torstai 30. kesäkuuta 2016

Come FIT me.

Fitness on jälleen sanana aiheuttanut paljon mielipiteitä ja kärhämää. Sen ennen niin kirkkaan pinkki sävy on alkanut saada kulahtaneemman punaisia sävyjä. Fitness ei enää aiheuta yksinään positiivisia mielikuvia ja saa pelkällä nimellään tuotua kuluttajia tykönsä.

Itse kun aloitin syömishäiriöni syövereissä oman punttitaipaleeni, ei vielä ihan puhuttu fitneksestä. Se oli joskus 2012, kun vielä saatoin peittää luisevan vartalonjäänteeni vanhalla virttyneellä puuvillateepaidalla ja verkkareilla. Jalkaan vetäisin juoksusta pölyyttyneet asicset ja se oli siinä. Minua ei houkutellut salille kimalteleva elämäntyyli, vaan mieheni, joka keksi omasta rakkaasta elämäntavastaan antaa minulle korren pelastaa itseni.

(Kuva body-lehden sivuilta) Muistan, kuinka neiti Päkkilä näytti mielestäni kuitenkin vähän liian isolta tässä kuvassa...


Aloin mieheni vinkkaamana seurata Mari Päkkilää ja ihailla Janni Hussin kuvia. Utti Hietalan toilailut alkoivat myös kiinnostaa. Samaa virettä, kun aloin itse pikkuhiljaa tykästyä punttaamisesta (ei puhuta vielä kehonrakennuksesta). rupesi media ja muoti ympärillä kuin huomaamatta tehdä samaa. Hoksasin, että salilla voisi pitää muutakin kuin safe the wildlife-paitaa. Sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäiset betterin windpantsit ja treenitopin ja halusin ensimmäistä kertaa kunnolla alkaa saada lihaa näiden uusien, kauniiden vaatteiden alle.

Katsokaa, kun viulu on saanut ihan tuliterät kamppeet!


Tässä vuosien myötä fitness tuli ja jyräsi. Imin sitä itseeni ja opin koko ajan uutta sitä myöten, mitä enemmän asioita opin. Tämä voisi varmasti olla se vaihe, joka on nyt aiheuttanut verenpaineen kihelmöitiä kansassa. Olin ihastunut uuteen elämäntyyliin ja tahdoin koko ajan oppia siitä lisää. Uskon, että uuden elämäntyylin sisäistäminen tarvii eräänlaisen ensihuuman hetken. Siinä opetetaan mieli, keho ja tavat oppimaan uutta. Erityisopettajana sanonkin heti, että ihan paras tapa oppia, on tehdä asioita ja toistaa niitä mahdollisimman usein. Ja parasta maaperää oppimiselle on into ja ilo.

Sitä useammalla fitnesskissalla tuntuu olevan ja riittävän. Tässä vaiheessa tulee myös vastaan se, miten fitnessiäsi elät. Sen voit halutessasi räjäyttää ympärillesi, tai sitten ottaa ja omaksua sen hiljaa omaksesi. Tässä menen itse jälkimmäisellä tavalla. En ole missään vaiheessa halunnut, että pääni yläpuolella komeilee minkään sortin fitness-sädekehä. Lähipiirini tietää harrastukseni ja elämäntapani, mutta se on niin luonteva osa minua, että sitä ei tarvitse olla alleviivaamassa joka paikassa. Eli vaeltajakaan kulje kartta kädessä pitkin katuja, tai shakinpelaaja kiillottele nappuloitaan bussipysäkillä.


Fitnessiä elämäntyylinään elävän tunnistat siitä, että...
häntä et tunnista. 

Siihen olen itse pyrkinyt. Minulla on muovipurkkeja, mutta en kolistele niitä äänekkäästi ruokailussa. Heitän laturijauheeni suoraan salilla purkista huiviin, mutta teen sen hyvin matalalla profiililla. Minulla pyörii välillä valmentaja mukana salilla, mutta emme huuda, ähise tai yritä päteä oksentamalla magnesiumämpäriin. Luen ja seuraan somessa läjää eri asiantuntijoita sekä muutamia silmäkarkkeja, mutta en tapetoi heidän kuvilla työhuoneeni seiniä. Voin hyvin, syön hyvin, treenaan, lepään, hoidan työt, teen arkiaskareet, väsään omiani. 

Ihan tavallista elämää, mihin kuuluu välillä salilla käyminen lihaskasvun toivossa sekä syöminen hyvin ja paljon.

Banaania, GMO-munia, puddea ja komea parsakaali. Kyllähän tuo eilinen kauppakassini varmaan fitnesskriteerit täyttää.


Jokaiselle suon sen, että he saavat innostua uudesta ja tutustua kunnon pöhinällä fitness elämäntyyliin, mitä iänpäivänä se sitten tarkoittaakaan. Ensirakastumisen huumassa ei osata puhuakaan mistään muusta, mutta ei se mitään. Jos rakkaus on kantaakseen, se rauhoittuu kyllä ja syvenee terveeksi parisuhteeksi. Tällöin osataan jo nähdä osapuolen toisetkin puolet, mitkä ovat verrattavissa maassa lojuviin sukkiin, röyhtäilyyn ja roskien viemättömyyteen. Fitnessissä ne voisivat olla överitreenaaminen, stressaaminen grammoista ja vatsamakkaroiden puristelu pukkarin peilin edessä.

Toivon kaikille sellaista elämäntapaa, mitä tykkää elää ja mistä nauttii. Itsellä se on kehonrakennus ja ilmeisesti siis fitness. So be it, eli come fit me vaan jatkossakin.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Omassa maailmassa - nesteytettynä.

