sunnuntai 30. elokuuta 2015

Omaan omppuun tyytyväinen.

Ihana elokuun viimeinen viikonloppu. En tiedä, mistä kaikesta johtuu, mutta ihan tavallinen elämä on maistunut todella hyvin. Arki on peruskuvioiltaan täysin samanlaista, kuin mitä se on ollut pari viimeistä vuotta. Töitä, treeniä, asioiden hoitamista. Mutta nyt uutena asiana on oman itsesnsä kanssa huomattavasti paremmin toimeentuleminen ja selkeän edistymisen näkyminen monessakin asiassa.



Tuloksia tuntuu paukkuvan sekä henkilökohtaisissa arjen asioissa että salillakin. Sannan viilaama treeni ja liikkeet alkavat purra ja vaikka en hallitse lapatukia vielä suuntaansakaan, niin jo niiden metsästäminen on vienyt omaa treenaamista eteenpäin. Rintakehä alkaa ihan vähän antaa myöten (tästä jumppailusta ja kuntoutuksesta tulossa omaa postausta), kuten myös pään mielipide siihen, että rauhoittuminen onkin itseasiasssa mahtavaa kierrosten keräämistä.

Naapurin eväs.
Työt ja uudet aikataulut toivat toki muutoksia painoon ja nesteisiin, mutta tämä oli täysin ennustettavissa. Otan ohjeen mukaan rauhallisesti ja tuumaillen joskus syyskuun edetessä, mihin tahtiin paino vakiintuu etenemään.

Pohjanmaan elokuun pättäjäisiin kuuluu tiiviinä osana venetsialaiset. Niin täälläkin pääsi taas eilen, enemmän tai vähemmän omasta halusta, nauttimaan rakettien paukkeesta ja ruudin kärystä. Tosin tuo käry, sekä hervoton määrä roskia, olivat enemmänkin sunnuntain asia. Vaikka en itse kummemmin pommittele saati käy omia venekauden päättäjäisiä juhlimassa, niin oli se ihan hauska iltakävelyllä silmäillä paukkuja ja mulkoilla epäluuloisesti kaikkia katujen varsilla pörrääviä pikkupoikia, että mitä sieltä lentää... ;)



Tilanne on elämässä ollut liian kauan tämä. Oma omenapuu....


...verrattuna naapurin omenapuuhun (tämä siis ihan oikea tilannekuva ;) ). Nyt on kuitenkin ihana huomata, että tunnen lämmintä sympatiaa oman puun yhtä hedelmää kohtaan ja osaan ihailla sitä, että aidan takana oksat notkuvat.

Luoja antoi mahtavan tankkauksen upeita kelejä elokuulle. Toivotaan, että tämä lahja jaksaa antaa antamistaan vielä syksyn tullessa. Ihanaa alkavaa viikkoa!

perjantai 28. elokuuta 2015

Aina löytyy hetki.

Arki sujuu ja sujuu kuulkaas ihan hyvin. Elämä on niin toisenlaista, kun sen osaa ottaa ja elää hetkissä. Rutiinit ovat löytäneet hyvin paikkansa ja sekä työlle että levolle löytyy omat hetkensä.

Puskajussi.


Uusi treeniohjelma on saatu ajettua sisään varsin mukavasti. Joka kerta pääsee haastamaan itsensä sekä mielen että kehon hallinnassa. Tekniikka hiotaan koko ajan ja rintarangan liikkuvuuden parantaminen on osa jokapäiväistä kehonhuoltoa. Aikaa tähän löytyi varsin helposti - pois vain niistä minijämäkuntopyöräpätkistä, mitä oli jäljellä. Eli sen, mitä yleensä verryttelin treenin päälle. Nyt se aika menee paljon parempaan talteen - lihakset vertyvät ihan tarpeeksi treenin päälle yläkroppaa mobilisoidessa.

Toinen uusi asia, mille raivasin samalta vetkaukselta tilaa, on salin tärinälaite, missä venyttelen aina jalkatreenien jälkeen. Menen laitteen päälle seisomaan ja sen täristessä teen lyhyehköt venytykset isoille lihaksille. Venyttelyn jälkeen vielä istahdan laitteen päälle ja annan tärinän purra lihakseen kunnolla. Siinä lösötys kovan jalkarääkin jälkeen tuntuu aivan älyttömän hyvältä, eikä siitä lörtsääntyneenä ole juuri intoa enää mitään polkeakaan (vaikka polettava on, silä kotiinkin on päästävä ;) ).



Jos teistä joskus tuntuu, että aikaa ei riitä joihinkin pikku asioihin, niin kannattaa katsoa omaa ajankäyttöä kriittisesti. Yleensä pienillä muutoksilla saa raivattua lisä kymmenminuuttisen, jonka voi käyttää johonkin, minkä tekeminen muuten painaa tai stressaa. Tai sitten ottaa sen raivatun kymmenminuuttisen, ja hengitellä rauhassa syvään. Yhtä talteen menee.




Syksy on ihanaa aikaa. Kaikkeen on voimia ja virtaa. Illat alkavat olla kunnolla pimeitä, mutta päivissä riittää värejä, lämpöä ja kuulautta. Näistä elokuun hetkistäkin nauttimiseen voi sen hetkensä käyttää.

Täällä Pohjanmaalla on nyt venetsialaisviikonloppu, joten saa nähdä, mitä sitä lauantaille keksisi. Tänään ainakin tietää, että kaupat ovat turpaten täynnä ja rakettimyynti käy kuumana. Käykää tilaamassa jotain jännää itsellenne fitnesstukusta bannerin kautta ja nauttikaa elokuun viimeisestä viikonlopusta!

torstai 27. elokuuta 2015

Ny ostoksille kaikki!


