tiistai 30. elokuuta 2016

Huollollakin rajansa.

Perusmenoa, se tuntuu nyt hyvältä. Töissä oman aikataulun on saanut kasaan ja on päässyt viimein työskentelemään "sen itsensä" parissa. Treenissä puolestaan kolmas viikko on jo mukavasti ajanut sisään ei enää niin uuden ohjelman ja voi keskittyä kehityskäyrän nousuvaiheeseen.


Celsius potkii treeneissä laturin alashuuhtojana.


Tällä kertaa olen kirjoittanut itselleni ylös ohjenuoraksi deload-viikon merkityksen. Jotkut merkitsevät jopa sen paikan tiettyjen viikkojen välein, mutta itse annan tälle asialle liikkumavaraa viikon sinne tai tänne. En kuitenkaan sen enempää, sillä äkkiä se on venähtänyt olemaan jo kuukauden verran suuntaan `sinne`.

Kesän aikana onnistuin hajottamaan itseltäni sekä lonkan että lavan. Tämä varmasti täysin siitä johtuen, että treenille oli liikaa aikaa ja tarmoa. Tämä tarkoitti siis lepo- ja palautusjaksojen olemattomuutta ja mieletöntä mekaanista rasitusta rangalle ja nivelille. Toinen sudenkuoppani tässä asiassa oli myös kehonhuolto, joka sekin kaikessa hyväätarkoittavuudessaan räjähti käsistä. Rullausta, heiluttelua, keppijumppaa, venytyksiä, myofaskulaarista hierontaa...

Kaikkia näitä tein kyllä tavallaan kohtuudella, mutta yhteissummana sitä tuli kuitenkin liikaa.




Uskonkin, että etenkin lonkan kohdalla liian rivakkaasti ja intensitiivisesti tehdyt heilautukset ja lisäpainovenytykset tekivät sen, että nivelet pääsivät löystymään liikaa. Siihen päälle raskaita moninivelliikkeitä, niin ei ihme, että alkoivat paikat osoittaa mieltään. Olen tottunut siihen, että kun teen jotain, sen pitää tuntua. Otin varmasti turhan riuskasti tuntuman, sillä "pitää vähän tuntua" on parhaimmillaan erittäin tulkinnallinen ohjenuora.

Kun tekee alkulämmittelyjä ja kehonhuoltoa, niin missään vaiheessa tunne ei saa olla epämiellyttävä. Pienikin kipu tai pakotettu muutos liikeradassa pitäisi saada jättämään liikkeen sikseen tai miettimään, onko omassa suoritustekniikasssa jotain muutettavaa.

Tarkoitus on kuitenkin lämmitellä lihakset ja nivelet valmiiksi itse suoritukseen, eikä tehdä lämmittelystä omaa treeniänsä.

Näin pitkälle en toki itse mennyt, mutta sen verran tehokasta jälkeä tein kuitenkin, että hyvä asia kääntyi pahaksi.

Keskityn jatkossa tämänkaltaisen mentaliteetin  venyttelyyn. 


Kohta voin taas aloittaa tekemään "kunnolliset" lämmittelyt uudelleen, mutta todellakin taas vahingosta viisastuneena. Lämmittelyhän on itsessään hyvä ja suositeltava asia ennen treeniä. Siksipä en tule jättämään yleisesti hyvää tekeviä mobilisaation parantamisharjoituksia, sekä lihasten lämmittelyjä. Ehkä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa kuitenkin laittamatta luureista ultimate fitnessmotivation popitusta soimaan ja annan vielä laturin odottaa kaikessa rauhassa omaa h-hetkeään.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Venetsialaisia 27 metriä sekunnissa.

Ette voi uskoa, kuinka ihana on ollut saada seurata, kuinka pitkään kipuilleet lapa ja lonkka alkavat pikku hiljaa hellittää. Olen saanut tehdä uutta treeniohjelmaa liki täydellä teholla. Volyymin lasku on tehnyt selvästi hyvää. Jaksan huomattavasti paljon paremmin ja kykenen arvioimaan progressiokäyrän ja tehojen lisäämisen. En ole vielä kokenut vääränlaista uupumista, vaan tekeminen ja muu arki ovat tuntuneet hyvältä. Nyt kun lonkanseudun saisi asettumaan kunnolla, niin pääsisi kunnolla ja kivutta toteuttamaan uutta arkea ja kalorien mesosyklittelyn huippukautta.


Elokuun viimeinen viikonloppu tarkoittaa täällä Pohjanmaalla tunnelmallista, odotettua venetsialaisjuhlaa. En tiedä, onko tämä perinne jo levinnyt pikku hiljaa muuallekin Suomeen, mutta täällä ainakin mökkeily- ja veneilykauden loppua juhlitaan musiikilla, ilotulitteilla ja tottakai mässyillä. Venetsialaispäivänä ei haittaa sadekaan, sillä illalla on hienon näköistä, kun raketit ja tulet heijastuvat kostean asfaltin pinnasta. On pimeää, ja silti lämmintä ja juhlavaa.


Läiskis.

Ja tässä taas toinen.

