perjantai 29. huhtikuuta 2016

Satakoot - nyt on perjantai!

Riitti jo, sekä sade että tauko! Eli sain kuin sainkin pidettyä tauon salista. Eilen oli riemua saada käydä ostamassa nippu banaaneja kaupasta treenilatureita varten.
Ilokseni sain huomata, että lepopäiviin alkanut tottua. Niille päiville on muodostunut oma sisältönsä, josta on jopa alkanut omalla tavallaan nauttia.

Tällä kertaa ennen taukoa ei ollut itse asiassa yhtään sellainen olo, että olisi tarvinnut minkäänlaista kevennystä. Yleensä olen jäänyt jo aika piiskattuna breikille, jolloin väsyneen kehon kanssa on ollut paljon hankalampi olla. Nyt kalenteri kuitenkin näytti selvää kieltä, että tähän väliin olisi hetkensä huilata. Suorilta jaloilta on kuitenkin huomattavasti parempi jäädä paussille. Silloin tietää, ettei ole pistänyt itseään vielä liian piippuun ja punttivapaan aikana jaksaa kuitenkin tehdä jotain muuta. Sitä paitsi into salille on pysyy valtavava - ja se into pääsee täyttymään tänään!

Se oli sellainen tiistai se.


Tällä hetkellä täällä pohjanmaalla vihmoo sadetta tuutin täydeltä, mutta en anna sen latistaa tunnelmaa. Tätä perjantaita on odotettu sen verran kovaa, että kunhan tuo ei räntänä tule, niin aivan sama!

Mistä kuvan rusetti on entuudestaan tuttu :) ?


Viikonloppuna on siis luvassa täysipainoista treenaamista pienellä vappuhöysteellä. Keli on luvannut ihan hyvää viikonlopulle, joten ainakin Kokkolan vanhojen autojen miitinki tulee varmasti katsastettua. Erikseen ei siihenkään tarvitse lähteä, sillä perinteiseen tapaan Prismalla on täysi rähinä päällä, kun palaan salilta. Ei tarvitse kuin vähän himmata vauhtia pyörällä, ja pääsee treenin jälkihöyryissä ihailemaan samalla tuunattuja menopelejä.



Katsokaas kun löytyy sieltä päivähiilarittomalle kirsikkatomaatteja ja munavoita :D

Munkit ja simat eivät (ainakaan minulla, Kanelista ei tiedä...) kuulu omalle herkkulistalle, mutta muuten menee viikonloppu perinteisesti tankkaillessa ja rentoutuessa. Pyöräilykausikin alkaa poltella, kun tuo lämpötila hilautuu hiljoksiin ylöspäin. Ei siis tiedä, vaikka jo kohta olisi taas maisemissa, jotka haikein mielin jätti talvitauolle...öö... oliskos se muuten vielä lokakuun lopussa, kun pääsi pyöräilemään? Tiedä tuota, mutta ikävä on jo ollut!

Hyvää vappua ja viikonloppua!

Niin ja fitnesstukusta paukuttamaan tilausta, sieltä nimittäin saa romppeet nyt kotiin ilman postikuluja! Fitnesstukku.fi/

Myös aminopörssissä on vapputärpit:  Lisäpotkua treeneihin lisäravinteilla

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Taukoillen.

Näin sitä ollaan kuulkaas tauolla ja ihan omin voimin ja päätöksin. Ei todellakaan ollut mikään kaatoväsymys tai muu syynä. Ihan vaan, että tahdon varmistaa sen, että treeni kulkee yhtä hyvin, kuin mitä se on kulkenut tähänkin asti. Progressio etenee kaikissa pääliikkeissä mallikkaasti ja voimaa tuntuu tarttuvan. Sen verran tuli mokattua penkin ja katz-vedon kanssa, että aloitin liian korkeista lähtöpainoista. Nyt siis raja 5 x 5 alkaa tulla jo vastaan, vaikka tarkoitus oli vetää progressiota ainakin toukokuun loppuun asti.



Joutunen siis muuttamaan näiden liikkeiden kohdalla hivenen suunnitelmaa. Teen oletettavasti niin, että palaan muutaman kilon taaksepäin ja alan tehdä 2 x 4, 1 x 5-6 ja 1 x max samalla painolla. Minusta tärkeämpi on kuitenkin edistyä jokaisessa treenissä, kuin junnata paikoillaan. Näin lihakset ja hermosto saavat joka kerta uutta ärsykettä ja joutuvat näin adaptoitumaan tarpeeseen. Eli kasvamaan ja kehittymään. Näissä pääliikkeissä siis oletettavasti jo pian pientä takapakkia painoissa.
Saa tosin nähdä, antaako tämä hetken tauko sen verran vauhtia hyperkompensaatioon, että pakitusta saisi vielä vähän siirrettyä.

Pystyypähän pitää edes osan aikaa pitkähihaista, kun ei ole puntin puolella.


Ja näinhän toki tyypillisesti kitupäivinä töissä...


