tiistai 30. toukokuuta 2017

"Hätä" keinot keksii.

Minulla on tällä hetkellä suuri ilo ja oikeus nauttia kahden salin tarjonnasta. Silti välillä huomaa laitteiden olevan joko varattuna, tai sitten ei juuri sitä vempelettä, joka olisi ollut lihakselle paikallaan, satu olemaan tarjolla.

Selfiepeiliäkin voi...

...vaihdella tätä nykyään tiuhemmin :)


Toisella salilla ei ole kuin yksi vapaakyykkypaikka. Salin asiakasmäärä on kuitenkin sen verran mittava, että kyykkypaikalle ei juuri pääse hämähäkit luomaan seittejään. Eräänäkin etukyykyn progressiopäivänä eräs salin vakkari oli linnoittautunut kasseineen ja magnesiutörppöineen asemiin. Itsekin pahoitellen hän suorastaan lupasi, että tässä sessiossa kestää -ja kauan. Pikku hiluilla etukyykkyä tekevä maahinen ei ole takakyykkyjättiläisen paras mahdollinen vuorottaja. Jotain olisi siis kehitettävä, mikäli progressiota ei halunnut siirtää viikolla. 

Hoksaus tuli kiertäessä tankopainoräkin kohdalla. Progressiossa piti laittaa yhteensä 50 kiloa lastia, ja sellainen oli tankona valmiina. Vielä piti kehittää raudat, joista painon saisi liikkeelle. Päätin purkaa telineestä kaikki muut painot pois ja jättää paikalleen vain tarvitsemani tangon. Näin sain rakennettua itselleni privaatin etukyykkypaikan. 

Eli telineestä muut puntit pois ja ylös vain 50 kilon tanko. Siitä sitten paino olille ja kyykkäämään kantakorokekiekkojen päälle. 


Hivenen oli liian alhaalla tankoteline, eli jouduin niiaamaan painon alle. Lisäksi peilin puuttuminen vaikutti yllättävän paljon liikkeen suorittamiseen. Testatkaa joskus tehdä kyykkyä ilman, että näette itseänne, niin tiedätte, mitä tarkoitan. 

Muuten kyllä olen erittäin tyytyväinen, ellen jopa ylpeä, tähän avarakatseisuuteeni ja soveltamiseeni. Keinot tuli keksittyä "hädässä" ja progressio saavutettua. 

Toivotaan samanlaista intoa ja innovatiivisuutta vielä tämän viimeisen työviikon rutistamiseen. Älkää odottako minulta vastaantullessa hymyä, huomiota tai kokonaisia lauseita. Ette sitten tule turhaan pettymäänkään ;)

perjantai 26. toukokuuta 2017

Jatkosika.

Tämä teksti toimii loistavana jatkona sikatekstille. Olen nimittäin tällä hetkellä sikamaisimmassa kunnossa, mitä ikinä. Eli paino on päässyt enemmän tai vähemmän rauhassa hivuttautumaan lukemiin, joissa en ole aamuisin koskaan ennen ollut (ehkä joskus lukiossa, mutta silloin en käynyt vaa´alla).

Tähän tilanteeseen on minulla kaksi katsontatapaa, kirjaimellisesti. Tilanne aiheuttaa nimittäin tuskaa, ahdistusta ja epätoivoa, jos katson peilistä vain keskikroppaa. Olen rakenteeltani suhteellisen pötkö. Edes anoreksian huippuaallolla ei rangastani löytynyt minkäänlaista x-mallia, vaan olin laihuudessani kuin lyijykynä. Nyt tämä lyijäri on saanut vahvuutta, mutta malli on pysynyt sitkaasti. Eli turha haaveilla bikinilavoista, kun vyötäröstä ei ole tietoakaan. Päällä on varsin mukava kertymä rasvaa, mutta suhteellisen äkkiä vastaan tulee kuitenkin ihan kiinteää lihaa. Eli vaikka puristaisin käsillä kylkiäni sisälle päin, niin ne eivät mene. Siispä painon nousu kurmottaa varsin tiukasti keskikroppaa ja tekee minusta mallilta norpan. 

