sunnuntai 26. helmikuuta 2017

MusaKORNeri.

Lupasin tulittaa teille musiikillista sisältöä tiuhemmin, joten täältä taas pesee.

Treenimusiikki valikoituu minulle hyvin pitkälle sen mukaan, mikä treeni ja fiilis on päällä. Jostain syystä sunnuntai on usein minulle päivä, jolloin on jonkin verran käynnistymisongelmia. Edellisen päivän hiilihydraatit, hivenen pidempään valvominen, ja yleensäkin sunnuntaimoodi tekevät minusta usein nuutuneen. Salilla en siis silloin tykitä iloista ja pirteää poppia, vaan kallistun hivenen raskaamman osaston pariin.

Korn kumppaneineen onkin usein sunnuntain tahkoamisten seurana. Olen tehnyt itselleni Spotifyhin Korn yms. nimisen listan, johon olen koonnut tämän suuntaista kamaa enemmänkin. Kornin kappaleita on myös eksynyt technohtaville soittolistoillenikin, mutta tätä kyseistä listaa hallitsee vain raskaammat kamppeet.

Kornilta voisi poimia useammankin siivun, mitkä sopivat treeniin, mutta tässä on muutama:


Korn: here to stay. Toimii.



Korn: Got the life. Tuossa on tubesta jokin ihme kitaraversio, mutta biisi on taustalla ihan sama. Vanhempaa Kornia, mutta ei ollenkaan ajan kuluttamaa.

Näitä aion itse paukutella tänään. Tunnelma ei ole kuitenkaan niin raskas, kuin mitä soittolista. Päin vastoin kerään kunnon loma-angstin, sillä huomenna suuntaa karavaani jälleen kohti Tamperetta ja saliturismia. Ihana saada pistää palautumis-nautintomoodi päälle ja kerätä tankkia täyteen loman jälkeen odottavien suunnitelmien varalle.

Hyvää sunnuntaita!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Lomavisa!

Hah, olen tehnyt näistä ennen lomaa - postauksistani erittäin helppoa itselleni. Syksyn ja kevään viikon lomien tullessa suunnitelmat ovat arkiholistilla niin saman kaltaiset, että niistä ei kokenutkaan bloggaaja tahdo saada nyhjäistyä enää mitään uutta näkökulmaa.

Väsäänkin siis visan lomareissustani - testaa, miten sinun käy!

1. Kotimaan matkailu kaikessa kalleudessaan rokkaa. Suuntaan kohti...

a) Turkua
b) Tamperetta
c) Härmää
d) Rovaniemeä



2. Mitä muutakaan tekisin reissussa kuin harrastaisin saliturismia. Salina on tietysti...
a) Motivus
b) WFC
c) Härmän nuorisotalon kellaripuntti
d) Napapiirin Joiku & rauta

(tästä kuvasta on KAUAN!)


3. Joskus reissuillani olen tavannut...
a) Joukahaisen
b) Peikon
c) Gruntin
d) Joulupukin.



4. Koluan tietysti läpi kaikki paikalliset...
a) Joen varret
b) Kirpputorit
c) Rautakaupat
d) Tunturit.

5. Reissussa pysäkkinä on aina...
a) Rauman pitsitehdas
b) Kuortaneen ABC kahvin merkeissä
c) Pellonlaita kyykkypisulle
d) Pukinpaja poronsarviuutevarastojen täydentämiseksi



6. Majapaikkana toimii aina yhtä toimiva...
a) Nääsmäen majatalo
b) Hotelli Ville
c) Härmän kylpylä
d) Iglu lasikatolla.



7. Matkanjohtajana mukana kulkee aina...
a) Kirveli
b) Kaneli
c) Kurkuma
d) Korianteri



Eiköhän tästäkin tuotoksesta voi päätellä, että sopivasti loman tarpeessa ollaan! En jaksa enää edes välittää tuosta lumentulosta, joka on jatkunut ainakin täällä katkeamattomana nauhana keskiviikosta asti. Vielä näyttäisi tupruttavan iltaan asti mutta mitä sitten - mulla alkaa ihan just LOMA!!

Iloa kaikille ja hyvää lomaa niille, jotka sitä kerallani viettävät!


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Down to the memorylane.

Tarvitsin tässä eräänä päivänä yhteen asiaan kuvan itsestäni muutaman vuoden takaa. Hoksasin, että löydän sellaisen hyvin blogistani, joten aloin pikaisesti selailla omia postauksia vuodelta 2014. Se pikainen hetki venyikin yllättäen pitkäksi muistojen vyöryksi, sillä en ole varmaan ikinä julkaisemisten jälkeen lukenut omia kirjoituksiani uudelleen.

