sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mahtavaa, kosmista voimaa!

Ihmiselle oikea kellonaika, makoisa lisätunti aamuun ja nurkissa väijyvä herkullinen pimeys - olkaatten mitä lämpimimmin tervetulleet takaisin <3 <3 <3

Sitten hehkuttelun jälkeen "asiaan".

Mahtavaa, kosmista voimaa. Ultimaalisesti kovimman ikinä näkemäni leffan sitaatti pyörii mielessä salilla harva se kerta.



Olen tehnyt todella töitä sen eteen, että oppisin tekemään salilla työt lihaksella, enkä vain paikasta X tulevalla jänkävoimalla. Kuinka monesti sekä aloittelijaa että jo pidemmälle ehtinyttä konkaria jaksetaankaan muistuttaa siitä, että voima ei aina suoraan korreloi lihasmassaa. Kuitenkin huomaa itsekin kysyvänsä tyhjiltä seiniltä harvinaisen usein; miten "tuokin" saa kyykättyä noin isoilla raudoilla tai tehtyä hauiskääntöä hantteleilla, joita minä käytän peruskiven muuraamiseen?




Voimantuottoon vaikuttavat todella monet tekijät. Salin kaposin hiiri saattaa ihan oikeasti kyetä iskemään kyykkyennätyksiä tauluun, mutta tähän on olemassa useampikin syy taustalla.




VÄLITYKSET. Erimittaisilla vipuvarsilla on vallan erilaista vääntää lastia liikkeelle. Miettikääs vaikka sitä, että yritätte veitsenkärjen avulla vääntää lasipurkin kantta auki (ilmata). Jos veitsi on nysämittainen, on homma vaikeampaa kuin mitä pitempivartisella veitsellä. Samat mittasuhdeongelmat pätevät yhtälailla myös salimaailmassa. Joissakin liikkeissä lyhyt vipuvarsi vähentää voimamomentin käyttöä. Joissakin puolestaan lyhyestä vivusta on haittaa. Esimerkiksi kyykyssä ja hauiskäännössä pitkistä raajoista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Myös raajassa olevien mittasuhteet vaikuttavat. Lyhyt sääri, pitkä reisi on yhtälönä sama kuin erittäin hontelosti kulkeva kyykky.

Sitten LIIKKUVUUS. Joillakin nilkat ovat mallia näkkileipä. Siinä on paha mennä kyykkyyn, kun akillesjänteellä voi jo seisoma-asennossa näppäillä sonaatteja.

LIHASTEN KIINNITTYMISKOHTA. Esimerkiksi hauiksen kiinnityskohta voi vaihdella suurestikin, mikä vaikuttaa jänteen pituuteen ja lihaksen kokoon/supistumiseen.

HERMOTUS. Kyykkääjäksi tulee kyykkäämällä, leipuriksi leipomalla. Mitä enemmän teet jollekin asialle toistoja, sitä paremmaksi ja vahvemmaksi siinä tulet. Kroppa tottuu, liikeradat vahvistuvat ja sinusta tulee yleisesti vahva harjoittelemassasi asiassa.

LIHASSOLUTYYPPI. Joidenkin lihassolukko koostuu enemmän ykköstyypin-, joillakin puolestaan kakkostyypin lihassoluista. Siispä joidenkin kroppa on kuin luotu voimantuottoon, kun toiset taas jungertavat pienempien nappuloiden kanssa.

Ihan tarpeeksi kyykkyä.


Tässä jo muutamia muistutuksia itselleni. Voin siis jättää jälleen kerran naapurikyykkääjän sarjapainot rauhaan ja keskittyä omaan vääntämiseen. Pidän vain huolen, että haastan omat lihakset ja muistan, mitä olen hakemassa: voimapäivinä saa keskittyä osittain myös kunnon vääntöön, mutta hypetrofiassa haetaan kunnon jyystöä kohdelihakselle.

Näin. Tarkoitus oli tulla kirjoittamaan jotain annoskateudesta. Minu hiieno idea oli rakentaa kyykkypainojen kadehtimisen kautta aasinsilta siihen, että kohta alkaa konkreettinen annoskateuden aika. Alkaa tuo elopaino nimittäin kertoilla selkeää kieltä siitä, että miinuskalorijaksoa voisi alkaa merkkailla kalenteriin kummittelemaan. Mutta näppis teki jälleen omat ratkaisunsa, eli toisin sanoen pedagogi ei näköjään pääse höyhenistään ;)


perjantai 28. lokakuuta 2016

Kumarrus Tampereen WFC!

Viime viikolla (ei hyvänen aika, onko lomasta vasta viikko??) harrastaessani saliturismia Tampereen WFCllä onnistuin jättämään treenipäiväkirjani sinne. Huomasin unohduksen vasta seuraavana päivänä kotisalilla, kun aloin kaivaa esille muistiinpanoja katsoakseni, mitä viimeksi on tullut puuhasteltua. Kyllä harmitti ikeniä myöten, sillä kirjaan oli ehtinyt kertyä treenejä liki vuoden ajalta. Lisäksi olen merkannut siihen mm. painokehityksen, makrot tietyille ajoille yms. oman kehityksen seurantaan tärkeitä asioita.

Häntä koipien välissä laitoin WFClle mailia, että jos kirja sattuu pyörimään vastaan, niin ottaisivat sen talteen. Sain vastaukseksi iloisen mailin, jossa todettiin opukseni olevan tallessa ja odottavan minua siellä. Kiitin lämpimästi ja harmittelin etäisyyttä. Seuraavaa treenikertaa Tampereella kun saisi odotella varsin pitkään....

Askartelemani uusi kirja.


