perjantai 30. joulukuuta 2016

Että näin.

Älkää missään tapauksessa lukeko tätä tekstiä, mikäli olette iloisilla mielin ja vielä mukavasti joulunpöhnäisissä tunnelmissa. Oletettavasti olette nauttineet joulun pyhistä herkkuineen ja postikorttimaisemineen. Maltillisen ja proteiinirikkaan herkuttelun välissä olette voineet käydä ilakoimassa ulkona lumessa. Olette pukeneet perheen kesken kaikki samanlaiset punaiset nutut yllenne ja hakeneet punaposket pikku pakkasista.

Pukki saattoi tuoda teille ihania, uusia treenivaatteita. Jo aattoiltana olette saattaneet pyöritellä uusia siksdöössejä käsissänne ja ehkä ihan innoikkaimmat jo mittoneet Fastin uusia pulvereita sheikkereihin valmiiksi. Joulupäivän saatoitte ehkä vielä pitää tunnelmallista tankkauspäivää, mutta sen jälkeen teillä on ollut täysi rähinä päällä. Treenaamaan on pitänyt päästä heti, kun mahdollista. Ja se treenihän on maistunut - ai että! Uudet kuteet ja kroppa tankattuna joulun tarjoiluista. Ehkä jopa joulun väliviikon ilottelua treeniohjelmassa. Kenties uusi ohjelma korkkautuu, vai välipäivien kunniaksi teet Juuri Niitä Makeimpia Liikkeitä, joista nautit.

Uusi vuosikin jo puskee päälle, ja siä myöten myös alennusmyynnit. Mikäpä sen mukampaa, kun hyvän treenin ja mittavan PWOn jälkeen lähteä vähän shoppailemaan keskustaan. Teette kaikkia hienoa löytöjä, saatte uudet salikengät pilkkahintaan ja varmasti se ihailemanne toppatakkikin on mukavasti sivallettu hinnassa alas. Toki mukaan tarttuu myös alennuskonvehteja, sillä nythän niitä voi syödä hyvällä omalla tunnolla, kun on myös treenannut.

Niin. Varmasti teillä on myös hyvät suunnitelmat huomiselle. Antakaas, kun arvaan: Aamulla heräilette rennosti liikkeelle. Jos teillä on vielä kuusi tuvassa, niin laitatte siihen valot, ennen kuin alatte pikku hiljaa valmistaa aamupuuroa. Kyllä, on lauantai ja vielä aattopäivä, joten se puuro on iso ja mittava.

Olette myös riemuissanne siitä, että juhlimisen päivä sattuu olemaan lauantai. Se tarkoittaa, että päivällä on juuri hetki käydä kiskaisemassa kunnon jalkatreeni. Progressiota tulee niin että paukkuu, sillä fiilis on niin hyvä, että se ei ole vältettävissä. Sen jälkeen syötte hyvin, ja ehkä lepäätte hetken. Sitten on aika lähteä kauppaan tekemään täydennykset illan tarjontaan. Ehkä mukaan lähtee perunasalaattia, sipsejä sun muuta suolaista, ja myös jo ennen joulua himoitsemaanne mutakakkujäätelöä.

Ilta alkaa pimetä. Syötte taas hyvin ja päätätte lähteä kävelylle. Kello on sopivasti kuuden jälkeen, jolloin voit musiikkia tai podcasteja nauttiessanne ihailla samalla räiskyviä raketteja. Sen jälkeen suuntaatte kotiin hyvään seuraan joko nauttimaan pitkästä, värivalojen täyttämästä illasta, tai sitten juhlimaan ystävienne luokse. Keskiyön raketit, vielä mukava yöpala ja voitte olla iloisia siitä, että saatte hyvillä mielin ottaa vastaan uuden vuoden.



Näin teille. Mitäs minä, kysytte?
Sick. Kuume. Sairas. Yskä. Räkää. Keuhkot repee. Sohva kuluu. Nälkä on niin että söis vaikka verhot. Ei iloa. Ei toivoa. Maanantaina töihin. Loma menee. Päivät menee. Ei treeniä. Ei mitään. Muuta kuin Nälkä. Toivoton. Nälkä.

torstai 29. joulukuuta 2016

Lomalaisen läksyjä.

Reissusta ollaan kotona. Oli kyllä myös mukava päästä liikkeelle, ihan kuten ounastelinkin. Flunssa sai oman voinnin sen sorttiseksi, että omat treenit jäivät turismissa väliin. Mutta muuten sai oleltua jouluisissa tunnelmissa (vähän turhankin) pienessä pohjolaiskylässä.


So sick.

Auttaisko nämä?



Tuossa kun pääsin äitimuoria koutsaamaan, niin sai taas muistutuksen siitä, mitä hermotus ja yleinen liikkeiden hallinta merkitsee. Aloittelija saa kyllä lihansa kasvamaan vaikka sitten aloittamalla pyöräilemään tai kävelemään portaita. Saati sitten, kun ottaa tottumattomilla käsillä kiinni raudasta ja alkaa testata, mihin suuntaan sitä saa väännettyä.