Mitähän tässä pitäisi sanoa? Ainakin teksteistä löydän onneksi ihan oman itseni. Kirjoittamisessa näkyy innostus ja sanojen vyöryminen päässä. Ilmeisesti en ole tässä vuosien mittaan oppinut vieläkään muodostamaan järkeviä, LYHYITÄ lauseita. Tahdon sen sijaan kirjoittaa asiat, kuin ne tulisivat omasta suustani teille livenä. Siispä tekstini sisältävät puhekieltä, ne on kirjoitettu nopeasti ja innolla, ja asian saa noukkia tavarajunan pituisista lauseista. 





Mutta ne kuvat! Voi änkyryys, kun olen ollut kireä! Ei mitään järkeä. Vaikka kyllä sitä pitää vähän sisäelinten piirtyäkin esille, kun naisen rasvat huitelevat siinä viiden tienoilla. 2014 vuoden tekstejä selaillessa voi ihan pikkuhiljaa nähdä pehmeyden lisääntyvän, mutta kyllä koko sen ajan alle kympin rasvoissa ollaan. 


Se saa oman silmän huijaantumaan siihen, että minulla olisi ollut tuolloin enemmän lihasta. Huom, siis ainakin omaan silmään näytti ihan siltä. Teen tällä hetkellä täysillä töitä, jotta olkani ja pakarani, ja itse asiassa koko kroppa, saisi muotoa ja erottuvuutta. No, sitä erottuvuutta on kyllä tarjolla noiden vuosien kuvissa koko rahan edestä. Olkani törröttävät sivuilla ja olemattomissa pakaralihaksissakin on mukamaste jotain kaarta havaittavissa. 

Pyysin lahjomatonta arvostelijaa plaraamaan kuvat läpi ja sanomaan, onko tässä tapahtunut mitään ja miltä näytän. Sain lietsottua itselleni sopivan paniikin siitä, että tällä hetkellä näytän peilistä lähinnä löysältä muumilta, eikä vuosia sitten otettujen kuvien "lihaksista" näy enää mitään. 

Ei tuolle selälle ole tapahtunut mitään??


Arvostelijalta tuli minulle onneksi varsin kuivakka palautus maanpinnalle. Massaa on tullut sekä hyvässä että hyvässä (en siis kirjoita hyvässä ja pahassa). Jatka samaan malliin äläkä ruikuta. 
Voisinko olla nyt pidemmällä? Kyllä, ehdottomasti voisin. Hidas kehitykseni menee kuitenkin sairastamiseni ja siitä toipumisen piikkiin. Nyt ajatellen tein kaikkeni, jotta lihasmassaa ei pääsisi missään tapauksessa tulemaan. Sitten taas välillä ennen Sanna Elorantaa oli tilanne, että mikään ravinto ei imeytynyt. Viimeiset ajat olen puolestaan taistellut hormonien kanssa. 



Mutta mikään koettu ei ole turhaa, ei ikinä. Minun tieni on mennyt näin, ja nyt jatketaan kulkemista eteenpäin. Suosittelen kaikille dokumentoimaan jotenkin omaa kehitystään, sillä tämä oli todella havahduttava kokemus!

Oli muuten samat pöksyt töissä välihousuina, kuin mitä noissa kuvissa....


(Mikäli teillä on hurjasti liikaa aikaa ja uskomattoman tylsä hetki, niin plaratkaa ihmeessä vanhoja postauksiani. Entä onko siellä joitakin hardcoreja, jotka ovat oikeasti seuranneet koko reissun mukanani?)

maanantai 20. helmikuuta 2017

Tuntumaa vai kosmista voimaa?

Tuntumajumppaa vaiko raakaa, kosmista voimaa? Tämä on se yksi väännön aihe kehonrakennuksessa, eli tarvitseeko lihaksiaan tavoitteellisesti kasvattavan ja muokkaavan ollenkaan tehdä voimabodausta?

Tästä asiasta on väännetty ja tehty tutkimuksia, sekä laadukkaita että vähemmän laadukkaita. Schoenfeld on omassa selvityksessään tehnyt vertailun kahdella eri ryhmällä, joista toinen teki treeniä voimabodaustyyliin 10 x 3 ja toinen puolestaan 3 x 10 sarjoilla ja toistoilla. Yhden treeniblokin aikana molemmat ryhmät kasvattivat lihasmassaa, mutta lyhyitä sarjoja tehnyt joukko kasvatti puolestaan myös voiman määrää (voiko noin kirjoittaa? No, minä ainakin voin).