Ehdin jo askarrella itselleni (sisänsä kylläkin varsin päheän) uuden treenikirjan ja alkaa merkitä siihen uusia muistiinpanoja. Eilen, kun tulin töistä kotiin, odottikin postilaatikossa ylläripostia --- WFCn kuoressa tuli minulle kotiosoitteeseen lähetettynä unohtunut kirjani! Jopa oranssi kynäkin oli mukana kiinnitettynä kirjan kierteisiin!

Siinä se tuli takaisin kotiin ja kynä mukana!!

En siis menettänytkään vuoden muistiinpanojani, vaan sain ne takaisin ensimmäisenä postitusarkipäivänä viikonlopun jälkeen. Mahtavaa ja iloisesti yllättävää palvelua!

Eli hirvenkokoinen kiitos Tampereen WFClle!!

Toki tämä loi minulle ongelman, kumpaan kirjaan jatkan, mutta tämä on varsin positiivinen dilemma tähän hätään :)
Viikonloppuna olisi kuitenkin tarkoitus saada jompaan kumpaan opukseen laitettua merkinnät progressiosta boxikyykyssä ja penkissä. Erittäin suurella todennäköisyydellä saan myös merkitä hampaat irvessä progressiota myös elopainonkehittymiseen. Mahaa on saanut rullata farkkujen päälle sen verran mallikkaasti, että uskon puntarin kertovan minulle painavaa tarinaa lauantain aamupunnituksella.

Palataan asiaan, mitä merkintöjä laitetaan :) Hyvää viikonloppua jo nyt!

torstai 27. lokakuuta 2016

No voi kökkö...

Nonnih. Kirjoitin mielestäni äsken varsin pätevän päivityksen arjen paukkumisesta. Pitkäkin se vielä oli. Kävi kuitenkin se perinteinen, eli poistuin sivulta tallentamatta. Kiva. Jäljelle jäi vain tuo banneri, eli olkoot tämä nyt sitten täysi shoppailu-mainonta-mene ja tuhlaa-postaus. Siispä, fitnesstukulla tyhjentävät hyllyjänsä, joten mars penkojaisiin. Minä palaan vaikka sitten huomenna yrittämään uudelleen, jos saisi jotain tekstiäkin julkaistua....

-Tiina Tohelo


tiistai 25. lokakuuta 2016

Kiitos ystävälleni.

Tuolla isompien kuvioiden blogien keskuudessa on vellonut keskustelua siitä, voiko tai uskaltaako bloggaaja olla enää aito. Saako viskoa mielipiteitään julki ilman, että joutuu pelätä menettävänsä lukijansa, sponsorinsa ja maineensa yhden klikkauksen voimalla. Onhan tuo selvää, että kuorosta löytyy aina niitä, jotka eivät ajattele asioita samalla tavalla kuin sinä. Tai sitten kaikki eivät ymmärrä käyttämääsi huumoria tai satiiria, vaan ottavat mielipiteesi ja ajatuksesi kirjaimellisesti.



Tein itse pienen suunnanmuutoksen blogini sisällössä tänä syksynä, Minua armottoman tiiviisti seuranneet ovat ehkä huomanneet, että olen rentouttanut asennettani kirjoittamiseen. Kirjoitan enemmän samaan tyyliin kuin mitä puhun (epäselviä lauseita, muotoilemattomia ajatuksia ja sitä rataa) ja olen vaihtanut näkemysteni kanssa pienemmälle sensuurivaihteelle.

En osaa sanoa, mitä tämä on tehnyt lukijajoukoilleni. Olen varmasti saattanut alkaa ärsyttää joitakin. Jotkut ovat puolestaan ehkä säikähtäneet ronskimpaa tapaani käsitellä asioita tai puhutella itseäni. Tekstin kautta kun on niin vaikea saada välitettyä äänensävyjä ja kasvojen ilmeitä. Kun puhuttelen itseäni möhkikseksi tai pulkannaruksi, ei voi nähdä, kiusoittelenko itseäni, vai seisonko peilin edessä kasvot totisina.


Mitä enemmän on framilla omien tekstien kanssa, sitä enemmän pitää ainakin sopivissa määrin tiedostaa oma asemansa. Suoraa tekstiä saa ja pitääkin tulla, mutta silloin pitää olla valmiina myös ottamaan sopiva määrä kuraa vastaan.

Itse voin näillä pienillä sivuillani onneksi meuhkata ihan rauhassa omien ajatusteni kanssa. Ne eivät toivottavasti häiritse yhtään ketään. Tekstit, tai oikeastaan te lukijat, joita näitä tekstejä luette, toimitte minulle eräänlaisena äänettömänä ystävänä, kenelle uskallan ja voin kaataa oikeat ajatukseni.


  • Sellaisena ystävänä, joka ei pahastu siitä, jos joskus olen kiukkuinen. 
  • Ei väsy kuulemaan salijuttujani. Koskaan.
  • On aina kiinnostunut viimeisimmistä ravitsemusasioista. 
  • Ymmärtää, että joskus puristelen hauistani ja toisena päivänä ties mistä löytämiäni makkaroita. 
  • Jaksaa nyökkäillä myötätuntoisesti, kun olen taas kerran puskenut läpi auraamattomien pyöräteiden.
  • Nuuhkii kiinnostuneena iltapannariani ja ymmärtää, kuinka hyvää piparitaikina ja tuoreet taatelit ovat yhdessä. 
  • Ei kalpene, jos joskus kuuluu puheessa se ihan ehta vittu tai paska. Joskus jopa peräkkäin.
  • Ei vedä suoria olettamuksia asioista, joita olen sanonut kiukuspäissään. Jos meuhkaavat naapurinlapset ovat ärsyttäneet, se ei tarkoita, että a) vihaan naapureita b) vihaan lapsia c) olen epäonnistunut yksilönä KUN KERTA vihaan (sekä naapureita että) lapsia


Ja mikä parasta, jaksaa kuunnella nämä samat asiat yhä uudelleen ja uudelleen läpi.

