torstai 30. maaliskuuta 2017

Mitä puurolleni kuuluu?

Minua pyydettiin syventämään ruokavaliopostaustani. Tässä tulisi diippiä kamaa yhden puurokupin syvyyden verran.

Kenties jotain pientä mielen tylsistymistä, mutta aloimpas tässä tosiaan miettiä, mitä puurolleni kuuluu. Kvastihan tällä vihatulla ja rakastetulla ruoka-ainekselle aina tapaa erinäisten ruokavaliomuotien ja makrovaiheiden myötä kuulua.

Minun puurolleni kuuluu oikein hyvää. Nostin tuossa vähän aikaa sitten kaloreita, minkä mainingeissa myös molemmat päivittäiset puurokuppini saivat vähän lisää tavaraa tarjottavakseen. 





Ensimmäisen puuron syön aína treenipäivinä ennen treeniä. Tokihan sanotaan, että ennen treeniä ei kannattaisi syödä mitään kovin kuitupitoista hiilaria. Siihen tulisi mielummin ajoittaa nopeampia ja helposti käsiteltäviä hiilihydraatin lähteitä. Puuro on kuitenkin niin turkaisen hyvä ja näppärä ruoka, etten sitä ala paikaltaan vaihtamaan. En ole myöskään huomannut omalla kohdallani, että puuro jäisi mitenkään painamaan vatsaan. Itsehän sitä ei tunne, jos se (MUKA) jotenkin hidastaisi treenin aikana juotavien aminohappojen pääsyä verenkiertoon. En kuitenkaan usko tuolla olevan minkäänlaista mullistavaa merkitystä kehitykselleni. Sanotaanhan samaan hengenvetoon myös, että puuro pitäisi hyvin nälkää ja antaisi energiaa pidemmäksi aikaa. 


Ennen treeniä olevassa puurossa minulla on yleensä seassa hamppujauhetta. Se antaa aivan ihanan, pikkuisen suolaisen vivahteen puuron makuun. Toki se värjää puuron hivenen mudan värikseksi, mutta sitähän on vain ilo koristaa entistä likaisemmaksi ripottamalla vähän macajauhetta pinnalle kaveriksi. 

Aikaisemmin en halunnut puurooni missään tapauksessa mitään makeaa. Nykyisin kuitenkin olen salaperäisesti ajautunut ripottamaan puuron pinnalle steviaa tai erythrolia. Sitten tottakai kookosöljyä sulamaan pinnalle ja treenilaturi nro. 1 on valmista nautittavaksi.
(Niin, hiutaleita puurossa on 70-90 grammaa, riippuen päivästä.)



Illalla minua odottaa toinen puuro, jonka vahvuus vaihtelee 65 ja 100 gramman välillä, jälleen päiväkohtaisesti. Ensimmäinen lukema on luonnollisesti surullisen nälkäpäivän puurolusikallinen. Illan puuron mudanväristä vastaa raakakaakaojauhe. Tämä puuro saa valmiina pintaan puolestaan carobjauhetta. Se maistuu aivan hervottoman hyvältä puuron päällä, suosittelen! Makeuden tähän puuroon otan puolestaan glysiinistä, joka on yksi aminohapoista ja maistuu ihanan makealle. Eli kuin sokeria, mutta positiivisella fiballa. 
Eikä tämäkään illan petiinkaataja olisi mitään ilman kookosöljyä, jota makrosääntöjen mukaan pitäisi tulla vain muutaman gramman verran, mutta joka itsehuijauksella on todellisuudessa varmaan lähempänä viittä grammaa. 

Puuroa voisin syödä vaikka kuinka. Puuro herättää selvästi myös tunteita ja ajatuksia, sillä tuntuu, että sain tässä tekstissä vasta rakkaan ystäväni esiteltyä. Pahasti siis veikkaan teille, että palaan vielä puuron kuulumisiin. Nyt lähden kuitenkin kohtaamaan ystäväni sen isoimmassa muodossa. Hyvää lauantaita kaikille! 


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tämä on aina yhtä noloa - ruokapäiväkirja olkaa hyvät.

Voi veljet sentään, kun tämä omien ruokapäivien postaus on aina niin tuhottoman nolo laatia ja kirjoittaa. Sille kuitenkin on jonkin verran kysyntää, joten valoitetaan sitten punastellen tavallista työ- ja treenipäivääni ruokien osalta.

Opettelin jossain välissä syömään siten, että pyrin välttämään hiilareita ja rasvoja samoilla ruoilla. Lisäksi en ole syönyt juurikaan hiilihydraatteja aamuisin ja päivisin, mikäli treeni on vasta iltapäivästä. Enää en pidä asiaa niin ehdottomana. Olen vain tämän tavan kautta huomannut, että JOS ei ole treeniä aamupäivästä, niin pysyn paremmin vireessä ilman hiilareita. Rasva pitää minulla nälän poissa ja mieli pysyy paremmin matkassa mukana.

