tiistai 31. toukokuuta 2016

Mitäs sitä lomalla sitten?

Viimeinen työviikko käynnissä. Mitähän tässä taas ajattelisi. Paperisota on suorastaan mahtipontinen, eikä kaikkea tunnu kerkeävän saada valmiiksi millään. Pöytä jäänee kuitenkin suhteellisen siistiin kuntoon odottamaan syksyä. Elokuussa on myös erittäin suurella todennäköisyydellä aivan eri voimat lähteä taas liikkeelle, ja myös tarttua hommiin, mitkä nyt saattavat jäädä vielä kesken.


Muun muassa tällainen lasti on kulkenut repussa viikoittain..

Eväiden ronttaamista ei tule ikävä. Vähään aikaan ei siis tarvitse pakata maanantaiaamuisin reppuunsa useampaa kiloa kasviksia, purkeittain kanaa ja pussillista kananmunia!

Onneksi tässä on jo etukäteen oppinut, että loman alkaminen on kuitenkin myös eräänlainen kuiluun sukeltaminen. Nuppi tulisi olemaan tiukalla, tai vähintäänkin hukassa, ellei suunnittelisi heti alkuun jotain kunnollista tekemistä.
Viime vuonna tämä pikku puuhastelu kulki talonmaalauksen nimellä. Parin viikon savotta päivittäisessä tihkusateessa ja kymmenen asteen kesälämmön värjöttelyssä teki kieltämättä tehtävänsä työmaailmasta irti riuhtaisemiseksi. Sen jälkeen suunnattiikin sulattamaan kylmästä kangistuneita sorminiveliä Turkin Antalyan lämpöön.



Tänä vuonna (Kaneli) on suunniteltu puolestaan sisällä karkelointia tapetoimisen merkeissä. Olohuone ja eteinen vaatisivat jo kovasti uutta kuosia, joten tapetin arvonta onkin ollut, hah hah haa, tapetilla, viime aikoina. Tarkoituksena olisi laittaa jonkinlaista lauta/tiiliseinätehostetta yhdelle seinustalle, ja loput sopivalla suht tasaisella värillä ja kuosilla. Lopulliset valinnat ovat vielä tekemättä, mutta asenne liisterinhajussa elämiseen on asetettu jo valmiiksi.



Samalla olen silmäillyt ellokselta tekstiilejä ja jotain pieniä asessoreita, joilla saisi pikkurahalla samalla kohennettua ja muutettua muutakin sisustusta.



Sitten toki treenaamista. Ohjelma vaihtuu loman kunniaksi ja onkin ihana saada ajaa saman tien uutta ärsykettä koneeseen. Systeemi ja jako tulevat jatkumaan samalla jaolla, eli nelijakoisella neljä kovaa treeniä, ja paikkona yksi yläkropan ja yksi alakropan pumppailu.

Nyt jatkamaan vielä pöydän raivaamista, mutta suunnitelmista ja fiiliksistä tulee varmasti vielä paljon lisää.
(ja vielä shoppaajan pakko mainita, että tänään fitnesstukulla proteiinipäivät, eli tilaamaan palkkariherat - 40 %)
ftku_300x250.gif


lauantai 28. toukokuuta 2016

Bloggaajan ulinaa.

Olen tässä jo jonkin aikaa ollut jonkin verran tuuliajolla blogini kanssa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vuodatan tänne sitä, kuinka on välillä hankalaa kirjoittaa tai ei tiedä, mihin pirtaan tässä lopulta kirjoittamisineen asettuisi.

Tämän hetken blogimaailma on aivan toista kuin silloin, kun itse aloitin. Blogit olivat jollakin tavoin viattomampia, eikä niistä tarvinnut etsiä piilomerkityksiä, varovaisuutta tai mainontaa. Kuvat olivat hyvin vaatimattomia kameraräspäisyjä, jos niitäkään. Tärkeimpänä tuntui kuitenkin olevan ilo saada ihan uudella tavalla jakaa ajatuksiaan ja tekemisiään julkisesti ja tehdä sitä puhtaasti omasta innosta ja ilosta.

Tässä ekku kuva minusta ja Lenovosta - tästä aloitimme comefitme-matkamme yhdessä.

Minä ja puurokattila. Onnea ja sumuista kuvaa 2014.



Blogit ovat tehneet erittäin jyrkän suunnanmuutoksen kohti tiukkaa laatua ja vertailua. Tämä on sinänsä ihan hienoa, sillä ne, joilla on välineet ja aikaa siijoittaa blogiinsa, saavat positiivista huomiota. Suurille portaaleille pääsi kirjoittajaksi iloisella meiningillä ja sopivalla lukijakunnalla. Nykyisin julkaisualustojen joukkoon ei ole puhettakaan päästä ellet osaa käsitellä ja muokata kuviasi ja käytä tunteja aikaa lavastaaksesi tyylikkäitä ruoka- tai "haaveilen elämästä" -hetkiä. Tai sitten sinun pitää olla fitnesstähti/kisaaja, tai kasvosi ovat muuten vain tutut sama minkävärisen lehdistön sivuilta.

Bloggaamisesta on tullut useille jopa ammatti ja useat kirjoittajat tienaavat hyvinkin toisen elannon verran mainoksien kautta. 

Yhä useampi teksti alkaa sanoilla kaupallinen yhteistyö, eikä lukijan tarvitse kuin alkaa käyttää sisälukutaitoaan törmätäkseen siihen, mitä hänelle kirjoittaja kauppaa.

Kas näin rakennettu ruokakuva 2014.