((Olen muuten miettinyt snapchatia. Minulla on tunnukset, koska stalkkaan tiettyjä henkilöitä, mutta jaksaisiko joku seurata, jos sinne silloin tällöin heittäisin jotain matskua...?))

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kun saa olla ihan hyvä olla.

Loman wrap up on taas käsillä. Sunnuntaita elelen ja lojun vielä sängyssä. Jalkoja ei ole vielä testattu tälle päivälle, mutta eilisen uuden ohjelman korkkaus vaikutti siltä, että tänään saattaa olla tuntuvat ensi askeleet. Tankkaus teki myös mössölle todella hyvää. Mahan pohjalta kuuluu myös lupaavasti kurinaa, eli oletettavasti hiilariläjät ovat menneet perille lihaksiin ja massu tyhjentynyt valmiuteen ottamaan päivän uutta lastia vastaan.


Eräänlainen synttärilahja Fastilta.



Loma oli todella hyvä. Ytimekkäästi ilmaistuna, mutta näin se vaan pääsi menemään :) Tiettyä kehitystä ajatuksissa ja elämässä tulee ilokseen huomattua tällaisina aikoina, jolloin on helppo heijastaa menneeseen. Ennen lomat olivat mielettömiä kultivoitumia, joita odotettiin viikko tolkulla. Kun ne olivat viimein käsillä, oli paineet ilotteluun ja hypetykseen valtavat. Lisäksi lomia varjosti etukäteispelko töiden ja arjen alkamisesta. Toisaalta myös ennen lomia pelotti se, että aikaa olisi liikaa ja ahdistus liikkumiseen ja tekemiseen kova.


Kattokaas nyt, kuinka lihaisat toivotukset sain :) <3


Nyt on oppinut elämään enemmän hetkessä ja myös tekemään asioita. Lähtemään liikkeelle, hakemaan virikkeitä ja motivaatiota. Ja myös tekemään sitä, mitä haluaa! Vaikka reissaamiset ja kehonrakennukseen panostamiset vaativat rahaa ja vaivaa, niin se kaikki on sijoittamista omaan itseensä ja hyvinvointiin. Olen alkanut viimein oppia, että en tule saavuttamaan onnea hautomalla "pääomaa" ja odottamalla sitä jotain. Kaikki ei ole vielä tässä ja tekemistä on vielä, mutta suunta on oikea ja se tuntuu hyvältä!

Kun vain tietää, mistä toinen tykkää <3


Viimeiset viikot ovat antaneet minulle paljon sekä fyysisesti että materian puolesta. Expot, reissu Tampereelle, uusia treenikamppeita, pulvereita ja kirpparilöytöjä, motivoivien ihmisten ja urheilijoiden tapaamista, pieniä kiintymyksen osoituksia. Olen saanut valtavasti.

Nyt joutaisin jo könytä täältä lämpimistä lakanoista ylös ja nauttimaan sunnuntaista, mikä vielä jokin aika sitten oli täysi mahdottomuus. Uusi treeniohjelma kutsuu aivan tosissaan ja jo nyt tuntuu siltä, ettei tahtoisi vielä pitkään aikaan ottaa minkäänlaista kiristysvaihdetta - päin vastoin täysi tahkomistahti ja moodi on nyt päällä!

Hop liikkeelle ja kohti alati pimenevää ja syvenevää syksyä!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Pienen paksukaisen mahan murinaa.

Reissaamisen lisäplussana on pakollinen istuminen paikallaan, mikä tarkoittaa yleensä erittäin tehokasta toimistoaikaa. Tällä kertaa työhommat pysyivät kaukana poissa, kun päät lyötiin yhteen seuraavan treeniohjelman tekemiseksi. Täytyy sanoa, että tuli saatua aika polttevan olosta kokonaisuutta. Pääsen rykäisemään lauantaina ensimmäisen päivän liikkeelle, missä onkin heti odottamassa uutena progressioliikkeena boxikyykky. Tätä vekkulia en olekaan ennen tehnyt, joten vielä en tiedä, mitä odottaa. Ajatuksena persauksen parkkeeraaminen taakse penkille tuntuu näin ensi alkuun hivenen hutjuvalta, mutta sas nähä.



Tässä ollaan tällä hetkellä myös paksuimmillaan. Tuli tuossa mietittyä, että bodymaailma taitaa olla ainoa genre, missä voit olla samaa aikaa pieni, löysä ja läski. Itse nimittäin edustan tällä hetkellä noita kaikkia atribuutteja täysin jouhevasti. Lihaksellisesti olen onneton pieni ruikku, joka yrittää runnoa massaa lisää sen kun kerkeää. Toisella silmällä katsoen olen taas lievää ylipainoa kolkutteleva löysä porsas.




Polvelle jälleen uudelleen istahtanut vatsa ei kuitenkaan tunnu vielä täyttyneen, sillä mitä enemmän puntarin viisari vilisee, sitä armottomammin tuntuu nälkä kurnivan. Tälläkin hetkellä tunnen ihan oikeasti fyysistä NÄLKÄÄ, vaikka kaikkien laskurien sun muiden mukaan minun pitäisi olla vielä vallan tyytyväisesti kylläinen. Että paskan marjat.

Tiedän, että se on väärinpäin. Maailma yrittää iskostaa päähäni, että moiset herkut on jätettävä rauhaan. 

