keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Reilu viikko takana.

Scott Abelin kevennettyä MET ohjelmaa on koluttu nyt reilun viikkokierron verran läpi. Sisäänajo on siis suoritettu ja nyt on tarkoitus alkaa tunnustellen tehostaa liikekokonaisuuksien suorittamista. Koska dieetillä ollaan, pitää olla varovainen sen kanssa, että ei lähde mehustelemaan liikoja. Volyymi objelmassa on sen verran korkea, että se olisi hyvinkin mahdollista.



Sinänsä mielenkiitoinen asia tuo laskennallinen volyymi, millä siis tässä asiassa tarkoitan eli lihasryhmille tulevan viikottaisen rasituksen määräö sarjoina. MET kaikessa hurjuudessaan on nimittäin sarjamääriltään liki identtinen treeniin, jota vedin aikaisemmassa offi-ohjelmassani. Tällä hetkellä teen siis saman määrän sarjoja, mutta supersetteiinä, jolloin aikaa samaan työmäärään menee vähemmän.

Lisäksi METin myötä minulla vähenee jopa huomattavasti lihasryhmillä tehtävien ns. puhtaiden bodaussarjojen määrä. METin sarjoista varmasti yli kolmannes on nimittäin erilaisia funktionaalisia tempomisia. Päivittäisen lihaskohtaisen bodauksen osuus jää vain kolmeen tai neljään liikkeeseen. Tämän lisäksi jokainen lihasryhmä käydään bodaten läpi vain kerta viikkoon.

Ihan helmi löytö kameran rullasta - ei tule paljoa otettua selfieitä tässä vaiheessa :D


Tämän vuoksi MET antaakin minulle metabolisen ärsykkeen lisäksi vaihtelua tavallaan myös bodaukseen keventämällä kuormitettujen liikkeiden määrää. MET palvelee minua siis myös vähentämällä lihasten työmäärää, johon ne ovat tottuneet. Saan toivottavasti siis näiden viikkojen myötä myös totutettua lihas ottamaan kasvuärsykettä vastaan vähemmillä sarjamäärillä.

Kun siis tämän jälkeen siirryn vaikkapa viikossa kaksi kertaa lihakset läpikäyvään ohjelmaan, saan kenties mehustettua siitä kunnon kasvuärsykettä. SAMALLA totun siihen, että hyvän treenin ei tarvitse viedä puoltatoista tuntia, tai että joskus, ihan joskus vähemmän voi ollakin enemmän.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Jalkapäivä forte fortissimo.

Juhannus piti minulle sisällään ihanaisen lauantain, jolloin sain vääntää makroja enemmän hiilarien suuntaan. Nostin kalorit liki lähelle offin peruspäivän kaloreita, ja hiilarit olivat hivenen korkeammat kuin peruspäivänä. Näihin lukemiin sai upotettua kiitettävät määrät pastaa ja hiutaleita, jopa muutama lakerikin livahti juhannusta ilahduttamaan.

Hyvin tarjettiin Suomen suven juhlassa.

Kaneli ei käytä uutta vetopasuunaansa pianissimo. 



Näiden hiilarien voimin sain hilattua läpi myös MET-treenin ensimmäisen jalkavetoni. Ymmärrän nyt, miksi iso U nimesi päivän itse liian pitkäksi jalkatreeniksi. Kotona Budapest-tuliaisilla rehentelevän Kanelimme innoittamana musiikkitermein tämä treeni oli jalat forte fortissimo. Ei puhuta rankkuudesta painojen määrässä, vaan hapotuksessa ja hapen loppumisessa. Etureisipainotteinen jalkapäivä kun on höystetty rinta-selkäpumppauksilla, jotta homma pysyisi varmasti jännittävänä.


