perjantai 30. syyskuuta 2016

Treenaaminen miinusjaksolla.

Miinusjakso on tuntunut tähän mennessä varsin hyvältä. Nälän tunne on yleensä yrittänyt iskeä ennen treeniä, kun totuttu puurokuppi on kaikunut tyhjyyttään. Myös ennen treeniä mussutettavaa banaania on ollut tosissaan ikävä. Sen maku on tavannut käynnistää tekemisen meiningin. Nyt toisaalta Fastin shock on päässyt oikeuksiinsa. Intra Vitargolla, fasteradella tai Osmopurella höystettynä on viimeistään alkanut antaa treeniin löpöä.

Fasterade ja Intra - Treenin pelastava tehokaksikko


Eli en ole näin miinuskaudellakaan jättänyt treenijuomasta hiilaria pois.

Treeni on keskeisessä roolissa dieetillä ollessa. Lihaksia tulee käyttää, jotta keho ei alkaisi riipiä niistä energiaa käyttöön. Lihas on aktiivista kudosta, joka reagoi käyttömäärään. Dieetillä ei siis himmailla sen kummemmin treenissä. Päin vastoin, jokainen toisto muistuttaa, että käyttöä vielä löytyy. Tämä ei kuitenkaan tarkoita loppuun rääkkäämistä, varsinkaan, kun palautusmiskapasiteetti on ravinnon puolesta heikompaa. Siksi en tee mitään liikkeitä failureen (tosin heitän tähän heti kyseenalaistuksen siitä, osaanko koskaan tehdä liikkeitä failureen asti).

Mukana on yhä muutamia lyhyitä, raskaita sarjoja. Pääasiassa teen kuitenkin super- ja triplasarjoja. Palautusajat ovat myös hivenen lyhemmät osassa liikekomboja. Nämä ovat kuitenkin harkittuja ja sijoitettuja yksityiskohtia.




Salitreenin päälle olen tehnyt cardiota eri muodoissa. Joinain päivinä yhdistän eri laitteilla tehtäviä vetoja. En siis tee tiukkoja hiittejä tällä kertaa, vaan n. minuutin kestäviä vetoja, joita on seurannut vajaan minuutin palautukset. Olen vielä lonkkani kanssa vältellyt juoksumattoa, joten toteutustavat ovat olleet joko ylämäkikävelynä, crossarilla tai kuntopyörällä. Soutu on sen verran tylsää, että sitä olen käyttänyt vain lyhyisiin, minuutin vetoihin, joiden jälkeen olen siirtynyt liikepatterin seuraavaan liikkeeseen.

Pätkimällä olen saanut tylsän aerobisen maistumaan paremmin. Muutettavien kombojen ja liikepatterien määrä on rajaton, joten puutuminen tekemiseen on aika lailla itsestä kiinni. Netistä löytyy WODja sun muita vaikka kuinka, joista tehdä itselle sopivia päkkejä. Ainoa, mitä tämä laiska mössykkä välttelee viimeiseen asti, on kuitenkin BURBEE!!

Viikonloppuna kannattaa jossain vaiheessa käydä kurkkaamassa Elloksen sivuja, sillä siellä parikin kampanjaa pyörimässä. Kalleimmasta tuotteesta saat puolet pois. Jos puolestasi tilaan vähintään 90 eurolla, saat 20 euroa loppusummasta pois.

Koodi tähän alennukseen on: 345724






Viikonloppua ja etenkin toivottavasti mahdollisimman usean kohdalla mitä maistuvinta tankkausta kaikille!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sitkeys on kannattanut.

Täällä kiristelyn syövereissä on kieltämättä peikkoa aka Sanna Elorantaa hivenen ikävä. Pidän taloudellisista syistä pientä paussia aktiivivalmennuksesta,joten olen täysin omillani oman kehitykseni kanssa. On Sanna minut kieltämättä hyvin koulinut ja lisäksi oma ahkera opiskelu on tuonut jo kattavan tietopohjan urheiluravitsemukseen ja -terveyteen. Silti tuntuu kolkolta, kun ei voikaan laulattaa sähköpostiin kyteviä kysymyksiä, joihin saisi Sannalta iloisesti virnistelevän vastauksen.




No, nauttikoot räpsyripsi hetken huokaisusta ilman minua :)

Kalorien nosto ja pitäminen ylhäällä on todella kannattavaa offilla, mikäli olet läheskään yhtä ruokaan menevä, kuin mitä minä olen. Teimme usean vuoden ajan sitkeää työtä, että säästöliekki ja imeytymisongelmat saatiin purettua, ja etenkin hiilihydraattien sietokyky nostettua ylös. Söin siis aikaa ennen Sannaa napsakkaasti yli 3000 kaloria päivässä, mutta silloin mikään ei kropassa toiminut. Sannan kanssa laitoimme ruoan sulamaan ja laskimme varovasti kalorit sinne, minne ne silloin hentokokoisella naisella saattoivatkin olla.

Niistä ajoista on hilattu rasvoja ja hiilihydraatteja nykäyksittäin ja myös sykleittäin ylöspäin. Muutamien grammojen nostot ja viilaukset auttoivat kroppaa tottumaan ja lopputilanteena oli, että ennen tätä ensimmäistä minikiristystä sain laskea hiilihydraatit n. 300 gramman peruspäivän määrästä.