Mutta jos tässä kerran massaviikoilla mennään, niin silloinhan ei mitään nälkää pidetä kalvavana kataboliakaverina. Sen karkoittamiseen löytyy kyllä keinot, joihin esimerkiksi aino tuttavamme on kehittänyt uusia konsteja.... ;)

Palataaan (pyörimällä). Rullatessa mitä parhainta viikonloppua joka mökkiin.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Vanha maksamakkara turistina.

Tampereella ollaan ja hiiohoi. Tässä istun jälleen saman hotellin huoneessa jälleen yhtä onnellisena, tyytyväisenä, ja jälleen saman reissusotkun ympäröimänä. Pientä deja vu fiilistä siis pukkaa tästä kaikesta. Mietipä tässä sitten, mitä uutta Tampereella olosta nyt kirjoittaisi?


Tuo hirviö tuossa vieressä vie hivenen huomiota ;)


Treeni - jes, se on aina jollain tasolla uusi. WFC:n punaiset matot kutsuivat jälleen taivuttamaan rautaa mutkalle. Sehän kun onkin tällaisena löysänä rimpulana täysin oikea paikka mennä uhoamaan omalla erinomaisuudellaan ;) Otin rehellisesti täyden turistivaihteen päälle ja kyyläsin täysillä ympärilleni, näkisikö "tuttuja" motivaattoreita.

No olihan kuulkaas siellä Piia Pajunen ja Tiina Vaskelainen rakentamassa lisää 3d-lihaa. Näistä jälkimmäinen on osallistumassa kuuden viikon päästä proskaboihin, eli voitte kuvitella, miltä naiset näyttivät.
Ja mikä oli olo itsellä siinä vieressä?
Kuin maksamakkaralla.

Ne ovat muuten pistäneet VFCllä hak-kyykyn peilin eteen ihan v-ttuuksillaan, että näkee samalla, kuinka karmealta näyttää.


Treeniinkin sai ihmeesti keskityttyä, vaikka huomio meinasikin karata ympäristöstä nautiskeluun. Viimeksi olivat sekä lonkka että lapa mäsänä, joten tällä kertaa oli aivan ihana saada paukuttaa kivuitta ohjelmaa läpi. Ja vaihdosviikon aikana saa myös fiilistellä, joten täyden laakin jalkatreeni ylsi kattamaan koko alakerran tarpeet hetkeksi aikaa.

Sitten toki Terhin kiusaamista Gazozilla. Tai itsensä. Tai oikeastaan molempien, sillä Terhiä täysin omilla kysymyksillä ja ihasteluilla, ja itseä puolestaan sillä, mitä kaikkea haluaisi ostaa mukaansa. Tuloksena oletettavasti molempien osapuolien näännytys.

Liekö kenellekään yllätys, että alan tästä piakkoin etsiä kassien ja pussukoiden joukosta kaurahitalepakettiä, että voi alkaa säätämään vedenkeittimellä iltamurkinaa. Jos oikein hyvä lykky käy, löytyy jostain taskun pohjalta sekaan ripaus suolaa. Minijääkaapissa on jo puddet tekeentymässä sylikkäin vihannesten, kanojen ja huomisten treenijuomien kanssa. Vielä, kun näkee penkojaisissa vaivaa, saattaa käteen osua jopa kookosöljyrasia, jolloin ilta on suorastaan kruunattu.


Tiedättekös muuten vielä? Täytin kellolleen vuosia tänään Koskikeskuksen vessassa. Viime vuonna sama temppu Prisman vessassa. 
Että niin :)



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Läpysköillä läiskien.

Loma loman perään, sillä viime viikon NFE irroittelut sai jo edeltävän viikonlopun irroittamaan arjesta. Syys- ja talvilomat ovat olleet perinteisesti siirtymävaiheina uuteen treeniohjelmaa ja niin nytkin. Eli mehustelen viimeiset rippeet elokuussa käynnistyneestä PHAT-mukaelmasta irti, ennen kuin jyräytän uutta käyntiin.

Oli muuten eilisen tankkuulauantain ennätysaamupaino. Parempi pysyä vähän varjoissa...


Treeniohjelman runkoon ei tullut mitään muutosta, eli samalla kaavalla jatketaan. Jako on siis yhä voimapäivät jaloilla ja yläkropalle, joiden lisänä 3-4 hypertrofiatreeniä eri lihasryhmille. Progressioliikkeet tulivat myös sopivasti tappiinsa, joten nekin pääsevät vaihtoon.

NFEstä tarttui Nutriworksin osastolla kauan haaveilemani lätkävetoremmin mukaan. Tanja Ekolalla oli helppo nakki kaupata minulle -40 prossaa hinnasta remmit, jotka oikeasti sopivat minunkin kapeille ranteille (on muuten se ainoa paikka, mikä tässä kropassa on kapea...). Vinkkinä, että jos omistat myös keijukaisen kyynärvarret, niin remmien pehmusteita voi tuunata itse saksilla pienemmiksi.




Viikon käyttö läpysköillä takana, enkä enää luopuisi. Remmit ovat todella näppärät käyttää ja antavat hyvän pidon. Näillä olen saanut myös otettua remmit mukaan liikkeisiin, joissa en ole nitä aiemmin käyttänyt. Esimerkiksi ylätalja on auennut minulle nyt aivan uudella tavalla. Olen saanut lisättyä painoa JA parannettua tuntumaa samaa aikaa.


Käsialalle voi kylläkin sanoa hellät hyvästit, sillä treenimuistiinpanojen kirjaukset menevät nyt hieroglyfitasolle.


