perjantai 30. lokakuuta 2015

Selkää ja viikonloppua.

Perjantai on itselle kuin uuden viikon aloitus, sillä siitä käynnistyy aina treenissä uusi sykli. Torstai on töiden vuoksi aina pakollinen salivapaa, jolloin saatan vain rullata lihaksia auki. Eli treenipäiväkirjassa perjantai on aina day 1, joka tässä tapauksessa pitää sisällään selän, olan ja vatsat.

Joku pääsi leikkimään kuvaohjelmalla.


Selkä on parantanut tuntumaa, mutta yhä sen kanssa on takkuisinta. Lapatuen pyöräyttäminen paikalleen on tuonut parempaa tuntumaa etenkin soutuliikkeisiin. Ylätaljassa se vielä vähän hakee paikkaansa. Silti jo nyt, kun välillä koittaa liikkeitä vanhaan tyyliin ilman lapatukea, niin tuntuu todella hankalalta ja väärältä. Lapatuen ollessa paikalla selän lihakset joutuvat töihin, eikä kaikki riuhdonta mene käsien kautta. Nykysin on jopa niin, että liikettä ei tarvitse jättää kesken siksi, että kädet väsyisivät.

Tällä hetkellä tuntuu, että parhaiten selkään iskevät yllättäen isot massaliikkeet, kuten mave ja katz-veto. Juurikin ne liikkeet, joita valmentaja ei periaatteessa suositellut minulle tähän hetkeen tehtäväksi. Tämä siksi, että selkäni ojentajalihas on tottunut tekemään muiden lihasten puolesta kaiken työn. Näissä vetävissä moninivelliikkeissä juuri sama lihas ottaa helposti kaiken vastaan. Tein tähän ratkaisua vaihtamalla otetta leveämmäksi. Näin saan huomattavasti paremmin myös yläselän lihakset mukaan. Lisäetuna on myös se, että rautaa ei tarvitse niin paljoa, kuin mitä kapealla otteella.


Fastilta uutta potkua ennen treeniä - nämä testiin viikonloppuna!


Hivenen harmittaa tuplapyhä, mikä viikonlopussa odottaa. Lauantai on perinteisesti ollut kaiken hauskan, kauppoihinkin liittyvän tekemisen ja tankkaamisen päivä, eikä siihen kuulu pyhiin liittyvä kuollut ja väsynyt tunnelma. Alallamme ei pääse myöskään arkena olemaan vapaalla, joten lauantai on ollut päivä, jolloin on saanut hoideltua monia muitakin asioita. 

Mutta toisaalta, salille luurit päähän, sitten vähän ulkoilua. Ja toisaalta myös muistamaan, miksi tätä pyhää vietetään. Eli halloweenia ja härpäkkeitä toisaalla, ja kynttilöiden ja hämäryyden kanssa hiljentymistä toisaalla.

Hyvää, rauhallista, riehakasta, tylsää, rauhoittavaa viikonloppua kaikille! Ja muonapostaus on tulossa, kiitos kyselyistä :)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Tavoitteissa urkurin pohkeet!


Alan pikkuhiljaa selvitä bikinin linjauskriisistä. Minua lohdutti suuresti naapurissamme Caroline Aspenskogin menestys Tyngre Classicissa,  missä hän voitti sekä oman sarjansa että overallin. Suomessa Nicole Wilkinsissä hän ei päässyt finaaliin. Muutenkin maailman huippuamatöörejä katsoessa voi onneksi todeta, että kyllä näistä naisista löytyy sitä lihasta! Plus että rakenne ja malli ovat aivan upeita lajille.

Anya Ells, lyhyen sarjan kärkinimi. Löytyy lihasta jaloista.

Julie Royer, toinen, jolla myös lihasta.


Ensimmäinen viikko uudella ohjelmalla on käyty läpi. Muutoksia tuli joihinkin kohtiin, ja lisäksi sain löydettyä vinkkiä pohkeiden kiusaamiseen tehokkaammin. Pohje on todella hankala lihas saada kasvamaan jo pelkästään siksi, että akillesjänne on usealla meistä erittäin kireä. Se vaikeuttaa erilaisten kyykkyjen tekemistä, ja estää myös pohjelihaksen täyden liikeradan suorittamisen. Pohkeet olenkin ottanut erityishuomioon kehonhuollossa. Olen alkanut venytellä ne kunnolla auki ennen jalkatreenejä ja lisäksi yritän muistaa hieroa niitä istuessa. Jo muutaman kerran jälkeen huomasi parannuksen kyykyssä ja myös varsinaisissa pohjeliikkeissä.

Pohkeet tulevat minulla nyt kaksi kertaa viikkoon. Toisella kerralla teen häijyt 4 x 60-90 s. istuen. Eli rest-pausen ja cheattitoistojen yhdistelmällä jatkan liiketta minuutista puoleentoista. Painona on se, millä saan tehtyä puhtaasti n. 15 toistoa. Voin sanoa, että hapottaa ja kovasti! Aika jääkin yleensä enemmän tuohon täyteen minuuttiin, kuin että menisi yli...



Toisena päivänä teen pohkeita istumaprässissä 3 sarjaa siten, että pidän ääriasennoissa kolmen sekunnin pidot. Näissä tähtään 12 toistoon. Se puolestaan lisää pohkeen venyvyyttä, ja saa myös hyvän poltteen aikaiseksi. Sarjojen välissä teen vielä venytyksen laitteessa hetken aikaa.

Pistelen teille vähän kasaan postausta, mitä tämän hetken ruokkikselleni kuuluu. Sitä odotellessa voimme miettiä, mitä itse tekisimme sylimme kokoisella mars-patukalla...



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Olkaa oikeassa ajassa.

Kello näyttää taas sitä, mitä sen pitääkin! Syksy on kyllä pimenemiseen ja väreineen niin ihanaa aikaa, ettei mitään rajaa. KUNHAN viime vuosien karmeat liukkaat pysyvät mahdolllisimman kauan poissa, ja lumi samoten, niin kaikki on kelien puolesta kohdillaan.