 Nopsaan kipaisen yleisurheilufiiliksistä vinkkaamaan, että fitnesstukussa on nyt tilaukset ilman postikuluja! Eli kipikipi hommaamaan mömmöt sieltä viereisestä bannerista. Myös aminopörssi tyhjentää varastojaan, ja itse ainakin tilasin kohmalokaupalla kookosöljyä ja mausteita!

Nyt jatkamaan kokoustamista, näitä salivapaapäivän pikku pilkahduksia ;)

Ruoka odottaa vieressä :) Bansku jää huomiselle, VHH päivä....
Ja vielä iltasesta oli pakko tulla päivittämään, mikä tuon pikaviestin laittamisen jälkeen odotti viereisessä kokoushuoneessa.... että sellaista VeeHooHoota...


tiistai 25. elokuuta 2015

Ei viedä ihan käsistä.

Sunnuntaina uutisissa oli juttua suomalaisten lisääntyneestä lisäravinteiden käytöstä. Jutussa kerrottiin, kuinka lisäravinteista saa nykyisin hyvin kaikista kaupoista ja niiden myynti on kasvanut tuntuvasti. Samaan hengenvetoon kuitenkin haastateltiin hyvinvointialan asiantuntijoita, ja he kertoivat tärkeinä, kuinka suurin osa ei lisäravinteita kuitenkaan tarvitse.

Tässä kerrottiin perustreenaajista ja "kuntoilijoista", jotka pärjäävät hyvin perusruokavaliolla ja rahojen käyttäminen lisäravinteisiin olisi turhuutta.

Uutiset toki tahtovat kärjistää asioita ja yritetään välttää sitä, että ihmiset höynähtäisivät joihinkin asioihin tai vetäisivät ne överiksi. Silti minulla kalskahti tässä monikin asia korvaan. Aluksikin, mihin vedetään raja siinä, kuka on peruskuntoilija ja kuka taas jo enemmän tosissaan tekevä. Kuntoilija voi olla jonkin mielestä sauvakävelyä puolituntia köpöttelevä vanhus, ja jollekin taas kuntoilusta ei käy vielä tunnin juoksulenkkikään. Miten määrität, kuinka tosissasi otettava harrastaja ja tekijä olet?




Sitten oli tämä selviäminen ilman lisäraviteitakin. Se on periaatteessa ihan totta - onhan sitä selvitty kautta aikain ilman. Ja juuri sillä, että perusruokavalio on kunnossa. Mutta tähän kosahtaa minulla jo suurella osalla väestöllä. Jotta omasta "kuntoilustaan" haluaa hyödyn ja palautumisen, tulee ruokavalion todellakin olla kohillaan. Silti harvempi voi sanoa noudattavansa joka päivä ja liki kaikilla aterioilla terveellistä ruokakoostumusta tai saavansa kaikkia ravintoaineita tarpeeksi.

Lisäravinteet, ajatellen nyt pääasiassa niitä tärkeimpää, eli heraproteiinia, ovat mielestäni tuomassa vain hyvän lisän enemmän tai vähemmän kuosissa tai retuperällä olevaan ruokavalioon. Proteiinilisän avulla voi varmistaa, että päivän minimisaanti tulee katetuksi ja vielä mahdollisimman otolliseen aikaan. Proteiini on helppo nauttia niin juomana kuin patukkana ja se on äkkinälkään huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin jokin muu asia eines- tai karkkihyllyltä.

Ei kaikkien tarvitse olla ihan näinkään :D


Lisäproteiinin käyttämiseksi ei siis tarvitse kyetä määrittelemään itseään tavoitteelliseksi urheilijaksi, vaan sen lisääminen ruokavalioon on täysin paikallaan kenelle tahansa. Vieraammat purkit ja hifistelyt voi jättää sitten muille, mutta perustäydennys on paikallaan ihan jokaiselle.


Ja mikä tärkein aspekti ehkä omasta mielestä, on myös motivaatio. Se juttu. Kuinka monelle heradriksun juominen sama minkä treenin päälle on nautinto ja ikään kuin pieni palkinto koko jutulle. Istutaan pukkarin portaalle tai tullaan posket punaisina sauvakävelyltä. Sitten saa sekä raikasta juomista että myös kehon tarvitsemat ravinteet. Itse ainakin nautin palkkarista näiden molempien asioiden puolesta.

Ei siis vielä sheikkereitä ihmisten käsistä juuri, kun ne viimein ovat sinne karkkipatukoiden ja kokistölkkien tilalle tulleet. 

Skool, kansalaiset, vaikkapa näillä fastin proteiiniskeikeillä!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Elokuinen viikonloppu.

Voi morjens, mitä keliä tässä on ollut. Tuossa kävellessäni mietin, onko se niissä maissa, joissa aurinko hellii vuoden ympäri, aina näin kevyttä ja leppoisaa olla? Vai onko se heille niin arkea, että he eivät sitä huomaakaan? On niin vapauttaa saada kulkea rennoissa, kevyissä vaatteissa ja lähteä liikkeelle niin, ettei laukkuun ole tarvinnut varalta survoa kuorivaatteita mukaan. Viime kesän peruspakki oli nimittäin mukaan pakattavat takki ja housut, ja kenkinä ei lipokkaita paljoa näkynyt....

Ihana lauantain pyöräily sivuteille Såkojaan...

Mellersta österbottens scenary.

Övre Såkojassa on joku väsännyt aikansa kuluksi pihalleen pienen kivikirkon tapuleineen ja Nooan arkkeineen.

Uutta treeniohjelmaa on käyty kohta kaksi kierrosta läpi ja varsin hyvältä vaikuttaa. Muutaman treenin paikkaa jouduin puljailla vapaan vaihtuessa tiistailta torstaille. Samalla sunnuntain tankkaus siirtyi myös lauantaille. Tämä tuntui aluksi kurjalta siirtämiseltä, mutta toisaalta huomasin jo eilen, että paljon mukavampi ämpätä vielä illastakin hiilareita, kun ei tarvitse niin miettiä seuraavan aamun heräämistä. Itsellä isomman tankkauspäivän iltana on yleensä niin pöhnäinen olo ja sydän pamppailee, kun elimistö työstää vielä illan herkkuvuoria. Verensokeri pistää valvottamaan ja unen metsästys on joskus kunnon jahtia.



Nyt siis mässäilyt ovat lauantailla ja sunnuntai menee peruskaavalla.

Ei tässä ihmeempiä. Uutta viikkoa kohti. Työssä saa mukavasti aina kohdata eri vuodenaikoihin ja ajankohtiin liittyviä tapahtumia ja juttuja. Nytkin ensi viikolla pääsen olemaan mukaan megalomaanisen fiiliksen yleisurheilukisoissa. Alkavaan syksyyn kuuluu tiiviisti omilta kouluvuosilta nurmen ja kentän tuoksu ja korviin kaikuva selostajan ääni. Eväitä, jännittyneitä kisaajia ja valtavaa tsemppiä.

Näihin suunnaten. Hyvää alkavaa viikkoa!

perjantai 21. elokuuta 2015

Niin ne kiristyvät.

Näin on päässyt jälleen seuraamaan, kuinka syksyn kisoihin valmistautuvat laskevat harvassa olevia viikkoja h-hetkeen. Vastahan tuo oli kevät ja dieetit alkamassa. Joidenkin 20 weeks outit ovat muuttuneet alle kymmenen lukemiksi ja vatsapalat alkavat pilkottaa yhdellä jos toisella.

Caroline Aspenskog. 



Vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla olen seurannut myös rakkaan  naapurimaamme Ruotsin ja heidän kisaajien valmistautumista omiin mittelöihin. Swedish nationals on aika lailla samoihin aikoihin kuin meidän expot. Ruotsalaisilla on varsin kovia nimiä omille lauteille, kuten bikiniprinsessa Caroline Aspenskog, Helen Isberg, Madeleine Persson, Lisa Aspten, näin muutamia droppaillakseni.

Sofia Isberg.
Jälleen kerran tulee skipattua Lahden kisat lokakuussa, sillä raha se taas tulee niidenkin haaveiden tielle. Kotimaan matkustus on itsessään kallista, kuten olen tässäkin blogissa joka ikisten kisojen alla tuskaillut, ja lisäksi itse messutapahtuma on mielestäni varsin kallis. Siispä somet sitten lokakuussa auki ja seuraamaan niitä, jotka päivittävät tuloksia. Ja lohtuna on toki suunniteltuna seuraavalla lomaviikolle omaa fitnessreissua Tampereelle.

Kelit ovat hellineet ja tuntuu, ettei tässä uudessa työssä taida harmaita päiviä ollakaan :) Ei sille mahda mitään, kuinka paljon kelit kuitenkin tuntuvat arjen rullaamiseen vaikuttavan. Pukeutuminen on rennompaa ja töiden sekä salikiekkojen jälkeen on olo, kuin loma vielä jatkuisi. Nytkin on tulossa kunnon superviikonloppu ja uskon, että moni skippaa kellarisalit ja suuntaa mökeille ja biitseille ottamaan viimeiset rippeet auringosta irti.



Itse toki kellaroidun, mutta muuten on kyllä tarkoitus nauttia kelistä ja auringosta. Tankkauskin on siirtynyt lauantaille, joten Lidlin mainoksia myötäillen superlauantai on tosissaan tulossa!

Ihanaa viikonloppua!


torstai 20. elokuuta 2015

Hah hah hakki.

Hah hah hakki. Saako kirota? Ai saa? No kiitos. Tein sen teitä säästääkseni täällä näppiksen takana verbaalisesti ja kyllä teki hyvää.

Sannan hakki. Voi vitsin vitsit kun sillä Peikolla on sitten ollut hauskaa miettiessä, mitä hakilla voi tehdä. Hack jo pelkästään laitteena ei ole ikinä herättänyt intohimoani mitenkään kummemmin. Sanoisin mielummin, että inhohimo voisi olla paremmin kuvaava sana. Inhoan hakkia, koska se jysähtää perille niin että tuntuu, mutta tuo into -loppuliite on pidettävä, koska se kannattaa juuri edellä mainitusta syystä pitää mukana. Hack kosahtaa täysin etureidelle ja syvään kolahtaessaan saa pakarakin taatusti osansa. Hack painaa ja ahdistaa, ja omalla salilla laite on sen verran tahkea, että se kulkee kuin täi tervassa.

Siinä sitä häkkiä jyystetään.

Lisäksi hackissa minulla on se ongelma, että liikettä tehdessä meinaa keskivartalon hallinta pettää. Ilmeisesti sen verran kipeästi olisivat syvät vatsat aktivaatiota ja bosua vailla. Vatsoissa olenkin alkanut toiseen viikottaiseen vatsajumppakertaan ottamaan enemmän staattista pitoa ja syviä lihaksia aktivoivia liikkeitä. Vaikka totta sekin, että mitä enemmän sitä hackia vaan jytkään ja vatsoja haastan, sitä paremmaksi kontrollikin siitä muuttuu.

Minun ja hakin tunnelmia heinäkuun lopulta.


No mutta, tuskaa se on, kun jalat on tulessa ja keskivartalo elelee omaa elämäänsä. Siinä sitten naama irveessä pidät rangan hallinnassa ja puristat käsillä etukyykkyasennossa kouristuksen omaisesti pehmikkeitä. Ylös alas ja pehmikkeetkin tulevat pään viereen sen verran hankalasti, että kuulokkeet meinaavat pullahtaa pois päästä. Mutta ilman musiikkia ei noista liki kaksi minuuttia kestävistä sarjoista selviä hengissä. Tosin Kornin paukuttaessa korviin "time to die" tekisi mieli vaan seurata kehoitetta…

Niin, mitä siinä sitten teen? Hack on siis se ainoa liike, missä Sanna kierrättää tempoa ja sarjatyyliä. Alkukesän ajan pääsin lämmittelemään itseäni räjähtäviilä pyramidisarjoilla. Niistä en onneksi tainnut osata ottaa itsestäni kaikkea irti. Kesäkuun lopulla liike päivittyi karmeaan 3 x 5 + 10, missä tehtiin hitaalla laskulla ja räjähtävällä nousulla ekku vitonen, ja sen jälkeen pumpaten sekä painoa vähentäen kymppi täyteen. Tämän jo ajattelin olevan liki kauheinta, mitä tästä laitteesta saadaan irti, mutta mitä vielä.