Tästä voisi jo hätäinen päätellä, että tottakai tulee tehdä vain lyhyitä sarjoja ja voimabodausta, kun kerran siinä saa molempia, sekä massaa että voimaa. Näin olisivat tutkijatkin äkkiseltään päätelleet, elleivät olisi loppukartoituksessa huomanneet, että vain voimaa ryskänneet olivat treenijakson jälkeen järkyttävässä kunnossa. Niveliä kolotti, ylikunto kolkutteli ja osa osallistujista oli jättänyt koko leikin kesken. Pidempiä sarjoja tehnyt puolestaan tuumasi, että eihän tuo juuri kummoista ollut, ja että olisihan tuota voinut treenata vaikka enemmänkin. Heillä myös treenien kesto ajallisesti oli huomattavasti lyhyempi, sillä he pystyivät tekemään sarjat lyhemmillä palautuksilla.

Eric Helms esitteli mielestäni varsin hyvää "vastausta" (kukaan kun ei tähän vielä lopullista pistettä ole saanut laitettua) tähän asiaan omassa artikkelissaan . Tämä vastaus ei varmastikaan saa ketään sylkäisemään kahvia suustaan pitkin koneen ruutua. Se kuuluu nimittäin ytimekkyydessään, että käytähän vaan hyvä punttaaja ihan vaikka varmuuden vuoksi kaikkia toistoskaaloja. Kyllä, juuri näin. Pääpaino kannattaa olla rautaisen varmoissa 8 - 12 toiston sarjoissa. Niitä voi sitten höystää raskaammilla, alle kuuden toiston sarjoilla, sekä myös korkeammilla, eli yli 15 toiston sarjoilla.

Toki tähän kaikkeen voisi vielä heittää spekulaatiota volyymin määristä ja vertailuista. Jätetään se kuitenkin sikseen, sillä oikeastaan tulin vain sanomaan, että tämän hetken ohjelmassa oma päivittäinen sekoitus eri mittaisia sarjoja on tuntunut hyvältä vaihtelulta PHATin voima vs. hypetrofiapäivien jälkeen.


Tämän ajatuksen teille esittämiseen meni minulla tämä postaus, joten painutaas salille tekemään sitten lukusuoraa päästä päähän.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Aikuisen ystäväkirja.

Minulta pyydettiin sähköpostin kautta tekemään postaus aikuisten ystävänkirjan tyyliin seuraaviin. Minulle annettiin joukko lauseiden alkuja, joihin toivottiin jatkoa. Nämä lauseet ovat kuulemma suoraan joltain bloggarilta Fitfashionin puolelta, joten en ota näistä mitään disclaimeria :)


Siinä minä kaikessa älyttömyydessäni.


Nimeni on Tiina Susanna.

Jotkut tosin kutsuvat minua Joskus muinaisuudessa minua kutsuttiin Tönkiksi. Kaunista, eikö totta. Kukapa teini-ikäinen ei haluaisi olla Tönki.

Olen syntynyt vuonna 1982. Ja jokainen lopettaa sitten heti siihen paikkaan vuosirenkaiden laskemisen!

Lapsuudenkodin langallinen numero 873 207. Olen aivan mestari numerosarjojen muistamisessa

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona luokanopettaja. Jostain tuo vain iskostui. Kauhean tylsää. Mielessä kävi myös lääkäri, mutta en halunnut valvoa yöllä. Sarjakuvapiirtäjä oli myös tiukassa harkinnassa.

Mutta minusta tulikin erityisopettaja. Osui liki kohilleen.

Työmaalta.


Jos saisin lisätunteja vuorokauteen En halua lisää tunteja vuorokauteen, inhoan löysää luppoaikaa. Tai no joo! Ihan iltaan, kun lojuskelen sängyssä lukemassa. Siinä saisi aika pysähtyä. Ja ruokailuhetkiin. Siinäkin stoppia ajan juoksemiselle.

Harrastan nyt: Tavoitteellista treenaamista sekä siihen liittyvien asioiden opiskelua. Ja kai tämän bloggauksenkin voi mainita harrastukseksi.

Noloin tv-ohjelma, mistä pidän Se on samalla ainoa tv-ohjelma, jota katson, eli Master Chef Australia. Ainoa syy, miksi minulla on vielä televisio ja digiboksi.



Bravuurini keittiössä: Kuuluisa prostkupannarini.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun Itken aika harvoin. Kiukkuitku pääsi viimeksi, kun liukkaat kelit koettelivat ja pääsin viimein turvaan kotiin. Itkin myös turhautumista sairastamiseen jouluna.