METin kanssa on oltava ehdottoman tarkkana siitä, ettei treenien myötä vedä itseään ylikuntoon. MET-tyyppinen treeni on erittäin hermostoa kuormittavaa. Tripla- ja tuplasarjat jo itsessään ovat rankkoja. Lisäksi niistä liki kaikki sisältävät nopeutta ja terävyyttä vaativia suoritustapoja. Etenkin räjähtävän nopeuden luominen on todellinen killeri hermostolle. Vielä, kun tätä treeniä tekee miinuskaloreilla, niin palautuminen on tiukassa.



Siksipä lupaan, ihan oikeasti, olla varovainen. Tarkoitus on kuitenkin pitkässä juoksussa VÄHENTÄÄ omaa tapaani roikottaa aineenvaihduntaa liikkumisen varassa. MET, jos saan sen vedettyä kunnialla dieetin kera läpi, toivottavasti vaikuttaisi positiivisesti kehon omaan metaboliaan, jotta se jäisi vielä rullaamaan ohjelman vaihdoksen jälkeenkin.

Tässä nyt testataan ja tunnustellaan. Lisäksi teen eksperimenttiä myös tiettyjen ruoka-aineiden kanssa. Tästäkin projektin edetessä lisää.

Nautitaan kesäkuun (glup) viimeistä viikosta ja alennusmyynneissä mylläämisestä!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ja seuraavaksi.

Lupaan lupaan lupaan, en ala jurputtamaan yhtään mitään Suomeen paluun karmeudesta. Keskiviikon ja torstain väsymykset olivat järkyttävää luokkaa, eikä kahdenkymmenen asteen pudotus lämpötilaan juuri tuonut helpotusta. Mikäpä siinä, kun lähti reissuun, oli +9 ja sade, ja sama hoito odotti palatessa. Varsin kätevää, tavallaan.

Nyt alkaa olo olla palautunut ja fiilis valmiina aloittamaan välidieetti. Keski-Euroopan kireysasteet rasvaprosenteissa oli sellaista luokkaa, että oma arvonta kiristelyyn sai vastauksensa heti Cutlerin kynnyksellä. Muutama rasvakilo saisi siis puolestani jättää keskivartaloni rauhaan, jotta pääsisin mahdollisimman pian --- ottamaan ne takaisin ;)



Tarkoitus ei siis ole tehdä mitään näännytystä kesälomalle. kun tarkoitus on kuitenkin myös palautua uuteen työvuoteen. En siksi ota juurikaan aerobisia, saati hermostoa rokottavia hiittejä (ainakaan heti kättelyyn). Pyrin niiden sijaan saamaan painon lähtemään alaspäin ruokavaliolla ja perustreeniä tiukentamalla.

Treeniohjelma vaihtuu perus salijungerruksesta Scott Abelin kevennettyyn mettiin. Siinä kaikki sarjat ovat vähintään kahden eri liikkeen komplekseja. Liikkeitä on sekä tavalliseen bodybuilding tyyliin, että myös erilaisella heilunnalla ja hosunnalla. Tulen siis toivottavasti saamaan treenin aikana välillä sykkeitä sen verran koholle, että energiaa kuluisi vähän enemmän verrattuna vanhaan tyyliin.



Sarjapainoista en tule juuri välittämään, mutta muutaman liikkeen aion pitää sopivasti seurannassa. Dieetin aikana en päästäisi nimittäin mielelläni sarjapainoja tai voimatasoja laskemaan, sillä se kielii samalla myös lihasmassan vähenemisestä. Ainakin näin minua fiksummat väittävät, enkä näe tarpeellisena alkaa tuota kyseenalaistamaan.

Niinpä siis, luvassa hosumista ja heiluntaa, mutta toivottavasti myös tuloksista nauttimista. Ruokaa vähennetään alkuun maltillisesti, eli kyllä tässä pääsee kesästä nauttimaan myös lautasen kautta. Tarkoitus on myös käydä jossain välissä Sanna Elorannan pihdeissä, mistä laitan tekstiä tulemaan vielä myöhemmin lisää.