Katsokaa nyt tuossakin TARKASTI hänen ilmettään!
Nyt päästään siihen hetkeen, jolloin Sanna illan puurokuppi polvella istuskelee sohvalla läppärin kanssa ja kaivelee kaiken päivän aikana kertyneen kaunan hampaankolostaan:

Tiina ja Tiinan treeni. Mikäs kymmenluku se tuleekaan ensimmäisen kympn jälkeen? No kaksikymmentä.
Pistettäskö siihen vielä vähän lisää? No pistetään! Joo, näyttää heti paremmalta tuo vitonen perässä. 25, sopivan pyöreä luku. Jos sen kertois kolmella niin saadaan jo mukavat 75 toistoa hackia. Ei ihan satasta vielä, pitäähän sen polvet kestää vielä seuraavan ohjelman hack-helvettiin.

Save ja send. Sinne lähti ohje ja varmaahan on, että se kouhopää ottaa ja tekee sen kaiken. Hakkia kolme kertaa kaksytviis restpausena.

Siitä seuraa seuraavien viikkojen aikana todella mukavia keskiviikkopäiviä. Mä ja hak. Hah hah.

tiistai 18. elokuuta 2015

Aivot kuumenee.

Voi kuinka sitä pääsikin kesälomalla aivot ja ajattelu niin paljon vähemmällä! Työt alkoivat ja se oli yksi kaunis hetki, kun ajatusten vapaaherrain päivät saivat loppunsa ja tilalle tuli pysäyttämättömän tuntuinen mylläkkä. Minulla on uusi työpaikka ja uudet kuviot, joten pelkästään nimiä olisi sellaiste päälle neljäsataa opeteltavana. Tähän kaikki mahdolliset kuviot aina lähtien siitä, mitä minkäkin oven takana on ja missä tähän kellon aikaan piti taas ollakaan.

Teksti ei ihan osu, mutta toimii.


Ei turhaan ole todettu, että käydessään kunnon kierroksilla aivot vievät 90 prosenttia glukoosistamme. Olen ennen, varsinkin heikommassa hapessa ollessani, viitannut kintaalla sille, että joskus töistä ja muutospäivistä, matkustamisesta tms. voi olla uupunut, jopa aivan voimaton. Pih pah, jos ei ole tehnyt mitään fyysistä, ei ole kuluttanutkaan, sanoi kieroutunut mieleni.

No nyt voin sanoa, että kulutukseni on aivojen osalta varmaan tuplaantunut. Yritän koko ajan saada jotain asiaa ajettua tajuntaan läpi ja muistilappujen jono tuntuu alkavan yöpiirongilta ja jatkuvan keltaisena vanana aina töihin tietokoneelle asti. Tähän sitten ihan perushuolto ja kaksien eväiden preppaaminen. Jos vielä olisi muutama pikkunappula ja piski pyörimässä jaloissa, niin voi huh huh....

Lepäilemässä :)


Siksi on ollutkin aivan ihanaa päästä iltapäivisin salille LEPÄÄMÄÄN! Kesän aikana opeteltu treenityyli, joka saa hikoamaan ja vaati kaiken keskittymisen ja focuksen, on nyt hermoille lepoa. Kesällä sai onneksi ajettua sen verran selkärankaan treeniin otetta, että sen, minkä silloin joutui ajattelemaan, tuntuu nyt menevän kuin pulkalla lasku.

Ei myöskään mikään ihme, että kesällä oli sellainen olo, että tahtoo ja jaksaa opiskella uutta treeniin ja kaikkeen siihen liittyvään. Luin ja katsoin varmasti joka päivä artikkeleita eri tutkijoilta ja munttasin tietoa koko pimeän talven edestä. Nyt, jos tässä tilanteessa alkaisin vielä samalla intensiteetillä pyörittää teoriaa, niin voisin väsähtää.



Onneksi on tiedossa, että tämäkin pyörityksensä helpottaa heti, kun on saanut työpäivänsä kasaan ja ajettua muutaman eheän viikon läpi. Kohta jo kaikki preppaukset ja kuviot löytävät paikkansa ja aikaa riittää taas ihmetellä, mitä Poliquin ja kumppanit ovat saaneet kehiteltyä. Siihen asti kuitenkin luurit korville ja nollat tauluun. Tänne blogiinkin saattaa tulla vähän sumuisempaa tekstiä, mutta ajattelin sallia tämän itselleni.

Nyt ruokaa, sekä keholle että mielelle!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Sunnuntain kuulumiset.

((heti alkuun en tiedä, sahaanko itseäni nilkkaan, mutta voi että kun jurppii tietyissä portaaleissa, kun kuin yllättäen ilmestyy kirjoittajille samanlaisia tekstejä, joissa hehkutetaan samaa tuotesarjaa äks, ja kuinka kaikilla on päivittäisessä ja tiukassa käytössä nämä ja nämä tuotteet. Yhdeltä hyvä juttu, mutta kun niitä on viisi perässä...))

Viikonloppu sai jälleen nousta arvoon ihmeelliseen! Kesälomalla lauantai oli viikon tylsin päivä, sillä silloin kaupat menivät kiinni jo kuudelta, ja muutenkin syke ei ollut samanlainen kuin arkena. Eilen oli yhtä riemua havahtua lauantaina aamukähmässä siihen, että ei tarvitsekaan singota ylös, vaan saa jatkaa köllöttelyä - mitä luksusta!