Lapsuuteni lempilelu Cindy oli tosi tärkeä, ja sitten minulla oli pieni kokoelma my little ponyja <3

Lempilelu nykyään Smith :D

Salainen paheeni Ruokailun lopettaminen näpsimiseen. Eli vielä yksi suupala. Vaan empä tiedä, oliko tuo nyt niin salainen pahe :)

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut Yksi on ainakin, että yritä aina säilyttää terve uteliaisuus. Älä koskaan turruta itseäsi tai lopeta uusien asioiden oppimista.

Näissä tunnelmissa viikonloppuun. Hivenen alkaa treeniohjelma jo tukottaa, mutta seurataan, mitä viikonlopun tankkaukset ja rentoutumiset tuovat muutosta. Lomaankaan ei ole enää kuin viikko lompsittavaa, joten saa se tossu (ja rauta) jo vähän painaakin.

Hyvää viikonloppua!



tiistai 14. helmikuuta 2017

Uusi lähestymistapa progressioon.

Minulla on ollut viimeisen vuoden ajan eri progressioliikkeitä salilla. Näihin liikkeisiin olen pyrkinyt saamaan tasaisesti jokaisella treenikerralla askeleittain lisää rautaa, jotta niiden kohdalla tapahtuisi kehitystä joka viikko. Ongelmana minulla tässä on ollut kaksikin eri asiaa.

Ensinnäkin progression määrä. Meidän sali ei tunne kilon tai jopa puolen kilon levypainoja. Pienimmät ovat 1,25 kg:t, joten niiden, sekä epämääräisten vetokahvojen virityksillä on tullut rakennettua summittaista kilon - 1,5 kilon progressiota. (tämä ei muuten olisi millekään salille rahallisesti kovinkaan merkittävä sijoitus, pikkupainoiset kiekot nimittäin....)



Toisena ongelmana on ollut tarpeeksi alhaisen aloituspainon ottaminen. En ymmärrä, mikä tuolla pääkopassa on vielä niin vinksallaan, että ei ymmärrä oikeasti aloittaa pienistä lukemista. Toki ymmärrän turhautumisen tunteen edistyvien sarjojen alkuvaiheessa. Varmasti tympäisee, kun menet voimaa ja intoa puhkuen lauantain jalkapäivään ja pääset toteamaan, että voisit tehdä etukyykyn sarjapainotangolla keppijumppaa. Siinä vaiheessa jokainen tolkku osaa ajatella, että jo kuukauden päästä ei sillä tangolla enää tanssita. Vaan kun ei ole se salin malttavin, niin ongelmissa ollaan.



Tätä dilemmaa miettiessä ajauduin "valmentajan" kanssa minulle sopivaan ratkaisuun. Tämä metodi on varmasti ollut käytössä jo iät kaiket ja sille on oletettavasti myös erittäin pätevä nimi. Itselle tämä on kuitenkin oma "idea", joten esiteltäkööt sik-sak-progressio. Tällä "uudella" menetelmällä nostan siis sarjapainoja aina kaksi askelta ylös, ja yhden alas. Sitten sama uudelleen. Näin saan venytettyä sarjapainojen kehitysaikaa ja myös veivattua kauemmin ns. taitosvaiheissa. Lisäksi tämä systeemi tuo myös pääkopalle huokaisun hetkiä, sillä joka kolmas kerta saa laittaa vähemmän painoja, kuin mitä viimeksi on ollut. "Kevennykset" voivat olla apuna myös tekniikkaan, räjähtävyyteen, ja ehkä jopa suoda soveliasta hyperkompensaatiota.

Suosittelen kaikille, keillä progressioliikkeiden tekeminen on hankalaa, tai keillä kehitys meinaa tyssätä liian nopeasti kesken.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Makromuotia.

Fitness- ja hyvinvointimaailma ovat muuttuneet valtavasti jo sinä aikana, kun itse on ollut aktiivisesti mukana. Vielä viitisen vuotta sitten tieto oli tiukemmassa, eikä superfoodit tai treeniohjelmamuunnokset olleet vielä peruskauraa kahvipöytäkeskusteluissa. Sain googlettaa ja pitkään, ennen kuin sain itselleni tietoa salaperäisistä leväjauheista tai edes chia-siemenistä. Muistan, kuinka ostin ensimmäiset hamppurouheeni ja mietin oikeasti, että tässä ollaan nyt tosissaan tekemässä jotain eksoottista. Tätä nykyä ei ole yhtään ihmeellistä tuiskauttaa tähtipölyjä puuronsa päälle ja sekoitella omia treenijuomiaan.