Kaunista ja kukkeaa juhannusta ihan kaikille!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Cutler Scitec Gold's gym.

Kuten kerroin, Cutler Scitec gold gym oli paikka, joka ansaitsee täysin oman postauksensa. Tämä sali oli vaikuttavuudessaan jotain niin merkittävää salituristille, että lopulta oli treeniinkin vaan kerta kaikkiaan lähdettävä järkkärillä varustettuna.

Ensimmäisellä kerralla kaikki energia meni siihen, että osasi tarpeeksi tyynenä silmäillä seuraavaa laitetta, jota mennä testailemaan ilman, että näyttäisi siltä, ettei ole ohjelmasta tietoakaan, saati siitä, mistä vivusta mikäkin hoistin tai panatan laite lähtee liikkeelle. Jo silloin vilkuili kuitenkin ympärilleen miettien kevyesti, että sakki täällä on varsin makeassa kunnossa. Lihaa löytyi toisensa vierestä ja paahto- sekä kireysasteen saattoi valita makunsa mukaan.



Alemmuuskompleksi iski jo ennen pukkarin ovia respatypyyn törmäyksen jälkeen. Pukuhuone ei helpottanut oloa yhtään, sillä Suomi kaikessa saunakulttuurissaan on kaikkea muuta, kuin rennon alastomuuden maa. Täällä sen sijaan kaikki timmit ja lihaksikkaat naiset vetivät ilmeisesti ensi töikseen topit tiehensä ja viettivät aikaansa pokkarissa ilman rihman kiertämää. Toisaalta, jos itsellä olisi saman laatuista vartta, kun mitä täällä oli esillä, niin ehkä olisin tehnyt saman tempun.

Joka puolelle seiniä oli asennettu televisioruutuja, joista näkyi nonstoppina motivaatiovideoita. Ihmiset ruuduilla olivat upeita, mutta mielenkiintoisinta oli nähdä täysin samanlainen otus viereisessä laitteessa, kun vain päänsä käänsi.

Toisen Cutlerkeikan jälkeen älysimme alkaa tehdä pientä somekylläistä taustatutkimusta. Selvisi, että syy alemmuuskompleksiin oli täysin oikeutettu. Cutler scitec gold´s gym on nimittäin miehitetty enemmän ja vähemmän pro-kansalla. Vieressäni vessajonossa ollut, varsin epätodellinen nainen paljastui Zusanne Zoldiksi. Mies, jonka kanssa tein puolestani vuoron perään vatsapallolla rutistuksesia, paljastui Attila Tothiksi. Näiden lisäksi saimme instakuvien ja facesivujen tunnistettua ainakin Vivien Bannin ja Susanna Tirpak.





Hänen vessavuoron  vein puolivahingossa. 
T


Ja kyllä. He näyttävät kaikki juuri livenä juuri sellaisilta, kuin mitä instakuvissakin. Unohtakaa siis lohduttelunne photoshoppailuista sun muista. He ovat täyttä totta.

Tältä kaverilta kehtasin viedä jumppapallon .


Mikä kuitenkin parasta ja uskomattominta, he ovat kaikki todella mukavanoloisia. Kuten myös koko Cutler sali. Siellä on kohtelias ja mukava ilmapiiri, eikä kukaan kukkoile ulkonäöllään (vaikka varaa olisi). Paikasta henkii KEHONRAKENNUS, eikä idioottimainen PT huutokilpailu, saati vierustovereiden painojen kyttäys. En ole nähnyt kenenkään latovan valtavia rautoja kyykkyyn, saati huutavan painojensa kanssa kilpaa.



Ikävä tätä motivaation ja ihmetyksen mekkaa kohtaan jää kyllä iholle. Oma dieetti sai ainakin motivaatiopotkun, sekä (mahdollinen tuleva instailu, ellen jätä koko moskaa pois) oma instagram uusia seurattavia.

