sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lumesta ponnistetaan.

Kun vain voisi nukkua varastoon! Sen verran hyvältä on tuntunut levätä jo muutamankin päivän verran. Saimme viikolla talouteemme kaksi sen verran iloista uutista, että lauantain tankkauksella oli lomafiiliksen lisäksi varsin mukava lisävire.
Vaikkakin...

..jos ihminen voi vain jotain vihata...

..niin se on tässä tapauksessa talvi ja lumi.


Taitelomiin liittyy itsellä myös treeniohjelman vaihtuminen, kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin. Ajan vanhan ohjelman varikolle vaihtamalla liikkeiden järjestystä tai muuten vain revittelemällä niillä eri tavoilla. Reissuviikko tuo myös vaihtelua saliin. Tampereella minulla on tapana käydä treenaamassa Fressillä ja WFC:llä. Ne ovat kooltaan ihan eri sarjassa kuin mitä oma kotisalini. Omista nurkista ei esimerkiksi löydy kuin yksi vapaa kyykkypaikka, ylätalja ja prässi. Siinä ainokaisessakin jalkalevy on onnettoman kapea, eli sillä ei juuri leveän jalka-asennon prässäys onnistu.

Olikos tuo viime kesältä?
Siispä, kun pääsee mellestämään isoille saleille, niin täytyy päästä testaamaan eri laitteita ja liikkeitä. Silloin en noudata minkäänlaista ohjelmaa, vaan kasaan siinä hetkessä enemmän tai vähemmän järkevän himmelin kasaan. Iloitsen vaan koko rahan ja ympäristön edestä!

Pakkaaminen on jo alkanut, vaikka ei sitä enää nykyisin ihmeitä tarvitse mukaan. Useamman kerran jälkeen on jo oppinut, että niitä farkkuja ei kerta kaikkiaan kannata ottaa mukaan, jos niitä ei aiokkaan pitää. Salikamppeet toimivat talvella varsin hyvin samalla kerrospukeutumisen osana. Ovatpahan samalla valmiiksi ladattuna päälle. Sitten vaan Gazozilta täydentämään uutta, mikäli loppuu kesken (ja vaikka ei loppuisikaan :D).



Kohta siellä ollaan taas.

Keittiökamppeissa ei ole enää ollenkaan niin nuukaa kantaa joka ikistä putelia mukaan, kunhan perusrunko löytyy. Ja majatalon minijääkaapista jokainen neliösentti käyttöön. Lisäksi paljon pakasteita mukaan, mitkä toimivat samalla kylmäkalleina ja sulavat sopivasti käyttöön omia aikojaan.

Raporttia tulee jos tulee, ja moikkaamaan saa tulla, mikä minut jostain Tampereella löytää viillettämästä!

perjantai 26. helmikuuta 2016

No nyt!!

Ai että, tämä lompsis posti on aina yhtä ihana saada kirjoittaa! Eli todellakin saa sydäntalven puristuksen jälkeen ottaa ja lompsahtaa hetken huilille. Jätän hetkeksi taakse kertyvät palaverit ja paperityöt ja annan pölyn kertyä rauhassa työkoneen näppikselle. Tämä käy erittäin hyvin. Enkä suo ajatustakaan maaliskuun seuraavalle työviikolle, mikä on jokaista ruutuaan myöten täynnä tekemistä, sillä uusin voimin sekin kaikki näyttää ihan erilaiselta.

Silmäpussitkin sen kertovat - lomalle siitä!


Tässäkään lompsiksessa ei ole luvassa mitään uutta tai mullistavaa. Minua seuraavat arvannevatkin, että luvassa on omassa kodissa piehtaroinnin lisäksi reissu Tampereelle. Valmentajaa sekä pihtejä on tullut koeteltua viimeksi jouluna, joten nyt on korkea aika päästä päivittämään, missä ollaan menossa.
Hormoninesteet ovat yhä kaverinani, mutta toisaalta nyt on hyvä pihtien kautta nähdä, miten ne näkyvät rasvan ja leanin osilta. Sanna saa siinä sitten fiksumpana päättää, vaikuttavatko uudet hormonit energia-aineenvaihduntaani siten, että ruokavalioon tulisi puuttua, vai saanko porskuttaa vanhoilla.

Pääsee taas puskemaan.

Sen verran olen ruoalle ja etenkin sen volyymille perso, että todellakin toivon, ettei kuppeihini juuri puututtaisi. Mietittiinkin juuri tuossa kotosalla, että miksi näidenkin asioiden pitää mennä aina ristiin. Minä en osaa edes määritellä, missä tulisi vastaan nykyinen syömiseni raja, kun taas toinen laskee haarukallisia, mitä vielä pitää lapata suuhun. Ruoan määrän ja ruokahalun kun saisi tässä taloudessa vaihdettua päikseen, niin olisi yksi onnellinen mökki Pohjanmaalla!

Mutta siis, luvassa on kotoilua, pakkaamista, reissaamista, valmentajalta ehkäpä uusia tuulia, Tampereesta nauttimista ja liki parhaimpana lisänä yhden viikon ajan myös treeneillä revittelyä. Eli ohjelman vaihtumisen myötä yksi viikko salista riippuen fiilistelyä ja lihasryhmien yhdistelyä. Hymyilyttää jo nyt :)

Raportoin tänne minkä touhultani (ja toisaalta touhuttomuudeltani) ennätän. '

Iloitkaa tekin, vähintään siitä, että kohta on talven viimeinen kuukausi ohi!

