovat iltapäivän hailakat tunnit, kun pimeys ei tunnu tulevan ja kaikki lumi ja jää vain hohtaa ympärillä. 

Minua tämänkailtainen kevätkuva ahdistaa ja lujaa.


Ja noista keleistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän sepustuksen. Tämä talvi on ollut pyöräilijöille ja jalankulkijoille ainakin näillä leveyksillä aivan toivoton! Välillä pyörätiet ovat olleet sellaisessa kunnossa, että niillä kulkeminen on ollut aivan tekemätön paikka. Silti kuljettava on ja kun talouden auto on toisessa käytössä, ei aamuisin ole muuta vaihtoehtoa, kuin hypätä ralekin selkään ja lähteä liikkeelle. 
On se komia!

Tämän talven hengenpelastushankintoina ovatkin olleet ihanat-upeat-mahtavat icebugin nastakengät, sekä pyörän eturenkaan nelirivi continental nastarengas. Miten olenkaan hullu pärjännyt tähän asti ilman näitä? Tosin talvet ovat olleet kesympiä kuin mitä tämä meneillään oleva, mutta silti. Kenkien ratinaan on tottunut nopeasti ja kaupoissakaan ei tule enää mietittyä, katsotaanko pahasti. Yksi lysti, kunhan pääsee hengissä ostamaan bodysafkansa.


Jostain luin artikkelia, että ruusunjuuri voisi olla apuna kevään tuomaan masennukseen. Sitä löytyy itsellä kaapista uutteena, joten pitääpä ottaa testikäyttöön, miltä tuntuisi. Ihme kyllä salin puolelle ei loman tarve ole heijastunut ollenkaan, vaan päin vastoin ennätykset ovat paukkuneet ja treenit sujuneet. Opin koko ajan keskittymään liikkeisiin ja suorituksiin paremmin, ja huomaan olevani enemmän puristettu treenien lopuksi, kuin mitä ennen. Nyt ei enää jaksaisikaan niitä kaikki ylimääräisiä höyryilyjä, mitä joskus muinoin teki. Itse sali riittää täysin mehustamaan voimat pois ja kiekan perään riittää, että saa raahauduttua takaisin kotiin ja pastavuoren äärelle. 


Marinaa siis tälle päivälle hivenen ilmassa, mutta sitä kirjoitetaan, mitä se näppäimistö alkaa höyrytä. Näin koen parhaaksi ja näin tuli myös luvattua. So be it. Ja ilman mitään sponssatun mainonnan häivääkään ottakaa nyt kaikki se "nakkikuuri" käyttöön, sillä oletettavasti sen voimin olen tässä vielä itse tolpilla. Sen kaveriksi kunnon maitohappobakteeri,  kuten esimerkiksi dr. Occhiran probiootti (Suomessa vastaava tuote on Puhdistamon maitohappobakteeri). Siinä on mukana eräskin bakteerikanta, jonka pitäisi jallittaa sairaalabakteereitakin 6-0, voi hankkia vaikka täältä aminopörssistä) Pistän vielä tähän perään vähän sepostusta, mitä kaikkea tästä löytyy:

Mitä eroa OM-X:llä on konkreettisesti muihin maitohappobakteerivalmisteisiin?

1. 12 tarkoin valitua kantaa ja vähintään kolmen vuoden fermentoituminen. Useimmat muut maitohappobakteerit fermentoituvat ainoastaan viikkoja. Jotkut kuukausia ja hyvin harva edes vuotta. Tästä voi jo päätellä, että kolmessa vuodessa ainoastaan kun ainoastaan vahvimmat bakteerit ovat jäljellä, kyse on varsinaisista hyvien bakteerien eliittijoukoista.

2. Fermentoitumisen sivutuotteena syntyvät prebioottiset yhdisteet, jotka toimivat luonnostaan maitohappobakteerien ravintona. Kapseli on siis täysin lisä- ja täyteaineeton. Useimpiin maitohappobakteerivalmisteisiin lisätään jotain prebioottia, usein eristettyä inuliinia ravinteeksi hyville bakteereille.

