maanantai 30. tammikuuta 2017

GLUT. VEGE Booty-treeni sis. mainos link. yhteistyössä Lintusen liivi ja mono.

Aloin kirjoittaa tätä postausta täysin sitä ajatellen, mitä joku haluaisi lukea. Pidin sormia näppäimistöllä hyvänkin tovin ja deletoin aloituslauseen toisensa jälkeen. Ensin aloin miettiä, mitä itse haluan lukea. Yleensä minut houkuttaa klikkaamaan otsikkoa, jos se lupaa jotain treeniohjelmista tai ruokavalioista. Silloin saa minun huomioni, etenkin, jos uhkaa keksineensä jotain mullistavaa makrojen pyöritykseen tai tietävänsä varmasti, mikä on supertoimiva kierrätyskombo loppu elämäksesi.

Toisaalta, jotkut klikkaavat myös niitä otsikoita, joissa lukee GL VHH OMG VEG seljanmarja pannari tähtipölykuorrutteella. Kauniit kuvat ja eksoottisia raaka-aineita tarvitsevat reseptit ovat joillekin täyttä silmäkarkkia. He nauttivat, kun pääsevät ihailemaan fitfoodeja ja ihmettelemään, kuinka herkullista (ja vau! Samalla umpiterveellistä) ruokaa saa noinkin näppärästä päälle kolmen sadan euron blenderillä sekä täysin ekologisilla ja phataatiittomilla paistinpannuilla aikaiseksi.





Sitten on nämä, jotka klikkaavat halutessaan tuuheimmat irtoripset, pöyheimmät akryylihiukset ja täytteet  kaulan sekä ylä- että alapuolelle. Niissä postauksissa esitellään yhteistyössä saadut killuttimet, joiden laittaminen oli yhtä spa-kokemusta hellivine hoitoineen ja upeine lopputuloksineen. Nyt on ripset, joita räpsyttää, tukkaa käkerrettäväksi ja paljon tavaraa viiksien alla. Kaiken saa toki lukijakin ihan sikahalvalla, eli tämä ihanuus on myös sinulle mahdollista.

Muhkeat pakarat vielä ensi viikoksi! Tämä olisi ihan ehdoton klikkauksen paikka. Koska täytyyhän sen olla mahdollista. Siinä silmiesi eteen sitten läjähtää kasa kuvia, joissa ahkera bloggaaja tekee tismalleen samoja koirankusetuksia ja ruohonhivelykyykkyä,  kuin mitä itse olet hinkannut jo ennen milleniumia. Mutta kenties tässä olisikin joku taika tehdä ne just tuossa järjestyksessä ja samanlaiset treenitrikoot jalassa (jotka voit tilata tästä linkistä).



Niin, vielä on vaatetusosasto. Kun omat, jo liian monta talvea nähneet ryntteet (minulla on käytössä talven kuoritakki, jossa on mainos Åre 2007) alkavat ahdistaa, tahtoo saada ihailla uusia vaatteita house of Brenda ja Brandon ynnä muilta liikkeiltä. Jälleen ovat bloggarit olleet järkkäreineen kiireisiä, kun kaikki postista tulleet näytevaatteet on saatava käyttöön ja esille. Ja onhan ne kauniita ja istuvat hyvintreenatuilla kirjoittajilla kuin toinen iho konsanaan. Omasta harmaudesta herää toivo, että ehkä minunkin arkeni näyttäisi hivenen hohdokkaammalta, jos saisin just tuon paljettimekon itselleni. Eikä muuta kuin linkistä klikkaamaan ja toteamaan, että tuhat muuta juuri sinun kokoistasi on ollut juuri samasta pajettikoltusta ihan samaa mieltä.

Mitä siis laitan otsikoksi? Jos sitä satuit klikkaamaan ja jopa tähän asti olet lukenut, niin sen täytyi olla jotain todella tenhoavaa, Sillä just tällä hetkellä en sitä itsekään vielä tiedä. Pettymään tulit, ihan varmasti, mutta olisihan se jäänyt kalvamaan, jos olisit jättänyt kurkkaamatta. Sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka juuri tuo Tiina höyrypää olisi tarjonnut vastauksen kaikkeen, mitä olit hakemassa.



(toim.huom. Tässä on erittäin kärkästä satiiria täysin myös oman nilkan kohtaloksi.)


perjantai 27. tammikuuta 2017

Tekniikkapyöritystä ja reissukuumetta.

Treeniohjelmassani on menossa kolmas viikko. Ensimmäinen viikko oli jokaisen päivän osalta suoria sarjoja. Viime viikko käynnisti puolestaan erikoistekniikoiden kierrättämisen, ja aloitusvuorossa oli rest-pause. Tälle viikolle otin vuoroon osatoistot. Rest-pause on erikoistekniikkana suhteellisen rankka. Kolmen treenipäivän ajan ne menivät ihan hyvin, mutta tiedän, että pian olisi ollut tukossa, jos näin olisi jatkanut.




Otin siis rest-pauseilla kunnon säikäytyksen (eli  käskyn KASVAA) lihaksille. Osatoistot valikoituivat tälle viikolle siksi, että ne ovat huomattavasti kevyempi toteuttaa. Niiden kohdalla on oikeastaan enää siinä ja siinä, puhutaanko enää erikoistekniikasta. Enemmänkin se on eri temmolla tehtyä suorien sarjojen treeniä. Hermosto saa siis huoahtaa viime viikosta. Samalla on kuitenkin tarjolla uutta ärsykettä, jotta ei ihan täysin vain tuijoteta maisemia. 