Älä kuitenkaan ota näistä minun makroajoituksista mitään absoluuttista mallia. Jokaiselle sopii oma tapansa. Sitä paitsi viikonloppuisin ja lomilla minun aamupala on aina kunnon hiilihydraattijytky, sillä lähden sen nautittuani suoraan salille.

Ja sitten nämä kuvat. En alkanut kaivamaan järkkäriä esille, saati lavastamaan mitään kauniita ruokakuvia. Näissä on siis edustettuna samalla minun oma, tuikitavallinen arki :)

No, voin noita motiiveja valoittaa tarkemmin, mutta rykäistään asiaan.

Meinasin alkaa kirjoittaa, että aamupalani on järkyttävän ruma. Aloin kuitenkin miettiä samalla päiväni muita ruokia ja totesin niiden kaikkien uppoavan saman määritelmän sisään. Mutta tässä siis aamupalani työaamuna. Siinä on aina jotain kalaa ja kasviksia. Rakastan lohta ja ajatus höyryävästä lohiannoksesta saa minut vääntäytymään pimeimpinäkin talviaamuina kohti keittiötä. Preppaan annoksen illalla valmiiksi mikrokupuun, eli aamuisin minun ei tarvitse kuin heittää kupu jääkaapista mikroon kolmeksi minuutiksi. Se saa kypsyä omassa höyryssään valmiiksi sen aikaa, kun asettelen itsestäni ihmistä muistuttavan. Sitten mussutan annoksen suoraan kuvusta nassuun, otan kaapista pähkinävoita jälkkäriksi ja lähden töihin.


Lohta, kasviksia ja tiukkana aamuna celsiusta kyytipojaksi.



Töissä sitten käytän ihan samanlaista mikrokupua, jossa puolestaan tekaisen itselleni pinaattimunakkaan. Sen höysteenä on  hiilariton proteiinipannari, jonka teen Fastin coocies&cream herasta. Ja jälleen menee jälkkäriksi pähkinöitä ja pähkinävoita.


Pinaattimunakas ja protskupannari.




Ennen treeniä on puuro ja rahka. Tämäkin ihan perinteinen satsi.


Puuro, rahka marjoilla, kookosöljyä ja bansku joko heti tai salilla.


Treenissä laturin kanssa banaani.



Treenin jälkeen uppoaa kunnon vuori valkoistakin valkoisempaa pastaa, vihanneksia ja kanaa. Jälkkärin henkeen menee ainakin patukallisen verran eri protskupatuja. Suosikkina on nämä uudet Nix Nax hässäkät. Ai että.

Pastaa, kaalta, vihanneksia, hervottomasti mausteita. Broilerit erikseen.



Fastin Nix.

Illalla sitten on kaksi ruokaa varsin lähellä toisiaan, mutta olen päättänyt, että sillä ei ole mitään väliä. Tässä uppoaa ensiksi kuuluisa pannarini.

Pannari, jossa päällä sinihomejuustoa, taatelia, pähkinävoita, salmiakkia ja kanelia.


Lopulta juuri ennen nukkumaan menoa syön puuron, ja Fastin puddingi lähtee vielä sänkyyn kirjan kanssa nautiskeltavaksi.

Pudding, puuro, kookosöljy ja viherjauhe.

Siinä se. Kuvat olivat vielä sumuisempia ja karumpia, kuin mitä odotin, mutta lupaan ottaa randomisti myös kauniimpia otoksia.



perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kasvukaudella.

Kasvukausi on näin kevään kunniaksi käynnissä tuolla pihamaan puolella. Sama myös itselläni. Ympärillä toitotetaan kesäkuntoon - kampanjoita, mutta itse pärskyttelen eteenpäin suupielet sokerissa ja housut paukkuen. Kirjoitinkin siitä, että yritin talviloman tienoolla aloittaa minikiristystä. Onneksi järki sanoi silloin, että ei ole mitään asiaa kiristelylle, kun väsymystilanne oli mikä oli. Lisäksi silloin oli päällä muutakin henkistä painetta, mikä ei yhtään edesauttanut tilannetta.