Eilen olikin siis tarjolla moninkertaista iloa, kun lauantaille osui niin korkeamman kalorin päivä, kunnon jalkajumppa ja nämä varsin vaatimattomalla tuulella höystetyt venetsialaiset. Tuli jopa laitettua omaan pihaan muutama soihtu palamaan ja illalla sai fiilistellä tuplapannarien ja valikoitujen irtokarkkien kanssa kynttilän valossa. Näistä hetkistä olisi erittäinkin tunnelmallisia kuvia, mutta voitte vain kuvitella, kuinka monta pikseliä on tallella, kun yrität ottaa kännykkäkameralla kuvaa kynttilänliekistä. Tuloksena on vaalea tuhnu tummalla taustalla.




Tästä on hyvä siirtyä kohti syksyä ja ilta illalta pimeämpiä iltoja. Toivottavasti kauniit kelit jaksavat pitää pintansa, sillä niin kauan kuin pyörä rullaa, sormet eivät jäädy ja liukkaat pysyvät tiessään on elämällä mahdollisuus hymyillä kuin silakka piimätuopissa!



perjantai 26. elokuuta 2016

Ruokaa tarjolle!

Uusi ruokavalio ja turhan höyryämisen, sekä treenin optimoinnin vaikutus alkaa näkyä ainakin puntarissa ja olossa. Jopa minulla, kunnon suursyömärillä, on vatsa illalla vielä täyden oloinen, kun pitäisi alkaa käydä käsiksi kuuluisaan iltapannariin. Sen jälkeen olisikin vielä puurot odottamassa...

Ei tämä sinänsä mikään ongelma ole, ruokaa mahtuu kyllä aina kupuun. Lisäksi tämä tyttö tykkää syödä! Toki itse suoritukselta on herkullisin terä pois, kun pannariaan ei mussutakaan mukavaan mielitekoon, vaan enemmänkin sen puolesta, että tämän aika on nyt ja suulle kyllä maistuu.


Bodarit, joille syöminen on vaikeaa ja ruokamäärät kalorien puolesta hulppeita, joutuvatkin varmasti tuskailemaan omien ruokailujensa kanssa. Offilla eli rakennuskaudella ollessa tarkoituksena on yleensä saada aineenvaihdunta mahdollisimman tehokkaalle mallille. Tämä tarkoittaa, että kaloreita saisi ahtaa myllyyn mahdollisimman runsaasti ilman, että ylimääräistä rasvaa alkaa kertyä.


Buh huh ;)


Korkeat kalorit eivät kuitenkaan ole välttämättä kaikille toiveena.

 Kun (mies)kehonrakentajalla alkaa päivittäiset kalorit kiivetä lähemmäs 5000, alkaa ruoan volyymi olla monen ruoansulatukselle kova paikka. Saati kehonrakentajilla, joilla määrä voi olla jopa tuplat tuosta. Tällöin ei ole välttämättä edes toiveena tilanne, että syöt valtavat määrät ilman, että paino juurikaan nousee. Silloinhan kun ratkaisuna on lisätä energian saantia.


Itse kun tykkään syömisestä, pyrin siihen, että saan kasvatettua päivittäisten kalorien määrää. Itse olen kuitenkin pitänyt oman aineenvaihduntani oletettavasti hyrräämässä myös arjen aktiivisuuden kautta. Nyt kun elämä on rauhallisempaa, liikuntaa tulee vähemmän, ja alkaa ehkä pikku hiljaa tuntua pakissa - sekä näkyä puntarissa.

Tarkoitus on nyt täysin rennosti seurata, adaptoituuko aineenvaihduntani polttamaan ja käyttämään tämän kaiken energiansaantini, vai pitääkö minun mahdollisesti jo ennen välikiristelyjä leikata kaloreita alaspäin. Toki hormonihoitokin vaikuttaa nesteiden kertymiseen, mutta kuukaudenkin seurannan jälkeen näkee jo varmasti, mikä on nesteiden heittelyä ja mikä sitä ehtaa itseään.

Fastin herkut ruokavaliossani osana runkoa.


Huomenna kuitenkin syödään rennommin ihan tavalliseen tapaan, ja lisähöysteenä on vielä venetsialaiset. Tunnelmallista venekaudenpäättäjäisviikonloppua kaikille!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Tosimiehillä oli asiaa.

Tässä on kuvana männä viikon yksi verenpaineennostattajani, jota on pakko saada ruotia tässä hivenen auki. Kuvassa on asioimani kuntosalin ilmoitustaululla oleva palautelappu, johon ohikulkiessaan saa kirjoittaa huomioita, epäkohtia ja toki mielellään risujen lisäksi piirtää myös ruusuja. 

Tähän paperiin tulee käytännössä aina ohi kulkiessaan vilkaistua jo pelkästään uteliaisuuttaan. Onko jossain laitteessa ollut vikaa, tai kuinka tukossa naisten pukkarin viemäri on taas ollutkaan. Viime viikolla itseä kuitenkin kiehautti, kun ihan asiallisista parannusehdotuksista tuli joillekin TosimiehetTM henkilöille heidän omaa tosimieheyttään (toki henkilö voi olla myös nainen, toim.huom.) naarmuttava olo. Siihen oli sitten pakko saada kommentoida putkiajattelutyyliin, jotta oma raa´an raudan rakastaminen tulisi varmasti esille.




