lauantai 30. heinäkuuta 2016

Löpöä koneeseen!

Tätä on tullut odotettua - omaa kotitankkausta reissun jälkeen! Kreikassa tuli ruokailtua enemmän miten sattuu ja kilometrejä kävellen kertyi varmasti varsin kiitettävä määrä. Siihen nähden viikko oli rokottanut puntaria yllättävänkin vähän, vain kilon verran. Kroppa ei myöskään näyttänyt pienemmältä, vaan paremminkin löysemmältä ja nesteiseltä. Toisaalta kuitenkin tuntee, että lihakset tarvitsevat kunnon imaisua glykoista ja sitä olisi tänään luvassa.

Paineeton löysä kalpea kirppu :)

Jo näinä muutamana päivänä omat ruoat ovat maistuneet aivan hervottoman hyviltä! Kuten kirjoitinkin, yksi yllärikaipauksen kohde oli perus luomuperunajauho, mitä pistän pastani sekaan. Jestas se luo ihanan jankkimaisuuden ja tekstuurin annokseen.

Persikoita pitää myös saada purkki poikineen, eikä unohdeta ihan perus irtareita ja lihotettuja iltapannareita.

Lähtee muuten jomppupiirakkaa tänään ääntä kohti!

Ja tässä treenibuustereita!
Jalat pääsevät tänään puolestaan voimapäivän testiin. Niitä reissu rokotti erityisesti, sillä kävelyt, nesteiden heittelyt ja toisaalta myös 14 tunnin matkustamiset tuntuivat tosissaan. Jaloissa ei ollut ei siellä, eikä perillä täälläkään mitään paineita. Lisäksi kävelyn rasitus tuntui kovasti myös voimatasoissa. Nyt katsotaan, onko rullailu, pyöräily ja asianmukainen huolto tehneet tehtävänsä, ja onko kroppa muutenkin palautunut takaisin iskuunsa. Tätä treeniohjelmaa olisi vielä kaksi kiertoa jäljellä ja tarkoitus olisi koittaa kiristää volyymia kohti overloadia.

Tätä jo odottaessa (huomatkaa, minulal on kiero nenä ;) )

Nautintoa siis luvassa! Jätetään heinäkuulle maistuvat ja hellät hyvästit - se antaa meille aina niin paljon kaikkea hyvää!


torstai 28. heinäkuuta 2016

Arkiholistin odotettu paluu.

Kotona ollaan ja kyllä onkin hyvä olla. Väsynyt, sopivasti rähjääntynyt, mutta paljon kokenut ja erittäin kiitollinen. Siinä mielentila tähän hetkeen.

Reissu antoi aika lailla sen, mitä siltä toivoinkin. Matkustaminen on mahtavaa ja avartavaa, etenkin, kun sen tekee varsin omatoimisesti ja ennakkoluulottomasti. Stressittömämmin ja siistimmin olisi varmasti mennyt, jos olisi sijoittanut pakettimatkaan, missä olisivat olleet hotellit, rakennetut hiekkarannat, valmiit sapuskat ja kiertoajelut.



Huoneistomajoituksella, epämääräisellä sijainnilla ja omilla kokkauksilla pääsee sen sijaan eri tavalla kiinni paikalliseen elämään ja kulttuuriin. Joka päivä oli edellistä enemmän hollilla asioista ja sopivan adaptaation ympäristöön saattoi havaita siitä, että osasi jo hermostua törttöileville autoille ja luovia ruuhkaisella salilla kaiken hikensä ylpeänä kantaen.



Mutta kuitenkin, borta bra, men hem bäst. Ehdottomasti. Nyt tuntuu niin hyvältä olla kotona omassa valtakunnassa! Kaapit ovat täynnä ruokia, joita on tottunut syömään ja joita ehti alkaa kaivata - oi perunajauhot, omat pannariainekset, pähkinävoi, puddingin makuvaihtoehdot, protskupatut ja irtokarkkikätköt!

Tätä jyrkkyyttä pakoon pohjanmaalle.

Oma sali tuntui myös autuaan ihanalta. Tutut laitteet, kunnon puuro vatsassa ja kuulokkeissa oma tuttu möly - autuus! Motivaatio treeniin ja sen kehittämiseen ei voisi olla parempi.

