tiistai 29. syyskuuta 2015

Mietteitä treenitauosta.





Täällä sitä siis taas ollaan, elämän parissa. Oi sitä tunnetta, kun taas sai syödä puuroa kunnon macahöysteellä ja pakata treenikassi kuntoon. Juomapullo oli jopa joutunut viikon aikana hukkaan, eli vapaalla ollaan todellakin oltu ;)


Treenimusiikki teki myös comebackin, eli Eminem oli malttanut hienosti olla lurauttamatta sanaakaan viikon aikana. Niinpä Curtain Callsin treeninkuuloiset sulosävelet pääsivät virittämään mielen juuri sopivaan asemaan.



Mitä tauko toi? Se toi päälimmäisenä ajatuksena sen, että se ei ole mikään paniikki. On olemassa eräs juttu, minkä olemassa olon tajuaminen teki itselle ihan hyvää. Se on Muu Elämä. Kun et mene salille, voit tehdä jotain muuta. Harvinaisen yksinkertaista ja sitäkin toimivampaa. Kehonhuollonkin sain pidettyä suhteellisen maltillisena. Tempomista ja riuhtomista taisi tulla liikkuvuusharjoitteiden myötä treenin aikana liikaa, sillä nivelet tuntuivat tauolla sen verran aroilta, että mitään jänniä tapadoja tai muuta ei pystynyt edes harkita.





Oli ihan paikallaan pestä ikkunat ihan sisälaseistakin.... mitä se äiti on aina sanonutkaan...


Perushuolto toki pysyi mukana, eli  crossailua, pyöräilyä, hivenen tehokkaampaa rullaamista ja venyttelyä. Mutta ei kummempaa, eikä mitään liian aerobista. Ennen taukoa tullut kipu lapaan sai myös oman toipumisaikansa. Tavallisesti en olisi varmasti osannut antaa sen parantua rauhassa, joten nyt se hoitui tyylikkäästi tässä samalla. Vielä se juilii vähäsen ja treenejä joutuu soveltamaan, mutta paremmalla jo mennään.

Lähtiköhän riisin kanssa vähän homma lapasesta ;)


Ja täytyy sanoa, että nyt taas jaksaa ja arvostaa perusarkea. Ensimmäinen treeni tuntui jopa rankalta, vaikka aloitin maltillisesti. Ei siis kannata tauon jälkeen lastata samoja rautoja, kuin mihin lopetti, vaan hyödyntää se, että lihas saa ärsykkeen vähemmästäkin.

Nyt tuli näkemystä siihenkin, että treeni on oikeasti kuluttavaa hommaa. Kun koko ajan oppii ottamaan itsestään enemmän ja enemmän irti, "oppii" myös kuormittamaan hermostoaan. Sen oirehdintaa on huomattavasti vaikeampi huomata, joten säännöllinen kevennysjakso onkin varma resepti pitää se jatkuvasti kunnossa.

Hetkeksi unohdus tukottuneille lihaksille, sillä levänneellä lihalla tuntuu lupaavasti saavan jotain aikaiseksikin.

Tästä on armottoman hyvä fiilis jatkaa eteenpäin ja kohta uuteen ohjelmaan!

(Kiitos, Sanna.)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ei ikinä enää!

SE ON OHI!!

Tarkempia kuulumisia sekä analyysia tulee kyllä seuraamaan, mutta nyt on pakko vain heittää fiilikset tauosta hittibiisin muotoon kiteytettynä. Roope Salmisen ja piskien radioralli on soinut ihan repeatilla päässä koko viikon ajan. Siinä nätsää jopa aika tiistaista sunnuntaihin, mitä tämä savotta oli itselläkin. Darran tilalle voi laittaa fiiliksen, miltä kropassa tuntuu  liikkumattomuudesta kolottavat lihakset. Ne yhdistettynä pään sumuisuuteen ovat täysin verrattavissa kunnon kanuunaan.

Että tiedoksi ihan johtoportaalle asti tuntemukset levon jälkeen: Ei ikinä, ei IKINÄ ENÄÄ :D



Hiilarihumalaista sunnuntaita kaikille!



(ja te, jotka heitätte vertailuksi minulle kisadieettaajien fiiliksiä, niin älkää vaivautuko. En halua verrata itseäni yhtään keneenkään. Tiedän kyllä, että tämä oli todella lyhyt pätkä. Silti minun ironiaa tähänkään seikkaan ei yksi tauko saa lannistettua. Sitä paitsi minä olen minä. Täysi jästipää, mutta siksi juuri omalla paikallani.)

lauantai 26. syyskuuta 2015

Miten tässä nyt näin?

Ei jei jei! Nyt tapahtui sitten vielä se, mitä pelkäsin tässä tauossa melkein eniten - huomenna olisi hoohetki, mutta yllättäen pelottaa. Pelottaa se, että kroppa tekikin tällaisen tempun, että se aivan kuin tukotti entistä enemmän. Odotin, että tauon tässä vaiheessa kihisisin padottua virtaa lähteä takaisin tempomaan. Lihakset olisivat vetreät ja norjat ja ikään kuin elastisessa ja vastaanottavassa kunnossa.

Tilanne tuntuu aivan päinvastaiselta. Juuri ennen taukoa kipuilemaan alkanut lapa on liki käyttökelvottomassa kunnossa ja huonoilla kengillä typeryyksissä aiheutettu jalkaterän rasitusrevähdysmikälie ei ole hellittänyt alkuunkaan. Muutenkin olo on jäykkä, kankea ja tukkoinen. Olen kieltämättä vähän ihmeissäni, ja kuten kirjoitin, peloissanikin. Miten käy huomenna, kun tai jos kroppa ei toimikaan ja ennestään hajalla olevat paikat räksähtävät lopullisesti? Lapa ei kestäkään tankoa olalla, eikä jalkaterä prässiä?

Pieni, paineeton pelle. Tuossa menossa vähän hinkkaamaan crossaria ja rullaamaan.