Joku oli siis alun perin huomauttanut, että televisiot olisi mukava saada kuntoon. Tämä on täysin totta jo heti alkuun näin omasta mielestäni. Televisiot ovat olleet mustina jo reilun kahden kuukauden ajan, eikä crossatessa ole voinut katsoa mitään viihdettä. Kohta sen perään joku toinen kysyy mahdollisuudesta salin omaan wifi-verkkoon, koska läheskään kaikki liittymät eivät tahdo yltää kunnolla kellarikerroksiin asti.


Tässähän olikin sitten kaksi kommenttia, joista tosimiehetTM saattoivat innostua. Mitä ihmettä? Kuka sitä nyt tulee salille katsomaan telkkaria tai plaraamaan nettiä? Tänne tullaan vääntämään rautaa, eikä nukkumaan torkkupeittojen alle. Naurettavaa ja typerää edes kysyä tuollaisia neiteilyjä, että kotia siitä, jos ei kestä kovaa menoa.

Niinpä niin, jaapa jaa, tralla lalla laa. 

Ymmärrän kyllä huumoria. Voihan tuo olla huvittavaa, että salin seinällä penätään television ja internetin perään. Mutta tässä nyt ei tahallaankaan haluta ajatella yhtään omaa heinikkoa pidemmälle. Aluksikin televisio: todella moni tulee tekemään salille myös pidempää aerobista laitteisiin. On kieltämättä mukavampaa saada seurata edes äänettömällä jotain sarjaa, kokkausohjelmaa tai edes tv-shopia, kuin vain tuijottaa puutuneena minuuttien valumista hiljalleen eteenpäin. Lehtikin on hankala virittää luettavaksi, saati, että itse olen ainakin jo salin lehtitarjonnasta lukemassa jo neljättä kierrosta haastattelua Sofi Oksasesta.

Että sitä televisiota harvempi tuijottaa siinä crossarissa maaten. TosimiehetTM kun ei ehkä huomannut, että meidän salin odottelusohvan edessä ei televisiota ole.


Sitten tämä wifi. Itselläni oma liittymä on sen verran jämerää tavaraa, että aallot yltävät myös kellariin. Kuuntelen joka ikisessä salitreenissä spotifyta, koska musiikki on itselle todella merkittävässä roolissa treenin aikana. Lisäksi kuntopyörällä tekemässäni jälkijäähdyttelyssä on erittäin näppärä katsoa viidessä minuutissa työsähköposti, ettei sitä tarvitse enää illalla kotona avata.
Tähänkin sitten TosimiehetTM olivat innostuneet maalaamaan mieleensä maisemaa, kuinka penkkipunnerruspaikalle tullaan vain räpläämäämään messengeriä  Heille myös käy radioksi metsäradion hitit vuosilta 65-67. Joko he huudattavat radiotaan niin, ettei omista kuulokkeista kuule mitään, tai sitten rätinä kuuluu taustalla hiljaisena, rauhallisena hönkäyksenä. Siltikään, he eivät tule salille harrastamaan kulttuuria, vaan vääntämään rautaa!

Kylmää ajatellakin, mitä tekstiä olisi löytynyt, jos olisin toteuttanut kerran ajatukseni kysyä mikroa tai astianpesuainetta salille. Nokittelut ravintolasta tai syömisestä sohvalla telkkaria katsellen olisivat varmasti olleet värikkäitä. 

Ja mitähän esimerkiksi Wilenius ja Hietala kumppaneineen tuumaisivat, jos heidän treenin alusa salin sohvalla istumisesta ja rupattelusta tulisivat nämä samat tosimiehetTM huomauttamaan...


Istuvat vain sohvalla, eivätkä saa mitään aikaiseksi...


Näitä mietteitä en viitsi itse tuolle samaiselle paperille kirjoittaa. Se olisi aivan turhaa ja vain bensan tuhlaamista liekkeihin. Muutenkaan ei jaksa alkaa rähistä mitään vastaan. Tänne kuitenkin tahdoin muutaman pinnalle lillumaan nousseen ajatukseni nostaa. 


maanantai 22. elokuuta 2016

Arki hallintaan.

Uusi arki jyrää jo täysillä käynnissä. Tässä vaiheessa tuntuu vielä mukavalta, että on tekemistä tarpeeksi, mutta silti järkevän aikataulutuksen myötä sopivasti liikkumatilaa eri tekemisten välillä. Viime vuonna minulla oli monena päivänä ongelma, että oli kauhea kiire töistä kotiin. Kamppeiden vaihto ja ruoan syöminen tapahtui kirjaimellisesti lennossa ja siirtyminen salille puuron vielä roikkuessa suupielestä.

Tietty määrä jumppaa piti saada tehtyä, eikä siitä tahtonut tinkiä. 

Mielummin sitten vinttasi kortisolit kaakossa pyörällä pitkin liukkaita ja kammoksui samalla, kuinka kohta menet samaa tietä takaisin.

Näihinkin on paremmin aikaa sekä työpäivän jälkeen...


Kokemukselta viisastuneena ja pakkoliikkujana myös ehkä jotain oppineena tein tänä vuonna sen liikkeen, minkä olisin kroppani myötä voinut tehdä jo aika päivää sitten. Tiivistin treeniäni. Enää en siis harrasta megapitkiä suorituksia hurjalla volyymilla, vaan pyrin painottamaan kompaktiin laatuun.


...että vielä kotosallakin. Tosin suoraan en saa kuvaa minkään ajan kanssa!


Tämä on hyväksi jo pelkästään hermoston ja nivelien kannalta. 

Jokaista lihasta treenatessa tulee tehdä tietty määrä sarjoja viikon aikana, mikäli halutaan saavuttaa kehitystä. Minulla nämä sarjamäärät olivat kuitenkin jo niin hurjia, että saatan näin jälkeenpäin oikeastaan olla vain onnellinen, että en ole osannut revittää itsestäni kaikkea irti. Nyt olen järkevöittänyt ja periodisoinut viikottaiset toistomäärät lihasryhmille ja jo viikon jälkeen tuntuu paljon paremmalta.

Nyt ehtii nauttia Fastin herapuuron rauhassa.


Treeni vaatii nyt enemmän keskittymistä, sillä jokainen toisto ja sarja on tärkeä. Siinäkin huomaa edistyneensä, että osaan myös tehdä sen. Kolmen liikkeen takareisipäivän osuudella saan itsestäni huomattavasti paljon enemmän irti, kuin mitä vajaan kahden tunnin maratoneilla, joissa ei mikään laite jää käyttämättä.

Voin antaa itselleni kunniaa siitä, että osaan ottaa omaa tekemistä tarkasteluun ja kuunnella myös, mitä kroppa huokaa. Tosin melkoisen kuuro saa sille viestille olla, mikäli ei ota kuullakseen sitä, kuinka nivelet paukkuvat, luita kolottaa, eikä portaiden kulkeminen suju ikinä ilman ähinää.

Tällä suunnalla jatketaan ja seurataan, pääsisikö sitä vahingossa vaikka kehittymään...

lauantai 20. elokuuta 2016

Lauantai jälleen omalla paikallaan!

Ah, lauantai on jälleen paikallaan! Aamujen löysät, lojumisen hetket ovat jälleen nousseet arvoon ihmeelliseen. Kehon pakottaminen muuttamaan rytmiään työelämään soveliaammaksi ei ole ainakaan vielä poikinut toivottua tulosta, joten pidempään lojuminen aamusta, sekä illan rennompi venyminen tekivät varsin gutaa.

Noihin arki-iltoihin minun kyllä täytyy alkaa tosissaankin ottaa kunnon ryhtiliike. Minulla on puntin lisäksi nimittäin toinenkin intohimo elämässäni, ja se on lukeminen. Illan hetki, kun kaiken päivän "suorittamisen" jälkeen pääset odottamassa olevan teoksen pariin, on välillä suorastaan euforinen. Lojun sängyn päällä vatsallani ja lusikoin hitaasti puddingia samalla, kun ahmin työstämisessä olevaa romskua. Usein, itse asiassa aina, vieressä on myös valikoitu pino salmiakkikarkkeja, jotka ryydittävät lukunautintoa. Samalla niillä toki on rentoutumista ja serotoniinin buustausta edistävä vaikutus, ettei tässä nyt mennä ihan leväperäisyyksiin :D (ja neuvovat turvat kiltisti umpeen sakkaroosin välttelystä tai yksinkertaisten hiilihydraattiketjujen vaikutuksesta insuliinin tuotantoon. Kiviäkin siinä hetkessä asia kiinnostaa ;) )

Kuvassa oma lukuhetki Kanelin kanssa ennen syömishäiriötä tai punttiaikoja vuonna 2007.


En vaan tahdo saada rajoitettua noita hetkiä. Vielä muutama sivu moninkertaistuu ja lopulta minun on laitettava (useiden aukeamien päähän) kirjanmerkki valmiiksi siihen kohtaan, mihin on PAKKO LOPETTAA.



Bodarin paras kaveri on lepo, eikä sitä pitäisi ainakaan pistää kovin montaa tuntia palamaan Rei Shimuran seikkailuihin Tokiossa tai jatkosodan jytinään Kannaksella. Onneksi tämän nautinnon hetken voi laskea myös täydellisen palautumisen piikkiin, koska siinä hetkessä ainoa mahdollinen kataboliahiiri kautta ahdistuksen aiheuttaja on vain omatunnon vinkkailu siitä, mitä se kello mahtaakaan tähän vuorokauden aikaan olla.


Aika muikeat tuliaiset toi äippä laivalta :) Ihan iltalukemiskamaa!

Siispä tälle päivälle onkin tupla, tai oikeastaan triplanautinnot edessä. Korkeammat kalorit kera oman ekstratun perusmuonan ja valikoitujen herkkujen. Toisena ensimmäinen jalkojen voimapäivä tässä treeniblokissa. Ja kolmantena illan rajaton ja kelloton hetki minulle, kirjalle ja hervottomalle salmiakkivuorelle.

torstai 18. elokuuta 2016

Rasvattuna töissä.

Työajan ruokailu sopii minulle huomattavasti paljon paremmin, kuin mikä minulla on lomalla ja vapaapäivinä käytössä. Työpäivänä treeni ajoittuu iltapäivään. Vapaapäivänä puolestaan lähden treenille heti aamupalan jälkeen. Tämän vuoksi joudun vapaalla aloittamaan päivän ensimmäisen ruoan hiilareilla.

Fastin hera80 sopii todella hyvin aamusmoothien proteiininlähteeksi!