Ja herkutteluun fitnesstukkuun tullut starnutritionille neljä uutta makua, käykääs kurkkaamassa....


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ei vielä, ei vielä, ei vielä...

Loman tarpeessa ollaan ja todella vahvasti. Vielä kuitenkin pitää puskea muutama päivä perjantaihin, jolloin keskisen Suomen alueen on vuoro päästä omalle talvilomalleen.

Kiinnittäkää huomiota yksityiskohtiin - taustalla on liikkeelle lähtevä roskapussi roikkumassa keittiön tuolista.


Kylki meinaa yhä juilia, mutta alkaa kuitenkin hellittää jo jonkin verran. Vatsalihaksia ei saa tehtyä kuin toispuoleisesti, joten niiden runttaamisen olen jättänyt kokonaan pois. Muutenkin kylki muistuttaa itsestään vain joissain yksittäisissä liikkeissä, joten kun sellainen tulee vastaan, skippaan suosiolla ja kehitän jokin vastaavan. Valitettavaa kyllä kaksi lempparia, eli etukyykky ja sjmv tangolla ovat kaksi tällaista.

Uusi ohjelma polttelee jo kovasti! Olen saanut väsättyä sen jotakuinkin jo kasaankin. Kyykkyä on tullut harjoiteltua sen verran reippaasti, että meinaan viimein alkaa antaa sille mahdollisuutta näyttää kutinsa. Kyykky onkin suunnitteilla kahdelle päivälle. Toiseen päivään otan takakyykylle progression 3 x 5 sarjoille. En missään tapauksessa aloita heti ensimmäistä kertaa latomalla maksimi rautoja tankoon. Sillä saisin vain tukotettua hermostoni ja progressio lykkäisi saman tien. Jos mahdollinen 5 RM maksimini olisi 60 kiloa, niin aloittaisin ensimmäisellä kerralla 50 kilolla. Siihen alkaisin lisätä joka kerta 2,5 kiloa lisää. Näin saisin neljälle viikolle varmaa edistymistä. Lisäksi liikemalli saa kehittyä rauhassa ja hermostokin pysyy mukana. 



Sitten voi toiveikkaasti seurata, jatkuuko edistyminen ja saako rautaa laittaa vielä lisää. 

Tämän lisäksi suunnitteilla on lisätä pakaran jumppaa myös muille päiville. Eli nyt ärsykettä lisää gluteukselle, jotta kasvu lähtisi viimein käyntiin. Peili alkaa näyttää nimittäin uhkaavasti siltä, että (etu)reidet ottavat yhä kaiken vastaan ja pakara on vain turistina. Laitankin kevyempien treenien päiville kehonpainolla tehtävät supersarjat. En siis missään tapauksessa ota mitään moninivelliikkeitä, tai mitään, missä kuormitus olisi liian suuri. Nyt vain poltellaan ja annetaan pakaralle muistutusta myös välipäivinä siitä, mitä pitää tehdä. Tällä ei siis katkaista lepo- ja rakennusvaihetta, minkä lihas tarvitsee varsinaisten treenipäiviensä välillä. 

Näitä suunnitellessa menee vielä muutama päivä, eikö niin???

Täältä kannattaa aina välillä käydä kurkkaamassa kuukauden tarjoukset. Rohmutkaa berberiiniä :)

maanantai 22. helmikuuta 2016

Tuskaista mutta opettavaista.

Sain taas lisäsyyn odottaa entistä palavammin talven loppumista. Onnistuin nimittäin pyörän kanssa suhatessa reväyttämään heikkoa lenkkiäni, eli oikeaa lapaa/kylkeä. Ohjauspyörä tahtoi mennä lumisohjossa ihan täysin eri suuntaan, kuin mitä itse olin kaavaillut, ja tuloksena on ollut päivä päivältä pahemmin kipeytyvä revähtymä.

Voitte vain kuvitella, kuinka tämä vaikuttaa treeninkin puolelle. Juuri, kun on saanut selänkin kulkemaan, niin joutuu alkaa supistamaan liikevalikoimaa ja hinkkaamaan vajaalla liikeradalla.





Toisaalta sain kuitenkin hyvän mahdollisuuden testata juurikin noita liikeratoja. Ari Uusitalokin mainitsi nimen omaan siitä, että lihasta pitäisi treenata sen aktiivisella liikeradalla. Kyllähän keho venyy jos minkälaiseen kulmaan, mutta työstettävän lihaksen tensio alkaa vasta tietystä pisteestä. Esimerkiksi alataljasoudussa näkee liikkeen suorittajia, jotka heiluvat edes takaisin ja retkauttavat käsiään yliojennukseen eteen. Kun siitä suoritat vedon, joudut väkisinkin ottaa nikamia ja jänteitä repiviä kiskaisuja ja auttamaan käsillä ja koko kropalla liikettä.



Tuosta voitte käydä kurkkaisemassa itsekin.

Testaapas seuraavalla omalla soutukerrallasi pitää paino lihaksen päällä. Eli et retkauta itseäsi kumpaankaan suuntaan liikaa, vaan pidä selkälihas jännityksessä ja työn alla koko ajan. Saatat yllättyä ihan uudesta tuntumasta.

Minä yritän tässä malttaa kuntouttaa kylkeäni ja välttää kaikkea kivuliasta. Ei nimittäin tee mieli pitää tätä riesana turhan kauaa.