Yksinäinen, hylätty treenikassi. Saranakin on luovuttanut vieressä ;)


Muutenkin glykot ovat aivan tyhjillään ja olo sellainen, etten saa revittyä itsestäni mitään järkevää irti. Pitää pistää ilmeisesti osmopurea suoraan suoneen, että saa itsensä kammettua vääntämään. Jos uskaltaa.
Hiilarit odottavat omassa pihassa :)

Voi päh. Näitä ei pitäisi miettiä paikallaan nököttäen ja väsyneenä lauantain työpäivänä. Istua nyt neljän seinän sisällä, kun on jo viikon tehnyt töitä (ja siis huom! ISTUA, MINÄ!!). Saa tunti tolkulla oikein tuntea, miten kroppa on väsynyt ja mieli siinä samalla.

Eli koita jo huominen, kun saa hiilaria koneeseen, maistettua rakasta rautaa, herätettyä tutut hormoonit jylläämään ja oikeasti nauttimaan siitä omasta perusarjesta!

Näin heikko sitä ollaan, mutta toisaalta ilohan tässä on todeta, että oma elämä on oikeasti ihan parasta kaikessa tavallisuudessaan ja sujuvuudessaan!

HUOMENNA, rakkaat, HUOMENNA (ja ois tuon rakkaatkin voinut kirjoittaa isolla ;) )



perjantai 25. syyskuuta 2015

Hienoa Nyyssölä!!

Onneksi omaan hervottomaan tympäisyyn tuli jotain iloa ja pilkahdusta:

Mikalle kultaa Madridista!!!! Valtavasti onnea meidän Nyyssis!!!!


Pakkolevon perjantai.

Lisää hyviä puolia taukopäiville alkaa onneksi jo näin useamman päivän konkarin silmin nousta esille. Tässä kun seuraa kynsien kasvamista, pilvien soljuntaa taivaalla, atomien liikehdintää ja sitä rataa, ehtii myös kuulla, kuinka lihakset hymäilee kaikessa rauhassaan. Siellä ne solut istuvat poteroissaan ja pelaavat pokeria aikansa kuluksi. Välillä joku luo toiveikkaan katseen oven pielessä olevaan hälytyskelloon, mutta turha on sekin liikahdus.





Niin, sitä positiivista tästä tauosta, muuta kuin huippuunsa asti puunatut kynnet? No ainakin se, että jo vajaan viikon tauolla säästää treenimömmöissä jo ihan mukavan summan. Laturiin, treenijuomaan ja palkkariin menee itsellä sen verran hyvää tavaraa, että kilohinnoissa mennään jo ihan mukavissa lukemissa.
Treenijuomien puuttuminen antaa myös kropalle hetken huokaisun aminohappojen tykitykseltä. Puhdistusjärjestelmä saa hetken aikaa rauhassa käsitellä muutakin aineistoa ja munuaisetkin oman huokaisunsa.

Hailakka työselfie.


Myös leipätyö pitää tästä hetkellisestä aikataulumuutoksesta. En ole ikinä ennen ollut yhtä innokas palaveeraaja ja suunnittelija, kuin mitä nyt. Toki ainoa varma viikottainen möötninki oli, kuinka ollakaan, peruttu, mutta äkkiäkös sitä alamme ongelmien tonkija  saa toisen tilalle. Paperihommatkin ovat hoituneet aivan uudella tavalla ja suunnitelmia on tehty pitkälle.


Jotain järkevääkin aikaiseksi.


Aikaa on riittänyt myös uuden treeniohjelman suunnitteluun. Tämä tauko on palvellut tätä myös sillä, että palo päästä tekemään mitä tahansa on saanut luovuuden purskahtamaan valloilleen. Nyt on enemmän ongelmana se, miten rajata kaikista hauskoista variaatioista sopivat liikkeet jäljelle. Ideoita otetaan silti vastaan esimerkiksi toiminnallisempiin olkaliikkeisiin, sekä pakara-akselin kurmottamiseen. Oivat superit kunnon poltteilla olisivat aina nannaa.


Tauon jälkeen tarkoitus on kuitenkin vielä kerran tai pari vetää vanha ohjelma läpi, jotta pystyn nähdä, mitä tauko sai aikaiseksi. Ensimmäisellä kiekalla en tee ihan samoilla painoilla, kuin mitä ennen taukoa, mutta jos vielä toinen viikko odottaa, niin silloin olisi suurissa toiveissa saada kunnon tulosta aikaiseksi ennen uutta ohjelmaa.

Huups, ajatus karkaa väärille radoille. Takaisin pettuleivän ääreen ja iskemään uutta korttia pöytään. Kyllä tämä tästä etenee :) Hyvää viikonloppua teille kaikille, ketkä ette joudu huomenna töihin, kuten eräät...

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Yksi lusittu, neljä edessä.

Huh, yksi kokonainen päivä takana. Eilen mentiin matalan hiilarin päivillä, ja tänään saa onneksi ottaa "semisti". Niin, Sanna pisti tosiaan ohjeen, että semiruoat. Eilisen nälän kourissa yritin parhaani mukaan pähkäillä omin voimin, mitä tuo semisti tarkoittaa. En missään tapauksessa haluaisi häiritä Sannaa moisella kysymyksellä, sillä muutenkin tykitän häntä ihan tarpeeksi. Mutta semisti? Kertokaa mulle joku, mitä minä saan syödä?? Tähän nälkään en hyväksytä vastaukseksi mitään peuraa pienempää.

Tässä itselleni hivenen lohduketta, ennen kuin alan jyrsiä suihkuverhoa ja tehdä ovistoppereista käsipainoja:

TAUKO salista, koska...

--- koska silloin kevennykset tulevat sinulta itseltä suunnitelmallisesti. Kropan ei tarvitse hajota ja mielen väsyä tekemään aina lujaa ja progressiota, kun välillä saa ladata akkuja. Se ei tarkoita, etteikö lujaa taas mentäisi tauon jälkeen, Tauko vaan antaa voimaa saavuttaa uutta.



--- Lihakset, jänteet ja hermosto tarvitsevat vapaata. Lihas paikkautuu ja kasvaa levossa, mutta se tekee sitä nopeammin, kuin mitä vaikkapa muut tukikudokset tai hermosto. Eli vaikka kroppa päällisin puolin huutaisi jo jatkoa, niin "näkymättömämpi" osio vaatii oman aikansa palautumiselle.