Kun kerran on aikaa käsillä, niin tulee ainakin hoidettua enemmän muita asioita. Kehonhuolto pääsee ainakin taas arvoon ihmeelliseen. Rullailua ja etenkin dynaamisia venyttelyjä tuleekin tehtyä treenin paikalla. Ruokavaliossa elän lepopäivien makroilla, eli vajaus kaloreissa on n. 700 tienoilla. Nälkänähän tuo tuntuu tällaisella suursyömärillä, mutta toisaalta pieni nestepöhön tasaus ja vatsan kurina ei tee ollenkaan pahaa tälle ruholle!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kaseiini käyttöön - boostia leivontakaappiin.



Minua seuranneet tietävätkin koukkuuntumiseni iltapannariini. Olen jo vuosia käyttänyt siihen tismalleen sanoja ainesosia, sillä niiden toimiminen on ollut turvallisen taattua.  Proteiinijauheeni tuottaja taisi kuitenkin todeta, että meitä proteiinileivonnaisia taikovia ei ole niin paljoa olemassa, ettäkö kourallista varten tarvitsisi enää jatkaa cook-bake-cake -sarjan tuotantoa. Lisäksi valmiiden pannukakkujauheiden suosio on varmasti ollut niin suuri, että cook jyräytyi siinä.

Niinpä jouduin alkaa tosissaan miettiä, millä tulisin jatkossa korvaamaan tuotteen, joka on koostumukseltaan ehdoton pannarissani. Sain  Bodybooster.fi - nettikaupasta  mahdollisuuden tutustua Scitec- lisäravinnesarjan tuotteisiin. Tarjonnasta silmääni osui heti ensimmäisenä Scitec casein comlex. Kaseiini on maitoproteiini ja se soveltuu hyvin leivontaan. Makuna on houkutteleva belgialainen suklaa, joten tuotteen hankkimista testikäyttöön ei tarvinnut kauaa miettiä. Postipaten pohkeetkin saivat hyvää kasvua, sillä tuote oli perillä kotona jo seuraavana päivänä.

Scitec nutrition on valtavan suuri lisäravinneketju, johon voi käydä tutustumassa heidän omilta sivuiltaan. Scitecilla on tyytyväisiä asiakkaita ympäri maailmaa ja scitec on tukemassa lisäravinteiden tutkimus- ja laadunparantamistyötä. Tästä pisteet.




Kaseiini on erittäin hitaasti imeytyvä proteiinin muoto. Teen oman herkkupannarini aina illalla, joten kaseiinin käyttö on siinä vaiheessa päivää erittäin suositeltavaa. Scitecin kasein comlexissa on täydet 100 prosenttia kaseiinia, joten proteiinin riittävyys ja hidas imeytyminen on varmistettu koko yön levon ajaksi. Kataboliapeikon ei kuvittelisi olevan hätyyttämässä nukkumattia tämän jauheen kanssa. Lisäksi tuotteessa on myös tauriinia, joka rauhoittaa ja edistää unta ja palautumista.



Eniten käytössä jännitti tuotteen leivottavuus. Valmistan oman pannarini mikrossa, enkä voi sietää sitä, että hera paakkuuntuu leivonnaiseen. Lisäksi perushera muuttuu kuumennettaessa hiekkaiseksi ja valmis leivonnainen menee koppuraksi liki saman tien. Tavallisesta herasta puuttuu myös sitko, mikä saa tuotoksen pysymään kasassa. Kaseiinin mikrotusta, kuten proteiinien muutenkaan, ei tarvitse myöskään miettiä. Proteiini denatoroituu kuumentaessa, eli se aloittaa tekemään samaa mikrossa, minkä se tekisi hetken päästä vatsalaukussasi. Eli alkaa pilkkoutua. Kaikki proteiinin osaset kuitenkin kulkeutuvat sinuun, enkä esimerkiksi suosittelisi kuumennuksen pelossa jättää vaikkapa kanaa paistamatta, kuin että syömään raakana salmonelloineen päivineen...



Scitecin kaseiini osoitti käyttäytyvän keittiössä todella mallikkaasti. Se ei ollut vatkaamisesta ja mikrotuksesta moksiskaan, ja jaksoi odottaa kuumentamisen jälkeen tekeentymisenkin ilman, että olisi jähmettynyt frisbeeksi. Makuna belgialainen suklaa potkaisi tosissaan! Päälle laittamani pähkinävoi solmi liiton tumman suklaan kanssa, ja hitaasti sulava kookosöljy siveli oman lisänsä.





Sen ei tarvitse olla nätti, kunhan on hyvää!
Resepti iltaläjääni on ollut varsin kysytty, ja se löytyy ainakin täältä.

Scitecin casein complex tulee päätymään omaan leivontakaappiini. Voisin kuvitella Scitecin kaseiinin toimivan erittäin hyvin myös smoothiessa ja perusjuomanakin. Maku on ainakin sen verran mahtava, että ei jää ainakaan siitä kiinni.
Suosittelen testaamaan Scitecin tuotteita varsin lämpimästi. Bodyboostin sivuilla onkin huhtikuun ajan voimassa kampanja, jossa jokaisen tilauksen mukana lähtee ilmainen shakeri. Bodybooster.fi
Koodilla scitec10 saat 10 prosenttia pois kaikista Scitecin tuotteista. Vinkki vinkki saman tien myös scitecin patukoihin, joista taitaa tulla armottoman makuraadin postausta hyvinkin pian...