Työrytmi tekee silti hyvää, ja mikä parhainta, olen saanut myös pidettyä kiinni "kevennetystä" elämästä. Liikkumisiksi riittää tasan se, että veivaan joka päivä töihin ja takaisin, ja sitten salille ja takaisin pyörällä. Muuten jätän aikaa olemiselle ja elämiselle. Iltarutiinejakin sain aikaistettua niin, että ihanalle köllöttelylle ja lueskelulle jäi kunnolla aikaa.

Turhaa lupinaa varmasti monesta, mutta itselle ihan ilman aasinsiltaakin kehonrakennukseen liittyvää asiaa. Olen varma siitä, että en ole vielä tämän kesän alkuun mennessä ollut antanut keholleni tarpeeksi aikaa palautumisiin. Kesän myötä panostin asiaan enemmän ja enemmän. Olisi voinut kuvitella, että virtaa jäisi pankkiin tästä hyvästä vaikka kuinka. Tilanne tuntuu kuitenkin päin vastaiselta. Nyt tuntuu, että vanhoihin kuvioihin ei olisi enää mitään voimaa, saati intoa. 


Tämä ei ole millään muotoa mikään menetys, sillä voin paljon paremmin näin. Liikunnasta aiheutuva stressitaso on selvästi alempi ja tunnen jo nautintoa siitä, että ei tarvitse tehdä mitään. Minulle ihan uutta, mutta täydellisen tervetullutta. Ja kuitenkin, ei minusta perusluonnetta saa silti häädettyä mihinkään - eli kyllä se jalka nousee tarvittaessa ja koti pysyy yhä hallinnassa. Mutta kaikki sama onnistuu täysin hyvin vähemmilläkin kierroksilla.

Moikkaan teitä iltakävelyllä.

Tätä ottaessa en nähnyt yhtään mitään :D


Hyvin levänneenä uuteen työviikkoon, sillä sinne savottaan ei kannatakaan ihan takki tyhjänä mennä. Onneksi treenit odottavat iltapäivien "kevennyksenä" :) Iltakävelyt tekevät muuten todella hyvää, kun ilma on kuulas ja raikas. On muuten tulossa kelien puolesta myös aika komea viikkoa! Ai vitsit, syyskesä on niin ihanaa!

perjantai 14. elokuuta 2015

Keskittymistä.

Blokataan ympäristöä sekä lipalla että luureilla.
Keskittyminen treenissä on alkanut parantua koko ajan. Nykyisin ohjelmassani tuntuu olevan niin paljon ajateltavia elementtejä, että varaa ajatusten harhailulle ei juuri ole. On pakko olla pää kasassa ja läsnä hetkessä, kun ajateltavana on koko kropan säätö päästä varpaisiin, ja tämä kaikki toimivana liikekokonaisuutena. Tähän yhdistettynä ihan jo perus hengitys ja sarjan vieminen loppuun, niin vanhalta Tiinalta olisivat paukut keskittymisessä loppuneet jo aika päiviä sitten. Kunhan riuhdon, kyllä se jossain tuntuu, mentaliteetti olisi varmasti ottanut vallan viimeistään toisen sarjan kohdalla.




Oman eheytymisen ja mielen solmujen avaaminen on varmasti ollut vaikuttamassa tähänkin. Mitä enemmän olen myös antanut itseäni lajille ja sen eri vivahteille, sitä enemmän haluan myös ymmärtää sitä, ja tehdä asioita niin, että olen kartalla siinä, mitä teen. Tämä vaatii juuri sitä keskittymistä. Joskus vielä saatoin naureskella niille, jotka marssivat salille tiukalla ilmeellä ja laput korvilla, ollen sitten niin tuiman ja keskittyneen näköisiä. Nyt olen itse varmasti parhaimmillaan/pahimmillaan ihan saman näköinen. Survon valtavat langattomat korville ja annan Eminemin tai muun fiilikseen sopivan musiikin viedä mennessään. Olen siis kuin versio kaikista niistä motivaatiovideoista, joita on youtubet pullollaan, this is it, your moment. Now or never. Tapa se vipunosto yhdellä kilolla.



Tänä päivänä aivot ovat tottuneet siihen, että ympärillä syöksyy ärsykkeitä vaaltavat määrät. Päämme on siitä jännä tapaus, että se kuluttaa kehossamme olevasta sokerista stressitilanteissa jopa 90 prosenttia! Ne ovatkin sellainen energiasyöppö, että ajan myötä aivot ovat kehittyneet siihen, että ne pyrkivät aina toimimaan mahdollisimman pienellä kapasiteetillä ja olemaan säästöliekillä. Siksi omia ajatuksia pitääkin välillä sivaltaa kunnolla poskelle, jotta osaamme havahtua tekemään yhtä asiaa kerrallaan tai havainnoimaan yhtä hetkeä. Ehkä juuri tästä juontavat edellä mainitsemani motivaatiopätkät ja fitnessquotet: aivoja muistutetaan siitä, mikä on tavoitteena ja mikä on tärkeää. Otetaan kipu vastaan, tehdään homma kunnolla ja sitten ravinnon avulla vihjaistaan aivoille, mitä hormoneja voisimme tarvita, jotta seuraava kerta sujuisi vielä paremmin - ja aivojen kannalta pienemmällä vaivalla.



Keskittymiseen on olemassa poskisivalluksen lisäksi myös lisäravinne, L-tyrosiini. Se on non-essentiaali aminohappo, jolla on merkittävä rooli neurovälittäjäaineiden, eli dopamiinin ja norepinen tuottamisessa. Se on myös tyroidin tuottamisessa osana. Se tukee kilpirauhasen toimintaa ja toimii antistressaavana tekijänä. Näiden myötä se tukee henkinsä valmiutta, mental alertness. Itsellä on treenilaturissa l-tyrosiinia, ja oli se huuhaata tai ei, niin ainakin blasebo-vaikutus toimii omalla kohdalla. Ja muistelisin itse Hulkin maininneen ottaneensa l-tyrosiinia lukiessaan tentteihin. Nerokasta.