--- Hyperkompensaatio. Pienenkin tauon jälkeen tulokset voivat nousta merkittävästi ja lihaksen kyky työskennellä saa uusia ulottuvuuksia. Tutkimusten mukaan tauon jälkeen tehot voivat parantua 20 prosenttia ja poikkisyisten lihassolujen ala kasvaa liki saman verran.

--- Stressihormonitasot laskevat ja testotasot nousevat. Voit saada nukuttua paremmin, eli lepo tehostuu.

---Tekee hyvää immunijärjestelmälle. Ylikunnon merkkinä on usein nuhaisuus ja yleensäkin se, että pöpöt tarttuvat herkemmin. Kannattaa siis mielummin pitää hetken huili, kun olla liian väsymisen uuvuttamana kuumeessa kaksi viikkoa.

--- Taukoa tarvitsee etenkin, jos on treenannut jo pidempään (ja kovaa). Aloittelija pärjää alkuun vähemmällä tauolla, mutta rautaa omaan mittapuuhunsa tosissaan hinkkaava tarvitsee säännöllisesti deload -viikkoja.



Tuossa pitäisi olla jo tarpeeksi syitä, mitkä keventävät omaa kevennystä. Hah :) Eli ottaa tämäkin tauko sillä mentaliteetilla, että tämä on myös sitä tekemistä ja se tehdään täysillä!

Mutta pitääkö silti olla näin kauhean kova nälkä...

tiistai 22. syyskuuta 2015

Ai että ei käy, että ei käy.

Onko se nyt sitten ihan totta? Että sama miten kiemurtelen ja kääntelen asiaa, niin en pääse edessä olevasta yli enkä ympäri. Olen kahlannut kaikki mahdolliset julkaisut ja tutkimukset löytääkseni pienenkin porsaan mentävän reiän, mutta liki tuloksetta. Toki löytyy viitteitä joidenkin pärjäävän ilmankin edessä olevaa, mutta toisaalta sen hyötyjen katsotaan loppujen lopuksi olevan niin merkittävät, että kohtaaminen kannattaa.

Näissä tutkimuksissa ei tullut vastaan tulevan tekemisen vaativaa vahvuutta ja henkistä kanttia. Omalla kohdalla se tulee vaatimaan kaiken focuksen ja keskittymiskykyni. Valmistautuminen rest pause hack-päivään ei ole mitään verrattuna tulevaan rupeamaan. Joudun suunnitella viiden päivän ajan elämäni täysin uusiksi. Ajankäyttö tulee suorastaan merkittävään rooliin. Miten saan aikani käytettyä niin, että se palvelee tekemiseni vahvaa tavoitteellisuutta ja hyödyn maksimointia. Olen ollut aina varsin hyvä räknäämään kelloa ja saamaan tekemiseni osumaan ajallisesti kohdilleen. Nyt uudet kuviot tuovat aivan uuden tilanteen, eikä se tunnu yhtään hyvältä.


Käännyin tulevan asian tiimoilta myös Sanna-valmentajan puoleen. Kirjoitin omasta mielestäni erittäin kauniin ja koskettavan kirjelmän siitä, kuinka kenties en olekaan vielä valmis tähän, minkä hän itse on minulle osoittanut tulevaksi. Tarvitsisin vielä vähän aikaa. Kaikki sujuu juuri nyt ja juuri näin niin hyvin. Miksi mennä keskeyttämään oiva noususuhdanne ja aiheuttamaan keholle turhaa stressiä? Se ei ole sitä vailla, vaan tahtoo mennä ja viipottaa oman halunsa mukaan.

Mutta ei auttanut. Päin vastoin päämajasta tuli varsin vahva ohjeistus ja komennus. Se on tehtävä. Ja sen aika on nyt.

Treenitauko.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Askel kerrallaan.

Valtaisa kiitos lohdun sanoista, joita tuli eilisen postauksen jälkeen. Ajatukset pyörivät yhä mahdollisissa muutoksissa, eikä kompleksit ole juuri helpottaneet. Tosin saamani sanat tuntuivat todella, todella, hyviltä. Kenties se ikkunaruutuja piiskannut sade saa vielä pienen tuntumaan entistä pienemmältä - ja pehmeämmältä ;)

Eilinen meni saderomppeissa.
Tämä toimii tänäänkin.


Itseään ei pidä verrata ikinä muihin, vaan tavallaan oman navan ympärillä saa ja pitää näissä ulkonäköasioissakin mennä. Tarkoitan tällä sitä, että vain itse on itsensä kanssa vertailukelpoinen. Kaikki, siis ihan kaikki, voivat olla kauniita, ihania ja maan mainion fiksuja omalla skaalallaan. SILTI saa katsoa itseään myös kehittävällä silmällä. Jos johonkin asiaan ei ole tyytyväinen, niin sen eteen on joko tehtävä jotain, tai sitten se on hyväksyttävä.

Itse olen päättänyt hyväksyä jotain, ja tehdä niille asioille jotain, joille voi jotain tehdä ilman kirurgin veistä. Eli jos lihasta halajan, niin sitä tulee minun tahkoaman.


TOSIN tähän voisin vetää jo valtavat parkunat ensi viikolla TULEVASTA kompleksista (se tulee oletettavasti yhdistymään sopivasti jo olemassa olevaan, muodostaen kunnon klimpin), mistä te, arvon lukijat, tulette saamaan kyllä osanne. Sen voin taata.

En oikein edes tiedä missä mietteissä, mutta jatkamaan silti tankkauksen jälkeistä sunnuntaita. Nauttikaamme, että eilinen oli tällä kertaa vapaapäivä, kuten alallamme pitääkin. Ensi viikosta kun ei voi sanoa samaa.....mrrr.....

Upea kuusikko body fitness -158 cm. Kuva bodylehden sivuilta.


Niin, Jyväskylän skabat. Bikinifitness pisti kyllä omankin kriisiin henkeen kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Pitkässä sarjassa oli hyvännäköisiä ja -kuntoisia naisia, mutta  toisiksi  lyhyt sarja sai ainakin itseni haukkomaan henkeä. Siinä on muka ihailemani fysiikkalajin edustus. Top kutosessa oli aivan luuviuluja kisaajia, joiden ainoana erottuvana osana kropassa olivat kylkiluut. Tätäkö haetaan, vai vääristävätko kuvat todella noin paljon? Tosin olen nähnyt heitä myös livenä, eikä siinä kyllä lihasmassalla mässäillä.