Nyt puolestaan huomaan palautuneeni ja mieli tekisi kohta puuttua vatsan hyllymisen tilanteeseen. Tahdon kuitenkin, että saisin vakioitua aineenvaihduntani tietylle tasolle ennen kiristystä. Eli päästä tilanteeseen, että painoa ei kertyisi nykyisellä ruokavaliolla joka viikko taisaisesti lisää, vaan nousutahti alkaisi tasaantua. Vanhaa Tiinaa voisi hirvittää se, että annan viikosta toiseen lukeman kasvaa. Nykyinen Tiinaus on puolestaan enemmänkin utelias seuraamaan, kuinka kauan se vaaka tahtoo arpoa lisää uusia (ja suurempia) lukemia.

Sen verran kiristyskausi kuitenkin polttelee, että olen jo nyt alkanut miettiä valmiiksi ohjelmaa ja makroja, joilla sitten lähteä liikkeelle. Treeni tulee ehdottomasti olemaan MET-tyyppistä. Eli metabolissävytteistä saliriehuntaa. Ohjelman muutos olisi joka tapauksessa paikallaan jossain välissä, ja MET palvelee siinä tarkoitustaan. Siinä olisi myös hyvänä puolena se, että MET lisää itsessään kulutuksen määrää verrattuna normibodaukseen. Eli minun ei tarvitsisi olla muuna aikana kieli vyön alla polttamassa kaloreita, kun perustreeni tehtynä tehokkaasti tekee sitä jo.

Tuhotaas nämä kiristelyä odotellessa!


Mutta siis jahka vaaka ja housun nappi antavat myötä, niin tiristys kyllä käynnistyy. Sitä odotellessa nauttimaan kunnon ruoasta, palautumisesta ja konstittomasta treenistä. Ja postausta päivän ruokailuista on tulossa :)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Runko toimimaan.

Olen opiskellut ravitsemukseen liittyviä asiota pitkään ja hartaasti. Vuosien mittaa suositukset muuttuvat sitä mukaan, kun uutta tutkimustietoa saadaan. Välillä on myös kausia, jolloin tiettyjä asioita korostetaan enemmän kuin toisia. Syysaikaan tarjotaan useita eri antioksidantteja vastustuskyvyn tueksi ja keväällä puolestaan tutkitaan ja mainostetaan eri rasvanpolttajia kesäkunnon saavuttamiseksi.

Sen verran ovat kaikki varmasti jo ottaneet neuvoista onkeensa, että ykkösenä kaikessa omaan terveyteen ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa on perusrungon toimivuus.

Homma kaatuu harvemmin siihen, onko sinulla käytettävissä parhaiten imeytyvää c-vitamiinia, tai napsitko rasvanpolttajia tyhjään mahaan.




Juuri nämä viilaukset pikkuasioissa ovat usein niitä, joihin mennään suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. On varsin helppoa ottaa selville hyvä ja vahva ravintolisä, jota alkaa napsia päivittäin. Hankalampaa on huomioda se tärkeämpi, eli rungon toimivuus ja vahvuus. Ravintopyramidin huipun terottaminen ei auta, jos pohja on hapero.

Ennen lisäravinteilla ja yksityiskohdilla menemistä tulisikin luoda yleinen silmäys siihen, miten oma ruoka-arki sujuu ja miten se vastaa sinun omiin tarpeisiin.

Tässä tuleekin vastaan Se Pointti, mitä ajan takaa. Ei kannata alkaa poimia yksittäisiä kehoituksia tai kieltoja käyttöönsä: Ei ole oikein syödä kuutta kertaa päivässä. Ei ole oikein jättää aamupalaa välistä. Ei ole oikein jättää kaikkia hiilareita iltaan. Ei saa syödä munaa ennen kanaa. Ei saa seistä yhdellä jalalla kun keittää puuroa.

Kaikki tämänkaltaiset yleistykset tulisi jättää omaan arvoonsa ja muuttaa omalla kohdalla kysymyksiksi:



- Tuntuuko minusta hyvältä syödä kuusi kertaa päivässä? Tykkäänkö syödä useita pieniä aterioita ja pitää jaksamisen tasaisena, vai sopiiko rytmiini paremmin isommat ruoan harvemmin?

- Onko aamulla syöminen karmeaa pakottamista? Vai jaksanko paremmin, kun saan heti aamusta koneistoon polttoainetta?


- Jaksanko päivän paremmin rasvapainotteisilla ruoilla? Pidänkö siitä, että illalla on runsaasti hiilihydraatteja, vai tekevätkö ne mille raskaan olon?




Jo pelkästään noihin kysymyksiin vastaamalla voi tehdä omaan perusrunkoon muutokset, mitkä tuntuvat omilta. Tavoitteet määrittelevät, minkälaisista ruokamääristä puhutaan. Näidenkin asioiden toimimiseen voi joutua tekemään isojakin muutoksia, mutta itseä kuuntelemalla ne tuntuvat yleensä heti luonnolliselta. Kyllä sitä itse tietää illalla, jos pakki on turvoksissa liiasta syömisestä, tai aamuisin tuntuu, että puuro jää aina lautaselle. Muutos näihin saattaa helpottaa arkea huomattavasti.