Viime viikon ahdistunut olo ja turvotuskin sai huipentuman ja osittain selityksenkin, kun pillerit jätettyäni alkoivat eilen naisten riemunpäivät. Eipä ollutkaan tuoreessa muistissa, kuinka tympeää tämä onkaan.
Sain teiltä ihanaa tsemppiä  jaksamiseen hormonihässäkkäni kanssa. Tottahan se on, että ruokailuun hormonien tuovan turvotuksen ei tarvitsisi vaikuttaa mitenkään. Silti uhmapäänä meinaan nyt tauottaa pillerit siihen asit, että pääsen pihteihin. Siihen ei kuitenkaan ole kuin reilu viikko. ja Tuumaan sitten, miten jatkan. Tarkoitus olisi  selvittää, mitä muita vaihtoehtoja peruspillereiden lisäksi voisi olla. Ainakin jonkinlaisia voiteita olisi olemassa, missä olisi vain estrogeeniä. Ei vaan millään enää viitsisi mennä lääkäriin taas ruikuttamaan...

Toivottavasti mieliala nousee kuitenkin tämän sotkun jälkeen ja saan taas kiinni siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Eli terveys, eikä se, että hetken jossain kiristää - oli se sitten pään ympärillä tai vyötäröllä!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Nyt riittää!!

Nyt alkaa kyllä riittää. Tämä etenevä nesteisyys ja painon nouseminen, nimittäin. Sen jälkeen, kun aloitin syömään pillereitä, on aamupaino hinautunut yli kilon ylöspäin. Olo on turpea ja muutenkin tuntuu tukkoiselta. Tällä hetkellä pistelen viimeisiä pillereitä ensimmäisestä liuskasta, joten naiset oletettavasti tietävätkin, että seuraaville päiville ei ole ainakaan olon puolesta helpotusta luvassa. Painon pitäisi nousta entisestään ja fiiliksen laskea hormonien heittelyn myötä.




Pieni vihulainen olkapäällä ärisee, että tämänkö takia olen rampannut kohta vuoden verran eli lääkäreillä ja käyttänyt aikaa ja rahaa. Että saan periaatteessa joka jaanalle määrätyn pillerireseptin ja määräyksen lähteä kotiin.



Näissä hetkissä on vaikea pitää mielessä estrogeenin ja yleensäkin koko tämän kuurin hyöty kropalleni. Tarvitsen estrogeeniä moneen asiaan, kuten luuston ja sydämen hyvinvointiin. Sillä on myös naisen kehossa lukemattomia muita rooleja, joten tarve on merkittävä.



Harmittaa vaan niin paljon, kun on muuten tehnyt systemaattista ja omasta mielestä hyvää työtä kehonkoostumuksen ja aineenvaihdunnan kanssa. Kaikki sujui todella hyvin ja tämän hetkinen ruokavalio on miellyttänyt enemmän kuin paljon. Nyt tiedän, että kun menen pihteihin, niin ne kertovat karua kieltä siitä, mitä kroppani tykkää estrogeenistä. Se nimittäin suorastaan mässää sillä ja imee itseensä sen kannustamana fläsää ja nesteitä. Tämähän tarkoittaa sitä (omaa johtopäätöstä), että hienosti rakentamani aineenvaihdunta ja ruokamäärien tolenssi murennetaan ja valmentaja vie kaiken pois. Kaiken. Tässä ei tulla säälimään puuroja tai banaaneja, vaan viimeisetkin muruset kaavitaan kaapeista ja vielä punnitaan pähkinätkin uusiksi.

Pötkö.


Huomatkaa, tämä kirjoitetaan suupieli tulevan illan taatelikakkutaikinassa, eli nälkä on taas kasvanut syödessä. Pitää näistä lauantain rehevistä tankkauspäivistä pitää kiinni niin kauan, kuin niitä reseptissä määrätään. Turhan pianhan se onkin hiihtoloma ja reissu tuomiolle. Siihen asti yritän kestää nesteisyyttä, venytän vyötä ja pinnaa ja syön jokaikisen taatelipalasen, mikä taloudesta löytyy!




Nautinnollista viikonlopun jatkoa ja käykää tilaamassa pelkästään herkkuja. Fitnesstukussa ainakin questbareista 10 euroa hinnasta pois.

Fitnesstukku.fi/


Lisäpotkua treeneihin lisäravinteilla Laajasta yli 100 tuotemerkin valikoimasta löydät varmasti lisäravinteet urheilun tueksi.

torstai 18. helmikuuta 2016

Saa kysyä, oliko tässä sittenkään mitään järkeä?

Aina välillä, tai miksei itse asiassa useamminkin, olisi hyvä kyseenalaistaa omia tekemisiään ja valintojaan. Tällä ajatuksella voi tarkoittaa isojakin asioita elämässä, mutta myös niitä pienempiä. Treenaamisen ja hyvinvoinnin puolella tarkastelukohteena ovat oma kehittyminen ja terveys. Palvelevatko valintani ja tekemiseni (laatu) edistymistäni. Ovatko valintani sellaisia, että voin hyvin niiden kanssa ja ne vievät minua kohti välitavoitteita.

Pääsin jälleen toteamaan, kuinka hyvissä käsissä olen ollut ja yhä olen oman valmentajani kanssa. Eritäisistä syistä ajauduin tässä eräänä päivänä facessa "juttusille" toverini Nortonin Laynen kanssa. Hänen jakamansa artikkeli siitä, kuinka aamun hiilihydraatit eivät vaikuta rasvan kertymiseen herätti minussa ajatuksia.