Tehokkaampi nesteytys ja tiettyjen progressioliikkeiden muuttaminen ovat tehneet salielämälle ihmeitä. Pelkkä vesikin on ihan hyvä janojuomana, mutta (kovan) treenin aikana lihakset tarvitsevat tiukemmalla syötöllä nesteytystä ja mineraaleja itseensä.

Kivennäisaineet ja nopeasti imeytyvä hiilihydraatti antavat yhdessä lihakselle polttoainetta jaksaa pysyä kuumempanakin päivänä mukana. Treenijuomaan lisätyt suolat parantavat osmolaattisuutta (eli ravinteet kulkevat solukalvon läpi) ja aminohapot hiilareilla ratsastaen pääsevät suoraan perille. Itse olin varmaan tujaissut hivenen liian vähän elektrolyyttejä juomaani. Nyt määrät ovat ainakin helposti Fasteraden kautta selvillä, joten ei tarvitse laskea, latoa vaan.



Kesä on itselle parasta aikaa piehtaroida omassa introverttiydessä. Huomaan jälleen, kuinka kykenen menemään päivä tolkulla niin, etten juuri kohtaa ihmisiä. Niin paljon, kuin saankin sopivista annoksista sosiaalisuutta, niin omat hetkeni ovat kullan arvoisia. ¨




Näin kesäisin en tiedä parempaa, kuin hypätä pyörän selkään ja lähteä polkemaan välillä jopa siedettävän kauniisiin peltomaisemiin. Ymmärrän jälleen hyvin, kuinka pakkoliikunnan aikoina saatoin pyöräillä tunteja ja taas tunteja. Pyöräily on liikuntamuotona täysin minun juttuni. Maisemat vaihtuvat tiheään tahtiin ja voin helposti säädellä tahdin, mitä mitä mennä.


Nautinto on vain parantunut nyt, kun polkemisella ei ole minkäänlaista tavoitetta. 

Niin tämä tuuli...


En millään muotoa enää lähde liikkeelle polttaakseni rasvaa tai kaloreita. Päin vastoin käytän pieniä vaihteita, enkä lähde kisaamaan pohjanmaan loputonta tuulta vastaan. Parhaimmillani nappaan tujauksen BCAAta ennen liikkeelle lähtöä varmistaakseni, ettei kataboliapeikko pysy perässäni.


Ehkä oli parempi, että kameran ruudusta ei nähnyt yhtään mitään kirkkauden vuoksi...



Näille reissuille saan uppoamaan paljon ajatuksia. Tuttujen maalaisteiden varsille on rakennettu blogitekstit jos toisetkin. Sinne on myös heitetty paljon raskaita asioita, kuten myös iloittu ajatusten juoksusta ja haavekuvista. Mieli työstää, mitä sen on tarpeen saada pyörittää. Kertaakaan en ole pyöräilyltä palannut ilman, että olisin virkistynyt tai muuten vain saanut päässä muutamaakin palasta loksahtamaan kohdilleen.



Suosittelen hyppäämään pyörän selkään ja kiertämäään jonnekin ihan tuntemattomalle reitille. Harhapolun ei tarvitse kestää viittätoista minuuttia kauempaa. Riittää, kun käyt vaikka kurkkaamassa jotain asuinaluetta, missä et ole pitkään aikaan käynyt, tai poikkeat läpikauppaan mutkan kautta. Kuulokkeet korville tai sitten ihan vain kuuntelemaan, mitä tuulen kohina tahtoo sinulle kertoa.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ruokakuvien aatelia ja itsensä kuuntelua.

Juhannuksen pikkureissu häiden merkeissä toi jälleen kaivatun pölläytyksen arkeen ja etenkin treeniin. Eilisen mahtitankkaus auringon hellimänä (pohjanmaa kun otti lauantain sateen kannalta) teki keholle ja mielelle vielä lisäksi valtavan hyvää. Minulla alkoi nimittäin jo viime viikonlopulla olla selviä meikkejä akuutista ylikunnosta. Tiedän kyllä ihmetyksenne, miten ihmeessä voi iskeä ylikunto ihmiseen, joka elää kesäloman kukkeutta ja on vasta reilun viikon tehnyt uutta saliohjelmaa?

Siinä menossa päivän toinen pasta-annos, paljon jo huvennut ennen ikuistusta.

Joku voisi rakentaa kauniimminkin tarjolle höyrytettyä riisiä nyhtökanan, taatelien ja persikoiden höystämänä.

Tässä ruokakuvieni helmi. Vieressä roikkuvaan roskikseen menossa oleva paperipussi, jossa OLI omar-munkki.


Töiden aiheuttama hermopaine tuntuu alkavan olla käsittelyssä vasta nyt. Näen unia töistä ja syksyn aloittamisesta. Useamman kerran olen aamuyöstä säpsähtänyt hereille, että pitää nousta töihin. 
Toinen unien kummitus on ollut treeni. Unissa olen myöhässä treenistä, enkä jostain syystä pääse millään liikkeelle. Kello käy ja pitäisi jo olla jossain. Tämä on minulle karmea painajainen.

Ihan hereilläkin tehty treeni on tuntunut jotenkin painavan. Fyysisesti homma sujuu kyllä, mutta ikään kuin hermosto sanoisi, että nyt jokin takkuaa. Tämä läjähti konkreettisesti vastaan toissa lauantaina, kun olisi ollut kyykyn progression paikka. Minulta petti sananmukaisesti pää tangon alla. Valmentajan tsempillä sain tehtyä sarjat loppuun, mutta se oli kaikkinensa kammottavaa.

Tätä en missään tapauksessa halua treeniltäni ja onneksi tällä hetkellä minulta löytyy järkeä reagoida asiaan. 