Toivottavasti huomasitte Sanna Elorannan artikkelin 3d-olkien rakentamisesta viimeisimmässä Pro Body - lehdessä. Oli kuin hän olisi taas suoraan kertonut minulle seikoista, joita tulee ottaa huomioon olkia treenatessa. Pidän siitä, että Sanna pitää linjansa ja luottaa omaan tietotaitoonsa ja laatuunsa. Hän ei esimerkiksi tee minullekaan mitään treenisuosituksia, ennen kuin pääsee itse näkemään ne minun tekemänä ja näe niitä osana koko ohjelman kokonaisuutta.

Olat ovat nyt erityishuomiossa treenissä ja siksi niille on tässäkin ohjelmassa treeniä kaksi kertaa viikossa. Toisena päivänä ne ovat selän parina, ja toisena puolestaan rinnan ja vatsojen kanssa. Selkäpäivänä on vähän pitänyt varoa, ettei juuri toimintansa lopettaneet latsit jäisi dominoimaan ja viemään huomiota takaolilta.

Siinä näytetään mallia pystypunnerrukseen.


Huomasin nimittäin Sannan oppien jälkeen, että takaolkaliikkeissä minulla on yhä ollut yläselkä suurimmassa roolissa. En saanut hahmotettua takaolan sijaintia, ennen kuin joku sen minulle sarjaa tehdessä törkkäsi tuntumaa. Se on tämä kohta tässä, eikä suinkaan löydy minullakaan mistään lapojen läheltäkään.



Kas kummaa, kun viimein sain omasta anatomiastani parempaa hajua, niin aloin myös päästä tutustumaan tähän kadoksissa olleeseen osaan (huomaatteko, kaikki, mikä on minulle takana, on ilmeisesti aivoilleni olemattomissa. Pakarat ja selät on jouduttu hakea armottomalla hermotusharjoituksella ja peiliin kurkkimisella, ja nyt tehdään samaa takareisien ja -olkien kanssa).




Takaolille kunnon polteliikkeenä minulla on pystysoutu taljassa narulla siten, että työskentely osuu juuri olkien takaosaan. Jonkin verran tulee toki asennosta johtuen myös muulle olalle työtä, mutta oikein sujuessaan tämä polttaa kohteessa ja kovasti. Ote on maljamainen ja kevyt, eikä painoja tarvitse olla kotipakassa kuin kymmenen kiloa ;) Mutta painoilla ei väliä, kun tuntuma löytyy. Ja toistomäärä ei tulisi täyteen yhtään suuremmilla rojuilla.

Tämä liike on minulla heti ensimmäisenä, jotta olkiin siirryttäessä parhaat paukut osuisivat taakse. Sitten siirrytään superien ja triplojen maaiilmaan ja annetaan muille olan lohkoille osuutensa. Suorat sarjat eivät minulla vielä tähän lihasryhmään uppoa, joten näillä mennään - kohti armottomia tykinkuulia :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Parkarasta mietettä.

Niin juuri, parkarasta. Luit otsikon aivan oikein. Tässä eilen vapaapäivänä aivoittelemani nimitys pakaralleni. Sen verran nimittäin juili keskiviikon uusien liikkeiden testailu, että pakarasta tuli parka sen sileän tien.

Uusi ohjelma siis on ja pyörii ja pureekin varsin lupaavasti. Sain kapaamani huomion pakaroille, kun niille irtosi ison tankkauksen yhteyteen ihan oma päivä. Vain pohkeet tulevat samoille kinkereille, mutta muuten keskitytään täysin gluteuksiin.

Ars, ja huomatkaa hervottoman ihanat blonde destroyer -housut <3


Treenissä on alkuun lämmittelynä erittävää pakaran pumppausta reiden loitonnuslaitteessa. Sillä haen lämmön ja tuntuman kohdelihakseen. Sen jälkeen menen tuettuun kyykkyyn tekemään leveää kyykkäiyä. En siis tee vapaalla tangolla, eli minun ei tarvitse keskittyä väärään kyykkyasentooni tai tasapainoiluun, vaan saan laittaa kaiken huomion pakaraan ja oikeaan lantion liikkeeseen. Ei tarvitse paljoa painoa, kun jo alkaa tuntua. Liika paino saa myös itsellä liikkeen karkaamaan äkkiä etureisille. Ne ryökäleet kun olisivat kokoajan nappaamassa kaiken....

Tästä vielä leveää prässiä, sekin huolella eristäen, ettei ne samaiset etulohkot ala sanella mitään. Sitten on isommat pääliikkeet tehty ja lopputreeni onkin täyttä pumppailua supereiden ja erikoistekniikoiden voimin. Tiedän kyllä, että niitä ei kannata viljellä turhaan, vaan pari ässää kannataa jättää hihaan. Pakaroille kuitenkin tuntuu sopivan juuri oikeanlaiset kiusat ja kikkailut. Itsellä suorissa sarjoissa ei tule samaa poltetta, kuin mitä vaikka taljassa superina kahden eri suunnan pakarapotkun kanssa. Askelkyykyt taakse eri variaaatioilla ovat myös yhden jalan eristävinä oikein hyviä poltteen tuojia.

Pumppia jo hivenen.


Pidän myös siitä, että sain valittua paljon liikkeitä, joihin ei tarvitse raahata salin rautavarastoja käyttöön. Pakaralle onkin yllättävän paljon pelkällä kehonpainolal tehtäviä liikkeitä, joista mukaan valikoituivat ghr-selkäpenkissä, takareidet roikkuen (menee itsellä suoraan kankulle) ja duck-bench.

Siinä se jo alkaa olla. Sarjoja tulee yhteensä 29, eli aika hervoton määrä. Pohkeet ovat ihan hyvä täydennys tähän, sillä pakaran pitäisi noiden jälkeen olla jo sillä mielellä, että se tahtoo siirtyä jo valtavien pastakulhojen ääreen kuuntelemaan omaa valitustaan.

Kasvamisiin ja ihanaa viikonloppua, kun kelloja pistetään taas takaisin paikoilleen!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Treenivaatteet - onko niillä sitten mitään merkitystä?

Sain lisätä sivubanneriin ilokseni Gazozin verkkokaupan logon ja linkin kauppaan. Gazozin Tampereen liike on joka kerta osoittanut minulle, miten upeaa palvelua heiltä saa. Tällä kertaa Gazoz ylitti itsensä postittamalla minulle liikkeestä perään tuotteen, jota en ehtinyt reissullani käydä ostamassa ja joka jäi vaivaamaan. Tämä ihana huppari lähti Tampereelta saman tien postiin ja sain sen heti ensimmäisenä postin toimituspäivänä itselleni.