Nyt joku huutaa siellä jo kovasti, että mitä se tekopyhä siellä paasaa! Sinulla itsellähän välkkyvät mainokset blogisi sivuilla ja linkkaat jatkuvasti eri liikkeisiin! Tämä on täysin totta, mutta minulla tämä on täysin nappikauppaa, eikä itse asiassa sitäkään. Liikkeet ja tuotteet, joita mainostan, ovat todellakin minun käyttämiä itsekin, ja olen jokaiselta niiltä saanut luvan käyttää heidän bannereitaan. Linkkaan niitä ihan ilostani ja siksi, että nettishoppailu on oma harrastukseni. Fitnesstukulta, ellokselta, hyvinvoinninliikkeestä, aminosta sekä bodyboosterilta saan muutaman prosentin komission, jos joku minun linkin kautta ostaa jotain. Tähän mennessä saldoni tästä on 3 euroa 45 senttiä :D

Takaisin asiaan, eli ymmärrän kyllä kirjoittajia, jotka panostavat ajallisesti paljon julkaisujensa laatimiseen ja näin myös ottavat kaupallisia yhteistöitä itselleen. Näin he saavat edes jonkinlaista korvausta sille työlle ja ajalle, minkä bloggaamiseen käyttävät. Voin vain kuvitella, kuinka joistakin voi olla hankalaa kirjoittaa samoille riveille sekä omaa, haluamaansa tekstiä, että samalla myös mainontaa.
Sitten on kyllä niitä, jotka hymyilevät photoshopatuissa kuvissaan liikkeiden sponssaamissa pöksyissä ja hutaisevat muutaman mainosrivin ja affliatelinkin samalla, kun julistavat rakastavansa joka ikistä ihanaa prostkupalleroa, joka käy hänelle tuloja klikkaamassa.

Ennen treeniä puuron paikka eikä viihde ole muuttunut mihinkään!


Kuvat yhä sumuisiä ja epämääräisiä, mutta onneksi edes vähän mennyt puuroa pattiinkin!


Hetkinen hetkinen hetkinen, nyt karkaa itsellä teksti jonnekin ihan muualle, kuin minne sen piti. Tarkoitus oli miettiä, mihin olisin blogiani suuntaamassa, eikä alkaa kenties kateellisena dissaamaan muita samaa "työtä" tekeviä. Ajan tässä vain takaa sitä, että itseäni harmittaa se, että bloggausta ei enää tunnuta tekevän vain ja puhtaasti omaksi iloksi. Sen sijaan ensisijaisesti hankitaan itselle tuloja, promotaan omaa yritystä tai tuotteita tai muuten vain keinotellakseen itselle jotain hyötyä.

Tässä tällainen ryöpsäys. Ehkä juuri tätä kuitenkin itse kirjoituksista kaipaan, nyt kuin tarkemmin ajattelen. Tahtoisin enemmän kirjoittajia, jotka kirjoittavat juuri näin, ajatuksen virtaa vailla deletenappulan laulamista. Kuvia, jotka ovat niin rehellisen kertovia ja sopivan sumuisia, kuin mitä nyt kännykkäkameralla tulee. 


Sisältöä, joka kertoo juuri siitä, missä milloinkin mennään. Oli se sitten salilla, syömässä, potemassa taas jotakin tunnetta tai sitten surffaamassa nettiostoksilla.

Näin siis jatkelen, mutta silti palaan kyllä vielä asiaani siitä, mihin suuntaan tässä teksteineni jatkan. Tämä jos mikä veti täysin offtopiciksi treenaamisesta ja fitness lifestylesta mutta hah - omapa on blogini!!

Ja klikatkaa täysin sydämin kaikkia bannereitani, sillä niistä hyötyvät yritykset, joita omillakin ostoksillani kannatan.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Onnellinen tyttö!

Kultainen äitini luki eilisen postaukseni liittyen ellokseen ja muistoihini (ajatelkaas, hän jaksaa lukea tekstejäni - on ehkä ainoa ;) ). Hän lähetti minulle juuri äsken kännykällä liitteenä mainisemani kuvan, missä olen juuri saanut himoitsemani barbinkeittiön. Ilme kertoo jo kaiken, miten voikaan kasarityttö olla onnellinen! Kuvasta ei näy, mutta keittiön takana on mehulasi ja suklaapiirakkaa.




Tämän kuvan verran iloa jokaisen viimeiseen toukokuun viikonloppuun! 

torstai 26. toukokuuta 2016

Aikamme lapsia - sisältää shoppailuvinkkejä.

Pienenä tyttönä postilaatikolla käyminen oli ihan toisenlaista juhlaa kuin ennen. Miksikö näin? Silloin itse nimittäin odotin vuoden aikana tulevia katalogeja suurella innolla. Onko teillä kenelläkään muistissa Anttilan ja Elloksen paksut mainoslehdet, johon oli koottuna kaikkia mahdollisia tuotteita? Toki niitä tulee (kait?) välillä vieläkin, mutta silloin ne olivat kunnon tietosanakirjan kokoisia opuksia, joiden parissa sai vietettyä tuntikausia aikaa.



Niiden sisällyksen järjestys oli usein aika lailla sama. Alkuun tuli kausituotteet. Joulun aikaan oli ihana selata erilaisia jouluhärpäkkeitä ja koristeluideoita läpi. Niiden jälkeen siirryttiin naisten ja miesten vaatetukseen. Nekään eivät olleet pikkutytölle tylsiä sivuja, sillä naisten vaatteista katsottiin aina aukeamalta, mikä nainen haluaisit olla, tai minkä yhden vaatteen itsellesi valitsisit.

Lasten- ja nuorten vaatteet kiinnostivat vähän vanhempana, mutta pikkutyttönä ei jaksanut neulossukkia katsoa. Kodinkoneiden ja -tekstiilienkin yli hypättiin, kunnes tuli ihanainen leluosasto! Voi niitä barbieta ja niiden välineitä. Yksi ihanimmista lahjoista lapsuudestani onkin, kun äiti oli yllätykseksi tilannut minulle Ellokselta Barbien keittiön. Se odotti minua yhtenä päivänä koulun jälkeen valmiiksi koottuna huoneessani, ja vieressä oli vielä palanen  vastaleivottua suklaapiirakkaa yllätykseksi. Ikimuistoinen hetki! (siitä on kuvakin olemassa äitini tykönä, yritän muistaa pyytää antamaan sen minulle, niin voin välittää sen teille)



Lopussa katalogissa oli jäljellä vielä lemmikkiosastoa, sekä epämääräisten asioiden osasto. Siellä oli ainakin aina joitain karkkeja, joita pystyi tilata laatikoittain. Samalla osastolla oli myös punastelua aiheuttavia aikuisten leluja ja suojavälineitä.