Näiden jälkeen sisältöjen viilaus siihen, mitä lautaselta löytyy. Tähän kirjoitan ajatuksia myöhemmin. Mutta jätetään ravintolisät nimensä mukaisesti tukemaan perustervettä ja toimivaa ravintorunkoa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kiitollisia suunnitelmia.

Kevät keikkuen tulevi. Vaikka eipä tässä ole mitään muutosta talveen kuin vain siinä, että valoisaa riittää pidemmälle. Elämässä tuli viimeisten viikkojen aika käsiteltyä sen kaltaisia asioita, että ongelmat kelien kanssa tuntuvat varsin mitättömiltä.
En ala kertoa asiasta sen kummemmin tänne blogin puolelle. Sanon vain yleisesti kaikille, että pitäkää huoli itsestänne ja terveydestänne. Ja niin kliseiseltä kuin se vaikuttaakin, niin arvostakaa sitä kaikkea, mitä teillä siinä on. Juuri nyt. Se on kaikki lahjaa. Pitäkää siitä huoli.




Lahjaa on myös se, että saa kunnian kahlata loskaisia pyöräteitä kohti omaa kotisalia. Tänään on luvassa viimeinen korkkaamaton treeni uutta ohjelmaa. Tämä viikko on ollut liikkeiden sisäänajoa, joka jatkuu tänään rinnan voiman ja selän hypertrofian parissa. Olen siis pariuttanut jokaiselle päivälle lihasryhmät voima - hypertrofia -tyyppisesti. Tämä tuo kontrastia viime ohjelman sisältöön. Siinä ideana oli harjoittaa erikoistekniikoiden avulla lihastuntumaa ja mind-muscle-liitäntää. Mukana oli myös muutamia voimapainotteisia liikkeitä, jotka oli sijoiteltu treenipäivien alkuihin.

Ensimmäiset pari viikkoa olen lisäämättä volyymia, enkä käytä mitään erikoistekniikoita. Sitten alan lisätä pikku hiljaa työmäärää, mutta erikoistekniikat saatan jättää koko ohjelman elinkaarelta pois. Niitäkään kun ei kannata liikaa viljellä, vaan pitää ne ässinä hihassa ja ottaa taas isompaan rooliin toisissa ohjelmissa. Erikoistekniikat vetävät kehon myös nopeasti tukkoon, mikä huomattiin edellisessä ohjelmassa. En jaksanut vetää koko treeniblokkia  kuin kahdeksan viikkoa yhteensä (siinäkin välissä tauko). Siksipä tälle ohjelmalle onkin tarkoitus taata elinaika, joka voisi mielellään kantaa kevään loppuun saakka.



Tämä viikonloppu on siis tarkoitus omistaa raskaan ja opettavaisen (ja onneksi yleisessä mittakaavassa lyhyen) ajan tuomalle kiitollisuudelle. Katselehan sinäkin omassa elämässäsi ympärillesi. Siinä on oikeasti jo valmiina ihan ne kaikki elementit, joita tarvitsetkin. Et tarvitse enää yhtään enempää, kun sinulla on terveys ja ympärilläsi rakkaita ihmisiä.

Ja asiat, kun ne eivät ihan oikeasti ole kaikki niin nöpön nuukia :)

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Treenilaturi - hitti vai huti?

Treenilaturi on yksi kiistelty komponentti salilla käymisen kiistanalaisessa maailmassa. Mitä siinä pitää olla, mihin aikaan se kannattaa ottaa, ja yleensäkään - kannattaako koko asiaan panostaa millään lailla?

Tässä postauksessa pääsisin erittäin vähällä ja täysin oikealla vastauksella toteamalla, että ei tarvitse. Antakaa olla ja treenatkaa lujaa. Sitten klikkaisin julkaise - nappia ruudun yläkulmassa ja lähtisin sohvalle nostamaan jalat ylös.




Ruoditaan tätä nyt kuitenkin syvemmin. Jo pelkästään sillä, että paljastan itse ottavani ennen jokaista treeniä oman shottini, saisin monet kimmastumaan. Mitä siellä huutelet, ettei koko moskaa tarvita, ja sitten kuitenkin vetelet sitä itse. Näin se kuitenkin on. Jos olet ihan peruskovaa treenaava, joka ei välttämättä havittele maksimaalisia tuloksia, havittele raudanlujaa fokusta, tahdo venyttää sarjakestävyyttä ja kykyä puskuroida happokuormaa, niin pärjäät vallan mainiosti ilman.