On se. Paksu.


Samat tuskat nousevat myös, mikäli katse vaeltaa torsosta takareisien ja pakaran välimaastoon. Sinne on selluliittipallerot purkaneet muuttokuormansa. Näyttävät myös viihtyvän sen verran hyvin, että ovat tulleet jäädäkseen. Selluröllyt olivat myös mukana anoreksian aalloilla. Eli vastaus on kyllä, arvon naiset, joillakin onnekkailla selluliitti on ikuista. Toki rasvapallerot ovat matalemmilla vaakalukemilla myös pienempiä, eli siten voi näennäisesti päästä niistä eroon, mutta olemassa ovat kyllä. Eivätkä ainakaan tässä tapauksessa tarvitse kasvamiseen lämpöä ja auringonvaloa, vaan muhiutuvat kukoistukseensa toppavaatteiden alla perusruoalla ruokkien. 


Näiden kahden kohteen sijaan olen päättänyt siirtää katseeni toisaalle. Etureidet ovat saaneet nimittäin selvästi muotoa, etenkin alaosaan. Minulta ei ole ennen erottunut sviippiä, tai ollut muotoa polvien lähellä. Myös hartialinjani on saanut selvästi massaa. Viime syksynä ostamani takki otti kiinni hartioista, mikä kertoo selvää kieltä siitä, että leveyttä (ja paksuutta) on tullut. Olat ovat myös leventyneet jonkin verran, ja saaneet ehkä pyöreyttä. 

Peittona ei tarvitsisi olla edes näin hienoa lippua.
Olen siis tiukkaan päättänyt olla välittämättä näistä massan kertymisen lieveilmiöistä. Pidän mielessäni tavoitteeni, mikä on oman parhaan mahdollisen fysiikan luominen. Sen vaiheisiin kuuluu pehmeämmässä ja töpäkämmässä olemuksessa oleminen. Ja se on ihan ok. Jos en itse kulje kädet takamuksen päällä tai vatsaa sisään vetäen (se ei muuten edes auta leveään vyötäröön), niin ei kukaan muukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota. Sitä paitsi uskon harvemman haukkovan henkeään takareisiröllöilleni tai jenkkakahvoilleni.

Älkää nyt viitsikö keksiä enää mitään uutta!!


Edessä olisi viimeinen viikonloppu ennen lo-lo-lo-lomaa! Tajuntaan tämä ei vielä uppoa ja töitä viimeiselle viikolle melkein sen kesän edestä. Mutta näin se menee aina, ja maaliviivan yli on aina saatu itsensä hilattua. Ihanaa viikonloppua allihuuppa!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Sikahyvä.

Viljelen puheessani turhankin usein rahvaanomaisesti sikaa. Sika on päätynyt sorkkaeläimenä mukaan arkeeni, sillä syystä tai toisesta elämäni ja puheeni tuntuu kaipaavan sikaryyditystä. Töissä joudun pinnistellä, ettei saparoniekka pääse livistämään pitkin käytäviä ja kahvihuoneita, mutta muuten porsas saa läsnäollessani pinkoa vapaasti.

Porsas kupissa.



Teen sikahyviä treenejä. Sialla ei ole juuri itsekritiikkiä siinä, onko hänen suorituksensa oikealla skaalalla hyvä vai huono. Tämä sika kokee treenaavansa hyvin, kun pistetään välillä tuntuma vinkuen sarjaa toisen perään. Sikahyvässä treenissä laturi potkaisee suoraan kinkkuun, eikä juomasta ole jäänyt makua antavaa intraa pois. Kuvitelmissani teen sikahyvissä treeneissä myös sikakovia sarjoja. Olettaen sikamaista treenissä on kuitenkin korkeintaan vain ulkonäköni, kun kuvittelen mahtuvani nätisti samoihin blonde destroyerin pinkkeihin housuihin, kuin mitä vielä pienempänä porsaana.