Focusta siis ihmiset, Focusta myös uuden treeniohjelman hienosäätöön, se alkaa olla kasassa.

If you don´t get a little nervous when you think about your training, you don´t train - OR THINK -hard enough ;)


Ihanaa, elokuista viikonloppua! Vielä ehtii nauttia kesästä!


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Uutta treenimietettä.

Täällä ollaan vielä olemassa, vaikka uusi työ kiskaisikin pompulasta saman tien ihan uuteen elämään. Muutos lomalössöilyyn on tehnyt ihan hyvää ja kunhan vaan aamuheräämisiin ja aivojen käyttöön taas tottuu, niin....

"Toimistossa" on lupaava selfiepeili.


Treeniasiaa ja vihoviimein uusia puhalluksia sille rintamalle (tähän samaan syssyyn, tiedetään)! Sitä on aina yhtä hymyä, kun pääsee pyörittelemään uutta treeniohjelmaa kasaan. Olen mennyt poikkeuksellisen kauan liki samalla ohjelmalla. Sanna laati minulle huhtikuun lopussa setin, jolla olen muutamia päivityksiä lukuunottamatta pitänyt hengissä.





Tiedän tiedän, siellä jotkut huutaa, että pitäisi antaa useammin uusia ärsykkeitä lihakselle ja adaptoitumista tapahtuu, jos jungaa samalla ohjelmalla liian kauan. Nämä kaikki argumentit ovat itselläkin erittäin hyvin tiedossa ja olleet useamman kerran myös mielessä. Mutta Sannan morjenstamisen jälkeen on tuntunut, että joka ikinen kerta on oppinut treenissään jotain uutta, ja sen puolesta ohjelma on aina kerännyt uutta ilmaa siipiensä alle.

On muuten hankala jotenkin tuo ilme.
Mutta taas itselle ja omalle päälle vaihtelu tekee taas niin hyvää. Uusia liikkeitä vanhojen tilalle, ja sitä myöten uusia ärsykkeitä. Tämän ohjelman teen vanhan päivitetyn version oheen, eli hyväksytän sen korkeammalla portaalla, Sanna teki erittäin hyviä uudistuksia vanhaan ja itse sain luvan muutamiin lihasryhmiin tehdä omia ratkaisuja. Kuten Sanna sanoi jo edellisenkin ohjelmani kanssa, että ei se, mitä paperissa seisoo, vaan miten sen toteutat.

Eli nyt lisäillessäni ja hivenen muokkaillessani otan huomioon kaikki juonet, mitä Sannan kanssa ollaan pt-kertoina katsottu ja mietitty. Lapatuki tulee yllätys yllätys kaikissa liikkeissä käyttöön, kuten ranganhallinta kaikkinensa. Liikkuvuus ja se, missä liikkeissä on parasta lähteä hallintaa hakemaan, ovat nyt ne tekijät, mitä arvon. Vielä kun malttaisi olla ahnehtimatta liikaa, sillä viimeisestäkin omasta ohjelmasta Sanna tokaisi, että taitaa tuo punainen lanka puuttua. Mitä siinä puutetta, kun treeniohjelmassa oli kaikkea - lankana oli katsos saada tehdä paljon ja kaikkea :D

Itsellä olisi tuo hanuri yhä omassa priorisoinnissa. Niille sekä olalle on Sanna laittanutkin reippaasti sarjoja, eikä sisältöihin tule omia muutoksia. Etureidet uskon vaihtuvan hivenen enemmän ylläpito-osastolle, kun taas selkä lapatuen hallinnan puolesta taas isompaan hinkkaukseen. Kyykky on vain kaukainen haave, mutta sitä tulen jatkossakin kyllä ottamaan smithissä ja eri askelkyykkyjen variaatioina runsaasti. Mitä sitä turhaa runnomaan ja hajottamaan itseään, kun kerta väärin sen tekee.

Vanhaa on hikoiltu ihan tarpeeksi.
Katsotaas, mitä tässä saadaan aikaiseksi. Ehdotelmia jaosta saa toki laittaa, mutta uskoisin, että kuuteen osaan tulen päätymään. Jako on tähän asti mennyt
1) selkä, vatsat
2) etureisi, pohkeet
3) rinta, olka, vatsat
4) takareisi, hauis
5) selkä, ojentaja
6) pakarat, jalat


 (kyllä Sanna ja muut kauhistelijat, KUUTEEN näin periaatteellisesti. Toiuen selkä on sellainen, mikä voi aina halutessaan heivata ja ottaa nälkäpäivän tilalle. Kuulostaa erittäin toteutuvalta idealta...;) )

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Taputeltuna.

Kesä alkaa olla omalta kohdalta taas taputeltuna. Ja mikäpä siinä, sillä varsin hyvä kesä on ollutkin. Ei todellakaan sellainen, kuin mistä aluksi haaveilin: kuumista päivistä, helteisistä ulkoiluista ja sitä, että pystyisi mennä salille suoraan treenikamppeissa. Tämä kesä on varmasti läväyttänyt kämmenellä itse kutakin, sillä perinteistä kesään ja lämpöön kyllääntymistä ei ole päässyt tulemaan. Yleensä kun elokuun tullessa toivottaa jo viilenevät tuulet ja sadon kypsymisen ilolla vastaan.

Kylmän kalpea iltavalo omalta pihamaalta. Ihan sievää silti.