((Tiedetään, tiedetään, kun tavallinen salimirkku heitettäisiin samoihin valoihin, niin voisi näyttää huonommalta. Nyt puhutaan kuitenkin sm-tason edustuksesta. Siellä oli kärjessä tyttöjä, jotka ovat vuoden pumppailleet, sitten saaneet hienot laihdutukset ja etenevät finaaleihin. Jotenkin, surullista.))

Bodyn puolella alkoi jo olla nähtävää, tosin sielläkin tuomarilinja ihmetytti. Kovia nimiä jäi kokonaan pois jatkopaikasta, mutta ilmeisesti taso on ollut sitten hyytävä. Tämä on lajille vain eduksi.

 Myös Olympiassa näytti varsin hyvältä ja hienoa, että uudelleen hallitseva Kaltwasser tulee Suomeen Nordig prohon. Valtavasti onnea kaikille, ketkä itsenne lavalle saitte. Teissä kaikissa oli kuitenkin sitä jotain!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kompleksia.

Kompleksi on päällä. Tarkennettuna pienuuskompleksi, taas vaihteeksi. On järkyttävä katsoa itseään salin peilistä ja todeta, kuinka onnettomassa kuosissa sitä onkaan. Kädet ovat ihan narut, olkapäistä puuttuvat toivotut tykinkuulat ja selkä jatkuu suoraan takareisiksi tekemättä pakaroiden kohdalla minkäänlaista kaarrosta silhuettiin.

Nirunaru. 


Oikeasti, katson päivästä toiseen netistä ja somesta huipussa kunnossa olevia kisaajia ja ilokseen treenaavia, jotka näyttävät juuri siltä, mitä itse tavoittelee. Kyllähän sitä jossain vaiheessa joku taisi sanoa, ettei se fysiikka yhdessä yössä tule, mutta oikeasti - miten se VOI OLLA NÄIN HIDASTA? On suorastaan kurjaa, kun peilistä ei oikeasti näy se, minkälaiseksi itsensä tahtoisi kokea.

Kerrankin on siis niin, että toivoisin kelien viilenevän, jotta voisi salillakin heittää hupparin päälle ja piiloutua vaatevällyjen alle pumppaamaan. Eipähän tarvitsisi tuijottaa olematonta ja yrittää kadota suurten kuulokkaiden alle.... huoh....

Ei mitään muuta isoa kuin kuulokkeet ja iän vanha, kolso kännykkä.

Fiilistä ei kohenna yhtään täysillä jylläävä kisakausi, jonka yhtä kulminaatiota tosissaankin odottelen tälle viikonlopulle. Jyväskylän karsintojen jälkeen liikkeellä tulee nimittäin olemaan valtava määrä kisaajia, jotka suuntaavat takaisin massakaudelle lihansäikeet silmissä. Niillä kaikilla tyypeillä on varmasti niin kova nälkä päästä dieetin jälkeen tahkomaan lisää massaa kehoon. Tällainen mini offilainen saa taistella ilmassa leijuvista, jaossa olevista lihassäikeistä kynsin hampain, että saa oman osuutensa ;)


Ehkä nämä ajatukset heijastuvat jotenkin bloggaamiseenkin. Vaikkakin olen itse asiassa jo pitempään pyöritellyt tätäkin projektiani mielessäni. Tahtoisin tähänkin jotain muutosta, suuntaan tai toiseen. Alkaa olla aika sille, että pitäisi jatkaa joko tai. Saavuttaa tai edetä johonkin uudelle tasolle, tai antaa olla. Bloggaajia, kisaajia ja taitavia, persoonallisia kirjoittajia on niin valtavasti, että mietityttää, mitä minulla on antaa tässä joukossa. Mihinkään en saa itseäni tai tyyliäni muutettua, eli itseäni en ala mihinkään myyvämpään konseptiin muuttamaan. Olen juuri tällainen ja jos tällaisena en mene "yleisölle", niin olkoot.

Tan taa. Lopetetaas dramaattisesti just tähän. Pääseepähän liikkeelle tuonne kaatosateeseen saamaan kunniansa.
Silti, hyvää viikonloppua!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Komennus ostoksille!

Heissaus!

Ihan pikaisesti kiiruhdan sanomaan, että toki kaikki olette huomanneet aminopörssin kädenojennuksen tälle viikolle? Eli tilaukseen kuin tilaukseen tulevat postarit kaupanpäälisinä :) Ei siis postikuluja, kun tilaat 20.9. mennessä. Nyt kannattaa pistää tulemaan kaikki, mitä keittiönkaappisi sekä suplimenttivarastosi vaan tarvitsevat.

Siinä tuli fastin puddea, cocovin smoothie mixiä sekä carobia ynnä voimaruoan guaranaa.


Tässä kuvatusta toisesta erästä, mikä itselle saapui - ja jälleen todella nopeasti. Pojat ja poikien kolmivuorot ;) Pudding-varastot kaipaavat aina lisuketta, tällä kertaa mauksi valikoitui lime-juustokakku. Carob on puolestaan aivan ehdotonta iltapuuron sekaan! Guaranasta tarpeen mukaan potkua treeniin ja smoothie mixiä rahkan sekaan vaihtelun vuoksi.





Fiksu mikä fiksu!

Kerroin viime postauksessa muutoksesta kehonhuoltoon. Rangan jäyhyyden lisäksi minua on hivenen mietityttänyt rangan kunto muutenkin. Sairastamiseni vuoksi luustoni on varmasti yhä varsin haperossa kunnossa. Onnistuin saamaan itselleni aikaiseksi osteopenian, jonka etenemistä osteoporoosiksi pyrin ruokavalion ja lisäravinteiden avulla jarruttamaan sen kuin vain pystyn.

Luille tekee hyvää lihaskunnon ylläpitämisen lisäksi myös sopiva väärä tärähtelevää liikuntaa. Itse en kuitenkaan tuota aerobista enää juuri harrasta. Toki viikkoliikuntaan mahtuisi varmasti rau-hal-li-si-a hölköttelyjäkin, mutta en millään haluaisi irroittaa millekään ylimääräiselle "höökäämiselle" aikaa juuri oppimaltani rauhoittumiselta.