Siksi liki puolella laskeminen hetkellisesti ei vielä ole mikään järisyttävä määrä, ja tämän kyllä kestää. Makroajoituksilla olen saanut puljattua itselleni varsin hyvänkokoiset pasta- ja puuroannokset vielä näillekin päiville. Työpäivän ajan rasvat pitävät huolta nälästä, kuten tähänkin asti. Illan pannari on toki se, mikä jäi osalle päivistä kokonaan pois, mutta yritän vaan kovasti olla ajattelematta iltaisin talossa leijuvaa kardemumman tuoksua, mikrossa muhiutuneen pannarin koostumusta ja päälle sulavan kookosöljyn ja salmiakkimurusten herkullista laavaa....

...outs.

Proteiinit ovat kuitenkin pysyneet samassa, joten voin hyvin mielin suunnata aminopörssille kurkkaamaan, kun viikon ajan saa 10-30 prossaa pois proteiinitarjonnasta :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

D-sana tuli vastaan.

Tätä tekstiä on odotettu tavalla tai toisella siitä lähtien, kun syömishäiriö alkoi päästää otettaan ja elämä ruoalla höystettynä jälleen maistua. Oli nimittäin tiedossa, että valitsemani lajin parissa enemmin tai myöhemmin tämäkin vaihe olisi edessä.

Nimittäin dieetti.

Pidin viime viikon kevennettyä treeniä ja neljä päivää vapaata putkeen. Viime viikon keskiviikkona aloitin siinä samalla kehonrakennusmielessä elämäni ensimmäisen miinuskalorikauden. Luvassa ei todellakaan ole mikään pitkä dieetti, päin vastoin. Nyt on tarkoituksena vain sulattaa nopeasti ja tehokkaasti päälimmäinen kerros silavaa pois, ja jatkaa heti sen jälkeen hommia. Tätä voikin kutsua enemmän tavoitteellisen kasvukauden sisällä olevaksi miinusjaksoksi.




Miinusjakson pituus ei tule olemaan kuin parisen viikkoa. Eli se on siinä ja siinä, voiko tulevaa aikaa edes dieetiksi sanoa. Tässä menetelmässä on ideana laskea reippaasti kaloreita lyhyeksi ajaksi. Muutamassa viikossa ei vielä ehdi alkaa polttaa lihasmassaa pois, mutta toisaalta tehokkaalla kalorivajeella saa rasvan palamaan.

Asennoituminen on tällä systeemillä myös huomattavasti helpompaa, kuin mitä pitkään ja hitaaseen dieettiin. Minun ei tarvitse alkaa harmitella jouluherkkujen menetystä tai haaveilla, kuinka dieetti on ohi, kun laskiaispullat tulevat uunista. Kolme viikkoa kuvittelisin menevän uutuuden viehätyksen ja mahdollisten pientenkin kehomuutosten seuraamisessa.


Mietin pitkään, olisinko jatkanut samalla treeniohjelmalla myös dieettipätkän ajan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tahdon treenistä enemmän metabolista. Siispä olenkin laatinut itselleni eri ohjelman, minkä mukaan menen salilla. Seuraan, riittääkö hiostavampi ja sykettä nostavampi treenityyli liikunnaksi, vai otanko mukaan mahdollisia (aamu)aerobisia tai HIIT-vetoja treenien päälle.

Että näin. Kalorit tippuvat aika rankasti, eli  kolmanneksen verran nykyisistä bulkkikaloreista. Näin tulee kuitenkin tehdä, jotta kroppa alkaisi polttaa rasvaa mahdollisimman nopeasti. Pidemmälle dieetille en missään tapauksessa aloittaisi näin kovalla pudotuksella, mutta tämänkaltaiseen rysäykseen se sopii.

Siispä hyvästit iltapannareille ja treenibanskuille hetken ajaksi. Koitetaan kestää vatsan ulinaa seuraavat viikot ja toivotaan, että tulosta tulee!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Kun ei osaa nähdä oman kuplan ulkopuolelle.

Mikähän siinä on, että ihminen ei tahdo useinkaan tehdä sitä, mikä tekisi hänelle jossain hetkessä hyvää? Tarkoitan tällä hetkiä,  jolloin puutuminen arkeen tai stressi saavat ajatukset hämärtymään siitä, mikä sillä hetkellä  olisi itselle hyväksi.

Stressaantuneelle sanotaan usein, että rentoudu, ota omaa aikaa tai tee jotain arjesta poikkeavaa. Miksi kierroksilla käyvälle on kuitenkin vaikeaa ottaa ja rauhoittua? Välillä mitä lujempaa menee omassa putkessa, sitä vaikeampaa on riuhtaista siitä itseään irti. Pieni viikonloppureissu tai edes rentouttava illanvietto eivät kiinnosta, koska mielen valtaa pelko, että putkessa pysyminen on ainoa tapa pitää homma rullaamassa. Jos hetkeksi luovutat, olet poissa pelistä.


Mielen ilmoitustaulu voi näyttää tältä...



Väsyneenä ihminen suorittaa samoja asioita ja kuvioita, koska pelkää hataran rungon romahtavan, jos sitä mennään sorkkimaan muutoksilla. Oikeasti hyvää tekevä asia tuntuu tuskaisalta ja entisestään väsyttävältä.