Jos tahdot kurkata, miltä touhu näyttää livenä, niin seuraavan tubepläjäyksen avulla voi kuvitella löysän muumin liikkeessä täälhttps://youtu.be/MCBv4UDCvqQtä.


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Täällä ollaan.

Hyvin pikaiseen tulen kurkkaamaan blogia ja heittämään teille päivityksen. Te ihanat olitte laittaneet minulle kommentteja, mikä sai minut hymyilemään ja luopumaan hetkeksi koko blogin upottamisesta Tonavan syvyyksiin.





Kirjoittamista ja kertomista olisi ja paljon. Oikeastikin. Toisaalta mitään niistä ei tahdo saada rutisteltua riveille, ainakaan näillä kirjoittajantaidoilla.

Cutlerin sali ansaitsisi oman blogikirjoituksensa. Tämä sali on kyllä mekka bodykansalle, sillä sen verran mehuisat puitteet se tarjoaa salituristille. Hoistin heilurilaitteissa keinuisi aamusta iltaan. Samalla silmiä saa ja joutuu lepuuttamaan umpikireissä ja aineilla pumpatuissa paikallisissa treenaajissa. Seinillä pyörii screeneillä motivaatiovideoita epäluonnollisista roolimalleista, joita voi nähdä saman tien treenaamassa viereisessä laitteessa, kun päänsä kääntää.



Sitten on tämä muu kaupunki salin ympärillä. Joka kulman takaa löytyy jotain kaunista ja tunnelmallista. Joka puolella on vihreää ja puistikkoja patsaineen ja takorautaisine istuimineen seuraa toinen toistaan.

Kauppoja ja kaupustelijoita on joka lähtöön. Leimaavaa kuitenkin on kohteliaisuus ja se, että mitään ei tyrkytetä. Vain yksi sitkeä kauppias Vaci Utcalla alkoi sanomaan meille perinteistä terve-terve hokemaa. Häntäkin opastamme sanomaan terve joko vain yhden kerran, tai sitten korvaamaan koko ärsyttävän terve-sanan vaikka moilla.



Ehkä parasta kuitenkin on ollut liki täysi somettomuus. Metroissa ja teillä puolet sakista kulkee nenä kiinni kännykässä. Itse en ole juuri somea vilkuillut edes kämpällä, jossa on Wi-Fi ja tätäkin kirjoitan. Yhtään ei ole ollut ikävä instan kuvafiidejä tai snapin tyhjänpäiväisiä bloggaajien pakkopäivityksiä.

Viimeisille päiville tulee riittämään positiivista kiirettä. Täällä olisi niin paljon nähtävää, eikä saliltakaan malttaisi pysyä poissa. Kelit näyttää lähemmäs kolmeakymmentä, joten metrolla sahaaminen tulee olemaan lämmintä puuhaa.

Paljon olisi kerrottavaa, mutta juuri nyt jalat tarvitsevat kohottamishoitoa ja maha murkinaa. En enää muista, miten blogikirjoitus lopetetaan, joten teen sen näin.




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kohti BODYpestia!

Näin sitä on päivät kuluneet tammikuun viimeisestä, jolloin varattiin liput Budapestiin. Tällä hetkellä keikun autossa riisuttu määrä omaisuutta takapenkillä ja taistelen orastavaa matkapahoinvointia vastaan. Luonnollisesti tämä kirjoitus ei ole jälleenkään edistämässä tilannetta, joten tässä teille hivenen typistetty ja kuvottava selostus tilanteesta.

Vielä kerkesi käydä näyttämässä reikäisiä sukkiaan salilla.