Työpäivänä sen sijaan päivän kaksi ensimmäistä ruokaa eivät sisällä juuri lainkaan hiilihydraatteja. Niitä tulee jonkin verran kasviksista, mutta erikseen en niitä ota. Sen sijaan ruokani kylpevät eri rasvoissa, eikä proteiinia ole unohdettu. Olen huomannut, että näillä rasva-proteiini-kasvisruoilla olen huomattavasti paremmassa terässä töissä, kuin mitä silloin, kun ottaisin enemmän hiilihydraatteja. Ellen pääse liikkeelle sokerieni kanssa, minulle tulee tunkkainen ja pöhnäinen olo.




Lisäksi olen huomannut, että rasvat pitävät minulla huomattavasti paremmin nälän kurissa. Aamulla otan smoothien, jossa on avokadoa ja lesitiiniä. Sen lisäksi nappaan kourallisen pähkinöitä pähkinävoilla. Tämä setti odottaa minua valmiina ja se on todella nopea (ja herkullinen) syödä. Tällä ruoalla jaksan puolen päivän tienoolle asti, jolloin odottaa seuraava samoilla makroilla höystetty ateria. Töissä nakkaan mikroon höyrystymään läjän kauden kasviksia kera kananmunan ja broilerisuikaleiden. Ne saavat niskaansa puolestaan lorauksen oliivi- tai avokadoöljyä. Jälleen myös pähkinäaddiktin annos mantelidippia odottaa jälkkäriksi.



Tällä setillä mennään aina iltapäivään asti. Siinä vaiheessa alkaa jo sopivasti tehdäkin mieli päivän ensimmäistä sokeritykitystä, minkä saankin ennen treeniä. Sokerit pääsevätkin käyttöön, kun päivän fyysisesti aktiivinen vaihe käynnistyy. Mutta siihen asti on ollut oikein hyvä pitää verensokeri sopivasti kurissa ja myös nälkä aisoissa.



tiistai 16. elokuuta 2016

Nonnih.

Työelämä on jälleen korkattu. Puhtaaksi nuoltu pöytä odotti täyttämistään, ja ei siihen kieltämättä kovin montaa tuntia kulunut, kun jokainen paljaana ollut pinta oli peittynyt erinäisiin paperi- ja tavarapinoihin. Ota nämä ensin, muista viedä tämä pino, nämä käyttöön torstaisin, kopioi noita 300 kpl, sitä rataa.

Hetken se oli täysin tyhjä...


Olo on sopivasti pöhnäinen ja umpiväsynyt. Aikaiset herätykset eivät ota ihan heti luonnistuakseen, saati, kun on tottunut kukkumaan iltaisin aivan liian myöhään. Unella ei ole mitään sijaa vielä puolen yön aikaan, vaikka tietää kukon olevan virittyneenä aikaiseen kiekaisuun. Jospa luonnollinen väsymys alkaisi kohta yltää otteensa noille pikkutunneille asti. Vielä muutaman kerran joutuu näyttämään kropalleen, että kyllä: on noustava aivan liian aikaisten ja ei: vaihtoehtoja ei ole. Jospa tuo siitä oppisi ihan omia aikojaan.

Aamu jei.


Vaikka päässä surraa kesän kärpästen tilalla tuhat ja yksi asiaa, niin niiden tietää tekevän vain hyvää. On kuin aivot saisivat rankan detoxauksen kesän offitilasta. Nurkkiin kertynyt kuona ja pöly ajetaan ankaralla kuurilla ulos ja ajatus laitetaan rullaamaan uudelleen. Ennakoinkin tämän käynnistymisen tuoman myllerryksen sillä, että en ottanut tälle viikolle taukoa salilta. Tiesin, että nuppi räjähtäisi, ellen pääsisi työstämään sitä raudan parissa. Siksipä tällä viikolla on tarkoitus ajaa uusi ohjelma sisään ja käydä ihan tavalliseen tapaan riehumassa.


Noiden hervottomien luurien välissä ei tule liikkumaan mitään.


Sen tosin päätin, että failureen en vedä missään (on kylläkin kyseenalaista, osaanko edes treenata failureen asti). Haen nyt vain uudet liikkeet ja kombot kohdilleen ja annan lihasten kummastella kevennyksen ja hypertrofian ihmettä.


lauantai 13. elokuuta 2016

Wrap upin aika.

Kyllä se vaan alkaa olla wrap upin aika sekä treenissä että lomassa. Kroppa on heinäkuun ajan etenevissä määrin alkanut osoittaa kulumisen ja väsymisen merkkejä. Lapa hajosi pari viikkoa sitten ja lonkka on puolestaan kipuillut enemmän ja vähemmän koko kuukauden ajan. Niin ihana, kuin frekvenssitreeni on ollutkin, niin nyt on korkea aika vaihtaa ohjelmaa. Töiden alku kertoo myös sen, kuinka pian pääsen myös keventämään. Se saattaa olla jo ensi viikko, sillä samalla voisi jumpata kevyesti uuden ohjelman sisään. Siinä siivellä voisi toivon mukaan myös paranemaan päin oleva lapa kuntoutua lopullisesti. Lonkka puolestaan on vielä vähän kysymysmerkki, kuinka raakoja kevennyksiä se tulee vaatimaan.