Samaan kategoriaan uppoavat myös makrot. Jos nämä ravintopartikkelit ja niiden salat olisi tiennyt yhtä hyvin omina yläkoulu- ja lukioaikoina, niin menestys biologiassa olisi ollut taattua. Nyt kaikki tietävät, mitä makrot ovat ja jopa, miten niillä voi omien tavoitteidensa mukaan kikkailla.

Makrotkin ovat seuranneet muotia. Proteiini on ratsastanut jo pitkään suosionsa huipulla makroissa. Olenkin väsännyt varmasti useammankin postauksen siitä, kuinka proteiinia on survottu joka paikkaan, ja kuinka ravitsemustieteilijät repivät hiuksiaan, kun ihmiset tuplaavat ja triplaavat proteiinin suositusmääränsä.



Tässäkin on tulossa kuitenkin ilmeisesti muutos. Eli kyllä - makromuotikin voi muuttua. Proteiini on nimittäin ilmeisesti tekemässä tilaa - - - tattadadaa - - - pahiksen roolissa pitkään olleelle hiilihydraatille. Itse Beyonce on alkanut suosia suuria hiilihydraattimääriä ja on hehkuttanut omaa jaksamistaan. Rasvoilla ja proteiineilla itsensä raiteilla pitäneet ovat nyt täysin out, sillä jaksaminen ja salimenestys rakennetaan nyt kunnon sokerikuormilla.




Itse odotan lähinnä suurella mielenkiinnolla, milloin terveyden ja hyvinvoinnin markkinahenkisessä maailmassa meidän neljäs makromme pääsee loistattamaan omassa valokeilassaan.... ;)

Jo eilen töissä muodikkaissa merkeissä laskiaispullan kanssa.




Hän on aina muodissa.


Tänään onkin minulla luvassa varsin trendikkäät juhlat, kun lauantaiseen tapaan hiilihydraattien määrä on varsin hulppea. Olen varautunut salillekin muodin mukaisesti pakkaamalla treenikassiin irtokarkkeja, joten minun ei tarvitse hävetä yhtään olevani millään lailla out viimeisimmistä villityksistä.

Muodikasta lauantaita kaikille!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Jälkilöylyjä.

Edellinen bloggausta käsittelevä tekstini nosti itselle mieleen yhden nimen, jota tekemisiä olen seurannut ihan punttauksen ja oman kirjoittamisen alkumetreiltä asti. Oletettavasti jokainen kotimaan kamaralla rautaan tarttunut treenaaja on jossakin muodossa törmännyt pieneen vihreään mieheemme, joka on ollut enemmän tai vähemmän tahtomattaan osana boudaajien kahvipöytäkeskusteluja jo pian parin kymmenen vuoden ajan.

Tämä henkilö on ollut Fastin rivistöissä etulinjassa ihan alusta alkaen. Hän ei ole kuitenkaan myynyt sieluaan ja ruumistaan (josta löytyy muuten paskat välitykset sekä heikko nilkkojen liikkuvuus ;) ) Fastin käytettäväksi, vaan on mielestäni vetänyt omaa edustustyötään todella tyylikkäällä linjalla. Hän ei ole myynyt itseään treenibloggaajana, vaan sovittanut oman linjansa toimimaan harmoniassa Fastilla työskentelyn kanssa.

Tämän tapauksen videologeista ei löydy väkinäisiä klippejä, kuinka hän korkkaa Fastin cafe latte -proteiinijuoman kotisohvallaan päivitellen sen herkullista makua. Treenivideoissa ei ole mukaan survottuja pätkiä latureista, intrajuomista, tai edes tekstiilejä, joissa vilkkuisi Fastin logot. Päin vastoin hän treenaa parhaimmillaan (tai naisnäkökulmasta pahimmillaan) harmaissa jedivällyissä, joissa ei multikansalliset tai kaupalliset logot koreile.

Muutenkaan hän ei ole lähtenyt mukaan tuotteistamispyöritykseen, vaikka uskoisin, että hänellä olisi siihen mahdollisuuksia. Urheiluvaatefirmat olisivat varmasti valmiit antamaan hänelle (tiukkoja ja hihattomia) sponssivaatteita, Itse asiassa jokainen itseään kunnioittava lafka kanatarhasta lähtien olisi valmis tuottamaan luomumunat suoraan hänen portailleen, jos ne vain videoissa näkyisivät. Hän voisi linkittää treenibloginsa täyteen "tilaa housut täältä ja etureidet täältä", mutta niitä ei kuitenkaan näy.