Nortonin linkkaama tutkimus ja hänen ajatuksensa siitä koskivat enemmänkin sitä, että rasvan kertymiseen ei olisi väliä, tuleeko aamu aloitettua rasva+proteiini vai hiilihydraatti+proteiini - ruoalla. Jos päivän makrot ovat kuitenkin vakiot, niin hänen mukaan se ei vaikuta rasvan kertymiseen. Tällä hän kumosi myyttiä, minkä mukaan rasvapitoinen aamupala edistäisi rasvan palamista päivän aikana (tämä on sinänsä totta, mutta polttovaikutus kumoutuu sillä, että myöhemmin päivästä puolestaan syödään hiilihydraatit).

Tähän heitin ajatusta siitä, eikö rasvapitoinen alkupäivä (jos treenaat iltapäivästä/illasta), edistä sokeriaineenvaihduntaa ja insuliiniherkkyyttä. Tähän Layne kommentoi, että ajoituksella ei ole väliä, vaan sillä, minkä määrän hiilihydraattia päivän aikana saa. Eli insuliinin tuoton määrä ja sitä myöten vaikutus verensokeriin on vakio päivälle.


Tämä herätti minussa hämmennystä ja pientä ristiriidan tunnetta omaa systeemiä ja valmennusta kohtaan (tuo kohtaan on vahva sana, mutta en keksi muutakaan). Onneksi tiesin Sannan tuntevan minun ja kestävän kysymykset, sillä laitoin hänelle Nortonin kanssa käymäni keskustelun ja omat kummunneet ajatukset perään.

Sanna osoitti minulle jälleen oman ammatillisuutensa ja luottonsa omaan kokemukseensa ja taitoon. Sannan vastauksessa korostui se, että näissä kekkereissä mikään koulukunta ei ole yksistään oikeassa. Sanna luottaa toimissaan asiakaskokemukseen ja pihtien kertomaan. Poliquinin herrasmies voi joissain asioissa vetää överiksi, mutta tekee kuitenkin hyvää jälkeä valmennettaviensa kanssa. Nortonin ajatukset eivät ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, mitä me tehdään. Tärkeintä on se, missä tilanteessa kukin yksilöllisesti on, ja räätälöidä siihen sopiva toimintamalli. Oli se sitten Nortonia, Poliquinia tai ketä tahansa mukaileva. Pihdit ja olo kyllä kertoo, onko oikeita ratkaisuja tehty.


Hyvä valmentaja on fokusoitunut ja motivoitunut.

Meidän yhteistyön ja koko ajan kasvavan tuntemuksen ja luottamuksen tuotto näkyy minussa koko ajan. Sanna tekee kanssani erittäin hyvää työtä, vaikka näemmekin pihtien merkeissä todella harvakseltaan. Hän antaa minulle omaan kokemukseen ja ammatitaitoonsa nojaten suositukset ja luottaa sen jälkeen, että minä teen arjessa omaa työtä tavoitteidemme eteen.


Ja hyvän valmentajan kanssa asioita mietitään yhdessä tosissaan :)


Hyvä valmentaja pystyy kuitenkin milloin tahansa kysyttäessä perustella ratkaisunsa. Tämä on minulla tässäkin tekstissä se pointti. Uskaltakaa kysyä ja kyseenalaistaa, jos teillä herää jotain tuntemuksia valmennusta kohtaan. Tämäkään keissi ei minulla ollut edes mikään epäilys tai kyseenalaistus. Liian usein tuntuu kuitenkin olevan liikkeellä valmentajia, jotka vain määräävät liukuhihnalta asioita, eivätkä suostu perustelemaan ratkaisujaan. Sinä voit kuitenkin itse päättää, kuinka hyvissä käsissä olet.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Löytö - kiitos Ari Uusitalolle!


Olen tehnyt löydön. Itsestäni nimittäin. Lihasryhmä, jonka olemassa olo oli vielä hetki sitten täysin tietämättömissäni. Kyseinen löytö on nimeltään latsit. Nämä kuuluisat selkälihakset, joiden leveämistä jokainen ylätaljaa salilla hinkkaava metsästää.




Minun, jos kenen, pitäisi jo ammattini puolesta tietää, että jokainen käsittää ja oppii asiat tavallaan. Itse en ole latseja - ja selän lihaksia yleensäkään miettiessäni - juuri ajatellut fysiikkaa tarkemmin. Selkä on ollut minulle selkä. Siis jotain tuolla takapuolella. Voi riemun päivää, kun hoksasin Ari Uusitalon treenivinkkejä katsoessani, että latsit ovat (omaan ajattelutapaan sovittaen) KYLJISSÄ! En siis yritäkään saada ylätaljassa poltetta keskiselkään, vaan kylkiin.




Tämä avasi minulle koko selän konseptin aivan uusiksi. Uusitalon vinkit hallita lavat, hakea kulmat ja pitää kyynärpään liikkeissä sivulla on saanut mullistavia aikaan selkääni. Tai siis kylkiini, jos näin haluaa ajatella. Joka tapauksessa!




Nyt ymmärrän, miksi selkäni ei ole levennyt, eikä treenipaitojen hihansuut ratkeile kasvavista sämpylöistä. Koska tähän asti olen selkäliikkeissä vain keskittynyt takomaan pahamaineista paksuutta ja keskiselän putkistoja.

Emme edes ala harmitella sitä "turhaa työtä", mitä olen vetoineni ja taljoineni tehnyt. Nyt nimittäin on niin iso ilo tehdä liikkeet uudella tavalla ja tuntumalla. Painoja on tekniikan korjauksen myötä saanut laskea parhaimmillaan yli puolella, mutta egoni on jo aika päivää sitten pakannut laukkunsa ja lähtenyt lämpimämmille maille. Siispä tämä ei aiheuta minulle minkään valtakunnan kriisiä. Vain mahtavaa poltetta kohdelihaksessa, ja tätähän me haluamme. Kasvun kipinöitä.