Kuvastoista aiheutunut ilo on hivenen laantunut näin iän myötä. Nykyisin tilalla on nettikaupat ja niillä surffailu. Elloksen sivut tuli oikeastaan vasta nyt löydettyä paremmin uudelleen. Mielikuvani hivenen vanhasta ja eräällä tavalla "tunkkaisesta" kaupasta olikin aivan väärä. Ellokselta saa valtavan määrän merkkivaatteita. Lisäksi muu vaatevalikoima vastaa täysin kaikkien vaateliikkeiden ja ketjujen tarjontaa.



Ellos on kooltaan niin laaja, että siellä on jatkuvasti alennuksia ja kampanjoita käynnissä. Sama mitä tarvitset joko itsellesi, kotiin tai urheiluun, niin löytyy kyllä varmasti ja jokaisen kukkarolle sopivaan hintaan,
Sen verran antoisaa oli lämmitellä lapsuudesta väljähtänyt ystävyys uudelleen, että alankin säännöllisemmin vierailla Elloksen sivuilla ja vinkata teillekin, mitä ajankohtaista sieltä löytyy. Saan samalla mukavaa viihdettä itselleni kesäpäivien ratoksi. Voin ainakin heti vinkata, että uudet asiakkaat saavat heti 40 prossaa pois ja tuotteet kotiin toimituskuluitta. Lisäksi vuodevaatteista on nyt 20 prosenttia pois.

Ja lisäksi fitnesstukussa on hervoton määrä ihania treenikamppeita parhaimmillaan puoleen hintaan (niitä on oikeasti paljon ja hyvän näköisiä! Käykää katsomassa Fitnesstukku.fi/)

tiistai 24. toukokuuta 2016

Hyviä uutisia.

Toiseksi viimeinen työviikko on käynnissä, ja kelit hellivät vielä tätä päivää. Tikit selässäni voivat hyvin, enkä meinaa juuri edes muistaa niiden olemassa oloa. Haavat ovat parantuneet sen verran hyvin, että olen voinut elää ihan normaalia arkea. Pyöräily, paidan vaihtaminen, ylähyllylle kurottaminen ja etenkin salimaailman liikepankki ovat kaikki jo nyt käytössäni. Hikoontumisenkaan ei pitäisi enää haitata, sillä tässä vaiheessa haava on mennyt jo kiinni. Voisin mennä jo ompeleiden kanssa ilman suojalappujakin, mutta tikkien päät liikkuvat sen verran häijysti paitaa ja liivin reunaa vasten, että olen etenkin salilla suojannut ompeleet hyvin.

Perjantaina, jos arpien alut näyttävät hyviltä, saan otattaa tikit pois. Oikeastaan se vaihe jännittää eniten, sillä sitten arvet ovat omillaan. Samana päivänä olisi selän voimatreeni ja katz-veto, ja lauantaina odottaisi puolestaan kyykkytanko... kuuletteko tekin jo korvissa sopivat rits-räts äänet?



Samalla terveydenhoitobuumilla kävin myös verikokeissa ottamassa maksa-arvot. Ilokseni sain todeta, että mötikkä sisälläni tuntuu voivan hyvin. P-ALAT arvo meni naiselle asetettuihin viitearvoihin, eli kaikki kunnossa. Hormonikorvaushoito ei siis ainakaan vielä kuormita maksaa ollenkaan. 

Eniten minua kuitenkin huojentaa se, että vaikka käytän huomattavaa määrää lisäravinteita, ne eivät ole kuormittaneet kehoani. Käyttämieni tuotteiden laatu saatiin varmistettua.



Olen tehnyt valtavan työn selvittääkseni, ovatko käyttämäni ravinteet turvallisia. Vaikka luottoa omiin löytöihin ja ammattilaisten ohjeisiin löytyy, niin silti on useamman kerran mietityttänyt,

voiko näiden kaikkien kanssa tehdä itselleen lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä?




Olen lisäravinne nörtti ja minä pidän käyttää useita kehoni toimintoja tukevia aineita. Silti en haluaisi tehdä sitä sillä uhalla, että saisin jotain pahaa aikaiseksi. Kuitenkin ajatus siitä, mitä ne lupaavat, saati se, miten ne ovat tuntuneet itselle sopivan, luo ajatuksen, ettei mistään haluaisi luopua. Siispä puhtaat maksa-arvot tuntuivat todella hyvältä tiedolta. 

Silläkin varjolla uskallan entistä enemmän suositella ja kertoa käyttämistäni ravinteista. Aionkin jatkossa tulla raottamaan teille vielä enemmän, mitkä kaikkea minun arsenaalista löytyy. Luonnollisesti uskon jokaisen lukijan peilaavan kaikkea omalle kohdalleen ja omaan tarpeeseensa. Minulla kun on fiksut lukijat <3

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Sananmukaisesti sidottu hetkeksi rauhoittumaan.

Viikonloppu on armollisesti käynnissä. Olen ennen joka ikistä lomaa ihmettelemässä täällä blogissani yhtä ja samaa asiaa - mikä ihme tekee viimesistä viikoista ja päivistä sellaisia, että niihin ei jaksaisi laittaa itsestään enää mitään, ja että niiden pituus venyy ja paikkuu kunnioittamatta mitään ajallisia säännöksiä. Nyt on kaksi viikkoa lomaan, ja se tuntuu aivan loputtomalta. Sama kaksi viikkoa keskellä työarkea ei ole yhtään mitään. Mutta jälleen on kuitenkin positiivista urputusta, eli mikä on hienompaa, kun saada olla tässä vaiheessa. Koko loma vielä edessä!

Olen ihmisrotua dalmatialainen, eli kalvakkaan ihoni kaunistuksena on lukematon määrä luomia. Kuvistakin olette huomanneet, että kasvoissani on toisella puolella kunnon läjä syntymämerkkejä. Oma silmä on niihin tottunut, mutta välillä käy mielessä, miltähän mutantilta mahdan joidenkin silmissä näyttää. Käsivarsien luomia en ole edes laskenut. Pieniä piskeitä tuntuu tulevan vuosi vuodelta lisää kuin sieniä sateella, eikä niistäkään enää jaksa ottaa kummempaa pulttia.

Siinä se läjä on.


Muutama yksilö kuitenkin on alkanut vaivata ja mietityttää, ja niinpä kävinkin torstaina harventamassa muutaman luomen selkästäni. Olen lykännyt luomien leikkausta ties kuinka pitkään, sillä kuten arvaattekin, on mielessä kummitellut siitä aiheutuva treenitauko. Nyt kuitenkin päätin olla sen verran järkevä, etten anna asian haitata. Niinpä selässä komeilee tällä hetkellä rivi tikkejä ja toipuminen on käynnissä.