Lisäbonuksena näissä remmeissä on myös repijäeste. Olen nimittäin jästipäinen käsien ja kynsinauhojen kovettumien repijä. Sarjojen välillä alan aina huomaamatta hamuamaan käsiäni ja pian jo riuhdon suikaileita pahimmillaan hampaiden avulla irti. Hygieenistä, järkevää, esteettistä? Läpyskät ovat nyt kuitenkin tulleet tilalle stressileluksi, eli taukojen aikana (kun siis ilmeisesti tarvitsen koko ajan jonkin lelun tai viihdykettä) räpellän nyt näitä räpylöitä. Esteettisyys ei ehkä parantunut tippaakaan, mutta käteni kyllä kiittävät.

Näitä voi tilailla joko just vastaavia aminopörssistä nimellä voimagripperi (turha kirjoittaa hakukenttään ´räpylää´ tai `lärpäkettä`) tai fitnesstukusta vähän isommalla eurolla vetoremmit & ote --> versagripps.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Ja se oli taas hetkeksi siinä!

Olettehan huomanneet, että fastille on ilmestynyt ihan oma verkkokauppa, mistä pääset tilaamaan heidän omia tuotteitaan? Faststore - sivut ovat todella selkeät ja helppokäyttöiset. Niiden kautta saa samalla myös  hyvän läpileikkauksen kaikkiin fastin tuotteisiin. Fastin faceliftaus on todella piristänyt ennestään laadukkaiden tuotteiden habitusta, ja nettikauppa myötäilee tyylikästä ulkoasua todella hyvin.



Itsellä tilaukseen lähti saman tien täydennystä treenijuomaan Intran ja Vitargon muodossa. Ja kuin vahingossa siinä samalla parit patukat, katsokaas kun kerran tilaa, niin siinähän ne tulevat kuin huomaamatta...

Voin myös vinkkaista, että Fastilta on tulossa erittäin jännää uutta tuotetta ennen vuodenvaihdetta, joten kannattaa olla tarkkana!



Lomakin tulla lompsahti. Tai no ei, ei se lompsahtanut. Tämän viimeisen viikon ajan se itse asiassa ryömi ja hidasteli ihan tahallaan kulkuansa. Ajan hitaus ei kuitenkaan synkannut muuten kiireen kanssa: töissä meinasi mapit ja lärpäkkeet räjähtää käsiin ja ei ollu puhettakaan, ettäkö olisi iltasella ehtinyt tekemään edes tänne päivityksiä. Eli järkyttävästi tekemistä, ja järkyttävästi aikaa, sitäkö tässä yritän kirjoittaa? Ei tämä nyt oikein käy järkeensä.... Eli loman paikka!


Postilaatikkoon ilmeistyi eilen lomalukemiseksi tällainen herkku!


Pari kuukautta on ihan maksimi aika kyykkiä samoilla huudeilla, joten pakkaan tuttuun tyyliin suplimenttilaukut ja lähden kohti Tamperetta. Viime viikonlopun Lahden riemujen skippaus korventaa vieläkin harmitushermossa. Siksi voinkin tällä reissulla käyttää ehkä muutaman ylimääräisen kolikon pieneen mielihyvään. Tämä tarkoittaa suurella toden
näköisyydellä

  • Tuhoisaa vierailua Gazozilla
  • Ylimääräisiä turismitreenejä Wfc:llä
  • Olohuoneen faceliftaus Ikean voimin
  • Jonkin tuoksuvan, herkullisen bakeryn valtaamista
Loman tiukka nelikko on suunniteltuna. Onneksi saa jäädä pikku vapaalle varsin hyvillä mielin sekä töistä että treenistä. Välidieetti on tehty ensimmäisen kerran ja "massalla" olemiseen on aivan erilaiset fiilikset. Lättäperseen kasvatusta siis ja 3D-olat siinä samalla. Ei ihan yhden syysloman saavutettavissa, mutta yrittää voi aina!

Te, keillä on samaa aikaa lomat, nauttikaamme yhdessä!

tiistai 11. lokakuuta 2016

Loman tarpeessa.

Oi NFE, kun teit kohdallani hyvää! Viikonloppu jyräsi jaksamisen, mutta antoi muuten aivan valtavasti motivaatiota ja fiilistä omaan tekemiseen. Tiukat suunnitelmat ovat kasassa, ja tästä on hyvä jatkaa. Tosin kuten kuva kertoo, suunnitelmat ilmeisesti tarvitsivat kunnon eväät. Tässä on oma saalis Lahdesta, ei meinannut ATK-huoneen sohva riittää :D








Loman tarpeessa - merkkejä alkaa sinkoilla ilmassa varsin sopivaa tahtia. Vaikka syksy on mennyt varsin nätisti, etenkin sateiden määrän suhteen, on ensi viikon huokaisu enemmän kuin paikallaan. Tästä kertoi jo viime viikolla ylähuuleen parkkeerannut yskänrokko, joka yleensä tulee moikkaamaan aina kun on stressiä, tai kun ensimmäiset pakkaset tulevat. Ping ja siinä möllöttää. Onnekseni oma rokkoni on valinnut varsin kiitollisen kohdan, eli nätisti huulen sisäpuolelle, eikä leviä pitkin leukoja, minkä se voisi kaikessa kukkeudessaan myös tehdä.

Salilla puolestaan aloin eilen tehdä kunnon pöhinällä katz-vetoa hexbarilla. Tämä on siis minun oma, yksinkertaisen brilliantti idea. Katz-veto tangolla meinasi aina ottaa kipeästi lapoihin ja on myös syyllinen hajonneeseen lonkkaani. Hammer-ote sopii minulle huomattavasti paljon paremmin. Hexbarilla oli sitten vain se ongelma, että veto lähti liian alhaalta. Siksipä hoksasinkin nostaa hexbarin tavallisten painotellinkien päälle, ja tehdä liikkeen siinä. Kyllä nainen on viisas!