Iḿ in loov.


Gazozin liikkeessä voi asioida kaikessa rauhassa, ja lupaan, että hyvin äkkiä keksit kyllä itsellesi tarvetta yhdelle jos toisellekin vaatteelle tai tuotteelle. Itselläni puddingien kanssa ei ole varastotilanne ongelmaa, mutta silti yksi purnukka lähti kuin vahingossa mukaan... Gazozilla myytävät vaatteet ovat tasaisen laadukkaita, ja etenkin gazozin oma vaatemallisto on uuden suunnitteluasun myötä tehnyt aivan upean faceliftauksen. Ja laatu on pysynyt täysin samana, ellei jopa parantunut. Vaatteet kestävät siis kovaa kulutusta ja sitä, että niistä tulee "jokapaikan lemppareita."

Puddepurkki lähti mukaan myös.


Lisäksi minusta on todella hienoa, että Gazoz antaa meidän tavallistenkin salimirkkujen mainostaa vaatteitaan. Se kertoo todellisesta luotosta omaan laatuun. Mallit ja sponssatut urheilijat voivat saada kaapeittain vaatteita, joita esitellä ja "testata". Suureen käyttöön ja testiin vaatteet tulevat vasta, kun rahaa säästänyt tavallinen kuluttaja raaskii panostaa johonkin tuotteeseen ja käyttää sitä sitten 24/7, eikä vain yksissä kuvauksissa. Tämän jälkeen hehkutus siitä, että tuote on hyvä, tai puolestaan täysi susi, alkaa jo painaa vaakakupissa.

Gazozille me tavalliset kuluttajat olemme tärkeitä ja meidän ääntä kuunnellaan. Ja helppoakos sitä on laadun puoesta minunkin täällä vauhkota!

Gazozilla myydään muun muassa Nebbiaa, jolta himoitsen näitä combi-legginsejä.


Kuten itselläkin, samat romppeet menevät niin töissä, salilla kuin vapaalla, joten kestokyvyltä vaaditaan paljon.


Brazil Sulin housuja on itsellä ihan työkäytössä, ja lisäksi hankitamietteissä olisi nämä tähtiversiot.


Tarvitseeko sitten niitä hienoja treenivaatteita ja onko niillä merkitystä? Kyllä hien värjäämillä collareillakin pärjää. Niinhän sitä on muinoin ollut ainoa oikea tapa mennä. Tämä ajatus on kuitenkin saanut (onneksi) hieman päivitystä ja monessa mielessä treenivaatteisiin panostaminen on ihan perusteltua.

Hyvän treenivaatteen ominaisuuksiin kuuluu hyvä hengittävyys. Ne pitävät sopivasti lämmön treenatessa, mutta eivät kuitenkaan hiosta liikaa. Vaatteelta vaaditaan myös liikkuvuutta ja  mukavuutta: mikään ei saa hiertää tai pistää vastaan tehdessä laajojakin liikeratoja. Materiaalit ovat kokeneet kunnon kehityksen ja gazozkin pitää huolen, että heidän valikoimassa on erilaisilla teknisillä ominaisuuksilla olevia vaatteita kilpailukykyiseen hintaan. Eli vaatteista ei tarvitse enää pulittaa tähtitieteellisiä summia saadakseen laatua. 

Tyyli ja ulkonäkö ovat itselle myös tärkeitä. Tahdon viihtyä vaatteissa niiden istuvuuden ja mukavuuden lisäksi myös ulkonäöllisesti. Värivalikoima ja printit voivat vaihdella oman moodin mukaan, joten toivon valinnan varaa omalta vaatekaapiltani. 

Onhan se totta, että ainakaan vielä ei ole julkaistu tietoa, että siistit kamppeet aiheuttaisivat suurempaa tai pienempää lihaskataboliaa, kuin mitä vanhat ryysyt, mutta kyllä mentaalipuolella heittäisin omat panokseni tuon suuren puolelle. 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Uusi treeniohjelma käyntiin!

Uusi ohjelma saatiin viilattua kasaan sunnuntain viimeisillä tunneilla, eli eilen sain uuni tuoreen tulosteen mukaani salille eilen maanantaina. Toki ensimmäinen viikko on enemmän sovellusta ja testausta, toimivatko paperille mietityt liikkeet käytännössä kuinka hyvin yhteen. Viime viikolla testailin jo muutamia liikepareja ja supereita, että miltä vaikuttavat. Esimerkiksi rinta-olka -päivälle meinasi tulla liikaa punnerrusliikkeitä, minkä huomasi testatessa. Vinopenkin ja peruspenkin päälle punnerrusliikkeet olille eivät enää tuntuneet hyviltä, joten ne vaihtuivat viparien eri variaatioihin sekä pystysoutuun.

Just malttaa pysähtyä kuvaan ennen post workout puuroa. 


Saliohjelman kanssa aion ottaa jatkossa enemmän suuntaa-antavan otteen, kuin että se sanelisi minulle aina pilkulleen, mitä pitää tehdä. Aika hyvin olen soveltanut tähän asti jo nyt, mutta nyt kiinnitän vielä enemmän huomiota myös siihen, että mitä tässä ollaan tekemässä. Päivän kunto ja se, ottaako työstettävä lihas hittiä, ovat ne tärkeimmät asiat.

Aina ei ole sama apinanraivo tai vireystila, vaan välillä täytyy osata kuunnella itseä. Progressiovaade on tässäkin pääliikkeille joko intensiteetissä, tekniikassa, toistoissa tai painoissa, mutta ne eivät sanele liikaa. Jos kymmenen toistoa liikettä tuntuu tahkealta, niin teen mielummin kahdeksan puhtaampaa ja lihakselle menevää. Enkä ala riuhtoa huonolla tekniikalla väkisin kymppiä täyteen.