Ja myös 20 prosenttia pois kaikista kesäkuntokampanjan tuotteista BBFIT16 koodilla.




Lahjatuotteet tilaajille - Bodybooster.fi

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pehmeäkin palelee.

Viikon päästä olisi kalenterin mukaan vappu, mutta täällä ainakin ollaan paleltu aamusta iltaan. Takatalvi pukkasi räntäsadetta niskaan ja tuntuu, ettei aurinko ole päässyt pilviverhon takaa lämmittämään mustaa peltikattoamme. Takkaa ei ole kuitenkaan enää periaatteestakaan halunnut lämmittää - se kuitenkin ON viikon päästä vappu!

Turvonnut olo sen kun jatkuu, ja olen varma. että jos pihteihin joutuisin, niin kiristelylle pääsisin. Ensi viikolla olisi ollut aika Sannan tykö, mutta uhkaavasti näyttää siltä, että työt estävät reissun toteutumisen. Täältä kun joutuu varata aikaa reippaat neljä tuntia, että pääsee pääkallopaikalle Tampereelle. Näillä näkymin en ehtisi perille sellaiseen kellonaikaan, että voisi ketään toimistoajalla elävää pyytää kyttämään valmiina.

Itse näen nesteisyyden, etenkin keskivartalossa. Mutta onneksi on aivan ihanat housut!

Tavallaan tämä turvonneisuus ja painon nousu harmittaa, sillä se tuntuu johtuvan suhteellisen suoraan hormonikorvaushoidosta. Ruokavalioni on pysynyt täysin samana, kuin mitä ennen kuurin aloittamista, eikä liikuntamääränikään ole muuttuneet. Siksi olisi hyvin erikoista, että ihan tavallista rasvaa saisi viikossa tehtailtua kovin monia kiloja. Ilmeisesti estrogeenin määrän lisääntyminen kehossa on tehostanut myös rasvamassan kertymistä. Onhan estrogeeni kuitenkin suuressa roolissa myös näiden varantojen ylläpidossa. Nainen myös tarvitsee tietyn määrän rasvakudosta, jotta hormonitoiminta pysyisi kohdillaan.

Nainen tarvitsee välillä torttunsa käärittynä.


Siksi vanhat makromäärät saattavat myös muuttua painon nousuksi. Nyt olisikin ollut hyvä aika päästä tuumaamaan pihteihin, minkälaista damagea estrogeeni on alkanut tehdä ja olisiko siellä edes puolihuolimatta tullut samalla vähän leania.

Turpoaa molemmat päät.


Ennen näiden tietojen pläjäyttämistä Sannalle pidän kuitenkin joka ikisestä ruoan murusesta kiinni, sillä ruoka on kivaa ja hyvää. Hah. Lisäksi tahdon ottaa tästä massahetkestä ja turvotuksesta kaiken irti. Kun kerran muhkuna mennään, niin yritetään sitten tahkoa sitä lihasta sinne alle. Ompahan kunnon marinadit, missä lihassolut voivat maustua kaikessa rauhassa! Odotan myös, mitä maanantaina alkava deload -viikko tekee nesteisyydelle. Voisiko olla, että aktiivisen ylikunnon purkaminen voisi vapauttaa myös mahdollista stressilisää painosta.

Näillä plääneillä eteenpäin. Eli lautaset nuollaan yhä ja salilla nautitaan siitä, että housut oikeasti istuvat varsin napakasti jalassa! Aina voi teeskennellä, että se kaikki olisi sisältäkin täyttä timanttia!

Käykää kurkkimassa aina alet läpi:Fitnesstukku.fi

/

(J.k. tiedän kyllä, että en ole millään muotoa ylipainoinen tai luokiteltavissa lihavaksi. Muhkuus on enemmän se oma tunne ja tieto siitä, että kroppa on muuttunut lyhyessä ajassa kouraan tuntuvasti. Yleismaailmallisesti ajateltuna marinani on siis täysin tyhjänpäiväistä, joutavaa ja jopa häpeällistä. Siksi niille onkin juuri nuo kriteerit jo itsessään kattava blogi täydellisen oikea paikka julkaista :D)

torstai 21. huhtikuuta 2016

Mitähän tälle tursaalle tekisi?

Heitin tuossa maanantain postauksessa vähän ajatusta kasvukauden ja dieettaamisen suuntaan.

Äkkiä voisi ajatella, että dieetin jälkeen elämä on taas yhtä juhlaa ja kukoistusta. Jos paluun offiajan kaloreihin haluaa tehdä maltilla, on tie kuitenkin yleensä kuoppaisempi, ainakin alkumetreillä. Nälkä, kun se kunnolla pääsee vauhtiin dieetin jälkeen, on usein pahempi, kuin mielihalujen määrä itse dieetillä. Elimistölle annetaan luonnottomien rasvaprosenttien jälkeen yllättäen taas ruokaa, mutta maltilla. Leptiinit havahtuvat käyntiin ja huutamaan lisää ruokaa. Nälän määrä kasvaa yllättäen, mutta kun hillitty reverse ei annakaan sitä kaikkea, mitä kroppa kovasti hinkuaa, voi jääkaapin oven lukko olla harkinnassa.