Kaupat suorastaan notkuvat täällä ruokaa ja vaihtoehtoja, ja täysin kilpailukykyiseen hintaan - paitsi tuoreet kasvikset ja yrtit, niillä mässäilyä tulee kyllä ikävä. Mutta kaupassa voit lastata edullista eevertti eermannin rahkaa ja poimia proteiinit omalta osastoltaan.

Liikenteessä voit puolestaan jotakuinkin luottaa, että punaisten takana odottava auto malttanee pysyä paikallaan, eikä survaise kylkeen puhtaasta vauhdin hurmasta.

Kotona valmiina rokkaamaan!

Oma peti, omat tavat, oma arki, pikkaisen vielä lomaa ja kaikkea kivaa omaa - arkiholisti sai sopivan vieroituksen, mutta on sopivasti vireytyneenä ottamaan kunnon haukun omasta elämästä nauttimista!

Kiitos, että sain jakaa reissun kanssanne - ny aletaan taas hommiin!

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Vihreää lähinnä vain lautasella.

Vihreä oli yksi väri, minkä perään lähdin tänne tuhansien kilometrien päähän. Luonnossa odotin vehreyttä ehkä enemmän, kuin mitä täällä lopulta on ollut. Barcelonasta ja jopa osasta Antalyaa jäivät mieleen kauniit, vehreät puistikot, joissa saattoi käyskennellä. Täällä sen sijaan on pääasiassa hervottoman kuivaa. Näin rannan tuntumassa löytyy vielä kasvillisuutta, mutta vaikka jo Ateena, mikä sijaitsee kymmenisen kilometriä mantereelle päin, on varsin kuiva paikka.

The turisti.

Siellä turisti kuitenkin nieli uhmakkaasti 45 celssiiuus asteista pölyä ja yritti päästä niin lähelle temppeliä, kuin mitä omilla sandaaleillaan pääsi. Tämänkin sissin oli pakko luovuttaa siinä vaiheessa, kun aurinko takoi samaa tahtia sekä keskitaivaalta että maassa olevasta valkoisesta hiekkapölystä. Kuvatusta silti saatiin ja reissu kohti Zeuksen vatsapalikoita oli oikeasti antoisa ja muistorikas!

Itse leipägrillissä paahtamalla tehty pinaattilevy kera blenderissä pyöräytetyn pinaattimössön.


Hervoton, yli kilon nippu jotain voikukanlehtien näköistä kamaa, sekä rugbypallon kokoinen ja painoinen sallaaddi irtosi yhteensä eurolla. 


Kaipaamaani vihreyttä olen sen sijaan saanut onneksi lautaselle ja sitäkin enemmän. Sen, minkä tässä maassa häviää kanan ja yleisesti muiden elintarvikkeiden hinnassa, saa kyllä säästää kasviksia. Olen jo nyt vetänyt pinaattia ja salaatteja niin hervottomasti, että alkaa kohta etoa. Kuvassa oleva säkki tuoretta pinaattia maksoi 20 senttiä. Siinä voi olla mieli kurtussa, kun taas kotoprismassa pääsee ostamaan babypinaattia 15 euron kilohinnalla. Voisin ehkä alkaa diileriksi....


Roskapussillinen pinaattia 25 senttiä.

Viimeistä päivää aletaan viemään, joten suuntaan sen pariin. Jalat alkavat olla varsin tohjona, mutta kyllä näillä vielä viimeiset ostokset ja "ne paikat" (tarkoitan, että pitää saada nähdä vielä se ja se ja se kertaalleen) pinkoo. Käydään vielä kerran siinä kahvilassa, siellä rannalla, siinä liikkeessä, kurkkaus salin edessä...

Huomenna päivän pitkän matkustus takaisin kotosuomeen. Oikein hyvällä myötätuulella voisin olla kolmen aikaan yöllä painamassa päätä omaan tyynyyn. Siitä jo haaveillen :)

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Salikulttuuri.

Täältä taas maailmalta. Päivät menevät uutta oppiessa ja eri paikkoihin eksyessä; enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti. Pelkästään Piraeuksessa riittää katuja koluttavaksi, saati itse Ateenassa, joka on vain muutaman kymmenen minuutin junamatkan päässä valloitettavana.


Sali ja treeni ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä kulmakivistä näillä reissuilla. Kuten mainitsinkin, löysimme täältä suht hyvältä vaikuttavan salin, joka on kiitollisesti auki 24/7. Siinä vain voimi respatypylle istua aulassa kello kolme yöllä. Mutta kuulemma sakkia riittää, oli kellon aika mikä tahansa.