Niin, että mikä on tilanne? Tilanne on se, että kevään ja kesän alun syöttäjäisillä on saatu rakennettu mukavan pehmoinen kesäporsas, joka sai massakauden huipennustreeneissään itselleen hyvän progression kaikissa pääliikkeissä. Eilen tein vielä takareisien masteroinnin mavettamalla 85 kilolla pysäytyksillä neljä viiden sarjaa. Olen kirppukokoa pohjaltani (valkoinen kerros päällä huijaa), sekä rankani on osteoporoottinen, joten olen tähän paukutukseen todella tyytyväinen. Penkki kipusi lähelle neljää kymmentä samoilla toistoilla, ja etukyykyssä menee sarjat omalla painolla. Kulmasoutu hoituu 65 kilolla.
KAIKISSA liikkeissä jäi vielä reippaasti varaa, joten tämä oikke hjuva.

Tällainen möhkis lähtee edustamaan Suomea Cutlerille. Tulette varmasti olemaan ylpeitä.


Nyt sitten nokka keikkuu kohti BODYpestin treenileiriä. Cutler Gold´s gym odottaa kireiksi revittyine paikallisineen, mutta tämä mielikuva ei haittaa. Treeni tulee olemaan päivän viiliksen mukaan, eli ohjelma on täysin avoin. Ruokailut tulen katsomaan tilanteen mukaan. Periaatteessa mitään dieettiä ei vielä reissussa aloita, sillä en aio matkustaa tuhansia kilometrejä katsomaan, kun muut syö ja nauttii. Kiristelyt saavat siis odottaa kotosuomeen. Mitään ei siis punnita tai lasketa. Matkalaukussa on Fastin proteiineja pienen kylän elättämiseen, joten pystyn aminotykityksellä kyllä pitämään makrot kohdillaan. Hyvältähän tuo maistuu BCAA tujaus leivosten, jäätelön ja pizzojen kyytipoikana.

Kaneli sai musisoitua itselleen yli neljä euroa matkakassaa.

Raportointi tulee varmaan olemaan sitä sun tätä. Voi olla, että "aikataulu" antaa kirjoittamiselle myötä, mutta voi myös olla, että annan itselleni loman myös päivityksiltä. Tonava kaunoinen inspiroikoot minua jompaan kumpaan.

Pitäkää Suomi puhtaana, sillä takaisin tullaan juhannukseksi toivottavasti erittäin tyytyväisinä ja paljon kokeneina.

Plus 9 hajotkaa 


Tässä hetkessä pahoinvointi vie voiton selkeillä lukemilla, joten palataan! Kaikkea hyvää ja kaunista kesäkuun viikkoon teille kaikille!


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kiireistä kesää.

Lomalla ollaan, eikä koko kevään aikana ole tainnut olla kiireisempää viikkoa. Miten iän päivänä olen mukamaste ehtinyt käydä päivätöissä? Ei kyllä voi valittaa, sillä kesän lamaantumisesta ei ole tietoakaan. Toisaalta ei ole ehtinyt myöskään antaa itselleen raskaan kevään hennosti pyytämää lepoa.

Laadukasta kuvaa...

...turismista.


Alkuviikosta pidin vapaata ja lähdin käymään omissa mittapuissa maalla, eli omassa kotikunnassani. Kesä puski silloin viimein itsensä läpi täällä pohjanmaallakin, eli hienoa oli. Saliturismia pääsin harrastamaan omasta vapaasta huolimatta, sillä platinasukupolven lihakset kaipasivat kovasti hienosäätöä.

Omat treenit olen saanut lomakiireeseen sovitettua. Tauko työstä näyttää tekevän hyvää sarjapainoille, sillä kaikki progressioliikkeet ovat pitäneet vielä pintansa. Etukyykky tosin jäi yhtä sarjapainokertaa vaille, tällä viittaan edelliseen postaukseeni. Mutta tänään päivällä sitten saatiin räyhäistyä uusi ennätyssarja rikki.