Kipuja ei ole ja toimenpide oli erittäin simppeli (minulta on tosin otettu luomia pois ennenkin). Yritinkin kinuta, että napsisivat saman tien muualtakin, mutta aika loppui kesken. Työmaata kyllä jäi vielä jatkoonkin...

Tuossa selän kuntokuvassa näkyy poistetut kumppanini.


Treeniä poistot toki muuttivat jonkin verran. Jätän viikoksi pois kaikki liikkeet, missä selälle tulee vähääkään venytystä. Yllättävän monessa liikkeessä tuntuu tuo selän nahka olevan koetteilla, ja liikepankkini supistuikin jonkin verran. Jäljelle jäi melkein kaikkiin lihasryhmiin pelkkiä eristäviä liikkeitä, jotka nekin ultimaalisella keskittymisellä tehtynä.

Tämä ei sinänsä haittaa, sillä progressioliikkeille teki kevennys taas ihan hyvää. Etenkin kyykyssä ja katz-vedossa aloin jo omille mittasuhteille paukuttaaa varsin hyvillä romuilla sarjoja, joten nytpä saa lihakset hakea kaikessa rauhassa superkompensaatiota. Nyt on myös hyvä hioa ja miettiä uutta treeniohjelmaa, kun pääsee tosissaankin olemaan luova salin puolella.



Hyviä pelihetkiä niille, jotka moista pelleilyä seuraavat - minut löytää varmaan armoisasta yksinäisyydestä nauttimasta iltakävelystä niihin aikoihin :)



perjantai 20. toukokuuta 2016

Milloin treeniohjelma vaihtoon?

Työviikko on tuntunut loputtomalta, mutta perjantai on nyt tässä. Pohjanmaan yllä sitkeästi aikaansa viettänyt pilvi on mitä ilmeisemmin väistymässä ja tännekin saadaan vaihteeksi aurinkoa. Seuraan muutamia ison kirkon ihmisiä snapissa ja on kieltämättä ollut kitkerää seurata, kuinka niillä leveysasteilla aurinko on paistanut ja kelit hellinyt.


Postissa pipo päässä. Just tarkeni ottaa sormikkaat pois, että sai kuvan. 


Menoa rauhoittaa tällä hetkellä naruilla vahvistettu selkäni. Kävin eilen tekemässä kauan roikkuneen toimenpiteen selälle ja se toi mukanaan kahdeksan kappaletta tikkejä, joiden kanssa olen viime yön ähissyt.

Suunnitelmissa on yrittää kaikessa rentoutumisessa myös tehdä suunnitelmia. Työstämisessä on ainakin päivitys treeniohjelmaan. Progressioliikkeet jatkuvat pienillä modauksilla, mutta muut liikkeet (apuliikkeet on minusta aika ontuva sana) tulevat muuttumaan. Treeniohjelman muuttamiselle ei ole olemassa mitään virallista nyrkkisääntöä. Vaihteluväli kannattaakin määritellä paljon oman tunteen mukaan. Toki ohjelmalle kannattaa antaa vähintään sen kuukauden verran aikaa tulla tutuksi. Samalla kerkeää myös tulla edes jonkin verran toistoa ja progressiota. Yläraja onkin sitten siinä, kuinka pian alkaa vaihto tuntua ajankohtaiselta. Sen voi määrittää vaikkapa se, että treeni alkaa olla laskusuhdanteista. Progressiota ei enää tule ja tulokset voivat jopa laskea.




Vaihdon paikka voi olla myös silloin, kun ohjelma on täysin tuttua ja sen juoksee läpi vaikka silmät kiinni. Saman jauhannalla ei aina huomaa haastaa itseään, vaan treenipäivät saattaa vetää läpi samalla tutulla intensiteetillä, mitä edellisilläkin kerroilla.

Pääkoppa kertoo myös jossain vaiheessa, milloin vaihtelu virkistäisi. Jos sali alkaa tuntua puuduttavalta ja tympäilee tehdä taas se perjantain penkki, niin vaihdos sekä ohjelmaan että treenijakoon voi tehdä ihmeitä.

Iltsellä nyt on juuri sopiva väli tehdä pieni pölläytys omaan salikarttaan, mutta pitää progressioliikkeet. Tahkoan nyt viimeisiä viikkoja kunnon möhkömassakautta, joten tahdon ottaa siitä kaiken mahdollisen irti.

Möhkömassa meinaa myös rentoutua ja tankata viikonloppuna oikein kunnolla - niin, että tikit repeää! Nauttikaa viikonlopusta ja siitä, että kesä on ihan ovella!


Fitnesstukku.fi/

  Hyvinvoinnin.fi Hyvinvoinnissa kannattaa käydä kurkkaamassa alelaari, itse bongasin sieltä vaikka mitä!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Mikä dieetti?

Etureppu herätti kysymyksiä siitä, onko dieetti edessä. Suoraan voisin vastata, että kyllä varmasti kohta on. Samalla kuitenkin jäi mietityttämään kysymyksen ehdollisuus. Se ei välttämättä ollut kysyjän tarkoituksena laittaa minut valitsemaan joko tai. Ajatus kuitenkin herätti jo entuudestaan olemassa olleet mietteet siitä, mitä mielikuvia jotkin sanat (kuten tässä tapauksessa `dieetti`) herättävät ja pitääkö niiden mukaan toimia.

Dieetti toi itselle mieleen saman tien kunnon kalorien laskun, aerobisen lisäämisen ja aamupainojen perässä kyttäämisen. Minulle on siis muodostunut ensi kuva dieetistä sellaisena asiana, joka ei välttämättä tunnu hyvältä, jota tehdään sata lasissa ja joka jyräyttää monta asiaa uusiksi. Dieetin ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tämän kaltaita toimintaa, ainakaan ei-kisaavalla kuntoilijalla. Eikä myöskään ainakaan heti suoraan dieetin alkaessa.

Aika jykevä jo tuo keskivartalo.