Kiireisenä ja väsyneenä tuleekin leikattua aikaa sosiaalisilta suhteilta ja ystäviltä, vaikka juuri niissä hetkissä paras resepti voisi olla käynti sukulaisilla tai kunnon tyttöjen ita.


...tai tältä.


Juuri tästä syystä omiin kuvioihin tai väsymiseen ei saisi upota liian syvälle. Tämä päätee myös treenitaukoihin. Pienellä ennakoinnilla voit välttää ylikuntoa, tympääntymistä treenaamiseen tai ikävimmillään urheiluvammat. Kroppa ja mieli tulevat kuitenkin joskus jossain muodossa lunastamaan oman tauontarpeensa.

Harvemman on kuullut harmittelevan pidettyä kevennystä salilta tai arjesta irroitettua iltaa saunomisen ja ystävien kanssa. Tai jos jostain ihmeestä näistä saisi lisäharmituksen aihetta, niin voi ainakin huomattavasti iloisemmalla mielellä palata omiin kuvioihinsa.




Nyt olenkin itse tauolla treenistä täysin suunnitellusti ja ennakoidusti. Keho ei ehtinyt alkaa piiputtaa, mutta olen kuitenkin täysin varma siitä, että hetken huili on paikallaan. Vielä kun työkin sallisi tämän saman lepuraation, nimittäin tänään olen päässyt vääntäytymään poikkeuksellisesti sorvin ääreen näin lauantaina. Tässäpäs sitä tulee lepoa, kun saa istua ja ihmetellä koko päivän... Varusteena kuitenkin kyniä, paperia, treeniohjelmia sekä soveliasta elektroniikkaa. Ajantapposuunnitelma on valmiina ja seuraavien viikkojen kujeet sopivasti mielen päällä...;)

Pysykää linjoilla!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Sitruuna väärässä paikassa.

Olen varsin tarkka siitä, missä järjestyksessä pulverini ovat kaapissa. Lataan pieneen purkkitorniin valmiiksi treenijuomat, eli laturin, intran ja palkkarin. Yhteen torniin mahtuu juuri ja juuri kahden treenin jauheet. Olen nerokkaasti merkannut tussilla purkin kylkeen kohdan, mistä erotan, olenko jo ottanut tästä erästä yhden satsin jauhetta, vaiko enkö. Jos sisällä oleva jauhe yltää vain toisiksi ylimpään viivaan, on enää yksi laaki jäljellä. Laitan toki puolikäytetyn tornin eri kohtaan, kuin missä täydet ovat, mutta varmistus on silti paikallaan.



Myproteinilta tilattu torni. L meinaa Laturia ja hienot siniset merkkiviivat vieressä.


Upeaa ja toimivaa, vai mitä?

Jokaisessa systeemissä on kuitenkin ilmeisesti reikä, mistä tämä porsas pääsee pinkaisemaan halutessaan iloisesti röhkien läpi. Saparo vain vinkui, kun eilen lähdin innoissani treenin pariin. Nappasin jääkaapista mukaan valmiin, kylmän treenijuoman, jossa odotti muhineena Fastin vesimelonin makuinen intra Fasteradella höystettynä.






Tai näin ainakin kuvittelin. Kun salilla lämmittelyn ja Shockin pikahörppäämisen jälkeen aloitin treenin ja otin ensipuraisun treenijuomasta, kohtasivat makunystyrät yllärin. Suu oli valmistautunut ottamaan ihanan makeaa ja raikasta vesimelonia vastaansa. Tämän elämyksen sijaan suuhun tulvahti kirpsakka sitruuna ja fiilis päättyneestä treenistä ilman makeutta.



Mitä hottista? Jollain ihme kepulikonstilla palkkariin kuuluva Fastin Rush oli päässyt keplottelemaan itsensä treenijuomaksi. Niin hyvää, kuin raikas, sokeriton sitruunatujaus onkin treenin jälkeen, niin itse treeniin se ei näissä kekkereissä kuulu.


Tuoksuu ihan?
Riensin siitä kurkkaamaan, olisiko laturijauheeni sitten puolestaan intrasisältöinen. Sekin mokoma maistui sitruunalle, joten pääsin toteamaan, että systeemissäni on jossain vaiheessa päässyt tulemaan lapsus. Laadunvalvonnasta oli päässyt livahtamaan läpi tupla-annos palkkaria.

Ja maistuikin ihan?
Eipä siinä sinänsä mitään. Rush sisältää myös hyviä, treenissä hyödynnettäviä aminohappoja. Hyvin sillä pärjäsi, eikä yhden treenin hiilihydraatittomuus tuntunut missään. Toki sopivaa soimausta ja palautetta oman laturituottamon linjastotyöntekijälle, mutta sallittakoot, että tekevälle sattuu!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Superfuudeille höystetty keittiön taidonnäyte (VL, GH, OMG, WTF, JNE)

Otsikossa pientä ironian häivettä itseäni kohtaan. Suurten ja suosittujen portaalien blogit tuntuvat tuikitiheään sisältävän otsikkoja, joissa on resepti, lyhenteitä ja bannerina tyylikkäästi otettu kuva tuotoksesta. Tämä on tottakai täysin asiaan kuuluvaa kirjoittajien kohdalla, joiden teemana on kirjoittaa (vain ja ainoastaan) ruoanlaittoon liittyvistä asioista.