Täällä salit tuntuvat muutenkin olevan vähän eri funktiolla toimivat, kuin mitä Suomessa. Tähänkin "saliin" kuuluu uima-altaat, saunat, kauneushoitolat, hieronnat, eri ohjatut tunnit - ja sitten se yksi pieni nurkka, missä on lihaskunto-osio.



Näinpä puitteiltaan hienon näköinen sali hivenen häviää kaikessa tarjonnassaan itse kuntosalipuolen osiolle. Sakkia on kuin saipan pelissä konsanaan, ja laitteet puolestaan varsin suppealla tarjonnalla. Yhden smithin ja vapaakyykkypaikan ympärillä riittää kuhinaa ja omasta vuorostaan saa pitää kynsin hampain kiinni. Siitä ei lähdetä välillä täyttämään juomapulloa tai ottamaan selfietä lähipeilistä, vaan paikalla on oltava. Toisaalta sakki sitten ottaa ja muuttaakin lempparilaitteensa viereen. Eli  valitettavan usein paikallinen jamppa on parkkeerannut pyyhkeensä smithin viereen, eikä tyypillä ole minkään maailman kiirettä jatkaa matkaansa.




Sitten tämä suomalaisen personal space.... täällä sen määrä kun on hivenen suppeampi. Laitteet ovat toinen toisissaan kiinni ja parhaimmillaan saat molemmilta puolilta vipareista poskille, kun sakki huitoo vieressä. Vatsoja saat vääntää OIKEASTI parhaimmillaan toisen kyykkytangon alapuolella. Muutenkin tyyli tulla paikalle ja alkaa hommiin on yleisfiilikseltään hivenen "röyhkeämpi", tai sitten se vaan tuntuu siltä suomalaisesta, joka on tottunut anteeksi että olen olemassa olemukseen.

Ensimmäisessä treenissä tämä kulttuuri vaati hivenen totuttelua, mutta nyt jo sitä menee hikisten kaverien kylkeen ja alkaa puskea omiaan. Eikä häpeä, jos on kyykkysarjat kesken, vaan puskee tyynesti omiaan, vaikka neljän hengen jono kiermurtaa vieressä.

Täällä jauheet ovat huumepusseissa mukana, kuva kotoa :)

Fastin Fasterade juoma on ollut pitämässä hengissä nämä tiivis- ja lämminhenkiset treenit. Ilman kunnon elektrolyyttejä olisi tämä pimu jo kuupahtanut alkulämmittelyyn. Soijaa pukkaa niin valtavasti, että selfietkin jäävät väliin.

Mutta treeni maistuu, ruoka on hyvää, ja kunnon lämmöillä jaksaa myös keksiä aina jotain kivaa loppupäivälle.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Täällä ollaan!

Täällä sitä ollaan Kreikan helteessä. Tai ei täällä varmaan paikallisille ole helle, mutta itselle jo toinen päivä +35 tuntuu ihan soveliaan lämpimältä. Itsellä käy ainakin pienoinen säälinpoikanen paikallisiin, jotka tuntuvat valitsevan asukseen mielummin farkut ja pitkähihaisen. Itsellä hikinoro valuu jatkuvasti jokaikistä ihopoimua pitkin.



Lento meni hyvin ja kaikki yhteydet toimivat ajallaan. Yöllä oli pientä seikkailua, kun googlemaps teki tavanomaiset oharinsa ja näytti majapaikkamme minne sattuu. Täällä onneksi solkataan englantia varsin hyvin, joten reipas bussikuski jätti meidät yön pimeydessä luottavaisin mielin oikealle kohdalle, vaikka karttamme huusi kuinka painavaa vastalausetta.




Paikallisiin katuihin ja kuvioihin on päässyt hyvin kiinni jo näin muutaman päivän aikana. Asustellaan Pireauksessa, eli varsinainen Ateena on vielä näkemättä. Täällä tosin on päässyt jo meren ja rannan makuun.

Kauniilta näyttää, ja pieniä kierreltäviä kujia riittäisi kymmenien, varmaan satojen kilometrien verran. Yleisilmeestä huomaa kuitenkin, että emme ole millään varsinaisella turistialueella. Kadut ovat osittain hoitamattomia, kulkukissoja ja -koiria juoksee pitkin poikin ja sama minne käännät katseen, löytyy jonkinlainen graffiti tai töherrys. Rannat ovat kauniita, mutta ei turisteille rakennettuja. Eli samat graffitit ja epämääräiset, puolivalmiit ja sitten puoliromahtavat rakennukset bloggaavat näkymää.