  • Ylimääräinen vapaa --> hermostolle, mielelle ja keholle mannaa
  • Kyykkyyn uudet tuulet --> en ole voimabodari, vaan järki käteen ja tavoite mieleen
  • Ravitsemuksen tarkistus --> minun kohdalla rasvan lisäys ja toinen reippaamman kalorin päivä
  • Lisäravinteet kuntoon --> olethan sinäkin tarkkana, että treenijuomassasi on elektrolyyttejä?
Viimeisen kohdan saat helposti kohdilleen Fastin Fasteraden avulla. Itse huomasin tämän yhden jauheen korvaavan treenijuomastani osmopuren ja lisäsuolan tarpeen. Pistän annoksen Fasteradea aminohappoineen sheikkeriin ja saan sillä varmistettua, että huono olo ei johdu huonosta nesteytyksestä.



Nesteytys saa olla myös kohdillaan, kun käymme ensi viikolla täysillä käyntiin rysähtävien alennusmyyntien kimppuun! Nyt kannattaa olla tarkkana ja muistaa myös tosissaan, mitä tarvitseen. Itse joutunen kirjoittamaan mantraksi kuorivaatteet-kuorivaatteet, kun mieli huutaa jotainkivaa-jotainkivaa.



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhlamoodissa.

Juhannus alkaa olla takana. Vielä tämä sunnuntai sopivasti aikaa tehdä aktiivimpien juhlapäivien grillimättöjen jämistä herkkuja ja laskea hyttysen puremia ihosta. Itse asiassa minulla on vasta tänään juhannuksen ilottelu ruokien ja herkkujen kanssa, joten vielä ehtii juhlia!

Sain rakennettua itseni jotakuinkin juhlakuntoon kenkälaatikon sisällöstä. Männä vuosien makkarankuoripuku meni kuin menikin vielä päälle. Sen verran mukavasti puku jousti, että saatoin ahdistumatta istua pitkät pätkät niin kirkon penkissä kuin juhlavastaanotollakin. Oli aivan ihanat ja lämminhenkiset juhlat. Parasta hääparin onnen lisäksi oli tavata omia sukulaisia. Aivan liian kauan viime kerrasta, kun on päässyt kaikkia jututtamaan.

Muistakaa vaalia ihmissuhteita ja sukua! Sain onneksi tästä itse hyvän muistutuksen, josta toivottavasti otin onkeeni.

Olen alkanut myös todella nauttia ihmisten kohtaamisesta ja kuulemisesta. Kaikilta löytyy aina jotain ajatuksia tai kerrottavaa jostain, mikä on heitä lähellä ja mitä he tahtovat jakaa. On erittäin virkistävää kuulla sanojen sijaan ajatuksia, saati, kun huomaa, että omaa vanhaa ahdistusta ei enää ole. 

Käykääpäs katsomassa kauniin ja fiksun Maija-serkkuni reissublogia. Tämä nuori nainen on kerennyt nähdä ja kokea jo valtavasti, ja jakaa kertomustansa upeiden kuvien kanssa. 



Juhlien mättöä, kyllä oli kuulkaa hyvää!



Santsasin kolmesti...

Tänään on tosiaan tarkoitus helliä korkkarien kuluttamia jalkoja sopivasti mitoitetun jalkatreenin ja tankkailun merkeissä. Sen verran suolen mutkat jo huutavat jatkoa ylläolevien kuvien jatkopäivälle, joten suuntaan nauttimaan helteestä ja oman pöydän antimista. Ensi viikolla palaan enemmän varsinaisen punaisen langan eli treenitouhujen pariin, mutta nyt blogi olkoot vielä juhlamoodissa!




perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannuksen kunniaksi vaatekaapillisen verran epätoivoa...


Näin ollaan menty kesässä jo siihen vaiheeseen, että juhannus on käsillä. Päivä alkaa lyhetä, mikä sopii hyvin pimeistä illoista nauttivalle. Tällä hetkellä on kuitenkin valosta ilottelun aika, eikä se ole itsellä kiinni ainakaan säästä tai muista puitteista.


Tällä kertaa joudun juhannuksena edustuspuuhiin.

Pääsen ensimmäisiin oman suvun puolen häihin, eli se tietää epätoivoista silmäystä vaatekaappiin. 

Tai itseasiassa vaatekaapin heitetty silmäys ei auta mitään, sillä sieltä löytyy vain tekstiiliä, mikä hengittää, venyy, kestää hikoamista ja sopii tennarien kanssa. Muun osaston pengontaan tarvitsen korkeajakkaraa ja arviolta kolme minuuttia aikaa. "Juhla"vaateosastoni on nimittäin jo aika päivää sitten muuttanut yläkaappiin, eikä vie tilaa keskiverto kenkälaatikkoa enempää.

Tässä köllötän jalat pystyssä sängyllä ja saan kuvaan just osan treenivaatekaapista.


Tuolla puolestaan sormella osoitettava fiinimpien vaatteiden osio.


Epätoivo siis. Tiedän. Ja juhlat olisivat huomenna. Kenkälaatikon sisällöstä riippuen saatte sunnuntaina joko valtavan kuvakavalkadin minusta koivun alla, vieressä ja oksalla. Jos taas tarjonta on sitä, mitä pelkään sen olevan, niin luvassa on totaalinen ruokapostaus.


Mitäs mää nyt teen...?