Näppäimiä polttelisi kommentoida teille mielipidettäni tämän hetken Suomen talvesta, mutta annan olla. Uskon, että jokainen varmasti tietää, mistä puhutaan, kun päivitellään ´sahaamista´ tai pääkalloja. Ja vaikka ei tietäisikään, niin sahat ja pääkallot talvikelisanastossa eivät koskaan tarkoita mitään hyvää. 


Ehkä näistä johtuen on lomakuume ahdistellut tavanomaista ärhäkämmin. Mieli siintää jo ensi kesään ja siihen, mihin haluaisi matkustaa. Kevät ja etenkin tämä loputon talvi olisivat toisaalta parasta aikaa matkustaa, mutta itsellä ei kukkaro hellitä ottamaan töistä vapaata (saati, että samalla pitää vielä maksaa se itse matkakin). Lisäksi lomani ovat sijoittuneet sesonkiajoille (hiihtoloma, pääsiäinen), joten hinnat ovat silloin varsin pätevissä lukemissa.




Siispä kesää kaavailemaan. Otetaan vastaan ehdotuksia, missä olisi nättiä, vihreää, LÄMMINTÄ, merta (en ui, mutta katson sujuvasti) ja hyviä kuntosaleja!

Hyvää viikonloppua ja pysykää pystyssä!

tiistai 24. tammikuuta 2017

Treeniohjelmani.

Lupasin paljastaa teille tämän hetkisen treeniohjelmani. Kuudelle päivälle mitoitettu ohjelma joutui siis tiukkaan ja verestävään modaukseen. Tiettyjä kompromisseja joutui tehdä, ja esimerkiksi kauan odottamani maven treenaaminen sai tältä erää jäädä. Tilalle muodostui viiteen treenipäivään ja yhteen liikkuvuuteen ja pumppaamiseen keskittyvä ohjelma.

Alun perin suunniteltuun ohjelmaan oli kaavailtu ideaksi erikoistekniikoiden kierrättäminen. Siinä oli tarkoitus olla kolme suorien sarjojen päivää, ja lisänä kolme erikoistekniikka päivää. Halusin pitää saman idean, mutta nyt sisältö typistyi sen verran, että suorien sarjojen päiviä on enää kaksi. Jako on siis 2 + 3 + 1.



Suorien sarjojen päivässä on toistoskaala 6-12. Niihin sisältyy progressioliikkeet, jotka ovat etukyykky ja penkki. Pystypunnerrus on vielä harkinnassa, otanko sen progressioon, vaiko vain liikkeeksi, jota "pitää silmällä" edistymisen kannalta. Mikään sarja ei ole superina tai liikeparina, eikä millekään saa tehdä esim. pudotuksia, vaikka kuinka kutittelisi. Välttelen myös turhaa hermoston tukottamista ja failureen vetämistä, eli pyrin pitämään mekaanisen kuorman toistojen ja tavoitteiden sisällä. Lihasryhmän viimeisiin liikkeisiin voi loppuun ajamista treenikerran mukaan harkita.

Erikoistekniikkapäivinä puolestaan kaikki liikkeet tehdään nimensä mukaan jotain tekniikkaa käyttäen. Niitä kierrätän viikottain, eli yhtenä pudotussarjat, sitten osatoistot, restpauset ja hitaat negatiiviset. Sitten on deloadin aika, ennen kuin vedän kierroksen uudelleen läpi. Erikoistekniikkapäiville pyrin valitsemaan suhteellisen paljon eristäviä liikkeitä. Eli niinä päivinä ei ole kovin paljon (raskaita) vapaapaino tai - moninivelliikkeitä. Näin pystyy turvallisemmin ja vähemmän hermostoa kiusaten suorittaa vuorossa olevan tekniikan.



Sitten on se yksi päivä, minkä esittelinkin viime torstaina. Eli liikkuvuutta, pumppia pakaralle ja huoltoa.

Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä kroppa ja pää sanovat tästä uudesta jaosta. Alkaako vähennys näkyä (treeni)jaksamisessa. Toisaalta mielenkiinnolla seuraan myös erikoistekniikkapäiviä ja etenkin, kuinka saan tehtyä ne ilman piiputusta.

Sas nähdä, mutta ainakin tyylilleni uskollisena lähdetään soitellen tähän sotaan!



Oli muuten täällä ainakin kotiprismaan rantautunut Fastin uudet kotimaiset proteiinijauheet. Näissä ei ole ainesosina mitään muuta kuin Kuusamon pelloilla onnellisesti ynisevien lehmien maidosta saatua heraa, steviaa ja raakakaakaota/lakritsijuurta. Eli niille, jotka ovat nillittäneet kotimaisuuden ja lisäaineettomuuden perään - tässä on! Ja hinta on ihan samaa luokkaa, kuin mitä muissakin heroissa. 
Iso peukutus!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Lauantain hekumaa.