Mahtavaa vaihtelua tämä on silti ja todellakin jo nyt ollut kaiken satsaamisen arvoista. Paikallinen salikin on jo löydetty  ja tänään piti käydä tekemässä jalkojen pumppipäivä. Saliturismin haasteista heitän kyllä ihka oman postauksen. Sanotaan nyt vaan, että onneksi sai ainakin kiroilla rauhassa, kun kukaan ei ymmärrä sanaakaan. Hiki valui ja sain treenini ajan ainakin näytettyä siltä, että jotain tekisinkin.



Fastin pussukat ovat olleet enemmän kuin kullan arvoisia jo nyt! Asunnosta löytynyt leipägrilli toimi mainiona pannarien paistovälineenä, eikä eilen olisi mikään muu voinut maistua paremmalta, kuin fastin pancake jauheesta tehty plätty paikallisten vihannesten, kasvisten, oliiviöljyn ja fetajuuston kuorruttamana.

Paljon elämyksiä, uusia ruokia, treeniä ja nähtävyyksiä. Pyrin pistämään näistä kaikista vielä tunnelmia! Nauttikaan naistenviikosta ja lemppariajasta eli heinäkuusta siellä Suomessa!

 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Mennääs sitte!

Noniin, nyt sitä ollaan menossa. Auto vie vääjäämättä kohti Helsinkiä, ja jää sitten (toivottavasti) uskollisesti odottamaan meitä viikon ajaksi. Aamun treeni on tehty pohjalle, jotta saa treenikierron hyvään vaiheeseen. Keskittyminen oli kieltämättä hivenen tiukassa,  ja muutenkin treeni oli aluksi hivenen jähmeää täysin väärän kellonajan puolesta. Hyvän yläkroppajumpan sai silti vielä pisteltyä, ennen kuin sai sanoa kotisalin selfiepeilille viikon heipat.



Vielä kotipihan aitasta Suomikuva mukaan. 


Mielessä on jo käynyt läpi kaiken, mitä voisi unohtaa. Tärkeimmät, eli passi, lentoliput, rahapussi ja proteiinit ovat kuitenkin varmistettuina mukana. Fastin pussukoiden ja kilon kaurahiutalepaketin joukkoon sain ujutettua jopa muutaman vaatekappaleenkin. Vaatetus tulee kyllä olemaan hyvin salihenkistä, sillä viime reissu opetti pukeutumisesta hyvinkin paljon. Jos meinaa painaa liikkeellä pitkää päivää ja kirmata pitkin katuja, niin parempi jättää hiertävät farkkukaprit, puolikorolliset kengät ja narutopit (jotka siis kiemurtelevat minulla tätä nykyä jenkoista yli..) pois ja ottaa tilalle ihan samaa rompetta, mitä käyttää treenatessa. Luvassa siis toivottavasti kauniita maisemia, joissa poseeraa kävelevä gazozin ja better bodiesin mainos.




Nyt kuitenkin jatkamaan matkaa (ilman pahoinvointia, joka taas velloo ihan jo lähellä). Asunnossa pitäisi mainoksen mukaan olla wifi, mutta Turkissakin sama yleellisyys tarkoitti sitä, että tunnin latauksen jälkeen saattoi myötätuulessa päivittää facen ja se siinä. Eli en tiedä, pystynkö laittaa pikaraportteja vaiko eikö. Toivotaan kuitekin parasta.

Adios, eikö mitä ne siellä Kreikan maalla sanovat? Ei hajuakaan, mutta mennään se oppimaan!

Hiddme's photo.

(Ja täällä kotosuomessa liikkukaas reippaasti ja löytäkää samalla itsellenne Fastin kamppeirta! Eli #hiddme appsissa on luvassa huippulöytöjä @fastfinland henkeen. Myös jos satutte bongaamaan Celsiusta, niin pistäkää instaan kuvaa havainnostanne @celsiussuomi #celsiushavainto , ja olette mukana viikottaisten palkintojen sekä arvokkaan reissun voittamisessa)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Viime reissusta viisastuneena.