Dieetti rasvamassaa vähentävässä merkityksessä voidaan toteuttaa juuri sillä tavalla, mikä on dieettaajan tahto ja tavoite. Kisalavoille suunnatessa tavoitteena on varsin alhaiset rasvat ja rapsakka kunto. Tällöin jossain vaiheessa dieetti voi olla juuri tuon tyyppistä, minkälaisen kuvan siitä itse ensi hätään sain. Jotta päästään kunnolla alhaisiin rasvoihin, eli naisen kohdalla alle 10 prosentin, täytyy jossain vaiheessa ottaa kovemmat otteet käyttöön (ellei sitten kroppasi toimi kuin kone, mistä suuret onnittelut).

Minun kohdalla ei puolestaan puhuttaisi enää alle kymmenen prosentin rasvoista. Ei kiitos enää niihin lukemiin. Sen sijaan kyseessä olisi päälimmäisen silavakerroksen hellävarainen sulattelu, jotta saadaan taas alkaa nätisti ottamaan painoa lisää. Dieetti olisi siinä tapauksessa varmasti vain ruokavalion siistimistä, ehkä muutaman lyhyen aerobisen lisäämistä ja mahdollisesti treenitekniikan tarkistamista (esim. hivenen lisää supersettejä tai "piiloanaerobista" treenin sekaan). Nämä keinot otettaisiin käyttöön sen mukaan, kuinka kauan itse haluan rasvaa sulatella.

Siistiminen koskee myös tämän pöydän antimia. 


Itseä pieni ravistelu kiinnostaisi tällä hetkellä ja kovasti, ja itse asiassa aloitin sen tekemisen jo muutamalla testipäivällä tällä viikolla. Massutekstin kirjoittaminen antoi viimeisen kimmokkeen, että pieni siistintä navan ympäriltä olisi paikallaan. Mitään kesäkuntoa en tavoittele, enkä sellaista kerkeä saadakaan. Syksyn solakkuuskaan ei ole hakusassa, vaan sopiva, muutaman vyötärösentin kadotus. Eli en aiokaan alkaa tuijottaa liikaa vaakaa, vaan luotan mittanauhaan, omaan silmään ja etenkin Sanna Elorannan pihteihin! Nyt kesän tullessa minulla onkin mahdollisuus päästä syynättäväksi useammin, joten saan tehtyä kiristykseni turvallisemmin ja lihasmassaa säästäen.




maanantai 16. toukokuuta 2016

Elämää eturepun kanssa.

Olen tässä muutamassakin tekstissä kirjoittanut vuoroin siitä, kuinka vähän meinaa turvottaa, ja vuoroin siitä, kuinka itselle ei ole niin nuukaa olla umpikireässä kunnossa.
Olen yhä ehdottomasti sitä mieltä, että viihdyn kehossani, kun siinä on nyt enemmän muotoa ja kokoa. KUITENKIN, tuo vatsanseutu on alkanut enenevissä määrin ärsyttämään. En tahdo enää saada riemun tunnetta edistymisestä irti, kun pehmyt rumpu tuntuu elämän ihan omaa elämäänsä. Kun kävelen työpaikan käytävillä, se hölsyilee edessä ihan omaa tahtiansa. Siis ei mitenkään mukaile kävelynmukaista liiketahtia, vaan vetää ihan omia tvistejänsä.



Hyvin ansaitulla PWO-aterialla tämä uusi ulokkeeni on puolestaan istumassa sekä oikealla että vasemmalla polvellani. Nautin ruokani istuen olohuoneemme rahilla, jolloin vatsani pääsee menemään kunnon poimuille ja luomaan sopivan alustan, mihin laskea kyynärvarret välillä lepäämään. Survopas siinä sitten valtaisaa pasta-annosta kitusiin, kun "käsituet" ovat muistuttamassa, mihin ruoka todellisuudessa taitaa päätyä.




Sitten on lämmin kevät ja t-paitakelit (ainakin välillä). Viime vuosien paitani eivät vielä silloin harrastaneet sitä, että ne lähtevät rullaamaan vyötäröltä YLÖSPÄIN. Enää eivät paidanhelmat siis suuntaa sinne, minne pitäisi, eli alas. Sen sijaan helma rullaa itsensä ensimmäisen kummun yli ja jää pomujen muodostamaan solaan asumaan. Lantiomalliset housut eivät tule enää kuuloonkaan, sillä niiden kanssa paljastuisi yleisölle desimetreittäin kalvakkaan valkeaa massaa


Näin oli tilanne vielä pari kesää sitten...

Niin...


Myös salilla on joutunut alkaa tosissaan harkita, kuinka napakkaa paitaa pystyy pitämään. Tokihan vatsan röllöttäminen motivoi tekemään rutistuksiaan ensistä kovemmin, mutta ehkä mielummin vedän gazozin korkeavyötäröiset kompressiohousut kunnon venymisominaisuuksilla päälle ja annan korvissa jytkyvän musiikin vielä minut onnellisen unohduksen ulottuvuuksiin.

Siinä nyt, ilmekin kertoo.

Että siitä kesäkuntoa teille. Voi kun Sanna voisi tulla ja puristaa oikein kunnolla, olisi varmaan järkyttynyt siitä, miten olen ehtinyt tässä muutaman kuukauden tauon aikana saada aikaiseksi...

Mutta progress is always progress, right?

perjantai 13. toukokuuta 2016

Hurma Mahallesi.

Heti huomio! Aminopörssissä, lisäpotkua treeneihin lisäravinteilla,  on vuotuisat roheiinipäivät, eli kannattaa joko mennä paikan päälle tai tilata verkosta, sillä:
  • 25 ensimmäistä nettiasiakasta pe ja la saavat voimagripperit ilmaiseksi!
  • Osta yli 100€ edestä ja saat 10€ shoppailurahaa Aminopörssiin!   
  • Kaikille viikonlopun aikana tilanneille vähintäänkin shaker kaupan päälle!
  • Viikonlopun ajan paljon aivan järjettömän hyviä alennuksia!
  • Kaikkien tilanneiden kesken arvotaan Nutri Works tuotepaketti (arvo n.100€)!