Niinpä pitikin katsoa, mitä muutoksia pystyisin jo olemassa olevaan konseptiin tehdä. Kun rangan liikkuvuuden kanssa päätin nappasta turhasta venyttelystä aikaa dynaamisempaan harjoitteluun, niin tein saman tärähtelyn kanssa. Tähän asti olen AINA lämmitellyt salilla crossarilla kymmenisen minuuttia ennen treeniä. Nyt olenkin reilun viikon jättänyt crossarin könöttämään omalle paikalleen ja siirtynyt vieressä olevalle juoksumatolle.




Tadaa. Metrin muutos ja sain järjestettyä itselleni liki tunnin ajan juoksemista viikolle! Ai vitsit, kun sitä joskus on vaan niin järkyttävän oivaltava! Tuntikin tärähtelyä viikossa on jo erittäin hyvää luun tiheyden parannusta. Saan samalla lämmöt salitreeniin ja katsottua myös, miten tanssiäidit koutsaavat lapsosiaan Hollywoodissa :D Ihan täys voitto-voitto-tilanne ilman, että piti raivata mistään ylimääräistä aikaa, tai luopua mistään. Toki vatsassa tuntuu lievää hölksyntää, kun juuri vasta kotona syödyt puurot ja rahkat vaihtavat paikkaa pukkarissa kiskaistun laturin ja banaanin kanssa...

Täyttä tyytyväisyyttä hyristen katsomaan, mitä voisin seuraavaksi tehostaa elämässäni ;)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Latauttava viikonloppu.

Intiaanikesää! Aivan uskomatonta, että vieläkin voi viikonloppuna aamupäivästä pyyhkäistä treenihousuissa pyörällä salille. Maisemat näyttävät vanhan kirkon kautta ajaessa aivan mahtavilta auringon paistaessa hiljakseen ruskaavien puiden lävitse, ei tuule suoraan takaraivon läpi ja on jopa lämmin.

Pyörä"lenkille" on ollut pakko päästä tänäkin viikonloppuna, eikä maisemat övre Såkassa olleet yhtään huonontuneet viime kerrasta. Korviin spotifysta vanhaa ysäripoppista ja rauhallista poljeskelua päivän jalkatreeniä kunnioittaen. Ihan autuutta.

Kaneli oli mukana salilla.

Metsäpeikko.

Muurahaispesässä oli ihan täys kuhina päällä. Puolukat houkutteli vieressä.


Muutoksia on silti tahtonut elämäänsä ja arkeen. Niiden ei tarvitse aina olla maailmoja ravistelevia suunnanvaihdoksia, vaan pieniäkin muutoksia muuten tavalliseen tapaan rullaavassa elämässä.
Nyt kohdistin muutoksen kehonhuoltoon ja sitä kautta hyvinvointiin. Olen pitkään harmitellut sitä, kuinka oma kroppa on varsin kangistunut yhteen ja samaan jungertamiseen. Pystyn vääntämään punttityyppisiä liikkeitä, mutta annas kun minun piti kerrankin töissä potkaista pallo takaisin peliin ja ottaa pieni spurtti, niin tuntui, että kroppa repeäisi palasiksi. Nivelet ulisivat vastaan eikä jalka noussut mihinkään. Näytin oletettavasti ihan vanhukselta, joka wanhojen aikojen kunniaksi päätti vetää pienet jenkat päätyen ulisemaan kolottavaa lonkkaa ja reumatismia seuraaviksi viikoiksi.

Otinkin nyt kehonhuoltoon mukaan dynaamista venyttelyä ja lämmittelyä. Olen tuijottanut silmät kierossa youtubesta videoita, joissa neuvotaan eri tavoilla tehtäviä liikkeitä. Etenkin rangalle ja lonkalle kohdistuvat liikkeet ovat olleet täysin tilauksesta minulle.


Viikon ajan olen siis venyttelyn sijaan pyöritellyt ja venytellyt itseäni jokaiseen ilmansuuntaan ja ulottuvuuteen. Toki olen tällä riehunnalla saanut oikean lapani kipeäksi, mutta muuten jo nyt alkaa tuntua paremmalta. Pelkästään eilen kyykätessä smithissä pääsin ennätysalas, eikä tuntunut pahaltakaan.

Kertoilen teille myöhemmin tarkemmin, minkälaiseen liikepatteristoon tulen päätymään, sillä nyt kaikki on vielä testailuvaiheessa.

Ensi viikolla onkin luvassa viikon lopulla ruutujen tuijottamista, sillä samalle viikonlopulle ajoittuu kovasti odottamani mr.Olympia, jossa myös bikini olympia. Suomessa puolestaan on silloin Jyväskylän karsinnat. Osallistujia on valtavasti ja uskon, että siellä jyvät erottuvat akanoista. Taso on tätä nykyä jo aivan hervoton kaikissa kilpailuluokissa, eikä mää-vähän-tykkään-tästä-ja-aloitin-tuossa-toissa-viikolla kaverit pitkälle pääse. MUTTA hatun nosto kaikille lavalle nouseville, sillä jokainen on tehnyt oman työnsä ja on näyttämässä toivottavasti erittäin tyytyväisinä ja ylpeinä omaa työtään ja kuntoaan.

Näissä mietteissä veivaamisiin ensi viikkoon!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kelejä kohti.

Viimeinen vuodatus kerkesi tulla hätäiseltä vähän turhan nopeasti. Otin yhteyttä kalorilaskurin, tai siis sulamon, asiakastukeen ja he hellävaraisesti vinkkasivat tyhjentämään tietokoneen muistista vanhat salasanat ja koittamaan myös toista selainta.

Ja kuinka ollakaan - homma toimii! Eli nyt minulla on käytössä yhdistelmänä sekä sulamo että kalorilaskuri. Kelpaa siis tuijottaa makrojansa koko rahan edestä :)

Pienen lisäyllärin sulamo laittoi, nimittäin en tiedä, onko sillä järjestelmällä tarkemmat tiedot, mutta tismalleen samoilla ruoka-aineilla sain proteiinien ja rasvojen määrät korkeammaksi. Olisi edes mennyt toisinpäin, että uusi olisi näyttänyt vähemmän. Mutta ei tuo maata kaada. Kerta toivottua edistystä tapahtuu, eikä ole kummempaa nälkää (emme mieti VHH-päivää) tai liikaa ähkyä, niin vanhoilla ruokkikisilla mennään.