Kanelin aiheuttama järkytys alkaa olla laantunut ja tilalle on tullut valtava ilo ja into pistää kamppeita kasaan. Aika on kieltämättä varsin kortilla, sillä tälläkin hetkellä minun pitäisi olla jossain ihan muualla, kuin istuskelemassa tässä!

Tonne.


Mutta käytetään tämäkin hetki hyödyksi ja mietitään, mitä ihmettä tarvitsee mukaan reissuun?
Meinasimme ottaa aluksi asunnon Ateenan keskustasta, mutta punnittuamme asiaa päädyimmekin sen sijaan suuntaamaan Ateenasta vajaa 10 kilometriä rannikolle päin sijaitsevaan Pireukseen. Sieltäkin löytyy vajaa 200 000 kaveria ja meri on parin sadan metrin päässä. Asunnossa on myös keittiö, eli kehonrakentajien nutrimus maksimus on taattu (omiin taitoihin heijastaen). 

Viime kesän Turkin reissulta oppi karvaasti sen, että proteiini ei kasva puissa kuin täällä pohjoisessa. Metsästimme tunti kaupalla proteiinijauhetta, joka lopulta löytyi vain yhdestä luksusapteekista. Sielläkin se tuotiin meille jostain lukitusta holvista tarjottimella kantaen, että tässä tätä ihme steroidia on. 


Siispä FAST lähtee tällä kertaa vieläkin laajemmalla kattauksella mukaan reissuun! Fasterade on aivan ykköstykki helteiden juomaksi. Siinä saa samalla hiilihydraattia ja elektrolyyttejä, että jaksaa seikkailla pitkin kuumia katuja.




Pudding oli jo viimeksi iltojen pelastus, eikä se tule väistämään paikaltaan reissussakaan. Pannaripussit ovat puolestaan valmisannoksina loistava runko ruoille. Pannarit voi paikan päällä täyttää haluamillaan paikallisilla herkuilla, tai heittää huiviin ihan itsekseen. 



Sitten törppö ihan perusheraa. Jokapaikan höylä, jolla saa niin treenit kuin muutkin ruokahetket tarvittaessa katettua proteiinin osalta. 

Siellä jo ovat matkalaukun pohjalla. Pitäisikö tuonne vielä mahtua muutakin?




Autoon puolestaan tölkki tolkulla Celsiusta, pysyy vire päällä sekä mennessä että tullessa.



Googletukseen lähti tottakai heti myös se, minkälainen mahtaa olla salitarjonta asuntomme liepeillä. Jos kartan tulkintamme on yhtään oikeellista, niin käytännössä liki seuraavalla kujalla pitäisi olla jokin paikallinen fitnessketjun edustuspaikka. Ja jopa siitä kivenheiton päässä puolestaan toinen kilpaileva pulju. Paikkojen sivut olivat kirjoitettu hieroglyfien näköisellä tekstillä (kiva kreikkalaiset, ihan olette sitten halunneet ihka omat kirjaimet...), mutta kuvallinen aineisto viittasi vahvasti samankaltaiseen fitness elelyyn, kuin mitä täälläkin on totuttu. Ja toisen paikan etusivulla komeili ihan Gillian Michaels :)

Nyt pistämään pakkausrundi numero 1 finaaliin. Huominen menee oletettavasti seuraavien kierrosten merkeissä, mutta yritän palata asiaan vielä viimeistään tiistaina vaikka autosta. 

Kyllä jänskättää!

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Jätä pieni valvomatta hetkeksi, niin...

Älä jätä koskaan pieniä olentoja liian pitkäksi aikaa valvomatta - etenkin, jos ne ovat pitkästyneitä. Tämä pätee ammattini kohdekuntaan, kuten myös näilläkin sivuilla seikkailleeseen pieneen viheliäiseen, jolla on ennenkin ollut tapana saada tahtonsa läpi, ja siinä sivussa hoitaa holhoajat kiperiin tilanteisiin.

Mielenosoitusta heinäkuun alun +10 sadekeleissä.


Vaaran merkit olivat olleet ilmoilla jo pitkään. Niistä olisi pitänyt osata jo tulkita jotain. Viimeistään, kun kysytään "saako toimia, jos niikseen tulee" pitäisi saada vastaamaan jotain muuta kuin "joo, ihan sama."

Minua odotti nimittäin tällainen näky, kun tulin kotiin kaupasta. Tällä kertaa ei ollut Ibra eteisessä, kuten kesäkuun alussa. Sen sijaan Kaneli oli päättänyt pistää ranttaliksi ja saada itselleen vielä viihdettä ja vaihtelua kesään. Reissu Ateenaan!