Näistä muuten kannattaa bongailla ystävänpäiväviikonlopun ylläreiden jämiä! Fitnesstukkuun  ja vaikkapa hyvinvoinnin liikkeeseen. Siellä muuten on aina hervottoman pitkät listat tarjouksia joka kuukaudelle.

Hyvinvoinnin.fi Suomen suurin terveystuotteiden verkkokauppa!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Estrogeenin viemää...

Ystävänpäivä viikonloppu ja sen mukainen lauantain tankkaus takana. En muista, tulinko maininneeksi teille, että päädyin erinäisten oireiden myötä aloittamaan lääkärin minulle määräämän hormonikorvaushoidon. Tein tämän kyllä erittäin pitkin hampain, mutta näin sen hyödyt ainakin näin teoriassa tärkeimmiksi, kuin mahdolliset haitat.




Nyt olen jännittyneenä seurannut omaa oloa, tuleeko se muuttumaan. Eniten olen odottanut, alkaako muutoksia näkyä mielialan puolella. Vaaseja ja posliiniastioita ei ole vielä tarvinnut nostaa talteen, joten varsin lupaavalta vaikuttaa sen puoleen.
Sen sijaan muutosta on selkeästi ainakin ruokahalussa. Minulla ei ole ennenkään ollut ongelmaa syömisen kanssa sen puoleen. että ruokaa menisi aina vaikka kuinka paljon. Nyt kuitenkin nälän määrä on noussut aivan huikaisevaksi! Tein viime viikolla jopa sallitun kalorinostonkin, mutta nälkää se tuntui vain lisäävän. Kaiken söisin, mikä ei pöydältä pakene, ja sittenkin ajatukset vellovat läpi kaappeja, olisiko niiden kätköissä jotain herkkuja.





Tämän myötä olen alkanut ymmärtää, miksi hormonikorvaushoidon yhtenä sivuoireena on lihominen. Aivan taatusti on, jos minä näillä kaloreilla ja tankkauspäivillä silti tahtoisin vain syödä lisää.

Mind explosion!!!


Paino on myös kipaissut vähän ylöspäin. Uskon sen johtuvan nesteistä, mitä pillerit keräävät kehoon. Kierron mukaan nesteisyyden pitäisi vielä lisääntyä jossain vaiheessa, joten odotetaan sitten innolla, minkälainen nälkäinen mursu täällä kohta kirjoittaa.



Onneksi kuitenkin tänään on se tankkauksen päivä, joten joka ikinen taateli ja pasta-annos menee kohti tyytyväistä ääntä. Pakaratreeni on onneksi tänään pistämässä vähän nesteitä liikkeelle ja illalla odottaa vielä perinteinen kävely webinaareja kuunnellessa.

Nauttikaa ystävänpäivästä ja sen myötä herkuista, lähimmäisistä ja loogisella kaavalla herkullisista lähimmäisistä :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Eikö se ollutkaan siinä?

Kieltäydyn kääntämästä päätäni kohti ikkunaa ja toteamasta, miltä siellä taas näyttää. Mikä herttaisinta, säätoimittajamme saivat tämän käännettyä iloksi olemalla onnellisia siitä, että saamme valkeuden ja talven takaisin. IMO se olisi voinut olla vaikka siinä.




Viikonloppu ujeltaa silti kutsullaan. Töissä ystävänpäivä toi pöydälle kyseenalaisia makroja, jota saattoi ilokseen käydä noolaamassa ja kuvaamassa.






Tarkoitus on päästä vielä turvallisesti salille korkkaamaan perjantai selkän ja olkien parissa. Selälle olenkin saanut aivan mahtavan vallankumouksen tekniikassa ja tuntumassa aikaiseksi, mutta siitä teen kyllä ihan oman postauksen.


Uuden ohjelman varovaista mietintää, tankkailua ja nettishoppailua. Kaikkea tätä voi tehdä sisällä, kunhan on aluksi päässyt muutaman kerran siirtymään pyörällä paikasta toiseen. Näin ystävänpäiväviikonloppuna on muuten vähän siellä sun täällä alennuksia, joita kannattaa käydä katsomassa.

Fitnesstukulla on ainakin ihanat Questnutritionin proteiinijauheet puoleen hintaan.



Disturbilla myös ystävänpäivähenkeen kampetta.



Ja aminopörssistä sekä hyvinvoinnin kaupassa kannattaa myös käydä





Oikein hyvää ystävänpäiväviikonloppua kaikille!

torstai 11. helmikuuta 2016

Jotkut seuraavat kaiken moukarinheitosta lähtien, toisille riittää satasen finaali.

Kultsan kisoihin voi taas laskea kohta yksittäisiä viikkoja. Ilokseni näin yhden kovasti odotetun nimen mukana kilpailijalistalla. Toivottavasti hän saa rauhan valmistautua kisoihin ja sitä myöten tuotua esille tyylikästä fysiikkaa!

Osallistujia on aivan huikeat määrät ja sarjoja on naisten puolella aivan hervottomasti. Oli kieltämättä hivenen pettymys lajia kohtaan huomata, että naisille pituusluokkia on liki sentin välein ja tilaa kisaajille perusjumppareista lähtien. Miesten puolella taas yksi sarja "perus" CBB:tä. YKSI? Herää kysymys, kuinka paljon lyhyempiä CBB kisaajia motivoi lähteä lavalle, kun samaa aikaa yli 190 senttiset ukot ovat vieressä?