Sikahyvää treeniä ryydittää ehdottomasti sikahyvä musiikki. Sian musiikki menee fiiliksen mukaan, eli genrellä ei ole sialle mitään merkitystä. Tämä sika on siis kaikkiruokainen myös musiikissa, kunhan se vaan pauhaa sikaisoista kuulokkeista tarpeeksi lujaa. Välillä kinkun kasvattajaisia saattaa säestää Kornin, Orgyn ja Motionless in whiten raskaampi jytke, toisinaan taas ihan ehta e-rotic huohottaa korvissa. Sian korvat ovat tunnetusti sitkeää tavaraa, eli ne kyllä kestävät kaiken paitsi Beatlesin. Siallakin on rajansa.

Sian kaukalo.

Sian sanonko mikä.


Ruokani on sikahyvää. Ruoka maistuu myös sikahyvin, oli hetki mikä tahansa. Ruokani näyttää myös ihan sian ruoalta. Onneksi ruoan ulkonäöllä ei ole sialla tuon taivaallista väliä - kunhan sitä on kaukalo täynnä, niin asia on kunnossa. Sika tietää ruoan merkityksen ruhon kasvatuksessa, joten se pistää kaiken suuhun kuorineen päivineen, eikä ihan välttämättä muista aina ruokailun päälle tarkistaa kärsäänsä, mitä kaikkea jäi suupieleen.

Blogini se vasta sikahyvä onkin. Sian seula on löyhä ja vuotava. Sika saa suoltaa välillä täyttä potaskaa ja olla välittämättä mielekkyydestä, sisällöstä tai perus lauseopista. Sika pitää myös huolen, että kuvallinen anti on täynnä

Sikahyvällä asenteella pääsee pitkälle. Sialle asiat eivät ole aina niin nöpön nuukia. Kunhan perustarpeet täyttyvät, niin sian on hyvä olla. Sika tietää myös, että rasva saa kinkun maistumaan entistä mehevämmälle. Asiat ovat yleensä varsin mallillaan, kun ne ovat sikamaisia.



lauantai 20. toukokuuta 2017

Turpa kii ja kävele.

Turpa kii ja kävele - oli herttainen kommentti, jonka sain osakseni kivutessani portaita viime lauantain jalkatreenin jälkeen. Päästin portaikossa ehkä elämäni ensimmäisen tehdystä treenistä johtuvan älähdyksen, joka sai treenikaverini äyskäisemään oman dieettijumppansa patoamaa turhautumaa. Tämä sai siinä hetkessä itseni repeämään nauruun. Yritin lohduttaa kumppaniani, että tönkköyden tunne johtuisi vain kireistä lihaskalvoista ja lepoviikosta. Sain kuitenkin "kuulla kunniani" siitä, että tekemiseni on mennyt valtavasti eteenpäin ja osaan ottaa itsestäni irti enemmän ja enemmän.

Omaa kehittymistä on joskus vaikea nähdä, tai myöntää itselle. Mutta sanottava se on, että kehitystä on tullut. Sekä korvien väliin että myös mahdollisesti lihoihin. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Tiedän jo suuntaa sille. milloin kannattaa haastaa ja milloin puolestaan ottaa kevyemmin. Överisarjat ja failureen treenaamiset ovat treeniblokin aikana laskettavissa yhdellä kädellä. Ehkä juuri näistä syistä on kehitystäkin (ehkä) alkanut tulla. Nyt kun malttaa olla puristelematta lisääntyviä rasvakerroksia ja keskittyy alla marinoituvaan lihakseen, niin saattaisi saada jotain tulosta aikaiseksi.

Aika möhkis.



Tästä suuntaan aika lailla kummemmitta mutinoitta kohti seuraavaa Turpa kii - treeniä. Muistutan samalla ilman mitään sponsori- tai provikkahässäköitä, että aminopörssissä on vuosittaiset roheiinipäivähulinat. Sieltä löytyy laatutuotteista varsin napakoita alennuksia, eli kannattaa käydä katsomassa!


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Puntti pedagogiaa.