Tästä on toki ollut depaattia, kuinka reverse pitäisi lopulta tehdä. Tai oikeastaan, että mitä tahtia. Viimeisin tieto on tukenut hyvin maltillista korottelua kroppaa seuraten. Layne Norton ja Eric Helms kävivät aiheesta erittäin mielenkiintoisen "väittelyn", jossa he puolustivat joissain määrin erilaisia systeemejään. Helmsin näkemys oli se, että luontainen, sopiva rasvaprosentti olisi hyvä saavuttaa suhteellisen pian takaisin, kun taas Norton veti maltillisemmalla linjalla. Tässä on esimerkki todella hienosta, kahden tieteilijän näkemyseroista keskustelusta. Eli asiaa ei käsitellä kättä vääntämällä, vaan asiallisesti kuuntelemalla ja argumentoimalla. Me like.

Kuvakin heilahtanut, kun niin kiire syömään - ruoka jäähtyy turhaan kuvaillessa.


Tämä syöttöporsas on saanut hilattua omat kalorit jo peruspäivinä rapsakkaasti yli 2 500 kalorin, ja kyllä kieltämättä kelpaa. Paino nousee tasaiseen ja hormonihoidon myötä tullut neste(?)kilo on ja pysyy. En anna sen häiritä oloa ja kehitystä. Progressiotreeni ja vajaan parin kuukauden päässä häämöttävä kesäloma ovat antaneet aivan valtavan motivaation kehittyä. Nyt saa ja pitääkin lihan tarttua, sillä kesällä on hyvä aikaa tuumata, miten kaiken ajan käyttäisi hyväkseen. Lisää pihviä vaiko mahdollisesti kunnon siistimistä syksyn kasvatteluja varten.

Nyt kylläkin tuo nestekilo, mitä olen sopivalla asenteella mukanani kantanut, teki yllättäen tuplaantumisen. Ja pienellä ekstralla. Eli viikossa tulla tupsahti yllättäen liki puolentoista kilon lisäys puntarin lukemaan. Viime viikon oli kieltämättä jotenkin turpea ja "muffin top" olo, mutta en olisi silti osannut odottaa mitään tuollaista. Hormonikierronkn pitäisi olla sellaisessa vaiheessa, että painon ei pitäisi nousta.



Minun ei edes tarvitse alkaa kirjoittaa Sannalle ja kysyä, mitä hän tuumaisi. Sen verran jo tunnen tätä kiusankappaletta, että voin jo kuvitella, mitä hän sieltä naputtaisi takaisin: Stressikiloja! Eli nyt tyttö raudasta viikko lepua, ruohon kasvamisen seuraamista ja napinläpien ompelemista.
Totta kyllä, että viimeinen kuukausi on tehnyt tiukkaa, mutta viime viikko tuntui pitkästä aikaa paremmalta. Siksi ihmetyttääkin. Harrastaako kehoni jonkinlaista post-stress-syndroomaa?

Oli niin tai näin, niin ensi viikko voisi olla deloadin paikka. Saa samalla jarrutettua progressiota ja annettua lihalle aikaa mureentua, tai sitten kerätä vielä lisää nesteitä. Mitä se nyt tuumaa lepoonsa sitten tarviakaan.

Kannattaakohan tässä juuri kurkkailla fitnesstukun latauksien perään.... ;)Fitnesstukku.fi/

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ihan parhaat kisat - kotisohvalla!

Heitin perjantaina ilmoille toiveen, jotta kumpa saisin jokun raportoimaan minulle ison kirkon tapahtumista kunnolla. Fitnessclassic jyrisisi täysillä päällä Kultsalla, kun itse tulisin nököttämään arjen vankina keskellä pohjanmaata. En olisi voinut kuvitellakaan, että saan parhaan mahdollisen agentin liikkeelle seuraavana päivänä elämään haaveilemaani bodylaiffii. Itse Kaneli, tuo kapoisat reidet ja muhkean keskivartalon omistama bodymunkki, pääsi omassa persoonassaan kirmaamaan Alamme Kerman keskelle! Sain reaaliaikaista tietoa siitä, mitä lavalla tapahtui juuri milläkin hetkellä. Sain elää hetkessä Hulkin vaparit, rapsakassa kunnossa olleen Sinisalon voitot ja mikä henkilökohtaisesti upeimpana, KIRSI PALOSAAREN SUOMEN MESTARUUDEN!!!

Minähän kerroin teille Kirsistä jo aikaisemmin! Upea nainen! Käykää lukemassa hänestä juttu iltalehden sivuilta!
Nyt ymmärrän täysin sen, kuinka bloggaajat hehkuttavat jonkun tutun tai läheisen ihmisen pärjäämisestä kisoissa. En voisi olla onnellisempi ja iloisempi Kirsin puolesta. Voin sanoa teille, että tällä upealla naisella on yhtä kaunis persoona, kuin miltä hän näyttää lavalla. Kirsi oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, kuka puhutti minua salilla, kun olin vielä alle 40 kiloinen anorektikko yrittämässä saada elämää kasaan. Hän kannusti minua eteenpäin ja antoi minun olla



Itselle koskettavinta ja hämmentävintä oli silti näiden kahden kuvissa olevien persoonien kohtaaminen. Kiitos, KIITOS, Piia Pajuselle, ehkä parhaasta lauantaista, mikä voi kotikokkolassa joutua viettämään!