Mitä enemmän rautaan tutustut (ja mitä vähemmän sinulla on tähän tuttavuuteen luontaista genetiikkaa), sitä enemmän sille myös pitää antaa haasteita. Lihakset kun eivät tahdo tehdä mitään ylimääräistä. Ne päin vastoin tekevät kaikkensa, jotta niiden ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Jos tähän samaan tahtokieroutumaan satut omistamaan heikosti hermottuvia lihaksia, niin saatat pian huomata jauhavasi samaa hauiskääntöä tismalleen samoilla painoilla ja toistoilla, kuin mitä toissavuonnakin.

Toistot ovat kylläkin se, mitä liike tarvitsee mennäkseen selkärankaan. Sanotaan, että kymmenen tuhannen toiston jälkeen liikerata alkaa olla hallussa. Tähänkin siis huomio - harjoitettu liikerata. Se ei auta, että käännät hauistasi kymmenentuhatta kertaa väärin tai tuntumatta. Uudella ja oikealla tekniikalla laskuri lähtee naksuttamaan uudelleen. Ei nyt ihan alusta, sillä kyllä sinne selkärankaan on jo jotain uponnut, mutta hermotus ja rata tulee silti hakea lukemattomien toistojen kautta uudelleen.



Eli riittävät määrät toistoja ja myös riittävällä määrällä vastusta. Treenatessa tuleekin pitää jatkuvasti oma mieli tarkkana:
Treenaanko liikettä vai lihasta?
Haastaako tämä lihaksen toivotussa toistomäärässä?
Suoritinko liikkeen haluamallani intensiteetillä (karkeasti jaettua failureen vai määritellysti vajaaksi)?
Oliko temponi se, mikä pitikin olla?

Näitä läksyjä jätin äidille mietittäväksi, mutta särppinä opettaja otin myös saman läksyn itselleni. Ja kerran kotityöt on tehtävä, niin siispä näillä opeilla salia kohti heti vain, kun tauti hellittää!

maanantai 26. joulukuuta 2016

Juhla parahin.

Joulun väliterveiset. Toivottavasti siellä on kaikissa tuvissa ja mökeissä ollut hyvä tunnelma ja kystää kyllä. Vaikka näin Tapanina ovat käynnistyneet perinteiset kinkunsulatusturnajaiset, niin antakaa itsenne myös rentoutua kunnolla. Tammikuun saapuessa kerkeää taas alkaa höyrytä ja saa kyllä varmasti äkkiä muistutuksen siitä, mihin joulun rentoutumista ja tankkausta tarvittiinkaan.



Katsokaas, kenen pukki oli kiltti:

Tuli nimittäin Betterin uusi treenikassi, joka piti pistää heti joulupäivänä tulille!


Kuten minua seuraavat tiedättekin, rentoutumisen yksi osa-alue on minulla se sali. Siispä sinne on tullut suunnattua näinä joulupäivinä joka aamusesta.




Joulun herkut ovat olleet minulla täysin omanlaisiani - ja niin  hyviä! Kuten lupailinkin, olen tuunannut omia arjen ruokiani. Joulua ovat tuoneet eri mausteet ja juustot, joilla on ryydittänyt peruskyytipoikiaan, eli puuroja, rahkoja, puddingeja ja plättyjä.




Välillä olen käynyt haukkaamassa happea ja ihailemassa jouluvaloja. Samalla olen antanut Nortonin ja kumppanien pitää joulutaukoa. Sen sijaan viimejoulun löytö Raskasta joulua on soinut täysin repeatilla. Niihin tulkintoihin ei vaan tunnu kyllästyvän.

Kyllä, se on vettä.


On sitä suklaatakin jonkin verran mennyt, tottakai. Mutta kun muuten on ollut hyvät ja monipuoliset ruoat, ei millekään valtaville överimätöille ole ollut tarvetta. Aina olen kuitenkin itselleni konvehdin suonut, kun vain on tehnyt mieli. Ja tokihan yksi maku vaatii aina balanssiksi vähintään toisen.




Kodissa on ollut joulun tunnelmaa, ja onkin todella haikea lähteä taas parin yön reissuun. Läheisten näkeminen on kuitenkin aina yhtä palkitsevaa, ja kyllä tämä kotijoulu odottaa vielä, kun sukuloinnit on "hoideltu". Vähiten ehkä kiinnostaa joulun perinteinen Haapavesipyörätielenkki, mutta saapahan sen jälkeen pistää taas rastin ruutuun - vuoden juoksu  ´/. tsek and done.

((Aletkin jo puskevat omalle paikalleen, eli kurkkikaa ihmeessä nuo fitnesstukut , aminopörssit, ellokset sun muut läpi :)

perjantai 23. joulukuuta 2016

Rekiretkellä..