Mutta sama kesä kaikilla, kun erittäin osuva sanonta kuuluu. Silti, tämä kesä on ollut omalla kohdalla todella hyvä ja juuri oman näköinen. Ihan parasta on ollut eteneminen, tai ainakin työstäminen, mitä on tehnyt oman mielensä kanssa. Tarkemmin en ala kaikkea erittelemään, mutta paljon asioita on saanut ansaitsemaansa aikaa käsittelyyn ja tiedostamiseen. Elämästä raakana nauttiminen, kuten nyt Hyppösen villiinnyttämänä pyrin ajattelemaan, tuntuu sopivalta tavalta jatkaa hyvin alkanutta matkaa itsensä kanssa.
Tuollakin reissulla palalalaleli sitten aika makeasti.

Turhan kyräilyn ja "naapurin lautasen kyttäämisen" lopettaminen on asia, minkä haluan täysin itsestäni pois. Tai no niin täysin, kun sen nyt voi inhimillisyyden rajoissa saada. En ole todellakaan mikään kadehtia tai paskan puhuja, mutta enemmänkin huomaan haikailevani jotain muuta siltä toiselta lautaselta. Tai saan kiinni itseni ajattelemasta, miksei minulla ole jotain, mitä jollain toisella on. Liittyen usein omaisuuteen ja menestykseen.

Alan nähdä, kuinka loistavan turhaa se on. Sillä kun tarkemmin ajattelen, en tähän hetkeen tarvitse enää yhtään mitään materiaa enempää. Minulla on koti, jonka puitteissa itseasiassa haaveilen jopa hivenen "vähemmästäkin": Haaveissani ei ole suurta kartanoa (miettikää, kuka sen siivoaa!), eli ihan suotta katsella haikaillen uusille asuinaluelle vieri viereen kohoavia pytinkejä. Päin vastoin, nautin käydä katsomassa niiden kauneutta ulospäin ja palata sitten omaan matalampaan, mutta silti mukavaan majaan. Jääkööt ne muut pitämään pihoja kunnossa ja kaikki 15 makuuhuonetta pölyttöminä ja siisteinä.


Autot ovat vain loppujen lopuksi komponentteja yhdessä, eikä naapurin uusi auto näytä enää parin ajon jälkeen sen kummemmalta, kuin muutkaan autot (autokateutta ei tosin itsellä ole ikinä ollut). Treenivaatteissa olen puolestaan huomannut, että kilpavarusteluun ei todellakaan kannata ryhtyä. Siksi suunta on ollut laatua määrän sijaan. Ajattomia, hyvintoimivia vaatteita, jotka palvelevat tarkoitustaan.

Sama vaatteissa. Miksi ostaa kahmalo kaupalla farkkuja ja hankalia paitoja (eli minkä ihmeen kanssa tätäkin pidän ja miten päin tämä laitetaan päälle), jos kerran nautin pitää venyviä, mukavia, siirtymissä mielellään veden- ja kuranpitäviä vaatteita? Siispä satsaus jälleen määrän sijasta laatuun ja siihen, että kaapissa olevat vaatteet tulisivat oikeasti käytettyä.

Rauhoittumista siis kaikella saralla. Odotan, miten tämä tulee näkymään työarjessa. Toivon jo tunnetta, kun vanhat "aikataulut" tulevat käyttöön, mutta saankin huomata niiden joustavan ja elämän ilman, että minulle tulee siitä hätää. Että aina ei tarvitse keretä, eikä kaikki ole niin nöpön nuukaa.



Niinkuin nämä tekstitkään :) Taas karkasi idea ja kirjoitus kesän kokoamisesta yleisiin ajatuksiin. Pahoitteluni, mutta oletettavasti tätä tällaista saattaa olla jatkossa enemmänkin. Miksi tulla hampaat irvessä valmiin aiheen kanssa, kun kerran voi antaa näppäimistön laulaa.

Jatketaan näin, tai ainakin minä jatkan.

Ja voimia kaikille, ketkä huomenna tai ensi viikolla aloittavat syksyn urakkansa!

lauantai 8. elokuuta 2015

Taka-akselia Sannan tyyliin.

Jatketaas ROOsta eteenpäin. Seuraavana Tamperekeikan päivänä oli vuorossa ihan pyynnöstä taka-akselin katsastus Sannan kanssa. Olin lämmitellyt jalat kerrankin kunnolla ja huolella, joten pystyimme suoraan aloittamaan hommat. Sanna kehoittikin tähän, mikä nostaa entisestään arvostustani häntä kohtaan. Liian usein näkee valmentajien seisovan treenattaviensa vieressä näiden veivatessa crossarilla. Toki siinä saa juteltua treenistä ja kuulumista, mutta itse ainakin haluan toimintaa ja tekniikkaohjausta koko ajan edestä. Tämä tarkoittaa tiukkaa rutistusta myös Sannalle, sillä tunnin täysi läsnäolo on raskas setti.


No mutta, suoraan liikkeelle reiden koukistuksesta, missä Sanna urheana tyttönä törkkäsi koko kyynärvartensa hikisen lantioni alle tunteakseen, onko alavatsa mukana ja pysyykö lonkka asennossa. Mikäpä siinä tehdä koukistelua, kun olo oli kuin lypsettäessä :D Mutta asento saatiin näin varsin hyvin kohdilleen, mistä kertoi treenipainojen armoton laskeminen ja takareiden pumppautuminen. Istuinkyhmyt yhteen, lantio asentoon ja selkä odottamaan omaa päiväänsä. Niistä rakentuu varsin toimivat reiden koukistus maaten.

Lantion säätöä smithissä.
Smithkyykky jatkaa oloaan ohjelmassa. Tämä toki käy. Siinä etureisi meinasi aluksi johtaa orkesteria, mutta jalkoja siirtämällä eteen niin, että olo on ikävästi sen oloinen, että lentäisi persiillees kun kyykkään, toimi tähän korjaukseksi. Lantio mitä ilmeisemmin pysyi asennossa ja persauksen sopivalla taakse suuntaamisella siten, että selkä pysyy asennossaan, sai tämän kyykistelyn menemään myös hyvin.