Kuva body-lehden sivuilta.


Mitä ilmeisemmin classic bodybuildingia aletaan ajaa pikku hiljaa romuttamon puolelle. Siitä kielii juurikin tuo luokkien määrä, sekä se, että ukot ovat ilmeisesti lauteilla "eteisen puolella". Tänä vuonna ei vielä tullut miesten uutuutta, joka tulee olemaan jonkin sortin fysique athlete CBB. Tässä painorajaa venytetään CBB:stä siten, että isommat körmyt pääsevät tähän painoluokkaan, ja perus shortsisarjaan puolestaan saadaan myös lisää massaa "kevyemmistä" CBB-kisaajista. Maailmalla ilmeisesti shortsien sisällä on ollut niin paljon massaa, että tämä muutos on tarpeen. Myös poseeraukset muuttuvat jonkin verran.


Herättelen tässä taas lisää kysymyksiä liikkeelle liittyen siihen, että CBB;n painorajaa nostetaan. Mistä sinne riittää enää tarpeeksi isoja ukkoja? Tarkoitan siis, että ihan meiltä Suomestakaan ei yli, sanotaas 95 kilon, kahinoihin jää varmaan kuin kaksi nimeä tuijottamaan toisiaan haastaen suoraan silmiin. Meneekö tämä sitten siihen, että kehonrakennuksen puolen kisaajat pistävät kunnon viikon saunomisella ja kropan vedätyksellä itsensä uusien painorajojen sisälle ja ottavat karkeloihin osaa? Tässä tapauksessa ei puhuta enää paljoa muusta, kuin saunapuhtaudesta...
.



En ala tähän edes spekuloimaan IFBB:n ihan ja ihku oikeasti lanseeraamaan fit model mitälie - sarjoja miehille ja naisille. Että uikkarit ja iltapuku päälle ja kertomaan yleisölle, miten maailma pelastetaan. Tuskin tulee kalliiksi naisillekin, kun pelkistä bikineistä voit maksaa tuhatta euroa. Mitäs, kun sharovskit pitää saada riittämään koko uimapuvun lisäksi vielä iltapuvun laahuksiin asti. Ja jälleen miehet pääsevät tässäkin vähemmällä: heille riittäisi narikasta esiin vedetty farkkutakki ja betterin tuulihousut.


Mutta kysynnän laki tässäkin. Mitä ihmiset haluavat seurata ja lähteä katsomaan, niin sitä myös tarjotaan. Toisaalta näinhän se pitää koneiston toimiakin, siitä otetaan rahat irti, mikä myy. Bikinihän herätti aluksi myös vastaavan kauhistuksen, mutta nyt ne kuuluvat jo täysin lajiin. Ja kyllähän vaatimuksissa taitaa heidänkin kohdalla lukea, että lihasmassa ei saa olla erottuvaa. Hieno pyyntö lajissa, joka pohjautuu lihasten esittelyyn.

 Laji saisikin mielestäni pysyä itselleen uskollisena. Alun perin oli kuitenkin kyse fysiikasta, nyt mukaan sotketaan nättiä naamaa ja muutenkin elementtejä, mitkä eivät enää ole kehonrakennuksellisesti kovin mielekkäitä. Tai sitten voisi enemmän korostaa ja arvostaa niitä, joilla sitä puhtaasti tehtyä massaa lavalla on, olivat kasvot sitten kuinka tahansa kirveellä veistetyn näköiset!

Toki minuakin saa moitti: mitä tämä minulle kuuluu, kun en edes kisaa. Jotenkin kuitenkin koen, että haluaisin edustaa harrastajanakin ylpeänä tätä lajia. Jos yleinen kuva siitä alkaa näyttää missikisoilta tai sitten toisessa ääripäässä aineiden kanssa kikkailulta, niin se pistää harmittamaan. Itselle kun IFBB ja fysiikkalajit ovat kulminoituneet ajatukseen bodysta ja classicista.

Mutta eihän kaikkien tarvitse pitää kaikesta yleisurheilustakaan. Jotkut katsovat kaiken moukarin heitosta lähtien, ja joitakin kiinnostaa vain satasen finaali. Sama se taitaa olla näissäkin raveissa. Se ei silti tarkoita, etteikö voisi ja saisi seurata ja harrastaa yleisurheilua. Tässä tapauksessa fitnessiä.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Vinkkejä pakaran treenaamiseen.

Minulta kysyttiin vinkkejä pakaran kehittämiseen. (Veikatkaa vaan keskenänne, oliko kysyjä nais- vai miespuolinen :) ? ) Itseäni ilahduttaa, että pakaran kasvatukseen voi kysyä vinkkiä ihmiseltä, jonka oma takaosasto on vielä hyvinkin kehittymisvaiheessa.

Mutta toisaalta: En enää muista, kuka guru tämän viisauden sanoi, mutta jaan sen ihan ykkösvinkkinä teille kaikille: Vähänkin kokeneelta treenaajalta kannattaa kysyä vinkkiä siihen lihasryhmään tai osa-alueeseen, mikä on hänellä itsellä ollut heikko.