Itse sen sijaan tahdon saada jokaisesta treenistä kaiken hyödyn irti. Tahdon saada viimeisissä sarjoissa puristettua vielä ne hihassa olevat toistot. Lisäksi pääni sisältö on luonnostaa tetris-gone-wild, eli keskittymiskyvyn terästäminen on enemmän  kuin tarpeen. Olen siis huomannut, että hyödyn omalla kohdalla laturista todella paljon.

Laturi, jota käytän, on Fastin shock. Sitä on ollut kehittämässä Utti Hietala ja pari muuta Fastin nörttiä. Jukka Nyyssölän viimen viikolla luotsaamassa Q&A härdellissä Hietala sanoi, että oli saanut (muistaakseni) kahdeksan ainesosaa toivomastaan kymmenestä sisällytettyä Fastin Shockiin. Olen aika paljon lukenut ja pyörittänyt eri aineksia, joista kannattaisi itse kasata laturinsa. Oman kemianlaboratorioni tulokset vastaavat hyvin pitkälle Shockin valmista koostumusta. Pääsen siis paljon vähemmällä säätämisellä ja punnitsemisella, kun kauhaisen laturia valmiina sekoitteena purkista. Lisäksi maku on huomattavasti paljon parempi, kuin mitä omissa, raaoissa pulvereissa.


Boom toimii samalla tavalla kuin shockikin. 



Mitä laturissa sitten kannattaa ainakin olla, jos sellaista haluaa ottaa? Kofeiini on yleensä hyvä. Siitä saat virtaa ja terävyyttä treeniin. Lisäksi kofeiinilla on rasvanpoltossa suotuisa rooli. Keskittymisen apuna toimii asetyyli l-tyrosiini (lisäksi se esim. on mukana vastustuskyvyn lisäämisessä ja proteiniaineenvaihdunnassa). Sitrulliinimalaatti lisää veren virtausta (anteeksi hoono soome tässä kohdassa), lisää pumppia ja vähentää lihaksen uupumista (fatigue). Laturiin voi laittaa myös kreatiinia, vaikka sen nauttimisen ajankohdalla ei ole niin suurta väliä. Sama homma beta-alaniinin kanssa.
Asetyyli-r-karnitiini tuo vaikutusta myös keskittymiseen, pumppiin, vähentää kehittyvää lihasarkuutta (onset), eli parantaa yleisesti suorituskykyä.



Aminohappoja laturissa ei tarvitse olla välttämättä lainkaan. Jos niitä siihen haluaa, niin riittää sen verran, että leusiinin rajapyykki saadaan täyteen. Shockissa sitä on 5 grammaa, eli täysin riittävä määrä siihen. Halutessaan voi ottaa sopivan määrän eaa:ta tai bcaa:ta, mutta toisaalta jos niitä on treenijuomassa (tai palkkarissa), ei niitä välttämättä tarvita.

Tujaus merisuolaa ja se on siinä. Voit joko säätää itse kohdilleen, tai ottaa valmista sekoitetta. Mitään stimulantteja en itse näe hyödylliseksi,

Jos alat käyttää laturia, niin muista myös, että kroppa tottuu sen vaikutukseen. Parilla ensimmäisellä kerralla sukat pyörivät jaloissa ennen treeniä. Sitten aloin tottua juoman vaikutukseen. Se EI KUITENKAAN TARKOITA, että mömmöt eivät vaikuta ja että annosta pitäisi lisätä. Shockissakaan ei ole mitään stimulantteja (kofeiinia ei lasketa), joten se ei tottumisen jälkeen aiheuta piripiri-tunnetta. Mutta hyöty tulee silti. Itse huomaan eron vain silloin, kun en ota laturia. Olo on vetämättömämpi ja ponnettomampi. Kun taas otan laturin, niin olo on "normaali".

Käyttö: suosittelen. Onko pakko: ei ole.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Peruspölinää kaloreista.

Olen nyt pitänyt varsin reipasta ruokavaliota näin hiilarimuodin mukaisesti. Korvaushoidon myötä olen huomannut, että toleranssini energian saantia kohtaan on jonkin verran laskenut. Ennen pystyin syödä 3000 kalorin päivävauhtia keräämättä sen kummemmin painoa. Nyt puolestaan kiikutaan huomattavasti pienemmissä lukemissa, ja mahareppu meinaa silti kasvaa turhan napakkaa tahtia.