Tulen kiinnittämään huomiota myös siihen, että en kiskoisi kaikkia sarjoja failureen asti (huom! Oma failure on varmasti mitä on, ja esim. naisen ja miehen failurea on turha edes vertailla). Kun vaikka penkissä on toistoina 1 x 15, 12, 10, 8, 8, niin otan tiukasti vain nuo kaksi viimeistä. Jos paukutan lihaksen hapoille jo pidemmissä sarjoissa, niin se rokottaa varsinaisia työsarjoja aivan liikaa.



Näin. Eilinen antoi jo lupaavaa viitettä etureisien ja hauiksen toimivuudesta. Ihan uutena tuttavuutena tuli etukyykky, jonka hiominen alkaakin sitten saman tien. Miten se tanko VOI sattua niin kauheasti olkiin, kun sitä kannattelee? Huppari on jatkossa ainakin ehdoton tälle päivälle, että näiltä herttaisilta verenpurkaumilta vältytään. Muutenkin vapaatankoliikkeen kanssa oli melkoista hutjuntaa, mutta tämän treenaaminen tekee vain hyvää. Core haltuun ja varoen, ettei tule horjuessa poikittaisliikettä selän kanssa. Ensimmäinen hasardi meinasi jo eilen käydä, mutta onneksi sain pidettyä pakan kasassa...

Tuskin maltan päästä pähisemään tämän päivän selkä-ojentajat, siellä odottaa myös muutama uusi tuttavuus, sekä erikoistekniikka, joka antaa luvan ryskätä!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kyllä teki taas hyvää.

(Olen vanhempi. Kuitataan se sillä.)

Lomat ja treeniohjelmien siirtymät ovat itsellä hyvää tekevän ja kaivatun salipelleilyn aikaa. Syys- joulu- ja talvilomalla en reissujen sun muun puolesta juurikaan noudata omaa ohjelmaa, vaan säädän sitä mukaan, mitä mikäkin sali tuo vastaan. Pidän vain huolen, että samaa lihasryhmää ei (mielellään, köh köh...) tule peräkkäisinä päivänä, mutta muuten luovuus saa olla valloillaan!

Tässä ovat tavarat sananmukaisesti kasassa.


Yleensä minulla on seuraavalle viikolle jo uusi treeniohjelma pohjaltaan valmiina, kuten nytkin. Mutta, kuten ennenkin, päästessä salille riehumaan rauhassa, saakin uusista laitteista ja sovelluksista ideoita, mitkä poimii treeniin saman tien mukaan.

Tämäkin viikko oli näissä merkeissä erittäin hedelmällinen. Mielelle teki hyvää marssia vain uudelle salille ja päättää, että nyt kiskotaan selkää ja olkaa. Niitä sitten ja kaikilla paukuilla, mitä salista löytyy. Yhden treenin päälle ei ole niin nuukaa, tuleeko järjestys niin kaiken sääntöjen mukaisesti ja palveleeko tämä nyt optimaalisesti lihasbalanssiani.

Tykkään kyllä kellarisalista, mutta tällainen maisema salin ikkunasta oli ihan mukavaa vaihtelua.


Uudet laitteet tuovat myös ihan eri ärsykettä lihaksille ja löytöjä sekä liikkeistä että omista lihaksista löytyi - jaa, että selkään voi ottaa näinkin. Pistetääs muistiin....

Ainoana haittana on, että vieraalla salilla en itse ainakaan saa keskityttyä samalla tavalla kuin koti-Rokilla. Treeni-intensiteetti laskee siis jonkin verran, mutta tämä korvaantuu volyymissa, sekä siinä, että treenityylin ja kuormittamuuden muutos ovat välillä myös paikallaan.



Hyvä loma oli siis treenienkin mielessä. Lihakset pääsivät aktiivilomalle ja nyt on valtava into aloittaa sekä uusi arkipätkä toissä että uusi treeniohjelma - se on kuulkaas aika lupaavan tuntuinen....

Ihan parasta tässä lomassa olivat kuitenkin kaikki kohtaamiset, mitä vastaan tuli. Tampereella oli jo pelkästään kaikkien tapaamieni ihmisten puolesta niin hyvä olla. Isommat ja pienemmät keskustelut, sanojen vaihdot, vanhat tutut... Myös somen puolella on ollut mukavaa oloa tuttavuuksien puolesta. Sillä kyllä! Mielestäni parjatun somenkin kautta voi saada hyviä tuttavuuksia yllättävistäkin ihmisistä.
Kaikista näistä sai jälleen niin paljon voimaa jatkaa tätä syksyä eteenpäin. <3

perjantai 16. lokakuuta 2015

Pihtien ja tekniikan hiomista.

Odotettu päivä koitti, eli yhdistetty treeni- ja biosignaturekoitos. Molemmat ovat siis koitoksia, ainakin rakkaalle valmentajalleni, joka joutuu molemmat minun kanssa käydä läpi.

Aamun herkkuhetki,,,,


Kerkesimme käydä todella laajan liikepankin läpi. Olin laittanut Sannalle etukäteen muutaman toiveliikkeen, mitä tahtoisin käydä läpi. Kerkesimme lopulta koluta useampia liikkeitä niin selälle, takareisille, pakaralle, rinnalle, vatsalle kuin olille.

Lahna pumppaa.

Tämä liike jätettiin ihan aiheesta vielä kypsymään.


Uskomatonta mutta totta, olin mennyt eteenpäin. Kirjoitin jo äskeiseen lauseeseen sanan ´ehkä´, mutta pyyhin sen pois. Olin todellakin mennyt eteenpäin. Rintaranka on yhä järkyttävän tiukka, mutta pientä periksiantoa oli jo havaittavissa. Lantio pysyi jo paremmin hallussa, ja vaikka lapatuesta emme vielä juuri puhu, niin siihenkin jo jotain suuntaa-antavaa.

Sanna ei pelkää käydä käsiksi.




Sain suhteellisen nopean hyväksynnän takavetoliikkeille ja luvan tehdä selälle kaikkea, mikä ei jysähtä liikaa "putkistoon." Tämä selvä ;)


Katsokaa nyt, kuinka Sanna on niin ihanan läsnä <3

Vatsan linkkareissa pääsin kuitenkin sopivasti jysähtämään pinkkisen pilvenhattarani reunalta, kun toiveita liikkuvuudesta saati hermotuksesta ei ollut mihinkään suuntaan. Päädymme pitämään liikeradan kiltisti täysvartalolukkoa muistuttavassa nytkytyksessä, mutta tärkeintä tuo on, että perille menee. Ja kyllä menee.