Reseptiä lupasin joskus tänne heittää, ja nyt sitä jopa pesisi. Tai en nyt tiedä, meneekö tämä vielä reseptistä, vai puhutaanko enemmän ruoanlaittoon liittyvästä vinkistä. Minulle kävi nimittäin viime kesänä Antalyassa ollessamme niin, että tuli vahingossa ostettua mitä sattuu maustetta kanalle. Suunnatessani siellä paikalllisen Migros-marketin hyllylle hakemaan lihalle maustetta huomasin tuijottavani valtavaa riviä erilaisia vihreitä hituja sisältäviä pusseja. Sanaakaan ei oltu präntättu englanniksi ja minun turkintaitoni oli tasolla Hurma Mahallesi.





Siispä otin vain pussin jotain ja heitin kanan sekaan. Tuttu haju valtasi pian keittiön ja tajusin, että ei tsuikka, sinne taisi mennä minttua ja aika ronskisti. Chiliä oli kotoota mukana ja koitin heittää sitää mukaan pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli.

Kun sitten kävin vahvasti epäröiden syömään, huomasinkin, että makujen sinfonia ei ollut hassumpi. Parin suupalan  jälkeen olin jo myyty - kana, chili ja minttu - aivan älyttömän hyvä yhdistelmä! Siihen sekaan pannulla paneroitua persiljaa ja tomaattia, niin kyllä on hyvää!




Tämä sama kombo on  nykyisinkin käytössä aina tasaisin väliajoin. Se maistuu hyvältä ja tuo mukavassti kesän mieleen. Eli tees keittiössäsi seuraavalla tavalla:

1. Pistä kanoille pannulla pikaisesti väriä pintaan
2. Mausta kevyesti suolalla, sekä reilulla annoksella chiliä ja minttua
3. Pistä uuniin hautumaan
4. Keitä sillä aikaa pastaa ja paista pannulla tomaattia ja persiljaa. Nämä voit toki laittaa myös kanan mukana uuniin
5. Sekoita pannulla kana (sen, mitä siitä syöt, jos teet isomman satsin), osa uuninesteestä, pasta ja tomaatit
6. Nauti, nauti nauti.

Viikonloppuna voisi kokkailla jotain tämänsuuntaista itsekin ja samalla haaveilla, pääsisikö sitä tänä kesänä uudelleen reissuun. Talouttakin pitäisi vähän rempata, joten pitää miettiä, mihin sitä tulee euronsa sijoittamaan. Salin on onneksi maksanut jo koko vuodelle, joten sinne saa kuin ilmaiseksi lompia Huomennakin talo suorastaan tarjoaa mahdollisuuden kyykkyennätykseen, sillä progression pitäisi paukkua! Saa nähdä miten käy!


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Meneekö yli?

Olen kirjoittanut tänne jonkin verran ajatuksiani ylikunnosta ja osittain sen pelosta. Tein vuosia treeniä pitämättä sen kummempia taukoja. Joulunakin pääsi aerobisaikoina liikkeelle, eikä pakkoliikkujan mielikuvituksella liikunnan harrastamiseksi ole juurikaan rajoja.

Jos ei kuitenkaan mietitä sairaalloiseksi ryöstäytyvää liikuntaa. Sen sijaan mielessä on pyörinyt ajatus siitä, milloin on kyse ylikunnosta, ja kannattaako peruspunttaajan juuri edes pelätä koko asiaa? Joskus ajatellaan, että tyyppi, joka eniten jauhaa ylikunnosta ja sen oireista, on itse se, joka ei uskalla haastaa itseään treenissä ja on valmiina "selittelemään" asioita ylikunnon varjossa. He saattavat tehdä samaa myös muussa elämässään. Yliajamista on hyvä välttää, se on totta. Mutta pelko rajojensa kohtaamisesta voi jo itsessään olla myrkyttämässä mahdollisuudet kehittyä. Ylikunnon pelon ei kannata olla esteenä sille, etteikö välillä voisi käydä epämukavuusalueella.

Osuipas vastaan osuva kuva ´overreachingista`. 


Ylikunto ei ole pelkästään treenin syytä. Ajatellaan, että ylikunto johtuu aina vain siitä, että treenaa liikaa/liian kovaa. Levon ja palautumisen merkitys ajetaan tässä ajattelumallissa kokonaan alas. Vaikka treenin ajaisi välillä kuinka alas tahansa, niin jos muilla osa-aluiella prakaaminen jatkuu, niin voiko silloin mahdollisesta ylikunnosta edes päästä?

Kun treenistä ei tahdo palautua kunnolla, voi silmäyksen tehdäkin ravitsemukseen. Syönkö tarpeeksi? Tukeeko ravitsemus tavoitteitani? Huolehdinko siitä, että treenin jälkeen saan annoksen hiilihydraatteja ja proteiineja, jotta palautuminen voi käynnistyä?


Läjä palautumista.

Lepo on toinen kysymys. Tuleeko unta tarpeeksi? Muistanko myös huoltaa lihaksiani putkirullaamalla, venyttelemällä, tekemällä dynaamisia liikkuvuusharjoituksia tai vaikka saunomalla välillä oikein kunnolla? Kaikkea tätä ei tarvitse tehdä, mutta jonkinlainen, vaikkapa sykleittäin vaihtuva kehonhuoltoprotokolla kannattaa laittaa kohdilleen.

Ravitsemus kohdilleen palautumisessa.


Sitten vielä tärkeänä. Onko minulla muuta elämässä kuin treenaaminen, syöminen ja nukkuminen? Tämä kolmikko toimiessaankin hyötyy siitä, että löytyy vielä muita x-faktoreita, joista saa elämäänsä jotain ihan muuta sisältöä. Sen sisällön saat määrittää ihan itse. Se on kuitenkin jotain, missä saat joko positiivisesti ladattua tai nollattua mieltä ja kehoa. Oloa ystävien kanssa, lukemista, kävelylenkkejä, puutarhan hoitamista, perheen kanssa ajan viettämistä, näitähän nyt on. Kuitenkin jotain, mikä ei ole sinulle vain suorittamista, vaan saat siitä itsellesi (vähintään) yhtä paljon, kuin siihen sijoitatkin.

Kävelyllä mieli lepää.

Pidetään yllä kohtuutta kaikessa. Pistetään raja vain sille turhalle pelolle, joka estää usein näkemästä asioiden todellisia syy-seuraussuhteita.

Tasapainoista päivänjatkoa :)


tiistai 10. toukokuuta 2016

Kun tekee mieli jotain hyvää.