Joulun sähinät ovat virallisesti käynnistyneet! Onnistuin viime viikolla kaatumaan pyörän kanssa kylkeni mäsäksi, mutta en ole antanut sen himmentää iloa jouluta ja odotetulta Tampereen reissulta. Aluksi tuntui oudolta lähteä liikkeelle "väärään" aikaan. Olen pitänyt joulun aluspäiviä ehdottomina päivinä saada touhuta kotona, laittaa joulua ja kierrellä kaupoissa ihmettelemässä ihmisvilinää.

Siinä on joulupalloa vähäksi aikaa.


Mutta kun antaa mahdollisuuden muuttaa tapojaan ja tehdä jotain toisin, voi saadakin jotain ihan uutta ja mukavaa. Niin käväi nytkin. Aattopäivät Tampereella ovat olleet aivan mahtavia joulun käynnistämiseen. Ja kaipaamaani ihmisvilinää olen kyllä saanut ihan tarpeellisen annoksen täälläkin ;)

Pääpointtina näillä reissuilla on vaihtelun lisäksi aina treeni ja saliturismi. Mihinkään muuallekaan sitä suuntaisi Tampereella, kuin keskustan WFC:lle. Niinpä tälläkin kertaa ja jälleen turistilasit silmillä, jos sattuisi bongaamaan livemotivaatiota omaan treeniinsä.

Näytin WFCllä ihan yhtä kalpealta ja löysältä kuin viimeksikin. 


Huipentumana koko reissussa oli toki tämän päiväinen tapaaminen Sanna Elorannan kanssa. Viimeisestä kerrasta oli vierähtänyt yli puoli vuotta, ja sen annoin Sannan tuntea halauksen tiukkuudessa (tässäkään ei murtuneista kylkiluista välitetty, korkeintaan pistettiin muutama lisää säpäleiksi).

Sanna pisteli pihteineen kroppani säälimättä läpi. Tuloshan oli sitten, mitä oli. Otan kaikkeen toki estrogeenilatausvähennyksen, eli siihen nähden kunto oli pysynyt ihan hyvänä . Mutta näihin voidaan palata myöhemmin .


Nyt on käynnissä liki kirjaimellinen rekiretki kohti aattoa. Jokaiseen jouluun kuuluu pätkiä, jotka tulee vietettyä autossa. Nämä pakolliset siirtymät ovat jo tulleet niin tiiviiksi osaksi, että ne ovat saaneet oman statuksensa. On ihana saada istua auton tunnelmassa ja katsella talojen jouluvaloja. Samalla pitää kuunnella ehdottomasti jotain pientä paikallisradioa, sillä niissä pehmeä-ääniset juontajat kertoilevat pikkuyritysten ja yksityisten ihmisten joulutoivotuksia soittaen väliin toivottuja joululauluja. Ihan parhautta! "Lintusen Liivi ja Mono tahtoo toivottaa kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneilleen hyvää joulua ja tukevaa uutta vuotta".

Fastille kiitos rekiretken eväistä- tuo MAX on aika tykkiä tavaraa.


Kotona odottaa sinne valmiiksi ladattu joulu. Tietyt ruoat sulamaan ja sitten nukkumaan, jotta aatto pääsee tulemaan.

Kaunista ja tunnelmallista, sekä jokaiselle juuri omanlaista joulua,

toivoo Tiina

tiistai 20. joulukuuta 2016

Jotain muuta kuin lompsis.

Hillitsen itseni parhaani mukaan, etten käyttäisi tämän tekstin aikana missään muodossa lompsis-sanaa. Täytyy saada kehitettyä jotain muuta, millä kuvata sitä solahdusta, kun työmoodi vaihtuu lomaksi.

Sain parilta oppilaalta joululahjaksi parsakaalen :D Minut tunnetaan;)


Loma ei ole lomaa vain itse työstä ja sen sisällöstä. Loma tuo minulle huokaisun myös

Pyöräile sinäkin työmatkasi.


  • Jokapäiväisestä hengenvaarasta
Minun ei tarvitse lähteä aamulla pilkkopimeässä taiteilemaan pyörän kanssa läpi luminietosten, jäätiköiden ja gladiaattoritemppuratojen, jotka myös Kokkolan pyöräteinä tunnetaan. Kuljen yhä uskollisella Ralekillani paikasta toiseen (lue: salille ja kotiin, prismaan ja kotiin), mutta nyt kiire ei näyki kantapäillä ja hommasta puuttuu pakko ja rähmät silmiltä.


  • Eväiden pakkaamisesta

Kun yhdistät ylläolevaan pyöräilyyn repullisen kananmunia, saat jo hyvät mielikuvat aikaiseksi.