Muutenkin, tuntumani kehoon ja lihaksiin on aivan jotain toista, kuin mitä vielä vajaa puoli vuotta sitten. Sanna on saanut minulle aikaan muutoksen siinä, miten treenaan. Ja se on tosissaan ollut merkittävä. Nykyisin saan salilta erilailla itsestäni irti, ja tunnen treenaavani lihasta, enkä liikettä. Ilman näitä ohjauksia olisimme kaukana tästä. Kiitollinen olen.

Ja tämä näkyy myös lean massin puolella. Kilo paukahti lisää reippaassa kuukaudessa pihtien mukaan, ei paha :) Ja ruokaakin tuli lisää, jopa nälkäpäivälle. Pisti kieltämättä hymyilyttämään.




MUTTA, tätäkään kehitystä ei olisi tullut, ellei Sanna "suositustensa" kautta uskaltaisi jo vaatia minulta tiettyjä asioita. Täytyy uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen ja hänen tietämykseensä, jotta voi täysin mennä toisen ohjeilla. Päättömäksi ei tarvitse ryhtyä, eikä sitä pyydetäkään, mutta kuitenkin tietyllä tavalla muistaa kupletin juoni - minä ohjaan, sinä teet. Valmentajalta löytyy tietotaito ja osaaminen siihen, että hän osaa katsoa, mikä on juuri minulle parhaaksi. Eikä mennä millään tusinatuotteistuksella, vaan tuntemisella. naapurin lihaksen kasvu on eri kuin minun. Tai puolison. Työkaverin. Postinkantajan.
Ugh ja olen puhunut - tämä Sannalta suora lainaus ja juuri tätä kieltä tulee valmentajan käyttää.

Kun olen viimein alkanut uskoa, niin kuinka onkaan alkanut käydä. Keho toimii, treeni kulkee, lean nousee. Näin.

Eihän tässä ruusuisessa yhteisymmärryksessä ole enää kuin yksi pienen pieni juttu. Se tauko. SE RYÖKÄLEEN TAUKO!! Nyt Sanna mokoma merkkasi sen jo kalenteriinkin hirven sarven kokoisilla kirjaimilla.

Että katsotaas sitä sitten....

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Tampereen pyöräkarnevaalit.

Tampereella ollaan. Matkaa siivitti eilen uskomaton keli, joka tuntuu jatkuvan täällä perilläkin. Kävin vielä aamusesta tekemässä selkä-olkateenin omalla salilla. Yleensä aamutreeni ei kulje minulla ollenkaan, mutta tällä kertaa tuntui, että kaikki kulki ja perille meni. Tämä on paljon sanottu etenkin selän kohdalla, mikä yleensä on minulla enemmänkin tunnotonta riuhtomista, kuin että varsinaista kohteen pumppin saamista.



Olen tainnut tännekin kirjoittaa ja heittää mietettä siitä, kuinka paljon juuri ennen treeniä syömäni, varsin vankka ruoka voi vaikuttaa tekemiseen. Vaikkakin aina on nälkä, eikä olo treenatessa ole ikinä huono täyden mahan vuoksi, niin ruoka voi kuitenkin vaikuttaa  kehon muuhun toimintaan. Ruoansulatus vaatii pyörimiseensä oman osuutensa energiasta ja verenkierrosta. Etenkin tuo veren riittäminen lihaksiin asti voi vaikuttaa siihen, miten liian pian ennen treeniä nautittu ravinto heikentää suoritusta. Eilen olin liikkeellä kevyemmällä ruokailulla, ja sen taisi huomata.

En ole niitä aamutreenaajia...


Mitään pihviateriaa en voisi kuvitellakaan syöväni ennen, vaan puuro ja rahka ovat olleet juuri sopivasti sulavat ainekset.
Hei mutta tästä ei pitänyt kirjoittaa, vaan siitä, että täällä siis ollaan. Matka meni mukavasti kuunnellen ylepuheesta salaliittoteorioista ja suomalaisesta sisusta. Sisukin on aikaisemmin tarkoittanut pahaa asia: ihmisen sisuskaluissa on ajateltu olevan jotain pahaa, ja "sisupussit" ovat olleet sisältä pahoja ja mätiä. Hah.



Jalkaterä on vieläkin kipeä, eikä kestä kävelyä. Tämä varjosti kovastikin tätä reissua, joka tunnetusti on aina pitänyt sisällään vahvasti kävelyä paikasta toiseen ja vielä niissä paikoissa paikasta toiseen. Tähän neiti käytäntö keksi äärimmäisen näppärän raktaisun. Miksi olisi farkkumallinen auto, ellei siihen saisi tempaistua mukaan kaikkea tarpeellista, mitä voi tarvia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa vankka maastopyörää. Eli vanha uskollinen "Ralekki" pääsi käymään takaisin kotikonnuillaan! Se ei ole ollut viimeiseen 14 vuoteen näissä maisemissa, joten villiintyminen sen selässä on ollut taattua!
Selfiepeili petin vieressä.


Eli mikäli tässä vielä tänään ja huomenna näette Tampereen kaduilla kahjo ilme kasvoilla vinttaavan hentoisen naisen, niin se olen minä suuntaamassa kirppikseltä toiselle. Toivoakaan ei ole kuvallisesta aineistosta, sillä ei siinä menossa raaski pysähtyä :)

Toimisto ja sen päällikkö.

Luvassa kerrontaa biosignaturesta, koutsaamisesta (voi Sanna oli upeassa kunnossa), shoppailusta (olen ihan rakastunut Gazozin myyjään ja koko paikan henkeen)  ja Tampereesta nauttimisesta. Ja toki myös hotellin minäjääkaapin varassa olevia kulinaarisia elämyksiä ja kylppärittömässä huoneeessa pärjäämistä.

Ihanaa lomaa!

tiistai 13. lokakuuta 2015

Mitä tässä taas ajattelisi?

Koko kroppa kihisee motivaatiota, niin kuin varmasti koko fitnesskansalla expojen jälkeen. Salilla saa käyttää kyynärpäätekniikkaa, että saa vallattua haluamansa laitteet, eikä vihaisilta mulkaisuilta tai kyräilyltä pukkarissa gainsseja verrattaessa voi välttyä - IHANAA.