Tämä oli siis enemmänkin ilmoitusluontoinen asia. Pistä kamat kasaan, lähtö tiistaina. Toivottavasti on passi kunnossa, sillä siinä tapauksessa tämä lähtee yksin.

Ei siinä mitään. Nyt siis varsin armottomasti googlettamaan kaikkea mahdollista tietoa Ateenasta. Mieleen puskee vain ajatukset saasteesta. melusta ja kuumuudesta. Hiekkaa, pölyä ja poloisia turisteja kiusaavia kaupustelijoita. Joka asiasta nyhdetään euro jos toinenkin, etkä pääse ilmaiseksi edes kadun yli.



Realisti ja Pihi kirjoittivat nuo ajatukset. Toisaalta toivon, että olisi lämpöä, vehreyttä, merta, mielenkiintoisia paikallisia ihmisiä, pikkukauppoja ja TIETENKIN punttisaleja! Eikö nimittäin voisi kuvitella, että niiden kreikkalaisten adonisten olisi jossain pitänyt lihansa kasvattaa - eivät he kai vain kanniskele marmorimöhkäleitä paikasta toiseen? Siinä tapauksessa otetaan pronssipatsaat molempiin käsiin ja aletaan tehdä hauiskääntöjä!



Got gains, bro.

Tässä ovat tunnelmat tankkauslauantaille. Nuppi on sekaisin, ja pitäisi muka keskittyä kovaan jalkapäivään. Tarkoitus on pistää muutaman päivän armoton over-reaching päälle, jotta sitten voisi matkustamisen ja punttisalien metsästämisen aikana pitää sopivasti myös kevennystä treenistä.

Jännittää! Mitä minun pitää tietää? Ateena-ammattilaiset olkaa hyviä, lava on teidän!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Himoni kohteet?

Himojen myötä minulta kysyttiin, mikä oikeasti on lempiruokaani? Tai että enkö muka oikeasti himoitse kunnolla yhtään mitään.

Korkean hiilihydraatin päivät ovat minulla niitä hetkiä, jolloin saa heittää kädet levälleen ruokavalion kanssa ja tuumata oikeasti, että mitä sitä kupu oikein tahtoisi täytteekseen. Tämän kysymyksen olen esittänyt useammankin kerran, ja aina olen saanut annettua itselleni käytännössä saman vastauksen: haluan sitä, mitä yleensäkin, mutta PALJON!

Näinpä se siis on. Lempiruokaani ja himoni kohdetta ovat käytännössä pasta, puuro ja jauhot. Eli olen todellinen viljaporsas. Voisin latoa suuhuni spagettia ja makaroonia täysin määrättömästi. Sama pätee kaurapuuroon, sen menekillä ei ole mitään järkevää rajaa. Myös kuuluisan iltapannarini jauhomäärän voisi kasvattaa helposti kolminumeroiseksi luvuksi. Ei tuntuisi varmastikaan missään.


Iltojeni ilo.

Ei olisi mitään rajaa!


Näiden kulmakivien höysteet puolestaan vaihetelevat kausittain. Tällä hetkellä tuore taateli on pitänyt tiukasti pintansa. Minulla pitää olla jääkaapissa aina varastossa taatelia, sillä se on pienissä määrissä käytössäni joka päivä. Tankkauspäivinä määrät sitten maksimoituvat. Nyt on mieli halajannut myös kunnon terveyspahiksen, eli tölkkipersikoiden perään. Tiedetään, tölkistä irtoaa kaikkea metallinpaljastimia ujelluttavaa ja ravintoarvot ovat päin kuusenjuuria. Mitä sitten? Kerran viikon herkku, niin samapa tuo.

Tästä minulle riittää rapseet paperista.

Myös irtokarkit (tosin ei sellaiset, missä on sokeria päällä, yök) menevät näpsäisyinä. Instassa minua seuraavat ovat varmasti huomanneet, kuinka irtarit ovat vallanneet jalkapäiväni energian lähteenä. Proteiinipatukan pätkiä menee myös suuremmalla tahdilla herkkupäivinä. Mukava olisi saada myös haukullinen jotain hyvää, mehevää murupiirakkaa. Tämä on suunnitelmissa...

Kun se meno näyttää oikeasti tältä...