Fastia hän tuo esille juuri sopivasti ja tyylikkäästi, mutta ei tyrkyttäen. Jopa Q&A pläjäyksessään hän mainitsee kyllä Vitargon huippuhyväksi intrahiilariksi, mutta toteaa sen samalla koettelevan kuluttajan oravannahkavarastoja varsin ankarasti. Eli hän pystyy täysin hyvin suosittelemaan tilalle äitien mehukellarista viinimarjatiivistettä menettämättä uskottavuuttaa Fastin puolesta puhujana. Koko hänen toimintansa kiteyttää ehkä hyvin eräs lausahdus hänen Fastille kirjoittamastaan artikkelista, jossa luki jotakuinkin, että `mainos saattaa sisältää artikkelin`. Tässä todetaan, että seuraavaksi tulee tekstiä, joka on rakennettu vähemmän peitellen jonkin tuotesarjan ympärille.

Nykästä lainaten, ei siis voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.

Karamellit lähtevät tänäänkin mukaan treeniin. Etukyykystä kielii kuvan hirttojälki kaulassa ;)


Nyt itse pistän päivän pakettiin ja suuntaan välitankkauspäivän tunnelmissa testaamaan, mitä saa salista irti stoppisarjoilla ja muutamilla sopivilla pudotuksilla.






maanantai 6. helmikuuta 2017

Mielensäpahoittajako täällä taas?

Bloggaaja ynnä mielensä pahoittaja taas täällä irvistelee. Minusta tuntuu, että päädyn nykyisin joka kerta miettimään isompien kuvioiden bloggaamista, kun jyystän oman pienen päiväkirjani parissa. Markkinamaailman koura on mielestäni päässyt kuristamaan taitavilta, suosituilta ja seuratuilta kirjoittajilta hengen pois. Jokainen, joka vähääkään pääsee menestymään kirjoittajana, ja ehkä jopa etenee julkaisemaan portaaleilla asti, joutuu enemmän tai vähemmän myymään itsensä taustavoimien käytettäväksi.

Bloggaaja alkaa saada tiettyjä etuuksia, kun saavuttaa tietyn statuksen julkaisujen maailmassa. Lukijoiden määrä kasvaa ja sitä myöten myös näkyvyys kuluttajille. Tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset puljut ja firmat ovat torikauppiaiden tavoin oven takana tarjoamassa omia tuotteitaan kaupattavaksi. Kun kylkeen lisätään tuotebonukset ja komissiot, joita kirjoittaja voi mainostamistyöstään saada, niin en ihmettele, että moni lähtee sille tielle.

Ymmärrän siis, että tällä tavoin bloggaaja saa korvauksen tekemästään kirjoitustyöstä. Jotkut näkevät suurenkin vaivan julkaisujensa eteen (ja tekevät sitä täysin työkseen. Silloin tuotoksen on oltavakin täyttä priimaa.) ja saavat näin siitä palkkansa. Lopulta kuitenkin on, että markkinat tässä voittaa, sillä blogit ovat uskomattoman tehokas tapa kaupata omia tuotteitaan. Lukijoille tutut henkilöt hehkuttavat selänraaputtimia ja valokuulokkeita, joten täytyyhän niiden olla hyviä.

Tässähän se koukku itse asiassa onkin. Bloggaaja on aloittanut kirjoittamaan itsestään ja päästänyt lukijat tutustumana omaan persoonaansa. Mitä enemmän joutuu alkaa mainostaa tuotteita, sitä enemmän alkaa tekstit huulipunista viedä tilaa siltä alkuperäiseltä sisällöltä. Lopulta on päässyt itsekin toteamaan, että ennen niin mukava ja persoonallinen kirjoittaja suoltaakin teksti toisensa perään mainosta ja omalle vanhalle tyylilleen täysin epäolennaista sisältöä.

Teistä en tiedä, mutta itse ainakin hakeudun lukemaan tekstejä, jotka kertovat treenaamisesta, hyvinovoinnista ja siinä samalla kirjoittajan omasta arjesta. Yhtäkkiä näitä tarjonneen henkilön snapissa onkin kasinomainoksia ja huomaan käyttäväni aikaa lukien huulipunista toivoen, että mainoskoodien välistä löytyisi jotain asiaakin.

Onhan tässä tullut mietittyä omaakin paikkaa bloggaajana. Fastissa olen aloittanut ja sille olen uskollisena pysynyt. Olen Fastin ja Celsiuksen ambassador, eli saan edustaa näitä kahta tuotemerkkiä kirjoituksissani ja somejulkaisuissani. En kuitenkaan saa siitä mitään palkkaa tai provikoita. Olen saanut Fastilta ilahdutuksena tuotepaketin tullessani valituksi ambassadoriksi, sekä jouluna tervehdyksen. Tämän haluan kertoa siksi, että en tulisi itse luokitelluksi ostetuksi kaupparatsuksi.
Tai että te ajattelisitte minulle kilisevän massia siitä, kun hymyilen NixNax-protskupatukoiden kanssa. Aloitinhan julkaisemaan Fastin sivuilla jo, apua, kolme vuotta sitten, ja täällä ollaan pysytty ilman noitakin asioita.