Toki tulokset puhuttavat varmasti monia vielä pitkään. Itseä esimerkiksi ihmetyttää, kuinka lyhyessä bikinissä voittaja selätti kaksi muuta, jotka puolestaan olivat olleet häntä huomattavasti paremmin sijoittuneita Nicole Wilkinsin skabassa... Onko tämä ollut julkkisten juhlaa?

Onneksi tosin huomasin, että tämä Suomen bikinilinja puhututtaa muuallakin. Ainakin fitfashionilla yksi jos toinenkin on kummastellut samaa, kuin mitä itsekin. Miten lihattomassa kunnossa olevat ja umpitiukat pärjäävät? Kun taas toisaalta "löysyyttä" ja viimeistelemättömyyttä oli myös paljon, ja silti menestyttiin. Lihakset jäivät ihan toisarvoisiksi monessakin vertailussa. Eikö bikinin pitänyt juuri olla se sarja, missä saa olla vähän muotoa ja himppusen enemmän rasvaa?

Tämä upeus ei päässyt edes top-kutoseen. Caroline Aspenskog.



Tämän vertailukuvan nappasin suoraan ja röyhkeästi myprojectisme - bloggaajan postauksesta. Kiitos ja anteeksi, hyvä teksti hänellä muuten. Siinä näkee hyvin, mitä linjaa maailmalla pidetään, ja kuinka suomiedustuksesta samaa jälkeä löytyi kisaajalta, joka ei pärjännyt (tai no "pärjännyt", eli junnujen puolella sijoitus Emmillä neljäs, mikä on kyllä hyvä, mutta parempaa olisi ansainnut!).

Kuikulan kasvun aika jatkuu täydellä höökillä.


Loma on itsellä tunnetusti aina koti-puhdetöiden aikaa. Syyslomaan kuuluu ehdottomana osana pakastimien sulatus, mikä siis savottana tänäänkin. Haaveissa on pakastin, jossa olisi automaattisulatus, ettei tarvitsisi tätä riesaa olla tasaisin väliajoin tekemässä. Vaikka toisaalta tuleepahan tehtyä löytöjä, tosin osa voi olla enemmän tai vähemmän miellyttäviä...

Tässä taloudessa on syöty jäätelöä... ;)


Tampereen reissuun on myös valmistauduttu ja liki kaikki pakkaamiset on jo tehty. Varsin rutiinilla menee tämäkin, ja laukkuihin osaa varata tilaa kirpparilöydöille ja tuliaisille.

Sannan pihdit hirvittävät taas, kuinkas muutenkaan. Itsestä tuntuu, että pehmeyttä olisi tullut, mutta saa sitten nähdä, mitä mittaukset sanovat. Sain varattua saman kellon ajan, kuin mitä viimemittauksetkin olivat, joten meinaan syömisten sun muiden treenien puolesta yrittää optimoida olosuhteet suhteellisen samoiksi. Tosin silloin oli helteinen elokuun päivä ja nestehukka valtaisa, mutta eiköhän tarpeeksi lähellä olla silti.



Innokkaana syöjänä toki toivon, ettei ruokamäärää ainakaan pienennettäisi. Kokonaiskaloreihin tehtiin viimeksi nosto tankkauspäivien kohdalla ja nyt odotan mielenkiinnolla, mitä mahdollisia muutoksia niihin tulee. Treenin kulkeminen on toinen. Päädyin nyt tekemään itse ohjelmarunkoa ja Sanna saa katsoa, onko balanssia ja priorisoinnit hänen silmäänsä kohdillaan, ja että mitä kannattaisi nyt tahkota.



Reissun päälle kohta ja pian - ja pitihän asian kunniaksi käydä vähän laittamassa hiuksia kuntoon. Eihän sitä Sannan tykö kehtaa ihan nukkavieruna mennä :)

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vielä toinen päivä kaihoilua.

Vielä tämän sunnuntain joutuu heittämään ilmoille välillä kaihoisan huokauksen ja siirtämään katsetta kaukaisuuteen, kuin sieltä voisi jotain tulla ja kuulua. Fitness expot ovat vielä muutaman tunnin ajan täydessä rähinässä tarkalleen 410 kilometrin päässä. Koko iltapäivä on omistettu bikineille ja varmasti tiukkaa mittelöä on luvassa. Tässä vaiheessa happi alkaa katsomon puolella jo loppua ja ilma olla, kuin viltin läpi hengittäisi.

Heti piti aamupuuron kanssa katsoa vanhasta Probody - lehdestä juttu Iinasta.


Jaana Malycheva ja Iina Levanoja tekivät jo melkoisen tempun tuoden Suomeen kaksi uutta pro-korttia. Pitkin hampain tosin seurasin, kuinka upeassa kunnossa ollut Caroline Aspenskog ei päässyt edes finaaliin. Valitettavan vähän ilmeisesti bikinissä välitetään lihasmassasta, vaan kireydellä, rakenteella ja pienuudella mennään. Mutta kyllä Malycheva on siroudessaan ja rakenteessaan aivan upean ja näyttävän näköinen. Ja kyllä hän melkoisia kilpailijoita taakseen jättikin - kuten myös Iina.



Kisojen seuraaminen kasvattaa motivaatiota ihan täällä kotikatsomonkin puolella. Oli lavakunto kuinka ruoskimaani illuusiota tahansa, niin vähintään katsoessaan kuvia samoista kisaajista offilla ja preppausvaiheessa, voi ymmärtää heidän kuitenkin olevan fysiikaltaan varsin hyvässä kunnossa.





Kuuluisat varoitukset kisojen jälkeisistä ruokailuista ja karmeista kilojen tulemisista ovat mielestäni jo varsin kulunut aihe. Kaikille on varmasti tullut jo selväksi, että berliininmunkkikuuria ei kannata loputtomiin jatkaa ja että kroppa imaisee halutessaan kaiken. Enemmänkin ärsyttää, kuinka hehkutetaan siitä, että minäpäs pysyin ruodussa ja kiltisti reversellä mennään. No mitenkäs sitten? Jos on kunnon valmennuksessa ja kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti suorittanut dieetin, niin mikä ihme saisi yhtäkkiä heittämään hanskat tiskiin ja laittamaan överiksi.