Nämä tekstit pitävät sisällään otsikon mukaisesti käsitellyin kuvin varustetun selostuksen siitä, kuinka hienoista aineksista voi käden käänteessä laittaa kasaan jotain yhtä kaunista ja nättiä, kuin mitä kirjoittaja itse on saanut aikaiseksi.

Itse en jaksa kiinnostua kirjoittajasta, jonka pääasiallinen tehtävä on postata persoonattomia tekstejä mahdollisesti sponsoroiduista erikoisruuista. Itse arvostan aitoa elämää ja tarttumapintaa. Jos lifestyle/hyvinvointi puolella kirjoittava kirjoittaja lykkää kerta toisensa perään tekstiä siitä, miten spiruliina sekoittuu veteen, niin itse en jaksa niitä auki klikkailla. 

Tämäkin on kuitekin valinnan paikka. Eli minun ylhäisyyteni voi kaikessa rauhassa jättää nämä tekstit lukematta. Voin silti antaa arvostukseni sille, että he näkevät vaivan ja omistavat sen kaltaiset vermeet, että hienot kuvat ovat mahdollisia. Kateuden karvainen peikko tässä olettaen nostaa päätään, sillä minun versioni vastaavasta postista menee kutakuinkin näin:

"Ei hitokseen, nyt pitäis varmaan pistää vähän ruokajuttua liikkeelle... mutku mää syön joka päivä just samat sapuskat!"
"No laitetaas se pannari, se nyt uppoaa aina."
"Ai resepti? Helskari, ei mulla tähän mitään reseptiä oo, kunhan viskon! No, katotaas..."

"Dääm, mulla on kaikki jauhot näissä fastin vanhoissa purkeissa. No, tossa kuitenkin jauhoja, niitä nesteen, heran ja munien päälle. Eikä tässä nyt kerkeä pistää keittiön kaihdinta kiinni, ettei tuo valo häikäisisi puolta ruutua." 


"Leivinjauhetta ton verran. Ainiin, oikaisin. Eli siellä on jo vähän steviaa, maitoa, munaa ja jauhoja pohjalla. Niin ja psyllium (jes, saan mukaan trendikkään sanan!)"


"Sitten vatkataan näköjään jäätelölusikalla pitkin reunoja. Ja näyttäs tuo likainen keittiörättikin pääsevän kuvaan."
"No niin, enhän mää muistanut ottaa mikrotuksista mitään kuvia. Saati, kuinka hienosti laitan kaikki mausteet tuohon pinnalle. No, siinä kuitenkin itse rumilus suoraan uunista tulleena. Kelvatkoot."

"Otetaas vielä vielä peukkukuva äkkiä, ennen ku jäähtyy! Ja näköjään taas niin kiire, että koko käsi ei ihan ehdi kuvaan mukaan. Nyt riitti panostus tähän asiaan, syömään!"


Pst. Siellä ois muuten fitnesstukulla valmiita elintarvikkeita mieletön läjä alennuksissa, ellei nämä minun kokkailuneuvot saaneet teitä ryntäämään omille jauhokaapeillenne ;) 


lauantai 17. syyskuuta 2016

Ylityksen yritystä.

Syyskuu rullaa eteenpäin ja viikko vaihtuu toisensa perään. Treeniä olen tehostanut nousujohteisesti ja tällä hetkellä on yritys saada aikaiseksi pienen pientä ylimenoa. Omilla treenitaidoillani ei tarvitse pelätä, että osaisin viikossa piiputtaa itseäni vielä mihinkään. Lähinnä ylimenon yritys tarkoittaa sitä, että teen viimeiset sarjat omien kykyjeni mukaan lähelle failurea ja lisään joihinkin liikkeisiin erikoistekniikoita.

Tällä tiukennuksella valmistan kroppaani siihen, että ensi viikolla olisi luvassa kevennys. Mitään näennäistä tarvetta, saati intoa, ei asialle ole, mutta kokemus on opettanut, että näin parempi. Kesällä onnistuin huomaamatta ajaa itseni siihen tilaan, että kyykky itketti ja paikat hajosivat. Silloin kirjoitin treenipäiväkirjaan, että kevennys ON PIDETTÄVÄ säännöllisesti. Ja vielä mielellään ennen, kuin sille on jo akuutti tarve.





Siksipä yhdistän kevennykseen perinteiseen tyyliin joka syksyisen viheliäisyyden, eli lauantain työpäivän. Ensi viikolla otankin ma-ti vielä pumppailutreeniä, minkä jälkeen sheikkeri jää narikkaan sunnuntaihin asti. 

Kun siihen asti on päästy, tulenkin paljastamaan, mitä jatkossa seuraa...


Osuivat muuten viikolla saamani tuliaiset aika nappiin! Katsokaa, mitä kaikkea sieltä löytyy!

Kitkat, Japp, Lion, marseja, snickerseja, twixeja, eri toffeita --- kaikki minulle!


Näissä merkeissä tämä lauantai on siis suorastaan kullan arvoinen! Suuntaan suunnattomalla tarmolla ja nautinnolla jopa tavallista kukkuraisempien ruokamäärien, sekä kunnolla repivän treenin kimppuun mielessäni se, että seuraavaan vastaavaan hekumaan saattaa keretä puista lehti jos toinenkin lähteä...