Nämä liitännäisherkut ovat kuitenkin nimensä mukaisesti vain mausteena viljojen tuomalle paksulle ja mehevälle rungolle. Minulle riittää haukkaisut muutamasta karkista, tai lusikallinen jäätelöä, mikäli sellaista on tarjolla. Huomattavasti mielummin kuitenkin syön mahtiläjän puuroa, kuin sata grammaa jäätelöä.
Treenibuusterikippo.

Joidenkin silmissä tämä saattaa olla todellista puritaanisuutta, mutta itselle kuitenkin yhtä juhlaa. Tästä suoraviivaisesta makupaletistani johtuen kuvallinen ruokamateriaalini on hivenen yksitoikkoista blogissani. Oli päivä mikä hyvänsä, niin ihan samat puurot ja roonit löytyvät lautaselta. Mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan?

Nauttikaa kaikki herkkuhetkinänne juuri sitä, mitä haluatte. Ja täysin vailla huonoja omatuntoja, sillä jos kerran antaa mennä mussua suuhun, niin ei sitä kannata turhalla kortisolilla höystää - stressittömyydellä kun saatetaan hiilareilla ratsastaa säkällä  navan ohi suoraan lihakseen :)

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kun oikein himottaa.

Himo eri herkkuihin ei ole varmaan kenellekään outo tunne. Saatat huomata haaveilevasi kerrosateriasta, tai sitten piteleväsi kinuskijäätelölitraa ja isoa lusikkaa kätösissäsi. Himo voi iskeä myös yllättäviin ruokiin ja etenkin ruokien komboihin, kuten vaikka lauantaimakkaraan appelsiinijugurttitäytteellä (been there, done that).

Itsellä himojen määrä oli vielä muutama vuosi sitten valtava. Syömishäiriön aikaan haaveilin välillä sen kaltaisista herkkubakkanaaleista, että harvan mielikuvitus pystyy samaan. Alkaessani lisätä syömistä himot eivät ihan heti hellittäneet. Jokainen kisadieetin läpi vetänyt tietää, mitä tapahtuu ruokahalulle, kun kalorimäärää aletaan kiristelyn jälkeen jälleen nostaa takaisin. Nälkä palaa kiljuen takaisin, eikä välillä mikään määrä ruokaa tunnu riittävältä. Tämä tilanne, kun olet ollut omalla "kisadieetilläsi" viitisen vuotta, on aika varsin kahlitsematon.



Mieli siinä ainakin lujeni ja kummat ruokatavat vaihtoivat vuoroaan. Näillä tarkoitan "rituaaleja", mitä joihinkin ruokiin tai hetkiin kuului. Rahkassa piti olla juuri tietyt mausteet, ruoka tuli aseteltua tietyllä tavalla lautaselle, sitä rataa. Vaikka sainkin ruokamäärät nousemaan jopa yli kolmeen tuhanteen ennen tämän hetkistä valmennustani, eivät himot tuntuneet laantuvan.




Tämä johtui siitä, että elimistössäni oli vielä paljon puutoksia eri aineista, ja myös rehellisestä rasvasta. 

Eri asioiden himoitseminen onkin kehon huutoa eri asioiden perään. Suolaisen himossa voit olla yksinkertaisesti vailla suolaa. Makea puolestaan voi kieliä siitä, että et ole saanut tarpeeksi hyviä rasvoja. Yleensä ruoan perään haikaileminen taas ihan vain siitä, että energiansaantisi ei tyydytä tarvetta. Dieetillä olevalle tämä on ihan luonnollista, mutta jos menet mukavilla plussakaloreilla, eikä himot ota laantuakseen, on paikallaan miettiä, voisiko esimerkiksi ravinnon imeytymisessä olla jotain ongelmia. Tai onko puolestaan ruokavalio liian yksipuolinen, eikä siten kata kaikkia tarpeita.




Sanna Eloranta kysyi minulta viime pihdeissä, että onko minulla ollut mitään ruokahimoja tai nälän tunnetta. Ihmeekseni huomasin, että en keksinyt mitään ihmeempiä, mitä olisin tullut himoinneeksi. Tämä kertoo hyvää siitä, miten olemme saaneet aineenvaihduntani ja ruoansulatuksen pelaamaan. Syön mukavilla kaloreilla, eikä minulle ole mitään hillitöntä himoa mitään ruokaa kohtaan.