No enivei, sitä siis aloin tekemään tämän näköisellä viritelmällä. Tietovisa ja tarkkuus kysymys:




Mitä kuvasta puuttuu?

Että niin. 

Vielä viimeisin vinkki älyllisen toimintakyvyn heikkenemisestä odotti minua oman työhuoneen ovessa. Olin lähtenyt hoitamaan työasiaa hivenen pidemmäksi aikaa, joten jätin minua kaipaaville erittäin lohduttavan lapun oveen. Palaan. Sehän on varmasti mukava tietää. Että se meinaa ilmeisesti vielä joskus palata. Mitä suotta aikoja kertomaan, ei muuta kuin etelän meiningillä! Fiksuimmat olisivat varmaan lähteneet etsimään liikuntavälinevarastosta, olenko mennyt nokkaunille jumppapatjojen päälle ;)



Eli perjantai, ollos ja tullos jo!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Jo vain oli lystiä!

Sain tosiaan ihanan ja elämyksellisen lahjan jo ennen varsinaisia synttäreitä, kun perjantaina sain paketista liput sunnuntaille expoihin. Se tarkoitti sitä, että lauantaina vetaisin aamujalat kotisalilla, ja pääsin sen jälkeen suuntaamaan kamppeiden kanssa kohti välietappi Jyväskylää.

Hjuva oli fiivuis.

Hän vaatimalla vaati.


Ihanat Jessica Silfvernagel ja Linda Paldanius pitivät snapchatin kautta matkaajista huolen, eli pääkallopaikan tapahtumista pysyi hyvin  kärryillä. Ei voi sanoa muuta kuin että kyllä Kunnon Kovanaamat tulevat Kokkolasta - CBBn lyhyen sarjan voitto meijän Joni Hietalalle!

Tänään sitten herätys Jyväskylässä hävyttömän aikasten ja liikkeelle kohti Lahtea. Skippaan matkan spekuloinnit sekä parkkipaikan metsästyksen ja suuntaan selostuksessa suoraan itse actioniin.

Lavalla seurasi sarjaa toisensa perään, eli messuilla rullailu jäi vähemmälle. Halusin ottaa kaiken irti lipuista, eli se tarkoitti sitä, että en tahtonut jättää yhtään kiiltävää kankkua näkemättä. Silti oli välillä mukava käydä rehellisellä turistimeiningillä kiertämässä messualueella ja bongaamassa omia julkkiksia. Hah. Olen varmaan ainoa, joka tämän suoraan myöntää :)




Etenkin bodyssa kisaajat olivat oikeasti todella mahtavassa kunnossa. Spekuloikoot ne, ketkä sen paremmin osaavat, mutta minusta kireydellä oli tänä vuonna kysyntää. Tosin lyhyen biksun Johanna Hermans oli voittajista se, jonka täysin saatoin allekirjoittaa. Aivan mahtavasti sekä "pehmeyttä", lihasta ja mallia. Ja Kiia Rantalaisen etupose oli kieltämättä myös hieno. Omaan silmää tuntuu kunnon massa silti passaavan, sillä toiseksi fitnessissä tullut Eevsku oli "massiivisuudessaan" aivan häikäisevän näköinen.

Ehkä päivän uskomattomin ja hauskin ylläri oli se, että MINUA tultiin jututtamaan. Voi jösses ja sentäs - isot terkut!

Nyt oli messuilla myös sitä meininkiä, mitä niiltä odottikin. Onko lie sitten kilpailu lisäravinnepuolella niin tiukkaa, vai mikä, mutta viimeisillä minuuteilla ständeiltä suorastaan heiteltiin kansaa sheikkereillä, ja koko päivän ajan sai olon pidettyä juuri sopivan äklönä kaikkien maistiaispatukoiden voimin.

Vaikka sunnuntai oli jo väsyttänyt messuilla päivystäneet, niin silti kaikilta tuntui löytyvän hyvää fiilistä. Tanja Ekola oli aivan sydänkäpynen Nutriworksin ständillä, enkä meinannut päästä siitä millään liikkeelle. Utti Hietala jaksoi myös jutella pitkät pätkät ravitsemuksellisista viilaamisista kanssamme, mistä nöyrä kumarrus ja kiitos. Tämän tietopankin voimin olisi voinut vaikka sen Helsingin mutkankin tehdä!




Nyt sitten ollaan väsyneinä mutta tyytyväisinä matkalla kohti Pohjanmaata. Kiitän viihteestä ja blingistä, jota sai koko summan edestä. Enkä edes halua ajatella huomista työpäivää. Pikku hiljaa iskevä matkapahoinvointi takaa sen, että olen huomenna kuin krapulainen liikenteessä. Ehkä joudun korkkaamaan Celsiuksen heti aamuun, sillä sen verran tiedän hommia olevan. Ugh.

Vielä autoviihteenä pakkiksen ja Bodylehden kuvakollaaseja, mutta muuten palatkaamme taas asiaan, kun olemme toipuneet tästä koetuksesta.

Kiitos - kiitos - kiitos <3

perjantai 7. lokakuuta 2016

JEIS!!

JEEE!! Pikapikapikapäivitys!! Minulla on tulossa pian synttärit ja muutenkin erinäisten merkkipäivien tienoota on ilmassa. Siispä illalla minulle paljastettiin, että saan lahjaksi LIPUT SUNNUNTAILLE LAHTEEN NFE:HEN!!!!

Huomenna lähtö aamusta Jyväskylään. Siellä päivän hengailu ja sunnuntaina aamulla hyvissä ajoin liikkeelle Lahteen!