Viikonloppu ja ruoat tekivät taas todella hyvää, en voi omaperäisemmin tähän virkkoa. Lauantain korkeammat kalorit eivät tarkoita minulle mitään liian ärhäkkää makrojen kyttäämistä. Olen laskenut itselleni tietyn rungon, minkä pistelemällä saan varmasti päivän minimimäärän hiilareissa täyteen. Sen päälle minulla on kuitenkin kaikessa rauhassa varaa mussutella haluamiani lisäsokereita mistä haluan. Jos siis joku päivä haluankin riisihiutaleita, enkä niin paljoa banaania, niin minun ei tarvitse alkaa kalkuloida ja suhteuttaa niitä toisiinsa. Ääntä kohti vaan ja kaikessa rauhassa.



Rasvoja seurailen niin, että en niitä juurikaan erikseen ruokiin lisäile. Toki puurot vaativat AINA jonkin verran kookosöljyä, eikä pannari taivu ilman pähkinävoita ja -öljyä. Muuten lisärasvat pysyvät poissa tältä päivältä. Lisäksi hiilarini eivät pääasiassa ole sellaisia, joiden mukana tulisi rasvaa mukana. Eli ei mitään överimättöjä suklaata, leivoksia tai keksejä. Mutta kyllä niitäkin menee pienissä määrissä aterioiden mukana. Ei napostellen ruokien välissä, vaan samaa aikaan, kun mitä muukin mättö.

Jos tekee mieli riisiä, niin silloin kans keitetään riisiä. 


Ja voi teitä, jotka uteliaana haluaisitte tietää, mitä tämän päivän aikana nautiskelen. Kuviakin varmasti tahtoisitte. Valitettavaa kyllä ne kuvat kun vaan ovat varsin tylsää kamaa. Pääasiassa kaikki on ihan sitä peruspuuroa ja pastavuorta. Lisäherkut taas menevät näpseinä, eli en lataa niitä niitä mitenkään kauniisti esille. Menen yleensä ruoan jälkeen nojailemaan keittiön työtason viereen ja siinä juoruillessa napsin kaapeista kaikkea hyvää, mitä mieli tekee. Siinä sitten voi upota riisikakkuja, taateleita, piparitaikinaa, cornflakeseja, protkupatuja, pilttiä, vispipuuroa, banaania, vanukkaita, irtokarkkeja. Mitä nyt olen sattunut kohtalokkaasti käden ulottuville hankkimaan ja jättämään.






Nämä seisonnat kestävät yleensä ihan hyvän pätkän, mutta mihin tuota herttaisena lauantaina kiire olisikaan, Korkeintaan jossain vaiheessa iltakävelylle, jotta on vatsa mukavasti laskenut seuraavaa satsia varten.


Tankkauksen ruoat on helpompi nauttia suoraan kattilasta tai pannusta.

Lähdetään tästä elämään kohti seuraavaa lauantaita, mutta muistetaan määränpää silmissä myös nauttia matkasta. Hyvää sunnuntaita ja uutta viikkoa!


perjantai 20. tammikuuta 2017

Musakorneri jatkuu.

Lupasin laittaa teille säännöllisin väliajoin vinkkausta musiikista, millä voisi helliä salitreeniään. Siitä lupauksesta on kulunut jo niin monta viikkoa (kuukautta? No ei ihan), että laitetaan tulille seuraavaa kibaletta.

Minua seuranneet tietävätkin värikkään taustani musiikin maailmassa. Olen kirjoittanut varmaan useammankin postauksen, joita ovat koristaneet rinta rinnan Hansonin ja Kornin poikien kuvat. En kuitenkaan sanoisi olevani musiikin suhteen kaikkiruokainen. Heti, kun aletaan mennä vaikkapa iskelmän suuntaan, alkaa tökkiä ja kovasti. En myöskään laittaisi missään tapauksessa luureistani kuulumaan radiosta pääasiassa kuuluvaa tuubaa, eli toisin sanoen mitään, missä on Mister Worldwide jne. räppärit Bruno Mars ou jee shake your booty hässäkät.

Poppi kyllä menee, mutta siinä pitää olla kunnon jytke ja jotain, mistä ottaa kiinni. Näiden edellä mainittujen kaltaisten tuottajien musiikki kun ainakin itsellä valuu kuin hiekka sormien välistä. Eli jossain hissimusiikkina taustalla ihan ok, mutta en muuten kuuntelisi.



Ei-ei-osastoon kuuluu myös kaikki haikumusiikki. Tämä tarkoittaa kaikkia hippiasenteellisia artisteja, jotka tekevät maalailevaa, tunnelmoivaa, folktyyppistä, peilailevaa villasukkakamaa. Naisääni laulaa katkerasta olosta, selviytymisestä ja valtavista tunteista maalaillen (toistan tuota sanaa, tiedetään, mutta se on niin kuvaavan karmea koskiessaan musiikkia) ja herkistellen. Ei minulle, kiitos.

Mitä sitten laitetaan tämän urputuksen jälkeen soimaan tällä kertaa? Silloin, kun itse haen hyvää fiilistä ja voimaa salille, kallistun metallin tai technopaukkeen suuntaan. Nyt pistetään soimaan jalkapäiviltä seuraava toimiva siivu:


Mistä lie olen tämänkin soittolistalleni poiminut, mutta toimii itsellä kuin tauti ja kutittelee mukavasti tuolla korvakäytävässä. 

Tykkäsittekö? Minä ainakin! Tämän tahtiin hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Erikoistekniikkapäivät.