Hyvää viikonloppua!

torstai 15. syyskuuta 2016

Makrojen sota.

Ravintomaailmassa on vaiheensa, jolloin tietyt terveysnäkökulmat ratsastavat suosionsa harjalla, kun taas toiset poljetaan peltosaappailla syvimpiin mutiin. Päämakromme ovat olleet näillä aalloilla vuoron perään useammankin kerran.

Kuten olen toitottanutkin, omassa nuoruudessani pahiksen roolia piti rasvat. Oli kevytsitä ja kevyttätä, eikä yläasteaikana näkkäri saanut sipaustakaan liukkautta pintaansa.

Tässä ihanassa tonnikala-avokadosalaatissa hiilarit loistavat poissaolollaan.

Hetken aikaa sitten hiilihydraatit ottivat puolestaan mustan viitan ylleensä. Atkinsin dieetit olivat täyttä timanttia ja sokeri kaikissa muodoissa piti kiertää ja kaukaa. Salilla ja jumpissa painettiin ketoosin voimilla. Ne olivat onnekkaita, jotka olivat jo toipuneet rasvapelostaan ja aloivat läträtä oliiviöljyillä ja pelata blackgammonia pähkinöiden kanssa.

Heillä sentään riitti rasvasta energiaa, toisin kuin niillä, jotka pistivät rasvat ja hiilarit saman viitan alle. 

Nyt sitten, oliko jopa viimeisin päjäys heinäkuun aikana, on alettu varoitella proteiinista. Proteiinia on lihasvillityksen myötä alettu survoa kaikkiin mahdollisiin elintarvikkeisiin. Ruoat, joissa proteiinia on jo ennestään, on saanut vielä lisäbuustia valkuaisainepitoisuuksiinsa, esimerkkinä proteiinimaidot ja terästetyt rahkat. Terveydenalan ammattilaiset kinaavat keskenään, mikä on suositeltava määrä proteiinia. Kuluttajia pelotellaan samaa aikaa lihasten katoamisella ja toisaalta munuaisten välittömällä poksahtamisella. Sheikkeriin kehoitetaan kauhomaan herojen lisäksi aminohapot laidasta laitaan, kun taas vanhuksille opetetaan osteoporoosikursseilla, että 50 grammaa rahkaa on ihan just hyvä.

Tämä pötkylä on tehty pelkästä proteiinista ja psylliumista.


((Tässähän saa vallan jännityksellä odottaa, milloin neljäs makromme, eli alkoholi, alkaakin olemaan Se Juttu. Voisi treeneistäkin tulla suurtakin kansanviihdettä, jos juomapulloissa olisi heraa väkevämpää ja taskumatit kiertäisivät treenaajien kädestä toiseen?))

Mitä tähän sanoisi? Jos kaikilla olisi mahdollisuus, niin voisin suositella testaamaan eri ruokavalioita ja samalla juoksemaan tasaisin väliajoin verikokeissa. Näin pääsisi juurikin jyvälle, miten kroppa reagoi makroihin. Tähän on harvemmalla mahdollisuutta, ei itselläkään.

Siispä päädyn itse kuuntelemaan valikoituja asiantuntijoita sekä sitä tärkeitä eksperttiä, eli omaa itseä. 

Ruokia vaihtelemalla ja syklittämällä makroja saa kyllä ajan kanssa selville, mikä sopii omalle keholle. Tiettyjä suositeltuja suuntaviivoja on hyvä noudattaa, mutta yöunia omien proteiinigrammojen kanssa ei kannata menettää. Jos jokin yksittäinen makro mietityttää, voi vaihdella kuukausittain niiden osuutta ruokavaliossa. Prosenttisuhteita voi vaihdella laidasta laitaan, ja itse asiassa vaihtelu tekee hyvää koko aineenvaihdunnalle.



Muistakaa kuitenkin pistää lautasillenne päivittäin jotain kaikista makroista, vaikkakin jättäkää se neljäs vain erityistilaisuuksien kilistelyyn :)

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kun vain voisi syödä ja syödä.

Mietin eilen treenin jälkeen ruokani parissa jälleen kerran, että kuinkahan paljon pystyisin syödä pelkkää puuroa tai pastaa? Luen ja kuulen todella usein monien tuskailevan, kuinka sataa grammaa lähestyvä puurohiutaleannos alkaa jo tehdä tiukkaa. Itsellä ei puurokiulun kanssa ole oikeasti varmaan mitään rajaa. En ole uskaltanut testata, missä raja menee, sillä tiedän sen olevan todella kaukana. Pastan kanssa olen joskus ubertankkauksessa koittanut keittää 400 grammaa ja säikähtänyt (silloin vielä enemmän toipumassa SH:stä) nahoistani, kun koko määrä broilerilla, vihanneksilla ja avokadolla höystettynä on mennyt heittämällä alas...



Olen kieltämättä aina ollut varsin hyvä vetoinen tässä asiassa. Pitsat, kääretortut, puoli kiloa irtareita - minkään kanssa ei ole ollut ongelmaa. Alkaessani muinoin seurustella ja mennessämme ensimmäistä kertaa pizzalle muistan väkisin jättäneeni yhden palasen perhepizzastani syömättä vain muodon vuoksi. Seuralaiseni kun oli hyytynyt jo reilun puolikkaan kohdalla...