  • Aamupalan hotkimiselta seisten ja suoraan mikrohöyrytysastiasta
En suostu nipistämään arvokkaista yöunista minuuttiakaan, joten olen saanut laadittua itselleni varsin tiukan aikataulun aamuksi. Kun vielä tietää, minkälainen koetus on yleensä edessä (kts. kohta 1), ei aikaa aamupalan nautiskeluun ole mitenkään liikoja. En siis nouse fiilistelemään auringonnousua istuen silkkiaamutakissa ikkunalaudalla höyryävä, tunteja haudutettu tee käsissäni, vaan syön toppakamppeet päällä lohet ja kasvislohkot suoraan purkista kitalaki höyryten.


  • Työvaatteiden lataaminen
Kaikki tietää tämän. Yrität ennakoida edellisenä iltana, mitä fiiliksellä haluat aamulla lähteä liikkeelle ja kuinka tiukasti haluat siedättää itsesi pakkaseen tai pyöräilyssä ahdistaviin farkkuihin. Aikaa illan mielipiteen vaihtamiselle ei juurikaan ole (kts. kohta 3), joten usein on oltu liikkeillä ryntteissä, jotka ovat ahdistaneet valinnallaan koko päivän.


  • Aamuöiden säpsyt
Image result for wake up night


Tähän voisi lisätä vielä aamuyön säpsähtelyt, kun muistat kello kolme, mikä joko unohtui tehdä/sanoa/soittaa, tai mikä sinun pitää ensi hädässä aamulla ehtiä tehdä/sanoa/soittaa. Tämän jatkoversio on, kun alat pyöritellä säpsyn aiheuttanutta asiaa, mikä sinun pitää/piti tehdä/sanoa/soittaa.

Loma on siis erittäin tervetullut tuomaan verenpaineen laskua, ja sallimaan nukkumisesta, rentoutumisesta, reissaamisesta, syömisestä ja tottakai TREENAAMISESTA nauttimisen!

Ihanaa lomaa ja joulun aikaa ihan kaikille <3


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Vilinää, melskettä etc.

Joulun ajan aikataulut paukahtivat hivenen uusiksi. Välipäiville hekumoitu Tampereen reissu vaihtui yllättäen joulun käynnistäjäismatkaksi. Se tarkoitti sitä, että tämä viikonloppu meni hervottomissa joulumeiningeissä omassa kodissa. Takaisin tulo reissusta tapahtuu nimittäin vasta aaton aatto iltana, jolloin en tahdo enää reissusta rähjääntyneenä alkaa kaivamaan koristelaatikoita esille.

Tässä vaiheessa pukkaa yleensä hikeä....

...siirryin mielummin ottamaan selfien.


Siispä kotiin saapui täysi joulurähinä jo nyt. Kaupasta tuli haalittua jo nyt haaveilemiani herkkuja. Suurin osa tarvittavista säilyy hyvin jouluun asti, ja osa pääsi pakastimeen odottamaan aattoa. Toisaalta tällainen ennakointi säästi siltä ryysikseltä, mikä on tavannut olla kaupoissa vastassa aattopäivinä. Silloin ei kannata maitopurkin kanssa lähteä jonottamaan prisman lahjajonoihin, sillä saat takuulla hapantua kilpaa maidon kanssa odottaessasi ulospääsyä.




Nyt ei siis tarvinnut taistella taatelipaketeista tai ruusukaaleista, vaan kaiken sain nätisti ja liki jonottamatta mukaansa. Tampereella voikin sitten tehdä haluamiaansa viimeistelyostoksia, mutta muuten kaikki on aika lailla valmiina.

Reissuun tempaistaan sitten keskiviikkona. Otetaan muutama joulukoriste ja -valo mukaan ja pistetään ne koristamaan hotellihuonetta. Jos WFClle ei ihan tonttulakissa viitsi mennä, niin ainakin kovin tonttuisissa tunnelmissa. Ja Sanna Elorannan tapaamista aaton aattona odottaa huomattavasti enemmän, kuin itse valkoparran saapumista!


Kolme minuuttia ennen kuin hoksasin, että jäi tankkauspäivän banskut kotiin...



Tässä sivussa on mennyt myös kinkkutalkoot salilla varsin mallikkaasti. Treeni maistuu todella hyvältä, ja jo edellisenä iltana ajattelee hyristen seuraavan päivän treeniä. Tämä kertoo toivottavasti hyvää siitä, miten kroppa palautuu ja jaksaa painaa.


Ihan enää muutama päivä ja se on siinä! Nautitaan näistä tulevan juhlan sähinöistä ja toki treenistä siinä samalla :)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulun menu.

Joulun herkut ei tematiikallaan ole mitenkään omaperäinen postausaihe näin sesongin aikana. Silti mieli alkaa jo rakennella, mitä makuja sitä tahtoisi joulun aikana makunystyröilleen suoda.