Kaksi kovaa.


Tuliaiset ja terveiset tulivat perille!


Kuten myös tuliaset Tampereen Gazozilta - kiitos Terhi!

Siinä on kuva keittiön lyhdystä ja kivilattiasta. Ei vaan, pitäisi olla upeat uudet viiteen ilmansuuntaan venyvät Toxicin farkut ja gazozin caprit.


Kiitos kaikille kisaajille viikonlopusta! Jälleen sai mitä tilasikin, eli ainakin kotikatsomoihin upeita fysiikkoja ja sopivasti jännitystä. Tällä viikolla räsähtääkin sitten useammassa kodissa käyntiin armoton reversen aika. Kisakokemuksesta on varmasti tullut motivaatio saada tahkota lisää ja siten kroppaa käynnistellään uuteen kasvukauteen.
Oma kasvukausi on päässyt kevään ja rehevien sateiden myötä hivenen karkaamaan lapasesta, mutta voisin tähän aiheeseen paneutua seuraassa erässä. Kommentoidaan tähän hätään vaikka niin, että onneksi nuo uudet tuliaishousut ovat molemmat varsin venyvää sorttia....


perjantai 15. huhtikuuta 2016

Erityisen odotettu perjantai.

Odotettu viikonloppu on nyt tässä! Täällä kotikatsomossa on ainakin tehty kaikki mahdolliset valmistelut, jotta kisoista saisi irti sen minkä pystyy yli viiden sadan kilometrin välimatkalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että somekanavat on viritetty taajuudelle Kultsaan päin. Täten pääkallopaikalle lähteekin vaatimus siitä, että pitäkää itsenne aktiivisina! Instat, snäpit, kaikki käyttöön! Snapchatin kautta ei voi ainakaan vedota siihen, ettäkö tiedon siirto olisi jotenkin haasteellista - kännykkä käteen ja nappi pohjaan! Vinkatkaa minulle myös aktiivisten somettajien nimiä, niin pistän seurantaan.



Sen lisäksi, että roikun tietokoneella ja puhelimella, käyn varmasti harrastamassa perinteisiä viikonlopun viihteitäni. Tämä tarkoittaa siis salia ja ruokaturismia. Oman pikkukaupungin tarjonnalla jälkimmäinen alkaa ainakin olla suhteellisen hankalaa. Silti on suorastaan noloa saada valtavaa tyydytystä ja riemua siitä, kun pääsee kiertelemään kauppojen ruokaosastoja ja, no, sanotaan sitten vaikka, että tutkimaan ja kopaamaan tuotteita ja tuoteselosteita. Omista, tutuistakin hyllyistä saattaa tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Ravintosisältöjen vertailu, makuskaalat, kaikki nämä ovat prismojen tutkijalle yhtä riemuttelua.



Ehkä jätän synkkien tapojeni paljastelun ihan tälle tasolle ja tyydyn suuntaamaan kohti näitä tämän viikonlopun vietteitäni. Ottakaa te Kultsalle pääsevät ilo irti viikonlopusta ja nostakaa puolestani hattua kaikille kisaajille! Sunnuntaina sitten huutakaa minunkin puolesta meidän upea Kirsi Palosaari lavalle!

Ihanaa, odotettua viikonloppua!


Fitnesstukku.fi/ Latausviikko jatkuu!

Hyvinvoinnin.fi Suomen suurin terveystuotteiden verkkokauppa!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Tuntumahässäkkää.

Olen oppinut olemaan avarakatseisempi tekemisteni ja treenaamiseni kanssa. Mitä enemmän olen uskaltautunut ulos perusjungertamisen ja salitoopeilun maisemista, sitä enemmän olen alkanut löytää lajin monipuolisuuden. Samalla on päässyt myös nauttimaan tekemisestään sen saaman vaihtelun myötä ja oppimaan myös kauan kaipaamaani rentoutta tekemiseen. 

Tämän kerran löytö oli kevyelle päivälle ajautunut, miksi tätä nyt kutsuisin, metabolinen hässäkkä. Tarkoitus oli jollakin tavoin käydä salilla oletusarvollisesti vähän crossaamassa lämpöä ja sen jälkeen huoltamassa kehoa. Pienen alkulämmön jälkeen päädyin kuitenkin kehonhuollollisessa hengessä ajautumaan laitteiston puolelle --- hosumaan.

Tein vailla suunnitelmia erilaisia super, tripla ja giantsetteja selälle, olalle ja rinnalle. Kaikki liikkeet tein ihan pienillä painoilla tai nollapainoilla. Toistot liikkuivat 20 - 30 välimaastossa, eikä mikään sarja saanut mennä loppuun. Tarkoitukseksi muodostui kerrankin nopeamman pumppailutahdin asennon kontrolli. Rangan hallinta alkaen lapatuesta, edeten olan kontrolliin ja lantion hallintaan. Eli ei mitään riehumista hikijumppahenkeen, vaan nopeaa, mutta kontrolloitua liikeradan harjoitusta.

Hässäkässä tuli käytettyä vapaiden painojen ja taljojen lisäksi myös itselle....