Olen niin onnellinen, etten tiedä mihin repeäisin!!!! Tai itse asiassa tiedän, nimittäin pakkaamaan ja itse asiassa just ja nyt!! Mutta piti tulla nakuttamaan tämä riemu vielä tänne :)



Että tästä tuli sittenkin rai-rai viikonloppu :D

Kyllä jurppii ja huolella.

Jatketaas suorasanaista tykitystä ja todetaan, että kyllä sapettaa ja tosissaan joutua jäädä kykkimään tänne kotikatsomoon, kun kisaajat painuvat shwarovskit lennellen kohti kisoja. Kannajat pakkaavat autonsa ja lähtevät banderollit liehuen kohti Lahtea ja fiilis kylmien kanariisipurkkien äärellä on lähellä hurmoshenkeä.

Yritetään tässä pysyä samassa hengessä kätyisen snapchatin ja instagramin kautta. Bodylehden päivitykset juoksevat (toivottavasti) tiuhaan facebookin seinällä, mutta muuten oma arki ei poikkea mitenkään perusviikonlopun meiningistä. Eip siinäkään sinänsä mitään vikaa, mutta kun niin halajaisin olla jossain ihan muualla...

Mitä tässä voi muuta kuin toivottaa onnea, menestystä ja nautinnon hetkiä kaikille uurastaneille. Älkää katkoko kynsiänne, kun riuhdotte auki herkkukassienne suklaapatukkakääreitä. Siivoa käyttäytymistä myös iltojen viinikuivatteluihin ja kisahetken endorfiinipössyihin. Ihailkaa sitä kaikkea jalostetun lihan määrää, jota on tarjolla sekä lavalla että myös messujen puolella. Toinen toistaan mielenkiintoisempia ihmisiä on luvannut seistä ständeillä ja kierrellä messukansaa jututtamassa. Tuskin haluaisinkaan kierrellä napsimassa proteiinipatukoita maistiaisista ja hillitsemässä näppejäni, etten tarraa kenenkään pakaroihin kiinni.

Kirjastosta löytyi lohtua tällaisen aarteen muodossa.


Tästä hyvästä on tankkauspäivän kaapit täytetty ja huolella. Tai itse asiassa kaappeja ei ole täytetty, vaan pikemminkin tyhjätty olemaan esillä ja nautittavissa. Kerään oman fiilikseni aluksi veivaamalla jalat salilla tuhannen tukkoon, ja sen jälkeen kehittämällä projektin, kuinka niihin saa survottua puhdasta hiilihydraattia niin paljon, ettei tarvitse paljoa hakea, ketä syyttää kun maanantaivalas tuijottaa peilistä - tavalliseen tapaan :D

Rai rai, viikonloppua kaikille ja p---hanasti patukoita fitnesstukulta, nimittäin niitä on jaossa puoleen hintaan!

Lohtua, katsokaas.

ftku_300x250.gif

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Mitä tästä opimmekaan?

Viime kerran avautuminen teki aivan järkyttävän hyvää. Se vapautti samalla myös viuhtomaan jatkossakin entistä enemmän täysin omalla sanansäilällä. Ei liikaa korjailtuja lausemuotoja, hienoilla ajatuksilla koreilua, vaan just tätä suoltamista (niin, onko sitä koreilua sitten jotekin muka ollut ihan haitaksi asti...;) ) Niin ja hymiöitä!

Eräs asia, mikä tuli tästä napakasta miinusjaksosta opittua, oli aerobisen määrä niin sanotulla offseasonilla. Tästä pidänkin itselleni, ja teille, saman tien soveliaan päivän saarnan.

Jos et halua lähteä kiristelykaudella saman tien ottamaan itsestäsi kaikkea irti, niin älä hyvänen aika tee mitään täysin ylimääräistä aerobista hömppää vapaalla! Itse kuvittelin jättäneeni kaiken aerobisen liikunnan käytännössä pois, mutta arjen tarkastelu kulutuksen LISÄÄMISEKSI paljasti jotakin ihan muuta.

Hiki ei onneksi tirsku kuvasta läpi, mutta sitä on!


Tein ihan liikaa näkymätöntä, pientä liikehdintää. Lämmittelin jokaikiseen asiaan ja erikseen vähäsen. Ennen treeniä otin viitisen minuuttia crossaria, ja treenin päälle puolestaan rauhaisasti kuntopyörää x -ajan verran. Ruoan jälkeen minulla on puolestaan aina intoa ja virtaa singota jonnekin. Veri suorastaan vetää hyppäämään pyörän päälle tai sateen sattuessa lähtemään kävelylle. Illalla teen kehonhuoltoa ja siivoan yms. huseeraan kotihommia. Tämä sekä viikonloppuna että arkipäivinä. Paitsi että viikonloppuisin tulee liikuttua vieläkin enemmän. Mutta en ikinä vain ole paikallani.

Tähän kaavaan kun pitäisi LISÄTÄ aerobista ilman, että kuitenkaan tahtoo nipistää levostaan ja herätä aamuaerobiselle (sitä paitsi pyöräilen joka aamu töihin...), niin ei ole helppoa. Tarkoitus ei nimittäin kuitenkaan ole nostaa pienenkään miinusjakson aikana stressihormoneja täysin kaakkoon. Vaikka kroppa kyllä kestäisi ja väsymyskin olisi vain hyvin pienen ajan ohimenevä ilmiö, niin en sitä kuitenkaan tahdo edes rasvanpolton nimissä.