Häät tuovat myös sopivasti kevennystä treeniin ja arjen kuvioihin, 

sillä korkkareissa ei onnistu treenaaminen, tapetointi tai jalkapallo. Mukava päästäkin näkemään todella vanhoja tuttuja ja vaihtamaan maisemia edes yhden päivän ajaksi. Juhannuksen jälkeen saakin olla sopivan levännyt ja lautunut kohtaamaan armottomat alennusmyynnit. Erittäin suurella todennäköisyydellä voisin löytää niistä kampetta juhliin jos toisiinkin. Siksi olisikin viisasta tästä tilanteesta oppineena oikeasti hommata jotain muutakin kuin treenivaatetta. Juhlakengät, puku, talven varalle kuorikengät, uusi kuoriasu, puhumattakaan olohuoneeseen ja eteiseen uusista matoista....

Asuntomme on tällä hetkellä kuoleman loukko. 


Nauttikaa juhannuksesta ja valosta!

(Jos koneelle eksytte, niin fitnesstukulla pojat kuskaa juhannuksen ajan kamaa ihan ilmaiseksi ;) )



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Hullun kemistin helpotus.

Viime viikon Sannan tapaaminen ja biosignaturen tulokset olivat periaatteessa ihan hyvät. Rasvat olivat nousseet, mikä ei ollut yllätys. Olin itsekin kevään myötä huomannut vatsanseudun pehmenneen ja taisimpas jopa ihan oman postauksenkin omistaa hyllymisen ihmeellisyydelle. Tämän se biosignaturekin kertoi, sillä millit  olivat pysyneet kaikkialla muualla liki samana, paitsi juuri navassa. Siinä joutui pihtien saranat koville, kun taas esimerkiksi takareiisi on pysynyt täysin samana. Onneksi leanit olivat nyt kohonneet myös liki puolen toista kilon verran, eli kertynyt on onneksi muutakin kuin höttöä.




Rasvojen todettiin makroissa tipahtaneen kesän ruokkiksen myötä turhan matalaksi, joten niihin laitettiin nousua. Sanna antoi hyviä vaihtoehtoja testata ruokailujen järjestystä ja toteutusta. Nyt on itsestä ja omista mukavuustottumuksista kiinni, miten tartun esitettyihin ideoihin kiinni. Tarkkailussa onkin seuraaviin pihteihin se, miltä rasvan kertyminen näyttää jatkossa. Jos harrppominen ei kohta rasaannu, niin sitten voi leikkuri puhutella ruokavaliota, mutta muuten sain osittaisen siunauksen jatkaa omalla totutulla kaavalla.


Treenijuomiin ei tullut muutoksia. Minulla onkin varsin hyvä kolmikkotykki jokaiselle treenikerralle. Laturi, treenijuoma ja palari ovat kaikki tämän kotikemistin hallinnassa. Grammasilmä saa olla välillä tarkkana, kun sekoittelen aminohapoista ja lisähärpäkkeistä paukkuja kullekin päivälle. Kaikkien pulverien säilyttäminen ja latominen vaativat välillä kieltämättä aikaa, kärsivällisyyttä ja RAHAA. Aloinkin miettiä vaihtoehtoja joka viikkoiseen hullun kemistin hetkeeni.




Minulla on ollut ennenkin käytössä Fastnutritionilta helpotusta tähän ongelmaan. BOOM puteli on toiminut valtavan hyvänä laturina. Siinä on lisäksi kofeiinia ja B6-vitamiinia, joita en erikseen sekoittele omaan laturiini. Muuten ravinteet osuvat käytännössä nappiin oman laturireseptini kanssa. BOOMin kaverina heitän huiviini jauheena vain BCAAta ja Peptoprota, eli pääsen huomattavasti paljon vähemmällä. Minulla on treenilaukussa aina pyörimässä yksi puteli BOOMia ihan jo siksikin, että välillä tuntuu olevan käytännön mahdottomuus muistaa laittaa treenin jälkeen uusi laturipurkki mukaan. BOOM onkin pelastanut kerran jos toisenkin jalkapäiväni.

Hullun kemistin roinakaappi suht siistissä kunnossa.


Laturin roolista treeniin voidaan olla montaa mieltä. Itse olen laturin ja etenkin ennenu treeniä nautittavien aminohappojen kannattaja. Peri workoutiin ollaan alettu kiinnittää yhä enenevissä määrin huomiota. Esim. Schoenfeld kirjoittaa, että enää ei välttämättä suositella pelkästään sitä, että bodari syö kunnon (helposti imeytyvän ) ruoka-annoksen paria tuntia ennen treeniä. Sen tuoma proteiinisynteesi kerkeää "laimea" ennen treeniä, eikä verenkierrossa ole tarpeeksi ravinteita tukemaan kovaa treeniä. Juuri ennen treeniä nautitut aminohapot nopeasti imeytyvän hilihydraatin, itsellä esimerkiksi banaanin, kanssa varmistavat, että sinulla on kunnon tujaus aktiivisia komponentteja, mitä voit ottaa suoraan hyötykäyttöön.

Näitä sitä on pyörinyt treenikassissa jo keväästä asti.


Itsellä vara ei ole ainakaan tätä venettä kaatanut, joten otan ennen treeniä laturini. Se on sitäpaitsi myös mukavasti käynnistämässä itse äksönin - laturi banaaneineen samalla kun luen, mitä kkommentteja olen kirjoittanut edellisestä päivän treenistä. Siitä hetkestä se lähtee!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

2 + 2 + 2

2+2+2. Tässä on minulle kesäksi tarpeeksi matematiikkaa. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, tein itselleni kesäkuun alkuun uuden treeniohjelman. Kun lähdin puskemaan sitä ensimmäistä kierrosta läpi, huomasin kuitenkin, että uusi oli tällä kertaa vain pintaraapaistu vanha. Oli kuin sama matto olisi vain käännetty ympäri todetakseen, että ihan sama kuvio vain vähemmillä tahroilla löytyy sieltäkin.