Olen hehkuttanut teille syömisen riemua ja sitä, kuinka olen enemmän kuin tyytyväinen rakentamaani ruokavalioon. Nautin jokaisesta ruoastani omalla tavalla yhtä paljon. Olen myös pitänyt huolen, että ruokahetkiltä löytyy makuja niin suolaisesta kuin makeasta. Jos jompi kumpi pitäisi valita, niin kallistun enemmän suolaisen puoleen. Jokin pieni makeus on kuitenkin tapa kruunata ateria kuin ateria.

Täten pääsenkin julkistamaan teille erään (pahan) tapani. Olen saanut totutettua itseni siihen, että saan jokaisen lämpimän ruoan päälle palan jotain makeaa. Suolaisen, tuhdin ruoan kruunaa makeus, ja vasta sillä saan tyytydettyä ruokahimoni siltä hetkeltä. Sana `paha`on sulkeissa, sillä vaikka lisäherkkujen näpsintä katsomaan usein pahan puolelle luokiteltavaksi, niin se kuitenkin itsellä saa paremminkin estettyä sen, etten myöhemmin kaupassa himoitse kaikkia mahdollisia makeita herkkuja, tai siirry santsaamaan lisää ruokaa.



Tapanani on siis  isojen PWO ruokieni jälkeen napata kaapista palanen TAI palasia TAI lohkareita eri proteiinipatukoista. Kuuluisasta suplimenttikaapistani löytyy avattuna eri makuisia proteiinipatukoita, joista taittelen itselleni jälkiruokaa. Usein lähden ruoalta liikkeelle kauppaan tai muualle niin, että kädessä kulkee vielä palanen proteiinipatukkaa, jonka nakkaan suuhuni ennen pyörän ohjaimeen tarttumista.



Sain  Bodyboosterilta tarjouksen tutustua heillä myynnissä olevan Scitec - lisäravinnesarjan tuotteisiin. Hehkutin teille jo tyytyväisenä heidän belgialaisen suklaan makuista herakasenaattia. Tarkoitus oli tilata heran yhteydessä scitecin kreatiinia, jonka tiedän olevan todella laadukasta. Kreatiini on lisäravinne, jolla on oikeasti todettu olevan positiivinen vaikutus treeniin ja lihaskasvuun. Kreatiini on ensimmäinen lisäpulveri, jota suositellaankin ottamaan käyttöön treenin tukemiseksi.





Kreatiini jäi kuitenkin tältä herkkupossulta tilaamatta, sillä silmäni vaelsivat Scitecin proteiinipatukoiden suuntaan. Minun ei tarvinnut kuin lukea sanat dark chocolate, macciato caramel crunch ja  vanilla caramel crunch, niin olin myyty. Niinpä herani mukana tuli mukava satsi patukoita, joihin käydä käsiksi ruoan päälle.



Tumma suklaa on pehmeää ja tuoretta. Maku toi mieleen tryffelin. 



Herkkuahan ne olivat, ihan kaikki. En siis tyytynyt vain ottamaan yhtä patukkaa nautiskeltavaksi, vaan kaikki kolme piti saada auki samalla kerralla. Enhän muuten saisi oikeasti kerrottua ja verrattua, miltä patukat maistuvat.
Scitecin proteiinipatukoiden kanssa ei ollut pelkoa jauhomaisuudesta tai muusta esanssisuudesta. Positiivisen yllätys oli patukoiden koostumus. Parhaiten kuvaisin sitä sanalla ´tuore´. Patukoissa oli pehmeä suutuntuma ja maku todellakin kuin suklaata tai jotain vastaleivottua leivonnaista söisi, Scitecin proteiinipatukasta ei jäänyt tahkeaa tunnetta kitalakeen, eikä maku alkanut missään vaiheessa ällöttää.




Jos olisin sitä sorttia, että saisin kuljetettua proteiinipatukoita mukanani hätävaraeväänä, niin näistä kyllä sama mikä maku toimisi eväänä. Ravintoarvot osuvat makroihin ja yhdestä patukasta saa ruokahetken proteiinimäärän täyteen. Proteiini scitecilla myös laadukasta maitoproteiinia, eli ei sitä, mitä eivät edes linnut nokkisi, kuten joissain muissa patukoissa.
Itse en valitettavaa kyllä tahdo pysyä pitää patukoita eväänä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että en pystyisi olla syömättä niitä etukäteen. Siispä joudun säilyttämään niitä kotona kaapissa jälkkärivarana. Suosittelen näitä kuitenkin eväiksi niille, jotka herkkujen säilytykseen kykenevät.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Revitty muffinin huippu.

Hyvää äitien päivää äideille ja yhdelle erityisesti! Kiitos, kun olet minua HITANUT <3

Tämän pidemmän viikonlopun aikana tuli lueskeltua jonkin verran enemmän julkaisuja liittyen tähän rakkaaseen pakkomieleeseen, eli kehonrakennukseen ja siinä siivellä hyvinvointiin. Seuraan useita amerikkalaisia tutkijoita, sekä muutamaa valmentajaa. Tietoa löytyy kyllä valtavasti, mutta heidän ajatusmaailmasta löytyy erilaisuutta verrattuna tänne meihin (tai ainakin omaan mentaliteettiin, jos ei muuten).

Tuntuu nimittäin, että sama mitä artikkelia lukee, niin leimuavana pohja-ajatuksena tulee aina esille rasvanpoltto. Get scredded! Burn fat and make gains! Get rid of muffintop! Tätä rataa. Kaikki tutkimukset ovat tehty sillä mielellä, että tavoite olisi saada rasvat pois ja pysyä leanina. Yritin aidon oikeasti löytää tekstiä, mikä olisi antanut suuntaa sille, mitä mieltä gurut ovat fasted carbs - makrojakauman käytöstä sekä tyhjän mahan aamuaerobisesta silloin, kun ei halua olla niin tuhannen scredded.


Hankalaa oli, mutta viimein löysin edes joitain suuntaviivoja - uusiseelantilaisilta ja pohjoismaisilta tutkijoilta. Toki olisi varmasti tullut jotain vastaan, kun olisin vielä jatkanut, mutta valtaosa löytämästäni infosta poltti rasvaa niin että liekki liehui.

Eräs on ylläpidolla.