Jokaisella on varmasti omat perinteensä, mitä joulupöydästä löytyy. Joillekin juhlaa ei tule ilman hunnutettua porsasta, ja toiset taas vannovat uitetun lipeäkalan nimeen. Perinteisiä laatikoita kohtaan löytyy yhtä monta mielipidettä, kuin on laatikkoversiotakin. Jokaiselta suvulta löytyy myös Se Paras Piparkakkutaikinaresepti, eikä muiden pipareita kohtaan tule edes nyrpistelyä.



Kirjoitin muistaakseni viime joulunakin herkkulistabloggauksen. En ala tähän hätään lunttaamaan, mitä on silloin ollut muona-agendalla. Vertailutulos voisi olla myös aika masentava. Olen nimittäin varsin kaavoihin kangistunut siinä, mitä tulee herkutteluun. Minut tuntevat tietävät, että voisin hyvin onnellisesti elää puurolla, pastalla ja lohella loppu elämäni. Niin kuin varmaan tulen tekemäänkin.



Jouluna en tule ruokien suhteen varmastikaan tekemään suuria poikkeamia juuri mihinkään suuntaan. Oletettavasti tuunaan perusarjen ruokia hivenen jouluisempaan suuntaan. Rahka saa mausteekseen kanelia ja neilikkaa. Lisäksi käytän puolukkaa ja luumusosetta seassa. Lohta tahdon myös syödä ja paljon! Sille pistän kunnon valkosipulikastikkeen ja kylkeen paljon brysselikaalta!


Spagetista en luovu edes jouluna, mutta sen kyytipojaksi tahdon ehdottomasti vuohenjuustoa ja aurajuustoa. Ronski ripaus mustapippuria, ja homma toimii. Sen verran saatan tehdä perunalinjalla poikkeamaa, että lohkoperunoita saattaa eksyä leivinuuniin. Niille kunnon maustehässäkkä ja ehkä hivenen öljyä pintaan.



Iltapannari pysyy myös. Se on itse asiassa minulla läpi vuoden varsin jouluisessa kuosissa. Maustan sen nimittäin jatkuvasti kanelilla ja kardemummalla, ja kuorrutan taatelilla. Ehkä tujaus neilikkaa tuo sille uutta potkua.


Taatelikakku on varmaan se rehdein ja rehellisin joulun nautinto, minkä haluan saada. Kermaviiliin leivottu kakku, joka on jäänyt juuri sopivan raa´aksi keskeltä. Sitten kourallinen valikoituja konvehteja.

That´s it. Kiva olisi saada lusikallinen jokaista laatikkoa ja nirpsaus joulutorttua. Mutta niiden tuoksu ja maku riittää. Muuten haluan ahtaa itseeni paljon puuroa, höyrytettyjä vihanneksia ja --- no hitsit, ihan omaa sapuskaa ;D

Ihanaa ja joulun valmisteluiden täyteistä viikonloppua kaikille!

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Soittolistalta poimittua.

Tiinan musakorneri (omaperäisyys ja luovuus huipussaan). Musiikki on ihan ehdoton elementti treenissä. Olen kirjottanut useamman postauksen siitä, kuinka kapinoin salin omia DJ:tä vastaan. Juuri niitä, jotka vääntävät metsäradion veisaamaan, tai sitten puolestaan luukuttavat joutavanpäiväisiä radiojuontajien kaksimielisyyksiä (meidän salilla siis asiakkaat saavat säädellä itse radiokanavan sekä volymen).



Taustaradio tai -musiikki saa salilla olla ja se on ihan ok. Mutta itselle musiikki on sen verran tärkeä, että tahdon sen olevan juuri kuhunkin fiilikseen sopivaa ja itseäni miellyttävää. Siksi valintani on ollut hommata valtavat bluetooth okuläärit korville, enkä aio niitä ihan ensi hätään ottaa pois. En silti haluaisi tuhota tärykalvojani sillä, että joudun kilpalaulattamaan musiikkia taustaradion kanssa.

Eli te, ketkä haluatte salilla jytää - ymmärrän teitä täysin! MUTTA, tehkää sama temppu kuin me monet muutkin, eli HANKKIKAA ne kuulokkeet! Tavallisetkin halpis napit käyvät, ja voila: saat jytkeet omiin korviisi.




Olen myös kertoillut teille musiikkimakuni skaalasta. Häpeilemättä olen tunnustanut Hanson menneisyyteni, ikuisen ihastukseni ysäripoppiin ja kuitenkin täysin uskottavan hevimusiikkitaustan. Löytyy sieltä hajaotoksia Petri Nygårdia ja Eminemiäkin.
Minulla on spotifyssä luotuna lukuisia listoja eri fiiliksiin, joita voin suositella vain erittäin avarakatseisille kuulijoille ;)

Ajattelin kuitenkin alkaa postailla teille tänne silloin tällöin kauden biisejä, mitkä milloinkin iskevät. Tällä viikolla paluun listalleni teki coca-cola-mainoksesta bongaamani jytke. Mitään hajua ei bändistä tai sen tausta ei ole,  mutta kappale toimii armottoman hyvin omana jalkapäivänä. Saan kerättyä tällä sopivasti kierroksia, eikä sanoituksiin tarvitse keskittyä, sillä niitä ei ole,






Mitäs tykkäsitte? Pääsikö teidän soittoistalle?