Wrap uppi myös lomaan. Niin hienoa aikaa kuin tämä onkin, on nyt korkea aika päästä näkemään ihmisiä. Ihan oikeastikin, tällainen intohimoinen introverttikin lamaantuu, kun kuukausi tolkulla on samat kuviot pyörimässä ja kohtaamisia vain randomilla. Vaihtelu ja ihmisten kohtaaminen on liikaa kiinni omasta aloitekyvystä, joka näissä asioissa on itsellä liki nollaa. Reissaamisen ja sosiaalistumisen makuun pääsin tänä kesänä vasta heinäkuun lopulla, mikä oli jo käytännössä myöhäistä.








Tämä kesä oli kuitenkin varmasti juuri sellainen, kuin mitä tarvitsinkin. 

Alkukesän lamaantuminen (josta kirjoitinkin jo tällä viikolla) laski stressitasoja. Siinä oli tapetointia ja jalkapallon EM-kisat, sekä sukujuhlat, jotka värittivät aikaa sateiden välissä mukavasti. Heinäkuussa tuli onneksi mahtipäätös lähteä reissun päälle Kreikkaan. Ilman sitä matkaa olisi tämä kesä ollut aivan erilainen. Kreikan reissu antoi pontta tarkastella omaa arkea ja elämää. Se näytti myös kipeitäkin asioita, jotka täytyy ottaa kohdattavaksi ja työstettäväksi. Liian paljon hyvää on uhattuna ja mahdollisuuksia menetettävänä, kun jää vain lillumaan puuduttavaan, suorittavaan arkeen.

Jospa näillä eväillä jaksaisi! Nautitaan tänään lauantaista ja tauon jälkeisestä treenistä ja tankkauksesta! Pistetään kallistuvan kesän ja alkavan syksyn ihanaa, raikasta ja voimaannuttavaa fiilistä hyötykäyttöön - mennään jo ja yhdessä :)

torstai 11. elokuuta 2016

Todellakin Suomi kuntoon.

Olen tehnyt mahtavan musiikillisen aluevaltauksen sen jälkeen, kun tahdoin uteliaisuuttani kuulla Teflon Brothersien Lähiöunelmii - biisin spotifysta. Häpeäkseni tunnustan, että ratsastan ilmaisversiolla, joten yhden kappaleen kuuntelu ei onnistunutkaan niin helposti. Ennen toivomaani kipaletta sovellus antoi suoltaa minulle tuutin täydeltä kaikkea mahdollista Suomi-hip-hop vastaavan tyyppistä kamaa, mitä en ole koskaan aikaisemmin kuunnellut. Tuntemukseni kotimaan kuumimpaan kärkeen rajoittui tasan siihen, mitä NRJ antoi minun soittolistallaan kuunnella.

Pikku pelttarit löytyy korvilta aina!


Pääsin toteamaan, että sieltähän löytyy muutakin kuin järkyttävän kulunut ja yliajettu Johanna Kurkelan ja Elastisen rallatus. Huomasin salilla yllättäen luovani uuden soittolistan, mihin lisäilin melkein yksi toisensa perään biisejä, mitä Spotify minulle nakkoi. Tuli sieltä lopulta se Lähiöunelmiikin, mikä myös lennähti listalle.


Musta lista.

Tällä hetkellä minulla on siis salille yhtenä soittolistana punan poskille nostattava kollaasi, joka saisi vanhan Korn-tytön vajoamaan entistä syvemmälle nahkatakkinsa uumeniin. Tänään listalleni pääsi Petri Nygårdin Suomi kuntoon. Tämän jälkeen voimmekin luistella helvettiin ja todeta, että Suomen kesä vaikuttaa olevan varsin hedelmällistä maaperää ennakkoluulottomien empiiristen kokeilijoiden kuljettavaksi.

Pistäkää muutkin salilla luurit korville ja pistäkää jytäämään jotain, mitä ette ihan äkkihätään valitsisi. Voin taata progressiota sekä treeniin, sietokykyyn että myös avarakatseisuuteen!




Bongailkaa myös näitä #celsiussuomi tölkkejä arjestanne. Jakakaa instassa kuva havainnostanne, merkatkaa #celsiushavainto @celsiussuomi ja olette mukana viikottaisen skaban lisäksi reissun voittamisessa!
Alan selättää paria treenivapaata päivää, joten celsius pitäkööt minut liikkeellä, kun nuupumus tekemättömyydestä käy sietämättömäksi!

tiistai 9. elokuuta 2016

Viimeistä lomaviikkoa ja tulevaan valmistautumista.

Viimeinen lomaviikko on meneillään, ja ihan hyvä näin. Valitettavasti sain menemisen ja reissaamisen pureman vasta viimeisten viikkojen aikana. Toisaalta oli hyvinkin niin, että tarvitsin sen olemisen ja ajan tappamisen vaiheen, mikä oli loman ensimmäisellä puoliskolla. Nyt olen valmiimpi käymään hommiin, ja toisaalta valmis muutoksiin, joita tuleva aika tulee tuomaan mukanaan.

Näissä muutoksissa pidän teidätkin varmasti mukana. Ne eivät tule todellakaan olemaan kaikki helppoja ja tarvitsen niihin valtavasti voimia. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässä osaan ja kykenen ne kohtaamaan ja käsittelemään. Yritän parhaani mukaan oppia näkemään asiat enemmän mahdollisuuksina, kuin vain vääjäämättöminä loukkoina.