Muutenkaan ei kannata olla liian pinkeänä grammojen perään. Olen täällä kirjoittanut ennenkin, että ellet ole tiukalla kisadieetillä, niin muuten grammojen heitot hiutaleissa tai siemenissä eivät ole nuukia. Kunhan peruskonsepti, mitä mahdollisesti noudatat, on kasassa, niin hyvin menee. Laadukkaat ruoka-ainekset ja sopivalla jakaumalla joka sorttia, niin hyvin menee.

Viikonlopulle on taas upeat kelit tiedossa! Pääsin työn puolesta olemaan tänään päivän merenrannalla, ja mikäpä siinä ollessa nuotion ääressä, kun sai heittää t-paidalle ja mittari näytti auringossa +25. Kellariin toki suuntaa perustreenien pariin

, kuten nytkin iltapäivästä, mutta muuten ehkä täytyy vielä kerran käydä tekemässä pyörällä Övre Såkan lenkkiä.
Ja viikonloppuna isommat annokset, kuin mitä eilen!

Nauttikaa keleistä, älkääkä liikaa miettikö niitä leikkauksia. Itse yritän lohduttautua sillä, että ei ne niitä tekisi, ellei olisi ihan pakko.

Hyvää viikonloppua!
<3 Tiina

torstai 10. syyskuuta 2015

Kuulumisia.

Syksyyn kallistuva arki rullaa mukavasti. Vanhalla kalorilaskurilla tuli vuosi täyteen ja sivusto ohjasi puolipakotetusti liittymään Sulamoon. Muutamia hyviä parannuksia on tullut, mutta itse liputan silti yhä ehdottomasti enemmän vanhan laskurin perään. Siinä näki paljon selkeämmin päivän ateriat ja makrojakaumat kuituineen päivineen. Tuntuu, kuin tämä uusi olisi tehty uusavuttomille, joille pitää tavaten selostaa, mitä tulee mihinkin ja mitä "saat" syödä. Muutamakin keskiarvoista yli menevä kalori huudatetaan punaisella ja muutenkin kaikki ajattelu, kuten kokonaiskalorien näkeminen ilman lievää insinööriyttä on todella huono.

Keittiön laatikot ovat täynnä printattuja listoja - oi vanhaa laskuria!


Toki Sulamo selittää tämän sillä, että sinun ei tarvitse tietää päivän kokonaiskalorimäärää. Hmm, miksi ei. Jos ei jaksa perehtyä makrojakaumaan, niin eikö tuo olisi hyvä nähdä edes suuntaa, mitä päivän aikana pistää suuhunsa. Ja kyllä kyllä, sen näkee kyllä sieltä yhteenvetojen puolelta, mutta vanhassa ne oli just siinä samassa taulukossa, minkä pystyi väreissä myös näppärästi tulostaa pyörimään keittiön laatikkoon.

Vuodatus. Helpotti, kiitos. Treenikierto on sopivasti karvan yli puolessa välissä, eli liikkeet rullaavat ja sopivasti ajatus kiemurtelee jo miettimäänä seuraavaa blokkia. Viikottainen progressio joko painossa, tuntumassa tai toistoissa on pysynyt, vaikka välissä onkin ollut väsyneenpiä päiviä. Vannon tällä hetkellä täysin laturin nimeen, sillä se on useamman kerran potkaissut väsyneen koneiston liikkeelle.

Löytö aminopörssistä.



Ja ei tähänkin, minulla ei ole mitään stimulantteja laturissa, vain laadukkaita ja hyvin imeytyviä proteiineja ja elektrolyytti. Ihan välillä saatan jalkapäivinä tujauttaa mukaan guaranaa, jota tilasin aminopörssin alesta. Sillä kieltämättä saa varsin mukavasti potkua vaikkapa hak-päivälle... ;)

Näillä terkuilla, Tiina.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Rinta rottingille.

Rintarangan liikkuminen on ollut minulle jo kauan ongelma. Vaikkakin olen viimeisimpänä ruikuttanut teille heikosti hermottuvasta pakaroistani, niin kremppaa löytyy kropasta muualtakin. Jäykkä rintaranka on esimerkiksi kerran dipatessa paukahtanut niin, että olen saanut siihen pienen murtuman ja sitä kautta väärään asentoon rustoittumista.

Rintarangan tilanne tuli kunnolla tapetille, kun Sanna alkoi viimeksi laittaa lapatukeani kuntoon. Lapatuki ja siten rangan hallinta voi tulla kunnolla toimintaan vasta sitten, kun rintaranka saadaan mobilisoitua mukaan. Eli liikkuvuutta tarvittaisiin ja paljon.

Näin lantio hallintaan ja rulla selän alle.


Minulla on inhottava perusryhti, jossa olkani ovat hivenen eteenpäin kiertyneinä. Lisäksi huomaan jäpittäväni hartioita ylhäällä ja oikein lietsomassa sitä, että rintarangan ei tarvitsisi tehdä mitään, ja että hartialihakset pääsevät tottumaan siihen, että olat ovat jatkuvasti korvissa. Koittakaas itse saman tien, onko asentonne niin, että hartiat ovat ylhäällä? Itsellä olat liikkuvat ihan kuminauhamaisesti, eli kun yritän saada niitä alaspäin, niin jumiutuneet lihakset ponkauttavat ne saman tien takaisin ylös.

Höntti ja tärähtänyt kuva, mutta siitä näkee, miten kaarran olkaa eteenpäin ja tönötän pikkusen etukumarassa.


Meillä kaikilla pitäisi myös periaatteessa solisluiden mennä vaakatasoon. Itsellä ne ainakin sojottavat alaspäin, joten niidenkin mukaan varaa löyhentää rintarankaa on ja paljon.