Vaikka minulla on tämä surullisen kuuluisa syömishäiriötausta, niin en näe sen koskevan tätä "taitoani". Ruoka on uponnut aina, mutta minulla ei kuitenkaan ole ikinä ollut mitään hillittömiä ahmimiskohtauksia. Kykenen myös lopettaa syömisen koska tahansa, VAIKKA se ei mukavaa olekaan.




Toisaalta ompa tästäkin taidosta hyötyä näin kehonrakennuksen puolella. Ainakaan minulla ei ole pienintäkään vaikeutta saada arjen ruokamäärää uppoamaan. Kuppi nuollaan joka ilta tarkasti puhtaaksi ja vielä heitetään hellä silmäys puurohiutaleiden suuntaan, joiden kokkaaminen santsikierrokseksi on yleensä onneksi sen verran iso urakka, että saan jätettyä syömisen siihen.





Osaan kyllä hienosti vetää roolin läpi, kun pitää nyökkäillä osaanottavasti omien ruoka"määrien" kanssa taistelevien kanssa. Samalla kuitenkin syön silmilläni heidänkin annostaan... ;)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Viikonloppujen luksusta.

(Testailen tänään snapchattia , eli jos haluaa kuikata, niin tiinafin taisi tunnukseni olla... )

Viikonloppujeni luksukseen kuuluvat isojen ruokamäärien, treenien ja pitkään nukkumisen lisäksi myös pyöräily- ja kävelylenkit. Mistään hikiliikunnasta ei näissä tekemisissä puhuta, ei missään tapauksessa. Pyörällä poljeskelen rauhallisesti ja kävellen puolestaan lönköttelen rentoa tahtia.  Nämä ulkoilut ovat rentouttavia ja latauttavia hetkiä, joita odottaa ihan yhtä lailla kuin aamun ensimmäistä puurolusikallista, tai iltapäivän santsispagettia.




Tuhdin jalkatreenin ja vielä tuhdimman PWO-mässinkien jälkeen lähden kelin salliessa yleensä pyöräilemään. Pyöräilyni ei ole kuin vajaan puolen tunnin kevyt polkaisu kaupungin sivustan kautta keskustaan. Siinä ehtii kuitenkin nähdä peltomaisemaa, kauniita lähiöpihoja, ja kuunnella samalla joko vanhoja ämppäreitä tai spotifystä hetken fiilikseen sopivaa musiikkia. Laukussa on joskus mukana herkutteluun Celsius tai Fastin latten makuinen proteiinijuoma. Ne maistuvat molemmat pellon laitaan pysähtyessä.






Tietyllä reitillä pääsee samalla seuraamaan tietyn maisemakohdan muodonmuutosta vuodenaikojen mukaan. Tämän kevät-kesän aikana tuli seurattua erään pellon viljan kasvaminen ja kypsyminen. Nyt sato on jo leikattu pois ja kynitty maa on valmiina ottamaan roudan vastaan.


Illalla sitten lähden kävellen ulkoiluttamaan seuraavaa ruokasatsia. Silloin laitan puolestaan jonkun gurun paasaamaan korviini. Kuuntelen enemmän tai vähemmän keskittyneesti podcasteja ja webinaareja eri alamme henkilöiltä. Käveleskelyn päätteeksi soitan yleensä omalle äipälle kuulumisia ja paasaan parhaimmillani hyvänkin hetken juuri oppimistani asioista.


Iltakävelyllä ABC:lla nenän puuterointi hetki. 


Näihin hetkiin on saanut uppoamaan paljon ajatuksia ja fiiliksiä. Joskus on kävely sattunut ja useammin kuin joskus on sade pilannut pyöräilyn ja saanut kävelyn tuntumaan muovipussin sisällä rimpuilulta. Mutta nekin reissut ovat osana niiden metrien muistokavalkadia.

Hyvää tekevät, kyllä. Ja osuvat täysin kehonrakennusmantran REST ja REPEAT osioon.

Vinkki loppuun: aminopörssissä viikon kampanjassa hyvät rasvat kohdilleen. Kun ostat kilon säkin Cocovin chia-siemeniä, saat kaupanpäällisinä mukana 500 ml:n Cocovin kookosöljytönikän. Jei :)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Nousujohteisuus treenaamisessa.

Olen taas päästänyt itseni tutkailemaan eri treeniohjelmia ja niiden sovelluksia. Tällä hetkellä teen Layne Nortonilta napattua PHAT-ohjelmaa hivenen modattuna versiona. Runko on kuitenkin suoraan siitä, eli kaksi voimapäivää, joita täydentävät hypertrofiapäivät nopeusvoimahöysteellä. Minun kaltaiselle aidan toiselle puolelle tähyäjälle on ensiarvoisen tärkeää, että olen naulinnut itselleni tarkan rungon, jossa pysyä.