Riuhtaistaan kuitenkin ajatus täysin takaisin tähän hetkeen. Kotileskenä luuhaan, eli täysi vapaus harrastaa epämääräisiä yksintekemisiä. Otan lunkisti sohvalla keskellä päivää, testaan kummallisia vaateyhdistelmiä ja ruokasepustuksia. Musiikki soi kovaa ja tovereinani ovat tiiviisti ylex:n juontajat.





Treenissä taputtelen viimeisiä päiviä tätä ohjelmaa. Lapa ei anna vieläkään tehdä tiettyjä selän - ja ojentajan liikkeitä. Lisäksi useat vedot ja penkkipunnerrus ovat vielä kivun vuoksi pannassa. Siksipä tämä viimeistely on oikeastaan ollut enemmän tai vähemmän erinäistä vaihtelujumppaa. Ylä- ja alakropan päivät ovat vuorotelleet, ja niiden sisällä olen tehnyt ohjelman mukaan sen, minkä on kyennyt. Loput on sävelletty.

Antaa muuten pot-ku-a!


Tämäkin vaihe on tehnyt ihan hyvää. Olen myös oppinut saamaan varsin hervottoman kontrollin liikkeisiin, kun osassa settiä koko yläkropan ja lavan on joutunut naulita tukiasentoon. Hauis ei ole varmaan ikinä saanut yhtä hyvää iskua osakseen, kun täyden yläkroppalukon liikkeissä.

Tästäkin riesasta saa siis toivottavasti jotain positiivista irti. Ja mikä taas sen ihanampaa, kuin saada vetää ensimmäiset sarjat penkkiä niin, ettei missään tunnu kipua. Sitä odottaen!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Uudella motivaatiolla.

Jos teistä joskus tuntuu, että teitä kyllästyttää lukea minun ruikutusta pienuuteni vuoksi, niin olkaa onnellisia, ettei teidän tarvitse jakaa arkea kanssani ;) Tampereen reissu kaikessa ihanuudessa osoitti jälleen, kuinka hervottomasti minulla on vielä tekemistä, että alkaisi näyttää lihaksistoltaan edes joltain. Sain jopa kunnian jakaa käsienpesuhetken itse upeus Iina Levanojan kanssa. En tiedä, olivatko sekunnit minulle suurta motivaation riemua, vaiko liki itsetuhoa aiheuttavaa todellisuuden tykitystä suoraan päin näköä.

Järkyttäviä havahtumisen hetkiä WFCllä


Minun raamini ovat todella pienet. En tarkoita tällä mitään rasvattomuutta. Rasvaa ja pehmeyttä minuun kertyy kuin keneen tahansa kuolevaiseen kuuluukin. Mutta kehonrakenteeni on pieni, hentoinen, mutta silti pötkömäinen. Eli minussa ei ole bikinitnekseen olennaista keijukaismaisuutta. Olen vain rakenteeltani tasainen ja pieni. Torsoni on suhteellisen pitkä ja paksu, mutta kaikki raajat ovat töpöt sormia ja varpaita myöten. Väleissä on ohuet ranteet ja nilkat, jotka ovat juuri siitä syystä onnettomuusalttiit.

Tämänkaltainen näky pukkarin peilissä laittaa hiljaiseksi. Kaunis Iina Levanoja (kuva musculardevelopment.com)

Tähän pohjaan on nyt kuitenkin tarkoitus entistä kovemmalla motivaatiolla puskea lihaa päälle. Lihasmassaa tarvitsee aivan valtavia määriä, että olemus alkaisi näyttää siltä, että jotain on tehty. Puolikin senttiä olkiin leveyttä lisää toisi jo ihmeitä, mutta sen puolen sentin rakentaminen on aivan järjetön työ.

Vielä kun tässä ei olla enää mitään nuoria. Kyllä kolmikymppinenkin saa vielä mukavasti massaa aikaiseksi, mutta on se silti jonkin verran helpompaa kymmenen vuotta nuoremmalle. Tai geneettisille friikeille.  Lisäksi minulla on päällä lääkitys, minkä on todettu hidastavan lihasmassan kasvamista.

Minulle teki valtavan hyvää päästä WFC keikoilla näkemään, miltä sitä voisi näyttää - ja miltä haluaa näyttää, fysiikaltaan siis. Enkä halua ajatella, että mikään olisi mahdottomuus. Minun on mahdollista oman kropan ehdoilla saada aikaiseksi paljonkin - jos vain jaksan olla päämäärätietoinen, mennä epämukavuusalueelle ja tehdä hiltosti hommia!


Olisikos näistä eilisistä täyttämään sivudeltsejä? Ehkäpä nuo kaksi suklaadonistsia olisi juuri passelin kokoiset!


Nyt on aika tarkastella tarkasti omaa tekemistä, palveleeko se tavoitteita, ja muuttaa se, mikä ei mahdollisesti toimi. Uusi treeniohjelma, suunnitelma ravitsemukseen ja etenkin lepoon. Jatkuva seuranta ja kyky ottaa rakentavaa kritiikkiä ja ohjeita vastaan. Eilisen tankkailun röyhtäyksin voi näissä mietteissä ottaa vastaan viimeisen lomaviikon, sekä alkaa tehdä todellista sotasuunnitelmaa syksyn ja vahvemman minän varalle.

perjantai 5. elokuuta 2016

Että sitten bikinifitneksellä eteenpäin.