Pieni omaisuus alkaa myös kertyä punaiseen matkalaukkuun, joka on lojunut torstaista asti suu auki kodinhoitohuoneen lattialla. Olen paiskonut sinne aina ehtiessäni tavaraa, jota ilman en näe eläväni viikkoa. Jostain kumman syystä lastini alkaa olla varsin proteiinipainotteinen. Fast on pelastanut jo kolme edeltävää ulkomaan reissuani, joten usko sen voimaan on vahva myös tulevaa varten.

Noista se lähti täyttymään.


Budapestin suunnitelmat, tai oikeastaan suuntaviivat, alkavat olla pääpiirteittäin kasassa. Kovin homma tässä kaikessa tuntuu olevan itsensä liikuttelun järjestäminen: autolla minne, auto minne, kentällä mistä, koneessa mihin, periltä majapaikkaan, taas sieltä salille, josta siihen ja siihen kohteeseen.... Rahaa, aikaa ja vaivaa. Mutta kun on kyse reissaamisesta, on se kaikki kuitenkin mukavaa ja vaivan väärtiä.

Täällä on taas matkakassan ruinaaja...

Tästä linkistä voitte nähdä videon ensi vedosta. Rocky keppeineen on kuvassa erittäin sympaattisena kannustajana mukana :)

Vielä kuitenkin muutama treeni ja päivä kotosuomessa. Kellarisalille asennettiin vihermatto ja työntökelkka, jota pääsin testaamaan ihan ensimmäisenä! Tämän uutuuden esiinmarssi vahvisti sen, että reissun päälle taitaa olla pidemmän välidieetin aika. Kesällä kun on aikaa viuhtoa sopivasti ympäriinsä ja viettää sadepäivät brawlerin kimpussa. Näistäkin suunnitelmista vielä lisää, mutta reissuun en ota dieettiä mukaan!
Siispä jatkamaan kahvilabongailujen ja paikallisten herkkupaikkojen googlettamista :)

torstai 8. kesäkuuta 2017

Saliapina.

Tiedättekö Mulkkaajan salilla? Se ärsyttävä idiootti, joka kyttää vieressä, milloin vapautat laitteen, jotta hän itse pääsee tekemään omaa kallioon kirjoitettua treeniään. Hän kiertelee ja kaartelee lähistöllä, lämmittelee raivoisasti ja tuhahtelee mahdollisimman äänekkäästi, jotta huomaisit sinun tyhjänpäiväisen rimpuloinnin olevan hänen mestariuden tukkeena.

Se Mulkkaaja olin tässä eräänä päivänä minä. Minuun iski jostain ihmeestä täysi abduktio terveelle järjelle, ja tilalle astui luolamiestason mää-ajattelu.

Olin jo kotona puurokupin äärellä pöhissyt innolla tulevaa treeniä. Luvassa olisi etukyykyn odotettu progressio, jossa tulisin laittamaan itselleni ennätysraudat liikkumaan. Lämmittely oli tehty raivoisan musiikin tahdissa ja celsius nakattu laturin kera naamaan, jotta suonissa pörisisi dopingrajoja hipovat määrät aminohappoja, kofeiinia sun muita puskureita. Oma nostovyö oli varmuuden vuoksi roudattu mukaan kotoa, mikäli salin vyö olisi käytössä.




Kaikki oli valmiina siihen, että hänen ylhäisyytensä pääsisi käymään progressioliikkeen kimppuun.

Tätä Suurta Suunnitelmaa ei kuitenkaan ollut julkistettu salimme ilmoitustaululla ja nettisivuilla. Siispä täysin viaton treenaajapari oli mennyt sille ainoalle vapaapainopaikalle, mikä salilla on tarjolla.
Hetkoisen siinä olin lähellä ihan vielä nätisti lämmittelemässä pohkeita. Jospa heillä ei olisi enää paljoa jäljellä. Uhkaavasti kuitenkin parista aina toinen kyykkäsi toisen huilatessa penkissä vierellä. He olivat eri kokoisia, joten painoja piti laskea aina välillä, kuten myös tankoa ja varmistusrautoja. Palautuksetkin olivat molemmilla, sanottaisiinko, kohdillaan.