Omalla kohdalla sanoisin, että minä en olisi ensimmäinen, keneltä kannattaa nyhtää tietoa vaikkapa etureisien kasvatukseen. Toki voin kumota teille teoriaa ja antaa hermotusohjeita. Mutta jos pitää sanoa, miten oman etureisien kurmotuksen teen, niin vastaisin, että kunhan alan hommiin. Minun ei tarvitse kuin ojentaa jalkani istuessani suoraan, niin polte on valmis. Portaat ja pyöräily hapottavat etureidet  kunnon tuleen, eikä reiden ojennukseen tarvitse käytännössä mitään painoja. Luulin pitkään saliuraani aloittaessani, että glute press - laite on tarkoitettu etureisille, sen verran hyvin se niihin otti.




Etsi ylläolevista kuvista reidet tai pakarat! Ollaampa sitä oltu aika hentoisessa kunnossa kesällä 2014.

Mutta sen sijaan minun tykönäni ollaan täysin oikein motiivein kyselemässä kiusaamisesta pakaralle. Minua seuranneet ovat tietoisia, kuinka toissa jouluna menin viimein fysioterapeiutin tykö pakarani hermotuksen kanssa. Hän katsoi lantion hallintaani ja asentoja läpi. Ohjeeksi tuli pinkka peppuhermotusjumppaa, ja kehoite jatkaa sinnikkäästi, kunnes kadonnut hanuri löytyy.

Ja alkoihan se löytyä. En ala tunneissa edes miettiä, kuinka kauan konttailin iltaisin television edessä ja jumppasin. En luistanut hommasta edes kesäisellä reissullamme Turkissa, vaan siellä yhtä lailla hinkkasin liikkeitä läpi.

Tämä jääräpäinen sinnikkyys kannatti, sillä viime syksynä alkoi hommat pikku hiljaa toimia. Tähän yhdistyi vielä Sanna Elorannan kanssa aloitettu treenivalmennus, missä hän käytti omaa fysioterapian osaamista ongelmani ratkaisemiseksi.

Pakara on siis löytynyt (tadaa) ja nyt olen kehittänyt itselleni varsin hyvän patterin liikkeitä, jotka hermotuksen osuessa tuntuvat todella tehokkailta. Kun kerran minulta kysyttiin konkreettisia vinkkejä ja liikkeitä, niin:

1. HERMOTUS - tämä ei ole liike, mutta pistän sen ykköseksi. Hae se pakaralihaksesi ennen treeniä. Tee seisten jalan ojennuksia taakse, kontallaaan jalkaa vuoron perään taakse ja ylös, jne. Miten saat parhaan tuntuman.





2. SUMOKYYKKY SMITHISSÄ. Smithissä sinun ei tarvitse keskittyä tasapainoon, vaan voit  tukeutua tankoon kyykätessä. Näin saat turvallisemmin työnnettyä lantiota kunnolla taakse ja keskittyä siihen, että tuotat voiman lantiosta. Kyykkää niin syvään, kuin mitä sinun alaselkäsi kestää winkkaamaTta alas. Eli EI! Ei sitä ass to the grass, ellei ranka pysy suorana ja kontrollissa. Winkaten alas pääsee liki kaikki, mutta oikealla kontrollilla mene vain siihen syvyyteen, mihin pääset. Ja kyllä, kyllä se ottaa pakaraan, kun keskityt siihen lantioon hallintaan.
Tuossa takamus näyttäisi winkkaavan jo ihan vähäsen.
Tässä vaihtelisin sarjojen pituutta. Lämmittelyä pitkillä sarjoilla, väliin pari raskasta, hallittua sarjaa, ja lopuksi vielä yksi pumppailu. Sarjat esim. 1  x 15, 12, 8, 8, 12



3. HIPTHRUST. Tämänkin tekisin itse smithissä. Hipthrustissa kun hallitset lantion, menee liike takuulla pakaralle. Pyri saamaan voimantuotto tulemaan jälleen sieltä lantiosta--> pakarasta. Liikkeen voi tehdä myös takareisipainoteisesti, mutta mietin tämä vinkki on pakaralle. Lisäksi pelkkään pakaraan keskittyessä painoa ei tarvitse latoa niin paljoa, kuin mitä kohdistaessa koko takaosastoon.
Tekisin 3 - 4 x 10-12 sarjat, ja viimeiset puristukset vielä loppuun huippuvaiheessa. Tämä saa pakaran polttamaan kunnolla!

Tuossa teen pistooliversiota yhden jalan kyykystä. Toimii myös. 


4. 1-JALAN KYYKKY. Taas menen smithiin :D Tämän tekisin niin, että laittaisin takajalan lepäämään step-laudalle. Etujalan puolestaan siirrän vahvasti eteen. Näin kyykistyessäni alas saa pakara täyden iskun. Eli tässä liikkessä huoli siitä, että etujalka edessä ja takajalka vain lepää, eli on ihan turistina. Ottaa taatusti, kun teet oikein ja pidät huolen, ettei lantio keikkaa.

Tässä on myös linkki  Sannan facebook-sivulle, missä allekirjoittanut suorittaa hitaan varmasti yhden jalan kyykkyä.


Lantio kontrolliin myös reverse hyperissä.


5. REVERSE HYPER. Lähdetään kuitenkin yhden liikkeen ajaksi pois smithistä, että muutkin pääsevät sitä käyttämään. Reverse hyper kannattaa pakaraan keskittyessä tehdä vinopenkillä, jotta pakaraan tulee mahdollisimman hyvä venytys. Oma kehonpaino riittää, kun lantio on rangan kanssa linjassa. Tällöin joudut jo pelkästään syvien vatsojen kanssa tekemään töitä, jotta saat asennon pidettyä. Halutessasi voit laittaa purkirullan jalkojen väliin ja nostella sitä.
Tee tätä niin monta kertaa, kuin jaksat. Se ei ole iso luku :)

Olkaa hyvä. Nämä kaikki hermotuksella, lantion ja rangan kontrollilla, sekä oikealla hengitystahdilla.