Treeniohjelmani vaihtelee tällä hetkellä viikottain erikoistekniikoiden osalta. Tähänkin tuli tiedustelua, että kuinka sen toteutan. Hyvinkin yksinkertaisesti. Minulla on viikossa kolme treenipäivää, jolloin liikkeet ovat suunniteltu siten, että voin jokaisessa niissä tehdä jotain erikoistekniikkaa. Näinä päivinä unohdamme siis kyykyt ja maastavedot, ja otamme enemmän eristäviä sekä laitteita ja pieniä käsipainoja hyödyntäviä liikkeitä.



Esimerkiksi ojentajalle on erikoistekniikkapäivänä aluksi 2 x 15 laitteessa istuen. Sen jälkeen on 3 x 10 ranskalainen punnerrus taljassa penkillä maaten. Viimeisenä liikkeenä on 2-3 x 10-12 yhden käden ojentajapunnerrus niskantaakse. 

Erikoistekniikat voivat liian rouheasti ja loppuun asti vedettynä tukottaa hermostoa, joten sarjoja on vähän, enkä tee niitä täydelliseen failureen asti. Nyt haetaan hapotusta ja uusia ärsykkeitä. Lisäksi pyritään estämään hermoston tilttaaminen myös vaihtamalla tekniikkaa viikottain. Eli kun olet yhden viikon vetänyt pudotussarjoilla, teetkin seuraavalla viikolla jo jotain muuta.



Teen nyt ensimmäistä viikkoa tällä tyylillä ja aloitusvuorossa on restpause. Näin alkumakuna tuntuu älyttömän mukavalta vetää yksi treeni täysin eritavalla, mutta koko ajan samaa tekniikkaa toistaen. Tuntuma on aivan omaa luokkaansa ja onkin pitänyt varoa, ettei vedä ensimmäisissä sarjoissa liian pitkälle. Lisäpotkua tuo myös tieto siitä, että tätä ei pääsekään ensi viikolla testaamaan paremmalla fiiliksellä uusiksi. Nyt on vuorossa juuri tämä tekniikka, eikä se tule takaisin vasta kuin joskus neljän tai viiden viikon jälkeen. Siispä JUURI TÄSSÄ HETKESSÄ tehdään mahdollisimman hyvää (ja totaalista) jälkeä.

Suosittelen testaamaan, mikäli haluatte joskus vaihtelua perus jungerrukseen!


maanantai 16. tammikuuta 2017

Tee lupaus itsellesi!

Celsiuksella käynnistyi mielenkiintoinen kampanja, #lupausitselleni . Siinä nimen mukaisesti luodaan enemmän tai vähemmän syvällisesti katse omaan elämään ja tekemiseen. Mitä haluaa kaikessa tekemisessään luvata itselleen? Kampanja on Celsiuksen boostaama, eli varmasti motivoivia ja treenipainotteisia valoja tullaan vannomaan.

Aloin miettiä omalla kohdalla, mitä voisin itselleni luvata. Toki mieleen tuli treeniasiat Celsiuksen henkeen. Kunnon treenilaturia hörppiessä voi kofeiinin paukkuessa suonissa luvata vuodelle uusia penkkienkkoja ja kunnon #nodaysoff - asennetta. Lenkkarit eivät jouda naulaan pahoillakaan keleillä ja salille pitää jaksaa mennä, oli fiilis mikä tahansa.



Heti näitä ajatellessani tiesin, että lupaukseni ei tällä kertaa kallistu treenin puolelle. En aseta kyykyilleni tai pystypunnerruksilleni mitään painotavoitteita. Lenkkareiden puolesta voin korkeintaan luvata, että niiden ei tarvitse lähteä naulasta minun puolestani koko vuoden aikana. Olen yhä kovasti sitä mieltä, että eräiden vuosien aikana tuli juostua sen verran monta kilometriä pankkiin, että niitä riittää vielä.

Lupaukseni kallistuukin siis täysin toiseen suuntaan. Se menee levon ja itsensä kuuntelun puolelle. Ja ei, älkää nähkö minua istumassa lootusasennossa ja järsimässä voikukan vartta. Pistäkää banjon ujellus pois taustalta ja sateenkaari alas. Tarkoituksenani on luvata itselleni se, että laitan mikrofonin välillä oman suun eteen ja jään kuuntelemaan, mitä minä siihen sanon. Lupaan haastatella itseäni ja yskiä kovaääniseen sen, mikä mielen päällä on. Oma ääni kun ei ole aina päässyt puskemaan arjen ja rutiinien pyörityksen läpi. 

Näkisin siis, että on minun aika antaa itselleni suunvuoro ja myös ottaa onkeeni, mitä sieltä sisuksista oikein kuuluu. Varmasti sieltä kuuluu mielitekoa uusiin treenivaatteisiin, lomareissuihin, pikku herkkuihin, sali-ilotteluun ja läheisistä iloitsemiseen. Voi siellä olla myös toivetta sarjakuvahetkistä sohvalla, ekstra proteiinipatukasta tai nukkumisesta oikein pitkään. Näiden toiveiden kuuntelu ja hyväntahtoinen toteuttaminen olisi se lupaus, jonka tahtoisin itselleni antaa.



 http://kickstart17.fi/


Mitä sinä lupaat itsellesi? 