Offilla on IMO hyvä pitää jonkinlainen aerobinen liikunta mukana. Mutta siinä tulisi pitää mielessä se, mitä omassa tekemisessään tavoittelee. Omalla kohdalla se on lihaskasvu, jonka yhteydessä siedettävä hapenottokyky. Osa kehonrakentajista ei tee minkäänlaista aerobista offillansa, ei edes iltakävelyjen merkeissä. Osa valmentajista puolestaan (kuten vaikka Markku Tikka) suosittelee offilakin pitämään yhden aerobisen treenin viikossa.

Itse kannatan sopivaa kultaista keskitietä. Kuvittelin sitä jopa noudattaneeni. Näin kuitenkin, että huomaan liikkuneeni aivan liikaa, jotta olemassa olevaan reseptiin voisi ainakaan matala/tasasykkeistä aerobista mitenkään helposti lisätä. ONNEKSENI en ole tehnyt yhtään sykettä merkittävästi nostattavaa liikuntaa (intervalleja, HIITtejä tai liikepattereita), joten niille oli vielä tilaa.

Älkää kuitenkaan ajako itseänne siihen hamsterinpyörään, jossa ei auta muuta kuin pistää töppösiä viuhtomaan entistä nopeampaa. Itse sain ainakin jatkoa varten tästä aika napakan opetuksen.

Peace!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Rakas päiväkirja.

Missä kaikki vanhat kunnon blogit ovat? Tätä olen kysynyt täällä jo monesti, ja sama kysymys tuli eräänä päivänä Jessica Silfversagelin suusta snapchatissa. Silloin, kun bloggaus alkoi, olivat tekstit tavallaan päiväkirjamuotoisia. Kirjoitettiin, mitä tuli tehtyä päivän aikana ja mitä ajatuksia sattuu pyörimään mielessä. Jos treenasi, oli treenistään saattanut kertoa tarkemmin, tai jos kokkailu kiinnosti, niin siitä tuli enemmän tekstiä. Mutta päivän kulun pystyi lukea bloggauksesta ja näin sai kunnon tujauksen aitoa elämää ja arjen mausteita.

Portaalien blogit ovat jotenkin siivottuja ja sponssikamalla höystettyjä. Kirjoittajat näkevät niiden eteen vaivaa ja tekevät sitä puoliksi työkseen. Tämä näkyy kuviin panostamisessa ja ammattimaisessa otteessa tuotteistaa sekä itseään että mainostamiaan asioita. Arjen kerronta on kaukana, kun pitää saada ujutettua lumenen uutuustuotteet viimeiseen asti käsitellyillä kuvilla esille.

Nättiä, mutta sliipattua.

Eikö tavalliselle elämälle riitä enää kysyntää? Vai haetaanko nettien "päiväkirjoista" enemmän shoppailuvinkkejä ja poseerausideoita pokkarikuviin? Isojen kuvioiden blogeista vain ihan muutama, kuten Pauliina Pakarisen ja Linda Paldaniuksen blogit ovat pysyneet heidän itsensä näköisinä. Kumpikaan ei mainosta mitään ihmeempiä, toki Paldanius heittää väliin Gazozin ja Massin juttuja. Näitäkin erittäin omaan tyyliinsä ja rehellisesti. Mahtavaa, että on pokkaa arvostella uusi sponssin tarjoama heramaku abauttiarallaa kasin arvoiseksi, mutta ei nyt ole ihan varma. Tai sitten jurputtaa siitä, kuinka ostamassaan riisifrutissa oli liian vähän hilloa. Tästä minä pidän!

Varsin sliipattu kuva lauantain riemuista.


Jokainen kirjoittaa siitä, mistä haluaan, juu juu. Itse olen keikkunut harmaalla välivyöhykkeella ties kuinka kauan. Nyt tekisi mieli antaa oman mielihalun palata välillä ihan siihen tavalliseen päiväkirjahässäkkään. Siinä varmasti menevät minun kolme lukijaani, mutta haluan silti saada tehdä omaa hommaani niin kuin siltä tuntuu.

Käytän esimerkiksi arkipuheessani erittäin värikästä ulosantia, ja joudun usein täällä teksteissäni hillitsemään kielenkantaani. Tulipas vaan mieleen, että miksi hitossa? Jos jossain pitäisi saada olla oma itsensä, niin sitten oman päiväkirjansa sivuilla! Miksi en tänne uskaltaisi kertoa pitkät pätkät treenistäni, jos haluan? Tai ärähtää, kuinka paska työpäivä on ollut? Voi ja ne patoumat, joita olen pitänyt sisälläni siitä, kuinka arki välillä puuduttaa, pyörä reistaa tai spagetti pääsi kitvaantumaan (kyllä, spagetti voi kitvaantua).


Tässäpä siis pieni pätkä:
Aamulla mittari näytti ekaa kertaa miinusta, joten kaivoin järkyttävällä kiireellä esille ensimmäiset talvikengät, mitkä tulivat komerosta vastaan. Ne sattuivat olemaan hopealla kimalteella olevat kompurat, jotka eivät millään muotoa mätsänneet muuhun asuun. Survoin ne silti jalkaan, koska oli aivan hervoton kiire. Seuraava taistelu aikaa vastaan tuli pihalla, kun pipon päälle piti saada survottua pyöräilykypärä. Aivan toivotonta. Lopulta kypärä keikkui mytyssä olevan pipon päällä ja leukahihna kuristi koko halavatun pyörämatkan niin, että töissä, kun viimein päästin itseni kuristuksesta, näytin siltä, kuin tosissaan olisin halunnut päättää päivänä tähän maanantaiaamuun.

Tätä rataa - hyvästit lukijoille, tervetuloa itselleni ;)

Niin ja hei vinkantaa minulle omia, itsenne näköisiä blogejanne - olisi kiva saada uutta luettavaa!