Työn puolesta ohjaan oppimista ja annan erilaisia vinkkejä, kuinka voi löytää oman tavan omaksua tietoa paremmin ja saada tietyt työskentelytavat siirtymään omaan arkeen. Takoessani niitä eräällekin kovapäiselle joukolla havahduin siihen, kuinka näitä ihan samoja sääntöjä voi soveltaa myös terveelliseen elämäntapaan siirtymisessä ja sitä noudattaessa.



Ihmisillä on eri tapansa oppia. Erään näkemyksen mukaan oppija voidaan jakaa karkeasti neljään eri ryhmään sen mukaan, minkä kautta he saavat parhaiten tiedosta kiinni. Nämä tavat ovat kytköksissä omaan persoonaan ja siihen, mitä aistikanavaa käyttää aktiivisimmin hyödykseen.




Auditiivinen tyyppi parantaa oppimistaan, kun hän keskittyy kuuntelemaan. Hän keskustelee mielellään uusista asioista ja oppimastaan. Hänelle oppimiseen sopivia paikkoja ovat rauhalliset ympäristöt, missä hän voi keskittyä kuuntelemiseen.


Eli istahda koneen ääreen ja laita tubesta pyörimään Hulkin ölogit ja tupla-Juhojen viimeisimmät vinkit. Siinä lököttelet rennosti ja imet samalla tietoa lajista. Itse harrastan tätä yleensä iltaisin koneen ääressä samalla, kun selailen blogeja tai touhuan muuta koneella.


Tekstiin keskittyvä tyyppi on sarjassamme lukutoukat. Kaikki teksti ahmitaan ja hamstrataan ja lukea jaksaisi vaikka kuinka. Pidä lukiessa samalla kynää kädessä ja tee alleviivauksia ja muistiinpanoja. Sinulla on kohta huomaamatta kasassa mieletön materiaali omaa boudaritietoa, mihin palata uudelleen ja uudelleen, ja mitä voi täydentää. Itsellä tapa käytössä esim. aamupuurohetkillä, joihin kuuluu lehdet ja niiden lukeminen kynä kädessä (ja se puddekuppi toisessa). Lehteni ovat välillä ankaran piirtelijän jäljilta varsin pureskellussa tilassa, mutta itse saan niistä silloin kaiken irti.





Visuaalinen tyyppi oppii katsomalla ja seuraamalla. Siispä se sama Hulkin video pyörimään, kuin mikä auditiivisellakin, mutta pidä ruutu auki ja seuraa, mitä se mies siinä touhaa. Tekstien kanssa työskennellessä puolestaan alleviivaustussi käyttöön, niin tärkeät kohdat pomppaavat hyvin esille. Ravintoon liittyvät vihreällä, treeniin punaisella ja hömppä keltaisella ;)

Toiminnalliset tyypit oppivat käytännön kautta. He suorittavat läksynsä tekemisen, erehtymisien ja onnistumisien kautta. Kirjallisissa muistiinpanoissa he kirjoittavat paljon esimerkkejä ja pyrkivät aina kuvailemaan asioita. Tällainen tapaus siis  toimimaan - punnitse riisisi, niin opit näkemään, paljon annos on. Tartu rautaan ja testaa kuivapumppailulla, miten se mave kulkisi parhaiten. Ja jos ei mitään pääse tekemään, niin tee paljon mielikuvia omassa päässäsi -parhaat treenisuoritukset voit saada päiväunissasi, jolloin saat jalkapäivän kulkemaan kuin tanssin kesällä.





Itse olen siis varsin sähäkkä hybridi tuota kaikkea. Olen kuitenkin eniten se, joka tekee muistiinpanoja, niistä muistiinpanoja ja lopulta kirjainkoodeja ja listoja - eli kynä sauhuaa, oli aihe kuin aihe. Kieltämättä nämä minun blogitekstini ovat juurikin käytännössä minun omia muistiinpanoja itselleni. Olenkin siitä joskus teille maininnut, kuinka hyvällä tarkoituksella alkava perinteinen kuulumis tai yleisönkosiskelu-peppuheiluu-kaikki blingblingiä teksti muuttuu kuin varkain saarnaksi ties minkä ajankohtaisen heinänkorren tai pilleriläjän syväanalyysiksi. Mutta kun se vaan on, mitä mieli pyörittää. Kuin arvaamatta suollan ajatukseni tekstiksi ja olen jo kovaa kyytiä metsästämässä sopivia kuvia, ennen kuin taas tajuan, että niin sitä taas mentiin.