Paikallisvalmentajan kanssa tuumattiin asiaa hetken aikaa, ja sieltä sitten tuli ajatus rakentaa vaihteleva kaksijakoinen. Jonkin aikaa painiskelin ajatuksen kanssa, sillä olen tottunut aivan erityyppiseen treenaamiseen. Olen alusta asti treenannut siten, että yhdessä treenissä on ollut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta korkeintaan kolmesta lihasryhmästä tavaraa.

Näin ollen mentaliteettini on ollut, että myllytysvuorossa oleva lihas pyritään nuijimaan omana päivänään loppuun asti.


Kaksijakoisessa, ylä- ja alakroppaan lohkotussa treenissä tällä ajatuksella mennä. Päin vastoin koko viikko tulee ottaa huomioon kokonaisuutena. Kumulatiivinen rasitus tulee ottaa huomioon ja treenin intensiteetti valita sen mukaan.

Ensimmäinen kakkospari on voimaa. Näinä päivinä on lyhyitä sarjoja ja pääosin moninivelliikkeitä. Kyykkyä, romanialaista maastavetoa, penkkipunnerrusta, sitä rataa. Tauot ovat pitkiä, eli palautumiselle sarjojen välissä annetaan kunnolla aikaa.




Toisessa parissa on perusbodausta, jos näin voi sanoa. Sarjapituudet ovat 8 - 12 välillä, eikä juurikaan ole supersettejä tai erikoistekniikoita.

Kolmaspari on puolestaan pitkien sarjojen hapotusta, jossa ei niinkään pyritä vetämään hamaan tappiin asti kuin korkeintaan sarjojen viimeisissä toistoissa. Tauot ovat lyhempiä ja leikitään lihasten hapotuksen kanssa. Tässä parissa on myös funktionaalisempaa treenaamista, eli käytetään kroppaa ja räjähtävää voimantuottoa hyväksi. Pääsen jalkojen kanssa loikkimaan laatikoilla (jösses kun vihaan sitä, olen kuin lussahtanut pallo pompuissa) ja harjoittamaan muutenkin jumissa olevaa liikkuvuutta.





Olen kaupparatsujen toiveyleisöä, sillä olen kaavakangistelijasta huolimatta aika hyvin jo nyt myyty tälle uudelle systeemille. Etenkin kolmosparipäiville tuli valtavasti uusia liikkeitä, joita en ole vielä ikinä testannut.


Tällä mennään ja katsotaan, miten saataisiin laadukas ravinto kulkemaan piffiksi oikealle paikalle.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Teknologian vallankumous olohuoneessamme.

Ei ollut kotona tapetit hyppineet itsekseen seinille poissaollessamme. Eikä  myöskään saunanlauteet peseytyneet itsekseen. Ikkunat näyttivät yllättävän puhtailta, mutta muistin saman tien pesseeni ne toiseen kertaan (kiitosta vaan, Salomo - myrsky) ennen kuin lähdettiin Tampereelle.


Uusilla ruokkispäivityksillä mennään ja omaa kesäarkea myös. Käsittämätöntä, että Juhannus olisi muka ensi viikolla? Siihen mennessä on yleensä kerennyt käydä kodin läpi katosta lattiaan ja samalla ehkä jo kyllääntyä ensimmäisen askeleen verran kesään. Nyt tuntuu, että ei ole vielä juuri päässyt edes käyntiin, saati, että kerennyt kokea aamulle sitä fiilistä, kun on kaikki aika maailmassa, eikä oikein mitään, mihin sitä laittaa.






Oi, mikä hoksaus tuli jalkapallon ohessa uuden telkkarin kohdalla. Tämän siitä saa, kun nainen menee kauppaan ja ostaa sen, mikä passaa sisustukseen. Telkkarimme on nimittäin jo sen verran päivittyneempi, että sillä pystyy katsoa langattoman verkon kautta nettiä! Tai sitten mirror-hässäkällä tabletin välityksellä. Oi herkkuus, kun pistimme PWO-aterialle pyörimään w-logit isolta ruudulta. Mike Sirenin kamerakaluston laatu takasi myös sen, että Fastin tuotteet piirtyivät varsin terävänä verkkokalvoillemme, enkä Utti Hietalan tarkkuuttakaan pistänyt lainkaan pahakseni ;)



Tölsmy läsnä tapetoinnissa.

Tölsmy piti raahata myös jalkapallostudioon.



Treenissä pusken toista kierrosta 2 + 2 + 2 jakoista ja kyllä maistuu. Tampereelta tuli haettua valtavasti lisää motivaatiota ja "on meitä muitakin" fitnesshömppämeininkiä. Oma tekeminen parantuu kerta kerralta, eikä siitä voi kuin kiittää omaa valmentajaa. Tunnun oppivan jokaisesta yhteisestä treenistä aina jotain uutta niin lajista kuin itsestänikin treenaajana.


On mahtava tunne, kun jokaiseen kertaan voi lähteä yhtä suurella innolla ja kohtaamaan jotain uutta. Tämä on varmastikin sitä urheilun ja tekemisen ja erehtymisen kautta tulevaa flowta. 

En tiedä, olisiko omaan etenemiseen yhtä iso ihmetys ja ilo, jos sattuisi olemaan luonnonlahjakkuus ja saisi kehityksensä puoliksi lahjana. Itse olen tehnyt sen verran kivistä matkaa täydellisen lahjattomuuteni ja fysiikan puutteen kanssa. Nyt kun viimein sujuu ja alkaa tekeminen näyttää joltain, voi oikeasti alkaa nauttia työnsä hedelmistä.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kiitos Tampereelle jälleen kerran.