Muutin muutama viikko sitten makroja siten, että uhallakin lisäsin hiilihydraatteja ja vähensin rasvaa. Kokonaiskalorit pidin kuitenkin jokaiselle päivälle samana. Nyt on siis mennyt siten, että peruspäivänä hiilarien osuus kokonaiskaloreista on 45 prosenttia. Rasvojen laskeminen vaikutti jonkin verran päivän nälän tunteeseen, sillä olen tunnetusti siinä asiassa todellinen rasvakone. Pystyn lappaa hiilaria nassuun vaikka kuinka, eikä nälkä ole asiasta moksiskaan. Ruoan himon kiljunnan saa yleensä vaiennettua vasta tuntuvan kokoisella lohen palasella tai armottomalla vuorella pähkinävoita.



Välikiristelyäkin jo tässä mietin, mutta kuten ehkä lukaisittekin, jätin sen vielä hetkeksi jäähylle. Mutta jossain vaiheessa otan sen kortin kyllä takaisin pöydälle. Sillä vaikka tekisi mieli olla massalla ja tahkota lisää lihasta, on hyvä silti välillä resetoida hiilariherkkyyttä. Parissa viikossa ei ehdi tehdä mitään gainsseilleen, mutta aineenvaihdunta puolestaan ottaa siitä buustia. Tässä varressa olisi kieltämättä vähän enemmänkin tiristämisen varaa, mutta kuten kirjoitin, ei MILLÄÄN raaskisi siirtyä dieetille ja tilaan, jolloin lihasta ei tule.

Tietoisella ratkaisulla pehmoilen siis vielä ainakin jonkin aikaa. Onneksi tätä hommaa tekee täysin omaehtoisesti, eli jos kevään edetessä alkaa pehmeys kovin ahdistaa, niin ihan hyvin voi alkaa kuorintaoperaatioon.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Järkipäätös.

Jonkinlaisen henkisen kasvun olen kyllä saanut aikaseksi ainakin, mitä tulee itsensä kuunteluun. Aloin tunnistaa kropan olevan varsin piipussa, joten sain kumottua päähän muhiutuneen ajatuksen aloittaa dieettiä jo palautumispäivinä ja rysäyttää sitten miinuskalorit treeneineen käyntiin perjantaina. Tajusin, että siinä touhussa olisi vaarantunut se tärkein: palautuminen.

Vaikka kuinka tarkoitus olisi kikkaikka insuliiniiherkistelyiden ja kalorien syklittelyjen välillä, niin sain otettua järkeni kultaiseen käteeni (kyllä, käsi oli kultainen). Aluksikaan en olisi saanut keskityttyä palautumiseen, kun olisin miettinyt sitä, että pitää pysyä miinuskaloreilla ja yrittää rasittamatta lisätä kulutusta (luitte oikein, eli varsin hankalasti toteutettava asia). Tästä miinuskaloreilla "palautumista" olisin puolestani räsäyttänyt suoraan cardioelementeillä höystetyn multippelitreenin käyntiin.

Kuulostaa räjähdysherkältä, eikö totta? Kyllä olisi varmasti ollut hyvässä kuosissa oleva likka aloittamaan voimaan painottuvan treeniohjelman tämän pikku paketin jälkeen.


Se, mikä myös puolsi pientä offin venytystä, oli kaloritilanne. En ole vielä saanut vakiintumaan plussakauden makrojani, eli aineenvaihduntani ei ole vielä sillä tasolla, millä toivoisin sen olevan. Siksi on fiksumpi antaa keholle vielä vähän aikaa hoksata, että tämän kaiken muonan saa urheasti laittaa käyttöön, eikä sitä tarvita talteen tulevien vilutalvien varalle.

Kolmas - tahdon vieläkin lisätä arjen hölläilyä. Kaikki ylimääräinen cardiota muistuttava alkaa olla tiessään, mutta ihan pienet petrauksen sohvalle jäämisen kohdalla vielä on. Näiden viilaamiseen lisäaika oli myös paikallaan.



Onneksi ei tarvitsekaan valita - voi ottaa kaikki! Nix, Nax, Max <3


Onkohan tässä jo selitelty tarpeeksi sitä, miksi kyökin puolella ovat puurot, tuoreet sämpylät, taatelit ja irtokarkit odottamassa offiporsaan jatkoaikaa? Mutta jos minä itse kestän vatsamakkarat ja muumiselfiet, niin toivon teidänkin olemaan armollisia kohdallani. Jatketaan siis porsastelua ja kinkun kasvattelua.





Hyvää ja itse kunkin tavoitteleille sopivaa lauantaita!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ny lepua.

Minulla oli jo ennen talvilomaa pieni kutina siitä, että positiivinen ylikunto alkoi kolkutella ovella. Viimeisin treeniohjelmani oli luonteeltaan varsin kuluttava, sillä siihen kuului viikottain vaihtuvat erikoistekniikkapäivät. Näiden ohessa lisäsin pikku hiljaa volyymia viikoille, joten työmäärä etenkin hermostolle alkoi olla jo varsin merkittävä.