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sohvatreeniä.

Kyllä tämä offseason treenaaminen vaan passaa minulle. Pidän siitä, että voin kuvitella tekeväni lihasta salilla. Saan hokea mielessäni, kuinka every rep matters ja kiskoa laturibanaanin pukkarissa mahdollisimman turhantärkeän näköisenä.
Tosissaankin, alan pala kerrallaan tajuta, kuinka rakennuskausi tulee käyttää järkevästi hyödyksi. Jos todellisena haluna on saada lihas kasvamaan, niin silloin täytyy pistää muuta asiaa hetkeksi sivummalle. Tämä tarkoittaa itsellä jälleen kerran kaikkea muuta stressiä, millä blunttaan kortisoleja kaakkoon. Tai sitten muuta toimintaa, jolloin estän lihasten palautumisen kuluttamalla niitä tarpeettomasti.



Kortisoli on itsellä jälleen ollut pinnassa jo pelkästään siksi, että maharöllyrä tuntuu pysyvän, vaikka dieetilläkin sain painon muuten laskemaan. Mitään yhtä hormonia tai välittäjäainetta tuijottamalla ei ikinä tule hullua hurskaammaksi, sen tiedän kyllä. On boudareita,  jotka kyttäävät kasvuhormonin perään ja kieltäytyvät illalla syömästä mitään muuta kuin raakoja kananmunia, ettei insuliini vain estä yönaikaista kasvuhormonipiikkiä.

Itsellä kortisolin, ja tarkemmin sanottuna stressin hallinta voisi tulla uudelleen agendalle. Syksyllä meni paremmin, mutta näin joulun lähestyessä huomaa töiden jo painavan ja väsymyksen kasvavan. Siksi stressinhallinta tulee todella tärkeään rooliin. Siinä minulla on arjessa rauhoittumisen kannalta vielä työstettävää.

Kortisolit saa ja pitää nousta kaakkoon, kun ollaan treenaamassa. Treenin aikana voin ja saan ottaa itsestäni irti, mutta sitten muu aika tulisi olla sellaista, että stressihormonit eivät olisi häiritsemässä palautumista ja esimerkiksi kilpirauhasen hyrräämistä.


Päätinkin, että tästä lähtien nostan sohvan yhdeksi liikepatterilaitteeksi, minkä kirjoitan ohjelmaani. Sohva olkoot vapaapainolaitteideni kuningas, jossa tehtäviä liikkeitä alan nyt suorittaa. Lojumista voisi aloittaa 2 x päivä keveällä määrällä. Jo jouluksi voisin pistää Arnoldin henkeen 5 x 5 ja ehkä joku kaunis päivä menee jopa widowmakerit pakkotoistoineen.S


Tässä emme halua ikuistaa pullahetkeä sohvalla.

Makuupussi apuna, kun ei sähköpatterien tehot riittäneet.




Kompressiosukat ovat todisteena, että ennen koipitreeniä tässä lörtväillään.


Kertokaas, miten tätä juodaan vaakatasossa? 

torstai 8. joulukuuta 2016

Yksi kahden kilon meno-paluu, kiitos.

Välikiristyksestä on nyt kulunut viikko (ja pieni pessimisti sisälläni huutaa jo lukuja siihen, kuinka monta viikkoa olisi seuraavaan rutistukseen ;) ). Omissa pienissä mittakaavoissani ymmärrän, miltä tuntuu kisadieetin vetäneeltä, kun kovaa työtä aletaan "purkamaan" massakauden myötä. Silmä on tottunut kireyteen ja edistyminen näkyy paljon selkeämmin kuin plussalla ollessa. TAI NO kyllä plussankin edistyminen näin rasvamäärässä näkyy kieltämättä varsin selkeästi :D Enemmänkin tarkoitin kuitenkin lihaksen kasvamista siellä alla.





Itse sain tiristeltyä painoa (käytän sanaa painoa, sillä turha toivo, että se olisi täyttä rasvaa. Villi veikkaus, että tulille lähti niin nesteitä kuin varmasti sitä kaikkein arvokkaintakin) kahden kilon verran. Eipä siinä tarvinnut sopivasti nuupahtanut kroppa kuin yhden tankkauspäivän, kun kaikki oli pesusienen lailla imetty takaisin, jopa pienellä korolla. Eli sain sen sileän tien jättää hyvästit esiin pilkahteille vatsapalikoille ja leukapielelle.

Onneksi tilalle tullut pehmeys sopii minulle ihan hyvin. Se kun tarkoittaa sitä, että jälleen on mahdollisuus järkevällä ja systemaattisella treenilla saada aikaan lihaskasvua. Jaksaminen on myös paljon parempaa, ja onhan syömärillekin mukava saada kuppiinsa täytettä.