Polttelemisiin!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sunnuntain tuumailut.

Treenikierto on kerennyt jo keskivaiheen ohi ja ohjelma alkaa luistaa toivotulla tavalla. Ohjeet siihen, mihin tahtiin treeniohjelmaa pitäisi vaihtaa tai vähintään päivittää, vaihtelevat todella paljon. Joidenkin mielestä samalla ohjelmalla voi mennä kolme kuukautta, kun toiset taas vaihtavat kahdeksan viikon välein, ellei jopa useammin.

Vaihtotapoja on myös monia. Kaikki eivät muuta koko ohjelmaa kerralla, vaan vaihtavat esimerkiksi vain pääliikkeen erilaiseksi. Takakyykky voi vaihtua raskaaksi prässiksi, tai suorin jaloin maastaveto romanialaiseksi versioksi. Tai sitten vaihtelu suoritetaan muuttamalla sarjojen määriä tai toistoja.




Itsellä on tapana vaihtaa koko ohjelma kerralla noin kymmenen viikon välein. Tämän kymmenen viikon aikana ohjelma puolestaan elää juuri sopivasti, jotta pientä ärsykemuutosta tulee koko ajan. Nämä muutokset tulevat ihan tahattomasti jo sillä, että salilla tarvittu laite tai väline on varattuna ja joutuu soveltamaan. Lisäksi treeniä tehdessä saa usein idean siitä, mikä apuliike voisikin toimia paremmin, tai mitä tahtoo koittaa. Usein minulle käy niin, että joudun tekemään varauksen vuoksi jotain soveltavaa liikettä, joka toimiikin niin hyvin, että se tulee vanhan tilalle.


Vaikka uuteen on itsellä vielä nelisen viikkoa aikaa, niin alan jo nyt pikkuhiljaa pyöritellä ideoita mielessä. Artikkeleita lukiessa tulee vastaan liikkeitä, joita tahtoisi ottaa testattavaksi, tai joiden näkisi sopivan omaan tarpeeseen. Näitä kun fiksuna samalla keräisi itselleen listaksi, niin ei tarvitisi sitten myöhemmin alkaa miettiä, että mikäs se pakarantappaja nyt taas olikaan...

Oikein hyvää sunnuntain jatkoa ja tulevaa viikkoa kaikille. Säälle emme voi mitään, mutta asenteelle kyllä.


Eikä unohdeta nettishoppailua, sillä mitä muutakaan sitä iltaisin tekee, kuin luuhaa koneella herkkupannari vieressä ja hakee houkutuksia, joihin sortua ;)


Fitnesstukulla ainakin vielä puolen hinnan tarjouksia.

Ja hyvinvoinnin liikkeessä helmikuulle päivittyneitä tarjouksia.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Vedellen viikonloppuun.

Oli mukava saada palautetta, että viimeisimmät postaukseni liittyen hiilareihin ja kuituihin oli ollut joillekin lukijoille avartavaa tekstiä. Itsekin voi välillä tulla joillekin asioille vauhtisokeaksi, joten ajatusten jäsenteleminen välillä tekee oikein hyvää.

Perjantai on taas selän ja olkien päivä. Alaselkä on alkanut uhkaavasti juilia, eli muutin ohjelmassa olleen maven suosiolla alaselkää säästävämpään räkkivetoon. Olen hehkuttanut tätä liikettä jo aiemmassakin postauksessa. Räkkiveto menee itsellä suoraan selkään, eikä ole liikkeenä yhtä haastava tai raskas, kuin mitä perinteinen maastaveto. Monilla maastaveto voi kaatua siihen, että kehon välitykset eivät ole kunnossa. Reisi voi olla kohtuuttoman pitkä verrattuna sääreen, jolloin ala-asentoon ei tahdo päästä kunnolla. Tähän räkkiveto kiitollisemmalla lähtökorkeudella on täydellinen ratkaisu.

Vaikka treenaan aina yksi ja pidän omasta rauhasta, niin joskus on ihan hauskaa, kun siihen läjähtääkin toinen kassi vierelle :)


Räkkivedossa saa myös laitettua romua varsin hyvät määrät. Tosin, mitä leveämmän otteen otat, sitä vähemmän kuormaa tarvitsee. Leveää otetta suosittelen sinänsä, sillä se ohjaa liikkeen menemään latseille, eikä voimantuotto karkaa niin herkästi pakaroille ja takareisille.



Vetelemään siis, ja samalla ilolla kohti viikonloppua. Huomenna on taas perinteistä tankkailua ja taateleilla herkuttelua. Tuplatreeniä vielä mietin, sillä ainakin nyt olo tuntuu väsyneeltä. Toisaalta keli näytti siltä, että ainakin näillä leveyksillä päästään taas ottamaan taivaalta sitä sun tätä vastaanl. Sali ei siis olisi yhtään hassumpi paikka mennä sitä vihmontaa piiloon.

Mutta näyttäkööt lauantai! Tammikuun alennusmyynnit alkavat olla paketoitu, mutta silti kaikkea jännää kannattaa aina silloin tällöin käydä penkomassa. Itselle lähti ainakin aminopörssistä cocovin viherjauhetta alennuksesta. Ja taitaa fitnesstukulla olla viel -50% kampanjaa jäljellä...

Ihanaa viikonloppua! Ja syökää jossain vaiheessa ainakin yksi torttu Runebergin kunniaksi!