Tampereen reissu taittumassa lopuilleen ja jälleen koitan taiteilla teille jotain matkapahoinvoinnin aaltoilun keskeltä.
Sannan näkeminen on aina yhtä mukavaa. Tällä kertaa minulla oli vain biosignaturetapaaminen, sillä kukkaron huuto ylitti omat mielihalut. Lisämekkalaa päätökselle jättää valmennus väliin toi myös olohuoneen seinä, eli jouduin pistämään sijoituksen tällä erää poikimaan viiteen metriin tapettia.

En tiedä, miten päin taas kirjoittasin siitä, kuinka hieno ihminen Sanna Eloranta on. Hänen ammattitaitonsa on pistämätön. Yhdistelmä valmentajaa, fysioterapeuttia, ravitsemuksen asiantuntijaa ja mentaaliohjaajaa lisättynä mukavalla ystävyydellä on parasta, mitä voi saada.

Navan totesimme levenneen ja treenistressiä yhdistettynä hormonikorvaushoitoon voimme siitä syyttää.  Reseptinä olisi treenimäärän mietintä, mikä menee tiukkaan harkintaan. Lisättiin myös rasvoja, sekä annettiin lupa tunnustella, mille päiville haluaa kalorinsa ajoittaa.

Gazozin pukkarissa selfiet ovat jopa suotavia.


Tampere antoi jälleen parastaan kelin helliessä ja kaivattujen palvelujen ollessa ulottuvissa. Terhiä piti tottakai käydä moikkaamassa Gazozilla. Samalla tuli katsastettua viimeisimmät ihanuudet Nebbialta ja Brazil sulilta. Mahtavia tarjouksia löytyi hyllyistä vähän liikaakin. Suosittelen kulmilla liikkuvia käymään itsekin toteamassa tilanne.


Kirppari oli tottakai ehdoton kohde, itseasiassa useampaan kertaan.



Saliturismia perinteisillä Fressillä ja Wolffilla. Turha kenties mainita motivaatiokertoimesta, minkä sain nähdessäni teidät kaikki treenaajat siellä rautojen äärellä. Pistin fiilistänne purkkiin ja talletin visusti treenikassini pohjalle. Ja housut jäivät suoraan Gazozilta jalkaan :D



Majoituksesta vastasi jälleen hotelliville, tällä kertaa tosin puolivahingossa hivenen luksuksemmalla versiolla. Meillä oli nimittäin ihan oma huussi, eli ei tarvinnut juosta jalat ristissä pitkin käytäviä. Miten ne tavarat voivat olla aina yhtä levällään...





Ikea oli kotia remppaavalle myös pakkokäynti. Miehelle pelkkä pakko. Mukavat aerobiset sai käytävillä, ja olohuoneen tapettirahoista tuli venytettyä hivenen myös tuliaisille....



Kyllä se teki taas hyvää. Kiitän jälleen Suomen ehkä ihaninta kaupunkia vieraanvaraisuudestaan ja kehoitan samalla pysymään seuraavaan kertaan heinäkuussa yhtä loisteliaana.

Yritän matkapahoinvointia uhmaten vielä käydä läpi hyvinvoinnin liikkeen alet, kurkatkaa tekin  Samoten tuo ellos, missä yhä puoleen hintaan kaikkea jäynää.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Tamperetta kohti!

Vihdoin koitti se hetki, että ollaan saatu tavarat kasaan ja istutaan autossa matkalla kohti Tamperetta. Yritin varoa, etten odottaisi tätä reissua liikaa, sillä tämä ajankohta tarkoittaa myös, että kesäkuu on jo vilahtanut puoleen väliin asti.

Reissua ennen kerkesi aloittaa kotona perinteiset puhdetyöt, eli ikkunoiden pesu (jotta itsemurhahakuiset linnut ja sittiäiset saavat tähdätä puhtaalle pöydälle)

Kuvassa ei näy, kuinka jynssäyssanomalehdestäni roikkuu hämähäkki.  Sitä siinä tuijotan.


Suplimenttikaappien siivous

Tässä kamoista 1/10 osa.


Ja toki remontti per vuosi, tällä kertaa kierrossa tapetointi.

Toki bodyhengessä tämäkin - taustalla Kirsi Palosaari paikallislehden sivulla :)

Ihanaa kuningasjalkapalloa, mitä vielä riittää heinäkuulle asti!

Tapetointi ja jalkapallo eivät ole sulkeneet toisiaan pois. Tämä näky odotti minua eilen sisään tullessani. Harvemmin törmää Ibraan avatessaan oman ulko-oven :D


Tällä hetkellä hytkyvässä autossa on viime hetket miettiä, miten tiristää kaikki mahdollinen irti onnettomasta puolesta tunnista, mitä pääsen Sannaa näkemään. Sannalla on uskomaton taito saada minut jäätymään kielestäni niin, että meidän tavatessa en saa itsestäni mitään järkevää aikaiseksi. Nytkin minulla on paperilla ranskalaisilla viivoilla kasa tiukkoja kysymyksiä, jotka yleensä nekin hälvenevät Sannan ripsien räpsytyksen myötä jonnekin unholaa, ja löydän itseni jälleen vain nyökyttelemästä tahdottomasti.

Yleensä vasta Peikkolasta lähdettyä alkaa oma pää hitaasti työstää kuulemaansa ja kokemaansa. Sannan kohdalla se surullista kyllä tarkoittaa illan tuntien sähköposti tulvaa, kun alan ymmärtää, mitä SUOSITUKSIA minulle annettiin ja mitä tarkentavia kysymyksiä SUOSITUKSET kaipaavat.

Tässä oletettavasti lähtöasema, kun Sanna on lukenut eilisen raporttimailini...