Celsiusta  menee laturina niin dieetillä kuin offillakin. 


Käteen tämänkertaisesta kiristelystä ja entistä vahvemmin se, että offilla kannattaa panostaa lepoon ja sopivaan hölläämiseen. Jokaisella jauhohippusella ei ole niin väliä, eikä maailma kaadu, jos kerran pari tekee mieli santsata puuroa. Jos puolestaan iltakävelylle ei haluta lähteä, niin älä mene. Dieetillä on huomattavasti helpompi sitten lisätä liikuntaa, kun kalenteri ei ole entuudestaan täynnä epämääräisiä sinkoiluja ja piilossa olevaa kulutusta.


Kolmatta adventtia kohti. Joululahjat ahdistavat juuri sopivasti. Onneksi tällä kertaa niin päin, että olisi läheisille mielessä vaikka mitä ihanaa, jota haluaisi antaa. En haluaisi herra euron sanella liikaa siinä, miten haluan rakkaitani ilahduttaa. Eräs on kuitenkin sen verran vaatelias, että mahtaako tuo Phuketin matkaa pienempään tyytyä...

maanantai 5. joulukuuta 2016

Välipalajemmaaja plussan puolella.

((Älkää pelätkö, en edes aio mainita eilisestä kelistä. Tai mitä se on vieläkin tuolla pihalla. Voisin halutessani puhua prismojen ja s-markettien eteispapparaiset suohon säätaivasteluillani. Antaa siis olla.))

Pistetään silti kuva Kokkolan pyörätiestä. Kyllä se siinä on.


Onnittelen yhtä paljon Suomea kuin itseänikin huomisen puolesta. Tämä lahjavapaa keskelle arkea tuli enemmän kuin tarpeeseen. Viimeiset viikot on tullut puristettua itseä sen verran tiukalle, että tämä kalenterin hemmottelu tuntuu oikein hyvältä.

Ruokavalio on taas plussan puolella ja treenissä voi kuvitella oikeasti taas rakentavansa jotain.  Kunnon ravinnon merkityksen näkee taas todella konkreettisesti. Liian hintsuilla kaloreilla ei lihasta kasvateta, eikä muutenkaan pistellä pitkälle. Pahimmillaan venytetään ruokavälejä ja laitetaan verensokeri sahaamaan epämääräisten pikku välipalojen ja yksittäisten höttöruokapiikkien myötä. Ollaan entistä nälkäisempiä ja jaksetaan entistä huonommin.

Tästä lähdetään liikkeelle saman puskan takaa.


Jokaisella on oma tahtinsa, milloin tuntuu hyvältä syödä. On joitakin hardcoretreenaajia, joille kaksi tai kolme ruokaa päivässä riittää. Jos he ovat sen todenneet, niin olkoon se heillä näin. Iltse olen puolestani huomannut, että ruokaa pitää saada tasaisesti nassuun, muuten alkaa vire ja keskittyminen laskea. Saati, että tulee nälkä, ja sitähän me emme enää siedä.

Ymmärrän kyllä, jos tietyissä tilanteissa on vaikea alkaa kattaa itselleen ruokaympyrää noudattavaa ateriahetkeä. Jos kuitenkin kykenee jostain onkimaan käteensä pari suklaapisarakeksiä, niin eiköhän samalla vaivalla löytyisi vaikka prostkupatukka ja pähkinöitä. Itsellä on ainakin eri paikkoihin jemmattuna Fastin puddingpusseja sekä patukoita. Samat kulkevat myös laukussa mukana. Vettä yleensä löytyy mistä vain ja patukan puolestaan hotkaisee ilman kummempaa palanpainiketta suihinsa.





Huomiseen kuuluisi perinteikkäästi yritys pistää televisiota edes hetkeksi taustalle auki, että saisi kuulla perinteisiä Itsenäisyyspäivään liittyviä ääniä. Tiedättekös, kun lapsena touhutessa taustalla on voinut kuulua Porilaisten marssia, Tuntemattoman sotilaan pauketta tai linnanjuhlilta Tonava kaunoinen. Se äänimaisema höystettynä piparien tuoksulla ovat ihan juhlapäivämme kamaa. Toki niitä ennen treenaamaan ja munttaamaan muutamat oikeiden kalorien ruoat.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Protskupalleroita kutittelemaan.

Tämän blogipostauksen voisi aloittaa niillä (karmeilla) yltiömakeilevilla toivotuksilla, kuten ihanaista aamua protskupalloset tai heissan oma jengi nöpöseni. Niiden käytölle olisi kuitenkin tässä hetkessä kaikki mahdolliset perusteet, sillä nyt on niin mukava ja kiitollinen kutina siitä, missä hetkessä saa olla.

Fiilis torstailta ennen viimeistä aerobista hömppää.