Menossa kohti käytäntöä. 


Mutta ompahan mennyt asiat perille - ainakin itsellä! Eli tämä pedagogi jatkaa nyt tyytyväisenä päivänsä viettoa. Voitte poistua, class dismissed ;)


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Porsasklubi.

Olen käynyt samalla salilla useamman vuoden ajan. Samainen sali on ollut myös ainoa (lukuun ottamatta saliturismia), jonka listoilla olen ollut. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka hyvin kotisalillani viihdyn ja kuinka perushyvä sali se tarjonnaltaan on. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun osaat jo ennustaa, missä laitteessa joku toinen ihminen on, kun tulet tiettyyn aikaan paikalle, alkaa kaikessa turvallisuudessaan jo tympäistä. Siksipä päätin tarttua tilaisuuteen saada pienellä kuukausimaksuun lisäsijoittamisella itselleni myös toisen salin käyttöön.

Ekkukerran muikaisu :)

Olenkin jo vajaan kuukauden ajan ollut jäsenenä myös Sportsclubin puolella. Helsingissä on Meijeri, Tampereella Susiluola, joten tämä olkoon sitten Kokkolan Porsasklubi - tuo sportsclub - nimi on nimittäin tuskainen sanoa, kun selostat kotona päivän treeniä. Porsas pyörähtää kielen päälle paljon paremmin.

Joni Hietala, CBB SM 

Kirsi Palosaari, SM masters bodyfitness 2016 

Jani Sinisalo SM 2016


Eikä tämä sali ole ihan pelkkiä porsaita tuottanut, sillä täällä ovat omia lihojaan marinoineet muun muassa Kirsi Palosaari, Jani Sinisalo, Joni Hietala ja Juhani Taivela. Lisäksi täällä on pahnoista nousemassa syksyn kisalavoille myös varsin lupaavan näköistä kinkkua. 


Pitäiskö tällä ehkä pyöräyttää päivän treeni...?


Tämä saparoniekka tunsi kieltämättä pientä alemmuuskompleksia ensimmäisillä treenikerroillaan. Lisäksi ikkunat salilla tuntuivat suorastaan herjaavan keskittymistä vastaan. Aluksi ei tuntunut yhtään hyvältä päästä näkemään, mitä keliä Suomen kevät vihmoo. Ikkunasta näkyy myös rautatieasema, Parhaimmillaan huomaat tuijottavasi junalaiturilla imuttelevia matkaanlähtijöitä, kun itsensä pitäisi jo mennä seuraavaan sarjaan.



Taustalla näkyy peilien edessä valkokankaat, joihin voi heijastaa...jotain :)


Kunnon strelingin vipuvarsilaitteet olivat yksi varsinainen syy (vaihtelun lisäksi), miksi päätin antaa maisemille ja pelottavalle ympäristölle mahdollisuuden. Toisella pääsalilla ei ole minkään maailman rintapunnerruskonetta (yksi rimpula, mikä menee etuolille niin että paukkuu), joten täällä pääsen viimein jyystämään rintaa kunnolla. Vastaavan sarjan vipuvarsilaitteet selälle ja olille saavat myös mielen muikeaksi, eikä varmistusrauta penkkiin ole ollenkaan huono keksintö.



Varmistusraudat! Pieni panostus, mutta iso ilo!


Jalkakoneet ja prässit ovat myös varsin hyviä Goljatin laitteita. Pääsalini puolesta puhuu kuitenkin hexbar sekä Hammerstrenghtin prässi ja GHR, joten jalkapäivät teen yhä siellä. Olen siis tästä edespäin aina toisella salilla se tirppa, joka ei treenaa ikinä muuta kuin yläkroppaa ---- tai jalkoja.