Tätä kaikkea pään sisäistä hämminkiä olen kuitenkin ilolla odottanut, eikä fiilis kesän reissulle voisi olla parempi. Tai no voisi, nimittäin sillä, että lopettaisin just ja tähän paikkaan näppäimistön tuijottamisen, sillä matkapahoinvoinnin vellonta alkaa ihan näillä hetkillä. Eli tästä kohta Sannan tykö - voi olla, että rouva Eloranta kerkeää jopa lukea tämän postauksen ennen kuin kohta tavataan (niin, Sannahan toki käyttää työaikaansa joutavanpäiväisiä blogeja lueskellen....)

((Vielä ennen ensimmäistä yökkisaaltoa, karmeasti aleja jo nyt liikenteessä. Hyvinvoinnin liikkeessä on hintahulinat ja elloksella vaikka mistä vaikka mitä prosentteja pois :) ))


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kiitollisena jatketaan!

Heti alkuun suuri ja lämmin kiitos lukijoille kannustuksesta ja palautteesta Fastin ja Celsiuksen tehtäviin. Minua todella mietitytti tämä projekti juuri teidän kannalta. Mitä lukijat ovat mieltä, jos lähden isommalla lipulla liikenteeseen. Tämä oli kuitenkin niin hieno tilaisuus, että en voinut olla siihen tarttumatta. Teidän palaute ja rohkaisu tarttua toimeen JA samalla pysyä samanlaisena höyrypäänä tuntuivat todella hyvältä. Nyt on erittäin hyvä fiilis jatkaa!

KIITOS <3

Ensimmäinen lomaviikko takana ja voin ilokseni sanoa, että hyvin on mennyt. Muutosta edellisiin vuosiin olemisessa on tapahtunut valtavasti, enkä voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Oli jopa yksi päivä, kun pääsi syömään ulkosalla :)



Treeniohjelma jyrähti käyntiin. Uudet kombot tuntuvat varsin hyvältä ja nyt on muutenkin lupaava kutina saada taas kunnon kehitystä aikaiseksi. Saa vain nähdä, mitä Sanna tuumaa ensi viikolla, kun maaliskuun alusta asti odotetut pihdit ovat viimein luvassa. Mittausten välissä on kerennyt tapahtua pillereitä, hormonihoitoa, painonnousua, nesteiden heittelyä sun vaikka mitä. Miltä nämä kaikki näyttävät paperilla numeroina ja mitä puolestaan tapahtuu numeroille, jotka edustavat makrojani. Niiden en itse soisi romahtavan, mutta mikäli ylipäällikkö näkee parhaaksi niitä muutella, so be it.




Treenissä saattaa myös tulla jo nyt muutosta, sillä paikallisen valmentajani kanssa näyttäisi ajankohtaiselta testata tiheämmän frekvenssin treenijakoa. Tämä tarkoittaisi 2 + 2 + 2, jossa ylä- ja alakroppa vaihtelisivat vuoropäivin. Ensimmäinen pari olisi voimabodausta, toinen pari keskitason jumppaamista ja kolmas kikkailuja ja pidempiä hapotussarjoja.Itse liputtaisin näinkin pikaista systeemin muutosta, sillä ajatuksena kaksijakoinen tuntuisi todella jännittävältä. En ole koskaan tehnyt sillä jaolla, vaikka sitä suositellaan jopa parina ensimmäisenä treenivuotena käytettäväksi. Nyt olisi paikka totutella ajatukseen, että lihasta ei tapeta (eli minun tapauksessa vain yritetä mukamaste tappaa) joka kerta loppuun, vaan päin vastoin reserviin tulisi jäädä tietyissä treeneissä vielä varaa.   Tässä myös jokaiselle liikkeelle ja toistolle tulee aivan erilainen merkitys ja painoarvo. Voisi siis tehdä varsin hyvää....




Kotona projekti tapetti pintaan - on päässyt räjähdyspisteeseensä. Pelkkä aloittaminen vie aikansa, kun irroittaa listat ja pistokkeet, sekä laittaa työskentelyvälineet kuntoon. Tapetointi kun ei ollutkaan sitä, että läiskinpä tästä valmiita nättejä palasia seinälle. Eli ei kuten kokkiohjelmissa, että minulla onkin kaikki täällä jo valmiina, kas noin. Kanaviillokki mikroon ja se on siinä :) Mutta onneksi työnjohdolla on homma hallussa, joten minä tyydyn tekemään sen, mitä käsketään - eli käytännössä pysymään pois tieltä!

Tuohon alle vielä väsäsin kollaasin, mitä itse kävin elloksen kaikista aletuotteista vielä 25 pojoa pois -kampanjasta kurkkimassa.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Team Fast ja Celsius ambassador esittäytyy!

Minun on ilo saada kertoa teille, että minut on valittu olemaan yhtenä team Fastin ja Celsiuksen ambassadorina! Olen tästä tehtävästä todella otettu ja kihisen itselleni tyypillistä virtaa käydä hommaan käsiksi.

Tästä valinnasta täytyy nostaa kättä lippaan Fast teamille ja Celsiukselle, sillä:


  • En ole varsinaisesti mikään kaunotar
  • En ole nuori ja norja
  • En ole kisaaja
  • En ole tunnettu
  • En bloggaa millään suositulla alustalla

Minussa ei siis ole mitään valmiina olevia meriittejä, mihin perustuen Fast ja Celsius voisivat minut tehtävään valita. Tämä tarkoittaa, että he todellakin tahtovat tavallisen, toisaalta sopivasti alaan ja hyvinvointiin höynähtäneen ihmisen edustamaan heitä. Juuri tätä olen itse kuulutellut jo pitkään - aina ei TARVITSE olla jotain, ollakseen jotain. En tiedä, saitteko kiinni ajatustani, kun se ei oikein itseltäkään tule ulos. Meistä on suurin osa ihan tällaisia tavallisia, minunkaltaisia tallaajia ja hyviä juuri näin.