...enemmän lämmittely - tai viimeistelylaitteina olevia painopakkakoneita, kuten olkapunnerrusta.


Pyrin tekemään kaikki toistot niin, että tuntuma ei karkaisi missään vaiheessa kohdelihaksesta. Ihan pienilläkin painoilla sai olla tarkkana selänkin liikkeissä, ettei forkut tai hauis tullut mukaan temmontaan. Takaolat puolestaan menivät lopulta ilman minkäänlaisia painoja, sillä ei tarvittu montaakaan toistoa, kun orastava polte karkasi olilta ja siirtyi latseihin. 

Touhuni näytti varmasti älyttömältä, mutta oli todella piristävää ja opettavaista. Kuinka olen esimerkiksi kuvitellut  reverse beck dexin kanssa, että takaolkani saisivat siinä kyytiä 27 kilon vastuksella, kun 10 kiloakin pisti liikkeen menemään kymmenennen toiston ylittyessä minne sattuu?

Kivaa oli!

Tämä poikkeama kaavasta teki todella hyvää ja erittäin suurella todennäköisyydellä tämä pääsee osaksi kevyiden päivien ja vielä pienemmillä tehoilla vapaapäivien kehonhallintaa ja -huoltoa.  

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Täältä suunnalta pesee!

Jes, tällä viikolla on kauan odotetut kisat!! Jo nyt valtava kiitos kaikille kisaajille, jotka ovat nähneet vaivaa ja antaneet kevääseen odotettavaa. Kuten eräässä postauksessa esittelin, on meidänkin kulmilta tulossa kolme todella kovakuntoista kisaajaa. Kirsi Palosaari kisaamaan naisten fysiikkaan, Nina Lagerström bikinin lyhyeen sarjaan ja Jani Sinisalo miesten CBB:n. Kirsi on ensi kertalainen ja aivan upea sekä fysiikaltaan että persoonaltaan. Tästä pääsee lukemaan hänen body-lehdelle tekemänsä esittelyn. Kuten huomaamme, hän ei ole mikään kirjailija, mutta sitä enemmänkin hänellä on annettavaa lavalla! Uhkailua oli ilmassa, että kisojen jälkeen haistatetaan reverselle pitkät ja annetaan kaivatun ahterin tulla takaisin! Saapahan jättää tytön vaatekaapin rauhaan!

Kirsi Palosaari.


Nina puolestaan on todella hyväkuntoisen näköinen nyt keväällä. Jo syksyllä hän pärjäsi upeasti, mutta jos silloin ajatteli näyttävänsä riutuneelta, niin ei todellakaan ole sitä nyt. Ninalla on aivan mieletön rakenne, hänet on tehty tähän lajiin. Yksinkertaisesti. Ja tulette sen nyt viimeistään näkemään.

Nina Lagerström.


Sinisalo, Sinkkari, on puolestaan jo vanhempi rauta kisaajana ja osalle varmasti tuttu. Hän on puolestaan dieettaamisen ja rasvantiristelyn pioneeri ja on tähän asti saanut itsensä varsin rapsakkaan kuntoon. Sinkkari ei valitettavasti kisaa Utin kanssa samassa erässä, mutta saa kyllä omastansa tiukkaa vastusta.

Jani Sinisalo.
Vielä yhtenä kisaajana täältä päin on Hanna Saari (ilman o:ta lopussa ;) ). Hanna kisaa bikinin biginners - sarjassa. Häntä en niinkään tunne tai tiedä, mutta ainakin body-lehden esittelykuvien perusteella vaikuttaa varsin lupaavalta.


Tässä teille kultalausella ihaltavaa tulevaa viikonloppua varten. Ylpeydellä voi laittaa tämän nelikon ottamaan haasteen vastaan!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lataava lauantai.

Kevät alkaa olla siinä vaiheessa, että tuskaisin talven pois hipuminen ja värittömyys alkavat olla selätettyjä. Kirjoitinkin viikolla urputuksen siitä, miten väsy yhä painaa, mutta toiveikkuus senkin kohdalla alkaa olla jo parempi. Käynnistin eilen myös lupaamani deload - viikon,  ja uskon sen tekevän todella hyvää. Vaikka eilen tuntuikin, että kyllähän sitä kuitenkin jaksaisi vielä tehdä progressiota, niin silti se on paikallaan. Deloadille onkin parasta tehdä juuri silloin, kun on käyrän huipussa. Tällöin saa juuri sopivasti annettua höllää hermostolle ja silti pidettyä pienemmän volyymin jumpalla raudan tuntuman käsissä.




Deload kannattaakin sopivasti suunnitella  omaan treeniohjelmaansa. Tämä varsinkin niissä tilanteissa, kun tekee nousujohteista pääliikkeiden progressiota. Jokaviikkoisen lisäyksen tulee myös olla niin maltillinen, että lihas oikeasti ehtii mukautua vaadittuun ärsykkeeseen. Liian nopeat nousut ja jatkuva lisäyksen vaatiminen pistävät kehityksen tyssäämään hyvinkin pian. Kuitenkaan ei tarvitse mistään oppaasta lukea oikeita tauotuksia, vaan opetella myös kuuntelemaan omaa kehoaan ja mitä se kulloinkin tarvitsee. Kaikki riippuu kuitenkin niin paljon yksilöllisestä kyvystä treenata, ottaa lihaksesta irti, kuinka pitkälle liikkeet vie (RPE), ravitsemus, palautumiskyky ja näitä ratoja.