Kahden viikon rutistus on ohitse. Tiukalle vedetty miinusjakso ja siihen yhdistetty pieni lepovaihe (mikä on minulle yhtä kuin tiukka) ovat molemmat ohitse. Kelit eivät päästäneet minua yhtään sen vähemmällä kuin mitä oma jästipäisyys salilla, joten riepottelua on tullut monesta suuntaa. Näihin viikkoihin mahtuu töissä rutistusta, hervotonta lumimyrskyä, vähintään yhtä hervotonta räntäloskaa, hiittejä, nälkää ja ihan turhista asioista hermostumista. Siihen vielä töissä väsynyttä menoa, flunssa-aaltoa ja kiirettä. 

"Dieettini" on siis ollut kaikilta aspekteiltaan onnistunut :D

Kohta, kun saan könyttyä täältä peitoista ylös, pääsen kurkkaamaan, mitä kahden viikon turistus näyttää aamupainossa. Saan myös todeta, mitä rauhoittuminen tekee kropalle ja nesteille. Onko valtava lusahdus tapahtunut, pysähtyikö painon laskeminen, vai onko kroppa jopa uskaltanut jatkaa "kiristymistään".


Kynttilä lähtee pois kupista!
KOHTA ääntä kohti.


Ja sitten - puuroa, puuroa, puuroa!! Ou mai kun jo odotan sitä, että treenikassi on pakattu ja saan istua vakkaripaikallani mikron edessä höyryävän puurovuoren vieressä. Kupissa kaksi viikkoa majaillut kynttiä saa väistyä, kun tilalle tulee mahtimäärät tavaraa. Banaania en ole myöskään maistanut pariin viikkoon, joten keltainen toveri pakkautuu treenikassiin mukaan - kuten myös sarjojen välille napse irtokarkit :D

Viime yön pimeydessä minä ja mellipurkki.


Saa nähdä, olisiko sitä huomenna edes jonkin verran lihaksiltaan tankkautuneen näköinen. Toisaalta, kuten minua näissä haaveissani ystävällisesti muistutettiin, pitäisi olla jotain lihasta, jota tankata. Eli vaikka vedän oikeaoppisesti hiilaria poskeen, niin turvotusta ei tule olemattomiin olkapäihin tai etureisien lohkoihin, vaan mahaan ja poskiin. En siis vielä vuosiin pääse kohtaamaan sitä aamupeiliä, jossa voisin toivottaa omille protskupalleroilleni hyvät huomenet.

torstai 1. joulukuuta 2016

Get fit or die trying.

Ihan pikku hiljaa alkaa olla pienen rutistuksen jälkeinen voittajafiilis. Näinkin pienen dieetin tekeminen omaehtoisesti voi tehdä yllättävän tiukkaa. Vähennys ruokavalioon ja kiristys treenityyliin oli sen verran kova, että se ehti parissa viikossa saada hermot ja hermoston ahdistettua lujille. Tavallinen dieetti kun alkaa maltillisesti, eikä parin ensimmäisen viikon aikana juuri huomaa, että puurosta on viistetty ja pari pähkinää nappaistu pois.


Piiskattua kauraa hiittien jälkeen.


Nostan itselleni valtavaa, strutsinsulilla koristeltua hattua siitä, että sain otettua pari dieettipäivää hermoston palautumiseen. En olisi voinut tehdä järkevämmin, sillä sen verran loppuun ajettu olo alkoi jo maanantaista olla. Otin välikiristyksen suoraan progressiivisen treeniblokin perään, joten huokaisua ei aloitussunnuntaita edeltänyttä herkkulauantaita kummemmin ollut.

Nyt olen muutaman päivän ajan tehnyt vain  kevyttä aerobista. Juuri sitä matalasykkeistä hömppää, mistä kaikki varoittelevat. Uskon kuitenkin omaa kroppaa, kun se sanoo, että näin olkoot. Minusta ei ole nyt tekemään mitään intervalleja. Siispä rennon letkeää cardiota. Olen siis kävellyt tai antanut crossarin liikutella kahvojaan käytännössä itsekseen. Samalla olen television poissaollessa kuunnellut hyviä podcasteja. Näiden sessioiden päälle olen rullaillut lihaksia auki sen, mitä on viitsinyt.


Järkyttävän väsynyt naama maanantailta.
En nouse tältä sohvalta.

Ikinä.


Väsymys on kuitenkin ollut aivan jäätävä, ja eilen ei ollut kaukana, että olisin heittänyt kaikki mahdolliset hansikkaat tiskiin. Minulle kaivettiin kuitenkin wanhan Bodylehden mainosteksti muistuttamaan prioriteeteista. Tämä sai oman sisupussin naurun kautta herätettyä henkiin. Joten eteenpäin pusketaan yskänrokko huulessa!

Samaan kategoriaan uppoaa myös Get fit or die trying :D


Huomenna saatan käydä kutittelemassa kevyesti koko kroppaa läpi, ja lauantaina sitten on homma paketissa!