Lomaviikolla teinkin tietoisen päätöksen piikata kahdeksan viikon treeniblokin kunnon over-reachingiin. Siihen taisinkin päästä, sillä jo viime viikonloppuna alkoi olla sellainen olo, että treenit eivät lopu koskaan ja tekeminen tuntui enemmän puurtamiselta kuin nauttimiselta. Siksipä ei ollut ollenkaan ongelmia suunnata maanantaina tekemään pelkkää kehonhuoltojumppaa ja pistää siitä treenilaukku piiloon kaapinpohjalle loppu arkiviikoksi.



Olen varsin tyytyväinen, että sain näinkin suunnitelmallisesti ajettua kroppani nätisti tähän tilaan. Se olikin treeniohjelman tarkoitus. Lisäksi opin valtavasti erikoistekniikoista ja sain täysin uutta ärsykettä lihaksille. Näiden lööbailupäivien aikana hion lauantaina käynnistyvän uuden ohjelman hienoudet kuntoon ja pääsen toivottavasti kunnon ylikompensaation aallolla ratsastamaan kohti uutta kehityskautta.

Sen verran voin paljastaa, että luvassa on liki täyden tuntumahinkkailun sijaan välistä voimaryskäystä. Jokainen treeni on jaettu kahtia, ja kullekin lihasryhmälle tulee aina vain joko lyhyitä "voimasarjoja", tai pidempiä sarjoja. Mutta ei molempia samalla kerralla. Välikiristyskin on luvassa johonkin vaiheeseen. Originelli tarkoitus oli tehdä se NYT, mutta pitää katsoa, mikä on kutina tämän viikon jälkeen. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lauantaina tuntuisi siltä, että voisi rykäistä vähän kierroksia ylöspäin - ja kaloreita alas.



Saa nähdä. Mutta se tässä omissa ohjaksissa olemisessa onkin ihan parasta - voi tehdä just mitä lystää. Ja nyt just lystittää lähteä sohvalle, joten se on moro!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kannatti hinkata.

Ihana ja hyvää tehnyt loma on nyt takana. Suuntaan sen kummempia ihmettelemättä kohti kevättä, jonka olen yksinkertaisesti päättänyt vielä kuoriutuvan esille kaiken tuon jään ja lumen alta. Teiden karhuajille tänne pohjanmaan suunnalle vaan terkkuja, että toivotaan teidän olevan oikeassa. Että ei sitä suotta kannata lähteä liikkeelle, kun se aurinko aikanaan kaiken sulattaa.

Viime treeniohjelman erikoistekniikkatalkoot olivat aivan huikea uudelleen sisäänajo treenaamisen maailmaan. Kuvittelin jo ymmärtäväni tuntuman ja lihaskontrollin päälle, sekä rekrytoivani lihakset liikkeeseen jo varsin hyvin mukaan.

Kumoavatko fast ja hitaat negatiiviset toisensa ;)?


Mitä vielä! Etenkin hitaat negatiiviset herättivät minulle aivan uusia tuntemuksia ja ahaa-elämyksiä. Miten yhdestä edestakaisesta liikkeestä voi tarpeeksi useilla toistoilla oppia niin järkyttävän paljon uutta?
Konsentrinen vaihe pääsi työstöön ensimmäisenä. Olen koko saliaikani ollut varsinainen jungertaja. Toistoja tulee tasaisen vääntävällä tahdilla vaikka kuinka. Tahti on sama edes takaisin ja parhaimmillaan työvaihe hivutetaan varovasti läpi. Voiman- ja nopeuden tuotto ovat siis olleet aivan olematonta.

Siinä sitten huomasin hidasta negatiivista suorittaessa, että ei p-hana, tässähän pitää olla konsentrisessa vaiheessa aivan erilainen boogie päällä, kuin mitä palautuksissa. Siispä vauhtia ja voimaa peliin - ja saman tien painoja raa´asti pois! Niin että tällä tavallako sitä olisi koko ajan voinut työvaiheet tehdä? Nopeasti ja mahdollisimman paljon voimaa tuottaen? Selvä, laitetaas muistiin...