Ravinto, etenkin palautusaterian muodossa, on yhtenä keskeisenä tekijänä treenistä palautumisessa. Tässä asiassa olen itse varsin hyvin valveutunut ja näin lauantaisin saan vielä varmistella pitkin päivää, että palautuminen maksimoituu. Eli perinteiseen tapaan hiilaria riittää ja koneisto tykkää. Vaikka en elä muinakaan päivinä mitään varsinaista vhh-elämää, niin lauantai on silti vielä helmenä tässä kaikessa. Tietyn rungon olen itselleni laskenut siitä, mitä pitäisi vähintään syödä. Kaikki muu siihen päälle on vain sopivaan IIFYM ajattelun kautta suodatettua lisäherkkua. 

Tänäänkin siis luvassa tankkauksen maksimointia ja rentoudesta nauttimista. Hommatkaa omia lataustarvikkeita fitnesstukusta. 
Fitnesstukku.fi/

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

torstai 7. huhtikuuta 2016

On kevät! Muistelon julkaisu.

HAH! Aloin kirjoittaa siitä, kuinka kevätväsymystäni piristi se, että sain viikonloppuna laitettua talvikamppeet varastoon. Mieleeni muistui, kuinka tein saman tempun viime syksynä toisin päin. Muistin kirjoittaneeni siitä blogiini ja halusin lukea tekstin. Kappas vaan, en löytänyt sitä. Teksti oli jäänyt vahingossa julkaisematta, mutta onneksi oli tallessa luonnoksissa. Syksyn fiiliksen muistelo oli sen verran hauskaa ja LOHDUTTAVAA, että julkaisen tämän unohtuneen, täysin ajankohtaan liittymättömän tekstin. Tämä kertoo myös siitä, että oikeasti ihmiset, on KEVÄT!

-Tiina

Kirjoitettu lokakuun lopulla 2015, otsikkona silloin Sortumaa vaiko eikö?

Kylmän hiipiessä nurkkiin ja tulevan talven tehdessä vääjäämättä tuloaan tuntuu tietyt selviytymiskeinot nostavan päätään. Raivasin kaapeista viimeisetkin kesäväreissä koreilevat vaatteet varastoon ja kannoin tilalle läjän samaa ruskean ja harmaan sävyä mukailevan villapaitapinon. Samalla vaihtoon lähtivät kevyet kesätakit ja tilalle tuli jo käsien ulottuviiin tumpatut toppatakit ja vanttuut. Vaikkei niillä onneksi mikään kiire ole, niin ovatpahan jo valmiiksi esillä - nimittäin se ensihetki, kun toppatakin taas heittää niskaan, on yleensä jo itsessään sen verran katkera, etten halua lisätä sitä millään komeropenkojaisilla tai tunkkaisilla vaatteilla…  Että siinäpähän roikutte. Jospa esillemarssi viivästyttäisi perisuomalaiseen ajattelutyyliin koko viheliäisen talvikauden tuloa ;)




Se on taas kohta....

Kylmä hipsittää itsellä muutakin kuin talvirompetta, nimittäin yllättävää makeanhimoa! Ja kun tässä yksi päivä rakas ystäväni oli pikku joutessansa leipassut taivaallisen hyvää omenapiirakkaa ja toi sitä suoraan uunilämpimänä portaalleni, niin kuinka sitä enää tahtoo kieltäytyä? Ei mitenkään! Ihanalla fuudireseptiä mukailevaa, lämpimän kaneliselta tuoksuvaa omenapiirakkaa ja vaniljakanelilla maustettua, lesitiinin pehmittämää rahkaa? Kupposella kuumaa raakakaakaota, lucumaa ja kookosöljyä? Että huh hah hei.



Ja piirakkaa meni. Ensimmäisen palasen kanssa pysyttiin vielä ihmismäisissä käytöstavoissa, mutta sitten huomasin viistäväni koko ajan vain lisää. Hupsan ja ei ollut piirakasta enää paljoa jäljellä. Mutta eipäs siinä kaikki - mieliteko jäi. Siitäpä fillarin selkään ja ihan rehellisesti ostamaan lisää herkkuja.

Mitä ihmettä siis? Ihminen, joka on syönyt umpisiististi edellisen ruokakauden tankkauspäiviä lukuunottamatta, repsahtaa yhtäkkiä ja vielä totaalisesti? Olo oli todella kumma, saati, että keho ei ollut todellakaan valmistautunut moiseen hiilarien invaasioon. Mitä kuvottavampi olo alkoi olla, sitä enemmän huomasin katumuksen tulevan esille. Oliko ihan pakko? Nyt on kurja olo  ja sitten taas kohta mouruava nälkä? Pitikö nyt alkaa sikailla ja käydä vielä hakemassa lisätankkausta kaukaloon? Mokoma porsas!