Voit kertoa sen tänne minulle. Käy ihmeessä kertomassa se myös Celsiuksen sivuilla, sillä voit oman lupauksesi myötä voittaa joka viikko lootallisen Celsiusta potkimaan vauhtia lupauksellesi!



lauantai 14. tammikuuta 2017

Viisareiden venytystä.

Ensimmäisen työviikon lauantai. Koittihan se, ja sen riemuissa tuleekin piehtaroitua täällä petin pohjalla ruhtinaallisesti pidempään. Loma, tai oikeastaan sairasloma, pisti minut ottamaan onkeeni monessakin asiassa. Kirjoitin torstaina, kuinka sain purettua yhden treenipäivän huolto/pumppauspäiväksi.

Tällä erää on vuorossa seuraavan leposektorin vuoro. Nimittäin lauantai. Tämä kuuluisa tankkaus/jalkapäivä, joka ansaitsisi myös sopivan leiman välillä lööbaamiselle. Minulla on aina kello herättämässä viikonloppuisinkin, jotta kerkeän aamuisin tehdä kaikkea turhantärkeää kotosalla. Pedantin luonteeni mukaisesti en ole paljoa petistä nousemisen kanssa joustanut, vaan tiettyyn aikaan mennessä on ahterin oltava kylmässä aamuilmassa ja petivaatteiden ulkona.




Nytpäs onkin sitten sellaiset tuulet, että annatetaan minuuttiviisarille sopivasti pitkät. Olen siinä elämäntilanteessa, että minua ei ole kukaan kiskomassa lämpimistä lakanoista ylös. Miksen sitten oleskelisi niissä unetusfiiliksen mukaan hivenen pidempään, jos kerran tekee mieli? Pystyn kyllä mitottaa aamupäiväni siten, että kerkeän tehdä jotain yleispätevää ennen salikeikkaa. Tai sitten en. Eiköhän tämä varsin siististi elävä talous sen kestä, jos kodinhoitaja päättää välillä vetää lonkkaa hivenen pidempään (jaksaapa sitä heiluttaa luutua sitten paremmin).

Täällä siis ollaan peitoissa vielä kellonaikaan, jolloin tosiaan olisin jo peittojeni kanssa takaparvekkeella. Muutokset arjessa ja elämässä voivat lähteä hyvin pienistä ja mitättömän tuntuisista asioista liikkeelle. Mutta jos oikeasti tahtoo, että jotain tapahtuu, on asiaan tartuttava. Ja mielellään heti.

Kohta mennään!


No nyt sitten kelpaa alkaa kangeta itseä ylös kohti ihanaa lauantaita. Muhkea aamupala odottaa ennen kuin pääsee tekemään ensimmäisen progressiokerran etukyykylle. Voisinkin avata teille vaikka ensi viikosta tätä juuri aloittamaani uutta ohjelmaa, niin tiedetään, missä kujeissa mennään.

Ei maar, liikkeelle! Eivät ne sadat ja jälleen sadat hiilihydraattigrammat tähän ruhoon itsekseen siirry :D

torstai 12. tammikuuta 2017

Hyvä ratkaisu.

Uusia tuulia lupasin, ja niitä todellakin on luvassa. Minä, vanha yliliikkuja ja treenaaja, otin ja muokkasin uutta treeniohjelmaani. Joululoman aikana minulle saatiin rakennettua upea ja houkutteleva ohjelma, jossa "peruspäivät" ja erikoistekniikkapäivät vuorottelisivat. Jako oli tehty perinteiseen tyyliin kuudelle päivälle. Olen siis viimesen parin vuoden ajan treenannut aina kuusi päivää viikossa. Sitä ennen ei puolestaan taukopäiviä edes ollut. Tämä yksikin välipäivä on ollut useammin kuin kerran tiukassa ja tehnyt pahaa.

Sohvanpohja ja lepo sai mielen tuumaamaan treeniasiaa ja kuormittavuutta uudelleen. Voisiko kehitykselle mahdollisesti tapahtua jotain, jos soisin kropalle lisää lepoa? Silti ajatus viidestä treenipäivästä ei tuntunut mitenkään puoleensa vetävältä. Kuin vastauksena tälle alitajunnan pyöritykselle läjähti Hulkilta ö-logi, jossa hän esitteli oman kuudennen "treenipäivän".

Lähdetääs treenaan, eikun siis... mihin minä olen menossa?


Tämä osui ja upposi. (Pieni) vihreä mies sai kaupattua minulle puolitreenillisen kuudennen päivän. Eli muutin jo valmiiksi rakennetun treeniohjelman viisijakoiseksi, ja lisäsin sinne kuudennen heiluntapäivän.

Mitä tämä päivä sitten tarkoittaa? Se on minun kohdalla toiminnallista harjoittelua ja dynaamista liikkuvuutta sisältävä kompleksi. Päivän sisään on eräänlaisena paikkona laitettu pakaran jumppaa/aktivaatiota. Niihinkään liikkeisiin ei kuitenkaan käytetä mihinkään vastuksia, vaan pyritään pitkillä kehonpainohapotuksilla enemmänkin hermottamaan ja hapottamaan pakaraa ilman, että hermosto kuormittuisi.

Karhukävely otti makeasti myös olkiin!