Ihanaa ja niin porsastelevaa kuin vain itse haluaa - päivää kaikille äideille <3

torstai 11. toukokuuta 2017

Kun välillä häippäsee...


Raittiin ilman myrkytys ja Suomen toukokuun purevuus. Salivapaani olivat jälleen kerran järjestäytyneet siten, että olen saanut itseni kaikesta muusta toiminnasta vapaanäännyksiin. Luonkin jo kaipaavia katseita kohti sunnuntaina naulaan ripustamia treenikenkiäni. Itse asiassa laukku on jo pakattu huomista salipaluuta varten. Tänään käyn jo nauttimassa kellarin suomasta lämmöstä kehonhuollon merkeissä, mutta siis huomenna taas asiaan.


Siltikin liputan kovasti vaihtelun ja uusien asioiden koittamisen nimeen. Kaiva myös välillä sisäinen (tai siis enemmän tai vähemmän sisäinen) lapsi esille ja anna sen päättää, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Saatat tämän villikon yllyttämänä löytää itsesi todellakin kyseenalaisista tekemisistä, jotka paljastuvatkin olemaan sitä, mitä olet tietämättäsi oikeasti kaivannut!

Uimaranta saunalta.

Toukokuun leirioulu Antarktikselle.
Majapaikkamme keskusta.

Huippunähtävyys. Tiedoksenne.


Treeniohjelma jatkuu samana, tosin muutamin pienin modauksin. Ennen taukoa oikean käden leposärky alkoi äityä sen verran kovaksi, että punnerrusliikkeisiin piti tehdä pieniä modauksia. Pystysoutu maaten taljassa vaihtui smithissä tehtävään yhden käden vastaavaan, jotta saan kontrolloitua paremmin olan liikerataa. Käsipainopenkille sanoin myös hetkeksi hyvästit ja tilalle tuli konepunnerrus.

Viikonloppuna saa taas syödä kunnolla ja tankkaantua (sali)lepopäivien jälkeiseen toivottavaan nousuun. Oli kuinka vilakka tahansa, niin ainakin lumi taitaa olla ainakin näiltä omilta leveysasteilta jo hoideltu. Talvella myös lupasin itselleni, että kunhan vain pyörätiet ovat auki, niin minä en valita mistään!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun nyt kerran olet siinä...

Niille muutamille, jotka uhmasivat kehoitustani pysytellä poissa somesta, tervehdys :) Pistän iloksenne muutaman rivin, ettei tulonne ollut turha. En kuitenkaan liikaa, jotta aikanne ei kuluisi vallan joutavaan.

Salin puolella pusken tällä hetkellä ylimenoviikkoa. Ensi viikolle tuli nimittäin leirikoulujen merkeissä reissua, joka estää minua pääsemästä raudan pariin muutamana päivänä. Päätinkin ottaa siihen saman tien kevennysviikon. Sen puolesta uskallan nyt revittää sarjoissa tiukemmin, ottaa muutamia pudotussarjoja ja harkittuja failureita.

Tekemisen laatu treenaamisessani on parantunut jatkuvasti. Huomaan oikeasti osaavani ajaa itseni laskelmoiden tiukemmalle ja kevennyksen tarpeeseen. Ennen minulla ei ollut ongelmaa painattaa kuukausi tolkulla putkeen ja sisällyttää jokaiseen päivään ties mitä jippoja näännyttämään hermostoa. Kyllähän sitä silloinkin riuhtoi näennäisen lujaa, mutta yhteys ja taju tekemiseen puuttui. Nyt osaan jättää sarjoja harkittuun pisteeseen ja toisaalta myös kasvattaa volyymia ja intensiteettiä suunnitelmallisesti.

On ihan kumman näköinen ilman luureja!



Vaikka nytkään edellisestä huokaisusta ei ole kovin kauaa, niin kroppa (tai oikeastaan pää) ei yhtään pane pahakseen pienestä lepopätkästä. Sillä saan myös nollattua laskurin seuraavaan pidempään vapaaseen. Tulossa oleva pitkä kesäloma nimittäin keventää työt totaalisesti, jolloin salille jää kaikki mahdollinen aika ja into.