Kyseessä oli oman treeniohjelman pääliike, etukyykky. Se tulee tehdä ensimmäisenä. Minä en siis voinut kaikessa pöhinässä mennä tekemään askelkyykkykävelyä, sillä se olisi jo mehustanut etureisiä grande suoritukselta.

Kysäisin siinä lopulta parilta varovasti, että vieläkös sitä kovinkin menee. Ja pahoittelut tuli, että meneehän sitä.

Argh. Kenties kaikki se suonissa virtaava pöhinä sai myös niskakarvaa sopivasti pörhölleen. Alkoi niin ärsyttää, kun kaikki olosuhteet olisivat olleet kohdallaan ja motivaatio mieletön päästä puskemaan hommia. Aikaa kuitenkin oli jo siinä vaiheessa mennyt niin paljon, että en enää ehtisi tehdä kohta muuta treeniä.

Siinä sitten pääsi mulkkaus kaikessa laajudessaan valloilleen, kun mietin minuuttien kuluessa, mitä tekisin. Eli huomaamattani olin se ääliö, joka tekee vuodatukseni alussa mainitsemia asioita. Ähisee, puhisee, vilkuilee kelloa, penkoo kassiaan, pumppaa tyhjiä reisiojennusta, puhisee vähän lisää. Lopulta siinä sisäisessä ärjynnässäni päädyin jättämään etukyykyn raa ´asti välistä ja suuntaamaan seuraaviin liikkeisiin.

Kun parivaljakko oli valmis, tapahtui se noloin ja opettavaisin hetki. Pariskunnan nainen tuli minun tykö, kun olin lataamassa prässiin levyjä. Hän PAHOITTELI MINUA siitä, että jouduin selvästi odottamaan ja ilmoitti, että nostopaikka on nyt minun käytettävissä.

HÄN kaikessa järkevyydessä ei ollut MINULLE yhtään pahastunut. Vaikka minä olin ollut kuin idiootti apina. Par olisi voinut ihan hyvin haistattaa minulle pitkät ja olla sanomatta mitään. Se, joka on laitteen tykönä  ensimmäisenä, saa sen pitää. Ja piste. Siinä ei tarvitsisi kenenkään höyrypään alkaa harmitella omaa treeniään, vaan pitää mielenosoituksensa kurissa.

Kyllä siis nolotti. Ja sai jälleen opetuksen siitä, miten asiat tulee hoitaa. Kohteliaasti ja fiksusti. Tästä pariskunnasta jäi minulle niin todella hyvä mieli. Teen kyllä kaikkeni, että heidät mahdollisesti uudelleen kohdatessa levitän punaisen maton esille, lataan valmiiksi painoja ja hymyilen heille koko treenin alusta loppuun.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lomamaanantai.

Näin sitä sitten ollaan kesälomalla (enkä anna sen häiritä, ettei lehti ole vieläkään puussa - uskomatonta!). Kiire ole ainakaan jäänyt yhtään vähemmälle. Tosin kaikki sähinä on vain itseaiheutettua ja pääasiassa positiivista. Odotettu Unkarin reissu odottaa (JO!) ensi viikolla, ja sitä ennen pitäisi hoitaa monta asiaa.

Oli lauantaina aikas hyvä fiilis - meinas tosin jäädä väärät rintsikat juhlakoltun alle. 


Lauantai oli alallamme työpäivä, joten siirsimme taloutemme lauantain sunnuntaille. Siispä eilen oli kesän aloituksen ja tankkauksen juhlat. Kehonrakentajan kuppia, eli tässä tapauksessa muonakulhoa, tuli kallistettua varsin reippaasti, mutta kerrankos vuodessa sitä pääsee kuittaamaan vuoden työt ja jäämään lomille.