Itse odotan jo innolla tiistaita, kun pääsee matkaan Tampereelle ja kuulemaan oman tuomionsa. Pieni ruikku, jolta kuitenkin viedään makroja pois. Tämä on hypoteesi.




Upea syksy kelien ja monen muunkin asian puolesta takana, ja ensi viikon loma tuntuu ihan ekstrahemmottelulta. Näillä päivämäärillä on omassa elämässä paljon juhlittavaa (ja yksi juhla, jonka riemu on vasta dagen efter.... ikää kun karttuu....). Yritän pitää teidät matkassa mukana, eli pääsette taas lukemaan ruikutusta, kuinka autossa kirjoittamisesta tulee paha olo ja miten hotellin minibaarikaappiin saadaan survottua bodarien useamman päivän ruokatarpeet!

perjantai 9. lokakuuta 2015

Etä-expoa ja loma!

Se alkaa olla syksy taputeltuna siihen vaiheeseen, että on aika käydä ansaitulle lomalle lompsis! Aika on mennyt aivan hervottoman nopeasti. Omaan väliettappiin on ollut näppärä laskea ajan kulkua, se kun on sattunut sopivasti samalle viikonlopulle, kuin mitä kauan odotetut expotkin.
Töissä piti pukeutua pinkkiin - treenikaapista se ainoa pinkki sitten löytyi :)

Pinkki teema myös kahvihuoneessa...



En edes aloita ruikutusta ˋvoi kun voisin olla paikallaˋ. Näin kyllä toivoisin, tottahan se. Pääsisi näkemään seuraamansa henkilöt (ei voi olla totta, että siellä oikeasti ovat Caroline Aspenskog, Justine Munro, Nathalia Melo, Nicole Wilkins, ja lisänä Suomi-tytsyt!) lavalla ja sinkoilemaan pitkin messualuetta. Tuttuun tyyliin ämppäisin itseeni liikaa maistiaisina olevia protskupatuja ja muita herkkuja, ja saisin lopulta hervottaman päänsäryn salin hapettomuudesta ja ihmispaljoudesta. Päivä olisi siis täysi nautinto!

Mutta budjetti päätti tänäkin vuonna niin, että tämä reissu jää välistä. Sen sijaan sijoitusvaraa löytyy  kyllä odottamalle Tampereen reissulle Sannan tapaamisineen. Pihdit pelottavat ja ihan tosissaan. Olen varma, että Se Mokoma menee koskemaan puurokuppeihini ja pastoihini. Tämä on taattua, sen verran tuntuu omaankin sormiväliiin stressinapaa ja takareittä kertyneen.

Välillä pois tämän puskan varjosta.


Viikonloppuna on tarkoitus pitää kaikki somekanavat auki ja seurata aktiivipäivityksiä Lahden tapahtumista. Jokainen siellä lavalla oleva on urheilija, joka on tehnyt hienon suorituksen. Toinen on tiukempi, toinen "löysempi". Toisella swarowskit kimaltaa ja toisella on muoviset versiot yhtä hienolla säihkeellä. Tekotukkaa, omaa harjasta, implattia, mummon villasukista push-uppia, ammattilaismeikkaaja; kyllä Maija itse osaa - - - Kaikki kuitenkin oman matkansa huippuhetkessä.

Nauttikaa siellä ja sulkekaa korvanne soraääniltä. Tehdään mekin kotikatsomoissa ja jälkisaunoissa ihan sama temppu: he ovat tehneet tämän myös meille viihteeksi, motivaatioksi  ja iloksi. Ei viedä sitä heiltä.

Onnea viikonloppuun ja (ainakin itselleni) nautinnollista ja elämyksellistä lomaa!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Voimissa taasen.

Voimat ovat onneksi palanneet takaisin tähän kehopahaseen. Viime viikolla oli siis ensimmäistä treeniä tauon jälkeen, eikä homma tuntunut käynnistyvän sitten millään. Väsymys ylsi aamusta iltaan ja salilla vääntäminen tuntui tosissaankin vääntämiseltä. Valtava nälkä ja poissa olleet mieliteot tulivat tilalle ja joka paikkaa tuntui kolottavan.

Uskoisin, että siinä saattoi olla myös tulossa jonkinlaista flunssaa, minkä sai kuitenkin kaikilla tropeilla ja NACin käytöllä pidettyä poissa. Yhtenä iltana nukkumaan mennessä tuntui vilunväreitä juoksentelevan, eli se kertoo jo yleensä, että ei olla ihan kunnossa.



Kroppa reagoi siihen kiskaisemalla kaikki mahdolliset nesteet itseensä, eli paino humpsahti aika reippaasti  ylöspäin. Tämä kertoo jälleen selvää kieltä siitä,  mitä väsymys ja stressi tekevät puntarinlukemille,  mitä etenkin naiset niin tykkäävät mitata. Onneksi itse jo tietää paremmin, että jos kaksi päivää sitten on ollut yli kaksi kiloa pienempi lukema, niin nestettähän tuo on. Sellaista rasvantekokonetta ei meistä ihmisistä löydy, ettäkö olisi saanut ihraa kilotolkulla muutamassa päivässä tuotettua ;)

Näistäkin syistä stressinhallintakeinot ovat tärkeitä painoa, sanotaanko, tarkkaillessa. Kisadieetilläkin hyvä valmentaja osaa kuunnella valmennettavaa ja päätellä, voisiko mahdollinen painon junnaaminen johtuakin dieetin tai muiden tekijöiden aiheuttamasta stressistä. Reseptinä muutama päivä lepoa koko dieetistä ja muusta pyörityksestä on jo yleensä ensiapuna sille, että homma alkaa taas toimia.

Itse tein järkevästi saman. Vanha peikko olisi kiihdyttänyt tahtia nesteidensä kanssa, mutta  päätin kuunnella sekä kehoa että järjen ääntä, ja vähentää kierroksia. Salilla en tuijottanut painoja, vaan tein sillä, miltä hyvältä tuntui. Luotin siihen, että tauon jälkeen lihas saa kasvuärsykettä vähemmästäkin. Jos jokin liike tympäisi, jätin sen pois. Rintakehän avausjumppa jäi myös, kuten myös muut liikkuvuusharjoitteet.