Suuni ei ole tuohesta, mutta pystyn täysin hyvin kieltäytyä herkuista, koska niitä ei tee mieli.

Ihan herkkua!!


Ainoana mielitekonani on ollut yllättäen jonkin verran rasva. Viime mittauksessa nostettiinkin rasvan määrää, mutta noston jälkeen pienehkö hinku laardin perään tuntuu vielä jääneen. Huomaan treenin jälkeen haaveilevani mehevästä lohifileestä, enkä suinkaan kasvispastavuorestani. Huomaan muutenkin kaipaavani ruokieni höysteeksi enemmän rasvaa. Päivittäinen herkkuateriani onkin tällä hetkellä iltapäivien kasvisruoka, jonka kyljessä vetelen monta kymmentä grammaa saksanpähkinöitä dipaten niitä mantelivoihin. OMG.

Kun itse himoitsette seuraavan kerran jotain, niin heittäkää ajatusta himon kohteelle. Voisiko se kieliä jotain kehon tarpeesta, vai onko kyseessä ihan vain herkkupeikon totuttu tapa saada oma suklaapatukkansa tai jäätelötötterönsä?

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Sammiosta päivää.

Tämä reilu viikko on kyllä ollut Pohjanmaalla kelien puolesta yksi iso sammio. Vettä satoi kuusi päivää putkeen ihan todistetusti. Eli vielä silloinkin, kun sieltä etelästä snäppäsitte kuvia ötököiden häiritsevästä läsnäolosta biitseillämme, ovat vastaavat öttiäiset jo hukkuneet täällä. Äkkilähtöjä on haettu päivittäin, mutta hinnat ovat yllättäen olleet varsin suolaisia. Tähänkin pieni katkeruuden piikki Suomeen paremmin sijoittuneille yksilöille, sillä täältä perukoilta maksaa aivan hiivatisti siirtyä pelkästään isolle kirkolle. Saati sitten tempaista sieltä aidan toiselle puolelle.

Kaneli osoittaa mieltään - ei suostu nousemaan ennen kuin pääsee Balille.


Onneksi on oma rakas kellari, jota olenkin kuluttanut päivittäin tuplakäyntien merkeissä. Aamupäivisin on vedetty treeniä ja iltapäivillä puolestaan rullattu sitten niin perusteellisesti. Kieltämättä lihakset ovat kiittäneet, sillä aikaa on ollut sadetta pidellessä niin kiitettävästi käytössä, että on saanut kehitettyä uusia tapoja möyhiä itseään.



Suosittelen esimerkiksi kokeilemaan GHR-laitteen uudelleen sovellusta kehonhuoltoon, mikäli teiltä sellainen löytyy. Sen pyörivissä pehmusteissa on aivan loistavaa rullata hauista, ojentajaa ja forkkuja auki. Soveltavaa myös rullan käyttöä poikittaissuunnassa etenkin etureisien kanssa.

Tässä selkä rutisee!

Sinne vaan käsi GHR-koneen rullien väliin. Pidä suorana, niin tuntuu paremmin!


Selkää saa puolestaan rullattua mahtavasti tällä traktio-laitteella. Itsellä ainakin ranka rutisee aivan mahtavasti!



Sain myös lunastettua yhden ale-lupaukseni, eli olen metsästänyt kaikella tarmolla uusia kuorikenkiä. Loppusuoralle ovat päässeet nämä kahdet icepeakin kompurat, nyt pitäisi vain päättää väri - ruskeat vai pinkkiharmaat?

Intra on siivittänyt treenejä, mutta kosteudesta pörröiselle kuontalolle ei tämäkään ihmetökötti voi mitään!


No mutta, nyt kuitenkin näyttäisi lauantai täällä suhteellisen lupaavalta. Tankkauksen lomassa saattaa välillä jopa pystyä käydä pihalla ilman kuorivaatteita ja kumisaappaita. Ehkä kenties voisi pitää tuulitakin vetoketjua jopa hivenen auki? Saa myös nähdä, mitä villejä suunnitelmia tämä päivä toisi loppuloman varalle. Sen verran alkoi nimittäin reissailuhammasta kolottaa, että luvassa voisi vähintäänkin olla kotomaan saliturismin harjoittamista.

Olisiko ehdottaa muitakin kohteita, kuin tuttu Tampereen mekka?

Ihanaa lauantaita ja viikonloppua - nyt on kuitenkin kesä parhaimmillaan!