Tampereen reissu paketoitu. Parhautta koko reissussa oli päästä harrastamaan saliturismia missäkäs muuallakaan, kuin WFC:llä. Kipuileva lapa esti selkälaitteiden koluamisen, mutta olat ja kädet saivat sen sijaan kyytiä koko rahan edestä.



Matkustamishetket ovat kullanarvoisia treeniohjelman väsäämisaikoja tässä bodytaloudessa. Seuraavaa ohjelmaa aloitettiin viilaamaan jo menomatkalla Kreikkaan. Lentokoneessa roikuimme papereiden kanssa käytävä välissä, sillä toisella oli paikka numero 3, toisella 4. Tai minä hoidin roikkumisen ja sopivan kannustamisen.

Viilaus jatkui tulomatkalla ja tästä näkövinkkelistä autolla ajo Helsingistä Kokkolaan ei tuntunut ajallisesti missään.

Seuraava paketti on nyt kasassa, ja luvassa on varsinainen bikinifitnessohjelma. Fysiikkaa tarkastaessa päädyttiin yksimielisesti siihen, että olat - etenkin sivulohko- laahaavat jäljessä käsiä. Pakaran kasvuprojekti on puolestaan sen verran mittava, että sille voi taas ottaa uuden priorisaatiojakson. Gluteuksen kanssa ollaan aloitettu sen verran nollista, että vaikka edistystä on tapahtunut, niin vielä on valovuosia edessä.

Tässä ollaan jo tehty töitä...

Ihan kuin jotain puuttuisi tuolta takaa....? Eikä ole kuin puolitoista vuotta!

Tuossa kuva, missä kuitenkin viime viikolla reissusta tyhjänä. Samat vaatteet muutes kuin mitä eilisellä Tamperereissulla :D


Siispä priorisaatioon pakara ja olat. Muuten runko on eräänlainen naisversio Nortonin PHAT-ohjelmasta. Kaksi voimabodauksellista päivää, jota ryydittää kolme (viiva neljä) korkeampien toistomäärien ns. hypertrofiapäivää. Hypertrofiapäiville on ripoteltu myös muutama nopeusvoimaliike täydentämään voimapäivien pääliikkeitä. Tämä on enemmänkin testimielessä mukana. Nopeusvoimaa minulla ei ole alkuunkaan, joten ei tästä pitäisi olla haittaakaan.

Toisaalta kaikkea ei kannata ahnehtia kerralla, joten nyt vain raapaistaan tämäntyylistä sirottelua mukaan.

Seuraavan viikon taputtelen nykyistä tehovaihteluohjelmaa finaaliin, minkä jälkeen lähdetään liikkeelle töiden merkeissä puhtaalta pöydältä niin ruokavalion, treenin kuin arjen kuvioidenkin myötä.


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tampereella pröystäilemässä?

Kesä on kallistunut sellaiselle mallille, että käsissäni on elokuun odotettu, toinen Tamperekeikka. Kesäkuussa ei uskaltanut ajatellakaan, miltä tuntuu, kun loma alkaa olla takana ja Hämeenkadulla taas palloillaan.

Kyllä muuten väsytti aamulla!

Ahdistuksen määrä on yllättävän olematon. Jokaisella vuodenajalla ja hetkellä on puolensa. Nautin kesän loppupuolesta, kun kaikki on kypsää, illat hämäriä, mutta ulkona silti lämmintä. Tampere on aina yhtä ihana paikka käydä, mutta kyllä jo tälläkin hetkellä polttelee päästä kirmaamaan turisteilemaan WFClle ja sen jälkeen suorittamaan asianmukainen kierros kirppareilla ja alelaareilla.

Pakkaaminen sujuu ihan rutiinilla - tietää ne tärkeimmät mukaan :D


Tarkoituksena on myös päästä puraisemaan jossain määrin Hämeen luontoa. Kuuluisa Silmäjärvi voisi olla vierailukohteena, ellei sitten päädy "tylsemmin" mittailemaan Pispalan harjun rantoja. Täällä on niin kaunista, että sama minne suuntaa, niin on hyvä.



Joistakin saattaa tuntua hullulta lähteä ajamaan useamman tunnin verran, maksaa yöpymisestä  ja yksittäisistä salikerroista vain vaihtelun nimissä. Kyllähän nämä reissut rokottavat kukkaroa kieltämättä, sillä kotimaan matkailu ei ole sitä halvinta lystiä. Usein myös todettua, että on törkeän hintasta saada hilattua itsensä paikasta toiseen. Sillä kaikella temmolla, kun mitä mielelläni pyöräilen, ei päästä kuitenkaan lähikirkonkylää pidemmälle.



Mutta tämä saliturismi on kuitenkin sijoittamista itseensä ja omaan hyvinvointiin. Voisin tönöttää kotona pyörittämässä samoja, tuttuja kuvioita, sekä laskemassa Roopen tavoin pennosia, joita taas säästän silläkin itaruudella. Niinpä niin, että ihan mieluusti pulitan pari käyntiä Susiluolaan ja majatalon pyörittämiseen. Jos en muuten, niin ihan näyttääkseni itselleni.

Treeniin taas siintää aatoksein, sinnepä siis. Ikävä, kipuileva lapa on hivenen hidasteena, mutta tehdään sitten vaikka vanhan koulukunnan hanskatreeni. Kunhan vain pääsee pitämään lystiä sitten sen koko rahan edestä! Minä tulen nyt :)