Sanna pistikin saman tien reseptille rintarankaa avaavia liikkeitä, eli nyt on jokailtainen peppujumppa tehnyt tilaa vatsarutistuksia muistuttaville puristuksille. Pidän selän alla putkirullaa ja teen kahdella eri käsiotteella rangan avaamista lantion kontrollin pitäessä. Toisessa liikeparissa laitan sählypallon lapaluun ja selkärangan väliin neljään eri kohtaan, ja viuhdon kättä ylös alas. Näyttää kummalta, mutta toivon sen toimivan.

Tuossa vielä hardcoreversio lavan löysyttämisestä käsipainon kanssa.


Yhdeksästä neljääntoista kuukautta. Näin Peikkosemme ennusti, että alkaisi rangassa jotain tapahtua. Eli voiko tästä siis päätellä, että sama aikaennuste olisi myös lapatuen onnistumiselle? Voi dääm.... mutta sitä isommalla pähinällä tekemään jumppaa päivittäin, sillä en todellakaan halua päätyä käppyräselkäiseksi, muutenkin kun tuota pituutta on sen verran vähän.

Tässä myös vinkki vinkkiä rakkaalle äidilleni, jolta tämän ylvään ryhtini olen perinyt - eli kaivahan se ostattamani rulla esille ja ala hommiin - katsotaan sitten, kumpi on ylväämpi ensi suvivirren kaikuessa :)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Syöminen ennen treeniä - missä vaiheessa ja mitä?

Viikonlopun treenit ovat nousseet jälleen arvoon ihmeelliseen. Koko pitkän kesäloman ajan kaikki treenit olivat tavallaan kuin viikonloppuna tekisi, sillä aikatauluni menivät arkisinkin samalla kaavalla. Minulle passaa todella hyvin päästä keskipäivän aikaan salille. Aluksi heräilen rauhassa kotona ja teen vähän hommia - siivousta, ruokien ja treenijuomien preppausta näin yleisesti. Sitten kunnon puuro rahkoineen ja salille.

Viikonlopun löytö! Huomatkaa, mikä kiire maistamaan - ihan sumea ja heilahtanut kuva :D  Mutta miten hoksasivatkin tehdä hyvästä täydellistä!


Syöminen ennen ruokaa on varsin yksilöllinen asia. Toinen samasta taloudesta joutui jättää treeninsä kesken, kun rahka-hedelmä-pähkinän syömisestä oli kulunut liian vähän aikaa. Tässä tapauksessa se "liian vähän" aikaa oli reilu tunti. Räjähtävästä kyykkäyksestä ei kuulemma tullut yhtään mitään, kun olo oli täysi.


Itsellä tilanne on täysin päin vastainen, tai näin ainakin ajattelen. Minä kiskaisen aina ennen treeniä kotona kunnon annoksen puuroa höysteineen, rahkaa ja marjoja. Ovella pyyhin vielä suupielestä viimeisiä rahkanjämiä ja nakkaan pyörälle kävellessä pari pähkinää suuhun. Tästä minulla menee salille n. 15 minuuttia,  minkä jälkeen vedän vielä laturijauhot ja hedelmän suuhun ja alan hommiin. 

Rahka on insuliinipiikkeineen paikallaan ennen treeniä.


Vatsani on siis ihan pullollaan, kun treeni alkaa. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä hyvä asia, sillä kehossani osa verestä ja kehon huomiosta on pakostakin suuntautuneena ruoansulatukseen. Siinä tilanteessa verta ei "riitä" niin hyvin työskenteleville lihaksille. Toisaalta minä olen aina pitänyt siitä, että sinkoan ruoan jälkeen suoraan liikkeelle. Tulikin oikein mietittyä, onko tämä sitä, että insuliinien puolesta saan aina niin hyvän energiabuustin, että haluan liikkua. Vai onko kyseessä vanhan peikkoni tapa, että kun sallittu ruoka on syöty, pitää "lähteä karkuun", ettei tulisi syötyä lisää?

((Tätä vaivaa ei siis enää missään muodossa ole, mutta mietin vain, onko siitä jäänyt huomaamaton tapa?))


Mahan kanssa mennään.

Minunkin pitäisi varmasti koittaa tehdä niin, että antaa ruoan laskeutua hetken ennen treenaamaan lähtemistä. Toisaalta en yhtään pidä siitä tunteesta, että mahdollinen nälkä alkaisi hiipiä treenin aikana. Mutta testatahan voi aina. Ja toisaalta, kukin tekee tavallaan.  Olikos se nyt John Meadows, joka tekee ihan saman tempun kuin minäkin, eli puurokuppi kourassa salille ja suoraan riehumaan.
Enkä myöskään söisi, enkä suosittelisi muillekaan, syömään mitään raskasta ja vaikeasti sulavaa ennen treeniä. Puurot, rahkat, hedelmät, jos smoothiesta tykkää, niin sellaista. Jättää ne pihviateriat soosseineen sitten PWOn asiaksi :)

Hyvää alkavaa viikkoa ja treenejä!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Tankkuun ideaa.

Niin, että miksi siis tankkaan. Ja onko elämäni sitä, että elän vain tankkauksesta toiseen ja hekumoiden tämän päivän ihanuutta ja rentoutta.

Heti alkuunkin, että jos omalla kohdallasi asia on näin, niin silloin on arjessa ja tavallisessa ruokailussa jotain pielessä, MIKÄLI olet siistillä offilla. Tankkauspäivän merkitys nousee kyllä arvoon ihmeelliseen,  kun on dieetillä, mutta perus mussukkana elellessä tankkaus on yksi suoritettava päivä muiden joukossa.



Korkeamman hiilihydraatin päivä on perusteltua pitää, olit dieetillä, ylläpidolla tai kasvattamassa massaa. Hiilihydraatit ovat glygogeeneinä lihaksissa ja maksassa varastoituneena äkkikäyttöä varten. Salitreenit, aerobiset yms. kuluttavat juuri näitä varastoja, joten ne on ihan hyvä pitää sopivasti täynnä, jotta energiaa ei lähdetä hakemaan lihaksista.