3. Äärimmäisen vahvat ja tarkoin valikoidut kannat. Sisältää muunmuassa TH10:n, joka on yli kuusi kertaa vahvempi kuin mikään muu tunnettu luonnossa esiintyvä maitohappobakteeri. Sen on todettu kykenevän tuhoamaan jopa MRSA:na tunnetut sairaalabakteerit.

4. Nämä hyvät bakteerit ovat oikesti elossa kapselin sisällä! Lähes kaikki muut samaan kategoriaan kuuluvat tuotteet on ovat pakastekuivattu, OM-X:ää ei koskaan.

5. Turvallinen ja taatusti toimiva - yli 25 vuoden tutkimustyö ja uniikki täysin luontainen koostumus luovat täydellisen ympäristön hyvien bakteerien suojaksi kapselissa. Ne eivät pelkästään elä siellä, vaan suorastaan kukoistavat.

6. Patentoitu kapselointimenetelmä takaa säilyvyyden ja kestää vatsahapot - maitohappobakteerit pääsevät siis perille ja vapautuvat juuri oikeaan aikaan kapselista.

7. Täysin luonnollinen ja allergiaystävällinen. Gluteeniton ja laktoositon. GMO-vapaa.

8. Ei tarvetta kylmäsäilytykselle. Pitkään kestäneen fermentoinnin ansiosta tuote säilöö itse itsensä.




tiistai 10. helmikuuta 2015

Rintama harvenee...

"Nakkikuuri" pääsee todelliseen testiin, sillä tällä hetkellä väkeä kaatuu ympäriltä kuin  heinää konsanaan. Omassa työpaikassa yli puolet (reilusta kolmesta sadasta henkilöstä) on poissa joko ankaran kuumetaudin tai vatsapöpön puolesta. Laskettakoon mukaan myös yksi raukka, joka veti lipat liukkailla on kasvattamassa itselleen uutta tukirangan palasta... Lisäksi kotona on yksi tautien uhri, joten turvassa ei ole sielläkään. 


Voitte kuvitella, kuinka häijyä on siis vain olla ja seurata omaa oloa. joka ikinen kerta, kun nielaisee, pelkää, että kurkkuun alkaa sattua. Vatsan elelyä ja ruoan maistumista seuraa myös kasvavalla mielenkiinnolla, vaikkakin pitää olla aika melkoinen tauti kyseessä, ettäkö se minulla ruokahaluun vaikuttaisi!

Eilen ei ainakaan ollut merkkiäkään sairastamisesta, vaan päin vastoin pakara-rintatreeni olivat aivan yhtä hypetystä! Harvemmin näin retostelen, mutta löytöretki pakaraan alkaa pikku hiljaa tuottamaan tulosta ja treeneissä tuntumaa on jo jonkin verran. Sumokyykyssä meinaa yhä mennä liike etureisille ja tuntuu, että puhina ja tuska tulee enemmän siitä, kun yrittää keskittyä puristamaan itseään ylös persauksella, eikä niillä tukivarsireisillä. 



Oletettavasti juuri se keskittyminen alkoi väsäyttää, sillä siirtyessäni (viimein) rintalihasten kimppuun, olin mieleltäni aivan puhki. Kehossa riitti silti virtaa ja olikin hassu ristiriita pusertaa rintaprässiä,  kun keho jaksoi, mutta silmät vaelsivat aulan myytävissä bb;n vaatteissa. Rinnallekin kuitenkin ennätyspainoja ja toistoja, eli varsin hyvän pohjapöhinän sai pakaroista.


Nyt kuitenkin NACia kaksi kertaa päivässä ja lisäksi puolineuroottista käsien pesua, vaikka tokkokaan sillä suurtakaan vaikutusta, muuta kuin omalle mielelle. Sillä tunnetusti, kun se on tullakseen, niin se tulee. Superfuudeilla ja hoidoilla sen 14 päivää ja ilman muutaman viikon.... ;)

Pysykää lujina!! 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Voisko saada vähän kaikkea?

Hyvinvointitrendi, jos näin voi ja saa kirjoittaa, on vallannut kuluttajien mielen ja kauppalistat. Ihmisten ruokakärryjen sisällöstä voi päätellä jo paljon siitä, miten hän elää, minkälainen perhe hänellä on ja kuinka hyvin Jaakkolat ja tärkeimmät  blogit on luettu. Tässä on ehdottoman hyvää se, että sanoma terveellisistä ruokailutottumuksista ja niiden vaikutuksista koko elämään kuuluu ja alkaa myös näkyä.