Tällä päivällä toivon saavan itselleni kunnon jackpotin. Pääsen tekemään salikeikan ja vieläpä muutakin kuin vain tylsää crossaamista, venyttelyä tai rullaamista. Liikuntaa ja salilla oloa tulee sen verran reippaasti, että peruspäivän ruokavalioon ei juuri tarvitse puuttua. Kehonkäyttö on sellaista, että se pysyisi mahdollisimman kaukana sympaattisen hermoston aktivoinnista. Kortisolit eivät nouse niin paljoa. Sen parasympaattinen hermosto aktivoituu paremmin. Verenkierto vilkastuu ja sitä myöten aineenvaihdunta tukossa olevissa lihaksissa paranee. Toiminnallisissa liikkuvuuksissa tulee täysiä liikeratoja. Näin myös kudokset ja nivelet saavat huoltoa.

Vielä pomput ja "räjähtävät" liikkeet tukemaan osteoporoottista rankaa. Tosin niiden kanssa kävi niin, etten lopulta edes ehtinyt niitä tekemään!
Eli saa sen ajan kulumaan ilmeisesti puolitreenillisessäkin hosumisessa. Jäihän siitä toki "se ihana kutina" lihaksista pois, mutta muuten en usko, että tämä ainakaan huono juttu olisi.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Arki voitti!

Arjen puolella taas. Viimeiset kaksi viikkoa tekivät kyllä minusta sen sorttisen voittajan, ettei paremmasta väliä. Olin siis käytännössä kaksi viikkoa yskä-nuha-pikkukuumeen vuoksi salikiellossa. Tämä tarkoitti, että jouduin viimein oikeasti taipumaan. Oli pakko rauhoittua ja olla paikallaan. Piste. En ole koko saliurani aikana pitänyt näin pitkää taukoa treenistä. Pakkoliikkujana olen myös enemmän tai vähemmän täyttänyt arkeni jatkuvalla liikehdinnällä ja touhulla.

Nyt jouduin tekemään kaiken ihan toisin. Kello pois herättämästä, ja sängystä siirtyminen sohvalle. Siinä sitten pääsi tuumaamaan, että mitähän tuota nyt elämällään tekisi.



Kyllä siinä kieltämättä parit itkut pääsi aamulämpöjä mitattaessa, kun lukema ei suostunut laskemaan. Kauan odotettu ja ihan oikeasti ansaittu loma valui sormien lävitse kaikkine suunnitelmineen.




Sitten vain jotenkin sain koottua itseni. Minulla oli myös paras mahdollinen tuki siihen, että saatoin tehdä asioita, jotka ovat minulle vaikeita ja pitkällä epämiellyttävyysalueen puolella. Ne olivat leffahetkiä. Kasa tyynyjä tueksi ja kaikista mäklöimmät kasari-ysärirainat pyörimään. Pretty Womankaan ei kuitenkaan vielä ollut niin kova pala taudille, että se olisi saanut sitä karkoitettua pois.

Sohvakuuri jatkui Asterixien parissa. Pikku lampun valossa ja ääneen luettuna pääsin Kanelixin kanssa uppoutumaan Gallialaisten mentaliteettiin.



Olon kohetessa saatoin jo lähteä autolla käymään keskustassa alennusmyynneissä ja tuijottamaan suljettua salin ovea.

Kotona jaksoin myös pistää rauhallisesti kunnon siivoukset käyntiin - nyt on pölytöntä takanpäälystä myöten.



Ja tiedättekös. Päiväkään ei harmita. Ei tippaakaan. Sain todellisen kuurin itselleni siihen, mitä kaikkea omassa arkiympäristössään voi tehdä. Samalla pääsin myös näkemään, kuinka minulla oli vielä yksi ratkaiseva askel toipumisessani, ja itse asiassa myös kehonrakentaja ottamatta. Lepo.

En vielä lupaa mitään, mutta uskon, että tämä räkäinen episodi toi jotain ihan uutta vuodelle 2017. Sekä omaan elämiseen että treenaamiseen.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Lisää sohvalta.

Täältä sohvalta käsin asiat alkavat saada oikeita mittasuhteita. Kun näkymät muuttuvat enemmän tai vähemmän sammakkoperspektiivin kautta katsotuiksi, saa aivan uusia visioita. Nämä visiot koskevat lähinnä omaa arkea ja elämää. Syömishäiriö ja sen kanssa myötäelänyt pakkoliikkuminen tekivät yllättävän sitkeitä muutoksia minuun ja tekemisiini.


Äkkiä voisi ajatella, että mikäpä tässä ollessa.



Laitan todella harvoin faceen minkäänlaisia tilapäivityksiä. Joskus saatan heittää kommenttia teiden kunnosta, mutta muuten elelen hiljaisesta. Nyt sitten laitoin maanantain ketutukseen ilmoille, että olen jo totaalisen sairas olemaan sairas. Olin todella liikuttunut siitä, kuinka moni välitti ja reagoi ilmoitukseeni. Tämä saattaa teistä joistakin tuntua oudolta ilakoinnilta. Jotkut pistävät päivittäin tekstejä ja saavat aikaan kunnon keskusteluketjuja. Minä kuitenkin olen tavallaan varonutkin laittamasta mitään. Olen pelännyt, että tykkäämättömyys ja kommentoimattomuus heijastaa myös omaa sosiaalista tilaani, joka on täysin olematon.

Maisemia...