Suunnitelmallisuus saa estettyä minut innostumasta sooloilla vähän sitä ja tuota muun tekemisen oheen. Niiden, jotka ovat vielä kehonrakennuksen alkutaipaleilla, kannattaakin pysyä suhteellisen kiltisti kiinni ohjelmassaan. Sarjamäärillä ja erikoistekniikoilla, TAI NIIDEN PUUTTUMISELLA, on oma merkityksensä. Toimivaksi ja eri treenipäiviä täydentäväksi treeniksi suunniteltu kierto voi muuttua jo pienilläkin lisä-ärsykkeillä liikaa hermostoa kuormittavaksi, tai urheiluvammoille altistavaksi, mikäli sitä säätää liikaa.

Nousujohteisesti perse ylös jakkaralta.


Kokenut treenaaja osaa seurata ja modata omaa tekemistään eri tavalla. Hän osaa kuunnella itseään ja tietää, milloin kannattaa muuttaa liikkeitä, tai tehostaa tekemistään. Kokenut ei myöskään tapita itseään joka ikisellä kerralla, vaan osaa säännöstellä failureen menemistä niille tarkoitetuille hetkille. 

Olen saanutkin itseni pysymään aisoissa siinä, mikä tulee tehojen lisäämisessä. Minulla oli tarkka suunnitelma viikoille, jolloin saan kuulostella, voiko lisätä sarjoja tai ottaa viimeisiin liikkeisiin esim. pudotuksia. Tällä tavalla olen saanut nykyisen ohjelmani säilyttämään nousujohteisuutensa, sekä paikat pysymään kunnossa.




Viikonloppuna jatketaan toivottavasti nousevaa käyrää etukyykyn progression merkeissä. 4 x 6 sarjoihin olisi tarkoitus saada taas uusi kilo lisää. Viimeksi meni jo vähän tiukille, joten katsotaan, miten tällä kertaa käy. Tai no katsomaan ei sinne mennä, vaan tekemään! Celsiusta kunnolla kitusiin ennen lämmittelyjä ja volumea vielä hivenen lisää kaakkoon!

Nousujohteista viikonloppua!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Malttia taas vaihteeksi.

Kärsivällisyyttä koetellaan taas pitkästä aikaa kehityksen puolella. Tiedän kyllä, että lihasmassan kasvattaminen on hidasta ja työlästä hommaa. Kukaan ei myöskään jaksa lukea määrättömästi ruikutustani siitä, kuinka samat rimpulakädet heijastuvat peilistä, tai leanmassissa ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään.

Urputus ei siis auta, vaan suunniteltu ja systemaattinen työ. Lihasmassan kasvattamisessa puhutaan vuosien ajoista (riippuen toki tavoitteista), joten viikottain ei kannata masentaa itseään kuntokuvilla tai mittailemalla hauiksen ympäryksiä.

Kuin olisin tämänkin kuvan ottanut viimeisten vuosien aikana ihan samoissa mitoissa (ja vaatteissa) ties kuinka monta kertaa...


Sen sijaan on parasta keskittyä rauhassa tekemiseen. Rakenna tämän hetkinen treeniohjelma sellaiseksi, että se vastaa sinun kykyjäsi ja tavoitteitasi. Siihen ei kannata ahmia liikaa jokaista erikoistekniikkaa, pakkotoistoa, eikä yleensäkään ladata "turhaa" volyymia.

Kun vaan näyttää ihan samalta.


Määrä ei korvaa laatua. Enemmän tekemällä ei myöskään päästä lihasmassan kasvattamisessa parempiin tuloksiin. Lihasärsykkeen ja lihaskasvun kasvaminen on tekemisen määrän suhteen kaari. Jonkin aikaa volyymia lisäämällä vaste paranee. Mutta jokaisen treenaajan yksilöllisen huippupisteen jälkeen tilanne alkaa mennä päinvastaiseksi. Kun siis teet omaan kasvuärsykemäärään nähden liikaa, aikaa tulokset laskea.

Saat taatusti koottua itsellesi henki pois - ohjelman, mikäli näin vain haluat. Kroppasi myös varmasti osaa tottua siihen, että pumppaan kymmeniä ja taas kymmeniä sarjoja lihasryhmille. Voin taata, että se keksii kyllä keinon, miten saada hankittua itselleen ainesta ja energiaa, jolla jaksaa ylikuormittavien treenien yli. Eli se, minkä toivot alkavan täyttää freddyjesi takakangasta, poltetaankin ilmoille, jotta jaksat tehdä viimeiset kolmetoista sarjaa pakarapotkua.

Maltetaan siis rauhassa tehdä ne toistot ja määrät, mitkä on itselle laskettu. Kun teet niissä hyvää jälkeä ja edistyt pikkuhiljaa sarjapainoissa, voit olla varma, että tulosta tulee.




Näihin arvokkaisiin sarjoihin saat pistettyä boostia nappaamalla ennen treeniä jääkaappikylmän Celsiuksen. Treenissä puolestaan tujauta intraa kraanaveden joukkoon, niin pääsee kunnolla tekemisen makuun. Jos eivät nämäkään tunnu auttavan, niin sitten peili vaihtoon!


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Jättäisinkö marjat puskiin kehonrakanneuksen nimissä?

Hifistelyn voisi viedä alallamme niin pitkälle, kuin vain ikinä haluaa.  Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun vielä hivenen hirnuen kuunteli Utin mainitsevan muutama vuosi sitten viinirypälesiemenen kuoriuutteen erinomaisuudesta. Nyt se on jo ihan kevyttä kauraa verrattuna kaikkeen mahdolliseen, mitä voit suuhusi laittaa kehityksen ja hyvinvoinnin nimissä.