2014 ihka ensimmäisissä bloggauksissani seikkailen jo puddekuppien kanssa.



Mitä tämä ambassador touhu sitten tarkoittaa? 

Ambassadorina toimiessani pyrin jakamaan Fastin ja Celsiuksen tuotetietoa ja käyttäjäkokemuksia. Edustan tekemisissäni heidän tuotteiden käyttöarvomaailmaa. Kouluttaudun itse ja saan myös tiimin tarjoamaa koulutusta liittyen ravitsemukseen, hyvinvointiin ja heidän tuotteisiinsa.

Puddehirviö viimevuodelta.



Minulla on viimein mahdollisuus tuoda vuosien myötä keräämääni tietotaitoa entistä paremmin toisten treenaajien ja kuluttajien tietoisuuteen. Pyrin siis jakamaan ajatuksiani ja tietämystäni siitä, miten omaa hyvinvointia ja ravitsemusta voi tukea.



Fast mukana viime kesän Turkin reissulla.



Miettiessäni sitä, kuinka alan tuoda tehtävääni blogissani esille, sain päästää pienen naurahduksen. Olen bloggauksen alkumetreiltä asti liputtanut Fastin teamin puolesta ja tuonut heidän tuotteitaan esille. Minun ei siis todellakaan tarvitse olla kääntämässä kelkkaani, vaan saan jatkaa samalla pulkalla laskettelua.

Kuuluisan iltapannarini keskeisin aines.


En koe tulleeni valjastetuksi olemaan promoottorina vain hyötyjen vuoksi. Päin vastoin jatkan samalla linjalla ja samalla kirjoitustyylillä. Jos joutuisin muuttamaan jotain itsestäni, treenaamisestani tai tyylistäni kirjoittaa teille, en lähtisi tähän ambassadorin tehtävään mukaan.


Ei tämä uutuus naamalle mitään voi, mutta hoitaa kyllä hommansa laturina!


Siispä - luvassa on ihan samoja juttuja, (yli)treenaamista, ihmettelyä ja oman hyvinvoinnin ylläpitoa. Höystettynä ihan samoilla, hivenen heilahteilla ja retusoimattomilla kuvilla, Tämä touhu on ihan samaan tyyliin fueled by Fast, sillä hyvällä on menty ja hyvällä jatketaan. 

Kysymyksiä saa ja pitää heittää! 

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Alaselkää, töllöttimiä ja alen ensirykäisy.

Olen koko kevään ajan tehnyt varsin korkean volyymin treeniohjelmaa, jossa on ollut mukana progressioliikkeet. Kroppani kestää tiuhaa frekvenssiä ja nautin todella sen tyyppisestä treenaamisesta. Ahnehdinta alkoi kuitenkin näkyä siinä, että tarve tauolle tuntui olevan suurempi. Lisäksi tahkoaminen alkoi tuntua myös alaselässä.



Aluksi se oli vain pientä kankeutta aamuisin, mikä yleensä oli lähtenyt jo iltapäivän treeniin mennessä pois. Jumi pysyi myös kurissa ahkeralla ja säännöllisellä rullaamisella. Jatkuva raskas kuorma katz-vedosta, etu- ja takakyykystä sekä takareiden eristyksistä alkoi kuitenkin kumuloitua, ja toukokuun lopussa selkä tuntui muistuttavan itsestään päivittäin. Esimerkiksi prässissä sama kuinka painoi alaselän kiinni penkkiin ja tuki vatsalihaksilla, niin tuntui silti.


Viisaampi silmä tekikin minulle uuden ohjelman nelijako-osuuden, ja siinä on otettu alaselän kuormitus huomioon. Kun puuttuu asiaan tässä vaiheessa, ei tarvitse elokuussa olla alaselän nikamat kupissa ruikuttamassa lääkärillä.


Niin se sisustus... Viime postauksessa mainitsin olevani toiminnan naisia tässäkin asiassa. Sisustuksellinen silmäni nimittäin aloitti olohuoneen käsittelyn nimittäin turhan arvokkaasta paikasta. Nimittäin televisiosta. Erinäisten sattumien kautta minulle tarjoutui mahdollisuus saada uusi televisio vanhan tilalle, joten siitäpä sitten aloittamaan olohuoneen uudistus. Vanha musta hurjimus sai lähteä jatkokäyttöön ja tilalle sipsutti hentoisen kaunis, valkoinen samsung.

Kooltaan tämä ballerina on muutaman tuuman pienempi kuin edeltäjänsä. Emme kuitenkaan ole mitään television suurkuluttajia, joten 40 tuumaisella "pärjää" varsin hyvin (kaupassa olimme enemmänkin että mitä ihmettä - 32 tuumaisia tuskin enää on olemassa, ja tätäkin yksilöä hakiessa tuntui, että ihmiset silmäilivät säälien ja miettien, mitähän mökkitelevisiota tuossakin ollaan hankkimassa).




Niin ja jalkapallon eeämmäthän eivät mitenkään olleet myötävaikuttamassa tähän hankintaan....

Elloksella on muuten juuri sopivasti käynnistynyt kesän suuri ale. Heitin tuohon jo sporttiosastolta kollaasia, mitä kannattaa käydä vilkaisemassa. Itse suuntanen hampaat irvessä verhopunttipuolelle, mutta ehkä kuitenkin koukaten treenikenkien kautta.