Itse koen, että sopiva määrä rasvaa niin naisella kuin miehellä olisi suotavaa pitää yllä niin kauan, kuin ei olla diettaamassa viimeisiä viikkoja tai juuri kisaamassa. Tarkoitan tällä sitä, että hyvännököisessä, timmihkössä kunnossa on minun silmään jonkin verran myös rasvaa mukana. Sekä mies- että naiskeho on jälleen MIELESTÄNI kauneimmillaan, kun siitä piirtyy olemassa olevat, vahvat lihakset juuri sopivan pintatäytteen alta. Juuri sen verran, että näkee, kuinka kehossa on hyvä olla, sen rasva-aineenvaihdunta toimii ja etenkin naisilla hormonitoiminta on kohdillaan.


Hivenen pehmoista ja nesteistä, mutta hyvinvoivaa.


Rajan pehmeydelle voi sitten määritellä ihan itse. Sen alle ei kuitenkaan ole mielestäni tavallisella ylläpitokaudella mennä, ettäkö leptiinit heittelisivät ja toisivat nälkää omalle keholle liian alhaisen rasvaprosentin vuoksi, tai että keho ei muuten pelaisi. Tällaisen olotilan pitkittäminen pelkän ulkonäön perusteella on mielestäni hölmöä.

Tämä kuitenkin vain minun mietintää. Ja periaatteessa kantavana ajatuksena treenaamisessa on toki saada hypertrofiaa mahdollisimman vähillä rasvamäärillä. Mutta ihan kaikkien mediakuvien ei tarvitsisi olla kuvauksista, joihin kehoa on kuivatettu ja se terveellisin rasvasilavan määrä sulatettu pois.
Pyöräreissujen korkkaus - ihana paluu (tosin ilme näyttää lähinnä tympääntyneeeltä auringon ja tuulen sokaisusta)

No juu, mutta muuten ihana, pitkä viikonloppu treeneineen ja parine herkkupäivineen takana. Varaslähtö kesään teki todella hyvää. Täällä ainakin oli lämpimämpää kuin viime kesäkuussa. Salillekin pystyi mennä vaan niin, että heitti ohuen takin treenivaatteiden päälle. Kävin myös kurkkaamassa yhtä kesäistä pyöräreittiäni ja hyvät fiilikset ja muistot tulivat saman tien mieleen.

Toisaalta ei haittaa, vaikka ensi viikosta vähän viileneekin, jotta pysyisi työvire päällä vielä seuraavan neljän viikon ajan.

Nyt luulisi kuitenkin olevan tankattu selättämään viimeinen rutistus ennen pitkää kesälomaa.

Fitnesstukku.fi/

Hyvinvoinnin.fi

perjantai 6. toukokuuta 2016

Hyvin lämpeää.

Pidennetty viikonloppu on menossa perjantai aamussa. Itsele on alkamassa ikään kuin toinen viikonloppu putkeen ja kyllä tuntuu hyvältä! Keli on kertakaikkisen upea ja kevään etenemisen voi kirjaimellisesti nähdä silmillä. Keskiviikkona nupuillaan olleet lehdet ovat liki auki ja ei varmaan mene kauaa näilläkään leveysasteilla, että koivut alkavat vihertää. Tämä tuntuu enemmän kuin hyvältä.

Silti kellarissakin eli salilla piilossa auringolta ja lämmöltä sujuu oikein mallikkaasti.  Eilen tuli progressiota katz-vedossa, mikä teki itsetunnolle ja fiilikselle todella hyvää. 80 kilossa meinasi tökkiä, mutta siitä kun pääsi yli, tuntuu taas kulkevan. Eilen 85 kiloa nousi jopa nätisti? Ainakin 4 x 5 ja päälle 1 x 9 tulivat  hyvin, joten tämä hyvä.

Kroppa on lämpimämpi näin kevät/kesäaikaan, mutta silti treenissä lämmittelyä ei kannata laiminlyödä. On hyvä vetää sopiva monimuotoinen lämmittely keholle ennen varsinaisen treenin aloittamista. Itse otan crossarilla tai vastaavalla lämmön kaikkialle. Siinä siis tarkoituksena nostaa kehon ydinlämpöä, mikä muun muassa parantaa veren kiertämistä lihaksiin. Ei siis hinkuteta aerobista turhia, ellei se sitten kuulu (dieetti)ohjelmaan, vaan otetaan siitä irti vain se sopiva lämpö ja hengästys.



Sitten voi halutessa ottaa työstettävillä lihaksille lyhyet venytykset. Ei pitkiä, sillä niiden on todettu vähentävän treenitehoa. "Pidentävillä" venytyksillä on paikkansa muualla, etkä halua ennen punttitreeniä viestittää kropalle, että nyt joogataan.

Sen sijaan kannattaa ottaa dynaamisia venytyksiä ja liikkeitä. Niissä tempo saa olla reipas ja osa liikkeistä miimikoida tulevia (pää)liikkeitä. Heilutuksia, nojaa vassten punnerteluja, tukipunnerruksia, askelkyykkyjä käsien pyörittelyä kuminauhan ja jumppakepin avulla. Dynaamisia venyttelymalleja on netti pullollaan ja niistä kannattaa katsoa itselle sopiva liikepäkki, mitä aina välillä varioida.

Itse lämmittelyn ei tarvitse vielä 15 minuuttia kauempaa. Jos sinulla menee yli puoli tuntia siihen, että saat jumit ja kivut pois, ja että pystyt treenaamaan, on jossain muualla jotain pielessä. Jos taas teet sitä huviksesi, niin ehkä session paikka voisi olla osittain treenin jälkeen, eikä ainakaan viemässä liikaa voimaa lihaksilta.



Tästä suuntaan itsekin pian lämmittämään itseni penkkaamaan. Tänään onkin luvassa kunnon feilauksien vastaanotto, sillä jo viimeksi progressio jäi pecsien osalta saavuttamatta....

Ihanaa, lämmitä viikonloppua kaikille ja myös kipin kapin hyödytämään lataukset sun muut pyhäviikonlopun tarjoukset! Äideille on myös tarjolla kaikkea kivaa <3


Fitnesstukku.fi/                                                                   Hyvinvoinnin.fi

Ja vielä tottakai huikeasti onnea Kirsi Palosaarelle EM-vitonen!!!