Tämän kaverin ilmeeseen on kiteytynyt se kaikki, mitä kehonrakennus voi pahimmillaan pitää sisällään :D


Tälle viikolle on tosiaan tarkoitus tehdä kotipuhdetöitä niin paljon, kuin ehtii. Kultaisena ajatuksena olisi saada ikkunat läpikatselukelpoisiksi ja keittiön kaapit. laatat ja kaappien päällykset putsattua. Siinä samalla voi juonia reissusuunnitelmia (eli syömisiä). Treenit pyörivät kesämoodissa, eli salikeikka tulee heitettyä pääsääntöisesti päiväs aikaan. Sikailua jatkuu vielä ainakin reissun yli, mutta sitten pitää heittää arviota sille, mitä kroppansa kanssa seuraavaksi tekisi. Elopaino on jo aika mittava, ja ellei kevät olisi saanut välttelemään t-paidan pitoa julkisesti, olisin jo aika päivää sitten heittäytynyt dieetille.

Progressiota kuitenkin tulee, ehkä juurikin siitä syystä, että ruokkis ja muun höökäilyn määrä eivät ole ikinä ennen olleet näin lihaskasvua tukevalla pohjalla. Siksipä onkin ollut ihan hyvä painaa kylmän viileästi eteenpäin makkaroista välittämättä. Toki mitään en lyö lukkoon, kun toisaalta taas kesä olisi maan mainio aika dieettailla. Eli saas lopulta nähdä.

Varovaisen nättiä täälläkin.


Laittakaa tulemaan vinkkejä, mikäli olette Budapestin kävijöitä - missä kannattaa shopata? Missä kannattaa käydä? Entä mitä hamstrata mukaan? Mitä julkista käyttää? Kaikki kokemukset ovat tervetulleita!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ihan kohta...

En vieläkään livauta huuliltani, kuinka kevät on ollut pitkä. Aivan loputtoman pitkä. Se oli pitkä jo alkuun, ja huikeimman pituuden se saavutti silloin, kun kelloja päätettiin jälleen kerran säälimättömästi siirtää väärää kohti. Eli siis vaikka kellot menivät eteenpäin, niin sitä enemmän tuntui aika kompensoivan tätä ihmisten tekemää virhettä. Tähän väsymyksen ja hitauden syssyyn vielä kelit, jotka eivät mukailleen tammikuun iltalehden otsikkoa `tulossa ennätyslämmin kevät`...

Jopa minä jouduin sortumaan kahviin, joka jäi pois käyttölistoilta vuonna 2013.


Nyt se kaikki alkaisi olla lusittuna. Loma on ihan just tuossa. Sen tajuntaan saaminen onnistuu oletettavasti joskus heinäkuun puolen välin jälkeen. Mutta se ei onneksi haittaa, sillä itsellä on todellakin kymmenen viikon ilo kummastella tätä asiaa. Aikahan siis tottakai jatkaa keväällä lupaavasti alkanutta mateluaan myös lomalla ;)

Voisin alkaa kirjoittaa tähän omia suunnitelmiani, mutta etteköhän te ne tiedä muutaman sivistyneen arvauksen avulla. Yhtenä ekstrana on reilun viikon päästä koittava treenileiri Budapestiin, mutta senkin olen tainnut teille jossain kevättalven postauksessa paljastaa.





Päästänkin teidät valmistautumaan kesän alun juhliin. Yksi lähtee pursottamaan kermavaahtoa valmistujaiskakun päälle, toinen varaa viime tingassa kampaajaa, kolmannella on silmäpako sukkahousuissa. Minä jatkan toimiston tyhjentämistä, suuntaan sen jälkeen paikkaan x, ja alan treenata sen jälkeen voitonriemuista virnettä, jonka lupaan kantavan ainakin juhannukseen asti.

Olen jossain vaiheessa tehnyt ilmeisesti myös ihan hyvää jälkeä :)


Minä -  olen - ihan - kohta - lomalla.