Siellä on cocovia ja Fastin puddingit kuvissa jo ihan ensimmäisissä postauksissani.
Olen tässä asiassa liikkeellä ihan omien mieltymysten kanssa. Fastia käyttäisin, vaikka he minut potkisivat pois alustaltaan. Silloin olisin itse tehnyt jotain väärin, eikä tuotteissa olisi sen vuoksi jotain vikaa. Tai jos lopetan kirjoittamisen, niin tulen kyllä jatkamaan Fastin tuotteiden käyttämistä.


((oli pakko poimia mukaan myös varsin suonikas käsivarsi vuodelta 2014...))



Aminopörssiä mainostan, koska heillä on myynnissä Fastia. Tältäkään yritykseltä en itselleni mitään. Tiedän vaan, että se on hyvä verkkokauppa, jolla on takuulla Suomen nopeimmat postitukset!

Minulle tarjottiin joskus täysin hyvinvointimaailmaan liittymätöntä diilia, mutta en halunnut lähteä siihen mukaan. Elloksen jätin samoista syistä pois, sillä en kokenut omakseni tuotteiden esilletuomista erikseen. Voisin silloin tällöin kotipostauksiin liittää linkkiä, mutta muuten se ei enää kuuluisi minusta minun repertuaariin.

Tässäkin taas kunnon jurputusteksti! Huomaan kuitenkin, että tämä asia vaivaa minua tosissaan. Olenkin miettinyt yhä sitä, millä tavoin haluan omaa kirjoittamistani jatkaa. Ronskin rehellinen linja, jota vahvistin syksyllä, on ainakin toiminut omalla kohdalla. Tämäkin vuodatus edustaa juuri sitä osastoa. En halua kuitenkaan olla osana kuuluisaa mielensä pahoittajien lahkoa, joka levittää kurjaa fiilistä eteenpäin. Itse asiassa nytkin tätä asiaa kirjoittaessani mieleni paranee koko ajan. Se onkin ollut yksi syy, miksi olen suoltanut ajatuksiani tänne teidän kummasteltavaksi.
Kiitokset siis taas, että sain sylkäistä tämänkin täydellisen offtopicin teidän iloksenne :) <-- ja käytän jatkossa hymiöitä niin paljon, kuin itse lystään!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Oman punttivapaani toteutus.

Treeniohjelmani herätti kysymyksiä vapaapäivän suhteen. Onko minulla vielä silloin aerobista? Entä mitä tapahtuu ruuille vapaapäivänä?

"Sääntöjä" vapaan pitämiselle niin liikunnan kuin ruokailunkin osilta on varmasti yhtä monta, kuin on vapaan pitäjiäkin. Peilaan nyt kuitenkin täysin hypertrofiatyyppistä treeniä tekevään näitä ajatuksia. Joillakin vapaapäivä salilta tarkoittaa täyttä lonkan kiskomista pitkin sohvan pintaa. Eli käydään ehkä vain töissä, mutta muuten otetaan rennosti, eikä tehdä edes matalan sykkeen aerobisia. Toisille vapaa voi puolestaan olla juuri aerobisen päivä. Tässä lahkossa osa "kuittaa" sen pienellä kävelyllä, kun taas osa kiskoo salivermeet niskaan ja lähtee tekemään hiittejä.






Itse näkisin, että vapaan funktio on salitreenissä vapaata erityisesti hermostolle. HIIT-tyyppinen treeni kaikessa kompaktiudessaan ja tehokkuudessaan nakertaa ankarasti juuri hermostoa. Siksi en itse laittaisi HIIT-treeniä (viikon ainoalle) vapaalle, jotta hermosto pääsee ottamaan lepiä. Sen sijaan sopivat "vauhtikiihdyttelyt" juoksumatolla, crossarilla tai pyörällä vielä menevät. Niidenkään määrän ja pituuden ei kannata mennä överiksi.



On eri asia, jos vapaita on viikossa useampia, Silloin voisin ajatella, että vaikka kolmen vapaan aikana voisi yhdellä päivällä ollakin jokin hermostoa kutitteleva aerobinen (etenkin, jos tavoitteena on rasvanpoltto). Useammalle vapaalle mahtuu myös enemmän palauttavaa, tasasykkeistä aerobista. Taaskaan en tarkoita lihasmassaa kuluttavaa, tuntien hinkkaamista, vaan mukavasti lämmittävää ja kuona-aineita hölskyttelevää, mieluista liikuntaa.