Korkeampi verensokeri auttaa myös sopivasti stressiin ja stressihormonitasoihin. Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että olisi jatkuvasti insuliinit koholla ja verensokeri tapissa. Tällöin myös kortisolin tuotto menee sekaisin ja tuloksena on mahtijenkat ja kurja olo. Välillä kuitenkin tasainen kohonneempi sokeripöhinä (ei siis huom! sokeri piikkaus, vaan tankkuunakin hyvistä hiilareista ja kuitua kaverina) lisää kehon "relax" hormonien määrää, jolloin stressi pääsee laskemaan.



Korkeamman hiilarin päivän pitäminen tekee hyvää myös leptiinitasoille. Rasvasolut luovuttavat leptiiniä, mikä hillitsee nälän tunnetta ja antaa aineenvaihdunnalle ja rasvanpoltolle luvan toimia.

Jos muuten syö kurinalaisesti tai on dieetillä, on korkeamman hiilarin päivät hyviä myös ihan pääkopalle. Stressaantunut keho ei toimi kunnolla ja toivotut muutokset painossa ja kehonkoostumuksessa voivat olla juuri tästä syystä kiven takana. Aineenvaihdunta uskaltaa toimia ja keho polttaa rasvaa alhaisissakin luvuissa, kun välillä annetaan löpöä tankkiin.

Mitä vähän on kuulostellut nytkin (kisa)dieetillä olevia, tankkaukset ovat alkaneet yleistyä ja niitä on tiuhempaan. Pitkään sai lukea kisatypyistä, jotka odottavat kuukauden päässä siitävää MÄTTÖPÄIVÄÄ, tai jotka yksinkertaisesti sanoivat hyvästit aamupuuroille koko kiristelyn ajaksi. Nyt yksi jos toinenkin sanoo pitävänsä korkemmat hh:t säännöllisesti.



Koulukuntaa löytyy tästäkin, mutta omalla kohdalla tämä tuntuu toimivan. Tosin välillä kyllä tuntuu, että omaan tarpeeseen päivät ovat turhankin tiuhaan, mutta uskon tässäkin Sannaa ja pihtejä ja annan mennä. Ei tässä sen vuoksi vielä olla silavoiksi muututtu - sitä paitsi rasvan nipistys niinä päivinä saa jo jossain vaiheessa iltaa yleensä jo haaveilemaan seuraavan aamun lohiannoksesta.

Syytä tarpeeksi. Kukin toki tekee tavallaan, mutta itse olen tähän erittäin tyytyväinen ja voinut todeta toimivaksi sekä kropan että mielen kannalta.

Niinpä siis taas viikonloppuun ja huomiseen isompaan tankkailuun. Nauttikaa tekin huokaisusta!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Tankki täyteen. Otsikkojen omaperäisyyden aatelia!

Tankkaus on asia, mikä tuntuu herättävän paljon kysymyksiä ja ihmetystäkin. Mikä funktio on lastata säännöllisesti runsaat määrät ruokaa mahaan ja miksi itse teen sitä, vaikka olen koko ajan plussan puolella?

Tankkauspäivä tai cheattipäivä ovat mielestäni molemmat varsin harhaanjohtavia nimiä. Tankkaus kuulostaa enemminkin mänttäykseltä, missä ruokaa pistetään makrot paukkuen suuhun ja päivän tarkoitus on ehtiä mättää kaikkea mahdollista moskaa kitusiinsa sen, minkä vain ehtii. Cheatti kuulostaa vähintään samanlaiselta. Se on kuin muuten karmeaan ja kurinalaiseen pakasteseitielämään saisi kuin taivaan lahjana yhtäkkiä vapaalipun herkkuhuvipuistoon. Cheattia ei voi nimensäkään puolesta tehdä millään järkevällä tai puhtaalla, vaan pitää ehdottomasti juuri huijata.

Piltit ja hedelmät maistuvat.


Itsellä ei mennä kummallakaan kaavalla. Tankkaukseni on sitä, että kahtena päivänä viikossa otan enemmän hiilareita ja vähän vähemmän rasvaa. Toinen päivä on vähän isompi ja rennompi kuin toinen. Keskiviikon tankkausta ei edes juuri huomaa. Liki ainoana tuntuvana erona on aamu, jolloin söisin paljon mielummin herkullisen lohiannoksen mantelivoilla, kuin että pistäisin mikroon lättyleipää. Nälkä iskee aikaisemmin, eikä hiilari aamukoneessa tunnu yhtään omalta jutulta.




 "Tankkuu"päivien hiilarit tulevat itsellä samoista raaka-aineista, kuin mitä syön muutenkin arjessa: pastaa, hiutaleita, luomujauhoja, marjoja, vihanneksia... lisäherkkuna piltit ja kuivahedelmät. Ja tankkauspäivänä pätee sama sääntö kuin muinakin päivinä, eli ruokien väli pysyy vakiona, eikä välissä näpsitä mitään turhia. Tämänkin puolesta hiilarien vetely ei ole mitään jatkuvaa munttaamista, vaan perussafkan syömistä perusaikoina. Olenkin saanut lähipiiristä häijyäkin kommenttia siitä, että olen yksi tylsä bodymunkki, kun en herkuttele "oikeasti". Tähän voin vain itsekseni hörähtää.

Pesukarhulle maistuu baran kuivahedelmät. On muuten mahtavat nuo minun aurinkolaseista tulleet rajat...

Minäkö en muka herkuttele tankkuuna? JOKAINEN TIETÄÄ ITSE, mikä on itselle herkkua. Toiselle se on irtokarkit, toiselle leivokset. MINULLE SE ON PERUSRUOKA! Hitsit, mikä voi olla ihanampaa ja herkullisempaa, kuin saada luvan kanssa mättää kunnolla sitä puuroa ja pastaa! Ne ovat niin hyviä, ja kun yhtäkkiä lautanen saakin korotetut laidat niitä herkkuja, niin mikä sen parempaa! Näille jälkkäriksi PURAISU suklaata, NIRHAUS jäätelöä ja PARI lakua, niin olen enemmän kuin autuas!

Tankkauspäiville on myös peruste, mutta palaan siihen myöhemmin. Nyt nimittäin kutsuu seuraava muonavuori, joka ei välttämättä herätä suuren yleisön suosiota ja kuolan eritystä, mutta joka on itselle tarpeeksi hyvä syy lopettaa tämä päivitys just tähän ;)