No palautus, se negatiivinen. Ilmeisesti sen kohdalla olen hellittänyt jungerrusta sen verran, että käytännössä painot ovat saaneet leijailla takaisin liikeradan aloituspisteeseen ihan omassa rauhassaan. En ole paljoa lihaksella estellyt painovoiman työtä, vaan antanut sen kaikessa rauhassa palauttaa minun rautani uuteen jungerrusvaiheeseen.
Hidas negatiivinen pisti minut sitten tekemään tämän työn ihan itse. Neljän sekunnin palautuksen aikana kerkeää tuumata, että tämä pakettihan täytyy ehkä pitää työskentelevällä lihaksella, ettei halua syöksyä pää edellä taljaan tai kovertaa reikää lattiaan. Jopa hukassa olleet pakaralihakseni joutuivat siis etsimään itsensä, jotta saan tehtyä liikkeet nollapainoillani.

Koska erikoistekniikkapäivinä jokainen liike ja toisto tehtiin eri menetelmää käyttäen, oli oppiminen juuri sopivasti pakotettua. Mitä enemmän alkoi toistoja kertyä, sitä paremmin homma alkoi luistaa. Uutta tuntumaa ja tekniikkaa sai mahtavasti siirrettyä myös "tavallisten" toistojen päivälle. Pääsinkin pikku hiljaa tekemään oikeasti sitä, mitä olen kuvitellut tehneeni tähänkin asti. Työstämään lihasta.

Suosittelen kaikille pientä pölläytystä omaan treenitekniikkaan. Ainakin omalla kohdalla se oli varsin avartava kokemus, jonka oppeja tulen soveltamaan tulevissa treeneissä pitkälle.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Tehdään itsellemme hyvää.

Irtiotto mistä tahansa asiasta tekee aina hyvää. Arki tai työ voi olla kuinka hienoa ja kiehtovaa tahansa, mutta hetkellinen poistuminen välillä viuhaankin pyörivästä pyörästä on paikallaan. Ihmisen mieli on siitä jännä tapaus, että se tykkää kaavamaisuuksista ja yksinkertaistaa asiat. Mitä enemmän se saa toistettua samoja asioita, sitä vähemmän se tarvitsee energiaa niiden miettimiseen ja toteuttamiseen. Lopulta huomaat puskevasi päivät läpi tietyllä autotunella. Samalla turrutat kaiken, mitä voisi hyvälläkin tahdolla kutsua luovuudeksi, ja päädyt lopulta ihmettelemään, miksi elämä on tylsää ja pakkopullaa.

Reissu Tampereelle teki niin hyvää! Reissuun kuului autokahvit...

....ja WFCllä oma löysyyden kauhistelu.

Surulliset hyvästit myös Gazozin kivijalkaliikkeelle :( Lämmin kiitos, Terhi <3



Loma on tehnyt jälleen omat temppunsa ja viime viikon tunkkainen ja turtunut olo alkaa olla tiessään. Joulun sairastamiselta sai otettua opikseni paljon ajankäytöstä ja omien (sopivien) mielitekojen toteuttamisesta. Siksi olen saanutkin tältä lyhyeltä talvilomalta otettua jo nyt varsin mukavasti irtiottoa.


Lomien treeniohjelmapäivitys on myös ollut vaihtelua ajatuksille. Tämän hetken ohjelmassa on ollut progressioliikkeiden lisäksi ideana erikoistekniikoiden kierrättäminen ja liikkuvuuden parantaminen. En voisi olla tyytyväisempi siihen, että lähdin tähän leikkiin mukaan. Olen löytänyt lihaksiin aivan uutta tuntumaa ja lisäksi paikat ovat liikkuvuusharjoitusten ja yhden treenipäivän kevennyksen myötä kestäneet varsin intensiivistä treenaamista.

Seuraavana olisikin vuorossa kohta puoliin välikiristys, ennen kuin uusi massaohjelma lähtee käyntiin. Kiristyksen teen oletettavasti hivenen modaten samalla ohjelmalla, kuin mitä kaksi viimeistäkin miinuskalorijaksoa. Treeni on varsin hiostavaa ja sisältää varmasti enemmän hiit-tyyppisiä osioita, kuin mitä laki sallisi. Mutta kun kyseessä on vain lyhyt kiristys, niin kroppa kyllä sen kestää.

Seuraava massaohjelmakin on likimain valmis ja en malta odottaa, että saan korkata sen sitten joskus maaliskuun lopulla käyntiin. Luvassa on sekä räyhempää voimaryskäystä että lupaavasti kehittynyttä tuntumahinkkailua.

Lähden tästä jatkamaan vielä mukavan olelun viettämistä. Salia ja ruokaa, tottakai. Saahan sitä nauttia, eikä kaikkia asioita tarvitse muuttaa. Mutta sekaan vaihtelevia, mukavia asioita, jotka itsellä linkittyvät hyvin paljon kaiken turhan kulutuksen minimoimiseen. Siispä miettimään, kulutanko vähemmän, kun luen Asterixeja puoliksi vai täysin makuultaan :)

Otetaan mallia :)