Nyt siis rempomaan tämän viikon treenit kunnolla tappiin, niin voi sunnuntaina laittaa höyryävät kengät hetkeksi naulaan. Tilalle jakoihin coretexia ja kumpparia, sillä kun toiset kirmaavat leireilemään huvipuistoihin ja teemahalleihin, painutaan täällä kohti umpihongikkoa...

Niin ja tässä vielä asiasta enemmän kiinnostuneille esiteltynä edellisen postauksen figureita. Peasantista ei löytynyt tarpeeksi näivettynyttä versiota, joten se vaihtui salilla aloittelevaan pikku Gobliniin.

Tästä lähdetään liikkeelle. 


Bulkkikauden huipentuma.



Kisadieetin viimeinen viikko. 

Ja lavalle.

Palaan tänne linjoille ensi viikon lopusta, mikäli onnistun selviämään erilaisista ääriolosuhteista ja palaamaan takaisin epämukavuusalueelta. Jos minua ei näy, niin etsinnän voi aloittaa kolmannesta männystä oikealla. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kerää koko sarja - sisälsi kuin sisälsikin mainontaa!

Viimeisen somekyllääntymistekstin jälkeen oli todella vapautunut olo. Mietin ennen tekstin julkaisemista, uskallanko suoltaa näitä ajatuksia ilmoille. Se teki kuitenkin hyvää. Saati, että ilmeisesti muillakin on ollut ihan samaa tympääntymistä liikkeellä.

Tottahan myös, että eipä tarvitse seurata, ellei kiinnosta. Ja voin sanoa, että mieleni on pysynyt todella paljon parempana instan siivoamisen ja fitfashion-lopetuksen jälkeen. Se ei tarkoita, että tätä hommaa työkseen tekevät tekisivät jotain väärin, mutta minua se ei vaan oikein hotsita. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille vaikka muutaman päivän testiä olla ilman instagramia ja selaamatta blogeja (kyllä kyllä, tätä minunkin!). Saatatte huomata, että ette pian tunne kaipaavanne yhtään mitään. Sitten sen jälkeen valikoituu kyllä mieleen, mitä somesta tahtoo oikeasti seurata. JA sitten myös näkee, onko niiden nimien joukossa mitään epämääräisiä tiinoja).

ENNEN KUIN LÄHDETTE LÄTKIMÄÄN, niin katsokaa kuitenkin vielä seuraavat kuvat :)

Eli tässä alla on kuvia, joita sietää seurata ja joita kestää silmä katsoa (ei sisällä piilomainontaa). Oi kuinka tekisi mieli julistaa, että mää sanoin Juhanista jo vuosia sitten, että se on ihan viikinkityyppi. Sonja Hagström on ottanut Juhanista aivan mielettömiä kuvia `pääelementit´teemalla. Itse asiassa eräs taiteilija oli nähnyt nämä Juhanin kuvat netissä ja sen myötä Juhanista tulee hahmo Dungeons and Dragons 5th edition pöytäpeliin! Alla kuvia tästä puolihaltia druidista. ( Kuvat on otettu Juhanin facebook sivuilta ja niihin on oikeudet Sonja Hagströmillä. Jos tässä on jotain puoliksikaan laitonta, niin infotkaa minua. Poistan siinä tapauksessa kuvat ja kommentit välittömästi. Linkeistä pääset tutustumaan suoraan Sonjan sivuihin ja hänen kommentteihin kuvista).










Perun puheeni. Täällä on kuin onkin mainos lopussa! Nimittäin kauppaan nyt saliharrastusta. Aloita sinäkin treenaaminen ja saatat myös päästä hahmoksi roolipeliin! Kerää koko kehonrakennuskaaren hahmogalleria aina alun peasanteista bulkkikauden grunttiin. Saatavana myös viimeisten kisaviikkojen necromancer ja kultapainoksena kisaviimeistelty puolhaltia!






maanantai 1. toukokuuta 2017

Kun alkaa insta tökkiä.