Jonkin aikaa sikamantrat pyörivät mielessä. Mutta sitten - yksi kerta? Mitä IHMEEN väliä?? Ja mitä se minulle antoi - SAIN nauttia aidosti ystävän lämpimästä toivotuksesta. HÄN toivoi, että piirakka toisi minulle iloa ja hyvää oloa, eikä suinkaan kurjaa fiilistä. Lisäksi samaan hiilarihöyryyn nautiskelin ja sain viimein maistaa herkkuja, mitkä ovat pyörineet mielessä. Makuhermot saivat vastauksen sille, miltä pallurat  maistuvat ja miten suklaa sulaa hiltaasti suussa lämpimän juoman kaverina.

Entä kehoni? Se oli jo tarpeeksi kauan vihjaillut tarvitsevansa vähän jotain hyvää ja hemmottelua. Muuten ei niin vahvoja mielitekoja herkkuihin olisi ollutkaan, tai niiden "kuormittuminen"  päässyt niin suureksi, että herkkuhetki oli perusmitoitusta suurempi.

Mieleni? Ne ihanat hetket lämpimäisten parissa hyvä kirja polvella? Tai kaupan hauska arvontahetki, mitä kaikkea hyvää lähtee mukaan? Priceless!!

Saati, että teimpähän sen sitten kunnolla. Niin hyvää, kuin kaikki olikin, voin todellakin sanoa, että ei kyllä tee mieli vähään aikaan! Keho on selvästi tottunut puhtaaseen ruokaan ja kunnollisiin hiillihydraatteihin. Suussa maistui seuraavana aamuna tahma ja olotila vastasi krapulaa. Eli sopivasti sellainen fiilis, että hauskaa oli, mutta ei kiitos vähään aikaan.

Mutta kannattiko? KYLLÄ. Miltä tuntui? No aika pirskatin hyvältä. Tuletko tekemään samaan uusiksi? Mahdollisen todennäköistä. Repsahdinko? Aika lailla kyllä ja SUOSITTELEN SAMAA KAIKILLE!!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hellittäisi jo...

Kyllä kyllä, siitä on jo aikaa, mutta urputus jatkuu. Kellojen siirto nimittäin. Tismalleen siitä asti, kun sisäistä aikaamme mentiin veivaamaan minne sattuu, olen ollut aivan rätti väsynyt. Nukahdan iltaisin huonosti, ja vaikka olisin ollut päivän aikana väsynyt, alkaa illan myötä piristys vallata. Yleensä tämä on tarkoittanut aamujen täyttä nukkumista ja koomaa. Nyt kuitenkin olen alkanut heräillä aamuyöstä ja aamulla, vaikka saisi vielä nukkua. Päässä jyrähtää saman tien soimaan jokin radiohittibiisi ja ajatukset survaisee itsensä unikuvien läpi esille.






Omalla kohdalla on nyt hankala tunnistaa, voisiko kyseessä olla myös ylirasitus, vai meneekö koko homma kellojen siirtämisen piikkiin? Treenin kevennys, mistä mainitsinkin viime viikon postauksessa, tulee joka tapauksessa olemaan varmasti täysin oikea peliliike. Vaikka kyseessä olisikin vain kellojen siirtämisestä johtuva uupumus, niin sekin vaikuttaa treenaamiseen ja jaksamiseen. Tein myös saliohjelmaani tarkentavan silmäyksen ja laskin volyymia aika ankarastikin. Nyt ei kannata revittää kroppaa, kun se selvästi kertoo, että palautuminen ei ole kohdillaan.

Harmi sinänsä, koska kevät on sulattanut viimein pyörätiet näiltäkin leveysasteilta ja kulkeminen on yhtä juhlaa. Katusepelit on myös lakaistu pois ja pyörä kulkee nastattomilla renkailla suorastaan lentäen. Talven tarvontaan varattu aika on nyt käytettävissä ja salireissuunkin on tupsahtanut kuin tyhjästä puoli tuntia lisää. Peliliikkeenä tämänkin ajan voisi nyt käyttää kehonhuoltoon ja lepoon, eikä ainakaan mihinkään ylimääräiseen kuluttavaan pikku puuhasteluun, mihin itsellä on varsin vahvat taipumukset.

Tyytyväinen voin silti kuitenkin olla siihen, kuinka olen pikku hiljaa alkanut oppia kuuntelemaan itseäni. Tahto kehitykseen ja treenaamiseen on vahva, mutta niin myös tuloksiin. Kuolleen hevosen piiskaamisen hyötysuhde on kuitenkin sen versin heikko. Siksipä jokaisessa hetkessä on hyvä otta asento riippukeinussa ja kuunnella, mitä se luonto meille kuiskii. Kyllä keho sitten kertoo, kun taas on aika pistää homma pyörimään taas suuremmilla kierroksilla.



Siihen asti - latailemisiin! Käykää myös kiltit tykkäämässä facessa kellojen siirtämisen puolesta - ryhmästä. Nähkää myös vaiva osallistua kansalaisaloitteeseen, jotta eduskuntaan saataisiin aloite tämän tavan lopettamisesta! Se vaatii pankkitunnukset, mutta silti. 12 000 nimeä puuttuu, että paperi lähtisi eteenpäin.

Ja huoltakaa kehoa myös sisäisesti:


Hyvinvoinnin.fi Suomen suurin terveystuotteiden verkkokauppa! Fitnesstukku.fi/