Voit siis lastata kourasi niin täyteen pillereitä, kuin vain rahojen puolesta olet valmis sijoittamaan. Ristikkäisvaikutuksia ei juuri tule ajatelleeksi, kun yksittäin kaikki kuusi tulehduksellisuutta vähentävää pilleriä tuntuvat olevan korvaamattomia. Parhammillasi pumppaat itseesi jokaisella ruoalla antioksidantteja niin paljon, että päädyt muutamaan koko lastin kunnon tulehduskoktailiksi.

Näihin ajatuksia tuli mieleen, kun itse olen tavannut näin syksyisin suunnata treenin päälle oman pihan marjapuskille hakemaan luonnon omat antioksidantit ahnaaseen suuhun. Siinä mustia viinimarjoja mussuttaeesani minulle tuli mieleen eräs boudariohje, minkä mukaan treenin päälle ei kannata ottaa c-vitamiinia, tai mitään muutakaan antioksidanttia, sillä treenin aiheuttamaa tulehduksellista tilaa ei kannata olla heti puskemassa alas.




Tätä komennusta noudattaen minun pitäisi siis jättää treenin jälkeen puskat rauhaan ja suunnata sisälle suoraan makaroonien keittoon. Kunnon hifisteliä voisi tuon oikeisun tehdäkin. Itse en kuitenkaan koe olevani niin vihkiytynyt näihin kuvioihin, ettäkö jättäisin herkulliset marjat syömättä sen vuoksi, että se voisi jonkin nanoyksikön verran vaikuttaa proteiinisynteesini kestoon tai kasvuhormonien vaikutukseen (by the way, millä ei ole mitään tekemistä lihaskasvun kanssa).


Kun marjoja on pihalla tarjolla, minä menen ja syön. Voin mietiskellä antioksidanttiieni saantia sitten muulloin ja muissa konteksteissä, mutta tolkun saa onneksi ihan omaehtoisesti pitää näissäkin karkeloissa.

Tankatkaa huoletta vitamiineja alkavaan syksyyn ja huomenna starttaavaan uuteen viikkoon!

Ja huom! Vielä tämän päivän  Aminopörssissä  Mannisen tuotteista 20 prosenttia pois. Tämä kannattaa hyödyntää!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Jumppaillen masterchefiksi.

Kerroin viime postauksessa rajoittaneeni kehonhuoltotoimenpiteitä. Tein sen virheen kipeän lonkkani kanssa, että alkuun venytin ja mobilisoin sitä tuntemuksista huolimatta. Ajattelin, että se jämähtää vain entistä karmeampaan kuntoon, ellen huolla sitä säännöllisesti, Vasta sitten, kun jätin venyttelyn ja lämmittelyheilutukset pois, alkoi lonkkakin tuntua paremmalta. Hajottajana ei siis ollut epäilemäni etukyykky tai RDL, missä tukeudun liikaa etureisiin, vaan huolto.



Kovalevy pullistelee kuitenkin täynnä Australian Mastercheffejä, joihin sain itseni erittäin pienellä vaivalla koukkuunnettua itseni uudelleen kesän aikana. Siispä otin esille fysioterapeuttini Juhani Taivelan ohjeet jalkojeni huoltoon. Minultahan meni vajaa kaksi vuotta sitten täysin vastaavasti vasemman puolen lonkka hajalle. Tämän puolesta kävin Juhanin tykönä ja hän antoi minulle napakat jumppaohjeet, joilla korjata tilannetta.



Nämä vaivat johtuivat silloin olemattomasti hermottuvista pakaroista, sekä puuttuvista syvistä, poikittaisista vatsalihasvoimista. Puolen vuoden sinnikäs jumppailu teki silloin tehtävänsä ja pääsin sekä kivuista, että pakaroiden paikallaanjunnaamisesta.

Nyt ajattelin soveltaa samoja ohjeita tälle toiselle puolelle, ettei vastaavaan tilanteeseen tarvitsisi enää joutua. Tällä kertaa harjoitteiden tekeminen on aivan erilaista, sillä tunnen tosissani lihakset, joita olen koulimassa. Enää ei siis tarvitse keskittyä hikikarpalot otsalla metsästämään olematonta tuntumaa. Sen sijaan pystyn harjoitella tarkkaa lonkan hallintaa ja "tilttiä" oikeissa paikoissa. Eikä syvien vatsalihasten metsästys tee ollenkaan huonoa.


Mielelle ei onneksi enää tarvitse vakuutella, että menen totaalijumiin, ellen suorita päivittäistä venyttelyhierontaani. Sille on muutaman minuutin aikansa ja se riittää. Sen sijaan rangan hallinnan parantaminen olkoot jälleen kerran maustamassa australialaiskokkien tekemisiä digiboksin kovalevyn tilanteen mukaan aikankin ensi jouluun saakka.

Sopivaa ja mukavaa viikonloppua, älkääkä missatko Aminopörssissä majailevaa tarjoitusta, jolla saa kaikista Mannisen tuotteista -20 prosenttia pois. Minulle lähtee ainakin osmopurea ja puddingia!