Sanonko? En sano. Mutta että kannattiko julkaista teksti, jonka alkuun julistin talven loppuneen? Ei ehkä. Uutiset julistivat eilen illalla aurinkoista ja lämmintä vappua, mikä varmasti lämmitti jokaista kuhmolaista katsojaa, jotka valmistautuvat omaan työläisten juhlaansa pistämällä ylimmänkin paidannapin kiinni.

Lähti kuin gifflari pussista. 


...En tiedä alkaako vanhuus ja raihnaisuus kolkutella (muitakin kuin Uttia), kun tietty kyllääntyminen tuntuu iskevän. Tympääntyminen ei koske treenaamista ja kehonrakennusta, vaan lähinnä sen ympärillä vellovaa maailmaa kohtaan. Fitnessmaailmasta otetaan markkinamielessä kaikki mahdollinen irti. Lisäksi sen varjossa tehdään asioita, jotka oikeasti ovat jotain ihan muuta, kuin lajikohtaista toimintaa.

Näissä asioissa menen omissa fiiliksissä esimerkiksi instragramin ja snapchatin tarjontaan. Selailin tavalliseen tapaan feedia ja yhtäkkiä alkoi tökkimään. Enkä puhu nyt ruudun päivityksestä, vaan ihan omasta fiiliksestä. Puolet kuvaruudulla vilistävistä kuvista joko kauppasi jotain, tai tuntui muuten vain enemmän tyrkyttävän itseään, kuin "asiaa". Sain tehdä peukulla töitä, ennen kuin silmiini ilmestyi muutama "tavalliseksi" luokiteltava kuva. Niissä ei missään poseerattu uusien tilaa nämä täältä - toppien tai heitä tämä jauhe huiviisi - jauheiden kanssa.

Fitnessurheilijat tuntuvat joutuvan (tai saavan?) myydä itsensä alan lieveilmiöille. Paikasta parrasvaloissa ja somen tykätyimpien joukossa on kiivasta, ja vaatii paljon järkkäreillä otettuja, ikkunalautakuvia ja täysin turhanpäiväisiä sloganeita. En koe enää saavani mitään (motivaatiota) irti urheilijasta, joka suoltaa samasta paikasta otettuja poseerauskuvia, joilla toivotetaan #sitä ja #tätä asennetta päivään ja samalla kehoitusta käyttää rahaa #houseofniinpäinpois.

Tiedetään, ei niitä ole pakko seurata. Eikä olekaan, tämä täysin totta. Instan plaraaminen on täysin turha ajanviete, josta on tullut enemmän aikaavievä tapa, kuin jotain hyvää mieltä tuottava inspiraation lähde.
Entä lopetinko instan käytön näiden mietteiden myötä? En ainakaan täysin. Mutta tein kyllä aika rankalla kädellä siivouksen seuraamieni henkilöiden listalle. Suuri osa nimistä oli vuosien seuraamisen myötä muuttanut niin paljon linjaansa ja postauksiaan, että en edes kokenut henkilökohtaisesti luopuvani "vanhasta tutusta." Muutamia nimekkäämpiä fitnessurheilijoita jätin vielä seurattavaksi, mutta muuten lista keveni selkeästi.



Mielenkiintoista kyllä, että poistamatta jäivät kaikki hauskat ja persoonalliset tavistyypit, keitä olen instasta bongannut. Nämä ovat nimimerkkityyppejä, joita en henkilökohtaisesti tunne, mutta joiden kanssa "viihdyn" somen puolella. Heidän päivitysten vuoksi voin instan päivän aikana mielellään selatakin läpi.

Mielelläni löytäisinkin lisää aitoja tapauksia omalle nimilistalleni. Myös snapin puolelle, sillä en enää yhtään kasinoveikkausta tai rakennekynsitehtailua tahdo treenivinkkejä ja arjen piristystä hakiessani ottaa vastaan.

Heittäkäähän minulle ehdotuksia! Onko (lajin harrastajista) keitään, joita voisi oikeasti ilolla seurata? Tai onko sinulla itsellä tunnukset, joita saisin kunnian tulla seuraamaan?