Jossakin vaiheessa toivoisin kuitenkin tiettyä jarrutusta ja toppuuttelua myös terveellisyyden tai ITSE ASETETTUJEN rajoitteiden puitteissa. Henkilö voi äkkiä lukaista jotain tietoa ruokavaliosta ja ottaa sen sitten pilkulleen käyttöön. Tai valmentaja laatii ruokalista tai vinkkaa paleoon, ja treenatttava on mennyttä kyseisille neuvoille.



Paleot, täysin gluteenittomat, laktoosittomat - kaikki nämä ovat oikein hyviä ruokavalioita ja tekevät yleislinjaisesti erittäin hyvää keholle. Paleossa pysytään puhtaissa raaka-aineissa, mitkä ovat alkujaan meille ihmisille ravinnoksi tarkoitettu. Gluteeniton karsii ruokavaliostamme pois viljan tietyn proteiinin, joka voi tehdä hallaa suolistolle, hyvinvoinnille ja kehitykselle. Laktoositon taas välttelee maidon laktoosia ja ehkä saattaa jättää laktoosittomatkin maitotaloustuotteet pois pelätessään niiden mahdollisesti aiheuttamaa tulehdustilaa kehossa. 

Kaikki tämä siis hyvää, mutta miksi mennä ehdottomuuksiin, jos keho ei OIKEASTI sitä vaadi? Moni aloittaa täysin gluteenittoman ruokavalion ja pitää siitä kynsin hampain kiinni. Ja nyt en puhu keliaakikosta, vaan henkilöstä, jolla ei ole edes yliherkkyyttä viljaan. Miksi vetää karsittua linjaa täysillä ja totuttaa keho siihen, että se ei siedä sitä vähääkään gluteiinia? Itse ei siis mielestäni kannata alkaa aiheuttaa itselleen yliherkkyyttä tai jopa keliakiaa, vaan mielummin pienillä sallinnoilla enemmin pitää yllä omaa kykyä prosessoida gluteiinia.



Tätä linjaa olen itse pitänyt. Olen siis wannabe gluteeniton, mutta käytän hyvin pieniä määriiä gluteiinia viikoittaiin ruokavaliossa. Olen täysin hurahtanut tattarituotteisiin niiden maun ja käyttöystävällisyyden vuoksi. Kaura puolestaan uppoaa joka päivä kolmeen otteeseen, enkä siinä osta mitään erikoislinjastolta poimittuja tuotteita, vaan ihan tavallista luomua tai elovenaa. Pastoissa pyrin silloin tällöin sekoittamaan tavallista ja gluteenitonta sekaisin. Tämä siksi, että a) se tulee riipauksen verran halvemmaksi ja b) keskisen myllyltä ei ole vielä tullut tattaripastaa spagettimuodossa, ja olen ihan hulluna spagettiin ;)

Tässäkin satsissa molempi parempi. 

Mutta peruspodari, joka syö hiilarit perinteisempään tapaan riisinä ja ei jätystä leipää, on melkein jo puolivahingossa gluteeniton, jos muuten menee peruspuurot ja hiutaleet. 

Gluteiinissa ei mielestäni siis vieläkään kannata itseään velloa, sillä olen itse todennut sen tekevän ainakin omalle keholle hallaa. Mutta tahdon silti pitää "kykyni" pystyä tarvittaessa syömään ruikkaripalan ilman, että saan siitä hervottomia oireita  ja kuljen pallomahana kasvot ihottumalla seuraavat kolme viikkoa. Joku 10 grammaa gluteiinia silloin tällöin ei siis kaada hyvinvointiani eikä ole varmasti se ykköseste kehittymiselle. 

Siispä kun et seuraavan kerran pysty kulkea silmien vettymättä kaupan bakeryn ohi, niin pysähdy ihmeessä ja poimi matkaasi se muhevin sämpylä, mikä löytyy! Jos se sinut viimeistelee, niin hentonen kyllä olitkin!
Siinä teille paleota viime lauantailta!