Ilmeellä.

Sumomave. Juu. Tässä vaiheessa alkoi jo tulla infoa sen verran napakasti, että alkoi tekniikka olla jo sätkynukkelinjalla. Mutta tähänkin samat lainalaisuudet: ajatella, että se keppi on liimattu selkään, lantio kipataan alle, lapaan niin hyvä tuki kuin tällä liikkuvuudella voidaan saada (aika heikkoa on). Polvet suoraan yläasennossa, sitten persausta taakse ja voimantuottoa pakaroilla ja lantion pohjalla ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko. Sanna suostui juuri ja juuri antamaan minulle tangon käsiin. Eli se siitä, että viimeisimmät romppumavet menivät kahdeksallakymmenellä kilolla.
Lisää kuvateksti

Ei tästä.

Sumoillen eteenpäin, kyykkäillen käsipainolla ja tähän kaveriksi tuttua pitkää askelkävelyä. Samat kepit, samat juonet. Ajatus alkoi jo sopivasti takuta, johtuen kenties myös siitä, että ennen treeniä ruoaksi tarkoitettu rahka oli levennyt treenikassiin ja päätynyt kenkä- ja vaihtovaatepyykin myötä viemäriin.

Siinä sitä lantiota taas käännetään.

Lopetteluksi jalka kainalossa yhden jalan prässiä ja niin oli tehokas tunti Sannan kanssa paketissa. Valtavasti lähti uutta ajatusta mukaan. Paljon, paljon, ja pitkään saa tehdä töitä, että rangan hallinta alkaisi sujua ja siirtyä sekä treeniin että arkeen mukaan. Mutta siihen työhön haluan käydä heti käsiksi. Hyvästi siis letkeä lantiokävely, mitä naisille niin kovasti suositellaan ja tervetuloa takamukseton, rankakävely peppupuristuksella ja lapatuella .Minut tunnistaa kadulla ainakin jo hyvän matkan päästä :)

perjantai 7. elokuuta 2015

ROO-reeni.

Tampereen huipentumahetket olisi nyt seuraavana luvassa summa summarum meiningillä. Ensimmäisenä pt-kertana katsoimme Sannan kanssa läpi yläkroppaa rinnan, ojentajien ja olkien osalta. Siinä tuli jo asiaa sen verran tehokkaasti, että parasta itse vain tiivistää muistiinpanot itselle.

Näin...

...kin. Ei kattokaa nyt noita naruja!

Rinnan kanssa teimme vinopenkkia kahdessa eri kulmassa. Loivemmalla kulmalla tanko laskee rinnan alle, kun taas pystymmässä asennossa tanko saa melkein hipaista nokkaa alas tullessaan. Molemmissa perusta kuntoon, eli häntäluu sojottamaan sinne minne pitääkin, lavat sen verran kuoppiin kuin ne nyt tältä rintarankaongelmaiselta menee, sama homma olkien kanssa ja puskemaan. Kyynärät menevät suoraan alas, eivätkä sojota taakse minään siipinä. Rintaa auki alhaalla (viittaus samaan ongelmaiseen...) ja työntö ylös. Loivemmassa kulmassa ojentaja tulee jonkin verran avuksi, ja pystymmässä olka taas on jonkin verran matkassa mukana. Silti päätyö ja puristus rinnalla.

Kärpäsen lentoa.


Tämä tuntui jopa sujuvan. Hämmentävää. Kuten myös täysin uusi näkökulma flyessien tekemiselle. Että niitä käppäreitä ei sitten tarvitsekaan jysäyttää pään päällä yhteen niin, että kourat ovat nyrkit pystyssä vastakkain. Tässä flyessissa imitoidaan peck deckin liikerataa, eli kyynärvarsi ohjaa liikerataa. Olen ihan myyty tähän versioon ja se oikeasti tuntuu rinnassa! Jei!

Dip. Olka vain hivenen eteen kääntynyt.

Noh, tottakai se, mikä nyt ihmeesti tuntui vähän sujuvan, niin on ohjelmassa pelkällä ylläpidolla. Kuudella viikkosarjalla rintaa ei sitä kummemmin ihmetelty, vaan pikaisen dipin kautta (lantio-olat taakse-ja sitten sanan mukaisesti tyttö OJENTAA) nautiskeltiin loppuaika olan kanssa.

Niitähän on kaksi kappaletta. Oikea ja vasen. Minulla nämä kaksi eivät ole oletettavasti koskaan tavanneet toisiaan. Toinen on myös ilmeisesti joutunut elonsa ajan kannattelemaan pahansisuista pirulaista ja toinen on taas ollut hopeasiipienkulan huomassa. Oikea oli siis eri svääreissä vasempaan verrattuna, eikä tuntunut auttavan, sama kuinka Sanna törkki sormiansa hikiseen kainalooni, (miettikää, millainen työnkuva hänellä on...). Lapa ei vaan tahtonut pysyä kuopassansa.


Siinä sitä ongelmaa ihmetellään.


Tähän kuitenkin tuli lisäohjeistusta mobilisaatiohin, omaan venyttelyyn ja hierontaan. Eli vink vink vaan Suutarille, kengät olisi tarpeeseen....



Takaolat liki istuen pystysuorassa. Ai jaa. Niin että miten olenkaan tämän tehnyt ennen. Juu. Sanotaan, että hyvää työtä olen tehnyt sen eteen, että latsit olisivat entistä tukommassa ja rintaranka jäykistyisi mahdollisimman monipuolisesti.

Sitä "peruskauraa" kuitenkin kaikkien liikkeiden takaa löytyi. Ranka, ranka, ranka. Se hallintaan, niin ollaan jo pitkällä. Ja sitten rintaa auki. Eli nyt valtavalla tarmolla veivaamaan liikerataharjoitteita, jotta rottingille päästäisiin.