Todella moni ihminen siis kuitenkin laittoi minulle jotain. Sain hauskoja ja piristäviä sutkautuksia, joista huomasi kommentoijien myös tuntevan minut. He tietävät, että olen yksinäinen höyrypää. He tietävät, että minun on täysi mahdottomuus pysyä paikallaan, saati poissa salilta. He tuntuivat tietävän, että minusta tuntuu valtavan pahalta. Liikkumattomuus ahdistaa. Ajatus siitä, että muut tekevät töitä ja että minun poissaolo kuormittaa muita, on suorastaan sietämätön kestää. Kukaan ei kuitenkaan ollut tuomitsemassa minua. Päin vastoin sain rohkausua olla rauhassa ja tulla kuntoon. Joku jopa kaipasi minua vielä takaisin töihinkin ja jopa salilla on poissaoloni huomattu.

Muinainen kykenemättömyyteni olemaan paikallaan sekoitettuna umpi-introverttiin luonteeseeni on saanut minut vetäytymään sosiaalisista suhteista, sekä töissä että vapaalla. Olen skipannut pikkujoulut ja salikarkelot samalla henkisesti huojentuneena, mutta toisaalta peläten, että kaivan itselleni todella syvää kuoppaa.

...sohvalta.


Minun lähellä olleet ihmiset ovat kuitenkin ehkä hyväksyneet minut. Uskallan nyt toivoa, että he ovat nähneet, millainen olen - ja ovat ok asian kanssa. He voivat jopa suhtautua minuun hyväntahoisen ironisesti. He osaavat toivottavasti ajatella, että no Tiina on Tiina.

Ja Tiinahan on Tiina, vaikka voissa paistettaisiin. Toisaalta tämän pakkoloman jälkeen on kuitenkin havaittavissa, että Tiinassakin taitaa olla se puoli, joka kaipaa hyväksyntää ja muita ihmisiä. Joka ei välttämättä pärjääkään joka asiassa yksin ja omin voimin. Jolle tekee hyvää, että joku peukuttaa silloin tällöin. Ja joka laskee ja siunaa jokaikisen päivityksen reunassa olevan sydämen.

torstai 5. tammikuuta 2017

Sohvalta.

Muistattekos vielä postaukseni, jossa asetin haasteekseni sohvan ja sen sielunmaailmaan tutustumisen? On se vaan hienoa, kuinka minulle tarjoutuikin liki saman tien kunnon eksursio tämän mööpelin ihmeelliseen maailmaan.

Pystymallinen sohva.


Sohvan kanssa aloittamani työskentely ei alkanut minkään salisääntöjen mukaisesti. Lämmittelystä, saati noususarjoista ei ollut puhettakaan, vaan se oli täysi syöksyminen työsarjoihin. Puhutaan, että jos olet nuorempana treenannut jotain urheilulajia, tai tehnyt punttia, säilyy lihasmuisti näistä niiden aikojenkin jälkeen. Sama on ilmeisesti sohvan kanssa. Teinivuosien iltasarjojen putket (muistaako muut viettäneensä aikaa olohuoneissa, kun tuli tykityksenä perä perään Kolmatta kiveä auringosta, Hei olen Susan ja Melroce Place?), eikä huokaisua suonut muuta kuin mainoskatkot?



Minun ei ole nimittäin ollut mitään vaikeuksia olla sohvalla ja pysyä siinä. Päin vastoin olen kehittänyt pienen imperiumin sohvan ympärille. Sohva toimii liki kaiken toimintani kulmakivenä, ja siltä sen ennen niin kermanvalkoinen pinta alkaa kieltämättä näyttääkin. Kankaassa on vieri vieressä tahroja perunalaatikosta, glögistä, suklaasta ja viherjauheesta.

... ... ...

Ei jestas, minun on PAKKO KOHTA TULLA TERVEEKSI!! Tässä lähtee järki pian ennen lihaksia (tai lihakset menivät jo). Onneksi vintillä nakuttaa vielä sen verran, että olen esimerkiksi älynnyt pitää aineenvaihduntaa edes jotenkin toimimassa. Olen pitänyt joka viides päivä urheasti korkeammat kalorit. Ne päivät ovat kieltämättä tehneet hyvää myös mielialalle, ja seuraavina päivinä paino on yleensä jopa tippunut. Korkeat kalorit kannattaa pitää n. viiden päivän välein, olit kunnossa tai et. Kilppari ja etenkin T3 ovat nimittäin sellaisia, että ne ottavat hyvinkin lyhyessä ajassa nokkiinsa, eikä se puolestaan tee hyvää aineenvaihdunnalle.



Lisäksi hoksasin lisäravinteistani HBM-jauheen. Se on leusiinin eräänlainen jämätuote, mutta auttaa erinomaisesti estämään lihaskatoa etenkin puolustuskyvyn ollessa alhaalla ja treenin olemattomissa. Eli siinä, missä leusiini on aktivoimassa lihasproteiinisynteesiä, niin HBM puolestaan vahvistaa sen, ettei vaivalla hankittu lihas lähde livohkaan.

Rukoilkaa nyt tekin, että tämä alkaisi jo hellittää!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Epätoivoa.

Näin sitä ollaan sairaslomalla ja jo toista viikkoa tauolla salilta. Ei siis ole mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti tämä uuden juhlavuoden vaihtuminen omalla kohdalla.