Jossain vaiheessa alkoi jo hymyilyttää.


Kuinka ollakaan, jo viikonlopun aikana alkoi tuntua merkittäviä kohenemisen merkkejä ja nyt on jo vanha rähinä päällä. Katse kiiluukin jo kohti ensi viikkoa, lomaa ja Sannan tapaamista. Viisaampana jälleen sinnekin, vaikkakin tyhmät kysymykset eivät tule ihan heti loppumaan.

Mutta näin pääsette tekin huomaamaan, että minäkään en, kappasta vaan, ole paasauksine täydellinen. On helpompaa ohjata toista ja sanoa toiselle, milloin tehdä mitäkin ja vaikka jarruttaa tahtia. Omalla kohdalla tuntuu, että kaikki tietämys on ihan hukassa ja parhaimmillaan seisoo tanko kädessä ja miettii, että mitäköhän sitä tällä tekisi.

Sallikaamme tämä itsellemme :) Hyvää viikonjatkoa!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Taidan taas sohaista....

Ihan pakko saada kommentoida sitä perusmyllyä, joka tulee aina kisojen aikaan kilpailijoiden kunnosta ja kireyden vaikutuksesta terveyteen.

Itse lähden taivastelemaan tätä asiaa illuusion puolesta. Olen nimittäin nähnyt, miltä bikinikisaaja näyttää viikkoa ennen kisoja salilla - ja näky ei ole kaunis (HUOM HUOM HUOM! En arvioi tässä kenenkään kauneutta tai persoonaa tms. Tämä vuodatus tulee vain terveyden kannalta. Offilla ja ollessaan peruskunnossa he näyttävät aivan upeilta ja todellakin lajinsa edustajilta). Rasvaa ei ole missään, mahdolliset silikonit törröttää edessä ja kuuluisa bikinitakamus aivan olematon. Jos niitä raakileita katsoo ja miettii, että tässä on viikon päästä lavalle nouseva FYSIIKKALAJIN edustaja, niin huh huh olo tulee. (toiset huom huom sulkeet: en väheksy sitä työtä, tuskaa, nälkää ja vaivaa, minkä he ovat kroppansa eteen tehneet ja nähneet!)



Hyvinhän tuo lihas siinä näkyy...


Miten sitten kuitenkin lavalla he näyttävät siltä, kuin sitä lihasta kuitenkin olisi, ja peppukin jopa muhkea? Illuusio. Lihakset täytetään ennen lavalle menoa. Rusketusta lätkitään pintaan, jotta varjot ja figuuri erottuisivat mahdollisimman  hyvin. Bikinit peittävät sen, että selkärangasta näkyy häntäluun kohdalta nikamat. Tämä siis ihan totta, oli karmea nähdä, kuinka tämä on tilanne. Tuli  mieleen omat syömishäiriöajat, jolloin oma luusto näkyi samaan malliin.

Sitten valojen ollessa kohdillaan ja poseerauksen paikallaan, voi loistaa lihastensa kanssa. Tottakai pienessä kunnossa tulee esille arvostelun keskeisenä kohteena oleva muu ruumiinrakenne, lihasten kiinnityskohdat, sopusuhtaisuus jne. Plus että olemus ja esiintyminen, etenkin bikinissä, ovat myös keskeisessä roolissa.

Miksi tähän ei kuitenkaan laiteta jotain tolkkua? Ei voi olla, että se salilla ollut luuranko voisi tai saisi olla ihailun kohteena. Sillä kyllä jokainen tarvittaessa kykenee nälkiinnyttämään itsensä siihen tilaan. Minusta näissä kisoissa ei saisi pärjätä sillä, kuinka kurjaan kuntoon saat itsesi, vaan että mikä on se lihasmassasi ja fysiikkasi valitsemasi lajin kriteerien mukaan.

Bling.


Eli tässä tulee mielestäni se vääryys. Bikinissä voi pärjätä, kun hivenen kasvattaa lihaksiaan ja sitten kykenee kuivattamaan itsensä raadoksi. Tätä kipuilen teille täällä ihan omaan taustaani nähden. Ja siihen, mitä jouduin näkemään kisaajista valmistautumassa. Tiedetään, että se on vain hetken olotila keholle, mutta pärjäämisen ei tarvitsisi vaatia sitä. JA fysiikkalajissa EI SAISI sairaassa kehontilassa olevaa palkita siitä. Sillä jos niillä meriiteillä mennään, niin Sanna olisi toissa kesänä saanut pistää minut lavalle. Painoin 46 kiloa, mikä varmaan vakiopaino bikinin kisaajille ja rasvaprosenttini oli 5,4. Se tarkoittaa, että lihasmassa oli periaatteessa ihan hyvä. Ja kireyttä oli kuin viulunkielessä.


Mutta voin sanoa, että ei ollut kaunis näky. Ja jos niillä mitoilla näyttää pärjäävän tässä lajissa, niin siinä tapauksessa antaa puolestani olla. Tai ainakaan minä en sitä tavoittele. Tahtooko viedä lavalle pakettia, jota itsekin inhoaa ja josta ei ole tyytyväinen? Eikö fysiikkalajissa kisaamisessa olekaan kyse siitä, että voisi olla tyytyväinen ja ylpeä siitä, mitä on saavuttanut? Tai jos sitten on kireydestään ja häntäluustaan ylpeä, niin sittempä niin.

Osa kilpailijoistahan ei suostu laskemaan rasvaprosenttiaan liian alas, mikä on mielestäni ihailtavaa. Toisaalta heidän menestyminen onkin sitten niin ja näin.

Anteeksi tästä. Mutta oli pakko saada vuodattaa nämä fiilikset. En tiedä, miksi tämä koko asia ärsyttää minua niin paljon. Mutta saisi arvostelusta silti ottaa mallia vaikkapa naapuristamme, jossa terveen näköisessä kunnossa ollut Caroline Aspenskog voitti oman sarjansa.

Ugh ja ung. Ja anteeksi yhä kaikki, keitä ehkä loukkasin. Julkaisen tämän nyt ja oletettavasti jo iltapäivästä ryntään piilottamaan pois ;)