Miten minä sitten? Tähän asti olen vapaalla hinkannut tasasykkeistä aerobista määrän x. Nyt tein uuden tuulen myötä myös siihen muutoksen. Pidän joko täyden lööbailuvapaan, tai sitten suuntaan salille tekemään pidennetyn lämmittelyn ja rullailun. Eli crossaan tms. maksimissaan puoli tuntia rauhallisesti, minkä päälle otan kunnon rullailusession. Rullaamista ei kuitenkaan jaksa määräänsä pidempää, joten kaikkinensa tämä huoltohetki ei kuluta liikaa, mutta antaa toivottavasti lihaksille niiden kaipaamaa aineenvaihdunnallista ärsykettä ja lepoa.




Tänään ei olla vapaalla treenin puolesta, vaan päin vastoin pusketaan vapaan voimin viikon herkullisimpaan treenipäivään, eli jalkojen suoriin sarjoihin. Etukyykyn progressio odottaa, tosin hitaiden negatiivisten jäljiltä latsit ovat niin kipeät, että voi tangosta pitely tehdä tiukkaa. Sitten paljon sokeria nassuun ja kuuntelemaan, kuinka mieli hyrisee tyytyväisyyttään.

Hyvää lauantaagia kaikille!


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Nimiä listoilla.

Kevään kisat ovat jälleen puheissa, kun ilmoittautumisluukut on lyöty kiinni ja viralliset listat osallistujista käsissä. Jo viime viikolla tuli riemukas uutisen, kun saimme lukea Utti Hietalan nimen Classicin kisaajien joukossa. Sain myös viimein hönkäistä "mää tiesin tän jo!", kun fysioterapeuttini Juhani Taivelan debyytti CBBhen tuli hänen ilmoittautumisen myötä viralliseksi. Juhani tulee varmasti tuomaan tyylikkään paketin lavalle. Vaikka hän tulee jäämään Utista lihasmassassa, niin ainakin letin pituudessä hän voittaa 6 - 0. (toimituksen tarkennus asiaa huonommin tietäville: Juhanin hiukset ulottuvat oletettavasti jonnekin polvitaipeen tienoolle. Tulette näkemään ehkä cooleimman letin ikinä, ellei hän joudu leikkaamaan sitä puntarilla pois).

Siihen osittain loppui omalta osalta se riemu, sillä muuten samaista listaa silmäillessä alkoi lievä ketutus kaivaa mieltä. Kirjoitin tästä asiasta hyvin kirjavasanaisen tekstin, mutta päätin kuitenkin olla julkaisematta sitä. Tulenpunaiset kirjainrivistöt ovat vielä kovalevyllä tallessa. Olen nyt kuitenkin korrekti ja harjoitan samalla myös kullanarvoista itsehillintää. Lisäksi en halua itse kuulua niihin kuuluisiin "mielensä pahoittajiin."

Kuva tosin Lahdesta, mutta silti - kohta sitä loistetta taas riittää!

Toivoisin silti, että tulevaisuudessa sopivaa reilun pelin henkeä ja yhdenvertaisuutta kunnioitettaisiin hivenen enemmän. Onneksi minä kuitenkin olen popcornin paistajan roolissa tässä tapauksessa. Kiitosta annan joka tapauksessa kaikille niille, ketkä meille bodymaailmaa seuraaville tätä viihdettä tarjoatte. Töitä tekee jokainen, Mutta uskon, että sen työn hedelmästä nauttii eniten kuitenkin se, joka on syönyt puuronsa siisteimmin. Mutta piste minulta tähän.


Oli muuten viime tankkauskeskiviikkona aivan hervottoman kokoisten banaaninkuorien sisällä aivan onnettoman ruipelo hedelmä. Kyllä oli petetty fiilis.


Sen sijaan saan täysin omien puolitankkauspäivän makrojen voimin päästä nauttimaan jalkojen erikoistekniikkapäivästä. Tänään pääsen testaamaan, miltä kankussa tuntuu hitaat negatiiviset. Eilisestä rinta-olka-ojentapäivästä on ainakin saaliina jumien lihasten tuoma mojova päänsärky. Huomenna olen toivottavasti hyvin tyytyväinen siitä, että torstai on jo tiukkaan opittu vapaapäivä. Tosin se tarkoittaa kehonhuoltoa, mikä on tuskaisaa hommaa, kun joka paikkaa juilii. Mutta se olkoot huomisen murhe, sillä (tähän tulee inside vitsi, pahoittelut) tänää reenataa :)