Alun suru, kiukku ja epätoivo on vaihtunut jo tietynlaiseen turtumukseen. Jaa kappas, näinpä sitä on taas lämpöä heti aamusta. Niin että ei vieläkään töihin, saati sitten salille, vai niin. Ei jaksa enää yrittää repiä toivoa joka kerta, kun survot mittaria kielen alle. Ehkä se näyttäisikin tällä kertaa edes hippusen vähemmän. Ehkä, jos lukema olisi laskenut, voisin jopa ylihuomenna harkita edes jännitteleväni lihaksia. Joka kerta tähän mennessä olen saanut pettyä tuohon ehkään.



Viimeisen toiveenpilkahduksen laitoin antibiootteihin, jonka ihana luottolääkärini minulle laittoi. Nekään eivät näytä purevan, joten viruksen matkassa sitä taidetaan ratsastaa ja vielä ties kuinka kauan.

Tuntuuko pahalta? No tuntuu. Entä epäreilulta? No kyllä. Mutta kumpikaan niistä tunteista ei vie minua tuumaakaan vertaa terveempään suuntaan. Nyt vaan täytyy jaksaa! Löytää kipinä ja juoni jokaiseen päivään. Ja luottaa, että vielä saan ottaa fillarin alle ja lähteä ihan liikaa haukkumilleni Kokkolan pyöräteille luistelemaan - ihan sama minne!

Pitäkää huolta itsestänne ja iloitkaa, kun olette kunnossa <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Paatos uudelle vuodelle 2017.

Uusi vuosi. Mitähän tällä sitten tekisi? Uuden vuoden ajatellaan olevan loistava paikka muutoksille ja haasteiden asettamiselle. Toisaalta, mitä enemmän näitä uusia vuosia on nähnyt (tai itse asiassa mitä useamman uuden vuoden taitteen on ollut peitoissa korvatulppien kanssa, jotta rakettien pauke ei pitäisi hereillä ;) ), sitä vahvemmin näkee, että ei se luvun muutos niin dramaattista ole.

Uuden vuoden taitteesta kannattaa kuitenkin ottaa irti kaikki se, mitä se on sinulle antaakseen. Joskus se on suorastaan vapauttava hetki saada hyvä syy alkaa tehdä muutoksia. Liittyivät ne sitten pienempiin tai suurempiin asioihin, niin kaikki lisäapu, mitä uuden alun fiiliksestä voi saada, kannattaa ottaa käyttöön.  Jos päätökset liittyvät elämäntapoihin, on netti pullollaan startteritarjouksia, sun muita kampanjoita, joista vaan valitsemaan omansa.




Työ- tai ihmissuhteisiin voi puolestaan luoda katsauksen ja miettiä, millä muutoksilla voisi saada haluttua aikaan. Töissä alkaa (ainakin omalla alalla) uusin voimin siirtyminen kevätpuolelle, jolloin on hyvä paikka sekä itselle että "asiakkaille" tarkastella omaa tekemistään ja tavoitteitaan.

Muutokset ja haasteet voivat olla myös pienempiä. Lopetan kynsien puremisen, en ota suklaata kuin joka toinen ilta, en käytä toiselle lauseita "sä et ikinä" tai "sä vaan aina". Pienilläkin arjen muutoksilla voi saada monet arkea kitkanneet asiat muuttumaan parempaan.

Hmm, ei kyllä pitänyt alkaa kirjoittaa muutoksesta. Itse asiassa aloitin tämän uuden vuoden postauksen rinta rottingilla juuri siksi, että koin olevani kaiken maailman lupausten sun muiden yläpuolella. Tänä vuonna tulee varmasti tulemaan isojakin muutoksia vastaan. Sen tiedän siitä, että niitä on kypsytelty jo kauan ja niiden aika alkaa olla käsillä.

Muuten tarkoituksena on jatkaa. Yksinkertaisesti jatkaa. Jatkan treenin kehittämistä. Tahdon saada yhä enemmän focusta kuhunkin hetkeen, missä olen. Oli se sitten raudan ääressä, töissä tai vapaalla. Jatkan tämän blogin pitämistä täysin omaan tyyliin ja omalla tahdilla. Pidän tästä tyylistä, minkä olen itselleni suonut blogin kirjoittamiseen.



Jatkan myös tiettyjen asioiden vähentämistä. Tahdon entistä vähemmän verrata itseäni muihin. Minulla on omat edellytykseni tiettyihin asioihin, ja ne tekevät minusta erityisen. En tarvitse niihin mitään mittareita. En määritä itseäni jatkossakaan instagramseuraajien tai blogien lukijamäärien mukaan. Teen työtäni niin, että voin olla omaan jälkeeni tyytyväinen. En vertaa itseäni toisiin, jotka haluavat panostaa työlleen kaikkensa tai ovat tehneet siitä elämäntyylin.
Raha, kateus ja "miksei minulla" ajattelu saa myös jatkaa poistumistaan elämästäni. En halua hakea turvaa mistään niin turhanpäiväisestä, kuin mitä mammona on. Turvani on jossain ihan muualla.

Ja pidän hauskaa! Oikeasti, tahdon oppia iloitsemaan ja olemaan entistä enemmän kiitollinen.

Image result for 2017

Kas näin, tulihan tästä kuitenkin muutosta serpentiinein ja törötorvin toitottava paatos. Vaan ei mahda mitään, sillä myös delete-napin viljely omien ajatusten siistimiseen on myös kielletyllä listalla.

Ihanaista vuotta 2017 juuri Sinulle  :)