perjantai 18. elokuuta 2017

Tiinan musakorneri - Ku mää en siitä Arianasta niin oikein...

Minä nyt tuosta musiikista taas vähäsen. Anteeksi ja pahoittelut. Nimittäin niille, joiden herkille kesän ruskettamille varpaille saatan astahtaa. Ehkä kenties samalla kuin vahingossa vaihdan korkokengän jalkaan ja puolihuolimatta survaisen kannalla just keskelle jalkapöytää. Vieläpä voin kumartua ja jyrsäistä akillesjännetttä hampaillani, mutta kaikki tämä täysin vilpittömästi, pahaa tarkoittamatta ja toivottavasti kipua aiheuttamatta.




Nimittäin tuo tämän hetken virta, jota jokaiselta radioaallolta meille suoltaa. Sillä, mitä sallii korviensa väliin suoltaa teinivuosina, on ilmeisesti kovakin vaikutus siihen, millä tykkää jatkossakin mielen levylautensa täyttää. Tiedättekin minun kasvaneeni Black Sabbathin, Metallican, Kornin, E-typen ja E-roticin hämmentävässä ristitulituksessa. Eihän tuosta coctailista voi olettaa tulevan mitään kovin tasapainoista tai järkevää musiikkikriitikkoa. Lempimusiikkini kun on tämän kasvatuksen jälkeen selkärangassa jytkivä, nopean biitin täysiverinen poppi, jossa voi olla nu-metaltyyppistä asennetta, sekä ehdottomana vaateena vahva miesvokalistin ääni.




Tähän pohjaan kun aletaan toistaa hyviltäkin radiokanavilta (lue: yle) jotain Ariana Grandea, James Bluntia, Ed Sheerania (en tiedä, miten kumpaakaan kirjoitetaan) tai  Paula Vesalaa. Pakostakin sitä kysyy, että onko tämän paperinohuen tavaran tarkoitus herättää jotain? Minua kyseisten poppoiden tuottama musiikki kun ei saa tuntemaan oikein muuta kuin lievää närästystä. Niiden musiikki ei käy salille, sillä biitti ei ole tarpeeksi nopea. Taustamusana ei ole puolestaan mitään, mistä tarttua kiinni. Ei vaan sytytä.


En vaadi musiikin olevan aina suurta maailman pelastusta tai muuta proosaa. Muuten e-roticin Max ei voisi harrastaa "perunan kuorintaa" eksänsä kanssa, vaan joutuisin virittäytyä vaikkapa sinäänsä mainion CMXn taajuudelle.


Tahdon siis tällä kertoa teille, että en pidä Ariana Grandesta. Apparently. Tekstin punainen lanka kun oli siinä, että sama miten asian kirjoitan, niin joku kokee minun mollaavan toisten musiikkimakua. Sanon siihen, että Fred come to bed ja vaikenen. Annan sen sijaan muutaman tähän hetkeen valikoituneen salibiisin hoitaa oma puheenvuoroni loppuun ja toivon teidän kaikkien nauttivan luureistaan just sitä, mitä lystää :)


Tässä jytäisi Magic Boxin Carillon - voi jysäys ku toimii!! Tällä kyseenalaisella laadun edustuksella toivotan kaikille ihanaa viikonloppua oman lempimusiikin parissa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti